KHO:2019:59

Kansaneläkelaitos oli hylännyt A:n toimeentulotukihakemuksen syys-, loka- ja marraskuulle 2017, koska A:n tulot olivat ylittäneet perustoimeentulotuessa huomioitavat menot. A:n aviopuolisoa B:tä ja B:n lapsia ei katsottu kuuluvaksi hakijan toimeentulotukiperheeseen. A:n aviopuolison B:n ja tämän lapsien ei katsottu oleskelevan Suomessa vakinaisesti, koska he olivat oleskelleet Suomessa lyhytaikaisesti.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Kansaneläkelaitoksen päätökset siltä osin kuin kysymys oli toimeentulotuen myöntämisestä A:lle 13.10.2017 lukien.

Toimeentulotuen myöntämiseen vaikuttaa, oleskeleeko henkilö Suomessa jossakin kunnassa toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Harkinnassa otetaan huomioon oleskeluluvan lisäksi henkilöiden Suomessa oleskelun pituus, mahdolliset muut perhesiteet Suomessa, Suomessa asumisen tarkoitus, mahdollinen työskentely ja opiskelu Suomessa sekä kuuluko henkilö Suomen sosiaaliturvan piiriin. B oli jättänyt Maahanmuuttovirastolle oleskelulupaa koskevan hakemuksen 13.10.2017. Asiassa muutoinkin saadun selvityksen mukaan B ja hänen tyttärensä olivat muuttaneet Suomeen asumaan A:n luokse viimeistään lokakuun alkupuolella 2017.

Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin nojalla B ja hänen tyttärensä olivat voineet oleskella Suomessa laillisesti oleskeluluvan käsittelyajan, ja he olivat tosiasiallisesti asuneet Suomessa sen jälkeen, kun oleskelulupaa koskeva hakemus oli tehty. Lähtökohtaisesti Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaisesti, jolloin oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että hakijoiden toimeentulo Suomessa on turvattu siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen.

B:n ja tämän tyttärien asumisesta Suomessa esitetty selvitys osoitti, että heidän oleskeluaan Suomessa ei ollut pidettävä tilapäisenä sen jälkeen, kun he ovat muuttaneet pysyvässä tarkoituksessa A:n luokse Suomeen ja hakeneet Suomesta oleskelulupaa. B ja hänen lapsensa olivat 13.10.2017 lukien oleskelleet toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla Suomessa. Heidät oli tullut ottaa huomioon sanotun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuina A:n perheenjäseninä päätettäessä A:n hakemasta toimeentulotuesta loka- ja marraskuussa 2017.

Laki toimeentulotuesta 1 §, 2 § 1 momentti, 3 § 1 momentti, 14 a § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 40 § 3 momentti ja 50 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.6.2018 nro 18/0327/3

Asian aikaisempi käsittely

Kansaneläkelaitos (Kela) oli 25.9.2017, 23.10.2017 ja 6.11.2017 tekemillään päätöksillä hylännyt A:n toimeentulotukihakemuksen syys-, loka- ja marraskuulle 2017. Toimeentulotukea ei ole myönnetty, koska A:n tulot olivat ylittäneet perustoimeentulotuessa huomioitavat menot. A:n aviopuolisoa ja tämän lapsia ei ollut katsottu kuuluvaksi hakijan toimeentulotukiperheeseen eikä heidän oleskeluasiakirjojen hankkimisesta aiheutuneita kuluja ollut huomioitu menona.

Päätösten perusteluissa oli muun ohella todettu, että oikeus perustoimeentulotukeen määräytyy Suomessa oleskelun perusteella. A:n aviopuolison ja tämän lapsien ei ole katsottu oleskelevan Suomessa vakinaisesti, koska he olivat oleskelleet Suomessa lyhytaikaisesti, heillä ei ollut voimassa olevia oleskelulupia Suomessa eikä heillä ollut oikeutta Suomen sosiaaliturvaan. Ensimmäisen oleskeluluvan hankinnasta tai asiakirjojen kääntämisestä aiheutuneet kustannukset eivät olleet muutoinkaan perustoimeentulotuessa huomioitavia menoja.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on 13.12.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt ja osittain jättänyt tutkimatta A:n oikaisuvaatimuksen.

Päätöksen perustelujen mukaan oikeus toimeentulotukeen ei määrity suoraan oleskeluluvan tai oleskeluoikeuden rekisteröinnin perusteella. Vakinaista oleskelua puoltavina seikkoina voidaan pitää vakituisena pidettävää asuntoa, hakijan tarkoitusta jäädä Suomeen pidempiaikaisesti sekä esimerkiksi perhesiteitä tai opiskelun ja työnteon kautta syntyneitä siteitä.

A on avioitunut puolisonsa kanssa 2.6.2017. Väestörekisterin tietojen mukaan puoliso on muuttanut hänen luokseen 5.6.2017 ja puolison kaksi lasta ovat muuttaneet asuntoon 3.9.2017. Puoliso on itse ilmoittanut muuttaneensa Suomeen 3.9.2017. Asiassa ei ole esitetty selvitystä puolison työskentelystä tai opiskelusta Suomessa tai siitä, että hänellä ja lapsilla olisi muita perhesidoksia Suomeen. A:n mukaan lapset käyvät koulua Suomessa. Puoliso ja lapset odottavat oleskelulupaa ja heidän vakuuttamishakemuksiaan ei ole vielä ratkaistu, joten he eivät kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin.

A:n puolison ja tämän lasten ei voida vielä tässä vaiheessa kokonaisuutena arvioiden katsoa oleskelevan toimeentulotukilain edellyttämällä tavalla vakinaisesti Suomessa. Mikäli puoliso ja lapset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, heille voidaan myöntää Kelasta välttämätön ja kiireellinen tuki toimeentulotukilain 14 §:n perusteella.

A:n puolison ja hänen lastensa oleskelulupiin liittyviä kustannuksia ei voida huomioida menona laskelmassa, koska heidän ei vielä tässä vaiheessa katsota oleskelevan vakinaisesti Suomessa. Ensimmäisen oleskeluluvan hankintaan ei pääsääntöisesti muutoinkaan myönnetä perustoimeentulotukea.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevalta osin tutkinut asian ja hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset pääasian osalta

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Lain 3 §:n 1 momentin mukaan perheellä tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Lain 14 a §:n 1 momentin mukaan perustoimeentulotuen myöntää hakemuksesta Kansaneläkelaitos Suomessa oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Kansaneläkelaitoksen on kohdennettava perustoimeentulotukea maksaessaan kustannukset siihen kuntaan, jonka alueella hakija tai perhe vakinaisesti oleskelee. Jos hakija tai perhe oleskelee muutoin kuin satunnaisesti useammassa kuin yhdessä kunnassa, kustannukset on kohdennettava siihen kuntaan, jonka alueella oleskelusta hakijan tai perheen perustoimeentulotuessa huomioon otettavat menot johtuvat. Kiireellisenä myönnetyn perustoimeentulotuen kustannukset kohdennetaan siihen kuntaan, jossa hakija tai perhe oleskelee hakemusta tehtäessä.

Pykälää koskevassa hallituksen esityksen (HE 358/2014) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että ehdotetun 14 a §:n 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi perustoimeentulotukea myöntäessään kohdentaa maksettava tuki siihen kuntaan, jonka alueella hakija tai perhe vakinaisesti oleskelee. Yleensä vakinaisen oleskelukunnan selvittäminen ei aiheuta ongelmia. Vakinainen oleskelukunta on yleensä se kunta, jossa hakijalla tai perheellä on vakituinen asunto. Epäselvässä tapauksessa Kansaneläkelaitoksen tulee selvittää asiaa asianomaisen kunnan tai kuntien kanssa.

Pykälässä säädetystä järjestämisvastuusta säädettiin ennen 26.6.2015 voimaan tullutta 14 a §:ää saman lain 14 §:ssä. Sitä koskevassa hallituksen esityksen (HE 217/1997) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella, että toimeentulotuen luonteesta johtuu, että tuen hakemiseen oikeutettujen suhteen ei ole tarkoituksenmukaista noudattaa tarkkoja kriteerejä, koska tarkoitus on taata henkilön viimesijainen toimeentulo. Olennaisinta on, että toimeentulotuen tarpeessa olevat saavat tukea.

Asiassa saatu selvitys

A on hakenut perustoimeentulotukea muun muassa aviopuolisonsa ja tämän lapsien oleskeluasiakirjojen hankintakuluihin ja pyytänyt huomioimaan nämä muutoinkin menona perustoimeentulotukilaskelmassa. Maksukuittien mukaan A on maksanut puolisonsa ja tämän lasten oleskelulupahakemukset ja hakemuksiin liittyvän käännöstyön lokakuussa 2017. Avioliittotodistuksen mukaan A ja hänen aviopuolisonsa ovat avioituneet kesäkuussa 2017. A on Kansaneläkelaitoksen tekemistä päätöksistä valittaessaan ilmoittanut, että hänen aviopuolisolla ja tämän lapsilla on aikomus jäädä asumaan vakituisesti Suomeen. Ajanjaksolla, jolle toimeentulotukea on haettu, perhe on asunut yhteisessä asunnossa ja aviopuolison lapset ovat aloittaneet koulun Suomessa. Hakemukset Suomen sosiaaliturvan ja sairausvakuutuksen piiriin kuulumiseksi on laitettu vireille, mutta päätöksiä ei ole vielä annettu. A on valitusasiakirjoissaan antanut myös selvityksen siitä, ettei puoliso voi työskennellä Suomessa ilman oleskelu- tai työlupaa. Aviopuoliso on ilmoittanut hakemuksessaan hakiessaan kuulumista Suomen sosiaaliturvan ja sairausvakuutuksen piiriin, että kaikki hänen venäläiset sukulaisensa asuvat Suomessa.

Valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, että A:n aviopuoliso ja tämän lapset ovat muuttaneet A:n luo 3.9.2017. Aviopuoliso ja lapset odottavat oleskelulupapäätöksiä eikä heidän vakuuttamishakemuksia ole vielä käsitelty, joten he eivät kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Asiassa ei ole esitetty selvitystä aviopuolison työskentelystä, opiskelusta tai puolison ja lasten muista perhesidoksista Suomeen. A:n aviopuolison ja tämän lasten ei vielä kokonaisuutena arvioiden ole voitu katsoa oleskelevan vakinaisesti Suomessa toimeentulotuesta annetussa laissa edellytetyllä tavalla. Näin ollen heidän oleskelulupiin liittyviä kustannuksia ei ole huomioitu menona A:n toimeentulotukilaskelmassa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko toimeentulotukea hakeneen A:n puolison ja tämän lasten katsottava oleskelleen X:n kaupungissa vakinaisesti syyskuusta 2017 alkaen toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ja toisaalta, mikä merkitys on annettava oleskeluoikeuden puuttumiselle arvioitaessa A:n puolison ja tämän lasten oikeutta toimeentulotukeen.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei toimeentulotuesta annetussa laissa ole nimenomaisia säännöksiä toimeentulotukijärjestelmän soveltamisesta maassa ulkomaalaislainsäädännön tai unionin lainsäädännön kannalta laillisesti tai laittomasti, pysyvästi tai väliaikaisesti oleskeleviin unionin kansalaisiin tai muihin ulkomaalaisiin. Edellä selostettu toimeentulotuesta annetun lain 14 a § on toimeentulotuen järjestämisvastuuta ja kustannusten oikeaan kuntaan kohdentamista koskeva säännös, eikä sillä siten ole merkitystä arvioitaessa, millä edellytyksillä ja missä laajuudessa maassa ilman oleskelulupaa oleskeleva on oikeutettu toimeentulotukeen Suomessa. Kyseisestä pykälästä ja sen esitöistä on Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuitenkin tulkittavissa, että myös ilman oleskelulupaa Suomessa oleskelevalle hakijalle on myönnettävä vähintäänkin välttämätön osuus perustoimeentulotuesta, jos tämä on kiireellisen toimeentulotuen tarpeessa, eikä voi turvata toimeentuloaan muulla tavoin. Kiireellisen toimeentulotuen myöntäminen rajoittuu kuitenkin välttämättömään tukeen.

Saadun selvityksen mukaan A:n aviopuoliso ja tämän lapset ovat tosiasiallisesti muuttaneet Suomeen ja samaan talouteen A:n kanssa 3.9.2017. Toimeentulotukihakemuksen vireille tullessa A:n aviopuolisolle ja tämän lapsille ei ole vielä myönnetty oleskelulupia. Nämä seikat sekä edellä selostettu A:n perheen tilanteesta saatu selvitys kokonaisuudessaan huomioon ottaen, hallinto-oikeus katsoo näissä olosuhteissa ja toimeentulotuen viimesijaisuus huomioon ottaen, että A:n aviopuolison ja tämän lasten ei voida katsoa oleskelleen Suomessa vakinaisesti toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ajanjaksolla, jolle toimeentulotukea on haettu. Valittajan valituksessaan esittämät seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Edellä mainituin perustein ja kun A:n aviopuolison ja tämän lasten ei ole osoitettu olleen kiireellisen tuen tarpeessa, päätöksen kumoamiseen ei ole aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Laki toimeentulotuesta 7 b § ja 9 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius ja Anna-Leena Heikkinen. Esittelijä Aliisa Ylipartanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätökset kumotaan ja toimeentulotuki myönnetään syys-, loka- ja marraskuulle 2017 siten, että A:n aviopuoliso ja puolison lapset luetaan hänen perheeseensä kuuluviksi toimeentulotukea myönnettäessä.

Vaatimustensa tueksi A on lausunut muun ohella seuraavaa:

A:n aviopuolison ja tämän lasten oleskelulupaprosessin aikana Kansaneläkelaitos ja kunnan sosiaalitoimi eivät myöntäneet tukea, koska puolisolla ja lapsilla ei ollut oleskelulupaa. Tämä oleskelulupaprosessi kesti yhdeksän kuukautta. Oleskelulupa ei ole sidottu avun saamiseen.

Kansaneläkelaitos on tehnyt päätöksen sosiaaliturvaan kuulumisesta 15.10.2017 alkaen asumisperusteisesti, koska puoliso ja hänen lapsensa ovat asuneet A:n kanssa vuoden 2017 syyskuusta lukien.

Kansaneläkelaitos on antanut selityksen ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Kansaneläkelaitos myöntää hakemuksesta perustoimeentulotukea Suomessa oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Asiassa ei ole annettu ratkaisevaa merkitystä oleskeluluvalle vaan oleskelun vakinaisuutta on harkittu kokonaisuutena. Harkinnassa on otettu oleskeluluvan lisäksi huomioon puolison ja lasten Suomessa oleskelun pituus, mahdolliset muut perhesiteet Suomessa, mahdollinen työskentely ja opiskelu Suomessa sekä kuuluvatko A:n puoliso ja tämän lapset Suomen sosiaaliturvan piiriin.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen sekä Kansaneläkelaitoksen päätökset siltä osin kuin kysymys on toimeentulotuen myöntämisestä A:lle 13.10.2017 lukien. Asia palautetaan tältä osin Kansaneläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Saman lain 3 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitetaan perheellä yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. Pykälän 2 momentin mukaan toimeentulotukea myönnettäessä kaikkia perheenjäseniä pidetään toimeentulotuen saajina tuen maksamispäivästä lukien. Toimeentulotuen katsotaan jakautuvan sen saajien kesken kullekin yhtä suurena osuutena, jolleivat olosuhteet muuta osoita.

Saman lain 14 a §:n 1 momentin mukaan perustoimeentulotuen myöntää hakemuksesta Kansaneläkelaitos Suomessa oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Kansaneläkelaitoksen on kohdennettava perustoimeentulotukea maksaessaan kustannukset siihen kuntaan, jonka alueella hakija tai perhe vakinaisesti oleskelee. Jos hakija tai perhe oleskelee muutoin kuin satunnaisesti useammassa kuin yhdessä kunnassa, kustannukset on kohdennettava siihen kuntaan, jonka alueella oleskelusta hakijan tai perheen perustoimeentulotuessa huomioon otettavat menot johtuvat. Kiireellisenä myönnetyn perustoimeentulotuen kustannukset kohdennetaan siihen kuntaan, jossa hakija tai perhe oleskelee hakemusta tehtäessä.

Hallituksen esityksessä muun ohella laiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta (HE 358/2014 vp) todetaan ehdotetun 14 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että mainittu lainkohta olisi luonteeltaan toimeentulotuen järjestämisvastuuta ja kustannusten oikeaan kuntaan kohdentamista koskeva säännös. Sillä ei ole tarkoitus muuttaa sitä, mikä on nykyisin voimassa henkilön tai perheen oikeudesta saada toimeentulotukea.

Perustoimeentulotuen myöntäisi ehdotetun 14 a §:n 1 momentin mukaan hakemuksesta Kansaneläkelaitos Suomessa oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Kansaneläkelaitos määrittelisi sen, mihin tietojärjestelmässään kohdentaa myönnetyn toimeentulotuen. Tämän tiedon perusteella puolestaan määräytyisi kunkin kunnan perustoimeentulotuen rahoitusosuus, joka otettaisiin huomioon valtionosuuslaskennassa lain 5 a §:n mukaisesti.

Ehdotetun 14 a §:n 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi perustoimeentulotukea myöntäessään kohdentaa maksettava tuki siihen kuntaan, jonka alueella hakija tai perhe vakinaisesti oleskelee. Yleensä vakinaisen oleskelukunnan selvittäminen ei aiheuta ongelmia. Vakinainen oleskelukunta on yleensä se kunta, jossa hakijalla tai perheellä on vakituinen asunto. Epäselvissä tapauksissa Kansaneläkelaitoksen tulee selvittää asiaa asianomaisen kunnan tai kuntien kanssa.

Kansaneläkelaitoksen etuusohje 4.1.2019

Etuusohje on toimintaohje, jota käytetään apuna etuuksien ratkaisutyössä. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu Kelan sisäiseen käyttöön.

Ohjeen kohdan 1.4.2.5. mukaan oikeus toimeentulotukeen ei määrity suoraan esimerkiksi oleskeluluvan, sen tyypin tai oleskeluoikeuden rekisteröinnin perusteella. Niitä voidaan kuitenkin käyttää apuna arvioitaessa hakijan oleskelun tosiasiallista luonnetta ja vakinaisuutta sekä sitä kautta syntyvää toimeentulotukioikeutta. Vakinaisen oleskelun osalta vakinaisuutta puoltavina seikkoina voidaan pitää vakituisena pidettävää asuntoa, hakijan olosuhteista ilmenevää tarkoitusta ja edellytyksiä jäädä Suomeen pidempiaikaisesti sekä esimerkiksi perhesiteitä ja työnteon kautta syntyneitä siteitä. Myös kotikuntalain mukaan määrittyvää kotikuntaa voidaan pitää yhtenä vakinaista oleskelua puoltavana tekijänä, vaikka toimeentulotukilain mukainen vakinainen oleskelu kunnassa ei olekaan sama asia kuin kotikuntalain mukainen asuminen kunnassa. Keskeiset vakinaista oleskelua määrittävät harkintakriteerit ovat asuminen ja oleskelu, perhe, työskentely, opiskelu ja kotikunta. Kriteerien perusteella muodostetaan kokonaisarvio hakijan oleskelun vakinaisuudesta. Hakijaa, joka on soveltamisalalain mukaisesti vakuutettu, voidaan yleensä pitää myös vakinaisesti oleskelevana.

Asiassa saatu selvitys

A on esillä olevassa asiassa hakenut Kansaneläkelaitokselta toimeentulotukea syys-, loka- ja marraskuulle 2017. Kansaneläkelaitos on hylännyt hakemukset, koska A:n tulot ovat ylittäneet perustoimeentulotuessa huomioitavat menot. A:n aviopuolisoa ja tämän lapsia ei ole katsottu kuuluvaksi hakijan toimeentulotukiperheeseen eikä heidän oleskeluasiakirjojen hankkimisesta aiheutuneita kuluja ole huomioitu menona.

A on avioitunut kesäkuussa 2017 B:n kanssa. B on yhdessä vuonna 2004 syntyneiden kahden tyttären kanssa hakenut 13.10.2017 oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Perheenkokoajana ollut A on Suomen kansalainen. Hän on asunut X:n kaupungissa, jossa hänellä on ollut vakituinen asunto.

A:n asuntoa koskevan talonkirjaotteen mukaan huoneistoon ovat muuttaneet B 6.6.2017 sekä tämän tyttäret 10.10.2017. Väestötietomerkintöjen mukaan A:n asuntoon ovat muuttaneet B 5.6.2017 Venäjältä ja tämän tyttäret 3.9.2017 Venäjältä.

A on ilmoittanut hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa, että B on ollut Venäjällä vuoden 2017 kesäkuusta lokakuuhun käytännön asioita järjestääkseen.

Kansaneläkelaitoksen päätöksellä 2.7.2018 B on luettu Suomen sosiaaliturvaan 15.10.2017 lukien.

Maahanmuuttovirasto on sittemmin myöntänyt päätöksellään 27.6.2018 B:lle ja tämän tyttärille perhesiteen perusteella jatkuvan oleskeluluvan ajalle 27.6.2018–27.6.2019.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on ratkaistavana, onko A:lle syys-, loka- ja marraskuulle 2017 myönnettävässä toimeentulotuessa otettava huomioon myös hänen aviopuolisonsa B:n ja puolison kahden alaikäisen lapsen menot.

Toimeentulotuen myöntämiseen vaikuttaa, oleskeleeko henkilö Suomessa jossakin kunnassa toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Harkinnassa otetaan huomioon oleskeluluvan lisäksi henkilöiden Suomessa oleskelun pituus, mahdolliset muut perhesiteet Suomessa, Suomessa asumisen tarkoitus, mahdollinen työskentely ja opiskelu Suomessa sekä kuuluko henkilö Suomen sosiaaliturvan piiriin.

B on jättänyt Maahanmuuttovirastolle oleskelulupaa koskevan hakemuksen 13.10.2017. Asiassa saadun selvityksen mukaan B ja hänen tyttärensä ovat muuttaneet Suomeen asumaan A:n luokse viimeistään lokakuun alkupuolella 2017.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin nojalla B ja hänen tyttärensä ovat voineet oleskella Suomessa laillisesti oleskeluluvan käsittelyajan, ja he ovat tosiasiallisesti asuneet Suomessa sen jälkeen, kun oleskelulupaa koskeva hakemus on tehty. Lähtökohtaisesti Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaisesti. Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että hakijoiden toimeentulo Suomessa on turvattu siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon B:n ja tämän tyttärien asumisesta Suomessa esitetty selvitys, heidän oleskeluaan Suomessa ei ole pidettävä tilapäisenä sen jälkeen, kun he ovat muuttaneet pysyvässä tarkoituksessa A:n luokse Suomeen ja hakeneet Suomesta oleskelulupaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että B ja tämän lapset ovat 13.10.2017 lukien oleskelleet toimeentulotuesta annetun lain 14 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla Suomessa. Näin ollen heidät on tullut ottaa huomioon sanotun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuina A:n perheenjäseninä päätettäessä tämän hakemasta toimeentulotuesta loka- ja marraskuussa 2017. Kansaneläkelaitoksella on ollut asiasta eri käsitys. Korkein hallinto-oikeus ei ota ensi asteena ratkaistavakseen, miten A:n toimeentulotuen määräämistä koskevaa päätöstä on tämän johdosta muutettava. Asian käsittely kuuluu Kansaneläkelaitokselle, jonka on myös ratkaistava uudelleen kysymys siitä, ovatko oleskeluluvan hankinnasta aiheutuneet kulut otettava huomioon toimeentulotuen perusosaa määrättäessä.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Kansaneläkelaitoksen päätökset on kumottava ja asia palautettava Kansaneläkelaitoksen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Antti Pekkala ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.