KHO:2019:60

Maatalousyrittäjän lomituspalvelut – Maksuton vuosilomalomitus – Lomituspalvelutehtävä – Valvontakäynti – Valvontamaksu – Välttämätön kotieläinten hoitotyö – Kotieläinten ruokinta – Ruokintakerrat

Vuosikirjanumero: KHO:2019:60
Antopäivä: 29.4.2019
Taltionumero: 1815
Diaarinumero: 5522/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:60

A:n tilalla lehmiä ruokittiin neljä kertaa vuorokaudessa noin kello 6.00, 11.00, 17.00 ja 22.00. Vastaavasti lomittaja oli vuosilomituksen aikana ruokkinut eläimet tilan vakiintuneiden työaikojen mukaisesti neljän käyntikerran yhteydessä. Lomituspalveluiden paikallisyksikkö oli hylännyt A:n vuosilomalomitukseen liittyvän hakemuksen kello 11.00 ja 22.00 tapahtuvien lehmien ruokintakäyntien muuttamisesta maksuttomiksi lomituspalvelutehtäviksi. Paikallisyksikkö oli päätöksessään katsonut, että nämä ruokintakäynnit olivat maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 8 c §:ssä tarkoitettuja valvontakäyntejä, joista oli tullut periä lomituspalvelulain 28 a §:n mukaisesti 33 euroa käynniltä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kotieläinten ruokinta on lomituspalvelulain 8 ja 8 b §:ssä tarkoitettu välttämätön kotieläinten hoitotyö. Eläinten välttämättömään hoitotyöhön voi kuulua useampi kuin kaksi ruokintakertaa vuorokaudessa riippuen muun ohella siitä, onko tilalla tapahtuva eläinten ruokinta automatisoitu ja millaiset ovat tilan tuotantomenetelmät ja muut olosuhteet.

Asiassa oli riidatonta, että A:n tilan tavanomaiseen tuotantomenetelmään kuului neljä lehmien ruokintakertaa vuorokaudessa. Tilalla ei ollut automaattista ruokintajärjestelmää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilan kaikkien neljän ruokintakerran toteuttaminen oli eläinten välttämätöntä hoitotyötä, ja niihin liittyvät käynnit tilalla kuuluivat siten lomituspalvelulain 8 b §:n mukaisiin lomituspalvelutehtäviin. Sovellettavaksi eivät täten tulleet lomituspalvelulain valvontakäyntejä ja niiden maksullisuutta koskevat 8 c §:n ja 28 a §:n säännökset.

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki 1 § 1 ja 2 momentti, 8 § 1, 2 ja 3 momentti sekä 8 b §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.10.2017 nro 17/0994/6

Asian aikaisempi käsittely

Lomituspalveluiden paikallishallinnon B:n kunnan paikallisyksikkö on päätöksellään 18.7.2016 hylännyt A:n vuosilomalomitukseen liittyvän hakemuksen kello 11.00 ja 22.00 tapahtuvien lehmien ruokintakäyntien muuttamisesta maksuttomiksi lomituspalvelutehtäviksi. Paikallisyksikkö on päätöksessään katsonut, että nämä ruokintakerrat ovat maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 8 c §:ssä tarkoitettuja valvontakäyntejä, joista on tullut periä mainitun lain 28 a §:n mukaisesti 33 euroa käynniltä.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (jäljempänä Mela) on päätöksellään 26.9.2016 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n Melan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 8 b §:n (1663/2015) mukaan vuosiloma- ja sijaisapulomituksella huolehditaan maatalousyrityksen päivittäin välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä siltä osin kuin ne kuuluvat vuosilomalla olevan tai sijaisapua saavan maatalousyrittäjän tehtäväosuuteen. Maksullisella lomittaja-avulla ja 24 §:n 2 momentissa tarkoitetulla lomittaja-avulla voidaan huolehtia käytettävissä olevan tuntimäärän rajoissa niistä maatalousyrityksen kotieläinten hoitotöistä, jotka lomitusajankohtana kuuluvat lomittaja-apua käyttävän maatalousyrittäjän tehtäviin.

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 8 c §:n (1663/2015) 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 8 b §:ssä säädetään, paikallisyksikön järjestämässä vuosilomalomituksessa ja sijaisavussa paikallisyksikkö voi järjestää valvontakäyntejä tai niiden sijaan kotieläintuotantoon kuuluvan automaation valvonnan edellyttämää varallaoloa. Pykälän 2 momentin mukaan valvontakäyntejä tai varallaoloa voidaan järjestää vain, jos se on välttämätöntä maatalousyrityksen kotieläinten hoidon turvaamiseksi ja jos niitä vastaavat tehtävät kuuluvat lomitettavan maatalousyrittäjän tehtäviin.

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 28 a §:n (1663/2015) 1 momentin mukaan maatalousyrittäjältä peritään paikallisyksikön järjestämästä valvontakäynnistä 33 euroa käyntikerralta. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla käynnillä voidaan huolehtia vain tehtävistä, jotka ovat käyntihetkellä eläinsuojelullisista syistä välttämättömiä. Jos lomittajan on eläinsuojelullisista syistä työskenneltävä maatalousyrityksessä pitempään kuin tunnin, maatalousyrittäjältä peritään yhden tunnin ylittävältä ajalta 33 euroa tunnilta.

A oli B:n kunnan paikallisyksikölle osoittamassaan hakemuksessa vaatinut, että klo 11.00 ja 22.00 ruokintakerrat muutettaisiin maksuttomiksi. Ruokintakerrat ovat edellytys lehmien hyvinvoinnille ja maitotuotokselle. Maksut vaikeuttavat yhteislomien viettoa, eivätkä yrittäjät voi suostua ruokinnan muutoksiin eläinsuojelullisista syistä.

B:n kunnan paikallisyksikkö on päätöksessään 18.7.2016 katsonut, että sanotut ruokintakerrat ovat valvontakäyntejä, joista veloitetaan 33 euroa per valvontakäynti. Tilan työajat ovat klo 5.30–8.30, 11.00–11.30, 15.30–18.45 ja 22.00–22.30. Näistä kello 11.00 ja 22.00 ruokintakertoja ei saada sopimaan yhteen varsinaisten kahden lomituskäynnin kanssa. Paikallisyksikkö on päätöksessään katsonut, että sanotut ruokintakerrat ovat valvontakäyntejä, joista veloitetaan 33 euron maksu.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on päätöksessään todennut, että asiassa saatujen selvitysten mukaan tilalle on välttämätöntä järjestää päivä- ja iltakäynti kotieläintuotannon turvaamiseksi silloin, kun A ja hänen puolisonsa ovat lomalla samanaikaisesti. Karjan hoito tapahtuu tällöin eläinlääkärin lausunnossa edellytetyllä tavalla. Tällaiset useammin kuin kahdesti päivässä tehtävät käynnit lomituspalvelujen toimesta katsotaan valvontakäynneiksi.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa esitettyjen selvitysten mukaan päivä- ja iltaruokintakerroilla on kysymys maatalousyrityksen kotieläinten hoidon turvaamiseksi järjestetyistä valvontakäynneistä, joista on voitu periä maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 28 a §:n mukainen maksu. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Sinikka Välitalo ja Jaana Hemminki, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja maksullisiksi valvontakäynneiksi katsotut käynnit muutetaan maksuttomiksi lomituspalvelutehtäviä käsittäviksi käynneiksi.

Vaatimustensa tueksi A on viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä ja sen lisäksi todennut muun ohella seuraavaa:

Ruokintakerrat kello 11.00 ja 22.00 sisältävät päivittäin tapahtuvia ruokinta- ja hoitotöitä. Nämä työt ovat välttämättömiä eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tilalla on päädytty tähän ruokintarytmiin, koska tuotosta on saatu näin nousemaan. Ruokintarytmin muutos on aiemmin aiheuttanut vahinkoa.

Lain soveltamisen tulee perustua lakiin ja hallituksen esitykseen eikä Melan tulkintaohjeisiin, jotka asettavat maataloustuottajat eriarvoiseen asemaan. Hallituksen esitys ei tue näkemystä siitä, että ylimääräiset lypsykerrat olisivat maksuttomia, mutta ylimääräiset ruokintakerrat sen sijaan maksullisia. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että viranomainen soveltaa lakia tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee.

Mela on antanut selityksen, jossa on muun ohella todettu seuraavaa:

Tilalla noudatetaan ruokintajärjestelmää, jossa lehmille jaetaan väkirehut ja säilörehua neljä kertaa vuorokaudessa. Ruokintakerrat toteutetaan suunnilleen kello 6.00, 11–11.30, 17.00 ja 22–22.30. Tällöin päivä- ja iltaruokintaa ei voida yhdistää aamu- ja iltatöiden yhteyteen.

Mela yhtyy A:n käsitykseen siitä, että päivä- ja iltaruokinnat ovat välttämättömiä eläinsuojelullisista syistä. Eläinten ruokintatapaa ei voida muuttaa tilapäisesti lomituksen ajaksi ilman, että eläin kärsii ja tuotos alenee. Lomituspalvelulaissa myös nämä eläinsuojelullisesti välttämättömät käynnit on kuitenkin määritelty nykyään maksullisiksi.

A:ta ei ole kohdeltu valvontamaksujen osalta yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Mela on omassa ohjeistuksessaan ja oikaisupäätöksissä tulkinnut lomittajien työajan ulkopuolella järjestetyt ruokintakäynnit kaikkien tilojen osalta maksullisiksi, toisin kuin lypsykerrat. Ylimääräisten lypsykäyntien maksuttomuudesta Mela on voinut päättää lomituslain toimeenpanijana. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

A on toimittanut vastaselityksenään Maa- ja metsätalousutuottajien keskusliitto MTK ry:n lausunnon. Lausunnossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Valvontakäynnit ja varallaolo on tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, joissa tilalla joudutaan satunnaisesti tarkistamaan tuotannon automaatiota esimerkiksi liittyen robottilypsyyn tai ilmastointiin tai muihin satunnaisiin tuotantohäiriöihin. Valvontakäynneillä ei ole tarkoitus hoitaa tilan päivittäisiin hoitotöihin kuuluvia ruokinta- ja lypsyrutiineja, jotka ovat välttämättömiä eläinsuojelullisista syistä.

Melan lomituspalvelulain tulkinta ja ohjeistus, jonka mukaan lomittajien työajan ulkopuoliset lypsykäynnit on tulkittu maksuttomiksi ja ruokintakäynnit maksullisiksi, on virheellinen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Vastaselitys on annettu tiedoksi Melalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja B:n kunnan paikallisyksikön päätökset kumotaan ja asia palautetaan B:n kunnan paikallisyksikölle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja lain esityöt

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (1231/1996, lomituspalvelulaki) 1 §:n (1663/2015) 1 momentin mukaan maatalousyrittäjän lomituspalvelujen tarkoituksena on tukea maatalousyrittäjän sosiaaliturvan toteutumista, työssä jaksamista ja työurien pidentymistä.

Pykälän 2 momentin mukaan maatalousyrittäjän lomituspalveluja ovat vuosilomalomitus, sijaisapu ja maksullinen lomittaja-apu.

Lomituspalvelulain 8 §:n (1663/2015) 1 momentin mukaan maatalousyrityksen kokonaistyöaika määräytyy sen mukaan, kuinka pitkä aika maatalousyrittäjiltä ja muilta yrityksessä työskenteleviltä keskimäärin päivittäin kuluu maatalousyrityksen päivittäin välttämättömien kotieläinten hoitotöiden tekemiseen. Hoitotöihin ei lueta niitä töitä, jotka vastaavat 8 c §:ssä tarkoitettuja valvontakäyntejä tai varallaoloa. Kokonaistyöaikaa arvioitaessa otetaan huomioon maatalousyrityksen kotieläinten määrä ja laatu sekä tuotantomenetelmät ja olosuhteet.

Pykälän 2 momentin mukaan maatalousyrittäjän tehtäväosuus määräytyy sen mukaan, kuinka kauan maatalousyrittäjältä keskimäärin päivittäin kuluu 1 momentissa tarkoitettujen hoitotöiden tekemiseen. Tehtäväosuus määräytyy prosentteina 1 momentissa tarkoitetusta kokonaistyöajasta.

Pykälän 3 momentin mukaan lomituspäivän kesto vuosiloma- ja sijaisapulomituksessa määräytyy lomitustunteina siten, että se on lomitettavan maatalousyrittäjän tehtäväosuutta vastaava tuntimäärä maatalousyrityksen kokonaistyöajasta.

Lomituspalvelulain 8 b §:n (1663/2015) mukaan vuosiloma- ja sijaisapulomituksella huolehditaan maatalousyrityksen päivittäin välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä siltä osin kuin ne kuuluvat vuosilomalla olevan tai sijaisapua saavan maatalousyrittäjän tehtäväosuuteen.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta (HE 112/2015 vp) on sen yksityiskohtaisissa perusteluissa 8 §:n 1 momentin osalta muun ohella todettu, että pykälän 1 momentin mukaan maatalousyrityksen kokonaistyöajassa otettaisiin huomioon vain maatalousyrityksen päivittäin välttämättömät kotieläinten hoitotyöt. Kotieläimillä tarkoitetaan lakiehdotuksen 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja eläimiä. Hoitotöihin luettaisiin vain tosiasialliset eläinten hoitotyöt. Sellaisia eivät olisi esimerkiksi yrityksen johtamiseen kuuluvat tehtävät. Päivittäisillä hoitotöillä tarkoitettaisiin sitä, että kyseiset hoitotyöt ovat päivittäisiä tai ainakin säännöllisiä ja siten toistuvia, että ne käytännössä osuvat jokaiseen vuosilomajaksoon. Hoitotöihin ei luettaisi tehtäviä, jotka vastaavat lakiehdotuksen 8 c §:ssä tarkoitettuja valvontakäyntejä ja varallaoloa.

Perusteluissa on 8 §:n 1 momentin osalta edelleen todettu, että kokonaistyöaika määräytyisi sen mukaan, kuinka pitkä aika maatalousyrittäjiltä ja muilta yrityksessä työskenteleviltä henkilöiltä keskimäärin päivittäin kuluu edellä mainittujen hoitotöiden tekemiseen. Kokonaistyöajan määrittelyssä otettaisiin huomioon maatalousyrityksen kotieläinten määrä ja laatu sekä tuotantomenetelmät ja -olosuhteet.

Hallituksen esityksessä on 8 b §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella todettu, että ehdotetun pykälän mukaan vuosiloma- ja sijaisapulomituksella huolehdittaisiin vain maatalousyrityksen päivittäin välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä siltä osin kuin ne kuuluvat vuosilomalla olevan tai sijaisapua saavan tehtäväosuuteen. Vuosiloma- ja sijaisapulomitukseen kuuluvat tehtävät olisivat siten yhtenevät niiden tehtävien kanssa, jotka otetaan huomioon tilan kokonaistyöajan määrittämisessä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko Mela voinut päättää, että A:n tilalle vuosilomalomituksen aikana vuorokausittain tehdyistä neljästä käynnistä kaksi on lomituspalvelulain 8 c §:n mukaisia valvontakäyntejä, jolloin niistä on voitu periä lomituspalvelulain 28 a §:n 1 momentin mukainen valvontakäyntimaksu, vai onko käyntien katsottava kuuluvan lomituspalvelulain 8 b §:n mukaisiin maksuttomiin lomituspalvelutehtäviin kuten kaksi muutakin käyntiä.

Asiassa esitettyjen selvitysten mukaan A:n tilalla lehmiä ruokitaan neljä kertaa vuorokaudessa noin kello 6.00, 11.00, 17.00 ja 22.00. Tilalla ei ole automaattista ruokintajärjestelmää. Lomituksen aikana lomittaja on ruokkinut eläimet jokaisen neljän käyntikerran yhteydessä. Melan mukaan useammin kuin kahdesti päivässä tilalla tehtävät käynnit on katsottava valvontakäynneiksi, jolloin kello 11.00–11.30 ja 22.00–22.30 tehdyistä käynneistä tulee periä valvontakäyntimaksu.

Lomituspalvelutehtävistä säädetään lomituspalvelulain 8 b §:ssä. Pykälän mukaan vuosilomalomituksella huolehditaan maatalousyrityksen päivittäin välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä siltä osin kuin ne kuuluvat vuosilomalla olevan maatalousyrittäjän tehtäväosuuteen. Maatalousyrityksen kokonaistyöajasta, välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä ja yrittäjän tehtäväosuudesta puolestaan säädetään mainitun lain 8 §:ssä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kotieläinten ruokinta on lomituspalvelulain 8 ja 8 b §:ssä tarkoitettu välttämätön kotieläinten hoitotyö. Eläinten välttämättömään hoitotyöhön voi kuulua useampi kuin kaksi ruokintakertaa vuorokaudessa riippuen muun ohella siitä, onko tilalla tapahtuva eläinten ruokinta automatisoitu ja millaiset ovat tilan tuotantomenetelmät ja muut olosuhteet.

Asiassa on riidatonta, että A:n tilan tavanomaiseen tuotantomenetelmään kuuluu neljä lehmien ruokintakertaa vuorokaudessa. Näiden kaikkien neljän ruokintakerran toteuttaminen on siten sellaista eläinten välttämätöntä hoitotyötä, joihin liittyvät käynnit kuuluvat lomituspalvelulain 8 b §:n mukaisiin lomituspalvelutehtäviin. Tällöin sovellettavaksi eivät tule lomituspalvelulain valvontakäyntejä ja niiden maksullisuutta koskevat 8 c §:n ja 28 a §:n säännökset.

Edellä esitetyn vuoksi B:n kunnan paikallisyksikkö ei ole voinut hylätä A:n hakemusta kello 11.00 ja 22.00 tapahtuvien käyntikertojen muuttamisesta maksuttomiksi lomitustehtäväkäynneiksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja B:n kunnan paikallisyksikön päätökset on kumottava ja asia palautettava B:n kunnan paikallisyksikölle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Timo Räbinä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anna Heikkilä.

 
Julkaistu 29.4.2019