KHO:2019:65

Oikeusapu – Oikeusapulain 13 §:n 3 momentti – Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Hallintomenettely – Huostaanottohakemuksen valmisteluun liittyvät toimenpiteet – Tuomioistuinasia

Vuosikirjanumero: KHO:2019:65
Antopäivä: 14.5.2019
Taltionumero: 2168
Diaarinumero: 5834/3/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:65

A:lle oli 18.8.2017 myönnetty oikeusapua hänen lapsensa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa asiassa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n avustajaksi määrätyn asianajaja C:n palkkio- ja kulukorvausvaatimuksen toimenpiteistä, jotka oli tehty huostaanottohakemuksen valmistelun aikana ennen huostaanottohakemuksen 8.6.2017 tapahtunutta vireille tuloa hallinto-oikeudessa. C valitti palkkiostaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että toisin kuin oikeusapulain esitöissä (HE 89/2001 vp) mainituissa, yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävissä riita- ja rikosasioissa, hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa myönnettävä oikeusapu ei voinut kattaa tuomioistuinkäsittelyä edeltävää vaihetta (ks. KHO 1990-A-122). Kun otettiin lisäksi huomioon oikeusapulain esitöissä tältä osin esitetty, huostaanottohakemuksen valmisteluun ajalla 11.4.–2.6.2017 liittyneitä asianajaja C:n toimenpiteitä oli lastensuojelulain 43 §:n 2 momentin sääntelystä huolimatta pidettävä sellaisina oikeusapulain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettuina hallintomenettelyssä suoritettuina toimenpiteinä, joita hänen päämiehelleen myönnetty oikeusapu ei kattanut. Sillä seikalla, että huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva asia oli sittemmin edennyt käsiteltäväksi hallinto-oikeudessa, joka oli ensi asteena päättänyt huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta, tai sillä, että oikeusapupäätöksen mukaan oikeusapuun liittyvät etuudet olivat tulleet voimaan 11.4.2017, ei ollut tässä arvioinnissa merkitystä.

Oikeusapulaki 8 §, 13 § 1 ja 3 momentti sekä 16 § 1 ja 2 momentti

Lastensuojelulaki 43 § 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 24.10.2017 nro 17/0804/2

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on 8.6.2017 Helsingin hallinto-oikeudelle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että A:n ja B:n lapsi otetaan Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon.

A:lle on oikeusaputoimiston päätöksellä 18.8.2017 myönnetty oikeusapua 11.4.2017 lähtien lapsen huostaanottoa koskevassa asiassa ilman perusomavastuuosuutta. Hänen avustajakseen on määrätty asianajaja C.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään päättänyt, että A:n ja B:n lapsi otetaan Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon.

Hallinto-oikeus on vahvistanut asianajaja C:lle maksettavan palkkion seuraavasti:

A:lle on myönnetty oikeusapua 11.4.2017 lähtien ilman perusomavastuuta ja hänen oikeudenkäyntiavustajakseen on määrätty asianajaja C. Tämä on esittänyt avustajan tehtävistään ajalta 11.4.–2.10.2017 sekä varauksena jälkitoimiin yhteensä 2 893,11 euron laskun, josta palkkion osuus on 2 318,80 euroa, matkakulut 14,35 euroa ja arvonlisäveron osuus 559,96 euroa.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa hallintomenettelyssä suoritettuja toimenpiteitä. Tähän nähden hallinto-
oikeus ei määrää asianajaja C:lle palkkiota eikä kulukorvausta ajalta 11.4.– 2.6.2017.

Hallinto-oikeus määrää vaatimuksen enemmälti hyläten, että asianajaja C:lle maksetaan valtion varoista hänen avustajan tehtävistään yhteensä 14,83 tunnin työmäärän perusteella palkkiota 1 631,30 euroa ja sille laskettua arvonlisäveroa 391,51 euroa, yhteensä 2 022,81 euroa, mikä määrä jää kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § ja 18 §

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 §, 3 §, 4 § 1 momentti, 4 a §, 6 § ja 13 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Monica Gullans ja Alpo Heikkinen (asiantuntijajäsen). Esittelijä Hanna Välimaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asianajaja C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin palkkiota ei ole maksettu ja että hänelle maksetaan palkkio valtion varoista myös toimenpiteistä ajalta 11.4.–2.6.2017 kokonaan tai ainakin osittain.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Toimenpiteet ajalla 11.4.–2.6.2017 eivät ole olleet hallintomenettelyä, vaan avustamista huostaanottoasiassa, joka huostaanottoa vastustettaessa väistämättä etenee hallinto-oikeuden käsittelyyn. Etenkin 15.5.2017 tehdyt toimenpiteet ovat käytännössä valmistautumista huostaanottoasian käsittelyyn hallinto-oikeudessa ja vähentävät toimenpiteitä jäljempänä, joten ne tulisi korvata. Kuuleminen huostaanottohakemuksesta, joka vastustettaessa tulee hallinto-oikeuden käsittelyyn, on käytännössä vaadittu muodollisuus. Siten toimenpiteet ajalta 1.–2.6.2017 tulisi korvata. Lisäksi avustamisen aloittaneesta kiireellisen sijoituksen päätöksestä 11.4.2017 olisi ollut mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen eli kyse on ollut tuomioistuinasiasta.

Hallituksen esityksen 82/2001 yksityiskohtaiset perustelut oikeusapulain 13 §:n 3 momentista ovat tältä osin hyvin suppeat, ja yksityiskohtaisia perusteluja on hallituksen esityksessä enemmän oikeusapulain 8 §:n kohdalla. Yksityiskohtaisissa perusteluissa oikeusapulain 8 §:n kohdalla todetaan, että tuomioistuinasialla tarkoitettaisiin paitsi jo tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa asiaa myös sellaista asiaa, jota ei vielä ole saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi mutta jota ollaan sinne saattamassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Lastensuojelulain 43 §:n 2 momentissa säädetään, että jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, asian ratkaisee hallinto-oikeus 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan hakemuksesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.

Oikeusapulain 8 §:n mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja.

Lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos siihen on edellytykset, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä.

Lain 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa hallintomenettelyssä eikä hallintolainkäyttölain (586/1996) 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lainkäyttöviranomaisessa suoritettuja toimenpiteitä eikä vakuutusoikeudessa myönnetty oikeusapu sitä edeltäneen käsittelyn toimenpiteitä. Jos tuomioistuin palauttaa asian hallintoviranomaisen tai edellä tarkoitetun lainkäyttöviranomaisen käsiteltäväksi, yksityiselle avustajalle annettu määräys on voimassa myös tässä viranomaisessa, jos asian palauttava tuomioistuin niin määrää.

Lain 16 §:n 1 momentissa säädetään, että jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet, voi oikeusaputoimisto muuttaa oikeusapupäätöksen tai päättää, että oikeusavun antaminen lakkaa. Hakija voi saattaa oikeusapupäätöksen muuttamista ja oikeusavun lakkaamista koskevan kysymyksen 24 §:ssä säädetyin tavoin siinä mainitun tuomioistuimen ratkaistavaksi. Pykälän 2 momentin mukaan pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi aina 1 momentissa mainituin edellytyksin käsiteltävänään olevassa asiassa muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oikeusavun lakkaamisesta.

Oikeusapulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä 82/2001 vp todetaan lain 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa: ”(---) yksityiset avustajat voisivat antaa oikeusapua lähtökohtaisesti vain tuomioistuinasioissa. (---) Tuomioistuinasialla tarkoitettaisiin paitsi jo tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa asiaa myös sellaista asiaa, jota ei vielä ole saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi mutta jota ollaan sinne saattamassa. Yksityinen avustaja voitaisiin siten määrätä myös jo ennen pääasian vireilletuloa. (---) Voimassa olevassa laissa säädetään vain esitutkinnan osalta nimenomaisesti siitä, että maksuton oikeudenkäynti voidaan rikosasiassa myöntää jo esitutkinnan aikana riippumatta siitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Selvää on, että yksityinen avustaja on voitava jatkossakin määrätä avustajaksi jo esitutkintavaiheessa. Myöskään riita-asioissa ei kuitenkaan ole perusteltua asettaa yksityisen avustajan määräämisen edellytykseksi sitä, että pääasia todellakin tulee tuomioistuimen käsiteltäväksi. (---) Hallintomenettelyyn ja muutoksenhaun käsittelyyn hallintoviranomaisissa samoin kuin hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa, muutoksenhakuasioita käsittelevissä lautakunnissa ja muissa niihin rinnastuvissa viranomaisissa sekä vakuutusoikeuden alaisissa lautakunnissa noudatettavaan menettelyyn yksityistä avustajaa ei voitaisi (---) edelleenkään määrätä (---). Näissä asioissa voisi kuitenkin saada julkisen oikeusavustajan antamaa oikeusapua, ja asian edetessä tuomioistuinkäsittelyyn olisi mahdollista määrätä yksityinen avustaja. Vaikka hallintomenettelyssä käsitelty asia sittemmin etenisikin tuomioistuinkäsittelyyn ja näin muuttuisi tuomioistuinasiaksi, ehdotetun 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa myönnetty oikeusapu ei käsittäisi aikaisemmassa viranomaismenettelyssä suoritettuja toimenpiteitä (---). Sääntely siten vastaisi nykyistä oikeustilaa (KHO 1990 A 122).”

Asianajaja C:n päämiehelle A:lle on 18.8.2017 myönnetty oikeusapua lapsen huostaanottoa koskevassa asiassa 11.4.2017 lähtien. Huostaanottoa koskeva hakemus on tullut hallinto-oikeudessa vireille 8.6.2017. Asianajaja C on esittänyt hallinto-oikeudessa avustajan tehtävästään laskun, joka on sisältänyt toimenpiteitä ajalta 11.4.–2.10.2017. Hallinto-oikeus on hylännyt palkkio- ja kulukorvausvaatimuksen toimenpiteistä ajalta 11.4.–2.6.2017 eli ajalta ennen huostaanottohakemuksen vireille tuloa hallinto-oikeudessa mutta vahvistanut muilta osin palkkion vaatimuksen mukaisena.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toisin kuin oikeusapulain esitöissä (HE 89/2001 vp) mainituissa, yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävissä riita- ja rikosasioissa, hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa myönnettävä oikeusapu ei voi kattaa tuomioistuinkäsittelyä edeltävää vaihetta (ks. KHO 1990-A-122). Kun otetaan lisäksi huomioon oikeusapulain esitöissä tältä osin esitetty, huostaanottohakemuksen valmisteluun ajalla 11.4.–2.6.2017 liittyneitä asianajaja C:n toimenpiteitä on lastensuojelulain 43 §:n 2 momentin sääntelystä huolimatta pidettävä sellaisina oikeusapulain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettuina hallintomenettelyssä suoritettuina toimenpiteinä, joita hänen päämiehelleen myönnetty oikeusapu ei kata. Sillä seikalla, että huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva asia on sittemmin edennyt käsiteltäväksi hallinto-oikeudessa, joka on ensi asteena päättänyt huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta, tai sillä, että oikeusapupäätöksen mukaan oikeusapuun liittyvät etuudet tulevat voimaan 11.4.2017, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä.

Kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Janne Aer, Petri Helander, Antti Pekkala ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Helmi Lajunen.

 
Julkaistu 14.5.2019