KHO:2019:72

Ympäristönsuojelu – Hallintopakko – Turvetuotanto – Toiminnan keskeyttämisvaatimus – Lupamääräysten noudattaminen – Selvilläolovelvollisuus – Pilaantumisen torjuntavelvollisuus – Tarkkailusuunnitelma – Luvan tarkistamismenettely

Vuosikirjanumero: KHO:2019:72
Antopäivä: 3.6.2019
Taltionumero: 2603
Diaarinumero: 5297/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:72

Paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys oli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) tekemässään hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että A Oy:n harjoittama turvetuotantotoiminta yhtiön neljällä B:n kunnassa sijaitsevalla tuotantoalueella keskeytetään. ELY-keskus oli hylännyt yhdistyksen hallintopakkohakemuksen. ELY-keskuksen mukaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 86 §:n mukaiset toiminnan keskeyttämisen edellytykset eivät täyttyneet näillä tuotantoalueilla. Hallinto-oikeus oli hylännyt yhdistyksen valituksen ELY-keskuksen päätöksestä. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut myöskään perusteita kieltää toimintaa ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla.

Tuotanto turvetuotantoalueilla oli aloitettu 1970- ja 1980-luvuilla ja sitä oli harjoitettu laajimmillaan yhteensä 900 hehtaarin alueella. Ympäristöluvat turvetuotantoon oli myönnetty 2000-luvulla. Lupamääräysten mukaan tehdyt vesienkäsittelyrakenteet olivat tarkkailutulosten perusteella toimineet ennakkoon arvioitua heikommin. Lisäksi turvetuotantoalueiden alapuolisten vesistöjen tila oli selvitysten perusteella huonontunut.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallintopakon käytön edellytyksiä ei edellä mainituista seikoista huolimatta ollut. Muiden samoja vesistöjä kuormittavien tekijöiden, kuten jo toimintansa lopettaneiden turvetuotantoalueiden sekä metsätalouden vuoksi hallintopakkohakemuksen kohteena olevien turvetuotantoalueiden osuutta vesistöjen kuormituksesta oli vaikea todentaa. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että yhtiö toiminnanharjoittajana olisi toiminut ympäristölupien vastaisesti tai rikkonut ympäristönsuojelulain 5 §:ssä tarkoitettuja selvilläolovelvollisuutta tai pilaantumisen torjuntavelvollisuutta siinä määrin, että edellytykset hallintopakon käynnistämiselle tältäkään osin olisivat olleet olemassa.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että ympäristölupien mukaisella päästötarkkailulla ei ollut saatu kaikilta osin riittävän kattavia seurantatietoja. Tältä osin valvontaviranmaisella olisi hallintopakon vireillepanon johdosta ollut ja oli edelleen mahdollisuus täydentää ympäristölupien liitteinä olleita tarkkailusuunnitelmia.

Turvetuotantoalueiden ympäristölupiin sisältyi ympäristönsuojelulain (86/2000) 55 §:n mukainen velvoite lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämisestä, joka oli kuitenkin rauennut ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain (423/2015) voimaantulosäännöksen nojalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että mahdollinen tarve puuttua turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteiden puutteisiin edellytti ensin valvontaviranomaisen suorittamaa luvan muuttamisen tarpeen arviointia ja tarvittaessa myös aloitetta lupamääräysten muuttamiseksi ympäristönsuojelulain 89 §:n (423/2015) mukaisesti.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 5 §, 55 §, 84 §, 86 §

Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta (423/2015) 89 §, voimaantulosäännös

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 27.9.2017 nro 17/0366/1

Asia Ympäristönsuojelulain mukaista hallintopakkoasiaa koskeva valitus

Valittaja Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 27.9.2017 nro 17/0366/1

Asian aikaisempi käsittely

Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry on Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tekemässään hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että Ähtärin kaupungissa sijaitsevien Majasuo, Tupasuo, Loukkusuo ja Mustasuo -nimisten turvetuotantoalueiden toiminta keskeytetään.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 3.2.2015 hylännyt yhdistyksen hallintopakkohakemuksen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 86 §:n nojalla valvova viranomainen voi keskeyttää toiminnan, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu välitöntä terveyshaittaa tai välitöntä muuta ympäristön pilaantumista ja jollei haittaa voida muuten poistaa tai riittävästi vähentää.

Tarkkailu on ollut Maja-, Tupa-, Loukku- ja Mustasoiden osalta lupamääräysten mukaista ja vastannut tasoltaan normaalia turvetuotannon tarkkailua. Loukkusuolla ja Mustasuolla on suoritettu ELY-keskuksen toimesta tarkastus 7.7.2014 ja Tupasuolla ja Majasuolla 26.8.2014. Tarkastuksilla millään tuotantoalueella ei havaittu suuria puutteita vesienkäsittelyrakenteiden kunnossa. Loukkusuon lohkolla 13 reunaoja on pieneltä matkalta ollut yhteydessä eristysojaan ja lohkon 11 reunaojan mahdollinen yhteys Alaisen vesistöön tuli tarkastuksen perusteella tarkastaa ja tarvittaessa tukkia. Vapon 28.11.2014 antaman ilmoituksen mukaan kunnostukset suoritetaan 31.1.2015 mennessä. Mustasuon kosteikon 3 mittapadon V-aukko oli tarkastushetkellä alhaalla, mikä vaikeuttaa tarkkailua. Mittapatoa on Vapon ilmoituksen mukaan nostettu.

Tarkastuksien yhteydessä tarkastellut vesienkäsittelyrakenteet olivat edellä mainittuja pieniä puutteita lukuun ottamatta ympäristölupien mukaisia. Tarkkailua ei ole suoritettu kaikkien vesienkäsittelyrakenteiden osalta, mutta tähän ei ole myöskään velvoitetta alueiden ympäristöluvissa. Vapo on myös omaehtoisesti lisännyt tarkkailua joidenkin vesienkäsittelyrakenteiden osalta ja aloittanut tarkkailun myös monien kenttien osalta, joille ympäristöluvissa ei ole tarkkailuvelvoitetta. Osa kentistä toimii tehdyn tarkkailun perusteella hyvin, mutta osa ei juurikaan pienennä ravinteiden tai kiintoaineen pitoisuuksia. COD-kuormitukseen kentillä ei juurikaan ole vaikutusta ja isolla osalla kentistä COD-pitoisuus on suurempi kentältä lähtevässä kuin kentälle tulevassa vedessä. Pintavalutus- ja kasvillisuuskentät eivät yleisesti poista juurikaan liuennutta humusta, vaan päinvastoin pitoisuus kentällä nousee. Maja-, Tupa-, Loukku- ja Mustasoiden ympäristöluvissa ei ole reduktiovaatimuksia kenttien toiminnalle.

Ympäristöluvissa määrätyt Maja-, Tupa-, Loukku- ja Mustasoiden tarkkailun intensiteetit ovat suhteellisen harvoja, joten näiden perusteella kuormituksen tarkka laskeminen on mahdotonta. Kuormituksen mittaaminen ja laskeminen tarkasti yksittäisiltä soilta on yleisestikin mahdotonta, koska näytteitä on aina rajoitettu määrä ja valumavesien määrä vaihtelee nopeasti ja erittäin paljon. Näytteenoton ajoittumisesta johtuen voidaan kuormituslaskelmissa päätyä suuriinkin ali- tai yliarvioihin. Tämän vuoksi myös ominaiskuormituslukujen käyttäminen kuormituslaskennan tukena on hyvä asia, vaikka myös siihen sisältyy ongelmia. Ominaiskuormitusluvut perustuvat selvästi suurempaan näytemäärään kuin muiden tuotantoalueiden kohdalla, jolloin näytteiden jakautuminen erilaisille valumajaksoille on todennäköisempää. Ominaiskuormitusluvut eivät tosin vastaa juuri kyseessä olevan suon päästöjä. Jatkuvatoimisilla kuormitusmittauksilla voitaisiin saada tarkempia tuloksia kuormituksesta, mutta jatkuvatoimisen kuormitusmittauksen tekniikka on vielä sen verran kallista ja epävarmaa, että sen käyttö jokaisella tuotantoalueella ei ole järkevää. Kuitenkin ylivirtaama-aikojen tarkkailuun ja tarkkailuaineiston parempaan analysointiin tulee jatkossa panostaa, jotta saataisiin luotettavampi kuva myös ylivirtaama-aikojen kuormituksesta.

Myös kuormitustarkkailussa käytettävään reduktiolaskentaan sisältyy ongelmia. Kuormituksen kannalta olisi olennaista, että kuormitus kyettäisiin laskemaan kilogrammoina tai muina vastaavina yksikköinä, kun nykyisin yleensä pitäydytään reduktioprosenteissa vertaamalla kentälle tulevaa ja sieltä lähtevää pitoisuutta. Kun havaintoja on vähän tai käytetään muiden soiden valuntatietoja, tulee kuormituksen laskennassa väistämättä luotettavuusongelma. Ympäristölupien mukainen kuormitusmittaus- ja tulosten laskeminen ei olekaan yksiselitteisesti luotettavaa tai tarkkaa, vaan kertoo jonkin arvion turvetuotantoalueiden kuormituksesta.

Suurin osa Maja-, Tupa-, Loukku- ja Mustasoiden kuormituksesta laskee vesireittejä pitkin siten, että välillä on useita järviä, mm. Liesjärvi. Kyseessä olevalla Pihlajaveden reitillä on havaittu vesien tummumista sekä pientä ravinnepitoisuuksien nousua. Samaa vesien tummumista on tapahtunut laajasti muuallakin ja yksittäisten tekijöiden erottaminen on hyvin vaikeaa. Maankäyttö vaikuttaa asiaan, mutta ilmastollisten tekijöiden ja sään lämpenemisen merkitys lienee ratkaisevin.

Martinjärven sietokyvyn ylittyminen on hyvin todennäköistä. Sama tilanne on tuhansilla järvillä Suomessa. Kuormitusta tulee kuitenkin muiltakin sektoreilta kuin turvetuotannosta ml. maa- ja metsätalous. Näiden muiden sektoreiden kuormituksen tarkka arviointi on yhtä vaikeaa kuin turvetuotannon ja perustuu myös erilaisiin pinta-alapohjaisiin lukuihin, jotka ovat verrattavissa ominaiskuormituslukuihin. Jonkun järven kuormituksen sietokyvyn ylittyminen ei suoraan ole este myöntää ympäristölupa kuormittavalle toiminnalle valuma-alueella.

Vapo Oy:n Maja-, Tupa-, Loukku- ja Mustasoiden toiminnassa on noudatettu ympäristölupien ehtoja ja tehtyjen tarkkailuiden tai muiden seikkojen perusteella ei voida olettaa, että tuotantoalueiden kuormitus olisi ollut huomattavasti suurempaa kuin mitä ympäristöluvissa on esitetty.

Toiminnan keskeyttämisen edellytykset eivät täyty, koska toiminnasta ei ole aiheutunut välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista. Toiminnassa ei ole muutoinkaan havaittu sellaisia puutteita, joita ei voitaisi muutoin poistaa tai riittävästi vähentää.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen soveltamat lainkohdat

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 §, 84 §, 86 §, 88 §, 91 §, 92 § ja 96 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry:n valituksen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä. Hallinto-oikeus on myös hylännyt Vapo Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 84 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi: 1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; 2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa; 3) määrätä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; 4) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista.

Saman pykälän 4 momentin mukaan määräystä ei voida antaa välittömästi 4 §:n, jossa säädetään yleisistä periaatteista, tai 6 §:n, jossa säädetään sijoituspaikan valinnasta, täytäntöönpanemiseksi.

Ympäristönsuojelulain 86 §:n 1 momentin mukaan jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta välitöntä ympäristön pilaantumista, valvontaviranomainen voi keskeyttää toiminnan, jollei haittaa voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnanharjoittajaa tulee mahdollisuuksien mukaan kuulla ennen keskeyttämistä.

Saatu selvitys

Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Ähtärin kaupungin alueella ja pääosin Pihlajaveden reitin valuma-alueella. Turvetuotantoalueet ovat vanhoja, niiden toiminta on aloitettu 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Majasuon turvetuotannolle on Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myöntänyt ympäristöluvan päätöksellään 9.12.2008 numero 126/2008/4. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 27.5.2010 numero 10/0287/3 muuttanut päätöstä Liesjärven kunnostusta ja rantavahinkojen korvaamista koskevien määräysten osalta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 24.11.2011 taltionumero 3418 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Tupasuon turvetuotannolle on ympäristölupavirasto myöntänyt ympäristöluvan päätöksellään 9.12.2008 numero 124/2008/4. Loukkusuon turvetuotannolle on ympäristölupavirasto myöntänyt ympäristöluvan päätöksellään 9.12.2008 numero 125/2008/4. Mustasuon turvetuotannolle on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan päätöksellään 27.6.2012 numero 88/2012/1. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 25.11.2014 numero 14/0444/1 muuttanut käyttö- ja päästötarkkailumääräystä.

Ympäristöluvissa on vesienkäsittelyn tehostamista koskevia määräyksiä, mutta päästömääristä tai vesienkäsittelyn tehokkuudesta ei ole numeerisia määräyksiä. Lupapäätöksissä on määrätty toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta. Osaksi tarkkailun hyväksyy asianomainen valvontaviranomainen.

Ympäristölupapäätöksissä on myönnetty lupa turvetuotantoon yhteensä noin 480 ha:n alueelle. Siinä vaiheessa, kun luvat myönnettiin, yhteensä noin 440 ha alun perin yhteensä noin 900 ha:n pinta-alasta oli poistunut tuotannosta. Tuotantoalaa poistuu edelleen ja toiminnan näillä turvetuotantoalueilla on arvioitu päättyvän vuosina 2020–2030.

Valumavedet noin 360 ha alalta eli tuotantoalueiden pinta-alan perusteella noin kolme neljäsosaa valumavesistä johdetaan Pihlajaveden reitin suuntaan.

Ympäristölupahakemuksissa turvetuotantoalueiden vesipäästöt on arvioitu vertailusoiden tarkkailuun perustuvien ominaiskuormituslukujen perusteella. Vesipäästöjen tarkkailu on aloitettu vasta ympäristölupien myöntämisen jälkeen.

Kiintoaineen osalta lupahakemuksien mukaan arvioidut vuosipäästöt ja vuosien 2009–2014 tarkkailunäytteistä saadut tulokset ovat toiminnanharjoittajan laskelmien mukaan olleet:

Kiintoaine kg/v brutto, arvioitu, toteutunut 2009–2014

Majasuo, 1 562, 1 593

Tupasuo, 5 075, 9 073

Loukkusuo, 5 222, 6 823

Mustasuo, 2 700, 2 982

Yhteensä, 14 559, 20 471

Oikeudellinen arviointi

On pitkään ollut tiedossa, että turvetuotantoalueiden päästöt vaihtelevat voimakkaasti ja nopeasti muun muassa sääolosuhteiden vaihtelujen johdosta. Sekä ympäristöluvissa ennakkoon arvioidut päästömäärät että tarkkailunäytteiden perusteella lasketut vuosipäästöt sisältävät siitä johtuen epävarmuutta. Varsinkin silloin, kun päästöjen arviot perustuvat harvaan otettuihin näytteisiin, niiden tarkkuus saattaa olla varsin heikko.

Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon käytettävissä olevien tarkkailutulosten perusteella lasketut päästöt, muun muassa kiintoaine, ovat osittain olleet suurempia kuin ennakkoon arvioidut päästöt. Lisäksi lupamääräysten mukaan tehdyt vesienkäsittelyrakenteet ovat tarkkailutulosten perusteella osittain toimineet ennakkoon arvioitua heikommin. Käytettävissä olevan tarkkailuaineiston rajallisuudesta johtuen ei ole varmaa tietoa todellisista päästöistä eikä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten ne eroavat ympäristölupahakemuksissa esitetyistä ennakkoarvioista.

Vesipäästöt eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta välitöntä ympäristön pilaantumista, joten hallinto-oikeus katsoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tavoin, että Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon turvetuotantotoimintaa ei ole syytä keskeyttää ympäristönsuojelulain 86 §:n nojalla.

ELY-keskuksen olisi hallintopakkohakemuksen johdosta tullut arvioida myös, onko olemassa ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisia edellytyksiä kieltää turvetuotanto. Palauttamatta asiaa ELY-keskukselle uudestaan käsiteltäväksi hallinto-oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi asian tältä osin välittömästi ratkaistavakseen.

Ympäristölupamääräykset eivät vapauta toiminnanharjoittajaa ympäristönsuojelulain 5 §:ssä tarkoitetusta vastuusta olla riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristöluvan lupamääräykset ja tarkkailua koskevat määräykset ovat lähtökohta toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden toteuttamisessa.

Saadun selvityksen mukaan ei ole ilmennyt, että Vapo Oy olisi toiminut Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon turvetuotannolle myönnettyjen ympäristölupien lupamääräysten tai tarkkailua koskevien määräysten vastaisesti. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä myöskään ympäristönsuojelulain 84 §:n perusteella kieltää turvetuotannon jatkamista kysymyksessä olevilla turvetuotantoalueilla.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä kumota tai muuttaa ELY-keskuksen päätöstä eikä palauttaa asiaa ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian laatu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että Vapo Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Susanna Airiola, Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian, ja Anneli Järvenpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vaasan hallinto-oikeus on sivuuttanut todisteet siitä, että turvetuotantoalueiden päästöt aliarvioidaan vuodesta toiseen kertaluokkaa todellista alhaisemmiksi.

Puheena olevilta turvesoilta on johdettu kuivatusvesiä Hirvijärveen ja Liesjärveen 1960-luvulta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin saakka ilman minkäänlaisia vesiensuojelulaitteita. Alueella on samaan aikaan harjoitettu myös tehometsätaloutta. Turvetuotantoalueiden ympäristölupaharkinnassa ei ole otettu huomioon, että metsätalouden ja turvetuotannon yhteispäästöt ovat olleet liikaa vesistön vastaanottokyvylle. Väite, jonka mukaan Liesjärvessä ei ole tapahtunut merkittävää pilaantumista, ei pidä paikkaansa.

Turvemaiden ojittaminen on Luonnonvarakeskuksen mukaan aiheuttanut oletettua suurempia vesistöhaittoja. Valvova viranomainen ei ole huolehtinut siitä, että toiminnanharjoittajalla on riittävä tarkkailuaineisto luotettavien kuormitusarvioiden tekemiseen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on arvioinut Majasuon kiintoainepäästöt kuusinkertaiseksi aliarvioksi. Tupasuon ja Loukkusuon päästöjen arviointi perustuu samanlaiseen päästötarkkailuun ja mallinnuksiin. Liesjärven alapuolisen Suojärven rannalla sijaitsevan Kalmunevan turvetuotantoalueen tarkkailusta on saatu vastaavia tuloksia. Myös FT C:n ja FT D:n laskentamalleilla suoritetut kuormitusarviot osoittavat, että päästöt aliarvioidaan Vapon kuormitusraporteissa kertaluokkaisesti. Samaa osoittavat DI E:n päästölaskelmat.

Turvekentät ovat vanhoja, eikä niillä alun perin ollut vesiensuojelurakenteita. Kun toiminnanharjoittaja 2000-luvulla määrättiin rakentamaan vesiensuojelurakenteita, sopivia paikkoja kosteikoille tai pintavalutuskentille ei ollut. Vesiensuojelurakenteiden tekeminen aiheutti suuret päästöt Liesjärveen. Päästöt jatkuvat, koska toteutetuilla vesiensuojelutoimenpiteillä ei ole vesiensuojelullista merkitystä. Pintavalutuskentät lisäävät kuivatusvesien humuksisuutta.

Turvetuotannon päästöjen luotettava arvioiminen on mahdollista velvoitetarkkailun puitteissa. Tarkkailutapahtumien määränä 24 riittää, jos kaikki ylivirtaamatilanteet tulevat kirjatuiksi. Liesjärven päästötarkkailu on näytösluonteista. Isoa osaa lohkoista ei tarkkailla ollenkaan ja lopuilla näytekertoja on 3–7 vuodessa.

Ympäristölupahakemuksissa toiminnanharjoittaja sivuuttaa humuksen (CODMn) kokonaan ikään kuin se ei olisi kuormitustekijä lainkaan. Lupaviranomainen ei ole myöskään puuttunut asiaan. Humuspäästöjen tarkkailun tulokset ovat hälyttäviä. Vesiensuojelulaitteet eivät poista humusta, vaan sen määrä lisääntyy kosteikoissa ja pintavalutuskentillä. Keuruulla sijaitsevan Kalmunevan turvetuotantoaluetta koskevassa hallintopakkopäätöksessä on todettu, että hienojakoisin turve kulkeutuu vesistössä laskuojan suuta kauemmaksi.

Liesjärvi ja sen alapuoliset järvet Pihlajavesi mukaan lukien ovat pahoin turvetuotannon pilaamia. Liesjärven ranta-asukkaille on määrätty maksettavaksi korvauksia järven pilaantumisen vuoksi.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastineen, jonka mukaan valituksessa ei ole tullut esille uusia seikkoja, joiden johdosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi lisättävää 3.2.2015 antamaansa päätökseen.

Vapo Oy on antanut vastineen. Valitus on hylättävä ja Martinjärven vesienhoitoyhdistys velvoitettava korvaamaan Vapo Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Kyseessä olevien tuotantoalueiden aiheuttamaa kuormitusta ei ole ympäristölupahakemuksissa arvioitu tahallisesti, tarkoitushakuisesti tai muista syistä todellista huomattavasti pienemmiksi. Hakemuksessa on pitänyt esittää kuormitusarviot pitkäkestoiselle toiminnalle. Lupahakemuksessa esitetyt kuormitusarviot on tehty koko toiminnan kestolle esittämällä kuormitus keskimääräisenä. Riittävää on, että kuormitusarviot ovat kokoluokkaisesti oikeat. Vuosien 2009–2014 keskimääräisiä kuormituksia ei voi pitää toteutuneina ja hakemuksessa esitettyihin vertailukelpoisina kuormituksina. Tuotantoalueiden ympäristöluvissa ei ole kiintoaine- ja ravinnepäästöille kilomääräisiä vuosittaisia päästörajoja. Kuormitusarviot eivät ole oikeudellisesti sitovia.

Hallinto-oikeuden ja yhdistyksen vertailussaan käyttämien vuosien 2009–2014 keskimääräisiin tuloksiin sisältyy osaksi perustason vesien puhdistuksen käyttöajan ja osaksi tehostettujen puhdistusmenetelmien käyttöönottovaiheen tuloksia. Merkittävä osa tehostetuista rakenteista ei tuolloin ole ollut täydessä toimintakyvyssään. Vuodesta 2015 alkaen kaikilla tuotantoalueilla on ollut käytössä tehostettu kuivatusvesien puhdistus, vaikka lupa olisi sallinut perustason puhdistuksen osalla tuotantoaloja. Asiaa arvioitaessa olisi tullut olla käytössä ainakin vuosien 2015 ja 2016 kuormitustiedot. Hakemus on ollut ennenaikainen.

Majasuon tuotantoalueen ympäristölupahakemuksessa kuormitusarvioksi esitettiin 1 562 kg kiintoainetta, 12 kg kokonaisfosforia ja 337 kokonaistyppeä vuodessa. Vuosien 2009–2014 toteutunut kiintoainepäästö on ollut keskimäärin 1 593 kg vuodessa. Vuosien 2014–2016 kuormitus on ollut keskimäärin 864 kg kiintoainetta, 5,3 kg fosforia ja 157 kg kokonaistyppeä vuodessa. Kuormitus on ollut hakemuksessa arvioitua pienempää.

Tupasuon ympäristölupahakemuksen kuormitusarvio oli 5 075 kg kiintoainetta, 40 kg kokonaisfosforia ja 1 293 kg kokonaistyppeä vuodessa. Arvion tekemisen jälkeen hakemusta täydennettiin vesiensuojelurakenteiden osalta. Vesiensuojelurakenteet ovat toimineet täysipainoisesti vuodesta 2012 alkaen. Vuosien 2014–2016 tarkkailu antaa luotettavan kuvan kuormituksesta, joka on ollut keskimäärin 4 333 kg kiintoainetta, 29 kg kokonaisfosforia ja 614 kg kokonaistyppeä vuodessa. Päästöt ovat olleet pienemmät kuin mitä lupahakemuksessa on esitetty ja alle puolet hallinto-oikeuden päätöksessä määritetystä.

Loukkusuon ympäristölupahakemuksessa esitetty kuormitusarvio oli 5 222 kg kiintoainetta 43 kg kokonaisfosforia ja 1 494 kg kokonaistyppeä vuodessa. Kuormitusarvion tekemisen jälkeen hakemusta täydennettiin puhdistuksen tehostamistoimilla, jotka ovat toimineet täysipainoisesti kalenterivuodesta 2012 alkaen. Vuosien 2014–2016 tarkkailun mukaan kuormitus on ollut keskimäärin 7 085 kg kiintoainetta, 32 kg kokonaisfosforia ja 1 095 kg kokonaistyppeä vuodessa. Keskimääräinen kiintoainekuormitus on ollut lupahakemuksessa suurempaa. Kiintoainekuormitus vuonna 2014 on ollut 7 304 kg, vuonna 2015 3 300 kg ja vuonna 2016 10 652 kg. Kun keskimääräisiä päästöjä tarkastellaan kolmea vuotta pidemmällä jaksolla, päästäneen ainakin riittävän lähelle hakemuksen kuormitusarvioita myös kiintoaineen osalta.

Mustasuon ympäristölupa on tullut lainvoimaiseksi 25.11.2014. Jo tällä perusteella toiminnan lain- tai luvanmukaisuutta ei voida tarkastella aikaisempien vuosien osalta. Lupahakemuksen arvion mukaan perustason vesienpuhdistuksella kuormitus olisi 2 700 kg kiintoainetta, 20 kg kokonaisfosforia ja 540 kg kokonaistyppeä vuosittain. Tehostetuilla vesiensuojelutoimenpiteillä arvioitu kuormitus oli hakemuksen mukaan 1 700 kg kiintoainetta, 19 kg kokonaisfosforia ja 410 kg kokonaistyppeä vuosittain. Kosteikko ja kasvillisuuskentät ovat alkaneet toimia täysipainoisesti kalenterivuodesta 2016 alkaen. Vuoden 2016 tarkkailun mukaan kuormitus oli 1 188 kg kiintoainetta, 2,2 kg kokonaisfosforia ja 97 kg kokonaistyppeä. Mustasuon tuotanto päättyy vuonna 2018.

Perusteita tuotantoalueiden toiminnan keskeyttämiselle ei ole. Kaikkia tuotantoalueiden kuivatusvesiä ei myöskään johdeta Pihlajaveden reittiin.

Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Vapo Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Pykälän 2 momentin mukaan, jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi (pilaantumisen torjuntavelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 84 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi:

1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;

2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;

3) määrätä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta;

4) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 86 §:n 1 momentin mukaan, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta välitöntä ympäristön pilaantumista, valvontaviranomainen voi keskeyttää toiminnan, jollei haittaa voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnanharjoittajaa tulee mahdollisuuksien mukaan kuulla ennen keskeyttämistä.

Asiassa saatu selvitys

Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon turvetuotantoalueet ovat vanhoja, kauan käytössä olleita alueita. Majasuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1980 ja tuotanto vuonna 1985, Tupasuon tuotanto on aloitettu vuonna 1976 ja Loukkusuon vuonna 1975. Mustasuo on kunnostettu turvetuotantoon vuosina 1962–1972.

Turvetuotantoa on alueella harjoitettu laajimmillaan yhteensä noin 900 hehtaarin alueella. Kyseisten turvetuotantoalueiden vedet johdetaan useiden purojen ja järvien kautta pääasiallisesti Pihlajaveden reitille. Ympäristöluvat Majasuon, Tupasuon ja Loukkusuon turvetuotantoon on myönnetty vuonna 2008 ja Mustasuon ympäristölupa on myönnetty luvat turvetuotantoon vuonna 2012. Näissä ympäristölupapäätöksissä on myönnetty luvat turvetuotantoon yhteensä noin 480 hehtaarin tuotantoalueille. Tuotantoalaa on jo poistunut ja poistuu edelleen jatkuvasti käytöstä. Vapo Oy:n 18.12.2017 antaman vastineen mukaan tuotanto Mustasuolla päättyy vuoden 2018 aikana. Kokonaan toiminnan turvetuotantoalueilla on arvioitu päättyvän vuosina 2020–2030.

Kaikkiin edellä mainittuihin ympäristölupiin on sisällytetty vesienkäsittelyn tehostamista koskevia yleisiä määräyksiä, mutta tuotantoalueiden päästöille ei ole asetettu raja-arvoja tai vesienkäsittelyn tehokkuudelle reduktiomääräyksiä. Ympäristölupapäätöksissä on määrätty toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta, mutta osaksi tarkkailun hyväksyminen on jätetty asianomaisen valvontaviranomaisen päätettäväksi.

Tuotantoalueiden kuivatusvesien puhdistusta tehostavia järjestelmiä on jouduttu suunnittelemaan jälkikäteen pinta-alaltaan varsin suurien jo tuotantokäytössä olleiden ojitettujen suoalueiden yhteyteen. Turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyä tehostavien rakenteiden suunnittelu ja käyttöönotto on ollut siten ongelmallista. Vesienkäsittelyä on ympäristöluvissa esitetty osin tehostettavaksi, mutta esimerkiksi pintavalutuskenttiä ei ole ollut kaikilta osin enää mahdollista rakentaa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Ympäristölupahakemuksissa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöt on arvioitu vertailusoiden tarkkailuun perustuvien ominaiskuormituslukujen perusteella. Vesistötarkkailut on aloitettu vasta ympäristölupien myöntämisen jälkeen.

Yleisesti arvioituna turvetuotantoalueiden päästöt vaihtelevat voimakkaasti sääolosuhteiden ja virtaamien muutosten vuoksi. Valunnalla on keskeinen merkitys turvetuotannosta syntyvään kiintoaine- ja ravinnekuormitukseen. Vesinäytteenotto on näissä ympäristöluvissa määrätty tapahtuvaksi melko harvalla aikavälillä. Kun vesistöpäästöjen arviot perustuvat harvalla aikavälillä otettuihin vesinäytteisiin, tulosten epävarmuus kasvaa huomattavasti ja luotettavaa tietoa todellisista päästöistä ei ole saatavissa. Majasuon, Tupasuon ja Loukkusuon tuotantoalueiden lupamääräyksissä ei ole myöskään erikseen määrätty ylivirtaamatilanteiden selvittämisestä. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 25.11.2014 numero 14/0444/1 muuttanut Mustasuon käyttö- ja päästötarkkailumääräystä koskevaa lupamääräystä 12 siten, että yhtiön on esitettävä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi myös ylivirtaamatilanteissa.

Käytettävissä olevien tarkkailutulosten ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella on käynyt ilmi, että Majasuon, Tupasuon, Loukkusuon ja Mustasuon turvetuotantoalueilla harjoitetusta toiminnasta on todennäköisesti aiheutunut päästöjä, jotka ovat osittain olleet suurempia kuin ympäristölupahakemuksissa ennakkoon omaiskuormituslukujen perusteella arvioidut päästöt. Esitetyn selvityksen perusteella on voitu myös arvioida, että turvesoiden vesiensuojelurakenteet eivät kaikilta osin ole toimineet suunnitellulla tavalla, eikä niiden avulla ole kaikissa tilanteissa kyetty estämään kuormitusta suunnitellulla tavalla. Vapo Oy:n vastineessaan antaman selvityksen perusteella päästöt ovat kuitenkin useiden alueiden ja tuotantolohkojen osalta vuosien 2014–2016 aikana vähentyneet, vaikka päästöjä on ollut edelleen arvioitua enemmän etenkin Loukkusuon osalta. Käytettävissä olevan vesistötarkkailuaineiston ja saadun muun selvityksen perusteella tuotannon todellisia päästöjä ei ole mahdollista arvioida tarkasti.

Kyseisten turvetuotantoalueiden todellista osuutta alapuolisen vesistön kuormittumisesta ja haitallisista vaikutuksista on ollut vaikea määrittää senkin vuoksi, että valuma-alueella harjoitetaan myös metsätaloutta ja turvetuotantoalueiden eteläpuolella on aiemmin toiminut muun muassa Kalmunevan turvetuotantoalue. Turvetuotantoalueiden alapuolisen vesistön kokonaiskuormitus on esitetyn selvityksen perusteella näkynyt muun muassa rantojen liettymisenä sekä järvien virkistyskäytön heikentymisenä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole kuitenkaan ilmennyt sellaista välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta välitöntä ympäristön pilaantumista, jonka johdosta toiminta olisi tullut keskeyttää ympäristönsuojelulain (86/2000) 86 §:n perusteella.

Valvontaviranomaisen on hallintopakon vireillepanon johdosta selvitettävä, onko asiassa toimittu jollakin tavoin lain- tai luvanvastaisesti ja tämän johdosta päätettävä, onko olemassa edellytyksiä käyttää hallintopakkoa laittoman tilan oikaisemiseksi. Vireillepanossa esitetty vaatimus ei estä tutkimasta asiaa tarvittaessa muiltakin osin. Asiassa on tullut siten selvittää myös edellytykset ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisen määräyksen tai kiellon mahdolliselle antamiselle. Lähtökohtana arvioinnissa tulee tällöinkin pitää kyseisten turvetuotantoalueiden ympäristölupien ja lupamääräysten noudattamista. Saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt, että Vapo Oy olisi toiminut ympäristölupiensa määräysten vastaisesti. Tarkasteltava on lisäksi vielä, onko Vapo Oy:n toiminnassa ollut muutoin ympäristönsuojelulain vastaista menettelyä.

Pihlajaveden reitin latvavesistön kuormitus on saadun selvityksen perusteella tapahtunut todennäköisesti vuosien kuluessa useasta sekä jo toimintansa lopettaneesta että edelleen toiminnassa olevasta turvetuotantoalueesta. Metsätalouden ja muun kuormituksen osuutta kokonaiskuormituksesta ei voida riittävän luotettavasti todentaa. Näin ollen asiassa ei ole käsillä sellaista ympäristönsuojelulain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua, Vapo Oy:n toiminnasta johtuvaa välitöntä ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, jonka torjumiseksi valvontaviranomaisen olisi tullut antaa ympäristönsuojelulain 84 §:ssä tarkoitettu kielto tai määräys.

Ympäristölupa- ja tarkkailumääräykset ovat toiminnanharjoittajan ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaisen selvilläolovelvollisuuden toteuttamisen lähtökohtana, vaikka ne eivät kokonaan vapauta toiminnanharjoittajaa vastuusta olla muutoinkin riittävästi selvillä toimintansa haitallisista ympäristövaikutuksista. Majasuon, Loukkusuon ja Tupasuon ympäristölupien lupamääräyksessä 14 on edellytetty, että toiminnan käyttö- ja päästötarkkailua on tehtävä päätöksen liitteenä olevan suunnitelman mukaisesti. Saadun selvityksen mukaan Vapo Oy on noudattanut määrättyä tarkkailusuunnitelmaa ja lisännyt myös oma-aloitteisesti tarkkailun näytteenottoa. Ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n luonteen yleisenä velvollisuutena, asiassa ei ole edellytyksiä katsoa, että Vapo Oy olisi rikkonut ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua selvilläolovelvollisuuttaan siinä määrin, että toiminnan kieltämiselle tai muun määräyksen antamiselle ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla olisi tältäkään osin ollut riittäviä perusteita.

Turvetuotantoalueiden ympäristölupien lupamääräyksessä 14 on todettu, että tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Majasuon, Tupasuon ja Loukkusuon tarkkailusuunnitelmissa ei ole edellytetty tehtävän päästötarkkailua ylivirtaamatilanteissa. Saadusta selvityksestä ei myöskään ilmene, että ELY-keskus olisi tarkentanut Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden tarkkailusuunnitelmia käytössä olleiden tarkkailutulosten perusteella.

Kun otetaan huomioon alapuolisten vesistöjen tila sekä Ähtärin ja Pihlajaveden reittien toimenpideohjelmassa 2016–2021 kyseisille vesistöille määritellyt tilatavoitteet, turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteiden toimivuudessa havaitut osittaiset puutteet, vähäinen tieto ylivirtaamatilanteista sekä se, että kyse on loppuvaiheen turvetuotantoalueista, jolloin turve on hienojakoisempaa ja helpommin vesistöön kulkeutuvaa, on katsottava, että ympäristölupien mukaisella päästötarkkailulla ei ole saatu kaikilta osin riittävän kattavia seurantatietoja. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella olisi hallintopakon vireillepanon johdosta ollut mahdollisuus täydentää tarkkailusuunnitelmia esimerkiksi siten, että eniten vesistökuormitusta aiheuttavat tilanteet otetaan tarkkailussa paremmin huomioon.

Yleinen tutkimustieto turvetuotannon päästöistä ja vaikutuksista on lisääntynyt jatkuvasti samalla, kun myös päästöjen mittausmenetelmät ovat kehittyneet. Päästötarkkailun toteuttaminen jatkuvatoimisella veden laadun tarkkailulla on tulossa kustannustehokkaaksi ja luotettavaksi seurantamenetelmäksi. Ympäristöministeriö on 26.10.2017 julkaissut uuden ohjeen turvetuotannon tarkkailusta. Ohje on oikeudellisesti sitomaton, mutta sitä voidaan käyttää lähtökohtana arvioitaessa toimialalla yleisesti noudatettuja ja vaadittuja käytäntöjä. Ohjeen periaatteita on, että tarkkailutietoa on saatava kaikilta turvetuotantoalueilta, eikä päästöjä voi arvioida pelkästään muilta tuotantoalueilta laskettujen ominaiskuormituslukujen perusteella. Lisäksi ohjeessa todetaan, että päästötarkkailussa on oleellista mitata virtaamat jatkuvatoimisten laitteiden avulla ympäri vuoden. Jatkuvatoiminen mittaus on selvitysten perusteella tehokkain tapa saada luotettavia tietoja turvetuotannon vesistökuormituksesta.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on edelleen tarvittaessa mahdollisuus lisätä kyseisille turvetuotantoalueille tarkkailuvelvoitteita esimerkiksi siten, että eniten vesistöjen kuormitusta aiheuttavat tilanteet otetaan tarkkailussa nykyistä kattavammin huomioon ja tarkkailua suunnitellaan virtaamapainotteisemmin.

Majasuon, Loukkusuon ja Tupasuon ympäristöluvat on myönnetty 9.12.2008 toistaiseksi voimassa olevina, ja niihin on sisältynyt ympäristönsuojelulain (86/2000) 55 §:n mukainen määräys lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämisestä 31.1.2019 mennessä. Ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen sanotun lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Säännöksen mukaan valvontaviranomaisen on säännöllisessä valvonnassa arvioitava tällaisen luvan 89 §:n (423/2015) mukainen muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Aloitteen luvan muuttamisesta voi tehdä myös haitankärsijä tai ympäristönsuojelulain 186 §:ssä (527/2014) tarkoitettu rekisteröity yhdistys.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mahdollinen tarve puuttua kyseessä olevien turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteiden puutteisiin edellyttää ensin valvontaviranomaisen suorittamaa luvan muuttamisen tarpeen arviointia. Mikäli valvonnan perusteella ilmenee tarpeita lupamääräysten muuttamiseen, ne tulee tehdä ympäristönsuojelulain 89 §:n (423/2015) mukaisesti.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Vapo Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Seppo Rekolainen ja Olli Malve. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

 
Julkaistu 3.6.2019