KHO:2019:81

A Oy oli kansainvälisen konsernin emoyhtiö, joka oli myynyt arvonlisäverotettavia hallintopalveluja tytäryhtiöilleen. Konsernissa oli toteutettu uudelleenjärjestelyjä vuosina 2012 ja 2013 muun ohella siten, että yhtiö oli myynyt kolmen tytäryhtiönsä osakekannat sekä toimitilakiinteistönsä osakkeet. Yhtiö oli hankkinut palveluja näiden myyntien suunnittelua ja käytännön toteuttamista varten. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää osakkeiden myyntiä varten hankkimiinsa asiantuntijapalveluihin sisältyneet arvonlisäverot.

Liiketoimintaa harjoittaneiden tytäryhtiöiden osakkeiden myyntien osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että kun A Oy oli myynyt osakkeet konsernin toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä ja kun myynnistä saadut tulot oli käytetty A Oy:n tai konsernin verolliseen liiketoimintaan, tytäryhtiöosakkeiden myynnin oli katsottava olleen A Oy:n verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke ja siten kuuluneen arvonlisäveron soveltamisalaan. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että tytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvien palvelujen hankintakustannukset eivät olleet sisältyneet kyseisten osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta oli määräytynyt markkinoilla. Näin ollen myyntikulut eivät olleet olleet osa osakemyynnin hinnanmuodostusta eivätkä kyseiset palvelut näin ollen olleet kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin, vaan niiden oli katsottava olleen A Oy:n taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnanosatekijöitä ja siten yleiskuluja, jotka A Oy:llä oli oikeus vähentää arvonlisäverolain 117 §:ssä säädetyllä tavalla.

A Oy:n toimitilakiinteistön omistavan keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myynnin kulujen osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että myynnin verottomuus ei perustunut arvonlisäverolain 41 §:ssä säädettyyn rahoituspalvelujen verosta vapauttamiseen vaan lain 27 §:n 1 momentin säännökseen. Myynnin katsottiin kuuluvan arvonlisäveron soveltamisalaan ja kulujen olevan A Oy:n yleiskuluja samoin perustein kuin liiketoimintaa harjoittaneiden tytäryhtiöosakkeiden myynnin kulujen. Kulujen liittymistä A Oy:n verolliseen liiketoimintaan korosti edelleen se, että osakkeiden ostajan kanssa tehdyn sale and lease back -järjestelyn johdosta kiinteistössä olevat tilat eivät poistuneet A Oy:n verollisen liiketoiminnan käytöstä. A Oy:llä oli oikeus vähentää myös nämä kulut arvonlisäverolain 117 §:ssä säädetyin edellytyksin. Äänestys 4–1 tytäryhtiöosakkeiden myyntiin liittyvien kulujen osalta.

Arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta 1.1.–31.12.2012 ja 1.1.–31.12.2013.

Arvonlisäverolaki 27 § 1 momentti, 41 §, 42 § 1 momentti 6 kohta ja 3 momentti, 43 §, 102 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti sekä 117 §

Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta f alakohta, 168 artikla a alakohta ja 173 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-29/08, SKF, C-502/17, C&D Foods Acquisition ja C-201/18, Mydibel

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 26.10.2017 nro 17/0777/4

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on 4.12.2015 tekemillään päätöksillä toimittanut A Oy:n, jäljempänä myös yhtiö, arvonlisäveron maksuunpanot tilikausien 1.1.–31.12.2012 ja 1.1.–31.12.2013 kohdekausilta 12/2012 ja 12/2013 verotarkastuskertomuksen perusteella. Yhtiön vähennettävistä veroista on poistettu tytäryhtiöiden ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden myynteihin ja myyntien valmisteluun välittömästi kohdistuviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot. Osakkeiden myynteihin ja myyntien valmisteluun välittömästi kohdistuvia kuluja ovat olleet esimerkiksi asianajotoimistojen valmistelutyöt, kokous- ja neuvottelukulut, atk- ja muut hallintokulut, tekniset selvitystyökulut ja matkakulut.

Veroja on korotettu viidellä prosentilla, koska yhtiö on antanut veroilmoitukset olennaisesti vaillinaisina.

Yhtiöon valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Verohallinnon maksuunpanopäätökset kumotaan siltä osin kuin Verohallinto oli katsonut, että yhtiöllä ei ole vähennysoikeutta tytäryhtiöosakkeidensa myyntiin ja oman liikekiinteistönsä sale and lease back -järjestelyyn liittyvien hankintojen sisältämästä arvonlisäverosta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköon antanut valituksen johdosta vastineen ja Verohallinto lausunnon.

Yhtiö on antanut vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on katsonut, että yhtiön tytäryhtiöiden ja toimistokiinteistön sekä siihen liittyvien pysäköintiyhtiön osakkeiden myynnistä aiheutuneet kulut ovat yhtiön liiketoiminnan yleiskuluja ja vähennyskelpoisia siltä osin kuin palvelut on hankittu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Hallinto-oikeus on kumonnut valituksenalaiset päätökset ja palauttanut asian vähennysoikeuden laajuuden määrittämiseksi Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan soveltamansa oikeusohjeet ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Asiassa saatu selvitys

A Oy toimii konsernin emoyhtiönä. Sen liikevaihto koostuu konsernin sisäisistä rojalteista ja palveluveloituksista. A Oy:n kotimaan arvonlisäverollinen myynti muodostuu hallintopalvelujen myynnistä kotimaisille konserniyhtiöille sekä verollisessa käytössä olevien liiketilojen vuokrauksesta. Yhtiö on hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Arvonlisäverottomana myyntinä on käsitelty työsuhdeasunnon vuokraveloitukset sekä erilliset käteismyynnit. Yhtiö on edelleen veloittanut ilman arvonlisäveroa vakuutuskuluja toisilta konserniyhtiöiltä sekä siirtyneiden työntekijöiden lomapalkkakustannuksia.

Yhtiön liiketoiminta on arvonlisäverotuksessa vähennykseen oikeuttavaa toimintaa, lukuun ottamatta laissa mainittuja vähennysoikeuden rajoituksia koskevia kuluja sekä kiinteistöön kohdistuvia kuluja siltä osin kuin yhtiö vuokraa tai myy kiinteistöjä, asuntoja tai toimitiloja ilman arvonlisäveroa.

Tarkastettuna aikana yhtiö on myynyt sekä tytäryhtiöiden että kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita. Yhtiö on myynyt marraskuussa 2013 konsernin ulkopuoliselle pääomasijoittajalle toimitilakiinteistön sekä yhtiön omistaman 50 prosentin osuuden toimitilan viereisestä pysäköintitalosta. Lisäksi yhtiö on myynyt kolmen tytäryhtiönsä osakkeita. Osakkeiden myynnit on käsitelty arvonlisäverottomina myynteinä. Näiden osakkeiden myynteihin ja niiden valmisteluun on välittömästi kohdistunut kuluja, joiden sisältämät verot on vähennetty yhtiön arvonlisäverotuksessa. Näitä kuluja ovat olleet esimerkiksi asianajotoimistojen valmistelutyöt, osakekauppoihin liittyvät onnistumispalkkiot, kokous- ja neuvottelukulut, atk- ja muut hallintokulut, tekniset selvitystyökulut ja matkakulut. Välittömästi verottomiin osakemyynteihin kohdistuvat palvelulaskut on palvelutuottajien toimesta kirjattu erillisillä ja yksilöidyillä projektitunnuksilla ja -nimillä, joiden avulla ne ovat olleet kohdennettavissa näihin projekteihin.

Ensimmäisen tytäryhtiön osakkeiden myyntiin liittyen yhtiö on muun muassa ostanut kauppakirjan laadintaan liittyviä palveluja. Lisäksi yhtiö on ostanut datahuoneen ylläpitopalveluja. Datahuoneen ylläpitäminen liittyy kaupan kohdetta koskevan tiedon tuottamiseen mahdollisille osakkeiden ostajille.

Toisen tytäryhtiön osakkeiden myyntiin liittyen yhtiö on ostanut oikeudellisia palveluja ulkomaiselta yrityksestä. Palvelut ovat liittyneet muun muassa osakkeiden siirtoon ja rekisteröintiin. Yhtiö on suorittanut ostoista käännetyn arvonlisäveron ja vähentänyt käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritetun arvonlisäveron.

Kolmannen tytäryhtiön osakkeiden myyntiin liittyen yhtiö on ostanut oikeudellisia palveluja ulkomaiselta yritykseltä. Kyse on ollut osakkeiden myyntiin liittyvistä oikeudellisista palveluista. Palvelut ovat liittyneet osakkeiden myynnin järjestelyyn sekä kauppaneuvotteluissa avustamiseen ja kauppasopimuksen laatimiseen.

Kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntiin liittyen yhtiö on ostanut erilaisia asiantuntijapalveluja. Kyse on ollut yhtiön pääkonttorikiinteistön myynnistä sekä pääkonttorikiinteistön vieressä sijaitsevan pysäköintitalon myynnistä. Osakkeet on myyty rahastolle, joka on vuokrannut tilat takaisin yhtiölle. Ostetut palvelut ovat olleet kauppaneuvotteluissa avustamiseen ja kauppakirjan laadintaan liittyviä palveluja. Lisäksi on ostettu kiinteistön kuntokartoituspalvelu.

Yhtiön kirjanpidosta on tarkastuksen aikana tehty tositekohtaiset listaukset osakkeiden myynteihin liittyvistä kuluista. Lisäksi yhtiö on varsinaisen tarkastuksen jälkeen toimittanut erillisen selvityksen ja kannanoton osakekauppaan liittyvien kulujen arvonlisäverokäsittelystä. Tässä kannanotossa yhtiö toteaa, että sillä on ollut oikeus vähentää osakkeiden myyntiin liittyviin palveluihin sisältyvä arvonlisävero verollisen liiketoimintansa yleiskustannuksina. Yhtiö katsoo, että se on myynyt tytär- ja kiinteistöyhtiöidensä osakkeet osana verollisen liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä. Osakekaupan kustannuksia ei yhtiön mukaan ole sisällytetty osakkeiden hintaan, vaan niillä on katsottu olevan suora ja välitön yhteys koko taloudelliseen toimintaan, mikä yhtiön tilanteessa tarkoittaa arvonlisäverollista liiketoimintaa. Yhtiön kannanoton mukaan vuosikirjaratkaisulla KHO 2011:52 ei ole vaikutusta yksinomaan arvonlisäverollista toimintaa harjoittavan yhtiön käyttöomaisuusosakkeiden myyntiin liittyvien kulujen vähennyskelpoisuuteen.

Verotarkastuskertomuksessa on todettu, että oikeuskäytäntö sekä uusin ohjeistus vaikuttavat keskeisesti siihen, että yhtiön tulkintaa osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen käsittelemisestä verollisen liiketoiminnan kustannuksena ei voida tässä tilanteessa pitää viimeaikaisimman verotuskäytännön mukaisena. Verotarkastuksessa on katsottu, että olennaista tulkinnan kannalta yhtiön tilanteessa on se, että kyseiset palveluhankinnat on tarkastushavaintojen mukaan tehty sen vuoksi, että ne ovat mahdollistaneet ja edesauttaneet kyseisten osakemyyntien toteutumista ja kohdistuvat näin ollen suoraan ja välittömästi arvonlisäverottomaan toimintaan. Nämä arvonlisäveroa sisältäneet kulut ovat siis kohdistuneet lähemmin osakkeiden verottomiin myyntihintoihin kuin varsinaiseen verolliseen liiketoimintaan. Edellä esitetyn perusteella verotarkastuskertomuksessa on esitetty yhtiön vähennettävistä veroista poistettavaksi verottomiin osakkeiden myynteihin välittömästi liittyviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Yhtiö on konsernin emoyhtiö. Yhtiö on myynyt hallintopalveluja tytäryhtiöilleen. Konsernissa on toteutettu uudelleenjärjestelyjä vuosina 2012 ja 2013. Yhtiö on toteuttanut liiketoimintojen uudelleen järjestelyn myymällä kolmen tytäryhtiönsä osakekannat ja toimitilakiinteistönsä osakkeet ja siihen liittyvän osuuden pysäköintiliiketoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeista. Yhtiö on hankkinut palveluja tytäryhtiöiden myynnin suunnittelua ja käytännön toteuttamista varten. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää arvonlisäverot, jotka ovat sisältyneet näihin tytäryhtiöiden osakkeiden ja toimistokiinteistön osakkeiden sekä siihen liittyvän pysäköintiliiketoimintaa harjoittavan yhtiön osakeosuuden myyntejä varten hankittuihin palveluihin.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että yhtiö on osallistunut omistamiensa tytäryh-tiöiden hallintoon ja on siten arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu verovelvollinen.

Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön mukaan, jotta arvonlisävero voitaisiin vähentää, aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetuilla liiketoimilla on oltava suora ja välitön yhteys myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettuihin liiketoimiin. Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus edellyttää siis, että näiden tavaroiden tai palveluiden hankintakulut kuuluvat niihin osiin, joista myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinta muodostuu. Verovelvolliselle myönnetään kuitenkin vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista verovelvollisen tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimittäin on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Edellä mainitut periaatteet ilmenevät muun ohella EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamasta tuomiosta.

Yhtiön mukaan tytäryhtiöiden myyntiin liittyvien palvelujen hankintakustannukset eivät sisälly kyseisten osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta määräytyy markkinoilla. Hallinto-oikeus pitää uskottavana, että osakkeiden myyntikulut eivät ole osa osakemyyntien hinnanmuodostusta, vaan osakkeiden myyntihinta määräytyy markkinoilla. Näin ollen kyseiset palvelut eivät kohdistu suoraan ja välittömästi osakemyynteihin.

Koska tytäryhtiöistä luopuminen on liittynyt yhtiön verollisen liiketoiminnan uudelleen järjestelyyn, on kuluilla suora ja välitön yhteys yhtiön koko taloudelliseen toimintaan. Yhtiön tytäryhtiöiden osakkeiden myynnistä aiheutuneet kulut ovat siten yhtiön liiketoiminnan yleiskuluja. Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin mukaan nämä palveluista aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin palvelut on hankittu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Yhtiön toimistokiinteistön ja siihen liittyvän pysäköintitoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden myyntiä koskevien kulujen osalta yhtiö on valituksessaan vedonnut siihen, että kyse on ollut sale and lease back -järjestelystä. Yhtiön mukaan toimitila oli ennen myyntiä yhtiön arvonlisäverollisessa käytössä ja osin tilat oli arvonlisäverovelvollisen ominaisuudessa vuokrattu yhtiön tytäryhtiöille. Uusi omistaja vuokraa toimitilaa arvonlisäverollisena yhtiölle. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole osoitettu, että kuluissa olisi ollut kyse rahoituksen järjestämisestä aiheutuneista kuluista. Valituksenalaisissa päätöksissä kuluilla on katsottu olevan suora ja välitön yhteys osakekauppaan. Hallinto-oikeus pitää uskottavana, että osakkeiden myyntikulut eivät tässä tapauksessa ole osa osakemyyntien hinnanmuodostusta. Näin ollen kyseiset palvelut eivät kohdistu suoraan ja välittömästi osakemyynteihin. Lisäksi kun otetaan huomioon, että ostetussa palvelukokonaisuudessa ei ole ollut kyse vain ja ainoastaan osakkeiden myynnistä vaan myös tilojen vuokraamisesta, ei kulujen ole voitu katsoa kokonaisuudessaan kohdistuvan osakkeiden myyntiin.

Toimistokiinteistön ja siihen liittyvän pysäköintitoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden myynnistä aiheutuneet kulut ovat yhtiön liiketoiminnan yleiskuluja. Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin mukaan nämä palveluista aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin palvelut on hankittu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Marianne Lastikka ja Anni Tuomaala, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan valituksenalaisilta osin ja Verohallinnon päätökset saatetaan voimaan. Asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan viitannut muun ohella arvonlisäverolain ja arvonlisäverodirektiivin säännöksiin sekä asiaan liittyvään korkeimman hallinto-oikeuden ja EUT:n oikeuskäytäntöön. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys siitä, onko konsernin emoyhtiöllä oikeus vähentää arvonlisäverot, jotka ovat sisältyneet kolmen tytäryhtiön osakekannan sekä toimitilakiinteistön osakkeiden ja kiinteistöön liittyvän pysäköintiliiketoimintaa harjoittavan yhtiön osakeosuuden myyntejä varten hankittuihin palveluihin. Konsernin emoyhtiö on osallistunut omistamiensa tytäryhtiöiden hallintoon ja on arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettu verovelvollinen.

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle

Ennakkoratkaisua on pyydettävä siitä, miten arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevaa sääntelyä sovelletaan asianmukaisesti osakkeiden myyntiä varten hankittuihin palveluihin.

Osakkeiden myyntikulujen vähennysoikeutta koskeva oikeuskäytäntö on ristiriitaista. Hallinto-oikeuden vähennysoikeutta koskeva ratkaisukäytäntö samankaltaisissa tilanteissa on epäyhtenäistä. Oikeustila aiheuttaa epävarmuutta verotuskäytännössä. Koska asia on tulkinnanvarainen ja myös tulkinnat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, ennakkoratkaisun pyytämisen edellytykset täyttyvät käsillä olevassa asiassa.

Yhtiön vähennysoikeus

EUT:n tuomiossa asiassa C-29/08, SKF, otettu tulkinta osakkeiden myynnistä rahoitusliiketoimena ei koske pelkkää rahoituksellisen aseman parantamista. Sen sijaan kysymys on sen selvittämisestä, mihin liiketoimilla hankittu pääoma on käytetty (tuomion 72 kohta).

Yhtiön tilinpäätöksestä 2013 ilmenee, että yhtiö käytti toimistokiinteistön myynnistä saadun vastikkeen pääosin velkojen takaisinmaksuun. Yhtiön tilinpäätökset osoittavat lisäksi, että yhtiön liikevaihto muodostuu konsernin sisäisistä rojalteista ja palveluveloituksista.

Myyntikulut on kohdistettava luovutettujen osakkeiden hintaan, jos myynnistä saatua pääomaa ei näytetä käytetyn yksinomaan verollisen liiketoimen/liiketoiminnan rahoittamiseen. Näyttövelvollisuus on tässä kohtaa verovelvollisella. Yritykset voivat maksaa velkojaan pois myymällä omaisuuttaan, joka sinällään vaikuttaa suoraan velkojen määrään. Tämä ei ole kuitenkaan peruste sille, että verottomaan tuloon kohdistuvista kuluista olisi vähennysoikeus. Yhtiön tilinpäätösinformaation perusteella ei ole mahdollista osoittaa osakkeiden myyntitulon kohdistuneen suoraan ja välittömästi arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaan liiketoimeen/liiketoimintaan tämän toiminnan yleiskuluna.

Sillä seikalla, että yhtiö on myynyt tytäryhtiöilleen hallintopalveluja, ei ole asiassa merkitystä. Vähennysoikeus osakkeiden myyntikuluista ei muodostu pelkästään sillä perusteella, tulkitaanko yhtiön koko toiminnan olevan arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvaa verollista toimintaa. Sen sijaan osakkeiden myyntikulujen vähennysoikeuden kannalta merkitystä on sillä, että osakkeiden myynti tulisi voida rinnastaa taloudellisen toiminnan pääoman hankintaan.

Oikeuskäytännöstä ei ole pääteltävissä, että liiketoiminnan osan luovuttamisesta seuraavat osakkeiden myyntikulut olisivat liiketoiminnan lopettamiskuluihin rinnastettavia kuluja. Merkitystä käsillä olevan asian ratkaisemisessa ei siten ole arvonlisäverolain 19 a §:ssä tarkoitetun liikkeen luovutuksesta aiheutuneiden ja liiketoiminnan lopettamisen yhteydessä syntyneiden kulujen vähennysoikeutta koskevalla oikeuskäytännöllä.

Hallinto-oikeuden mukaan osakkeiden myyntikulut eivät ole osa osakemyynnin hinnanmuodostusta, vaan osakkeiden myyntihinta määräytyy markkinoilla. On tulkinnanvaraista, voidaanko tällä perusteella katsoa, etteivät kulut kohdistu suoraan ja välittömästi osakemyyntiin. Lähtökohtaisesti tavaroiden ja palvelujen hinnat määräytyvät vapailla markkinoilla. Esimerkiksi kiinteistön myyntiin suoraan ja välittömästi kohdistuvat kulut eivät muutu luonteeltaan välillisiksi yleiskuluiksi sen vuoksi, että kiinteistön myyntihinta määräytyy markkinoilla. Vastaava pätee suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin, joita ovat esimerkiksi sopimusneuvotteluihin ja sopimuksen laatimiseen liittyvät kulut. Vähennysoikeus tulee ratkaista ensivaiheessa suoran kohdistamisen perusteella.

Osakkeiden myyntikulujen osalta asian tosiseikoista ei ole pääteltävissä, että kysymys olisi ollut yhtiön suorittamasta pääomanhankinnasta, josta näkökulmasta osakkeiden myyntikuluilla yksinomaan voi olla vähennysoikeus unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että osakkeiden myyntikulut olisivat osa yhtiön palveluveloitusten hinnanmuodostusta.

Kysymyksessä olevia kuluja ei voida pitää välillisen kulun luonteisina yleiskuluina, sillä tämä edellyttäisi sitä, että kulut eivät ole kohdistettavissa mihinkään tiettyyn liiketoimeen. Kulut liittyvät läheisesti juuri osakekauppojen toteuttamiseen. Yhtiö ei olisi ostanut kysymyksessä olevia palveluja osakkeiden myyntitarkoituksesta huolimatta. Kuluilla on suora ja välitön yhteys verottomaan osakkeiden myyntiin. Tästä seuraa, että osakkeiden myyntikuluihin sisältyvistä arvonlisäveroista ei ole vähennysoikeutta.

Yhtiö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut muun ohella asiaan liittyvään korkeimman hallinto-oikeuden ja EUT:n oikeuskäytäntöön sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Tytäryhtiöosakkeiden myynti

Yhtiön asiantuntijapalveluhankintojen kulut eivät ole muodostaneet osaa osakkeiden myyntihinnoista. Ne eivät ole myöskään tyypiltään sellaisia, että niitä voitaisiin veloittaa myydyiltä tytäryhtiöiltä tai muilta konserniin jääviltä yhtiöiltä, vaan kysymys on yhtiön verolliseen toimintaan liittyvistä kuluista.

Yhtiö on luopunut tietyistä tytäryhtiöistä keskittyäkseen pääliiketoiminta-alueisiinsa ja uudelleenjärjestellyt toimistotalonsa omistuksen parantaakseen velkaantumisastettaan. Jos kulujen arvonlisäveron vähennysoikeuden kannalta on ratkaisevaa, mihin saatu pääoma on käytetty, lienee selvää, että pääoma on hyödyttänyt vain yhtiön verollista toimintaa, sillä yhtiö ei harjoita muuta kuin verollista liiketoimintaa. Oikeuskäytännöstä ei saa tukea Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön väitteelle, että osakkeiden myyntikuluista on vähennysoikeus vain silloin, kun kyse on pääoman hankinnasta. Vaikka näin olisikin, on selvää, että myynti on hyödyttänyt yhtiön verollista liiketoimintaa.

On keinotekoista ja turhaa lähteä arvioimaan, mihin yhtiön osakemyynnistä saadut tulot on käytetty, sillä yhtiöllä on ainoastaan verollista liiketoimintaa. Toiminta käsittää konsernin emoyhtiönä toimimisen, jolloin tehtävänä on koko konsernin toiminnan ja strategian suunnittelu, toteutus ja valvonta. Konsernin toiminnan arviointi kokonaisuutena, uudelleenjärjestely ja kannattamattomista toiminnoista luopuminen ovat juuri tällaisia emoyhtiön tehtäviin kuuluvaa ydinaluetta. Tytäryhtiöiden myynnissä oli kyse kannattamattomista ja ydinliiketoiminnan ulkopuolisista toiminnoista luopumisesta. Tämä toteutettiin myymällä näiden tytäryhtiöiden osakkeet. Konsernissa on toteutettu kannattamattomien toimintojen karsimista myös sulkemalla tiettyä liiketoiminta-aluetta harjoittava osasto olemassa olevan yhtiön sisältä silloin, kun liiketoimintakokonaisuus on ollut vain osa kyseisen yhtiön harjoittamaa toimintaa toisin kuin nyt valituksen kohteena olevat liiketoiminnot. Vaihtoehtoina olisi nyt kyseessä olevassa tilanteessa voinut olla myös toiminnan alasajo tai toimintojen myynti liiketoimintakaupalla, jolloin kulujen arvonlisäveron vähennysoikeutta ei ole haastettu. Arvonlisäverotuksen ei tulisi olla vaikuttava tekijä sen suhteen, minkä teknisen toteutustavan verovelvollinen valitsee toteuttaessaan liiketoimintojensa uudelleenjärjestelyjä.

Sale and lease back -järjestely

Yhtiön toteuttaman toimitilakiinteistön ja pysäköintilaitoksen osakkeiden myynnissä on ollut kysymys tarpeettomasti kiinteään omaisuuteen sidotun pääoman vapauttamisesta konsernin ydinliiketoiminnan käyttöön. Toimitiloista ei haluttu luopua, mutta koska kiinteistöjen omistus ei ole yhtiön ydinliiketoimintaa tai tarpeellista varsinaisen toiminnan kannalta, voitiin sale and lease back -järjestelyllä parantaa yhtiön taloudellista asemaa ja säilyttää tilat yhtiön arvonlisäverollisen liiketoiminnan käytössä. Kiinteistön myynti itsessään ei ollut järjestelyn tavoite. Järjestelyn myötä yhtiö jatkaa tiloissa päävuokralaisena, ja vuokraa osaa tiloista edelleen verollisena muille yhtiöille. Yhtiö on siis myynyt kiinteistön vain vuokratakseen tilat itselleen takaisin verollista liiketoimintaa varten.

Kuten tytäryhtiöosakkeiden myynnin kulut, myös toimitilakiinteistön osakkeiden myyntiin liittyvät kulut ovat liittyneet yhtiön verolliseen liiketoimintaan konsernin emoyhtiönä ja lisäksi verolliseen tytäryhtiöille tapahtuvaan tilojen vuokraustoimintaan. Esimerkiksi asianajotoimiston kuluja ei voida kohdistaa suoraan osakkeiden myyntiin, sillä kulut ovat liittyneet kiinteistön takaisin vuokraukseen. Kysymys on siis emoyhtiön yleiskuluista eikä suoraan kohdistettavissa olevista kuluista.

Yhtiölle tulisi joka tapauksessa antaa asiassa luottamuksensuojaa, sillä yhtiö on toiminut vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaisesti tilikausilla 2012 ja 2013 vähentäessään uudelleenjärjestelyistä aiheutuneiden kulujen arvonlisäverot. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2001:45 katsottiin, että verovelvollisuusryhmällä oli oikeus vähentää ryhmään kuuluvan yhtiön omistamien kiinteistöjen ja kiinteistöyhteisöjen osakkeiden myynnistä aiheutuneisiin kustannuksiin sisältyneet arvonlisäverot siltä osin kuin myytävät kiinteistöt ja kiinteistöyhtiöiden osakkeet olivat olleet verovelvollisuusryhmän arvonlisäverollisen liiketoiminnan käytössä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

Yhtiö on antanut lausuman.

Yhtiön lausuma on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt, että asiassa pyydetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY tulkinnasta.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen soveltamismahdollisuus kysymyksessä olevaan asiaan sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, ennakkoratkaisupyynnön tekeminen ei ole tarpeen. Tätä koskeva pyyntö on siten hylättävä.

2. Pääasiaa koskeva ratkaisu

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Arvonlisäverolaki ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta kiinteistön myynnistä eikä maanvuokraoikeuden, huoneenvuokraoikeuden, rasiteoikeuden tai muun niihin verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään arvopaperikauppaa. Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolain 43 §:n 1 momentin mukaan rahoituspalveluna ei pidetä sellaisen arvopaperin myyntiä tai välitystä, joka yksin tai yhdessä muiden arvopaperien kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa. Saman pykälän 2 momentin (1064/2016) mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettujen arvopapereiden myyntiin ja välitykseen sovelletaan, mitä kiinteistön myynnistä ja välityksestä säädetään.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8a–8d tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron. Pykälän 2 momentin mukaan verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

Arvonlisäverolain 117 §:n mukaan tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan vähennys tehdä vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:129 A Oy oli X-konsernin alakonsernin emoyhtiö, joka veloitti tytäryhtiöiltään tuotekehitys- ja hallinnointipalveluja. Konsernin liiketoimintaa lopetettaessa A Oy myi useissa maissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä osakkeet konsernin ulkopuoliselle ostajalle. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää osakkeiden myyntiä varten hankkimiinsa asiantuntijapalveluihin sisältyneet tai käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritetut arvonlisäverot. Asiassa oli selvitetty, etteivät mainitut kulut sisältyneet osakkeiden myyntihintoihin. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jossa kulut oli unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-29/08, SKF, viitaten katsottu A Oy:n yleiskuluiksi ja tuomioon asiassa C-408/98, Abbey National, viitaten toiminnan lopettamiseen liittyvinä kuluina vähennyskelpoisiksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A Oy:llä oli oikeus arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää kulut siltä osin kuin A Oy:n toiminta ennen toiminnan lopettamista oli ollut arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvaa vähennykseen oikeuttavaa toimintaa.

Arvonlisäverodirektiivi

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.

Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja ja 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopapereita.

Arvonlisäverodirektiivin 168 artiklan a alakohdan mukaan siltä osin kuin tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä suorittaa kyseiset liiketoimet, vähentää verosta, jonka tämä on velvollinen maksamaan, arvonlisäveron, joka on kyseisen jäsenvaltion alueella maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka toinen verovelvollinen on luovuttanut tai luovuttaa tälle.

Arvonlisäverodirektiivin 173 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sellaisista tavaroista ja palveluista, joita verovelvollinen käyttää sekä 168, 169 ja 170 artiklan mukaan vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, vähennys voidaan myöntää ainoastaan siitä arvonlisäveron osasta, joka vastaa ensin mainittujen liiketoimien suhteellista osuutta. Artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan vähennyksen suhdeluku on laskettava 174 ja 175 artiklan mukaisesti kaikista verovelvollisen suorittamista liiketoimista. Saman artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat oikeuttaa tai velvoittaa verovelvollisen tekemään vähennyksen tavaroiden ja palvelujen täyden tai osittaisen käytön perusteella.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asian taustaa

A Oy, jäljempänä myös yhtiö, on ollut emoyhtiönä konsernissa, jonka toimialana on tuottaa strategisen neuvonannon, suunnittelun ja projektien toteutuspalveluja usealla eri toimialalla. Yhtiön liikevaihto on muodostunut pääasiassa hallintopalvelujen myynnistä tytäryhtiöille sekä arvonlisäverollisista ja -verottomista tilojen vuokraveloituksista.

Asiassa on kysymys siitä, onko konsernin emoyhtiöllä A Oy:llä ollut oikeus käsitellä arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisina ostoina kolmen tytäryhtiönsä (liiketoimintatytäryhtiöt) myyntiin liittyvät veloitukset, jotka ovat koskeneet asianajotoimistojen valmistelutöitä, kokous- ja neuvottelukuluja, atk- ja muita hallintokuluja sekä teknisiä selvitystöitä. Asiassa saadun selvityksen mukaan tytäryhtiöiden osakkeiden myynti on liittynyt konsernin liiketoimien uudelleenjärjestelyyn konsernin kannattavuuden ja rahoitusaseman parantamiseksi.

Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko A Oy:llä ollut oikeus vähentää toimitilakiinteistönsä hallintaan oikeuttavien osakkeiden ja sen lähistöllä sijaitsevan pysäköintilaitoksen osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyvä arvonlisävero, kun osakkeiden ostaja on näiden keskinäisten yhtiöiden osakkaana vuokrannut tilat ja pysäköintioikeudet välittömästi A Oy:lle niin sanotussa sale and lease back -järjestelyssä. Transaktioihin liittyvät kulut on tarkemmin yksilöity valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä. Yhtiön antaman selvityksen mukaan järjestelyn tarkoituksena on ollut yhtiön rahoitusaseman parantaminen ja taseen keventäminen.

Liiketoimintatytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvät kulut

Asiassa saadun selvityksen mukaan yhtiö on osallistunut omistamiensa tytäryhtiöiden hallintoon ja myynyt näille hallintopalveluja. Yhtiö on siten arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu verovelvollinen.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, kuuluvatko nyt kysymyksessä olevien tytäryhtiöosakkeiden myynnit arvonlisäveron soveltamisalaan.

Unionin tuomioistuin (EUT) on asiassa C-29/08, SKF, antamassaan tuomiossaan todennut tältä osin, että tytär- ja osakkuusyhtiöiden osakkeiden luovutuksen, jossa emoyhtiö lakkauttaa omistuksensa näissä yhtiöissä ja jonka emoyhtiö toteuttaa konsernin rakenteen uudistamista varten, voidaan katsoa olevan liiketoimi, jolla pyritään saamaan jatkuvaluonteisia tuloja toiminnasta ja joka menee pelkkää osakkeiden myyntiä pidemmälle. Tuomion mukaan tällä liiketoimella on suora yhteys konsernin harjoittaman toiminnan organisointiin, ja sitä on näin ollen pidettävä verovelvollisen verollisen liiketoiminnan välittömänä, pysyvänä ja välttämättömänä jatkeena. Tällainen liiketoimi kuuluu näin ollen arvonlisäveron soveltamisalaan. Tuomiossa todetaan edelleen, että tämä toteamus on yhteensopiva yhdenvertaisen kohtelun ja verotuksen neutraalisuuden periaatteiden kanssa, jotka edellyttävät, että sellaiset arviot, joissa myönnetään emoyhtiön sellaisten osuuksien hankintojen taloudellinen luonne, joihin liittyy emoyhtiön osallistuminen tytäryhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden hallinnointiin, ulotetaan koskemaan tällaisten osuuksien sellaisia luovutustilanteita, joiden yhteydessä tällainen osallistuminen päättyy (tuomion 33 ja 34 kohta).

EUT on täsmentänyt osakkeiden myynnin kuulumista arvonlisäveron soveltamisalaan asiassa C-502/17, C&D Foods Acquisition, seuraavasti:

”Tästä seuraa, että edellytyksenä sille, että osakkeiden luovutustoimi voi kuulua arvonlisäveron soveltamisalaan, on lähtökohtaisesti, että tämän liiketoimen välittömänä yksinomaisena syynä on oltava kyseisen emoyhtiön verollinen liiketoiminta tai sen on katsottava olevan tämän liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke. Näin on silloin, kun mainittu liiketoimi toteutetaan aikomuksena käyttää tästä myynnistä saatu tuotto suoraan kyseisen emoyhtiön verolliseen liiketoimintaan tai sen konsernin, johon emoyhtiö kuuluu, harjoittamaan liiketoimintaan.” (tuomion 38 kohta).

EUT:n oikeuskäytännön mukaisesti, kun A Oy on myynyt tytäryhtiöidensä osakkeet konsernin toiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä, jolloin osallistuminen tytäryhtiöiden hallinnointiin on päättynyt, ja kun myynnistä saatu tuotto on käytetty A Oy:n tai konsernin verolliseen liiketoimintaan, tytäryhtiöosakkeiden myynnin on katsottava olleen yhtiön verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke ja siten kuuluvan arvonlisäveron soveltamisalaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että myynnistä saatujen tuottojen mahdollisen käytön konsernin ulkopuolelta olevien lainojen maksuun on katsottava palvelevan konsernin verollista liiketoimintaa.

Mitä tulee nyt kysymyksessä olevien kulujen vähennyskelpoisuuteen, niin EUT:n oikeuskäytännön mukaan, jotta arvonlisävero voitaisiin vähentää, aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetuilla liiketoimilla on oltava suora ja välitön yhteys myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettuihin liiketoimiin. Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus edellyttää siis, että näiden tavaroiden tai palvelujen hankintakulut kuuluvat niihin osiin, joista myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinta muodostuu. Verovelvolliselle myönnetään kuitenkin vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisenaan osia, joista verovelvollisen tarjoamien tavaroiden ja palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla on nimittäin suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Edellä mainitut periaatteet ilmenevät muun muassa EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamasta tuomiosta (tuomion 57 ja 58 kohta).

Edellä mainitussa tuomiossa on todettu edelleen, että aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa rahoitusliiketoimien yhteydessä toteutetuista palveluista suoritetun arvonlisäveron vähennysoikeus syntyy, jos näillä liiketoimilla hankittu pääoma on kohdistettu asianomaisen taloudelliseen toimintaan. Lisäksi aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa suoritettuihin palveluihin liittyvillä kuluilla on suora ja välitön yhteys verovelvollisen taloudelliseen toimintaan, jos ne voidaan kohdistaa yksinomaan myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettuun taloudelliseen toimintaan ja ovat vain kyseiseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä. Oikeus vähentää osakkeiden luovutuksen yhteydessä hankituista palveluista maksettu arvonlisävero syntyy direktiivin 2006/112 168 artiklan nojalla, jos aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutettuihin palveluihin liittyvien kustannusten ja verovelvollisen koko taloudellisen toiminnan välillä on suora ja välitön yhteys. Tuomion mukaan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on selvitettävä, ottaen huomioon kaikki olosuhteet, joissa pääasiassa kysymyksessä olevat liiketoimet ovat tapahtuneet, voidaanko kyseiset kustannukset sisällyttää myytyjen osakkeiden hintaan vai ovatko ne vain verovelvollisen taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä (tuomion 72 ja 73 kohta).

Asiassa ei ole edes väitetty, että A Oy:n osakkeiden myynneistä saama pääoma olisi kohdistettu konsernin liiketoiminnan ulkopuolisiin tarkoituksiin. Asiassa on katsottava selvitetyksi, että tytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvien palvelujen hankintakustannukset eivät ole sisältyneet kyseisten osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta on määräytynyt markkinoilla. Näin ollen myyntikulut eivät ole olleet osa osakemyynnin hinnanmuodostusta eivätkä kyseiset palvelut näin ollen ole kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin, vaan niiden on katsottava olevan verovelvollisen taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä ja siten yhtiön yleiskuluja.

Toimitilakiinteistöyhtiön ja pysäköintiyhtiön osakkeiden myynnin kulut

Arvonlisäverolain 43 §:n 1 momentin mukaan keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden myyntiä ei pidetä rahoituspalveluna eikä niiden myynnin verottomuus siten perustu lain 41 §:ssä säädettyyn rahoituspalvelujen verosta vapauttamiseen. Sen sijaan kysymyksessä on arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttaminen, josta ei ole suoritettava veroa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mitä edellä on selostettu liiketoimintayhtiöiden osakkeiden myynnin kuulumisesta arvonlisäveron soveltamisalaan ja niiden myyntiin liittyvien kulujen luonteesta verollisen toiminnan yleiskuluina, soveltuu myös yhtiön toimitilan omistavan keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden ja siihen liittyvien pysäköintiyhtiön osakkeiden myyntiin. Lisäksi on todettava, että toimitila- ja pysäköintiosakkeiden nojalla hallittavien tilojen käyttö yhtiön verollisessa liiketoiminnassa ei sale and lease back -järjestelyn johdosta pääty vaan jatkuu entisellään. EUT on asiassa C-201/18, Mydibel, antamassaan tuomiossa katsonut, että kyseisenlaisen järjestelyn johdosta myyjälle ei synny velvollisuutta oikaista alkujaan vähennettyjä arvonlisäveroja arvonlisäverodirektiivin 187 ja 188 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vaikka nyt ei ole kysymys vähennysten oikaisusta, tämä seikka on omiaan korostamaan sitä, että kiinteistön säilyessä yhtiön verollisen liiketoiminnan käytössä myyntiin liittyvien kulujen on katsottava olevan yhtiön verollisen toiminnan yleiskuluja.

Yleiskulujen vähennyskelpoisuudesta

Arvonlisäverolain 117 §:n mukaan palvelusta, jonka verovelvollinen on ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan vähennys tehdä vain siltä osin kuin palvelua on käytetty tähän tarkoitukseen. Säännöstä on sovellettava myös A Oy:n yleiskulujen vähennysoikeuteen. Asiassa ei aiemmissa vaiheissa ole selvitetty yhtiön mahdollisesti harjoittaman vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan vaikutusta yhtiön yleiskulujen vähennysoikeuden määrään, eikä korkein hallinto-oikeus ota ensi asteena asiaa ratkaistavakseen.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla hallinto-oikeus on palauttanut asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi, muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Marita Eeva.

Äänestyslausunto

Oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

”Olen enemmistön kanssa samaa mieltä valitusluvan myöntämisestä ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan vaatimuksen hylkäämisestä.

Hyväksyn Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen osittain. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin kysymys on liiketoimintatytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvistä kuluista ja saatan Verohallinnon päätöksen tältä osin voimaan.

Perustelut

Yleistä

Enemmistön toteamin perustein katson, että asiassa kysymyksessä olevat osakkeiden myynnit kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan. Tämän jälkeen kysymys on siitä, onko osakkeiden myyntiin liittyviä kuluja pidettävä harjoitetun arvonlisäverollisen liiketoiminnan yleiskuluina vai kyseisiin arvonlisäverottomiin osakemyynteihin suoraan kohdistettavina kuluina.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että holdingyhtiölle tytäryhtiöiden osuuksien hankinnasta aiheutuneiden kulujen katsotaan liittyvän sen taloudelliseen toimintaan, jos se osallistuu tytäryhtiöi-densä hallinnointiin ja tätä varten harjoittaa taloudellista toimintaa, jolloin näistä kuluista maksettu arvonlisävero on oikeus vähentää täysimääräisesti (esimerkiksi yhdistetyissä asioissa C-108/14 ja C-109/14, Larentia + Minerva, annetun tuomion 25 kohta). Nyt ei kuitenkaan ole kysymys osto- vaan myyntiliiketoimeen liittyvien kulujen vähennysoikeudesta. Vaikka osakkeiden hankintaan liittyviä kuluja, jotka eivät ole kohdistettavissa mihinkään tiettyyn myyntiliiketoimeen, pidetään yleiskuluina, asiaa on mahdollista arvioida toisin osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen osalta, koska ne on mahdollista, paitsi katsoa yleiskuluiksi, myös kohdistaa suoraan tiettyyn myyntiliiketoimeen.

Unionin tuomioistuin on jättänyt asiassa C-29/08, SKF, antamassaan tuomiossa kansallisen tuomioistuimen selvitettäväksi, ottaen huomioon kaikki olosuhteet, joissa tuolloin kysymyksessä olevat liiketoimet ovat tapahtuneet, voidaanko osakkeiden luovutuksen yhteydessä hankituista palveluista aiheutuneet kustannukset sisällyttää myytyjen osakkeiden hintaan vai ovatko ne vain verovelvollisen taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä (tuomion 73 kohta). Tuomioistuin on näin lausuessaan edellyttänyt, että kysymystä siitä, ovatko tietyt kustannukset koko taloudelliseen toimintaan kohdennettavia yleiskuluja, on arvioitava täsmälleen saman hinnanosatekijyyskriteerin perusteella kuin kysymystä siitä, ovatko kulut suoraan tiettyyn liiketoimeen kohdennettavia. Silloin, kun kysymys on yleiskuluista, ei ole mielekästä edes asettaa kysymystä siitä, ovatko tällaiset kustannukset vaikuttaneet liiketoiminnassa tarjottavien eri tuotteiden myyntihintoihin vai onko tuotteiden myyntihinta määräytynyt markkinoilla. Näin ollen myöskään kysymystä siitä, ovatko kulut suoraan tiettyyn liiketoimeen kohdennettavia, ei voida ratkaista tällaisen kriteerin avulla eikä unionin tuomioistuimen voida katsoa tätä tarkoittaneen.

Tähän nähden unionin tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan aiheutuneiden kustannusten on sisällyttävä osakkeiden tai osuuksien hintaan, ei tarkoita sitä, että hintojen on oltava tosiasiallisesti korkeampia esimerkiksi siten, että myyntihinnan päälle on lisättävä tietty summa. Unionin tuomioistuimen toteamus on sen sijaan ymmärrettävä siten, että kustannusten on pienennettävä suoraan konkreettisesta osakkeita koskevasta transaktiosta saatavaa voittoa eikä ainoastaan yrityksen koko voittoa. Aiheutuneita kustannuksia on pidettävä suoraan osakkeiden myyntiin kohdennettavina, jos ostetuilla palveluilla on niin tiivis yhteys osakkeiden myyntiin, että ne ovat taloudellisesti tarkasteltuina suoraan tämän myyntiliiketoimen kustannustekijä.

Liiketoimintatytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvät kulut

Totean, että osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen kohdentamista on arvioitava yksin A Oy:n liiketoiminnan kannalta. Merkitystä ei voida antaa sille, millaista arvonlisäverollista liiketoimintaa koko konsernissa on harjoitettu.

A Oy:n arvonlisäverollinen liiketoiminta on koostunut hallintopalveluiden myymisestä konserniyhtiöille ja verollisessa käytössä olevien liiketilojen vuokraamisesta. Sitä, että osakkeiden myyntiin liittyvissä kuluissa olisi kysymys tämän toiminnan yleiskuluista, tukee jossain määrin yhtiön ilmoitus siitä, että tytäryhtiöistä luopumisen syynä on ollut keskittyminen pääliiketoiminta-alueisiin olkoonkin, että tällä lausumallaan yhtiön on katsottava viittaavan konsernitason tarkasteluun. Tytäryhtiöistä luopuminen on nimittäin ollut omiaan johtamaan liiketoiminta-alueiden karsimiseen vain konsernin tasolla mutta ei sen sijaan emoyhtiön näkökulmasta, jonka arvonlisäverollisen liiketoiminnan ala ei ole osakemyyntien johdosta muuttunut.

Katson, että vahvemmat perusteet tukevat käsitystä, jonka mukaan kysymys on suoraan osakemyynteihin kohdennettavista kuluista. Maksettuihin kustannuksiin sisältyy muun ohessa onnistumispalkkioita. Ei ole perusteltua katsoa, että kustannukset olisivat pienentäneet voittoa, jonka emoyhtiö on myymistään hallintopalveluista ja toimitilojen vuokrauksesta saanut, vaan huomattavasti perustellumpaa on katsoa, että kysymys on osakemyyntien kustannustekijöistä.

Koska hankinnat eivät ole tapahtuneet verollista liiketoimintaa varten, vähennysoikeutta ei tältä osin arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ole. Kun otan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden ennen vuosia 2012 ja 2013 syntyneen ratkaisukäytännön kokonaisuutena arvioituna, en katso aiheelliseksi päätyä toiseen lopputulokseen myöskään yhtiön esittämien luottamuksensuojanäkökohtien perusteella.

Toimitilakiinteistön ja pysäköintiyhtiön osakkeiden myynnin kulut

Viitaten enemmistön mainitsemaan unionin tuomioistuimen asiassa C-201/18, Mydibel, antamaan tuomioon katson, että sale and lease back -järjestelyssä ei ole arvonlisäveron kannalta tavaran tai palvelun myynnistä. Tällaiseen järjestelyyn liittyvät kulut eivät voi siten olla suoraan verottomaan kiinteistön luovuttamiseen kohdennettavia kuluja.

Yhtiö on ilmoittanut järjestelyn syyksi velkaantumisasteensa parantamisen ja pääoman vapauttamisen konsernin ydinliiketoiminnan käyttöön. Katson, että kustannuksilla on riittävä yhteys A Oy:n harjoittamaan arvonlisäverolliseen liiketoimintaan.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.”