KHO:2019:91

Eläinsuojelu – Valvonta – Kiellot ja määräykset – Koulukoira – Säilyttäminen pitopaikaksi soveltumattomassa tilassa – Tilapäinen ja hyväksyttävä syy – Kuljetushäkki

Vuosikirjanumero: KHO:2019:91
Antopäivä: 8.7.2019
Taltionumero: 3242
Diaarinumero: 3431/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:91

Eläinsuojeluasetuksen 22 §:n mukaan muun ohella koiraa saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.

Koira työskenteli koululla 1-5 päivänä viikossa. Koira lepäsi työpäivien aikana sekä autossa olevassa häkissä että luokkahuoneessa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevan koulukoiratoiminnan säännöllisyys kouluviikkojen aikana poikkesi tyypillisistä koiran kuljettamisesta tai sairaudesta aiheutuvista tilapäisistä säilytystarpeista. Kun otettiin huomioon eläinsuojeluasetuksen 22 §:n ehdoton muotoilu ja sen tarkoitus estää koiran pitopaikaksi soveltumattomien säilytystilojen pitempiaikainen käyttö, koiran pitämistä kuljetushäkissä autossa ei voitu pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla tilapäisenä.

Valvontaeläinlääkärin määräys siitä, että koiran pitopaikan tuli olla riittävän tilava, ei ollut lainvastainen.

Eläinsuojelulaki 4 § ja 42 § 1 momentti

Eläinsuojeluasetus 1 § 3 ja 4 momentti ja 22 §

Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta annettu valtioneuvoston asetus 13 §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 18.6.2018 nro 18/0373/5

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen valvontaeläinlääkäri on 11.1.2018 tekemällään päätöksellä (päätösnumero 6/2018/LL) eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määrännyt, että A:n omistaman belgianpaimenkoiran pitopaikan tulee olla riittävän tilava. Määräaika alkaa heti.

Päätöksen perusteluiden mukaan eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua. Pienin sallittu häkin pinta-ala 25 kiloa painavalle koiralle on 3 m2. Eläimen pitäminen sen pitopaikaksi soveltumattomassa säilytystilassa on sallittu vain, kun se eläimen sairauden tai kuljetuksen takia on välttämätöntä tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii. A:n koira työskentelee säännöllisesti koulukoirana (ns. koira-avusteinen toiminta). Koiran hyvinvointi edellyttää, että se pääsee työpäivän aikana välillä lepäämään, koska se väsyy työssään. Lepoon käytettävän pitopaikan tarve liittyy oleellisesti koiran työtehtävään. Koiraa ei voi lepuuttaa pitopaikaksi soveltumattomassa tilassa, koska kyseessä ei ole tilapäisen hyväksyttävän syyn aiheuttama tarve, vaan koiran toistuva työssä käyminen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista.

Eläinsuojelulain 42 §:n (584/2013) 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua. Pykälän 4 momentin mukaan eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla.

Eläinsuojeluasetuksen 22 §:n mukaan kissaa tai koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.

Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta annetun asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna kahdella. Lattian on oltava kiinteäpohjainen. Pykälän 2 momentin mukaan häkin tai muun vastaavan tilan, joka ei ole eläinsuojeluasetuksen 22 §:ssä tarkoitettu tila, vähimmäiskoko on liitteen 2 kohdassa.

Eläinsuojelutarkastus tehtiin ennalta sovitusti 20.12.2017 eläinsuojeluilmoituksen perusteella, jonka mukaan A oli pitänyt belgianpaimenkoiraansa syksyn aikana toistuvasti autossa häkissä koulupäivän aikana. Tarkastuksella A kertoi koulukoirana työskentelevän koiran lepäävän työpäivien aikana sekä autossa olevassa häkissä että luokkahuoneessa. Matkailuauton keskiosassa oli lattialla koiran kuljetushäkki, jossa oli koiralle petipaikka. Häkin pinta-ala oli noin 0,5 m2 ja korkeus 70 cm. Koiran lepopaikka luokkahuoneessa oli opettajan pöydän takana lattialla oleva peti. A:n mukaan koira makaa petillään tai muualla lattialla ja kykenee rauhoittumaan lasten työskennellessä. Välillä koira lepää autossa, kun se koiran hyvinvoinnin kannalta on tarkoituksenmukaista (esimerkiksi musiikkituntien aikana ja ruokailun yhteydessä, kun lapset oleskelevat valvomattomasti luokkatilassa).

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa saadun selvityksen mukaan koiran on kerrottu työskentelevän koulussa 1–5 päivänä viikossa, joten työskentelyn on katsottava olevan säännöllistä ja toistuvaa. Kysymys ei siten ole ollut eläinsuojeluasetuksen 22 §:ssä tarkoitetusta tilapäisestä ja hyväksyttävästä syystä saada käyttää matkailuautoon sijoitettua koiran kuljetukseen käytettyä häkkiä myös koiran pitopaikkana ja lepopaikkana koulutuntien aikana. A:n belgianpaimenkoiran käytössä matkailuautossa olevan häkin korkeus on ollut 70 cm ja pinta-ala 0,5 m2, mikä alittaa asetuksen liitteen mukaisen koiran häkin tai muun vastaavan tilan vähimmäiskoon (3,5 m2) kyseisen kokoiselle noin 25 kiloa painavalle koiralle. Hallinto-oikeus toteaa, että tarkastushavaintojen ja A:n kertoman perusteella koiran hyvinvoinnista oli sanotussa tilanteessa muutoin hyvin huolehdittu. Koska koiran pitopaikka ei ole ollut eläinsuojelulain 4 §:n ja eläinsuojeluasetuksen 1 §:n mukainen, on valvontaeläinlääkäri kuitenkin voinut eläinsuojelulain 42 §:n perusteella antaa määräyksen A:n koiran pitopaikan riittävästä koosta.

Hallinto-oikeus toteaa, että valvontaeläinlääkärin ei ole ollut tarpeen antaa yleistä sitovaa ohjetta tai määräystä eläinsuojeluasetuksen 22 §:n soveltamisesta koiraharrastustoiminnassa, vaan ratkaista tarkastuksen kohteena oleva asia.

Valvontaeläinlääkärin päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Jaana Moilanen ja Sari Komonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja valvontaeläinlääkärin päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Päätös asettaa kohtuuttoman vaatimuksen koira-avusteisen opetustyön toteuttamiselle ja rajoittaa ammatinharjoittamista. Päätöksellä on laaja-alaisia vaikutuksia koiran käyttöön ja se on ristiriidassa vallitsevien käytäntöjen kanssa.

Koulu, jossa koiraa hyödynnetään opetus- ja kasvatustyössä, ei ole koiran pitopaikka. Koiran pitopaikka on sen omistajien koti. Koira käy säännöllisesti yhden koulun rajatuissa luokkatiloissa 1–5 päivänä viikossa, mutta on myös viikkoja, jolloin koira ei käy töissä. Koira voi työskennellä myös muualla kuin tarkastuksen kohteena olleessa koulussa. Se tekee töitä autosta käsin. Koiran hyödyntäminen opetustyössä rinnastuu esimerkiksi siihen, kun viranomainen ottaa koiran autosta suorittamaan henkilö- tai huumausaine-etsintää.

Vaikka koira on rauhallinen luokkahuoneessa, kuten sen työhön kuuluu, se ei ole koiralle varsinaista lepoa. Luokkahuoneessa koira on oppilaiden läsnä ollessa jatkuvasti valppaana ja seuraa tilannetta. Koulussa ei voi varmuudella valvoa, keitä talossa liikkuu tiettyinä aikoina, minkä vuoksi luokkahuone ei voi olla koiran ainut lepopaikka. Lisäksi koulussa voi tapahtua yllättäviä tilanteita, joiden vuoksi koira on voitava saada rauhalliseen ja turvalliseen tilaan.

Jotta koira voi todella levätä, lepopaikan tulee olla tuttu, turvallinen sekä ääni- ja erityisesti hajuneutraali paikka, jossa ei liiku ylimääräisiä ihmisiä tai eläimiä. Tällaisten tilojen järjestäminen kouluissa ei ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista. Auto on koiralle lepopaikka, jossa sillä ei ole tarvetta liikkua samalla tavalla kuin eläinsuojeluasetuksen tarkoittamassa pitopaikassa. Asiassa on otettava huomioon myös eläinsuojeluasetuksen 2 §. Lepopaikka ei ole sama asia kuin pitopaikka.

Koira-avusteisessa toiminnassa on useita muuttuvia tekijöitä, joiden perusteella koiran lepoajat autossa määräytyvät. Koiran ohjaaja, joka tuntee koiran, arvioi sen levon tarvetta ja jaksamista työpäivän aikana sekä osana muuta koiran arkea. Valituksessa on esitetty keskimääräinen kuvaus koiran työpäivästä silloin, kun se on koko päivän ohjaajan mukana. Käytännössä jokainen työpäivä on jollakin tapaa erilainen. Koira saattaa levätä joko luokkahuoneessa tai autossa sen mukaan, miten ohjaaja arvioi tilannetta sekä koiran työpäivän yleistä kulkua. Koiran pitäminen autossa on selvästi tilapäistä, ja koiran vieminen autoon lepäämään työpäivän aikana on eläinsuojeluasetuksen 22 §:n mukainen hyväksyttävä syy pitää koiraa autossa.

Päätöksen perusteluissa kuvatut olosuhteet, eli pysyvä maantieteellinen sijainti, säännöllisesti toistuva toiminta ja koiran pitäminen autossa kuljetushäkissä, esiintyvät useissa koiraharrastuksissa tyypillisenä toimintatapana. Esimerkiksi pelastus- ja etsintäkoiran koulutuksessa koirat joutuvat usein odottamaan pitkiäkin aikoja omaa koulutusvuoroaan joko häkissä tai autossa. Valvontaeläinlääkärit eivät kuitenkaan kohdista aktiivista valvontaa koirien harrastustoimintaan, vaikka olosuhteet ovat silloin samat, ja erilaiset harrasteseurat ja toimijat tiedottavat toiminnastaan julkisesti.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen valvontaeläinlääkäri on antanut vastineen, jossa on muun ohella todettu, että kuljetuslaatikossa tai muussa pienikokoisessa tilassa pidettävän koiran mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöönsä ja tehdä sitä koskevia valintoja ovat hyvin rajatut. Päätöksessä ei kielletä valittajan ammatinharjoittamista tai koira-avusteista opetustoimintaa. Paikallinen valvontaviranomainen ratkaisee asiat tapauskohtaisesti kullekin tapaukselle ominaisten seikkojen pohjalta.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella huomauttanut, että samaa koiraa koulutetaan myös pelastus- ja etsintätehtäviin. Tuon koulutuksen yhteydessä koiran lepoajat autossa ovat pidempiä kuin koulukoiratoiminnan yhteydessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lausuminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua. Pykälän 4 momentin mukaan eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla.

Eläinsuojeluasetuksen 22 §:n mukaan kissaa tai koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.

Eläinsuojeluasetuksen perustelumuistion 22 §:ää koskevien perustelujen mukaan ehdotetussa säännöksessä edellytettäisiin, että eläintä saa pitää sen pitopaikaksi soveltumattomassa tilassa vain tilapäisen ja hyväksyttävän syyn takia. Säännöksen tarkoituksena on estää eläimen pitopaikaksi soveltumattomien säilytystilojen käyttö eläinten pitempiaikaiseen säilyttämiseen.

Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna kahdella. Lattian on oltava kiinteäpohjainen. Pykälän 2 momentin mukaan häkin tai muun vastaavan tilan, joka ei ole eläinsuojeluasetuksen 22 §:ssä tarkoitettu tila, vähimmäiskoko on liitteen 2 kohdassa. Tämän mukaan 25 kilogrammaa painavan koiran pitoon tarkoitetun häkin vähimmäispinta-alan tulee olla vähintään 3,5 neliömetriä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Valittajan omistama noin 25 kilogrammaa painava ja säkäkorkeudeltaan noin 60 senttimetriä oleva belgianpaimenkoira työskentelee koulukoirana. Hänen ilmoituksensa mukaan koira työskentelee koululla 1-5 päivänä viikossa. Koira lepää työpäivien aikana sekä autossa olevassa häkissä että luokkahuoneessa. Autossa olevaa häkkiä käytetään koiran lepopaikkana tyypillisesti musiikkituntien ja kouluruokailujen aikoina.

Autossa olevan kuljetushäkin pinta-ala on noin 0,5 neliömetriä ja korkeus 70 cm. Asiassa on selvää, että autossa oleva häkki ei kokonsa puolesta täytä eläinsuojelulain 4 §:ssä ja koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta annetun asetuksen 13 §:ssä häkille asetettua kokovaatimusta.

Koiran lepopaikkaa autossa tulee siten arvioida eläinsuojeluasetuksen 22 §:n perusteella. Koska kysymys ei ole koiran kuljettamisesta tai sairaudesta, tulee ratkaistavaksi se, onko koiran pitämiselle kysymyksessä olevassa pienikokoisessa säilytystilassa eläinsuojeluasetuksen 22 §:n tarkoittama muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy. Sallitun häkissä pitämisen tulee siten olla paitsi tarkoitukseltaan hyväksyttävää, myös luonteeltaan tilapäistä.

Kysymyksessä olevan koulukoiratoiminnan säännöllisyys kouluviikkojen aikana poikkeaa tyypillisistä koiran kuljettamisesta tai sairaudesta aiheutuvista tilapäisistä säilytystarpeista. Kun otetaan huomioon eläinsuojeluasetuksen 22 §:n ehdoton muotoilu ja sen tarkoitus estää koiran pitopaikaksi soveltumattomien säilytystilojen pitempiaikainen käyttö, koiran edellä kuvattua pitämistä kuljetushäkissä autossa ei voida pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla tilapäisenä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valvontaeläinlääkärin määräys siitä, että koulukoirana toimivan belgianpaimenkoiran pitopaikan tulee olla riittävän tilava, ei ole lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei näin ollen ole perusteita.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Anna Mähönen.

 
Julkaistu 8.7.2019