KHO:2019:93

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Somalia – Uusi turvapaikkaperuste – Sukuelinten silpominen – Alaikäinen turvapaikanhakija – Viranomaisen selvittämisvelvollisuus

Vuosikirjanumero: KHO:2019:93
Antopäivä: 17.7.2019
Taltionumero: 3413
Diaarinumero: 3045/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:93

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Somalian kansalaisen A:n ja hänen tyttärensä B:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää heidät Somaliaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

A oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiemmin esittämänsä lisäksi esittänyt uutena seikkana pelon siitä, että hänen Suomessa syntyneen tyttärensä B:n sukuelimet silvotaan ja A:lle itselleen tehdään niin sanottu reinfibulaatio Somaliassa, jos heidät palautetaan sinne.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että turvapaikanhakijalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän esittää jo hakemusvaiheessa kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteet. Turvapaikanhakija ei kuitenkaan välttämättä ole tietoinen siitä, että sukuelinten silpominen loukkaa ihmisoikeuksia ja että silpomisen uhka on merkityksellinen seikka naisen kansainvälisen suojelun tarpeen arvioinnin kannalta. Aiheen arkaluonteisuudesta johtuen silpomisen oma-aloitteinen puheeksi ottaminen voi myös olla hakijalle vaikeaa. Edellä todettuun nähden ja asiassa saatu selvitys huomioon ottaen, A:lla katsottiin olleen hyväksyttävä syy uuden turvapaikkaperusteen esiin tuomiselle vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja maatieto huomioon ottaen turvapaikkaperuste oli tutkittava.

Yleisen ja ajantasaisen maatiedon perusteella sukuelinten silpominen on erittäin yleinen käytäntö, joka koskettaa lähes kaikkia tyttöjä ja naisia Somaliassa. Turvapaikkahakemus koski paitsi A:ta itseään myös hänen vuonna 2015 syntynyttä tytärtään B:tä. Alaikäisenä turvapaikanhakijana B oli erityisen haavoittuvassa asemassa. Ottaen huomioon perustuslain 22 §:ssä säädetty julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa säädetty viranomaisen selvittämisvelvollisuus, kansainväliset velvoitteet sekä palautuskiellon ehdoton luonne, korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttoviraston olisi ratkaistessaan asian tullut viran puolesta arvioida, oliko B kotimaahansa palautettuna vaarassa joutua silpomisen kohteeksi. Arviointi olisi siis tullut suorittaa siitä riippumatta, oliko lapsen huoltaja vedonnut tähän seikkaan.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen perustuslaki 22 §

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti ja 7 § 2 momentti

Yleissopimus lapsen oikeuksista 3 artikla 1 ja 2 kohdat ja 19 artikla

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) johdanto-osan perustelukappaleet 29, 32 ja 33 sekä 10 artikla 3 kohta ja 15 artikla 3 kohta

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi (2011/95/EU) johdanto-osan perustelukappale 30 sekä 4 artiklan 1 ja 3 kohdat

Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) (SopS 53/2015) 60 artikla 3 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.5.2018 nro 18/0598/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 14.9.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n (jäljempänä myös valittaja) ja hänen lapsensa turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Somaliaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Valittaja on uskonnoltaan muslimi, hän kuuluu klaanitaustaltaan Hawiye-valtaklaaniin ja hän on kotoisin Jowharin maakunnassa sijaitsevasta Adanyabaalesta, missä hänellä asuu kolme lasta sekä äiti. Valittajalle on syntynyt Suomessa kaksi lasta. Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, koska hän pelkää al-Shabaabin surmaavan hänet.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut hänen menneen salaa naimisisiin kotialueellaan sekä hänen tulleen miehelle raskaaksi. Miehen kiellettyä al-Shabaabille avioliiton olemassaolon järjestö on vanginnut valittajan sekä pakottanut tämän allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella järjestöllä on oikeus teloittaa valittaja. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään pitänyt kokonaisuudessaan uskottavana valittajan kertomusta häneen kohdistuvasta uhasta sekä katsonut valittajan olevan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetussa vainon vaarassa kotialueellaan. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin jättänyt turvapaikan antamatta, koska valittajalla on katsottu olevan mahdollisuus paeta maan sisäisesti Mogadishuun ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisesti.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Hallinto-oikeus toteaa Mogadishussa olevan kansainvälinen lentokenttä, joten valittajan on Somalian kansalaisena mahdollista matkustaa ja päästä sisäisen paon kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti. Valittajaan kotialueella kohdistuva vainon vaara on johtunut al-Shabaabin määräämien moraalisääntöjen rikkomisesta, eikä valittajan ole katsottava olevan sillä tavalla profiloitunut, että hän olisi kyseisestä syystä al-Shabaabin mielenkiinnon kohteena myös Mogadishussa. Maatiedosta ei ole puolestaan löydettävissä sellaista selvitystä, jonka perusteella valittajan lapsen olisi katsottava olevan vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi, vaikka häntä pidettäisiin avioliiton ulkopuolella syntyneenä lapsena.

Myöskään Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevän edelleen ajantasaisena pidettävän maatiedon perusteella Mogadishun yleiset olosuhteet sellaisenaan eivät ole este sisäiselle paolle. Valittaja on työkykyinen ja -ikäinen ja hän on klaanitaustaltaan abgaal, joka on Hawiye-klaaniperheen yksi runsaslukuisin ja vahvin klaani, joka on erityisen vahvasti edustettuna Mogadishussa (Austrian Centre for Country of Origin and Asylum Research and Documentation (ACCORD): Clans in Somalia, Report on a Lecture by Joakim Gundel, COI Workshop Vienna, 15 May 2009 (Revised Edition), published December 2009).Valittaja on valitusvaiheessa ilmoittanut, ettei hänellä ole enää kaupungissa miespuolisista sukulaisista muodostuvaa turvaverkkoa. Ilmoituksen mukaan yksi valittajan veljistä on kuollut ja toinen on lähtenyt ulkomaankomennukselle sekä hänen enonsa on lähtenyt al-Shabaabia pakoon, koska he ovat yrittäneet rekrytoida hänen poikansa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa ilmoituksen jääneen lähinnä maininnan asteelle ja veljen kuolemaa lukuun ottamatta ajallisesti täsmentymättömäksi. Ilmoituksen uskottavuutta heikentää lisäksi se, että kyseisiin seikkoihin on vedottu vasta hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan kyseisiä tapahtumia onkin pidettävä selvästi epäuskottavina ja valittajalla on edelleen katsottava olevan Mogadishussa klaaninsa tuen lisäksi miespuolisista sukulaisista muodostuva turvaverkko.

Valittajalla tai hänen lapsellaan ei ole siten katsottava olevan Mogadishussa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi eikä heidän ole katsottava olevan todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa myöskään henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Valittajan ja hänen Mogadishussa asuvien miespuolisten sukulaisten on katsottava turvaavan valittajan ja hänen lastensa elatuksen, eikä sisäisen paon ole myöskään katsottava olevan valittajan ja hänen lapsensa kohdalla kohtuutonta. Maahanmuuttovirasto on siten voinut jättää antamatta valittajalle ja hänen lapselleen turvapaikat.

Valittajan mukana olevat lapset ovat syntyneet Suomessa eikä valittajalle tai hänen lapsilleen ole vasta lyhyen maassa oleskelun takia katsottava syntyneen kiinteitä siteitä Suomeen. Valittajalla on lisäksi katsottu edellä olevan kotimaassa miespuolisista sukulaisista muodostuva tukiverkko. Asiassa ei ole siten ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Valittajan nuorimman lapsen ja tämän isän välisen huoltosuhteen osalta hallinto-oikeus toteaa asianosaisilla olevan mahdollisuus halutessaan hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella erillisellä oleskelulupahakemuksella. Maahanmuuttovirasto on siten voinut hylätä valittajan ja tämän lapsen kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja määrätä heidät käännytettäväksi Somaliaan. Päätöksen ei ole katsottava olevan lapsen edun vastainen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6 §, 146 §, 147 § ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja valittajalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella tai vähintään yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Valittaja on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Valittaja on vaatimustensa tueksi viitannut asiassa aiemmin esitettyyn ja on lisännyt seuraavaa:

Valittajalle on lapsena suoritettu sukuelinten silpominen, ns. infibulaatio. Toimenpide suoritettiin perheen ja yhteisön painostuksesta. Sama painostus kohdistuu nyt myös valittajan tyttäreen. Perhe ja yhteisö eivät toimi tässä asiassa suojelijoina, vaan päinvastoin. Varsinkin perheen ja yhteisön miehillä on asiassa suuri rooli. Somaliassa silpomattomat tytöt ja naiset kokevat laaja-alaista syrjintää. Mikäli valittaja palautetaan kotimaahansa, hän ei pysty suojelemaan tytärtään infibulaatiolta, sillä hänen sukunsa ja yhteisönsä vaativat, että tämä toimenpide suoritetaan tytölle.

Valittaja on synnyttänyt kolme kertaa Somaliassa. Hänelle on synnytysten jälkeen suoritettu kiinniompeleminen, ns. reinfibulaatio. Valittaja on synnyttänyt myös Suomessa, jossa häntä ei ole enää kiinniommeltu. Hän ei pysty suojautumaan kiinniompelemiselta, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 6.9.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 4106 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Valittaja on tuonut esille itseään ja tytärtään koskevaan ympärileikkaukseen liittyvän uhan vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetussa valituslupahakemuksessa. Täysi-ikäisen hakijan oletetaan pystyvän tuomaan oma-aloitteisesti esille kaikki hänen hakemukseensa liittyvät turvapaikkaperusteet. Siten valittajan olisi ollut mahdollista käyttää hakijalle turvapaikkaprosessissa kuuluvaa myötävaikuttamisvelvollisuutta ja kertoa tästä asiasta jo aiemmin Suomen viranomaisille, esimerkiksi turvapaikkapuhuttelussa tai sen jälkeen ennen Maahanmuuttoviraston päätöstä tai valituksen ollessa vireillä Itä-Suomen hallinto-oikeudessa. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt niin, vaikka Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan hänellä on ollut käytössään oikeudellinen avustaja 4.12.2015 alkaen eli jo ennen turvapaikkapuhuttelua. Sen sijaan hänen asiaansa on käsitelty avustajan avustuksella sekä Maahanmuuttovirastossa että hallinto-oikeudessa ilman tietoa tästä uudesta perusteesta. Maahanmuuttovirasto ei ole voinut pyytää asiassa lääkärinlausuntoa, koska valittaja ei ole tuonut esille häneen kohdistuvaa uudelleen leikkaamisen uhkaa aiemmin turvapaikkaprosessin aikana.

Myöskään kanssahakijana olevaan tyttäreen kohdistuvaa ympärileikkaamisen uhkaa valittaja ei ole tuonut aiemmin esille turvapaikkahakemuksensa käsittelyn aikana, vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus.

Maahanmuuttovirasto voi voimassa olevan ohjeistuksen mukaan selvittää yksin Suomeen tulleisiin tai mukana hakeviin alaikäisiin kohdistuvaa ympärileikkaamisen uhkaa myös viranomaisaloitteisesti, mikäli käytäntö on olemassa hakijan kotialueella tai väestöryhmässä. Valittajan tyttären ympärileikatuksi tulemisen uhan osalta Maahanmuuttovirasto toteaa, että maatiedon mukaan tämä käytäntö on Somaliassa yleinen, mutta yksilölliset olosuhteet ja mahdollisuudet vastustaa tytön ympärileikkausta vaihtelevat suuresti.

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Maahanmuuttovirasto on antanut lisälausunnon.

Valittaja on antanut lisävastaselityksen.

Valittaja on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja muu aineisto

Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Mainitun lain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.

Mainitun sopimuksen 19 artiklan mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä.

Uudelleenlaaditun menettelydirektiivin (2013/32/EU) johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että tietyt hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita muun muassa iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vammaisuuden, vakavan sairauden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi taikka kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tunnistamaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat ennen ensimmäisen päätöksen tekemistä. Näitä hakijoita olisi tuettava asianmukaisesti, myös tarjoamalla riittävästi aikaa, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perustelemiseksi.

Johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan, että nais- ja mieshakijoiden todellisen tasa-arvon varmistamiseksi tutkintamenettelyjen olisi oltava sukupuolisensitiivisiä. Erityisesti henkilökohtaiset puhuttelut olisi järjestettävä tavalla, joka antaa sekä nais- että mieshakijoille mahdollisuuden puhua kokemuksistaan tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaa vainoa. Hakemusten, joiden perusteet liittyvät sukupuoleen, monimutkaisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon menettelyissä, jotka perustuvat turvallisen kolmannen maan käsitteeseen, turvallisen alkuperämaan käsitteeseen tai myöhempien hakemusten käsitteeseen.

Johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi mainittua direktiiviä soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja vuoden 1989 Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Lapsen etua arvioidessaan jäsenvaltioiden olisi erityisesti otettava asianmukaisesti huomioon alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys, mukaan lukien hänen taustansa.

Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

==

b) eri lähteistä, kuten EASO:lta ja Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR) ja asiaankuuluvilta kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä, hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja hakijoiden alkuperämaissa ja tarvittaessa myös kauttakulkumaissa vallitsevasta tilanteesta, ja että nämä tiedot ovat hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavan henkilöstön saatavilla;

==

d) hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tiettyihin aloihin, kuten lääketieteeseen, kulttuuri- ja uskontoasioihin, lapsiin tai sukupuolikysymyksiin liittyvissä kysymyksissä.

Direktiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

a) varmistettava, että puhuttelun suorittaja on pätevä ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja yleiset olosuhteet, muun muassa hakijan kulttuuritaustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai haavoittuvan aseman;

b) aina kun mahdollista huolehdittava siitä, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti;

c) valittava tulkki, joka pystyy varmistamaan, että hakija ja puhuttelun suorittaja pystyvät keskustelemaan keskenään asianmukaisella tavalla. Keskustelun on tapahduttava hakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, paitsi jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi. Jäsenvaltioiden on aina kun mahdollista järjestettävä samaa sukupuolta oleva tulkki, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti;

==

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) johdanto-osan perustelukappaleessa 30 todetaan, että on myös tarpeen ottaa käyttöön "tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen" perusteella tapahtuvan vainon yhteinen käsite. Tiettyä yhteiskunnallista ryhmää määriteltäessä hakijan sukupuolesta johtuvat seikat, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen mukaan lukien, jotka voivat liittyä tiettyihin oikeudellisiin perinteisiin ja tapoihin, jotka johtavat esimerkiksi sukuelinten silpomiseen, pakkosterilointiin tai pakkoaborttiin, olisi otettava asianmukaisesti huomioon, siinä määrin kuin ne liittyvät hakijan perusteltuun pelkoon joutua vainotuksi.

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana (– –).

Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus, SopS 53/2015) on Suomea sitova sopimus, joka kattaa kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Sopimuksessa on määräykset muun ohella naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemisestä. Sopimuksen 60 (3) artiklan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet kehittääkseen sukupuolen huomioon ottavia turvapaikanhakijoiden vastaanottomenettelyjä ja tukipalveluja sekä sukupuolikohtaisia ohjeita ja sukupuolen huomioon ottavia turvapaikkamenettelyjä, mukaan lukien pakolaisaseman määrittäminen ja kansainvälisen suojelun hakeminen.

Mainittu yleissopimus velvoittaa Suomea laatimaan ohjeet ja takaamaan toimivan järjestelmän muun muassa silpomisen estämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelman, jossa käsitellään muun muassa turvapaikkaprosessia (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:1).

Oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on 23.3.2016 antamassaan tuomiossa F.G. v. Ruotsi todennut, että kansainvälistä suojelua hakevan on itse vedottava hakemuksensa perusteena oleviin seikkoihin ja esitettävä niistä selvitystä. Jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perustuu yleisesti tunnettuun uhkaan, josta on vapaasti saatavilla tietoa, viranomaisen on kuitenkin omasta aloitteestaan arvioitava tuota uhkaa. Sen sijaan, kun suojelun tarve perustuu yksilölliseen uhkaan, hakijan on vedottava niihin seikkoihin, joiden perusteella hän uskoo olevansa vaarassa. Viranomaisten ei voida olettaa olevan tietoisia sellaisista perusteista, joihin hakija ei itse vetoa. Jos viranomaiset kuitenkin tulevat tietoisiksi yksilöön liittyvistä tosiseikoista, jotka voisivat saattaa hänet vakavien oikeudenloukkausten vaaraan kotimaahansa palautettuna, viranomaisilla on velvollisuus omasta aloitteestaan arvioida tuota uhkaa, ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden haavoittuva asema ja ihmisoikeussopimuksen 2 ja 3 artiklojen ehdoton luonne. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa viranomaisilla on perusteita uskoa, että turvapaikanhakija voi uskottavasti kuulua yhteiskunnalliseen ryhmään, johon kohdistuu systemaattisesti oikeudenloukkauksia (tuomion kohdat 125–127).

Asiassa saatu selvitys

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut valittajan olevan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetussa vainon vaarassa kotialueellaan. Katsottuaan, että valittajalla on kuitenkin mahdollisuus paeta maan sisäisesti Mogadishuun ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisesti, Maahanmuuttovirasto on hylännyt valittajan turvapaikkahakemuksen. Hallinto-oikeus on hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

Valittaja on korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiemmin esittämänsä lisäksi esittänyt uutena seikkana pelon siitä, että hänen Suomessa vuonna 2015 syntyneen tyttärensä sukuelimet silvotaan ja valittajalle itselleen tehdään niin sanottu reinfibulaatio Somaliassa, jos heidät palautetaan sinne. Valittaja on esittänyt lääkärintodistuksen.

Ajantasaisen maatiedon mukaan Somaliassa naisten sukuelinten silpominen on yhteiskuntaan syvälle juurtunut ja laajasti hyväksytty perinne. Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto Unicefin vuonna 2013 julkaisemasta tutkimuksesta ilmenee, että 97 prosenttia 15–49 vuotiaista somalitytöistä ja naisista joutuvat sukuelinten silpomisen kohteeksi. Useimmiten tyttöjen sukuelinten silpominen tapahtuu 5–9 vuoden iässä ja yli puolelle tehdään sen äärimmäisin muoto, niin sanottu infibulaatio. Naisten sukuelinten silpominen on Somalian perustuslain mukaan kielletty, mutta valtio ei valvo kiellon noudattamista.

Asiakirjoista ilmenee, että turvapaikkapuhuttelun on suorittanut valittajan kanssa samaa sukupuolta oleva henkilö. Myös avustaja on ollut samaa sukupuolta. Valittaja ei ole oma-aloitteisesti ottanut silpomisen uhkaa puheeksi turvapaikkapuhuttelussa. Maahanmuuttoviraston edustaja ei myöskään ole ottanut asiaa puheeksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys on annettava vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetylle turvapaikkaperusteelle. Valittaja on täällä uutena seikkana esittänyt, että hän ja hänen tyttärensä ovat vaarassa joutua silpomistoimenpiteiden kohteeksi kotimaassaan. Asiassa on kysymys myös siitä, olisiko Maahanmuuttoviraston asian ratkaistessaan tullut viran puolesta arvioida alaikäisen turvapaikanhakijan kansainvälisen suojelun tarvetta myös tältä osin ottaen huomioon yleinen ja ajantasainen maatieto.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että turvapaikanhakijalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän esittää jo hakemusvaiheessa kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteet. Hakemuksen tueksi myöhemmin tuomioistuinvaiheessa esitettäviä uusia perusteita ja niiden uskottavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Kuten hakemusvaiheessakin esitettyjen perusteiden osalta, pelkkä väitteen esittäminen ei ole riittävää, vaan väitteen tueksi on esitettävä omakohtaista selvitystä. Lisäksi on esitettävä asianmukainen syy sille, miksi jotain merkityksellistä seikkaa ei ollut nostettu esiin aikaisemmassa vaiheessa.

Turvapaikanhakija ei kuitenkaan välttämättä ole tietoinen siitä, että sukuelinten silpominen loukkaa ihmisoikeuksia ja että silpomisen uhka on merkityksellinen seikka naisen kansainvälisen suojelun tarpeen arvioinnin kannalta. Aiheen arkaluonteisuudesta johtuen silpomisen oma-aloitteinen puheeksi ottaminen turvapaikkamenettelyssä voi myös olla hakijalle vaikeaa. Edellä todettuun nähden ja asiassa saatu selvitys huomioon ottaen, valittajalla on katsottava olleen hyväksyttävä syy uuden turvapaikkaperusteen esiin tuomiselle vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kun lisäksi otetaan huomioon Somaliaa koskeva maatieto, turvapaikkaperuste on tutkittava.

Yleisen ja ajantasaisen maatiedon perusteella sukuelinten silpominen on erittäin yleinen käytäntö, joka koskettaa lähes kaikkia tyttöjä ja naisia Somaliassa. Turvapaikkahakemus koskee paitsi valittajaa itseään myös hänen vuonna 2015 syntynyttä tytärtään. Alaikäisenä turvapaikanhakijana valittajan tytär on erityisen haavoittuvassa asemassa. Ottaen huomioon perustuslain 22 §:ssä säädetty julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa säädetty viranomaisen selvittämisvelvollisuus, kansainväliset velvoitteet sekä palautuskiellon ehdoton luonne, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttoviraston olisi ratkaistessaan asian tullut viran puolesta arvioida, onko valittajan tytär kotimaahansa palautettuna vaarassa joutua silpomisen kohteeksi. Arviointi tulisi siis suorittaa siitä riippumatta, vetoaako lapsen huoltaja tähän seikkaan.

Valittaja on omasta ja tyttärensä puolesta esittänyt uuden turvapaikkaperusteen, jota ei ole perusteltua ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensiasteena ratkaistavaksi. Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 17.7.2019