KHO:2019:103

Virkamiesasia – Poliisi – Irtisanominen – Erityisen painava syy – Törkeä rattijuopumus – Poliisimiehen käyttäytyminen – Luottamus poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen

Vuosikirjanumero: KHO:2019:103
Antopäivä: 27.8.2019
Taltionumero: 3841
Diaarinumero: 1169/3/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:103

Poliisilaitos irtisanoi A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteesta tämän syyllistyttyä vapaa-ajallaan törkeään rattijuopumukseen. Hallinto-oikeus kumosi A:n valituksesta poliisilaitoksen päätöksen ja muutti päätöstä siten, että A erotettiin virantoimituksesta kuuden kuukauden määräajaksi poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus myönsi poliisilaitokselle valitusluvan ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen.

Arvioitaessa, oliko poliisilaitoksella ollut laillinen syy irtisanoa A:n virkasuhde, oli otettava huomioon, että valtion tehtävien hoidolta edellytettävä luotettavuus, oikeusvarmuus ja tehokkuus asettavat erityisesti poliisihallinnossa poliisimiehen tehtäviä hoitavien henkilöiden viranhoidolle ja vapaa-ajan käyttäytymiselle erityisvaatimuksia (HE 4/2006 vp). Poliisimiehen käyttäytymistä sitoo valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ohella poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n erityissäännös.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n tämän vapaa-ajalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeuteen ja lisäksi oheissakkoon. Tuomio oli lainvoimainen, ja tekoa oli pidettävä luonteeltaan vakavana.

A:n olennaisiin tehtäviin paikallispoliisissa oli kuulunut liikenteen valvontaa. Tähän puolestaan sisältyi myös rattijuopumusrikosten ennalta estämistä, esitutkintaa ja syyteharkintaan saattamista. A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli siten ollut omiaan vakavasti horjuttamaan yleistä luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Samalla A oli myös menettänyt uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi tämän vuoksi, että poliisilaitoksella oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen irtisanomiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että asiassa ei ollut ilmennyt A:n työnantajan kohdelleen A:ta toisin kuin muita palveluksessaan olleita tai olevia virkamiehiä vastaavissa olosuhteissa. Irtisanomisen laillisuutta ei ollut myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, hänen kollegojensa ilmaiseman luottamuksen säilymisen, A:n yksityiselämään liittyvien syiden perusteella eikä senkään johdosta, että A oli hakeutunut pian hoitoon. Irtisanomista ei voitu pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti ja 25 § 2 momentti

Laki poliisin hallinnosta 7 § 1 momentti, 15 f § ja 15 i § 1, 2 ja 4 momentti

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.2.2018 nro 18/0135/3

Asian aikaisempi käsittely

B:n poliisilaitos on 23.7.2015 tehdyllä päätöksellä irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen, koska A oli 1.4.2015 syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen kuljettamalla pakettiautoa yleisellä tiellä niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli 1,38 promillea.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 4.4.2016 antamallaan päätöksellä numero 16/0318/3 hylännyt A:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön ja hänen valituksensa poliisilaitoksen päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 25.10.2017 taltionumero 5356 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on, toimitettuaan 11.1.2018 suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään, A:n vaatimukset enemmälti hyläten, kumonnut B:n poliisilaitoksen päätöksen irtisanomista koskevilta osin ja muuttanut ratkaisua siten, että A erotetaan virantoimituksesta kuuden kuukauden määräajaksi. Hallinto-oikeus on lisäksi velvoittanut B:n poliisilaitoksen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallaan 4 300 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Irtisanominen

Sovellettavat keskeiset säännökset

Valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Saman lain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Saman lain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Saman pykälän 3 momentin mukaan irtisanominen on tehtävä tässä pykälässä tarkoitetulla perusteella kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon.

Saman lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä. Palkanmaksu keskeytetään virantoimituksesta erottamisen ajaksi.

Esitetty selvitys

A on keskiviikkona 1.4.2015 kuljettanut pakettiautoa yleisellä tiellä niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli 1,38 promillea. Tutkintailmoituksen mukaan tapahtuma-aika on ollut kello 18.09.

B:n poliisilaitos on 7.4.2015 päättänyt valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla pidättää A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi.

A on 5.5.2015 suoritetussa kuulustelussa myöntänyt kuljettaneensa ajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja syyllistyneensä törkeään rattijuopumukseen.

C:n käräjäoikeus on 26.6.2015 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 25 päiväsakkoon. Tuomio on lainvoimainen.

A on hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, että hän oli toiminut poliisimiehenä vuodesta 1995 alkaen. Hänen uransa oli ollut nuhteeton. A:n avioero noin kymmenen vuotta sitten aiheutti hänelle taloudellisia vaikeuksia. Puolison kanssa oli myös riitoja lapsen huollosta. Puheena olevaa tekoa edelsi tilanne, jossa lainat jäivät hoitamatta ja laskut kasaantuivat ja A:n mieltä painoi myös lapsensa muutto hänen luotaan äitinsä luokse. Velkoja oli ulosotossa, tilanne oli ahdistava ja A ei enää pystynyt nukkumaan. A oli 31.3.2015 vapaapäivänään käyttänyt ajoneuvonsa katsastuksessa, mutta ajoneuvoa ei hyväksytty. Tästä turhautuneena A oli kotiinsa palattuaan aloittanut alkoholin nauttimisen ja jatkanut sitä seuraavaan aamupäivään, jolloin hän oli mennyt nukkumaan. Herättyään hän oli lähtenyt autolla käymään ruokakaupassa, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä hänen kodistaan. Poliisipartio pysäytti hänet valtatiellä kun hän oli palaamassa kaupasta. A ei ollut ajamaan lähtiessään ajatellut olleensa noin vahvassa humalatilassa, ja promillemäärä oli poliiseillekin yllätys. A:lla ei ennen tätä eikä sen jälkeen ole ollut vastaavaa alkoholinkäyttöä. Seuraavana päivänä A jäi sairaslomalle ja tapahtuman jälkeen hakeutui itse hoitoon D:n sairaalaan. A ei ole tapahtuman jälkeen ollut työttömänä työnhakijana. Hän on työskennellyt ensin määräaikaisissa palvelussuhteissa lokakuusta 2015 alkaen pakolaisten vastaanottokeskuksen yövalvojana/ohjaajana. Helmikuusta 2017 alkaen ja edelleen A on toiminut E:n kaupungissa hätäkeskuspäivystäjänä sisäasiainministeriön alaisessa hätäkeskuksessa. Vaikka A on kuvatuissa oloissa syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, teolla ei ole ollut vaikutusta siihen, miten hän kykenisi hoitamaan virkatehtäviään poliisina. Luottamus hänen tosiasialliseen toimintaansa poliisin tehtävissä ei siten ole vaarantunut. A on niin ikään hyvissä väleissä entisten kollegojensa kanssa ja on muun muassa vieraillut kahvilla poliisilaitoksella.

Todistaja F kertoi toimineensa poliisilaitoksen luottamusmiehenä yli kymmenen vuotta. Hän osallistui A:n irtisanomista koskevaan kuulemistilaisuuteen ja toi tällöin esiin, että Poliisihallituksen selvityksen mukaan eräs törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt poliisimies on erotettu määräajaksi virantoimituksesta. Irtisanominen ei siten ole ollut säännönmukainen seuraamus poliisin törkeästä rattijuopumuksesta. F kertoi niin ikään olleensa itse mukana tapauksessa, jossa henkilö on marraskuussa 2017 erotettu määräaikaisesti hänen syyllistyttyään lainvoimaisella tuomiolla tuomittuun pahoinpitelyyn. Tähän nähden A:n irtisanominen on F:n näkemyksen mukaan kova seuraamus.

Ylikonstaapeli G, joka on toiminut A:n esimiehenä 31.3.2015 saakka, ja ylikonstaapeli H ovat 10.8.2015 päivätyssä kirjallisessa lausumassa muun ohella todenneet, että heidän luottamuksensa A:han ei ole heikentynyt törkeään rattijuopumukseen syyllistymisen vuoksi. Heidän näkemyksensä mukaan A voisi jatkossakin toimia virassaan poliisitehtävien vaatimalla tavalla luotettavasti ja uskottavasti.

Oikeudellinen arviointi

Irtisanomisperusteeseen vetoaminen

Irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullisen ajan kuluminen on ratkaistava tapauskohtaisesti. Tilanteessa, jossa valtion virkamiehen toiminta on saatettu rikosoikeudellisesti arvioitavaksi, voi virkamiehen irtisanomisesta päättävän viranomaisen olla tarpeen ennen irtisanomismenettelyyn ryhtymistä odottaa mahdollista tuomiota voidakseen harkita, onko virkamiehen käyttäytyminen ollut kaikki olosuhteet huomioon ottaen niin moitittavaa, että irtisanomiseen on valtion virkamieslaissa tarkoitettu erityisen painava syy.

A:n kohdalla kyse on ollut yhteen tekoon perustuvasta rikosepäilystä. Tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella on ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Vaikka A on 5.5.2015 myöntänyt syyllisyytensä epäiltyyn rikokseen ja rikosepäilyyn johtaneet tapahtumat olivat aiemmin tulleet poliisilaitoksen tietoon, on poliisilaitoksen ollut perusteltua odottaa virkasuhteen irtisanomisen edellytysten kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä. Tämä on ollut perusteltua siitäkin rikosoikeudellisesta lähtökohdasta, että edes rikoksen tunnustaminen ei riitä kumoamaan syyttömyysolemaa ennen tuomioistuimen päätöstä.

Käräjäoikeuden tuomio on annettu 26.6.2015 ja A:lle on alle kahden viikon kuluttua tuomion antamisesta lähetetty kutsu kuulemistilaisuuteen. Poliisilaitos on kuulemistilaisuuden 23.7.2015 jälkeen päättänyt samana päivänä irtisanomisesta. Irtisanomisen on näissä olosuhteissa katsottava tapahtuneen kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon.

Irtisanominen erityisen painavasta syystä

Näytön arviointi

Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon valtion palveluksessa olevien virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu poliisilaissa erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

A on vapaa-ajallaan syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen kuljettamalla autoa yleisellä tiellä. Teko on tapahtunut arki-iltana, ja olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos olisi voinut aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, vaikka näin ei tosiasiallisesti tapahtunut. Poliisimiehenä A:n on tullut tiedostaa alkoholin nauttimisen vaikutukset ajoneuvolla ajoon. A:n syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen on siten pidettävä vakavana ja erittäin moitittavana tekona.

Virkamiesoikeudellisen seuraamuksen valintaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon paitsi rikollisen teon laatu ja vakavuus niin myös tekoon johtaneet olosuhteet.

Asiassa on käynyt ilmi, että törkeä rattijuopumus samoin kuin muutkaan rikokset eivät poliisin hallintokäytännössä ole aina johtaneet poliisimiehen virkasuhteen päättämiseen, vaan on voitu käyttää myös lievempiä kurinpitoseuraamuksia. Koska tapauksista ei ole tarkempaa tietoa ja kun kurinpitoseuraamuksiin johtavat tapaukset ovat muutoinkin varsin yksilöllisiä, ei tästä voida tehdä sitä johtopäätöstä, että poliisin hallintokäytäntö olisi A:han nähden epäyhdenvertainen. Toisaalta ei voida tehdä sitäkään johtopäätöstä, että virkasuhteen päättämistä lievemmän seuraamuksen valinta olisi A:n tapauksessa loukannut poliisin noudattamaan hallintokäytäntöön nähden tasapuolisuuden periaatetta.

Luottamuksen vaarantumista poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon on arvioitava sekä erityis- että yleisestävyyden näkökulmasta.

A:lla on ennen syyllistymistään törkeään rattijuopumukseen ollut takanaan pitkä ja nuhteeton poliisiura. A:n esimiehen ylikonstaapeli G:n ja kollega H:n antamasta kirjallisesta todistuksesta ilmenee, että törkeä rattijuopumus ei ole heikentänyt luottamusta A:n kykyyn hoitaa poliisin tehtäviä. Myöskään B:n poliisilaitos ei ole tätä kiistänyt. Asiassa ei ole syntynyt epäilystä myöskään siitä, etteikö A olisi saamansa rikosoikeudellisen rangaistuksen johdosta ojentunut. Tätä puoltaa sekin, että A on parhaillaan virkasuhteessa hätäkeskukseen, jonka virkamiehen kurinpitotoimista virkavelvollisuuksien rikkomista tai laiminlyöntiä koskevissa tapauksissa on niin ikään säädetty erityislailla.

Myös poliisin toiminnan yleisen uskottavuuden kannalta tekoa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon ne erityisolosuhteet, joissa rikokseen on syyllistytty. Kun otetaan huomioon edellä oleva selvitys A:n vaikeasta elämäntilanteesta sekä se, että hän on ollut tapahtuman jälkeen sairaalahoidossa, ei poliisin toiminnan yleisen uskottavuudenkaan kannalta virkasuhteen pysyvää päättämistä voida pitää tässä tilanteessa välttämättömänä seuraamuksena.

Johtopäätös

Asiassa on A:n valituksen johdosta arvioitava, ovatko irtisanomisperusteet suhteellisuusperiaatteen mukaisesti täyttyneet vai onko lievempää määräaikaista virantoimituksesta erottamista tekoon johtaneet olosuhteet ja poliisin toiminnan luotettavuudelle asetettavat kriteerit huomioon ottaen pidettävä riittävänä.

Hallinto-oikeus on ratkaisua harkitessaan joutunut arvioimaan myös sitä, voiko hallinto-oikeus toimivaltansa puitteissa muuttaa valituksenalaista viranomaisen päätöstä lievemmäksi vai ainoastaan arvioida tehdyn irtisanomispäätöksen lainmukaisuutta ja oikeellisuutta.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i § viittaa siihen, että säännöksen perusteella tuomioistuimella olisi valta muuttaa viranomaisen päätöstä lievemmäksi, vaikka säännöksen sanamuoto on tältä osin jossain määrin tulkinnanvarainen ja koskee kyseisessä pykälässä määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen suhdetta varoitukseen. Tähän nähden kun kysymyksessä on hallintovalitus ja ottaen huomioon asian luonne sekä se seikka, että valittajakin on toissijaisesti vaatinut irtisanomisen muuttamista määräaikaiseksi erottamiseksi, ei voida pitää perusteltuna sellaista ratkaisua, jossa irtisanomispäätös kumottaisiin ilman, että lievempää kurinpitorangaistusta voitaisiin määrätä.

A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen on ollut poliisimiehelle vakava ja erittäin moitittava teko. Teko on kuitenkin ollut ainutkertainen ja A:lla on sitä ennen samoin kuin jälkeenkin ollut nuhteeton työura. Näin ollen ja kun otetaan erityisesti huomioon teon taustalla ollut vaikea elämäntilanne, joka on johtanut sairaalahoitoon, sekä se seikka, ettei myöskään luottamuksen poliisin tehtävien asianmukaiseen hoitoon voida katsoa näissä oloissa välttämättä edellyttävän virkasuhteen päättämistä, hallinto-oikeus katsoo, että tässä nimenomaisessa tapauksessa valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä irtisanomiselle ei ole ollut.

Suhteellisuusperiaate huomioon ottaen riittävänä seuraamuksena voidaan irtisanomisen asemesta pitää poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 1 momentin sallimaa pisintä mahdollista kuuden kuukauden määräaikaista erottamista.

Tässä tilanteessa, kun määräaikainen erottaminen johtuu irtisanomispäätöksen muuttumisesta hallinto-oikeudessa lievemmäksi seuraamukseksi, päätös voidaan tehdä poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 2 momentissa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan estämättä.

Oikeudenkäyntikulut

Huomioon ottaen hallintolainkäyttölain 74 §:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva säännös, lain esitöistä (HE 217/1995 vp) ilmenevät kyseisen pykälän yksityiskohtaiset perustelut, asian tulkinnanvaraisuus ja toisaalta myös A:n oikeussuojan tarve ja asian poikkeuksellinen merkitys hänen kannaltaan, hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi velvoittaa B:n poliisilaitoksen korvaamaan A:n yhteensä 8 632,88 euron oikeudenkäyntikuluista 4 300 euroa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Valtion virkamieslaki 55 § 3 momentti ja 55 a §

Hallintolaki 6 §

Laki hätäkeskustoiminnasta 10 §

Hallintolainkäyttölaki 74 § ja 75 § 1 momentti

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 8 § ja 16 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Juhana Niemi ja Anneli Aura (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B:n poliisilaitos on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä. Poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta.

Vaatimustensa tueksi poliisilaitos on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yksikin riittävän vakava ja moitittava teko on riittävä peruste virkasuhteen irtisanomiselle. A:n asiassa on kysymys rattijuopumuksen törkeästä tekomuodosta, joka poikkeaa promillemäärän osalta merkittävästi tavallisesta tekomuodosta. Poliisimies, joka kuljettaa autoa arkipäivänä valtatiellä pidemmän matkaa niin vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena kuin A, ei voi uskottavasti vedota erehdykseen tai muuhun vastaavaan seikkaan. A:n olisi kokeneena poliisimiehenä tullut ymmärtää, että hän ei ole ollut ajokykyinen. A:n teko on ollut selvästi tahallinen. Teko osoittaa välinpitämättömyyttä lain säännöksiä kohtaan.

Törkeä rattijuopumus on niin sanottu abstraktinen vaarantamisrikos, jonka tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi, että ajo-olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Muun liikenteen vilkkaudesta ei vaadita kovinkaan tarkkaa selvitystä. Riittävää on vakavasti otettava mahdollisuus siihen, että tapahtumapaikalla olisi tapahtuma-aikaan voinut olla henkilöitä, joiden turvallisuutta teko olisi voinut vaarantaa. Tapahtuma-aikaan pienenkin paikkakunnan keskustassa on lähes poikkeuksetta muuta ajoneuvoliikennettä ja jalankulkijoita. Vaikka vahinkoa ei ole sattunut, teko on ollut omiaan vaarantamaan muiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Tuomittu vankeusrangaistus kuvastaa teon vakavuutta.

Poliisin tehtäviin kuuluu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. A:n perustehtävään sisältyy olennaisena osana liikenteen valvonta ja muun muassa rattijuopumusrikosten ennalta estäminen, esitutkinta ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisimiehen syyllistyminen edellä mainittuun tahalliseen rikokseen heikentää kansalaisten silmissä merkittävästi luottamusta poliisin kykyyn suoriutua tehtävistään asianmukaisesti.

Nyt käsiteltävää asiaa vastaavissa tapauksissa on usein taustalla vaikea elämäntilanne. A:n tapaus on näiltä osin tavanomainen. Tilanteessa tulisi olla jotakin poikkeuksellista, jotta sille olisi annettava merkitystä asian arvioinnissa.

Hallinto-oikeus on antanut päätöksessään ratkaisevan merkityksen A:n esimiehenä toimineen ylikonstaapelin ja hänen kollegansa esittämille näkemyksille luottamuksesta A:n kykyyn hoitaa poliisin tehtäviä. Asian lopputuloksen kannalta olisi kuitenkin ollut tärkeää arvioida, onko A:n menettely ollut omiaan vakavasti horjuttamaan yleistä luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

A on toiminut virkapukuisena hälytyspartion jäsenenä I:n kaupungin alueella. Paikalliset asukkaat tuntevat näitä tehtäviä hoitavat poliisimiehet ulkonäöltä.

Kollegojen näkemyksille ei tule antaa kovin suurta painoarvoa. Kysymys on heidän henkilökohtaisista mielipiteistään, eikä poliisin virallisesta kannasta. Tämän vuoksi poliisilaitos ei suullisessa käsittelyssä kiistänyt esitettyjä käsityksiä, koska yksittäisen työntekijän mielipiteeseen verrattavia näkemyksiä ei voidakaan kiistää. On myös tavanomaista, että virkaveljet suhtautuvat korostetun ymmärtävästi toisen poliisimiehen toimintaan.

Poliisimiehiä koskee lain nojalla korostunut käyttäytymisvelvollisuus. A:n työllistymiselle Hätäkeskuslaitokseen ei tule antaa asiassa merkitystä ottaen huomioon, että poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuus ei ulotu tällaisiin tehtäviin. A:ta ei olisi enää otettu poliisin palvelukseen. Hätäkeskuspäivystäjä on yhteydessä ihmisiin vain viestivälineiden kautta, kun taas kenttäpoliisi on valtaosin kasvotusten ihmisten kanssa.

Hallinto-oikeudessa todistajana kuullun F:n kertomuksen mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen poliisimiehen kohdalla oli käytetty määräaikaista virantoimituksesta erottamista irtisanomisen sijasta. Todistajan viittaamasta tapauksesta on ollut kuitenkin käytettävissä vain suppeat tiedot. Tapaus käy ilmi poliisilaitoksen hallinto-oikeudelle luovuttamasta selvityksestä, jossa on yleisluontoisesti analysoitu poliisilaitosten vuosina 2010–2012 tekemiä virkamiesoikeudellisia päätöksiä. Tapauksia ei siten ole voitu perusteellisemmin verrata toisiinsa. Voidaan lähinnä todeta, että törkeään rattijuopumukseen syyllistyneelle on yksittäisessä tapauksessa määrätty viranomaisen harkinnan mukaan irtisanomista lievempi seuraamus.

Jos asiassa olisi kysymys törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön täyttävästä vähäisestä auton siirtämisestä esimerkiksi pihassa tai parkkipaikalla tai pakkotilaa lähenevästä pakottavasta tarpeesta siirtää tai kuljettaa autoa lyhytaikaisesti, määräaikaista erottamista voitaisiin pitää riittävänä seuraamuksena. A:n tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys tällaisesta tilanteesta.

Poliisilaitoksella on ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n syyksi luetun rikoksen laatu, vakavuus ja kiinteä yhteys hänen normaaleihin virkatehtäviinsä ovat omiaan vaarantamaan luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Hän on teollaan merkittävästi rikkonut poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädettyä, myös vapaa-ajalle ulottuvaa velvollisuuttaan käyttäytyä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitoksen päätös on ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen ja noudattanut yleistä linjaa.

A on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn hänen itsensä ja hallinto-oikeudessa todistajana jo kuullun F:n kuulemiseksi. A:n kuulemisen teemat ovat tapahtumaolosuhteet, tekoon johtaneet syyt, A:n olosuhteet ja irtisanomisen kohtuuttomuus. F:ää halutaan kuulla teemoista irtisanomaisen kohtuuttomuus ja työnantajan menettely törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden virkamiesten osalta.

Selityksessä on lisäksi vaadittu, että valituslupahakemus ja valitus hylätään ja että B:n poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Selityksessä on toistettu aikaisemmin hallinto-oikeudelle esitetty, sekä esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

A:n virkasuhteen irtisanomiseen ei ole ollut lain mukaista perustetta. Määräaikainen erottaminen on seuraamuksena oikeassa suhteessa hänen irtisanomisensa perusteena olleeseen tekoon. Hallinto-oikeus on mainituilta osin arvioinut asiassa saatua selvitystä oikein ja päätynyt oikeisiin johtopäätöksiin.

A on edelleen sopiva poliisin virkaan. Vaikka poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuus ulottuu myös vapaa-aikaan, käyttäytymisellä virassa on suurempi merkitys ja vaikutus luottamukseen poliisia kohtaan kuin yksityiselämään liittyvällä käyttäytymisellä. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä on otettava huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa. A:n menettely ei ole vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

A:lla ei ole ollut eikä ole alkoholiongelmaa. A ei ole koskaan työskennellyt päihtyneenä, eikä häntä ole sellaisesta epäiltykään. A:n tapauksen taustalla olivat henkilökohtaiset syyt, joiden johdosta A oli hakeutunut heti hoitoon ja hänelle on laadittu hoito-ohjelma. A on noudattanut hoito-ohjelmaa. Hän on nykyisin täysin työkykyinen. Hän on esittänyt poliisilaitokselle selvityksen kuntoutuksestaan.

A:n teko ei ole ollut tahallinen. Se ei myöskään osoita välinpitämättömyyttä lain säännöksiä kohtaan. A ei ole ottanut tietoista riskiä. Kysymys on ollut pikemminkin ajattelemattomuudesta ja arviointivirheestä. A ei ole tosiasiallisesti aiheuttanut vaaraa toisten turvallisuudelle.

A:n myöhemmin hoitamat hätäkeskuspäivystäjän tehtävät edellyttävät erityistä luotettavuutta. A toimii poliisin tehtäväseurantapöydässä yksin. Hän ei ota puheluja vastaan, vaan hänen tehtävänsä on olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa kenttäjohtajiin ja poliisipartioihin. Hän jakaa tehtävät tarkoituksenmukaisimmille partioille, pitää kenttäjohtajat ajan tasalla tehtäväjonoista sekä antaa tukitoimia pyytämättä ja kenttäjohtajien pyynnöstä. Nykyisetkin tehtävät edellyttävät täydellistä luottamusta.

A:n esimiehen ja kollegan esittämille näkemyksille on voitu perustellusti antaa painoarvoa. Heidän antamastaan selvityksestä ilmenee muun ohella, että törkeä rattijuopumus ei ole heikentänyt luottamusta A:n kykyyn hoitaa poliisin tehtäviä.

A:lla on pitkä ja nuhteeton poliisiura. Hän on ojentunut saamansa rikosoikeudellisen rangaistuksen johdosta.

Hallinto-oikeudessa todistaja F on kertonut Poliisihallituksen selvityksestä, jonka mukaan virkasuhteen irtisanominen ei ole ollut säännönmukainen seuraamus poliisin syyllistyttyä törkeään rattijuopumukseen. F on pitänyt A:n irtisanomista kohtuuttomana seuraamuksena. A:ta ei ole kohdeltu työnantajan toimesta tasapuolisesti eikä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt A:ta täydentämään selitystään hänen uuden suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksensa osalta. Täydennyskehotuksessa on todettu muun ohella, että hallinto-oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn ja että korkeimmalla hallinto-oikeudella on kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston ohella saatavilla hallinto-oikeuden järjestämän suullisen käsittelyn tallenteet. Täydennyskehotuksessa on lisäksi todettu, että sen varalta, että korkein hallinto-oikeus ei järjestä asiassa suullista käsittelyä, A voi esittää käsityksensä siitä, mihin hallinto-oikeudessa suullisesti lausuttuun tai asiassa muutoin esitettyyn korkeimman hallinto-oikeuden on syytä erityisesti kiinnittää huomiota.

A on antanut selityksen täydennyksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Suullinen käsittely on tarpeen A:n ja F:n kuulemiseksi. Heidän kertomuksillaan on erityinen merkitys arvioitaessa irtisanomiseen johtaneen teon olosuhteita ja taustatekijöitä, teon luonnetta, A:n olosuhteita teon jälkeen sekä irtisanomisen kohtuuttomuutta, suhteellisuusperiaatteen soveltamista ja työnantajan menettelyä vastaavissa tilanteissa.

Asialla on A:lle erityisen suuri merkitys. Poliisilaitos on valituksessaan kiistänyt olosuhteiden ja taustatekijöiden sekä A:n elämäntilanteen merkityksen arvioitaessa teon moitittavuutta ja irtisanomisen kohtuuttomuutta sekä sitä, onko irtisanomiselle erityisen painavia syitä, ja sitä, onko määräaikainen erottaminen riittävä seuraamus.

A:n kertomuksesta hallinto-oikeudessa ilmenee, että tekoon johtaneet syyt olivat vaikea elämätilanne, avioero, taloudelliset vaikeudet, riitaisuudet lapsen huollosta ja lapsen pois muuttaminen. A oli kärsinyt ahdistuksesta ja unettomuudesta.

A:n kertomuksesta ilmenee myös hänen nuhteeton ja pitkä viranhoitonsa, nykyinen viranhoito hätäkeskuksessa, nykyiset tehtävät ja niiden luonne ja hänen nauttimansa luottamus viranhoidossa.

Todistaja F:n kertomuksesta ilmenee, että muissa tapauksissa törkeään rattijuopumukseen tai pahoinpitelyyn syyllistyminen on johtanut irtisanomisen sijasta vain määräaikaiseen erottamiseen. Todistajan kertomus osoittaa irtisanomisen kohtuuttomuuden.

Mikäli korkein hallinto-oikeus ei pidä suullisen käsittelyn toimittamista tarpeellisena, asiaa ratkaistaessa tulee ottaa huomioon hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tallenne ja erityisesti A:n ja F:n edellä mainittuja seikkoja koskevat kertomukset hallinto-oikeudessa.

Merkinnät

Korkeimmalla hallinto-oikeudella on tätä asiaa ratkaistessaan ollut käytettävissään tallenne Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 11.1.2018 toimittamasta suullisesta käsittelystä. Tallenne on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt B:n poliisilaitokselle valitusluvan ja tutkinut asian.

1. A:n esittämä suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta. Näin ollen B:n poliisilaitoksen päätös A:n irtisanomisesta jää voimaan. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

3. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn, jonka tallenne on ollut korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä tätä asiaa ratkaistaessa. A:ta itseään ja hänen todistajaksi nimeämäänsä F:ää on kuultu hallinto-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä.

Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista ja hallinto-oikeuden toimittaman suullisen käsittelyn tallenteesta muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava.

Poliisin hallinnosta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan paikallispoliisin tehtävänä on: 1) ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta; 2) toimia rikollisuuden ennalta estämiseksi; 3) tutkia rikoksia ja muita yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavia tapahtumia; 4) ohjata ja valvoa liikennettä sekä toimia liikenneturvallisuuden edistämiseksi; ja 5) suorittaa muut poliisille säädetyt tai määrätyt tehtävät.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n (860/2015) mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

Hallituksen esityksessä poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224/2010 vp) on edellä mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että pykälä vastaisi tuolloin voimassa ollutta poliisilain 9 c §:ää.

Poliisilain (493/1995) 9 c §:n (525/2005) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 266/2004 vp) on lausuttu muun ohella, että poliisimiehen olisi virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Sopimattomana käyttäytymisenä pidettäisiin esimerkiksi poliisimiehen syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Esimerkiksi syyllistymistä tieliikennelain (267/1981) rikkomiseen, ainakin vakavaan sellaiseen, voitaisiin pitää pykälässä mainittuna poliisimiehelle sopimattomana käyttäytymisenä, koska poliisimies samalla menettäisi uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista. Arvioitaessa poliisimiehen sopimatonta käyttäytymistä on otettava huomioon myös hänen asemansa poliisihallinnossa.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n (860/2015) 1 momentin mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä. Palkanmaksu keskeytetään virantoimituksesta erottamisen ajaksi.

Pykälän 2 momentin virantoimituksesta erottamisesta päättää nimittävä viranomainen. Virantoimituksesta erottamisesta päättävän viranomaisen tulee panna virantoimituksesta erottaminen vireille viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen sai tiedon seikasta, joka saattaa aiheuttaa virantoimituksesta erottamisen.

Pykälän 4 momentin mukaan muutoksenhausta päätökseen, joka koskee poliisimiehen määräaikaista virantoimituksesta erottamista, säädetään valtion virkamieslaissa.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i § vastaa saman lain aikaisemmin säädettyä 15 a §:ää (HE 224/2010 vp). Säännökset poliisin määräaikaisesta erottamisesta perustuvat hallituksen esitykseen laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain ja valtion virkamieslain 53 ja 55 §:n muuttamisesta (HE 4/2006 vp). Viimeksi mainitun hallituksen esityksen yleisperusteluiden mukaan määräaikainen virantoimituksesta erottaminen toisi joustavuutta virkamiesoikeudellisten keinojen valikoimaan. Yleisperusteluissa on näiltä osin viitattu aikaisempaan valmisteluun (valtiovarainministeriön palvelussuhdetyöryhmän muistio 12/97 ja poliisihallinnon johtamistyöryhmän muistio toukokuulta 2001), jossa oli ehdotettu määräaikaisen erottamisen sisällyttämistä lainsäädäntöön. Viimeksi mainitun työryhmän mukaan oli olemassa tarve sellaiselle seuraamukselle, joka oli varoitusta ankarampi, mutta irtisanomista lievempi.

Hallituksen esityksestä mietinnön antanut hallintovaliokunta (HaVM 5/2006 vp) totesi muun ohella, että poliisitoimen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on tärkeää, että ihmiset kokevat poliisin rehellisenä, luottamusta herättävänä, puolueettomana ja oikeudenmukaisena ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Tämän vuoksi poliisimiesten tulee käyttäytyä siten, ettei luottamusta näihin perusarvoihin vaaranneta. Samanaikaisesti on muistettava, että seuraamus virheellisestä menettelystä on yksittäisen poliisimiehen kannalta kohtuullinen ja suhteessa hänen menettelynsä vakavuuteen. Valiokunta totesi puoltavansa ehdotettua sääntelyä poliisimiehen määräaikaisesta erottamisesta virantoimituksesta. Valiokunta korosti, että tarkoituksena ei ole saattaa poliisimiehiä nykyistä ankaramman seurausvastuun piiriin. Pykälä on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa varoitus on liian lievä seuraamus, mutta erottaminen kokonaan johtaisi poliisimiehen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Irtisanominen esimerkiksi yksittäisen tapauksen seuraamuksena saattaa pilata muutoin nuhteettomasti toimineen ja käyttäytyneen poliisimiehen loppuelämän.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella perusteltuja odotuksia.

2.2 Oikeudellinen arviointi

2.2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on B:n poliisilaitoksen valituksesta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana, onko poliisilaitoksella ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen sen vuoksi, että A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Jos irtisanomisen edellytykset täyttyvät, asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida, olisiko poliisilaitos voinut kohdistaa A:han irtisanomisen sijasta jonkin muun virkamiesoikeudellisen seuraamuksen.

2.2.2 Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa, onko poliisilaitoksella ollut laillinen syy irtisanoa A:n virkasuhde, on otettava huomioon, että valtion tehtävien hoidolta edellytettävä luotettavuus, oikeusvarmuus ja tehokkuus asettavat erityisesti poliisihallinnossa poliisimiehen tehtäviä hoitavien henkilöiden viranhoidolle ja vapaa-ajan käyttäytymiselle erityisvaatimuksia (HE 4/2006 vp). Poliisimiehen käyttäytymistä sitoo valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ohella poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n erityissäännös.

C:n käräjäoikeus on 26.6.2015 tuominnut A:n tämän vapaa-ajalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 25 päiväsakkoon. Tuomio on lainvoimainen. Rikosta on pidettävä luonteeltaan vakavana.

A:n olennaisiin tehtäviin paikallispoliisissa on kuulunut liikenteen valvontaa, johon sisältyy myös rattijuopumusrikosten ennalta estämistä, esitutkintaa ja syyteharkintaan saattamista. A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen on siten ollut omiaan vakavasti horjuttamaan yleistä luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Samalla A on myös menettänyt uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo tämän vuoksi, että B:n poliisilaitoksella on ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen irtisanomiseen.

Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n työnantaja olisi kohdellut A:ta toisin kuin muita palveluksessaan olevia tai olleita virkamiehiä vastaavissa olosuhteissa. Irtisanomisen laillisuutta ei ole myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, kollegojen ilmaiseman luottamuksen säilymisen, A:n yksityiselämään liittyvien syiden perusteella eikä senkään johdosta, että A on hakeutunut pian hoitoon. Irtisanomista ei voida pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.

Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava. B:n poliisilaitoksen päätös jää siten voimaan.

2.2.3 Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Pääasian lopputulokseen nähden hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös oikeudenkäyntikulujen osalta. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Mika Paavilainen.

 
Julkaistu 27.8.2019