KHO:2019:148

Kansalaisuusasia – Asumisaikaedellytys – Muu kuin lyhyt poissaolo – Painava henkilökohtainen syy – Yhtäjaksoisen asumisajan katkeaminen

Vuosikirjanumero: KHO:2019:148
Antopäivä: 2.12.2019
Taltionumero: 5677
Diaarinumero: 2293/1/19
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:148

A oli ilmoittanut kansalaisuushakemuksessaan, että hän oli oleskellut Suomen ulkopuolella kotimaassaan Nepalissa yli vuoden yhtäjaksoisen ajan (13.9.2014–3.10.2015). Asiassa oli arvioitava, oliko A:n poissaololle Suomesta ollut sellainen kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava henkilökohtainen syy, jonka johdosta kansalaisuuslain säännöksissä edellytetty yhtäjaksoinen asumisaika ei ollut katkennut.

A oli joutunut moottoripyöräonnettomuuteen Nepalissa 28.9.2014. Moottoripyöräonnettomuus ja siitä toipuminen oli estänyt hänen palaamisensa Suomeen. A:n poissaolon Suomesta vuoden 2014 loppuun asti voitiin esitetyn lääkärintodistuksen ja A:n oman selvityksen perusteella katsoa johtuneen kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetusta painavasta henkilökohtaisesta syystä. A oli vedonnut myös siihen, että hänen poissaolonsa Suomesta sen jälkeen johtui Nepalissa 25.4.2015 ja 12.5.2015 tapahtuneista maanjäristyksistä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maanjäristyksen aiheuttamat yllättävät poikkeusolosuhteet saattoivat sinänsä johtaa tilanteeseen, jossa poissaoloon on ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu henkilökohtainen syy. Kun kuitenkin otettiin huomioon maanjäristysten ajankohta ja se, että moottoripyöräonnettomuuden ei voitu katsoa muodostavan estettä Suomeen palaamiselle enää vuoden 2015 alusta lukien, A:n yli vuoden kestäneelle poissaololle Suomesta ei ollut esitetty painavaa henkilökohtaista syytä. Näin ollen kansalaisuuslaissa edellytetty yhtäjaksoinen asumisaika oli hänen osaltaan katkennut.

Kansalaisuuslaki 16 §

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 16.4.2019 nro 19/0232/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole 12.7.2018 tekemällään päätöksellä (diaarinumero 1258/310/2018) myöntänyt Nepalin kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täytä asumisaikaedellytystä eikä siitä ole perusteita poiketa.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakija on oleskellut Suomen ulkopuolella yli vuoden ajan 13.9.2014–3.10.2015. Hakijan toimittamasta selvityksestä ei ilmene, että hänen oleskelunsa Nepalissa olisi johtunut sellaisesta henkilökohtaisesta painavasta syystä, jota voitaisiin pitää yllättävänä. Näin ollen hakijan yhtäjaksoinen asumisaika on katkennut. Hakijan asumisaika on alkanut uudelleen yhtäjaksoisen asumisajan katkaisseen, yli vuoden kestäneen poissaolon päättymisestä 4.10.2015.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja kansalaisuuslain esityöt

Kansalaisuuslain 7 §:n mukaan arvioitaessa ulkomaalaisen Suomessa asumista varsinaisella asunnolla ja kodilla tarkoitetaan tässä laissa henkilön tosiasiallista ja pääasiallista oleskelupaikkaa, jossa hän oleskelee pysyväisluonteisesti.

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa:

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa (asumisaikaedellytys):

a) viimeksi kuluneet viisi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika); tai

b) seitsemän vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika).

Kansalaisuuslain 18 a §:n mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä, jos hän täyttää 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisen kielitaitoedellytyksen ja:

1) hänellä on 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset kiinteät siteet Suomeen; ja

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet neljä vuotta keskeytyksettä taikka yhteensä kuusi vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä.

Kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan muut kuin lyhyet poissaolot katkaisevat yhtäjaksoisen asumisajan. Yhtäjaksoinen asumisaika katkeaa lisäksi, jos poissaoloja on niin säännöllisesti ja niin paljon, että hakijan voidaan katsoa oleskelleen tai oleskelevan enimmäkseen Suomen ulkopuolella. Jos poissaolo on johtunut painavasta henkilökohtaisesta syystä, ei yhtäjaksoinen asumisaika kuitenkaan katkea.

Pykälän 3 momentin mukaan jos yhtäjaksoisen asumisajan katsotaan katkenneen, Suomessa oleskelu otetaan huomioon 13 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaista kerättyä asumisaikaa laskettaessa.

Pykälän 4 momentin mukaan yli kuusi kuukautta, mutta enintään vuoden kestäneitä tilapäisiä poissaoloja ei oteta mukaan yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa. Ne eivät kuitenkaan katkaise yhtäjaksoista asumisaikaa. Asumisaikaa laskettaessa yli vuoden kestäviin poissaoloihin sovelletaan kerättyä asumisaikaa.

Viimeksi mainittua pykälää koskevassa hallituksen esityksen (HE 80/2010) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että painavan henkilökohtaisen syyn soveltaminen edellyttää lähtökohtaisesti yllättävyyttä. Rajanvedossa kerätyn asumisajan ja painavan henkilökohtaisen syyn välillä voitaisiin kuitenkin käyttää hakijan yksilöllisen tilanteen huomioon ottavaa kokonaisharkintaa. Mainitun hallituksen esityksen yleisperustelujen mukaan tuolloin voimassa olleen lain perusteluissa painavalta henkilökohtaiselta syyltä on edellytetty yllättävyyttä, esimerkiksi Suomeen paluun estävää yllättävää sairastumista ulkomailla.

Asiassa saatu selvitys

Valittajalle on myönnetty ensimmäinen tilapäinen oleskelulupa (B-lupa) 20.8.2011 lukien. Hän on muuttanut Suomeen 1.9.2011. Valittaja on saanut jatkuvan oleskeluluvan (A-lupa) 13.2.2013 lukien ja pysyvän oleskeluluvan 10.8.2017 lukien. Valittaja on oleskellut Suomen ulkopuolella Nepalissa 13.9.2014–3.10.2015.

Valituksen mukaan valittajalla on ollut tarkoitus matkustaa Nepaliin kolmeksi kuukaudeksi ja palata Suomeen joulukuun aikana. Valittaja on joutunut 28.9.2014 moottoripyöräonnettomuuteen, jonka johdosta hän on toipunut onnettomuudesta sängyssä kolme kuukautta. Tämän jälkeen lääkäri oli määrännyt valittajalle lepoa ja rauhallista tekemistä seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Valittajalla on ollut tarkoitus toipua moottoripyöräonnettomuudesta Nepalissa ja palata huhti-toukokuun vaihteessa Suomeen. Valittajan perheen koti on vaurioitunut suurissa maanjäristyksissä ja perhe on joutunut asumaan ulkona kolme kuukautta. Valittajan mukaan Nepalissa on tuolloin ollut suuri pula ruoasta, kaasusta ja sähköstä, eikä valtio ole kyennyt auttamaan kansalaisiaan. Useita kuukausia kestäneet jälkijäristykset ovat estäneet kodissa asumisen ja korjaamistöiden tekemisen. Valittajan vastaselityksen mukaan jälleenrakennuksen aloittaminen ei ole ollut mahdollista kuin vasta syksyllä pian maanjäristysten jälkeen alkaneen monsuunikauden vuoksi.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittajan oleskelu Nepalissa on kestänyt yli vuoden eikä valittajan poissaoloa voida pitää lyhyenä. Valittaja on esittänyt poissaolon keston syyksi moottoripyöräonnettomuuteen joutumisen ja maanjäristyksen aiheuttaman tarpeen turvata perheensä ja vanhempiensa asuminen. Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan poissaolon syynä esittämiä seikkoja voidaan sinänsä pitää kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuina painavina henkilökohtaisina syinä ja syiden taustalla olevia onnettomuutta ja maanjäristyksiä edellä selostetussa hallituksen esityksessä tarkoittamalla tavalla yllättävinä.

Sen, että valittaja on 28.9.2014 tapahtuneen moottoripyöräonnettomuuden jälkeen vielä vuoden 2015 huhtikuun lopulla oleskellut Nepalissa, ja sen, että valittajan oleskelu Nepalissa on muodostunut yli kuusi kuukautta kestäväksi, ei voida katsoa johtuneen painavasta henkilökohtaisesta syystä.

Vaikka valittajan perheen kodin jälleenrakentaminen on hänen mukaansa viivästynyt monsuunisadekauden vuoksi, on jälleenrakentamisen ja hänen perheensä asumisen järjestämisen tarve ja Nepalissa oleskelun pitkittyminen kevään 2015 jälkeen johtunut kuitenkin pohjimmiltaan maanjäristyksistä. Hallinto-oikeus katsoo, että näissä oloissa se, että hänen tilapäisen Nepalissa oleskelunsa pituus on muodostunut yhtä vuotta pitemmäksi, on johtunut painavasta henkilökohtaisesta syystä. Ilman tuollaista pitkittymistä asiassa olisi tullut sovellettavaksi kansalaisuuslain 16 §:n 4 momentti, jolloin poissaoloa ei otettaisi mukaan yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa, mutta se ei katkaisisi yhtäjaksoista asumisaikaa. Hallinto-oikeus katsoo, että oleskelun pitkittyessä painavan henkilökohtaisen syyn johdosta yli kuusi kuukautta, mutta enintään vuoden kestävän oleskelun asemesta yli vuoden kestäväksi, valittajan yhtäjaksoinen asumisaika ei ole katkennut, mutta Nepalissa oleskelua ei voida laskea yhtäjaksoiseen asumisaikaan. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei ole voinut hylätä hakemusta esittämällään perusteella, mihin nähden valituksenalainen päätös on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius, Jari Kostilainen ja Markus Haho, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan. Toissijaisesti Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Asianosaisen oleskelua ulkomailla tulee katsoa asumisaikaedellytyksen kannalta kokonaisuutena. Asianosaisen vuodelevossa toipuminen on selvityksen mukaan päättynyt joulukuussa 2014 ja hän olisi voinut palata Suomeen alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti, mutta hän on päättänyt jäädä ulkomaille vielä kolmeksi kuukaudeksi. Hänen oleskelunsa sisältää siis ajanjaksoja, joiden osalta päätös ulkomaille jäämisestä on perustunut asianosaisen vapaaseen valintaan.

Kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentin painava henkilökohtainen syy on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa yhtäjaksoinen asumisaika ei katkea. Esimerkkinä voidaan mainita 2 momentin 3 kohdan tilanne, jossa hakijalla olisi asumisaikanaan neljän kuukauden mittainen poissaolo aiemmin ja toinen poissaolo pidentyisi yli kuuden kuukauden mittaiseksi yllättävästä paluun estävästä syystä, esimerkiksi sairastumisesta. Tällaisessa tilanteessa voitaisiin todeta, että kansalaisuuslain 16 §:n 2 momentin sallitun poissaolon ylittyminen on johtunut henkilökohtaisesta painavasta syystä ja että yhtäjaksoisen asumisajan ei katsottaisi katkenneen.

Hallinto-oikeuden omaksuma soveltamistapa johtaa lopputulokseen, joka ei vastaa 4 momentin tarkoitusta. Hallinto-oikeuden tulkinnassa henkilökohtainen painava syy venyttää poissaolon yli vuoden mittaiseksi, joka ei kuitenkaan katkaise asumisaikaa. Hallinto-oikeus katsoo henkilökohtaisen painavan syyn perusteella, että tapaukseen voidaan soveltaa säännöksessä olevaa yli kuuden kuukauden, mutta enintään vuoden kestänyttä tilapäistä poissaoloaikaa.

Painavan henkilökohtaisen syyn osalta Maahanmuuttovirasto viittaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 19.3.2012 taltionumero 628 (Maahanmuuttoviraston dnro 2333/0710/2008), jossa hakija oli ollut Irlannissa opiskelijavaihdossa, työharjoittelussa ja opintoihinsa liittyvää lopputyötä tekemässä noin kaksi vuotta 20.8.2005–31.7.2007. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että opiskelu, johon kuului pakollisia ulkomailla suoritettavia jaksoja, perustui hakijan vapaaseen valintaan. Siksi kyseessä ei ollut kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentin mukainen painava henkilökohtainen syy, vaan hakijan yhtäjaksoinen asumisaika oli katkennut. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 10.8.2007 taltionumero 1969 (Maahanmuuttoviraston dnro 876/0710/2002) mukaan sairaiden vanhempien hoitaminen kotimaassa ei ollut painava henkilökohtainen syy.

Asianosaisen yli vuoden mittaiseen poissaoloon sisältyy kansalaisuuslain esitöissä tarkoitettuja sellaisia yllättäviä tapahtumia, jotka sinänsä voidaan rinnastaa henkilökohtaiseen painavaan syyhyn. Asianosaisella on kuitenkin ollut oleskelunsa aikana mahdollisuus palata Suomeen em. syiden estämättä, mutta hän on päättänyt jatkaa oleskelua ulkomailla vapaavalintaisesti. Näin ollen asianosaisen yhtäjaksoinen asumisaika on katkennut ja hänen kohdallaan tulee soveltaa kansalaisuuslain 16 §:n 4 momentin yli vuoden kestäviin poissaoloihin tarkoitettua kerättyä asumisaikaa.

A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.

Maahanmuuttovirasto on antanut vastaselityksen.

A on antanut vastaselityksen.

Maahanmuuttovirastolle on toimitettu tiedoksi A:n vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet ja niiden esityöt

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa (asumisaikaedellytys): a) viimeksi kuluneet viisi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika); tai b) seitsemän vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika).

Kansalaisuuslain 18 a §:n mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä, jos hän täyttää 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisen kielitaitoedellytyksen ja:

1) hänellä on 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset kiinteät siteet Suomeen; ja

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet neljä vuotta keskeytyksettä taikka yhteensä kuusi vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä.

Kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan muut kuin lyhyet poissaolot katkaisevat yhtäjaksoisen asumisajan. Yhtäjaksoinen asumisaika katkeaa lisäksi, jos poissaoloja on niin säännöllisesti ja niin paljon, että hakijan voidaan katsoa oleskelleen tai oleskelevan enimmäkseen Suomen ulkopuolella. Jos poissaolo on johtunut painavasta henkilökohtaisesta syystä, ei yhtäjaksoinen asumisaika kuitenkaan katkea.

Pykälän 2 momentin mukaan lyhyet poissaolot otetaan mukaan yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa. Tällaisia ovat:

1) enintään yhden kuukauden poissaolot;

2) enintään kuusi yli kuukauden, mutta enintään kahden kuukauden poissaoloa; ja

3) enintään kaksi yli kahden, mutta enintään kuuden kuukauden poissaoloa.

Pykälän 3 momentin mukaan jos yhtäjaksoisen asumisajan katsotaan katkenneen, Suomessa oleskelu otetaan huomioon 13 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaista kerättyä asumisaikaa laskettaessa.

Pykälän 4 momentin mukaan yli kuusi kuukautta, mutta enintään vuoden kestäneitä tilapäisiä poissaoloja ei oteta mukaan yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa. Ne eivät kuitenkaan katkaise yhtäjaksoista asumisaikaa. Asumisaikaa laskettaessa yli vuoden kestäviin poissaoloihin sovelletaan kerättyä asumisaikaa.

Kansalaisuuslain 16 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 80/2010 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan painavan henkilökohtaisen syyn soveltaminen edellyttää lähtökohtaisesti yllättävyyttä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A on ilmoittanut kansalaisuushakemuksessaan, että hän on oleskellut Suomen ulkopuolella kotimaassaan Nepalissa yli vuoden yhtäjaksoisen ajan (13.9.2014–3.10.2015). Asiassa on arvioitava, onko hänen poissaololleen Suomesta ollut sellainen kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava henkilökohtainen syy, jonka johdosta kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan a alakohdassa tai mahdollisesti 18 a §:ssä edellytetty yhtäjaksoinen asumisaika ei ole katkennut.

A on joutunut moottoripyöräonnettomuuteen Nepalissa 28.9.2014. Moottoripyöräonnettomuus ja siitä toipuminen on estänyt hänen palaamisensa Suomeen. A:n poissaolon Suomesta vuoden 2014 loppuun asti voidaan esitetyn lääkärintodistuksen ja hänen oman selvityksensä perusteella katsoa johtuneen kansalaisuuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetusta painavasta henkilökohtaisesta syystä. A on vedonnut myös siihen, että hänen poissaolonsa Suomesta sen jälkeen johtui Nepalissa 25.4.2015 ja 12.5.2015 tapahtuneista maanjäristyksistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että maanjäristyksen aiheuttamat yllättävät poikkeusolosuhteet saattavat sinänsä johtaa tilanteeseen, jossa poissaoloon on mainitussa lainkohdassa tarkoitettu henkilökohtainen syy. Kun kuitenkin otetaan huomioon maanjäristysten ajankohta ja se, että moottoripyöräonnettomuuden ei voida katsoa muodostavan estettä Suomeen palaamiselle enää vuoden 2015 alusta lukien, A:n yli vuoden kestäneelle poissaololle Suomesta ei ole esitetty painavaa henkilökohtaista syytä. Näin ollen kansalaisuuslain säännöksissä edellytetty yhtäjaksoinen asumisaika on hänen osaltaan katkennut.

Korkein hallinto-oikeus myös selvyyden vuoksi toteaa, että kansalaisuuslain säännöksissä edellytetyn yhtäjaksoisen asumisaikaedellytyksen täyttymistä ja kerätyn asumisaikaedellytyksen täyttymistä arvioidaan erikseen.

Edellä mainituista syistä ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Monica Gullans. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

 
Julkaistu 2.12.2019