KHO:2019:149

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Asian selvittäminen – Kuuleminen – Valtio, johon nähden kansainvälisen suojelun tarve tutkitaan

Vuosikirjanumero: KHO:2019:149
Antopäivä: 9.12.2019
Taltionumero: 5756
Diaarinumero: 4272/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:149

A oli kertonut olevansa Somalian kansalainen. Hän oli syntynyt ja asunut lähes koko ikänsä Saudi-Arabiassa ja hänen äidinkielensä oli arabia. Maahanmuuttovirasto oli tutkinut A:n kansainvälisen suojelun tarpeen suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa Somaliaan. A oli esittänyt, että hän ei ollut ymmärtänyt, että hänen asiansa arvioidaan suhteessa Somaliaan.

Asiassa oli valituksen johdosta ensin otettava kantaa siihen, oliko Maahanmuuttovirasto huolehtinut selvittämisvelvollisuudestaan ja oliko A:ta kuultu asianmukaisesti turvapaikkamenettelyn yhteydessä.

Maahanmuuttovirasto oli järjestänyt A:lle kaksi turvapaikkapuhuttelua, joissa oli kysytty yhteensä 83 kysymystä. Näistä kuusi ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussa esitettyä kysymystä oli liittynyt A:n kansalaisuusvaltioon Somaliaan. Muut tässä ja toisessa turvapaikkapuhuttelussa esitetyt kysymykset olivat koskeneet erityisesti valittajan olosuhteita ja tapahtumia Saudi-Arabiassa. A:lta oli tiedusteltu, miten hän suhtautuu mahdolliseen palauttamiseen Saudi-Arabiaan. A:lta oli kysytty vain yksi kysymys, joka oli liittynyt suoraan hänen mahdolliseen kansainvälisen suojelun tarpeeseen Somaliaan käännyttämisen suhteen. Asiassa ei ollut myöskään selvitetty esimerkiksi A:n kielitaitoon liittyviä seikkoja, vaikka hänen somalin kielen taitoonsa oli viitattu päätöksessä.

Maahanmuuttovirastolla oli velvollisuus huolehtia asian käsittelystä ja varmistaa, että turvapaikanhakija kykeni toteuttamaan oman selvitysvelvollisuutensa. A:lle oli hänen taustansa ja hänelle puhutteluissa esitetyt kysymykset huomioon ottaen voinut perustellusti syntyä käsitys siitä, että hänen kansainvälisen suojelun tarpeensa tutkitaan suhteessa hänen syntymä- ja oleskeluvaltioonsa Saudi-Arabiaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian selvittäminen Maahanmuuttovirastossa oli ollut puutteellista. A:lla itsellään ei ollut katsottava olleen edellytyksiä osallistua asiansa selvittämiseen, kun hänelle ei ollut ollut selvää, että hänen kansainvälisen suojelun tarpeensa tutkitaan suhteessa Somaliaan. A:lla ei voitu myöskään katsoa olleen todellista mahdollisuutta esittää omaa kantaansa esimerkiksi suhteessa hankitun selvityksen riittävyyteen ja todenmukaisuuteen tai valmisteltavaan toimenpiteeseen, tässä tapauksessa käännyttämiseen Somaliaan. Mainituilla seikoilla oli saattanut olla merkitystä sen suhteen, miten A:n kansainvälisen suojelun tarvetta oli arvioitu.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallintolaki 31 § ja 34 §

Ulkomaalaislaki 7 § 2 momentti, 97 § 2 momentti ja 97 a § 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 30.8.2018 nro 18/0399/73

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 28.12.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n (jäljempänä myös valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja on päättänyt käännyttää hänet Somaliaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on Somalian kansalainen, mutta hän on syntynyt ja asunut koko elämänsä ajan Saudi-Arabiassa. Valittaja kuuluu Abgaal-klaaniin.

Valittaja on 29.3.2016 Suomeen saapuessaan ilmoittanut Rajavartiolaitoksen edustajalle työskennelleensä Saudi-Arabiassa kahvilan tai ravintolan esimiehenä ja halunneensa tulla kahden viikon pituisella lomallaan katsomaan Eurooppaa. Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua 31.3.2016 ja ilmoittanut tällöin suojelun tarpeensa perusteeksi Saudi-Arabiassa työnantajansa taholta kohtaamansa väärinkäytökset. Tiedusteltaessa valittajalta, miksi hän on Suomeen tullessaan kertonut Rajavartiolaitoksen edustajalle työstään ja Suomeen tulonsa tarkoituksesta toisin kuin myöhemmin turvapaikkaa hakiessaan, valittaja on kertonut pelänneensä ja saaneensa ohjeet toimia näin. Valittaja ei kertomansa mukaan ole hakenut turvapaikkaa heti Suomeen saavuttuaan, koska hänelle on sanottu, että hänet palautetaan Kreikkaan ja että hän ei voi tulla passillaan Suomeen.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hänellä on ollut Saudi-Arabiassa asuessaan vastuuhenkilö, joka on kohdellut häntä huonosti. Valittaja on toiminut kyseisen henkilön ja tämän perheen autonkuljettajana. Vastuuhenkilö on ollut välttämätön, jotta valittaja on kyennyt välttämään karkotuksen maasta. Valittajan isä on kuollut vuonna 2006, kun häntä ollaan oltu käännyttämässä Saudi-Arabiasta.

Valittajan äiti on joutunut käännytetyksi Saudi-Arabiasta Somaliaan. Äiti on pyrkinyt uudelleen Saudi-Arabiaan, mutta valittajan yhteys äitiin on katkennut, kun äiti on ollut Jemenissä. Valittaja ei ole koskaan käynyt Somaliassa, eikä hän puhu hyvin somalin kieltä. Valittajalla on kertomansa mukaan Somaliassa sukulaisia, mutta hän ei tunne heitä. Valittajan vanhemmat ovat syntyneet Somaliassa, ja he ovat Somalian kansalaisia.

Ajantasaista maatietoa Somaliasta

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on julkaissut Etelä- ja Keski-Somaliasta tulevia turvapaikanhakijoita koskevan kannanoton toukokuussa 2016. Mogadishun turvallisuustilanne on kannanoton mukaan säilynyt epävakaana. Sekä Al-Shabaab, klaanimilitiat että klaanien väliset ristiriidat aiheuttavat erilaisia konflikteja alueella. Konfliktit vaikuttavat myös siviileihin, joita on kuollut sekä loukkaantunut erilaisissa konflikteista johtuneissa väkivaltaisuuksissa. Sekä hallituksen joukot että muut turvallisuusjoukot ovat niin ikään syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin kuten seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Merkittävän turvallisuusuhkan muodostaa Al-Shabaab, ja vaikka järjestö tavoitteleekin iskuillaan niitä henkilöitä, joita se pitää vastustajinaan, vaikuttaa sen sodankäyntitaktiikka suhteettomasti myös siviiliväestöön. Al-Shabaab on kuitenkin viime vuosina menettänyt paljon kaupunkialueita hallitukselle, ja sen suosio kansan keskuudessa on laskenut. UNHCR on kannanotossaan katsonut, että monet Etelä- ja Keski-Somaliasta tulevat turvapaikanhakijat saattavat olla kansainvälisen suojelun tarpeessa, ja esittänyt, ettei hakijoita palautettaisi sellaisille alueille, joilla on käynnissä aseellinen operaatio tai joiden turvallisuustilanne on vielä heikko aseellisen operaation vasta päätyttyä, taikka sellaisille alueille, jotka ovat kokonaan tai osittain muun kuin valtiollisen aseellisen ryhmän hallussa. (UNHCR Position on Returns to Southern and Central Somalia (Update I), toukokuu 2016.)

Al-Shabaab on vuodesta 2006 lähtien pyrkinyt horjuttamaan Somalian hallitusta. Sen tavoitteena on islamilaiseen oikeuteen perustuvan valtion perustaminen Somaliaan ja vääräuskoisina pidettyjen ulkomaisten vaikutteiden hävittäminen maasta. Se on kuitenkin menettänyt sotilaallista kykyään vuodesta 2011 lähtien sitä vastaan taistelevien Somalian hallituksen joukkojen ja African Union Mission in Somalia (AMISOM)-joukkojen ponnistelujen sekä järjestön sisäisten kiistojen vuoksi. Al-Shabaab hallitsee suurinta osaa Etelä- ja Keski-Somalian maaseutualueista tai käyttää niillä ainakin vaikutusvaltaansa kaupunkien ollessa pääosin hallituksen joukkojen hallinnassa. Tarkkaa erottelua osapuolten hallitsemista alueista on kuitenkin vaikeaa tehdä. Somalian yleiseen humanitaariseen sekä turvallisuustilanteeseen ovat vaikuttaneet myös tulvat, kuivuus, maakiistat ja klaanien väliset taistelut, jotka kaikki ovat osaltaan aiheuttaneet maan sisäistä muuttoliikettä. (Danish Refugee Council: South and Central Somalia, Security situation, al-Shabaab Presence, and Target Groups, Report based on interviews in Nairobi, Kenya, 3 to 10 December 2016, maaliskuu 2017 ja UK Home Office: Country Policy and Information Note, Somalia (South and Central): Fear of Al Shabaab, heinäkuu 2017.)

Mogadishun turvallisuustilanne on parantunut Al-Shabaabin menetettyä kaupungin hallinnan elokuussa 2011, ja on arvioitu epätodennäköiseksi, että järjestö saisi vallattua kaupungin takaisin. Toisaalta tilanne Mogadishussa on epävakaa, ja vaikka väkivaltaisuuksien ja pommi-iskujen määrä on kaiken kaikkiaan vähentynyt, on niiden määrä edelleen suuri. Al-Shabaab kykenee edelleen tekemään iskuja Mogadishussa. Se näyttäisi kuitenkin iskevän enimmäkseen korkean profiilin kohteisiin, kuten turvallisuusjoukkoihin, liike-elämässä toimiviin henkilöihin, klaanien vanhimpiin sekä hallitukseen ja kansainväliseen yhteisöön liitettäviin henkilöihin. Toisaalta järjestö on kohdistanut iskuja myös suoraan siviilikohteisiin. Hallitukseen tai muihin Al-Shabaabin kohderyhmiin kuulumattomille siviileille suurin riski on joutua turvallisuusvälikohtausten sivullisuhreiksi sattumanvaraisesti. On epätodennäköistä, että järjestö olisi erityisesti kiinnostunut hallituksen tai AMISOM-joukkojen hallussa olevilla kaupunkialueilla asuvista järjestön kohderyhmään kuulumattomista henkilöistä, eikä Al-Shabaab kohdista väkivaltaa systemaattisesti siviileihin. (EASO Country of Origin Information Report: Somalia, Security Situation, helmikuu 2016; Danish Refugee Council: South and Central Somalia, Security situation, al-Shabaab Presence, and Target Groups, Report based on interviews in Nairobi, Kenya, 3 to 10 December 2016, maaliskuu 2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Somalia (South and Central): Fear of Al Shabaab, heinäkuu 2017; The Guardian: Mogadishu truck bomb: 500 casualties in Somalia’s worst terrorist attack, 16.10.2017; EASO Country of Origin Information Report: Somalia, Security Situation, joulukuu 2017 ja Human Rights Watch: World Report 2018 – Somalia, 18.1.2018.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että vaikka Mogadishun turvallisuustilanne on edelleen vakava ja hauras, kaupungissa esiintyvän väkivallan aste ei kuitenkaan ole sellaisella tasolla, että kuka tahansa kaupungissa oleskeleva joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun vaaraan (R.H. v. Ruotsi, tuomio 10.9.2015).

Somaliaan on viime vuosina palannut enenevässä määrin ulkomailla asuneita somalialaisia. Paikallisten ja palaajien väliset suhteet ovat monimutkaiset. Yhtäältä heidän välillään on jännitteitä, mutta toisaalta paikalliset ovat suhtautuneet myönteisesti siihen, että osa palaajista on lähettänyt rahaa ulkomailta tai tehnyt palattuaan investointeja ja hyödyttänyt paikallista yhteiskuntaa osaamisellaan. Al-Shabaab on uhannut palaajia oikeudenloukkauksilla pitäen heitä vääräuskoisina. Palaajiin ei ole kuitenkaan Mogadishussa kohdistunut erityistä uhkaa tai syrjintää pelkästään heidän paluunsa vuoksi. (Landinfo, Security and protection in Mogadishu and South-Central Somalia Joint report from the Danish Immigration Service´s and the Norwegian Landinfo´s fact finding mission to Nairobi, Kenya and Mogadishu, Somalia 16 April to 7 May 2013, toukokuu 2013; Lifos, Säkerhetssituationen i södra och centrala Somalia, Rapport från utredningsresa till Nairobi, Kenya i oktober 2013, 20.1.2014; EASO, Country of Origin Information report – South and Central Somalia Country overview, elokuu 2014 ja Heritage Institute for Policy Studies Policy Brief – Diaspora Return to Somalia, Perceptions and Implications, kesäkuu 2016.)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on esittänyt hakemuksessaan kansainvälisen suojelun tarpeensa perusteeksi kokemansa huonon kohtelun Saudi-Arabiassa. Valittaja ei ole turvapaikkapuhutteluissaan esittänyt häneen kohdistuvan Somaliassa henkilökohtaisista syistä oikeudenloukkausten vaaraa mutta katsonut, ettei voisi palata Somaliaan, koska hän ei ole käynyt siellä koskaan eikä puhu hyvin somalin kieltä. Maahanmuuttovirasto on tutkinut valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa Somaliaan ja sen pääkaupunkiin Mogadishuun, jonne valittajalla on Somalian kansalaisena laillinen pääsy. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomuksen siitä, ettei hän tunne ketään Somaliassa asuvaa sukulaistaan. Virasto on katsonut, ettei valittajaan kohdistu Mogadishussa oikeudenloukkausten vaaraa häneen henkilökohtaisesti liittyvistä syistä eikä yleisestä turvallisuustilanteesta johtuen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi katsonut, että valittaja voisi tarvittaessa turvautua klaaninsa tukeen. Valittaja on valitusvaiheessa vedonnut kansainvälisen suojelun tarpeensa perusteena äitinsä sukulaisten ja klaanin taholta häneen Somaliassa kohdistuvaan uhkaan, joka aiheutuu hänen taustastaan avioliiton ulkopuolella tai ilman sukulaisten lupaa solmitussa avioliitossa syntyneenä lapsena.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja kuuluu Mogadishussa enemmistö-klaanin asemassa olevaan Hawiye-klaanin alaklaaniin Abgaal. Valittaja ei ole ollut poliittisesti, uskonnollisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivinen, eikä hänellä ole ollut ongelmia kotimaansa Somalian viranomaisten kanssa. Vaikka valittaja ei ole käynyt Somaliassa eikä tunne siellä mahdollisesti olevia sukulaisiaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan voida arvioida olevan yksinomaan tästä syystä kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Valittaja on valitusvaiheessa vedonnut lisäksi siihen, ettei hän puhu ollenkaan somalin kieltä. Turvapaikkakuulustelussa 21.4.2016 valittaja on kuitenkin ilmoittanut puhuvansa somalia kohtalaisesti ja turvapaikkapuhuttelussa 22.4.2016 valittaja on ilmaissut, ettei puhu somalia hyvin. Valittaja ei ole esittänyt perustelua sille, miksi hän on asiansa käsittelyn aiemmissa vaiheissa kertonut osaavansa somalia kohtalaisesti. Hallinto-oikeus ei pidä uskottavana valittajan väitettä siitä, ettei hän puhuisi somalin kieltä lainkaan. Valittaja on lisäksi terve ja työkykyinen mies, ja hän on aiemmin ollut työelämässä. Asiassa saadun selvityksen perusteella valittajan voidaan katsoa voivan asettua asumaan Mogadishuun. Valitusvaiheessa esitetty väite valittajan somalin kielen taidon puuttumisesta ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Valittaja ei ole tuonut asian hallintovaiheessa millään tavalla esiin asemaansa avioliiton ulkopuolella tai äitinsä suvun paheksumassa avioliitossa syntyneenä lapsena eikä siitä hänelle Somaliassa mahdollisesti aiheutuvia ongelmia. Valittaja on lisäksi turvapaikkapuhuttelussa kertonut yhteyden äitiinsä kadonneen, kun tämä on ollut Jemenissä matkalla Somaliasta Saudi-Arabiaan. Valittajan tieto äitinsä kuolemasta perustuu yksinomaan hänen Isossa-Britanniassa asuvalta serkulta puhelimessa kuulemaansa. Edellä esitettyihin seikkoihin nähden hallinto-oikeus ei ole kohtuullisessa määrin voinut vakuuttua vasta valitusvaiheessa esitetyn valittajan äidin mahdollisen kuoleman liittymisestä hänen avioliittoonsa tai valittajan syntymään. Hallinto-oikeus pitää näin ollen epäuskottavana myös sitä, että valittajaan kohdistuisi oikeudenloukkausten vaaraa hänen äitinsä sukulaisten taholta ja ettei valittaja voisi turvautua klaaninsa suojeluun.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, jota saatavilla olevien lähteiden mukaan on edelleen pidettävä ajantasaisena, valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa.

Mogadishua koskevan maatietouden perusteella kaupungin turvallisuustilanne on viime vuosina kehittynyt positiiviseen suuntaan. Maatietous ei anna aihetta olettaa, että jokainen Mogadishussa oleskeleva olisi vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa vuoksi. Toissijaisen suojelun tarpeen arviointi edellyttää jokaisen Mogadishusta kotoisin olevan turvapaikanhakijan kohdalla tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon Mogadishua koskeva ajantasainen maatietous sekä hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu Mogadishua koskeva ajantasainen maatietous ja valittajan olosuhteet kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun otetaan lisäksi huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan pelkkä Mogadishussa oleskeleminen sinänsä ei aiheuta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettua vaaraa, valittajan ei ole katsottava olevan kotimaansa yleisen turvallisuustilanteen perusteella kansainvälisen suojelun tarpeessa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa.

Valittaja kuuluu Mogadishussa enemmistöklaanin asemassa olevan Hawiye-klaanin alaklaaniin Abgaal. Valittaja on lisäksi terve, työkykyinen ja aiemmin työelämässä ollut mies. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt aihetta epäillä, etteikö valittaja kykenisi elättämään itseään työtä tekemällä myös Somaliassa. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei siten ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Somaliaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirita Pesonen ja Anna Salminen. Esittelijä Mikael Pulkkinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan tai toissijaisen suojelun myöntämiseksi. Valittajalle on ainakin myönnettävä oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai ihmiskaupan uhriksi joutumisen perusteella. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittaja on hakenut Suomesta turvapaikkaa tai oleskelulupaa, koska hän ei voi palata Saudi-Arabiaan eikä Somaliaan, jonka suhteen valittajan turvapaikkaperusteet on tutkittu. Valittajalla ei ole siteitä Somaliaan eikä hän ole koskaan edes käynyt Somaliassa. Valittajalla on myös perusteltu pelko joutua äitinsä tavoin kunniaväkivallan uhriksi, koska sukulaiset eivät ole hyväksyneet valittajan vanhempien avioliittoa.

Valittajalta ei ole asiassa edellytettävällä huolellisuudella pyritty selvittämään, miksi hän ei ole katsonut voivansa palata Somaliaan, vaan koko turvapaikkatutkinta on keskittynyt Saudi-Arabian tapahtumien arvioimiseen siten, että valittajan on hänelle tehtyjen kysymysten johdosta annettu ymmärtää, että mahdollinen käännytys tehtäisiin Saudi-Arabiaan. Valittajan asiassa ei ole siten noudatettu kontradiktorista periaatetta eikä valittaja ole päässyt esittämään vastasyitä Somaliaan käännyttämiselleen. Maahanmuuttoviraston päätös Somaliaan käännyttämisestä on tullut siis valittajalle yllätyksenä. Maahanmuuttoviraston olisi tullut huomata, että valittaja on Maahanmuuttoviraston kysymysten johdosta saanut perustellusti sen käsityksen, että hänen asiaansa arvioidaan suhteessa Saudi-Arabiaan. Maahanmuuttoviraston olisi tullut ilmoittaa valittajalle, että hänen kansainvälistä suojelua koskeva asiansa tutkitaan suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa Somaliaan, ja ohjata hänet tarkentavilla lisäkysymyksillä kertomaan näkemyksestään siitä, mitä hänelle tapahtuisi, mikäli hänet käännytettäisiin Somaliaan.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden olisi myös tullut arvioida, mikä oikeudellinen merkitys valittajan joutumiselle ihmiskaupan uhriksi on annettava. Maahanmuuttoviraston velvollisuutena on tällöin turvapaikkapuhuttelun yhteydessä selvittää muun ohella kyseiseen seikkaan liittyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytykset siten kuin ulkomaalaislaissa on tarkemmin säädetty.

Valittaja osaa sanoa somalin kielellä tervehdykset ja joitakin yksinkertaisia lauseita, mutta hän ei saisi keskustelua aikaiseksi somalin kielellä. Valittajan somalin kielen taito on olematon. Turvapaikkapuhuttelussaan hän on oman muistamansa mukaan kertonut, että hän osaa vähän somalin kieltä. Valittaja ei muista mitä tulkki on hänelle kääntänyt arabian kielellä, joka on siis hänen pääkielensä. Valittaja ei ole kuitenkaan antanut ymmärtää, että hän pärjäisi vähäisessäkään määrin somalin kielellä Somaliassa. Turvapaikkakuulustelussa hän ei ole kertonut, että hän osaa somalin kieltä kohtalaisesti. Tulkki on kuitenkin saattanut asian kääntää näin suomeksi ilman, että asiaa on käännetty samanlaista sanaa tarkoittaen arabiaksi. Valittaja muistaa, että poliisin kuulustelussa on käyty keskustelua juuri siitä, että hän osaa vain joitakin fraaseja ja tervehdyksiä. Valittaja on oppinut harvat lauseet vanhemmiltaan, mutta kotona Saudi-Arabiassa puhuttiin arabiaa, sillä vanhemmat uskoivat tämän mahdollistavan pojalleen niin hyvän elämän kuin mahdollista. Valittajan somalin kielen kielitaitoa ei ole selvitetty riittävästi Maahanmuuttoviraston toimesta eikä valittaja ole ymmärtänyt tätä ennen hallinto-oikeuden päätöstä.

Valittaja on vasta saatuaan yhteyden Iso-Britanniassa asuvaan serkkuunsa saanut tietää, että hänen vanhempiensa avioliittoa ei hyväksytty suvun keskuudessa, mistä syystä valittaja on Somaliassa vaarassa joutua kunniaväkivallan uhriksi.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 30.11.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 5714 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 97 §:n 2 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto suorittaa turvapaikkapuhuttelun, jossa suullisesti selvitetään hakijan perusteet häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuneesta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista ja niiden uhkista.

Saman lain 97 a §:n 2 momentin mukaan turvapaikkapuhuttelussa on erityisesti tiedusteltava, miten hakija suhtautuu mahdolliseen maasta poistamiseen turvalliseen alkuperämaahan sekä maahantulokieltoon. Hakijalta on selvitettävä erityisesti ne perusteet, joiden vuoksi hän katsoo, ettei kyseinen valtio ole hänelle turvallinen. Lisäksi on selvitettävä, onko hakijalla kansainvälisen suojelun tarpeen ohella muita perusteita oleskeluoikeuden saamiseen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Valittaja on kertonut olevansa Somalian kansalainen. Hän on syntynyt ja asunut lähes koko ikänsä Saudi-Arabiassa ja hänen äidinkielensä on arabia. Maahanmuuttovirasto on tutkinut valittajan kansainvälisen suojelun tarpeen suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa Somaliaan. Valittaja on esittänyt, että hän ei ole ymmärtänyt, että hänen asiansa arvioidaan suhteessa Somaliaan.

Asiassa on valituksen johdosta ensin otettava kantaa siihen, onko Maahanmuuttovirasto huolehtinut selvittämisvelvollisuudestaan ja onko valittajaa kuultu asianmukaisesti turvapaikkamenettelyn yhteydessä.

Maahanmuuttovirasto on järjestänyt valittajalle kaksi turvapaikkapuhuttelua, joissa on kysytty yhteensä 83 kysymystä. Näistä kuusi ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussa esitettyä kysymystä on liittynyt valittajan kansalaisuusvaltioon Somaliaan. Muut tässä ja toisessa turvapaikkapuhuttelussa esitetyt kysymykset ovat koskeneet erityisesti valittajan olosuhteita ja tapahtumia Saudi-Arabiassa. Valittajalta on tiedusteltu, miten hän suhtautuu mahdolliseen palauttamiseen Saudi-Arabiaan. Valittajalta on kysytty vain yksi kysymys, joka on liittynyt suoraan hänen mahdolliseen kansainvälisen suojelun tarpeeseensa Somaliaan käännyttämisen suhteen (ensimmäinen puhuttelu, kysymys 23). Asiassa ei ole myöskään selvitetty esimerkiksi valittajan kielitaitoon liittyviä seikkoja, vaikka hänen somalin kielen taitoonsa on päätöksessä viitattu.

Maahanmuuttovirastolla on velvollisuus huolehtia asian käsittelystä ja varmistaa, että turvapaikanhakija kykenee toteuttamaan oman selvitysvelvollisuutensa. Turvapaikkapuhuttelun aluksi käydään läpi puhuttelun tarkoitus sekä osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, jolloin hakijaa ohjeistetaan muun ohella siitä, että puhuttelussa selvitetään ne syyt, joiden vuoksi hakija ei voi palata kotimaahansa. Tässä asiassa valittajalle on kuitenkin hänen taustansa ja hänelle puhutteluissa esitetyt kysymykset huomioon ottaen voinut perustellusti syntyä käsitys siitä, että hänen kansainvälisen suojelun tarpeensa tutkitaan suhteessa hänen syntymä- ja oleskeluvaltioonsa Saudi-Arabiaan. Maahanmuuttoviraston puhuttelijan olisi tullut huolehtia siitä, että turvapaikkapuhutteluissa selvitetään asian ratkaisun kannalta olennaisia seikkoja ohjeistamalla valittajaa kertomaan hänen kansainvälisen suojelun tarpeensa arvioimisen osalta keskeisistä asioista.

Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian selvittäminen Maahanmuuttovirastossa on ollut puutteellista. Valittajalla itsellään ei ole katsottava olleen edellytyksiä osallistua asiansa selvittämiseen, kun hänelle ei ole ollut selvää, että hänen kansainvälisen suojelun tarpeensa tutkitaan suhteessa Somaliaan. Valittajalla ei voida myöskään katsoa olleen todellista mahdollisuutta esittää omaa kantaansa esimerkiksi suhteessa hankitun selvityksen riittävyyteen ja todenmukaisuuteen tai valmisteltavaan toimenpiteeseen, tässä tapauksessa käännyttämiseen Somaliaan. Mainituilla seikoilla on saattanut olla merkitystä sen suhteen, miten valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta on arvioitu.

Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon otettuna tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta Mika Seppälä, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 9.12.2019