KHO:2019:164

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Kiintiöpakolainen – Pysyvä oleskelulupa – Toimivaltainen hallinto-oikeus

Vuosikirjanumero: KHO:2019:164
Antopäivä: 18.12.2019
Taltionumero: 5988
Diaarinumero: 3789/2/19
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:164

Kiintiöpakolaisena vuonna 2010 Suomeen saapuneelle A:lle oli myönnetty pakolaisaseman perusteella ensin jatkuva oleskelupa (A-lupa) neljäksi vuodeksi ja tämän jälkeen uusi jatkuva oleskelulupa vastaavasti neljäksi vuodeksi. A haki 30.8.2017 pysyvää oleskelulupaa pakolaisasemansa perusteella. Maahanmuuttovirasto käsitteli ja ratkaisi asian työjärjestyksensä mukaisesti viraston turvapaikkayksikön itäisellä alueella. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, mutta myönsi hänelle uuden jatkuvan oleskeluluvan neljän vuoden ajaksi. Maahanmuuttoviraston päätökseensä liittämän muutoksenhakuohjauksen mukaan päätökseen tuli ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentin mukaisesti hakea muutosta Itä-Suomen hallinto-oikeudelta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen perusteena oli A:n pakolaisasema ja että asiassa voitiin siten katsoa olevan kysymys kansainvälistä suojelua koskevasta asiasta. Tämän vuoksi muutoksenhakuun oli sovellettava ulkomaalaislain 193 §:ää toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Kun Maahanmuuttoviraston päätös oli tehty viraston turvapaikkayksikön itäisellä alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus oli, kuten Maahanmuuttovirasto oli muutoksenhakuohjauksessaan katsonut, Itä-Suomen hallinto-oikeus.

Äänestys 4–1

Ulkomaalaislaki 56 § 1 momentti, 190 § 1 momentti, 192 § 1 momentti ja 193 § 1, 2 ja 4 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 5.7.2019 nro 19/0831/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 6.3.2018 hylännyt Irakin kansalaisen A:n pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, mutta myöntänyt hänelle uuden jatkuvan oleskeluluvan ajalle 23.10.2017−23.10.2021. Muutoksenhakijalla on Suomessa pakolaisasema.

Maahanmuuttoviraston päätös on tehty viraston turvapaikkayksikön itäisellä alueella Kuhmon toimipaikassa. Päätöksen liitteenä on ollut valitusosoitus Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakijan kotikunta on Maahanmuuttoviraston päätöstä tehtäessä ollut Ylöjärvi.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Pentti Sorsa, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle pysyvän oleskeluluvan myöntämistä varten.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa antamaan lausunnon valituslupahakemuksesta ja valituksesta. Lausuntoa on pyydetty erityisesti siitä kysymyksestä, millä perusteilla Maahanmuuttovirasto on muutoksenhakua koskevassa ohjauksessaan katsonut Itä-Suomen hallinto-oikeuden toimivaltaiseksi hallinto-oikeudeksi, kun otetaan huomioon myös oleskeluluvan hakijan kotikunta.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on lisäksi lausunut toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston muutoksenhakua koskeva ohjaus perustuu ulkomaalaislain 193 §:ään, jonka mukaan toimivaltainen hallinto-oikeus kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa määräytyy poiketen siitä, mitä 192 §:ssä säädetään. Jos Maahanmuuttoviraston päätös koskee hakemusta turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi ja jos päätös on tehty Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön itäisellä alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus on Itä-Suomen hallinto-oikeus. Tarkemmat määräykset Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön alueista annetaan Maahanmuuttoviraston työjärjestyksessä. Edellä mainitun työjärjestyksen mukaan Kainuun tulosalue kuuluu viraston turvapaikkayksikön itäiseen alueeseen. Valittajan kohdalla pysyvän oleskeluluvan hakuperusteena on pakolaisasema ja häntä koskeva päätös on tehty turvapaikkayksikössä Kainuun tulosalueella.

Muutoksenhakija on ilmoittanut, että hänellä ei ole lausuttavaa asiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii viran puolesta asian siltä osin kuin asiassa on kysymys toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Itä-Suomen hallinto-oikeus on ollut asiassa toimivaltainen tuomioistuin.

2. Valituslupahakemus hylätään pysyvää oleskelulupaa koskevien vaatimusten osalta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen näiltä osin.

Perustelut

1. Toimivaltainen hallinto-oikeus

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin (380/2006) mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole tässä laissa mainittuja esteitä.

Lain 190 §:n 1 momentin (516/2008) mukaan Maahanmuuttoviraston, poliisin, rajatarkastusviranomaisen, työvoimatoimiston, Suomen edustuston ja opetusministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Lain 192 §:n 1 momentin mukaan toimivaltainen käsittelemään 190 §:ssä tarkoitetun valituksen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehneen viranomaisen toimialue on tai toimipaikka sijaitsee. Jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue käsittää koko maan, toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirin alueella asianosainen asuu.

Lain 193 §:ssä (16/2017) säädetään kansainvälistä suojelua koskevien asioiden osalta poikkeuksista edellä mainittuihin toimivaltaista hallinto-oikeutta koskeviin säännöksiin. Pykälän 1 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 192 §:ssä säädetään, toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy siten kuin 2 momentissa säädetään, jos Maahanmuuttoviraston päätös koskee:

1) hakemusta turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi;

2) tilapäisen suojelun saamiseksi tehdyn hakemuksen hylkäämistä;

3) maasta poistamista, maahantulokiellon määräämistä tai Suomessa myönnetyn matkustusasiakirjan peruuttamista ja päätös liittyy turvapaikkamenettelyssä tai tilapäistä suojelua koskevassa menettelyssä tehtyyn hylkäävään päätökseen;

4) pakolaisaseman lakkauttamista ja siihen liittyvää pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttamista tai toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista ja siihen liittyvän muukalaispassin peruuttamista;

5) pakolaisaseman ja siihen liittyvän pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttamista tai toissijaisen suojeluaseman ja siihen liittyvän muukalaispassin peruuttamista.

Pykälän 2 momentissa säädetään toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta päätöksen tehneen Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön sijaintipaikan perusteella. Säännöksen mukaan, jos päätös on tehty Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön:

1) eteläisellä alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus on Helsingin hallinto-oikeus;

2) itäisellä alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus on Itä-Suomen hallinto-oikeus;

3) pohjoisella alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus on Pohjois-Suomen hallinto-oikeus;

4) läntisellä alueella, toimivaltainen hallinto-oikeus on Turun hallinto-oikeus.

Pykälän 4 momentin mukaan tarkemmat määräykset Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön alueista annetaan Maahanmuuttoviraston työjärjestyksessä.

Ulkomaalaislain 193 §:n sisältö perustuu hallituksen esitykseen laiksi ulkomaalaislain 193 §:n ja 197 §:n 2 momentin muuttamisesta (HE 234/2016 vp). Lainmuutoksella Helsingin hallinto-oikeuteen keskitettyjen kansainvälistä suojelua koskevien valitusasioiden käsittely hajautettiin Helsingin hallinto-oikeuden lisäksi kolmeen muuhun hallinto-oikeuteen. Asioita käsitellään myös Itä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Turun hallinto-oikeuksissa. Toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön vastuualueen perusteella. Tässä yhteydessä ulkomaalaislain 192 §:ää ei muutettu.

Lakiehdotuksen yleisperusteluissa (1. Nykytila ja ehdotetut muutokset) esitettiin muun ohella seuraavaa:

”Tuomioistuimen toimivallan on perustuttava lakiin. Hallintotuomioistuimia koskevan yleislain, hallintolainkäyttölain (586/1996) 12 §:n 2 momentin mukaan sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Ulkomaalaislain 192 §:n mukaan jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue käsittää koko maan, toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirin alueella asianosainen asuu.

Turvapaikkaa hakevalla henkilöllä ei ole kotikuntaa Suomessa, minkä vuoksi tuomioistuimen toimivaltaa ei voida perustaa muutosta hakevan turvapaikanhakijan kotikuntaan. Turvapaikanhakija majoittuu ensivaiheen päätöksentekomenettelyn ja muutoksenhakumenettelyn ajan joko vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Muutoksenhakijan paikka yksityismajoituksessa tai vastaanottokeskuksessa voi muuttua useastikin prosessin aikana. Muutoksenhakijan asumiseen tai vastaanottokeskuksen sijaintiin perustuva jako ei takaisi asioiden tasaista jakautumista eri hallinto-oikeuksiin, eikä tuomioistuimen toimivaltaa ole tästä syystä tarkoituksenmukaista perustaa muutoksenhakijan asumiseen tai vastaanottokeskuksen sijaintiin.”

Ulkomaalaislain voimaan tullessa lain 193 §:ssä (301/2004) säädettiin Helsingin hallinto-oikeuden yksinomaisesta toimivallasta. Pykälän mukaan samat asiat, joista nykyisin voimassa olevassa 193 §:n 1 momentissa säädetään, kuuluivat Helsingin hallinto-oikeuden toimivaltaan. Mainitun pykälän yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 28/2003 vp) mukaan pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muutoksenhausta, jonka käsittelyyn Helsingin hallinto-oikeus on yksinomaan toimivaltainen ensi asteen tuomioistuin. Voimassa olevaan lakiin verrattuna uutena asiaryhmänä tähän muutoksenhakuun esitetään päätökset, jotka koskevat pakolaisaseman peruuttamista sekä sellaiset matkustusasiakirjojen peruuttamista koskevat päätökset, jotka tehdään kansainvälistä suojelua koskevien päätösten yhteydessä. Ei olisi perusteltua, että pakolaisen matkustusasiakirjaa tai muukalaispassia koskevat päätökset menisivät alueelliseen hallinto-oikeuteen, kun itse pääasia käsiteltäisiin Helsingin hallinto-oikeudessa.

Saman hallituksen esityksen yleisperusteluiden nykytilaa koskevassa kohdassa todettiin muun ohella, että Helsingin hallinto-oikeuteen voitiin tuolloin voimassa olleen ulkomaalaislain (378/1991) mukaan valittaa Ulkomaalaisviraston (nykyisin Maahanmuuttoviraston) päätöksestä, joka koskee: turvapaikkahakemusta (30 §), oleskelulupahakemusta suojelun tarpeen perusteella (31 §), turvapaikkahakemusta turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta tulevalle (33 c §), turvapaikkahakemusta, kun hakemus on ilmeisen perusteeton (34 §), turvapaikkahakemusta sovellettaessa Dublinin yleissopimusta tai pohjoismaista passintarkastussopimusta (34 b §), uutta oleskelulupa- tai turvapaikkahakemusta (34 c §), pakolaisuuden lakkaamista (36 §) tai käännyttämistä turvapaikkahakemuksen käsittelyn yhteydessä (päätöksellä hylätään turvapaikkahakemus tai oleskelulupahakemus; 39 §:n 1 momentti).

Ratkaistava oikeuskysymys

Asiassa on ratkaistavana, onko valitus pakolaisaseman saaneen henkilön pysyvää oleskelulupaa koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä tullut tehdä ulkomaalaislain 192 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan muutoksenhakijan kotipaikan mukaan määräytyvään hallinto-oikeuteen vai kansainväliseen suojeluun liittyviä asioita koskevan ulkomaalaislain 193 §:n poikkeussäännöksen mukaan näiden asioiden käsittelemiseen toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Kysymys toimivaltaisesta tuomioistuimesta on ratkaistava viran puolesta.

Muutoksenhaun kohteena oleva päätös on tehty Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön itäisellä alueella. Jos päätös kuuluu ulkomaalaislain 193 §:n soveltamisalaan, toimivaltainen hallinto-oikeus on mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaisesti Itä-Suomen hallinto-oikeus.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Ulkomaalaislain 193 §:ssä säädetään laillisesta tuomioistuimesta kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Ulkomaalaislain voimaan tullessa toimivaltainen hallinto-oikeus näitä asioita koskevassa muutoksenhaussa oli Helsingin hallinto-oikeus. Lainmuutoksella 16/2017 muutetun 193 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhaku kansainvälisen suojelun asioissa tapahtuu sen sijaan siihen hallinto-oikeuteen, jonka toimivaltaan asianomaisella Maahanmuuttoviraston alueella tehdyt päätökset kuuluvat.

Lainsäädännöllisen taustan vuoksi ulkomaalaislain 193 §:n suhdetta lain 192 §:ään on perusteltua tulkita samoista lähtökohdista kuin näiden pykälien suhdetta alkuperäisessä muodossaan. Ulkomaalaislain 193 §:n alaan kuuluvat siten ne päätökset, joista oli tullut valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen. Muista päätöksistä valitetaan pääsäännön mukaan asianosaisen kotipaikan mukaan määräytyvään alueellisesti toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen.

Ulkomaalaislain 193 § on poikkeus lain yleisestä hallinto-oikeuden toimivaltaa koskevasta 192 §:n säännöksestä. Poikkeussäännöksiä ei yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan tule tulkita laventavasti. Toisaalta kysymys on sen arvioimisesta, mitkä Maahanmuuttoviraston tekemät päätökset on perusteltua lain systematiikan ja sääntelyn tavoitteiden kannalta ohjata kansainvälistä suojelua koskevan erityissääntelyn piiriin.

Kansainvälistä suojelua koskevan erityissääntelyn perustana oli muun ohella se, että turvapaikan hakijalla ei ole kotikuntaa Suomessa. Tämän vuoksi muutoksenhakijan asuinpaikan perusteella määräytyvä tuomioistuimen toimivalta ei olisi ollut erityissääntelyn perustana mahdollinen. Esillä olevassa asiassa muutoksenhakija on tullut Suomeen kiintiöpakolaisena. Hänellä on siten ollut kotikunta jo Suomeen saapuessaan.

Muutoksenhakijan maahantulo kiintiöpakolaisena on perustunut kansainvälisen suojelun tarpeeseen. Nyt ratkaistavana on kuitenkin pysyvää oleskelulupaa eikä välittömästi kansainvälistä suojelua koskeva asia. Ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentissa säädetään muun ohella hakemuksesta turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi. Säännöksen sanamuoto viittaa kansainvälisen suojelun saamista koskevaan asiaan, mutta toisaalta pakolaisaseman saaneen henkilön pysyvää oleskelulupaa koskeva hakemus perustuu lain 56 §:n 1 momentin mukaisesti hänen asemaansa kansainvälistä suojelua saaneena. Maahanmuuttovirasto on lausuntonsa perusteella tulkinnut asiaa viimeksi mainitulla tavalla.

Lisäksi asiassa on punnittava, onko erilaisten kansainväliseen suojeluun liittyvien asioiden yhteys sellainen, että kiintiöpakolaisena maahan saapuneen henkilön oleskelulupa-asia olisi perusteltua käsitellä siinä hallinto-oikeudessa, joka on ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentin mukaan toimivaltainen kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Esimerkiksi pakolaisaseman lakkauttamista tai peruuttamista koskevat asiat käsitellään ulkomaalaislain 193 §:n 2 momentin 4 ja 5 kohdat huomioon ottaen mainitun pykälän 2 momentin mukaan määräytyvässä tuomioistuimessa. Samaan oikeudelliseen perusteeseen liittyvien muutoksenhakuasioiden keskittäminen yhteen hallinto-oikeuteen on perusteltua muutoksenhakijan kokonaistilanteen ja saadun selvityksen arvioimisen näkökulmasta.

Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan pysyvää oleskelulupaa koskeva valitus on tullut käsitellä ulkomaalaislain 193 §:n mukaan määräytyvässä tuomioistuimessa eli tässä tapauksessa Itä-Suomen hallinto-oikeudessa.

2. Pysyvä oleskelulupa

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei hallinto-oikeuden ratkaiseman pysyvää oleskelulupaa koskevan asian osalta ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mikko Pikkujämsä, Timo Räbinä ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Hannu-Pekka Peura.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

”Enemmistön tavoin myönnän valitusluvan siltä osin kuin asiassa on kysymys toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Oikaisen Maahanmuuttoviraston päätökseen liittyvän valitusosoituksen, kumoan ja poistan Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen sekä siirrän asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan pääasiasta olen enemmistön tavoin sitä mieltä, että asiassa ei ole tältä osin valitusluvan myöntämisen perustetta ja että valituslupahakemus on siten enemmälti hylättävä.

Perustelut

Ulkomaalaislain alkuperäisten säännösten mukaan toimivalta pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen kuului paikallispoliisille. Paikallispoliisin toimivalta poistui 1.1.2017 voimaan tulleen lainmuutoksen 501/2016 johdosta, jolloin eri ulkomaalaisasioihin liittyvät eri tehtävät keskitettiin laajalti Maahanmuuttovirastolle.

Muutoksenhaussa toimivalta jakautui ennen mainittua ajankohtaa niin, että Helsingin hallinto-oikeus oli ulkomaalaislain 193 §:n mukaan toimivaltainen käsittelemään valituksen tietyistä Maahanmuuttoviraston tekemistä kansainväliseen suojeluun liittyvistä päätöksistä. Lain 192 §:n mukaan toimivalta muissa lain soveltamiseen liittyvissä valitusasioissa määräytyi, kuten saman lainkohdan mukaan edelleen määräytyy, pääsääntöisesti päätöksen tehneen viranomaisen tai, jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue käsitti koko maan, asianosaisen asuinpaikan mukaan.

Mainitun lainmuutoksen voimaantuloon saakka oli selvää, että hallinto-oikeuden toimivalta käsitellä valitus paikallispoliisin tekemästä pysyvää oleskelulupaa koskevasta päätöksestä määräytyi lain 192 §:n mukaan. Lain 193 § ei voinut tulla tällaisessa asiassa sovellettavaksi, koska lainkohta ei lainkaan koskenut poliisin tekemiä päätöksiä.

Ulkomaalaisluvun 6 luku, joka koskee kansainvälistä suojelua, ei mahdollista pysyvän oleskeluluvan myöntämistä. Lain systematiikassa pysyvän oleskeluluvan myöntäminen, josta säädetään lain 4 lukuun sisältyvässä 56 §:ssä, ei siten kuulu kansainvälistä suojelua koskeviin asioihin.

Lain 56 §:n 1 momentissa pysyvän oleskeluluvan välittömäksi edellytykseksi on säädetty yhtäjaksoinen oleskelu Suomessa neljän vuoden ajan aiemman oleskeluluvan saamisen jälkeen, ja tämä edellytys on siitä riippumaton, millä perusteella aiempi oleskelulupa on myönnetty. Tämän lisäksi mainitun lainkohdan mukaan vaaditaan ensinnäkin, että ne edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa. Ellei pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ole asiaa koskevien erillisten säännösten mukaan lakkautettu tai peruutettu, tämän edellytyksen voidaan yleensä olettaa täyttyvän ilman, että seikkaa on välttämätöntä enemmälti tutkia oleskelulupahakemuksen yhteydessä. Koska pysyvän oleskeluluvan myöntäminen puheena olevan momentin mukaan edellyttää vielä, että luvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislaissa mainittuja esteitä, keskeisessä asemassa luvan myöntämistä harkittaessa onkin lähinnä henkilön mahdollisen rikoshistorian selvittäminen. Näin ollen myös asiallinen yhteys pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ratkaisemisen ja kansainvälisen suojelun välillä jää ohueksi.

Vaikka pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ratkaiseminen ei kuulu enää poliisille, Maahanmuuttoviraston toimivallasta yhtäältä pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen ja toisaalta liittyen kansainväliseen suojeluun säädetään edelleen erikseen ulkomaalaislain 67 §:n 1 momentissa ja 116 §:ssä. Tämäkin seikka tukee sitä, että näitä on pidettävä eri asioina myös muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaa koskevien säännösten soveltamisen kannalta. Sille seikalle, että myös pysyvää oleskelulupahakemusta koskeva asia Maahanmuuttoviraston työjärjestyksen mukaan ehkä käsitellään viraston turvapaikkayksikössä, ei voida antaa merkitystä silloin, kun kysymys on muutoksenhakua koskevien lain toimivaltasäännösten soveltamisesta.

Kun ulkomaalaislain 193 § muutettiin lailla 16/2017 nykyiseen muotoonsa ja turvapaikka-asiat hajautettiin neljään hallinto-oikeuteen, lain esitöissä (HE 234/2016) toimivallan määräytymistä Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksiön vastuualueiden mukaan perusteltiin muun ohessa sillä, että turvapaikkaa hakevalla henkilöllä ei ole kotikuntaa Suomessa, minkä vuoksi tuomioistuimen toimivaltaa ei voida perustaa muutosta hakevan turvapaikanhakijan kotikuntaan. Turvapaikanhakija majoittuu ensivaiheen päätöksentekomenettelyn ja muutoksenhakumenettelyn ajan joko vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Muutoksenhakijan paikka yksityismajoituksessa tai vastaanottokeskuksessa voi muuttua useastikin prosessin aikana. Muutoksenhakijan asumiseen tai vastaanottokeskuksen sijaintiin perustuva jako ei takaisi asioiden tasaista jakautumista eri hallinto-oikeuksiin, eikä tuomioistuimen toimivaltaa ole tästä syystä tarkoituksenmukaista perustaa muutoksenhakijan asumiseen tai vastaanottokeskuksen sijaintiin.

Mainitut nykyisen 193 §:n säätämisen tueksi esitetyt perusteet eivät nekään päde nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, jossa valittaja on jo aiemmin saanut jatkuvan oleskeluluvan ja hänellä on lain 41 §:n mukaan ollut oikeus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Perusteltuna on sen sijaan pidettävä lain tulkitsemista niin, että se johtaa valittajan asian käsittelemiseen häntä lähellä sijaitsevassa hallinto-oikeudessa.

Vielä otan huomioon, että laki 16/2017 tuli voimaan 1.2.2017 eli vain kuukausi sen ajankohdan jälkeen, jolloin laki 501/2016 oli tullut voimaan ja johon saakka oli ollut täysin selvää, että hallinto-oikeuden toimivalta pysyvää oleskelulupaa koskevassa asiassa määräytyi ulkomaalaislain 192 §:n mukaisesti. Koska kummankaan lainmuutoksen sisällöstä tai esitöistäkään ei muuta ilmene, ulkomaalaislain 193 §:n suhdetta lain 192 §:ään on perusteltua tulkita edelleen samoista lähtökohdista käsin kuin aiemmin. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole voinut olla, että mainituissa yhteyksissä muuttamattomana säilyneen lain 192 §:n soveltamisala supistuisi.

Mainituin perustein katson, että nyt ei ole kysymys mistään ulkomaalaislain 193 §:ssä tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevasta asiasta vaan että toimivaltainen hallinto-oikeus asiassa on lain 192 §:n 1 momentin mukaisesti se, jonka tuomiopiirin alueella asianosainen asuu. Kumoan ja poistan hallinto-oikeuden päätöksen ja siirrän asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.”

 
Julkaistu 18.12.2019