KHO:2020:23

A omisti koko B Oy:n osakekannan. B Oy myi omistamansa C S.P.F:n osakkeet A:n rintaperillisten kokonaan omistamalle sijoitusyhtiö D Oy:lle ja peri tällöin D Oy:ltä vastikkeen, jonka Verohallinto katsoi olleen alihintaisen. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko mahdollisen alihinnan määrä lukea A:n veronalaisiin ansiotuloihin peiteltynä osinkona.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei asiaa voitu arvioida yksin verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momentin perusteella vaan asiassa oli otettava huomioon, mitä tuloverolaissa tarkoitetaan tulolla. Esillä olevan mahdollisesti alihintaisen osakekaupan seurauksena ostajayhtiön eli D Oy:n osakkeiden käypä hinta oli voinut nousta. Tuloverolain lähtökohta kuitenkin on, etteivät realisoitumattomat arvonnousut ole luonnollisten henkilöiden veronalaisten tulojen piirissä. Näin ollen A:n omaisten ei ollut katsottava saaneen tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettua rahanarvoista etuutta vielä heidän omistamiensa D Oy:n osakkeiden mahdollisen arvonnousun vuoksi. A:n omaisten ei ollut katsottava saaneen osakekaupassa muussakaan muodossa sanotussa lainkohdassa tarkoitettua rahanarvoista etuutta. Siten A ei ollut saanut peiteltyä osinkoa, vaikka hänen kokonaan omistamansa B Oy olisikin myynyt C S.P.F:n osakkeita alihintaan D Oy:lle. Verovuosi 2010.

Laki verotusmenettelystä 1 § 1, 2 ja 3 momentti, 29 § 1 ja 3 momentti

Tuloverolaki 1 § 1 momentti ja 29 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Verohallinto on 10.9.2015 oikaissut A:n verovuoden 2010 verotusta verovelvollisen vahingoksi ja lisännyt A:n ansiotuloihin hänen kokonaan omistamaltaan B Oy:ltä saatuna peiteltynä osinkona 4 163 905,09 euroa, josta veronalaista ansiotuloa on ollut 2 914 733,56 euroa. Verotuksen oikaisun perusteena on ollut, että B Oy:n on katsottu perineen alihintaisen vastikkeen, kun yhtiö on myynyt A:n rintaperillisten omistamalle sijoitusyhtiö D Oy:lle luxemburgilaisen C S.P.F:n osakkeita.

Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 16.11.2016 hyväksynyt A:n vaatimuksen peitellyn osingon poistamisesta hänen tuloistaan.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että A:n tuloksi on luettava peiteltynä osinkona 4 163 905,09 euroa ja siitä veronalaiseksi ansiotuloksi 70 prosenttia vastaava määrä eli 2 914 733,56 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hyväksynyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen, kumonnut oikaisulautakunnan päätöksen ja saattanut voimaan verovelvollisen vahingoksi toimitetun veronoikaisun.

Hallinto-oikeus on selostettuaan verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1, 3 ja 6 momentin sekä tuloverolain 33 d §:n 1 momentin säännökset ja verotusmenettelystä annetun lain esitöitä (HE 26/1998 vp) perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Verovelvollinen ja hänen kokonaan omistamansa B Oy ovat myyneet luxemburgilaisen arvopaperikauppaa ja sijoitustoimintaa harjoittavan väliyhteisön C S.P.F:n koko osakekannan, 13 350 osaketta, D Oy:lle, joka on verovelvollisen kolmen lapsen tasaosuuksin omistama yhtiö. B Oy on omistanut 13 349 C S.P.F:n osaketta ja verovelvollinen 1 osakkeen. Kauppahinta on ollut 100 000 euroa siten, että A:n osuus kauppahinnasta on ollut 7,41 euroa ja B Oy:n osuus kauppahinnasta vastaavasti 99 992,59 euroa. C S.P.F:n omaisuus on koostunut saamisista, arvopapereista sekä rahavaroista ja pankkisaamisista.

Kauppa on toteutettu vaiheittain siten, että osapuolet ovat ensin 30.12.2009 allekirjoittamallaan Sale and Purchase agreement –asiakirjalla sopineet C S.P.F:n osakkeiden myynnistä D Oy:lle 100 000 euron kauppahinnalla, jonka määrä on perustunut tilintarkastajan välitilinpäätöksen 30.6.2009 perusteella osakkeiden arvosta antamaan lausuntoon. Asiakirjan ehtojen mukaan lopullinen osakekauppa tultaisiin kuitenkin tekemään vasta sen jälkeen, kun D Oy on selvittänyt, että se on oikeutettu Luxemburgin Societe de Patrimoine Familiale Regime -lainsäädännön mukaisiin veroetuihin. Osakkeet siirrettäisiin ja kauppahinta maksettaisiin 14 päivän kuluessa selvityksen saannista. Ellei selvitystä saataisi 30.5.2010 mennessä, kauppasopimus ei tulisi voimaan. Selvityksen valmistuttua 12.4.2010 osapuolet toteuttivat osakekaupan 26.4.2010 allekirjoitetulla Shares Transfer Contract –asiakirjalla. Valittajan mukaan kaupasta on sovittu suullisesti jo kesällä 2009.

Verohallinto lisäsi verovelvollisen ansiotuloihin alihintaisesta osakekaupasta muodostuneen edun 4 163 905,09 euroa verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n nojalla peiteltynä osinkona verotarkastuskertomuksessa esitetyn mukaisesti. Peitellyn osingon määrä on perustunut luovutettujen osakkeiden käyvän arvon ja niiden kauppahinnan erotukseen. Osakkeiden käypänä arvona on pidetty C S.P.F:n osakkeiden substanssiarvoa tilinpäätöksen 31.12.2009 varojen ja velkojen käypien arvojen perusteella laskettuna, mikä oli yhteensä 4 264 217,10 euroa eli 319,42 euroa/osake.

Valituksenalaisella päätöksellään verotuksen oikaisulautakunta kumosi verotuksen oikaisupäätöksen. Oikaisulautakunta katsoi, että verovelvollisen omistaman yhtiön varallisuutta on siirtynyt alihintaan hänen lastensa omistamalle yhtiölle. Verovelvollisen lapsille tai hänelle itselleen ei ole kuitenkaan realisoitunut tuloa verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen verovelvollisen tuloon ei ole oikaisulautakunnan käsityksen mukaan voitu lisätä peiteltyä osinkoa.

Verovelvollinen on katsonut, että osapuolia sitova kauppa on tehty 30.12.2009, jolloin osakkeiden käypä arvo on tullut määrittää sitä edeltävän välitilinpäätöksen 30.6.2009 perusteella tilintarkastajan lausunnon mukaisesti 100 000 euroksi, eikä peiteltynä osinkona verotettavaa tuloa ole verovelvolliselle syntynyt. Lisäksi oikea verovuosi olisi vuosi 2009 eikä 2010. Verovelvolliselle tai hänen lapsilleen ei ole realisoitunut tuloa verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Johtopäätökset

Verotusmenettelylain esitöistä ilmenee, että peitellyn osingon ei tarvitse tulla välittömästi osakkaalle tai tämän omaiselle, vaan se voi tulla näiden hyväksi myös välillisesti. Esimerkkinä tällaisesta välillisestä tahosta on mainittu muun muassa osakkaan määräysvallassa oleva henkilöyhtiö. Hallinto-oikeus katsoo, että myös verovelvollisen lasten kokonaan omistamalle osakeyhtiölle syntynyt etu voidaan katsoa annetuksi verovelvollisen omaisen hyväksi verotusmenettelylain 29 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että puheena olevassa osakkeiden kaupassa omistusoikeus yritysosakkeisiin on siirtynyt ja kauppahinta on maksettu vasta sopimuksen lopullisen päättämisen yhteydessä 26.4.2010, kun tietyt 30.12.2009 laaditussa kauppakirjassa mainitut ehdot olivat toteutuneet. Ehtojen toteutuminen ei ole ollut kaupan osapuolten toimenpiteistä riippuvainen, eikä sitovaa kauppaa olisi syntynyt ilman ehtojen toteutumista 30.5.2010 mennessä. Näissä olosuhteissa on katsottava, että kaupan ajankohta on ollut 26.4.2010. Kun C S.P.F:n osakkeiden käyvästä arvosta kaupan ajankohtana ei ole esitetty selvitystä, osakkeiden käypä arvo on tullut määritellä kaupan ajankohtaan nähden viimeksi päättyneen tilikauden taseen perusteella yhtiön substanssiarvosta. Substanssiarvosta ei ole verovelvollisen esittämillä perusteilla syytä poiketa. Hallinto-oikeus katsoo näin ollen kuten Verohallinto oikaisupäätöksessään verovelvollisen vahingoksi 10.9.2015, että C S.P.F:n osakkeiden luovutus D Oy:lle 100 000 euron kauppahinnalla on tapahtunut käypää alemmasta arvosta. Osakkeiden myyntihinnan ja käyvän arvon erotuksen on katsottava olleen B Oy:n verovelvolliselle jakamaa peiteltyä osinkoa.

Asia ei ole ollut tulkinnanvarainen eikä epäselvä eikä Verohallinto ole antanut asiassa yksilöityä ohjetta, jota noudattaen verovelvollinen olisi toiminut. Luottamuksensuojan myöntämisen edellytykset eivät siten täyty.

Kun verovelvollinen on verotusmenettelystä annetun lain 56 §:ssä (1079/2005) mainitusta syystä jäänyt verotusta verovuodelta 2010 toimitettaessa osasta tulojaan verottamatta, Verohallinto on voinut oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi. Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan päätös on kumottava ja verovelvollisen vahingoksi toimitettu veronoikaisu on saatettava voimaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki verotusmenettelystä 26 § 2 momentti, 29 § 1 momentti

Tuloverolaki 33 d § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Tommi Toijonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja peitellyn osingon verotus liitännäisseuraamuksineen poistetaan.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vaikka osakekauppojen toteuttaminen katsottaisiin tehdyn käypää hintaa alhaisemmalla hinnalla, se ei ole tuottanut osakastaholle kolmannen kautta tai osakkaan kanssa taloudellisessa riippuvuussuhteessa olevalle etua. A:n omistama B Oy on myynyt C S.P.F:n osakkeet D Oy:lle. Peitellyn osingon normiston tarkoituksena ei ole verottaa realisoitumatonta tuloa.Peitellyn osingon luonteeseen kuuluu se, että osakastahoon saanut realisoidun edun. A:lle tai hänen lapsilleen ei ole realisoitunut tuloa verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tällä perusteella oikaisulautakunta katsoi oikein, ettei A:n tuloon ole voitu lisätä peiteltyä osinkoa.

Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että myös A:n lasten kokonaan omistamalle osakeyhtiölle syntynyt etu voidaan katsoa annetuksi verovelvollisen omaisen hyväksiverotusmenettelylain 29 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeuden johtopäätös on virheellinen. Peitellyn osingonjaon tulemista osakkaalle on ilmeisesti pyritty perustelemaan viittauksella hallituksen esitykseen HE 26/1998 vp, jossa on mainittu, että riittävää on, että etu tulee hyväksi jonkun toisen, kuten osakkaan määräysvallassa olevan henkilöyhtiön, kautta. Kyseessä olevassa hallituksen esityksessä oikeuskäytäntöä selostetaan varsin suppeasti, mutta verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että ehdotuksella ei ole tarkoitettu muuttaa nykyistä oikeustilaa edellä mainittuun asiaan liittyen.

Kiistatonta lienee, että osakeyhtiö ja henkilöyhtiö eroavat toisistaan. Hallinto-oikeus on kuitenkin rinnastanut osakeyhtiön ja henkilöyhtiön keskenään, vaikka ne eroavat toisistaan. Väitetty alihinta ei siten voi missaan tapauksessa olla peiteltyä osingonjakoa, koska peitellystä osingonjaosta verottaminen edellyttäisi, että rahanarvoinen etuus olisi siirtynyt yhtiöstä suoraan osakkaalle tai hänen omaisilleen. Oikeuskäytännön (KHO 1985 B I 55 ja KHO 2009:70) ja Verohallinnon oman oheistuksen mukaan edes sisaryhtiöinä pidettävien osakeyhtiöiden välinen alihintainen kauppa ei suoraan sellaisenaan johda peitellyn osingonjaon verotukseen, kun osakas ei ole saanut alihintaisen osakkeiden luovutuksen kautta itselleen välitöntä etua. Vuosikirjaratkaisu KHO 1985 I 55 osoittaa myös, ettei edun osakeyhtiön kautta voida katsoa tulevan hyväksi pelkästään sillä perusteella, että osakeyhtiö voitaisiin mahdollisesti purkaa.

Koska sitova sopimus kaupasta ja erityisesti kauppahinnan perusteista on tehty kesäkuun 2009 lopussa, ei merkitystä ole sillä, että lopullinen kauppakirja on allekirjoitettu vasta 30.12.2009. Merkitystä ei ole myöskään sillä, mikä C S.P.F:n omaisuuden markkina-arvo on tuolloin vuoden lopussa tai myöhemmin ollut. Osapuolet eivät sitovan sopimuksen solmittuaan voi yksipuolisesti poiketa kaupan ehdoista, esimerkiksi niin, että myyjä ilmoittaisi korottavansa kauppahintaa. Kun markkinaehtoperiaatteen mukaisesti arvioidaan sitä, onko sovittu kauppahinta ollut käyvän hinnan mukainen, merkityksellistä on se, mikä on ollut käypä arvo kauppahinnasta sovittaessa kesäkuun lopussa 2009, eikä se, milloin kauppa toteutetaan tai milloin kaupan katsotaan verotuksessa toteutuvan.

Tuloverotusta koskeva yleinen veronkiertämissäännös on verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä. Veronkiertämissäännöksen soveltamisedellytysten arvioinnissa verovelvollisen toimia tulee arvioida sen tietämyksen valossa, joka on ollut käytettävissä niissä olosuhteissa ja sinä ajankohtana, jona järjestelyihin on ryhdytty, eikä niin sanotun jälkikäteistietämyksen valossa. Sillä, miten osakkeiden arvon kehitys on myöhemmin de factokehittynyt, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä.

Mikäli korkein hallinto-oikeus ei hyväksy valitusta sillä perusteella, että kysymyksessä olevasta kaupasta ja sen perusteista on KHT E:n lausunnon mukaisesti sitovasti sovittu jo 30.6.2009 kauppahinnan ollessa käypä ja näin ollen peiteltyä osinkoa ei syntynyt, tulee hallinto-oikeuden päätös kumota väärän verovuoden perusteella. Kaupasta on sovittu jo kesäkuussa 2009. Joulukuussa 2009 tehty ja allekirjoitettu C S.P.F:ta koskeva Sale and Purchase Agreement on yksityiskohtainen molempia sopimusosapuolia sitova sopimus, joka sisältää kaikki keskeiset yrityskaupan sopimusehdot. Siten oikea verovuosi olisi ollut 2009, jos jotain peiteltyä osinkoa olisi kaupassa jaettu.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Oikeudenvalvontayksikkö on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Verotusmenettelystä annetun lain esitöiden nimenomaisen kannanoton mukaan peitelty osinko voi tulla sen saajalle kolmannen tahon kautta, eikä sen siten tarvitse tulla saajalleen suoraan. Lain esitöiden mukaan oikeustilaa ei ole ollut tarkoitus muuttaa saajatahon osalta. Maininta koskee myös tilannetta, jossa osakeyhtiön varoja siirretään sen osakkeenomistajan omistamalle toiselle osakeyhtiölle ja jossa varojen saajana ei siten ole henkilöyhtiö. Peitelty osinko voi tulla saajalleen kolmannen tahon kautta ja sen saajana voi lain esitöiden mukaan olla myös osakkaan omistama osakeyhtiö. Lain sanamuoto tai sen esityöt eivät tee eroa sen suhteen, onko varojen välittömänä saajana peiteltyä osinkoa jakavan yhtiön osakkaan vai tämän omaisen omistama yhtiö, vaan rinnastaa saajatahot toisiinsa, kun peitelty osinko annetaan jommankumman saajatahon hyväksi. Lain esitöistä johtuu, että kun osakkaan omistama osakeyhtiö voi olla varojen välittömänä saajana, on tilanne sama, jos kysymys on osakkaan omaisen omistamasta osakeyhtiöstä.

Verovelvollisen mukaan peitelty osinko ei ole mahdollinen, jos saajana on esimerkiksi osakkaan omistama osakeyhtiö, vaan että varojen tulee siirtyä suoraan osakastaholle. Näkemys on esitöiden nimenomaisen kannanoton perusteella virheellinen. Myös lain sanamuodon mukaan saajana voi olla myös osakkaan omainen.

Nyt puheena olevassa tilanteessa on kysymys tilanteesta, jossa B Oy on myynyt toiselle osakeyhtiölle osakkeita osittain vastikkeetta. Tilanteessa, jossa kaupassa käytettävä kauppahinta määräytyy liiketaloudellisin perustein, kaupan kohteesta maksetaan lähtökohtaisesti niiden todellinen arvo, jolloin ostajatahon varallisuusasema ei kaupan johdosta muutu. Kun kaupassa sen sijaan käytetään alihintaa, ostajayhtiön varojen arvo nousee kaupan hetkellä aiempaan nähden ja sen omistuksessa ja samalla myös sen osakkeenomistajien (välillisessä) vallinnassa olevien varojen määrä kasvaa.

Osakeyhtiö ja sen osakkeenomistaja ovat toisistaan erillisiä oikeussubjekteja. Varallisuuspiirien muodollista erillisyyttä korostavasta näkökulmasta olisi mahdollista katsoa, että jotta tietty osakeyhtiön saama varallisuuserä voisi tulla osakkeenomistajalle, se olisi siirrettävä toisaalta pois osakeyhtiön varallisuuspiiristä ja toisaalta osakkeenomistajan varallisuuspiiriin. Mainittu oikeussubjektien muodollisia rajoja ja varallisuusasemia korostava ajattelu viittaisi siihen, että peitelty osinko ei olisi mahdollinen, ellei osakeyhtiön omistukseen tulleita varoja nimenomaisin oikeustoimin siirrettäisi yhtiöstä sen osakkeenomistajalle.

Toisaalta mainittujen osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan varallisuuspiirien välinen raja ei ole edellä esitetyin tavoin yksiselitteisen tarkka, vaan osakkeenomistajan varallisuuspiiri kytkeytyy hänen omistamansa osakeyhtiön varallisuuspiiriin osakeomistuksen välityksellä. Kun osakkeenomistaja omistaa osuuden osakeyhtiöstä, hänen omistuksensa arvo vaihtelee osakeyhtiöllä olevan omaisuuden arvon mukaan riippumatta siitä, tehdäänkö mainittujen oikeussubjektien välillä erillisiä oikeustoimia, joilla omistajataholle siirretään varoja yhtiöstä. Kun osakeyhtiön omaisuuden määrä nousee, samalla hetkellä myös ostajayhtiön osakkeenomistajan välittömästi omistamien osakkeiden arvo nousee vastaavasti. Alihintaisessa kaupassa ostajana olevan yhtiön osakkeenomistajien voidaan tässä mielessä katsoa luovutuksen hetkellä saavan käytetyn alihinnan määrän hyväkseen.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella todennut, että asiassa olisi ollut tai olisi edelleen keskeistä järjestää suullinen käsittely E:n kuulemiseksi.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut lisävastineen.

A on antanut lausuman, joka on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

  1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
  2. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja oikaisulautakunnan päätöksen lopputulos saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

A:n on katsottava vastaselityksessään vaatineen, että korkein hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, ja asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen asian selvittämiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat säännökset ja lain esitöitä

Verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa säädetään verotusmenettelystä ja muutoksenhausta verotukseen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan muun ohessa seuraaviin veroihin ja maksuihin:

1) valtiolle tulon perusteella suoritettava vero (valtionvero);

2) kunnalle tulon perusteella suoritettava vero (kunnallisvero);

4) evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle suoritettava vero (kirkollisvero);

5) Kansaneläkelaitokselle suoritettava vakuutetun maksu;

6) valtiolle yleisradioverosta annetun lain (484/2012) mukaan suoritettava vero (henkilön yleisradiovero ja yhteisön yleisradiovero).

Saman pykälän 3 momentin (875/2012) ensimmäisen virkkeen mukaan verovelvollisuudesta säädetään erikseen.

Verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.

Saman pykälän 6 momentin mukaan peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa.

Hallituksen esityksessä peitellyn osingon verotusta koskevien säännösten uudistamisesta (HE 26/1998 vp, jakso 1.4 Peitellyn osingon jakaja ja saaja) on todettu, että virhehinnoitteluna annetun peitellyn osingon saajana voi olla osakkaan sijasta myös tämän omainen. Osingon ei tarvitse tulla välittömästi osakkaalle tai omaiselle, vaan riittävää on, että se tulee tämän hyväksi jonkun toisen, kuten osakkaan määräysvallassa olevan henkilöyhtiön, kautta.

Esitöissä (HE 26/1998 vp, yksityiskohtaiset perustelut) on todettu, että peiteltynä osinkona pidettäisiin yhtiöstä osakkuuden perusteella tavanomaisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta saatua etuutta. Peitellyn osingon verottaminen ei edelleenkään edellyttäisi, että toimenpiteeseen olisi ryhdytty siinä tarkoituksessa, että yhtiön varoja siirretään osakkaalle, vaan säännöksen soveltaminen voisi tulla kysymykseen myös esimerkiksi tahattomissa hinnoitteluvirheissä osapuolten tarkoituksesta riippumatta. Määritelmä on tarkoitettu kattamaan periaatteessa kaikki eri muodot, joilla yhtiöltä voidaan siirtää varallisuutta osakkaalle yli- tai alihintaan tai vastikkeetta ja jotka nykyisinkin kuuluvat peitellyn osingon verotuksen piiriin. Peiteltyä osinkoa eivät siten olisi ainoastaan osakkaan ja yhtiön välisten virheellisesti hinnoiteltujen oikeustointen perusteella saadut etuudet, vaan myös vailla sopimukseen perustuvaa oikeutta yhtiöstä otetut etuudet kuten nykyisinkin.

Osakkaan tulona verotettavan peitellyn osingon saajana voisi ehdotuksen mukaan olla nykyiseen tapaan osakkaan lisäksi tämän omainen. Säännökseen nykyisinkin sisältyvä ilmaus osakkaan hyväksi osoittaa, että myös kolmannen kautta osakastaholle tullut etuus voi olla peiteltyä osinkoa. Oikeuskäytännössä peiteltyä osinkoa on katsottu voivan syntyä muun muassa silloin, kun osakeyhtiön varoja siirtyy sellaiselle henkilöyhtiölle, jossa osakeyhtiön osakas on hallitsevassa asemassa, samoin kuin silloin kun varoja siirretään osakeyhtiöltä samojen omistajien toiselle osakeyhtiölle. Ehdotuksella ei ole tarkoitettu muuttaa nykyistä oikeustilaa.

Tuloverolain 1 §:n 1 momentin mukaan ansiotulosta suoritetaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan veronalaista tuloa ovat jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

Tuloverolain 33 d §:n 1 momentin mukaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitelty osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista ansiotuloa, jos peitelty osinko on saatu tämän lain 33 c n 3 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä.

Tuloverolain esitöiden (HE 200/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan kuten voimassa olevan tulo- ja varallisuusverolain myös uuden tuloverolain tulokäsite olisi laaja. Verovelvollisen kaikki tulot ja hänen saamansa rahanarvoiset etuudet olisivat veronalaista tuloa, ellei laissa nimenomaisesti toisin säädetä tai ellei kysymyksessä ole sen tyyppinen etuus, jonka voidaan katsoa vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön perusteella jäävän kokonaan tulokäsitteen ulkopuolelle. Samassa säännöksessä ilmaistaisiin myös nettotulon verottamisen periaate.

Tuloverolain esitöiden (HE 92/2004 vp, jakso 3.5.1 Peitellyn osingon verotus) mukaan peitelty osinko ei rajoitu jakokelpoisiin varoihin, eikä siihen enää liity täydennysverovelvollisuutta. Suoritus on verrattavissa mihin tahansa rahanarvoiseen etuuteen, jonka osakas saa yhtiöltä. Lähtökohtaisesti rahanarvoisena etuutena saadut tulot ovat saajalleen täysimääräisesti veronalaisia.

2.2 Asiassa saatu selvitys

A ja hänen kokonaan omistamansa B Oy ovat myyneet luxemburgilaisen arvopaperikauppaa ja sijoitustoimintaa harjoittaneen C S.P.F:n koko osakekannan, 13 350 osaketta, A:n kolmen rintaperillisen tasaosuuksin omistamalle sijoitusyhtiö D Oy:lle. B Oy on omistanut 13 349 C S.P.F:n osaketta ja A yhden osakkeen. Kokonaiskauppahinta on ollut 100 000 euroa siten, että A:n osuus kauppahinnasta on ollut 7,41 euroa ja B Oy:n osuus 99 992,59 euroa. C S.P.F:n omaisuus on kauppaa tehtäessä koostunut saamisista, arvopapereista sekä rahavaroista ja pankkisaamisista.

Osakekaupasta on sovittu suullisesti jo kesällä 2009. Osakekauppaa koskevat kirjalliset sopimukset on tehty niin, että osapuolet ovat ensin 30.12.2009 allekirjoittamallaan Sale and Purchase Agreement –asiakirjalla sopineet C S.P.F:n osakkeiden myynnistä D Oy:lle 100 000 euron kauppahinnalla. Kauppahinnan määrä on perustunut tilintarkastajan välitilinpäätöksen 30.6.2009 perusteella osakkeiden arvosta antamaan lausuntoon. Asiakirjan ehtojen mukaan lopullinen osakekauppa tultaisiin kuitenkin tekemään vasta sen jälkeen, kun D Oy on selvittänyt, että se on oikeutettu Luxemburgin Societe de Patrimoine Familiale Regime -lainsäädännön mukaisiin veroetuihin. Osakkeet siirrettäisiin ja kauppahinta maksettaisiin 14 päivän kuluessa selvityksen saannista. Ellei selvitystä saataisi 30.5.2010 mennessä, kauppasopimus ei tulisi voimaan. Selvityksen valmistuttua 12.4.2010 osapuolet toteuttivat osakekaupan 26.4.2010 allekirjoitetulla Shares Transfer Contract –asiakirjalla.

Verohallinto on pitänyt C S.P.F:n osakkeiden käypänä arvona yhtiön tilinpäätöksen 31.12.2009 mukaisten varojen ja velkojen käypien arvojen perusteella laskettua substanssiarvoa, yhteensä 4 264 217,10 euroa eli 319,42 euroa osakkeelta. Verohallinto on lisännyt A:n ansiotuloihin verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n nojalla peiteltynä osinkona B Oy:n alihintaisessa osakekaupassa ostajayhtiöltä perimättä jääneen kauppahinnan määrän eli 4 163 905,09 euroa.

2.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistava, onko B Oy jakanut A:lle peiteltyä osinkoa sen tähden, että yhtiö on perinyt myymistään osakkeista mahdollisesti alihintaisen vastikkeen A:n omaisten omistamalta ostajayhtiöltä D Oy:ltä.

Verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään verotusmenettelystä. Verovelvollisuudesta ja tulojen veronalaisuudesta säädetään tuloverolaissa. Tämän vuoksi kysymystä siitä, ovatko A:n omaiset saaneet esillä olevassa osakekaupassa jonkin rahan arvoisen etuuden, ei voida arvioida yksin verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momentin perusteella vaan huomioon on otettava myös tuloverolain säännökset.

Tuloverolaissa on peitellystä osingosta säädetty erikseen 33 d §:ssä, jonka ensimmäisen virkkeen nojalla verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta on esillä olevassa tilanteessa 75 prosenttia ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Säännöksessä ei kuitenkaan ole nimenomaisesti säädetty siitä, voiko esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kertyä peiteltyä osinkoa. Tästä seikasta ei ole nimenomaisesti säädetty muussakaan tuloverolain säännöksessä.

Näin ollen asiassa on otettava huomioon, mitä tuloverolaissa tarkoitetaan tulolla. Tuloverolain 29 §:n 1 momentin perusteella tuloilla tarkoitetaan sanotussa laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamia tuloja. Edellä selostetulla tavalla tuloverolain esitöiden perusteella (HE 92/2004 vp) peiteltynä osinkona saatu suoritus on verrattavissa mihin tahansa rahanarvoiseen etuuteen, jonka osakas tai tämän omainen saa yhtiöltä.

Esillä olevan mahdollisesti alihintaisen osakekaupan seurauksena ostajayhtiön eli sijoitusyhtiö D Oy:n osakkeiden käypä hinta on voinut nousta. Tuloverolain lähtökohta kuitenkin on, etteivät realisoitumattomat arvonnousut ole luonnollisten henkilöiden veronalaisten tulojen piirissä. Näin ollen A:n omaisten ei ole katsottava saaneen tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettua rahanarvoista etuutta vielä heidän omistamiensa D Oy:n osakkeiden mahdollisen arvonnousun vuoksi. A:n omaisten ei ole katsottava saaneen esillä olevassa osakekaupassa muussakaan muodossa sanotussa lainkohdassa tarkoitettua rahanarvoista etuutta. Siten A ei ole saanut peiteltyä osinkoa, vaikka hänen kokonaan omistamansa B Oy olisikin myynyt C S.P.F:n osakkeita alihintaan D Oy:lle.

Näin ollen asiassa ei ole tarpeen arvioida maksetun kauppahinnan markkinaehtoisuutta eikä sitä, minkä verovuoden tuloksi mahdollinen käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus olisi katsottava.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja oikaisulautakunnan päätöksen lopputulos saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anu Punavaara.