KHO:2020:30

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen turvapaikan osalta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin viitaten A:n sunnitaustaan, hänen kokemaansa aikaisempaan oikeudenloukkaukseen ja hänen työskentelyynsä sekä Bagdadin turvallisuustilanteeseen katsonut, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta muilta osin ja palautti asian tältä osin Maahanmuuttovirastolle toissijaisen suojelun myöntämiseksi.

Sekä A että Maahanmuuttovirasto hakivat muutosta hallinto-oikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Maahanmuuttoviraston valituksessa oli kysymys ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin toissijaisen suojelun edellytysten täyttymisestä. Asiassa oli tältä osin erityisesti arvioitavana, mikä merkitys puheena olevan hakijan henkilökohtaisilla olosuhteilla oli tässä arvioinnissa. A:n valituksesta oli puolestaan arvioitavana, olisiko A:lle tullut antaa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltaminen edellyttää, että kyse on mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvasta vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta. Kyseisessä lainkohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeen arvioinnissa vaikuttavat kollektiivisten seikkojen ohella myös henkilökohtaiset olosuhteet. Tällaisilla henkilökohtaisilla olosuhteilla voidaan 88 §:n 1 momentin 3 kohdan yhteydessä katsoa tarkoitettavan lähtökohtaisesti sellaisia olosuhteita, jotka aiheuttavat henkilölle muuhun väestöön verrattuna kohonneen riskin kärsiä erottelemattomasta väkivallasta aiheutuvaa vakavaa haittaa. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella henkilön ikään, terveyteen ja sukupuoleen liittyviä seikkoja sekä muita haavoittuvaista asemaa korostavia näkökohtia, kuten turvaverkon puutetta ja puutteellista paikallistuntemusta. Esimerkiksi lapsiperhe voi tällaisesta syystä olla erityisessä vaarassa. Samoin vaaralle alttiina voivat olla konfliktialueella tai sen lähistöllä asuvat henkilöt tai sellaiset henkilöt, jotka ammattinsa puolesta joutuvat liikkumaan aseellisen selkkauksen alueella.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa esitetyt A:n aikaisempiin kokemuksiin liittyvät seikat eivät tässä tapauksessa olleet sellaisia hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisia seikkoja, joiden voitiin katsoa lisäävän hänen riskiään joutua erottelemattomasta väkivallasta johtuvan vakavan haitan vaaraan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus arvioi sen sijaan A:n kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon, jonka mukaan sunneihin kohdistui edelleen vakavia oikeudenloukkauksia shiiamilitioiden taholta, että A:lla oli perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainoksi katsottavien oikeudenloukkausten kohteeksi, jotka olivat syy-yhteydessä hänen aikaisempiin kokemuksiinsa, uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä. A:n taustan omaavan henkilön ei Bagdadissa yleensä ollut mahdollista saada tehokasta suojelua viranomaisilta shiialaisten aseellisten ryhmittymien uhkaa vastaan. A:lle oli siten myönnettävä turvapaikka.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) perustelukappale 35, 2 artiklan d ja f kohdat, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdat, 9 artiklan 1−2 kohdat ja 15 artikla

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 2 momentti ja 88 § 1 momentti

Päätös, jota valitukset koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.11.2018 nro 18/1162/4

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 1.12.2016 hylännyt Irakin A:n (jäljempänä tässä yhteydessä hakija) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakija on kertonut olevansa Irakin kansalainen ja syntyneensä Bagdadissa Al-Karkhissa. Hän on kertonut asuneensa Irakissa, Jordaniassa ja Syyriassa, ja hänen viimeisin asuinpaikkansa kotimaassaan on Bagdadin Adhamiyan kaupunginosa. (---) Hakija on kertonut olevansa uskonnoltaan sunnimuslimi ja etniseltä taustaltaan arabi. (---)

Hakija oli Bagdadissa tätinsä avulla löytänyt naisen, jota hän päätti kosia. Hakija oli 14.2.2010 matkalla taksilla tätinsä luota kihlattunsa luokse, kun taksi pysäytettiin tarkastuspisteellä. Tarkastuspisteellä tarkistettiin ensin hakijan insinöörikortti ja sen jälkeen hänen henkilökorttinsa. Tarkastajat sanoivat niiden olevan väärennettyjä ja ottivat hakijan mukaansa. Hakijan silmät sidottiin ja hänet vietiin armeijan autolla paikkaan, jossa häntä kidutettiin antamalla sähköiskuja, lyömällä puulla, roikottamalla häntä yhden käden varassa ja polttamalla hänen kätensä kiehuvalla vedellä. Sillä aikaa, kun hakija oli kidutettavana, taksikuski oli mennyt hakijan tädin luokse. Täti oli soittanut hakijan isälle kertoakseen, että hakija oli otettu kiinni. Hakijan isä tunsi töiden kautta Mahdin armeijaan kuuluvan henkilön ja soitti hänelle. Tämä tuli paikalle, vapautti hakijan ja palautti hänet tätinsä luokse 18.2.2010. Hakijan täti kutsui paikalle lääkärin ja sairaanhoitajan, joka hoiti hakijan haavat. Täti varasi hakijalle bussilipun, ja hakija matkusti perheensä luokse Syyrian Aleppoon. Hakija on sunni ja hänen kihlattunsa oli shiia, mutta hakija ei tiedä, liittyikö sieppaus hänen kihlattunsa perheeseen. Hakija epäilee, että joku tytön sukulainen oli tapahtumien takana, koska hakija oli kertonut tarkastuspisteellä, että hän oli menossa kihlattunsa luokse. Hän oli myös maininnut tytön nimen. Hakija oli saanut tytön perheeltä suostumuksen kihlaukseen. Sieppauksen jälkeen hakija piti etäisyyttä kihlattuunsa. Kihlaus purkaantui sieppauksen ja kidutuksen vuoksi ja sen vuoksi, että hakija lähti Syyriaan. (---)

Hakija muutti Bagdadiin (---). Hän työskenteli irakilaisessa rakennusalan yrityksessä, löysi puolison ja meni naimisiin. Hän haki töitä sähköministeriön alaisesta työpaikasta ja aloitti siellä työskentelyn 1.7.2013. Hänet sijoitettiin Al Rusafan alueelle, missä hän työskenteli valvoen R5-projektia. Al Rusafan alueella toimi Asa'ib Ahl al-Haq -miliisit ja R5-projektissa toimi urakoitsijana henkilö, joka kuului Asa'ib Ahl al-Haqiin. Urakoitsija ei tehnyt töitä sopimuksen mukaisesti. Hän oli tehnyt myös töihin liittyviä asiakirjaväärennöksiä. Valvojana toiminut hakija huomasi, että kaikki ei mene ohjeiden ja sovitun mukaisesti, jonka vuoksi hän teki siitä ilmoituksen työnjohtajalleen. Työnjohtaja oli sitä mieltä, että hakijan antamat tiedot olivat väärin. Hakija otti tekemänsä raportin ja meni työnjohtajan esimiehenä toimineen yksikönjohtajan luokse, joka oli hakijan tekemän raportin sisällöstä samaa mieltä hänen kanssaan ja määräsi, että urakoitsijalle ei saisi enää maksaa projektista. Tämän seurauksena työnjohtaja siirsi hakijan toimistotöihin. Hakijaa nöyryytettiin työssään teetättämällä hänellä tehtäviä, jotka eivät kuuluneet hänelle.

Hakija lopetti työskentelyn sähköministeriön alaisuudessa elokuussa 2015. Lopettamisen syynä oli se, että hänen esimiehensä oli siirtänyt hänet jälleen toiseen komissioon ja siellä ollessaan hänelle selvisi, että urakoissa oli ollut ongelmia ja väärennöksiä. Hakija löysi sattumalta siellä ollessaan asiakirjoja, joihin oli väärennetty hänen allekirjoituksensa. Hakija ymmärsi, että hänen nimensä väärennösten vuoksi hänen oli annettu jatkaa työssään. Hän otti paperit talteen eikä kertonut asiasta kenellekään. Myöhemmin hakija kertoi, että hän otti asiakirjoista kopiot, koska muuten hänen työpaikallaan olisi heti selvinnyt hänen ottaneen asiakirjat. Hakijan esimies oli myös irtisanottu. Hakijan käsityksen mukaan komissio halusi saada takaisin asiakirjat, jotka hän oli ottanut mukaansa. Hakijasta oli tehty toisessa komissiossa esimies. Projekti, jossa hän työskenteli, sijaitsi alueella 125, keskellä Bagdadia. Häntä vaadittiin allekirjoittamaan paperi, jossa sanottiin sähköjohtojen asentamisen onnistuneen ja sopimuksen siten täytetyn. Sopimus oli kuitenkin hoidettu todella huonosti, jonka vuoksi hakija allekirjoitti 25.4. paperin siitä, millainen projekti oli todellisuudessa. Hän luovutti paperin eteenpäin ja lähti pakoon Kurdistaniin. Ennen lähtöään hän teki lisäksi inventaarion, jossa paljastui väärennöksiä myös myynnistä ja määristä.

Hakija on kertonut, että kun hänet oli siirretty R5-projektista toimistotöihin vuonna 2014, hän tutustui toimiston asiakkaana olleeseen henkilöön, joka oli toimittaja. Tämä pyysi hakijaa kirjoittamaan lehtijuttuja Irakin yleisestä tilanteesta. Hakijan lehtijuttuja julkaistiin nimimerkeillä Al Baina ja Al Irak -nimisissä lehdissä ja hänen yleisistä aiheista kirjoittamiaan juttuja julkaistiin myös hänen nimellään. Eräs lehtijuttu, joka käsitteli palkkojen alenemista ja jossa hakija kirjoitti Irakin pääministeristä, militioista ja politiikasta, laitettiin lehteen hakijan nimellä. Hakijan käsityksen mukaan kyse oli vahingosta, koska jutun lehteen laittanut henkilö oli ymmärtänyt väärin sen, ettei hakijan nimeä ollut tarkoitus laittaa jutun yhteyteen. Hakija yllättyi, kun hän 18.12.2014 oli lähdössä töihin ja löysi kotiovensa edestä kirjeen, jossa oli uhkausviesti militialta ja pistoolin luoti. Uhkauskirje oli Asa'ib Ahl al-Haqilta ja siinä sanottiin, että hakijan pitäisi poistua alueelta 48 tunnin sisällä ja luopua työstään sanomalehdessä. Muussa tapauksessa hänet tapetaan. Hakija ei ensin ottanut asiaa tosissaan, koska oli yleistä, että ihmisille tuli uhkauskirjeitä, joilla ei ollut mitään vaikutusta eikä uhkauksia toteutettu ja ihmiset pilailivat toistensa kustannuksella lähettelemällä niitä. Isänsä kehotuksesta hakija teki kuitenkin uhkauskirjeestä rikosilmoituksen poliisille. Rikosilmoitusta tehdessään hänelle sanottiin, että Asa'ib Ahl al-Haqia ei kannattaisi mainita kirjeen lähettäjäksi, vaan kirjoittaa, että kyseessä oli tuntematon terroristitaho.

Torstain ja perjantain välisenä yönä 25. ̶ 26.12.2014 aamuyöllä hakija oli rukoilemassa kotona, kun hän kuuli auton äänen. Kyseessä oli musta Chevrolet, joka ajoi oven eteen. Hakijan koti sijaitsi Tigris-joen varrella. Joen toisella puolella sijaitsi tiedustelupalveluvirasto ja kahviloita, joten siellä käy paljon ihmisiä. Tiedustelupalveluviraston lähelle ei saanut pysäköidä, jonka vuoksi oli tavallista, että ihmiset jättivät autonsa hakijan kodin lähelle ja kävelivät joen toiselle puolelle. Hakija katsoi ikkunasta ja musta auto lähti pois, eikä mitään tapahtunut. Tavallisesti hakija vei joka perjantai vaimonsa tämän perheen luokse, mutta sattumalta kyseisenä perjantaina hän lainasi auton veljelleen ja meni itse moskeijaan. Kello 17 poliisit tulivat hakijan kotiin ja sanoivat, että hänen autonsa oli räjähtänyt. Poliisin raportin mukaan auton pohjaan oli asetettu pommi, jonka oli määrä räjähtää 12 tunnin kuluessa asentamisesta. Hakijan autoa lainannut veli kuoli räjähdyksessä, mutta hakija uskoo, että pommi oli kohdistettu häneen. Asiasta tehtiin rikosilmoitus. Se eteni oikeuteen, jonka päätöksen mukaan tekijä on tuntematon henkilö.

Hakija ei tiedä, mistä kaikki hänelle tapahtuneet asiat johtuvat. Hän on kertonut, että osa tapahtumista on varmaan johtunut lehtijutusta, jossa kerrottiin entisestä pääministeristä ja osa varmaan siitä, että hän oli ottanut väärennetyksi havaitsemiaan asiakirjoja työpaikaltaan. Hakija kokee, että hän on töidensä vuoksi niin profiloitunut henkilö kotimaassaan, että mikäli hänen töihinsä liittyvät asiakirjat tulevat kotimaassaan julkisiksi, koko hänen perheensä eliminoidaan. (---)

Oikeudellinen arviointi

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on vaarassa kotimaassaan. Hänen pelkonsa ei ole objektiivisesti perusteltua.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on joutunut kiinniotetuksi ja että häntä on kidutettu tarkastuspisteellä vuonna 2010 ja että hän on saanut uhkauskirjeen Asa'ib Ahl al-Haqilta vuonna 2014.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että tarkastuspisteellä tapahtunut kiinniotto ja sitä seurannut kidutus ovat luokiteltavissa vainoksi katsottavaksi teoksi laatunsa puolesta. Uhkauskirjettä ei asian laatu ja toistuvuus huomioon ottaen voida pitää vainoksi katsottavana tekona. (UlkL 87 a §). Maahanmuuttovirasto on katsonut, että kiinniotto ja kidutus ovat olleet kertaluontoinen ja sattumanvarainen tapahtuma, josta on kulunut noin kuusi vuotta aikaa, eikä edellä mainittujen tekojen ole katsottu olleen kohdistettu hakijaan hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi, koska teon motiivi on jäänyt epäselväksi. Hakija ei ole esittänyt perusteita uskoa, että hän olisi vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi tulevaisuudessa. Syy-yhteys vainoksi katsottavan teon ja vainon syyn välillä ei hakijan kohdalla täyty (UlkL 87 b §). Koska hakija ei ole tulevaisuudessa vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, ei hänen asiassaan ole ulkomaalaislain 88 c §:n tarkoittamia vainoa harjoittavia tahoja, eikä hän siten tarvitse 88 d §:n mukaisia suojelun tarjoajia.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta hakijalle voitaisiin antaa turvapaikka. Koska hänen pelkonsa ei ole perusteltua eikä hän ole vaarassa tulevaisuudessa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei hakijan asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että häntä uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Bagdadin tilanne on vakaantunut merkittävästi vuosien 2006 ̶ 2008 sisällissotavaiheen jälkeen. Keski-Irakiin vuonna 2014 hyökännyt, Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva aseellinen ryhmittymä (ISIS) ei ole yrittänyt vallata Bagdadia. Sen solut ovat kuitenkin onnistuneet tekemään terrori-iskuja, kuten attentaatteja, sieppauksia ja tienvarsipommi-iskuja, eri puolilla Bagdadin lääniä. Shiialaiset aseelliset ryhmittymät ovat reagoineet ISISin iskuihin tekemällä summittaisia kostoiskuja sunneja vastaan. Iskuja tapahtuu kaikkialla Bagdadissa, mutta varsinaiset aseelliset yhteenotot osapuolten välillä tapahtuvat pääasiassa Bagdadin kaupunkia ympäröivissä naapurikunnissa ja niiden monissa kaupungeissa ja kylissä.

ISISin tekemät pommi-iskut ovat kiihtyneet Bagdadin läänissä ja Irakissa keväällä 2016. Tämä on ISISin vastareaktio siihen, että Ramadin kaupunki ja muita alueita on vapautettu ISISiltä. Suuret pommi-iskut kasvattivat uhrimäärää etenkin toukokuussa. Pommi-iskuja on pidetty osoituksena ISISin yleisestä heikentymisestä Irakissa. Toisaalta ISIS on aiemminkin lisännyt iskujaan keväisin.

Yli puolet Irakin armeijan ja poliisin joukoista on sijoitettu maan pääkaupunkiin Bagdadiin, missä ne toimivat shiiapainotteisten aseellisten ryhmien, kuten Asa'ib Ahl al-Haqin, Badrin organisaation, Mahdin armeijana (myös Saraya al-Salam) tunnettujen militioiden ja Kata'ib Hizbullahin tuella. Bagdadin kaupungin alueella useita vuosia voimassa ollut öinen ulkonaliikkumiskielto kumottiin helmikuussa 2015, koska Bagdadiin kohdistuvan uhan katsottiin vähentyneen, ja vastuu turvallisuuden ylläpitämisestä on siirretty armeijalta poliisille. Konfliktin luonne ja siten myös päivittäisen elämän olosuhteet ovat Bagdadin kaupungissa hyvin erilaisia kuin Irakin keskiosissa. Seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupunki elää väkivaltaisuuksista huolimatta niin normaalia arkea kuin mahdollista. Liikenne on vilkasta, virastot, koulut, kaupat ja ravintolat ovat auki, ja ulkonaliikkumiskiellon loputtua ihmiset liikkuvat ulkona myös myöhään yöllä. Satojatuhansia ihmisiä on joutunut siirtymään Bagdadiin muualta Irakista, pääasiassa ISISin valtaamilta alueilta Keski-Irakista.

Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan ja hakijan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen hakijalla ei ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Koska hän ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäinen pako ei tule hänen kohdallaan sovellettavaksi.

Perustelut oleskeluluvan osalta

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n (jäljempänä tässä yhteydessä valittaja) vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä turvapaikan antamista koskevilta osin. Muilta osin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstä pääasian osalta seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on kotoisin Bagdadista. Hän on etniseltä taustaltaan arabi ja uskonnoltaan sunnimuslimi.

Valittaja on löytänyt töitä Jordaniasta vuonna 2004 ja työskennellyt siellä, kunnes hän on palannut Irakiin 25.1.2010 ja kosinut shiiamusliminaista. Valittaja on ollut matkalla taksilla naisen asunnolle, kun hän on saapunut tarkastuspisteelle, jossa valittajan henkilökortti on tarkastettu. Henkilökorttia on väitetty väärennetyksi, ja valittaja on viety johonkin rakennukseen, missä häntä on kidutettu muun muassa sähköllä, lyömällä ja kiehuvalla vedellä. Taksikuski on kertonut valittajan tädille, mitä oli tapahtunut, jolloin valittajan isä on soittanut Mahdin armeijassa työskennelleelle henkilölle. Hän on tullut paikalle ja vapauttanut valittajan. Valittaja epäilee, että joku hänen kihlattunsa sukulainen on tekojen takana, koska valittaja on tarkastuspisteellä kertonut olevansa menossa kihlattunsa luo. Valittaja on vapauduttuaan mennyt perheensä luo Syyriaan Aleppoon, missä hän on saanut hoitoa vammoihinsa. Valittaja on lähtenyt Jordaniaan viideksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hän on oleskellut Aleppossa vuoteen 2012 saakka. Mahdin armeijassa työskennellyt henkilö oli luvannut valittajan isälle, ettei valittajalle tehtäisi mitään, joten valittaja on Syyrian tilanteen heikennyttyä palannut Irakiin Kirkukiin. Valittaja on siirtynyt Kirkukista Bagdadiin noin 5–6 kuukauden jälkeen ja päässyt 1.7.2013 töihin sähköministeriön alaisuuteen.

Valittaja on työskennellyt R5-nimisessä projektissa, jonka tarkoituksena on ollut rakentaa kaapeliyhteys. Valittajan tehtävänä on komission jäsenenä ollut valvoa, miten projekteja toteutetaan. Projektin toteuttanut urakoitsija on kuulunut Asa'ib Ahl al-Haqiin. Valittaja on havainnut, että projektissa liikkuu paljon väärennettyjä asiakirjoja ja kirjoittanut asiasta raportin johtajalle. Johtaja on todennut, että tiedot ovat väärin, jolloin valittaja on mennyt ylemmän esimiehen luo, joka on kieltänyt maksamasta urakoitsijalle. Valittajan alempi esimies on tämän jälkeen irtisanonut valittajan R5-projektista ja siirtänyt hänet toimistotehtäviin. Valittajaa on myös nöyryytetty teettämällä hänelle kuulumattomia töitä. Valittaja on sattumalta löytänyt asiakirjoja, joihin oli väärennetty hänen allekirjoituksensa ja ottanut asiakirjat talteen.

Valittajan esimies on myöhemmin irtisanottu, ja valittaja on palannut töihin komissioon esimieheksi. Valittajalta on vaadittu allekirjoitusta sopimukseen, jossa on todettu erään toisen sopimuksen tulleen täytetyksi, vaikka se oli erittäin huonosti toteutettu. Valittaja on luovuttanut paperit eteenpäin ja lähtenyt pakoon Irakista Kurdistaniin. Valittajan kotona on käyty useasti, koska hänen on epäilty ottaneen asiakirjoja ja ilmiantavan ihmisiä.

Valittaja on samaan aikaan vuonna 2014 tutustunut toimittajaan, joka on ollut valittajan toimiston asiakas. Henkilö on pyytänyt, että valittaja kirjoittaisi maan yleisestä tilanteesta. Valittaja on saanut toisen työpaikan Al Irakia -lehdestä, johon hän on kirjoittanut runsaasti artikkeleita. Valittajan politiikkaa koskevat artikkelit on julkaistu nimimerkillä. Valittajan palkkojen alentamista, entistä Irakin pääministeriä ja militiaa koskeva artikkeli on kuitenkin julkaistu valittajan nimellä. Valittaja on ollut lähdössä töihin 18.12.2014, kun hän on löytänyt oveltaan uhkauskirjeen, jossa on viitattu valittajan kirjoittamaan artikkeliin. Valittaja on sittemmin tehnyt rikosilmoituksen uhkauskirjeestä. Viikon kuluttua valittaja on yöllä kuullut auton ajavan oven eteen ja lähtevän paikalta. Seuraavana päivänä valittajan veli on tullut hakemaan normaalisti valittajan käytössä ollutta autoa. Myöhemmin samana päivänä poliisit ovat ilmoittaneet, että auto on räjähtänyt ja valittajan veli kuollut. Oikeuden päätöksen mukaan tuntematon henkilö on aiheuttanut räjähdyksen.

Valittajaan ei ole kohdistettu fyysistä väkivaltaa vuoden 2010 sieppauksen jälkeen. Hän olettaa, että osa asioista on tapahtunut kirjoittamansa lehtijutun vuoksi ja osa sen vuoksi, että hän on ottanut väärennetyiksi havaitsemiaan asiakirjoja työpaikaltaan. Lisäksi valittaja uskoo, että hänet on etsintäkuulutettu ja että hänet tapetaan heti, kun hän palaa Irakiin.

Irakia koskevaa maatietoa

Irakin turvallisuusjoukot ovat edenneet operaatioissaan ISISin hallussa olevien alueiden vapauttamiseksi. Uutislähteiden mukaan turvallisuusjoukot ovat saaneet vapautettua Al-Qaimin, joka oli viimeisimpiä kookkaampia ISISin hallussaan pitämiä alueita. Irakin turvallisuustilanne on säilynyt kuitenkin epävakaana. Vaikka ISIS on syyllistynyt Irakissa suurimpaan osaan vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista, Irakin turvallisuusjoukkojen, poliisivoimien ja shiiamilitiaryhmien yhteenliittymä Hashd al-Shaabin (Popular Mobilization Forces) on raportoitu syyllistyneen niihin myös. Bagdadin kaupungin ja sen lähiöiden katsotaan yleisesti ottaen olevan viranomaisten valvonnassa. Käytännössä viranomaiset kuitenkin jakavat puolustuksen ja vallan yleisen järjestyksen ylläpitämisestä shiiavaltaisten militioiden, erityisesti Hashd al-Shaabin, kanssa. Viranomaisten itsenäisen kontrollin voidaan katsoa olevan puutteellista ja vuorottelevan tai mahdollisesti olevan päällekkäistä shiiamilitioiden harjoittaman valvonnan kanssa. Norjan maatietopalvelu Landinfon antamassa maatietovastauksessa on tuotu esille, että Norjan Ammanin suurlähetystön mukaan yleisenä mallina on, että shiiavaltaisissa lähiöissä militiat ovat hallitsevassa asemassa, kun taas sunnien ja shiiojen asuttamissa lähiöissä poliisit hallitsevat pääkaduilla ja Hashd al-Shaabi valvoo sivukatuja. Sunnialueilla Hashd al-Shaabi partioi vain harvoissa tapauksissa. ISISillä on edelleen aktiivisia operaatioita Bagdadin kaupungin rajojen sisällä. Bagdadissa on tapahtunut muun muassa lukuisia räjähdyksiä julkisilla paikoilla, jotka ovat johtaneet suureen siviiliuhrien määrään. Vuodesta 2014 lähtien Bagdadissa on raportoitu olleen sunniarabeihin kohdistuva väkivallan aalto. United Nations Assistance Mission for Iraq (UNAMI) -järjestön ylläpitämien uhritilastojen mukaan kuolonuhrien määrä Bagdadissa on kuitenkin laskenut. Vuoden 2016 kesä-lokakuun kuukausittaisten kuolonuhrien määrä oli noin 250, heinäkuussa jopa 513, kun taas vuoden 2017 kesä-lokakuun määrät ovat vaihdelleet 22–50 kuolonuhrin välillä. (Landinfo: Respons, Irak: Militser i Bagdad, 15.9.2017; U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices 2016 – Iraq, 3.3.2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Security and humanitarian situation, March 2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Sunni (Arab) Mulims, June 2017; UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016; United Nations Security Council: S/2017/592, Report of the Secretary-General pursuant to resolution 2299 (2016), 11.7.2017; United Nations Security Council: S/2017/881, Report of the Secretary-General pursuant to resolution 2367 (2017), 19.10.2017; BBC News: IS loses Deir al-Zour in Syria and al-Qaim in Iraq on same day, 3.11.2017; United Nations Iraq: UN Casualty Figures for Iraq for the Month of June 2016 - October 2017.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että vaikka Bagdadin kaupungin yleinen turvallisuustilanne on huonontunut, kaupungissa esiintyvän väkivallan aste ei ole kuitenkaan sellaisella tasolla, että palauttamisen voitaisiin yksin tällä perusteella katsoa rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (J.K. ym. v. Ruotsi, tuomio 23.8.2016).

Shiiamilitiat ja Irakin turvallisuusjoukot ovat kohdistaneet sunniarabeihin kostotoimina oikeudenloukkauksia, kuten esimerkiksi sieppauksia, kidutusta ja laittomia teloituksia, koska sunniarabien on uskottu tukevan ISISiä. Pelkkä sunni-identiteetti ei kuitenkaan yleensä ole johtanut oikeudenloukkausten kohteeksi joutumiseen, vaan siihen ovat vaikuttaneet myös henkilön muut ominaisuudet. Oikeudenloukkauksiin syyllistyneet militioiden jäsenet eivät ole yleensä joutuneet vastuuseen teoistaan. Bagdadissa shiiamilitiat ovat Irakin turvallisuusjoukkojen ohella vartioineet tarkastuspisteitä, partioineet kaduilla sekä tehneet kotiratsioita. Nämä ovat tapahtuneet pääasiallisesti alueilla, jotka ovat tai ovat olleet ISIS-järjestön hallinnassa. Shiiamilitioiden on raportoitu tarkastuspisteillä uhkailleen ja siepanneen sunneja, minkä vuoksi useat sunnit ovat esittäneet olevansa shiioja välttääkseen ongelmia. Maatietoraporteissa on todettu Bagdadin kaupungissa esiintyneen paljon sektaarista väkivaltaa, josta suurin osa on ollut shiiamilitioiden sunneihin kohdistamaa. Maatietouden mukaan militiat kohdistavat väestöön etniseen taustaan perustuvia valikoimattomia hyökkäyksiä terrorismin vastaisen taistelun varjolla. Viime aikoina militioiden pääasiallisena kohteena ovat olleet sunnit ja tavoitteena on ollut sunniväestön ajaminen pois tietyiltä alueilta. Bagdadin kaupunki on jakaantunut yhä enemmän alueittain sunnien ja shiiojen kesken. Vaikka sunnimuslimit Bagdadissa ovat joutuneet vähemmistön osaan, he ovat silti edelleen edustettuina yhteiskunnassa ja hallinnossa. Haider al-Abadin hallinto on yrittänyt saada sovintoa aikaiseksi sunniväestön kanssa. Norjan maatietopalvelun kesäkuussa 2017 julkaiseman raportin mukaan sunneihin kohdistuvien väärinkäytösten laajuutta on vaikea arvioida, mutta raportin havaintojen mukaan tilanne on säilynyt pääosin vuoden 2016 tasolla. (UNHCR: Relevant COI for Assessments on the Availability of an Internal Flight or Relocation Alternative (IFA/IRA) in Baghdad for Sunni Arabs from ISIS-Held Areas, May 2016; UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016; Landinfo: Temanotat, Irak: Bagdad – sikkerhetssituasjon per februar 2015, 13.2.2015; United Nations Security Council: Third report of the Secretary-General pursuant to paragraph 6 of resolution 2169 (2014), 1.5.2015; U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices for 2015 – Iraq, 13.4.2016; BA (Re-turns to Baghdad) Iraq CG, [2017] UKUT 00018 (IAC), United Kingdom: Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber), 23.1.2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Sunni (Arab) Muslims, June 2017; Landinfo, Temanotat Irak: Situasjonen for sunnimuslimer i Bagdad, 23.6.2017.)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittajaa on kuultu kolmena päivänä järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa. Turvapaikkapuhuttelun pöytäkirjasta ilmenee, että valittaja on tutustunut puhuttelun osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaan asiakirjaan, missä on todettu, että päätös tulee perustumaan turvapaikkapuhuttelun tietoihin ja muuhun asiassa esitettyyn aineistoon. Valittaja on tarkastanut puhuttelupöytäkirjan ja tehnyt siinä yhteydessä pöytäkirjaan lukuisia täsmennyksiä ja korjauksia. Valittajalla on ollut lisäksi halutessaan mahdollisuus toimittaa Maahanmuuttovirastolle kirjallista lisäselvitystä. Tähän nähden ja kun valittajalla on ollut turvapaikkapuhuttelussa asianmukainen mahdollisuus esittää selvitystä vaatimustensa perusteista, Maahanmuuttoviraston ei voida katsoa laiminlyöneen ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa ja hallintolain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettua velvollisuuttaan huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Päätös ei ole lainvastainen viranomaisen selvittämisvelvollisuutta koskevalla valitusperusteella.

Asiassa on riidatonta, että valittaja on vuonna 2010 otettu kiinni tarkastuspisteellä, viety kidutettavaksi ja että hän on kidutuksen jälkeen oleskellut Syyriassa ja Kirkukissa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja on työskennellyt sähköministeriön alaisuudessa ja että hänet on siirretty toiseen projektiin sen jälkeen, kun hän on tehnyt raportin, jonka mukaan ensimmäisessä projektissa oli ilmennyt korruptiota Asa'ib Ahl al-Haqin toimesta. Maahanmuuttovirasto on myös hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja on siirretty toisen kerran eri tehtäviin ja että valittaja on löytänyt viimeisimmältä työpaikaltaan asiakirjoja, joihin oli väärennetty valittajan nimi. Edelleen riidatonta on, että yksi valittajan lehteen kirjoittama artikkeli on julkaistu hänen nimellään ja että valittaja on saanut Asa'ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen. Maahanmuuttovirasto on myös hyväksynyt tosiseikkana, että valittajan veli on kuollut autoräjähdyksessä.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei valittajan vuonna 2010 tapahtuneen sieppauksen voida katsoa liittyvän sellaiseen syyhyn, että valittaja olisi edelleen vakavien oikeudenloukkausten vaarassa sieppauksen johdosta. Valittaja on omankin kertomansa mukaan julkaissut vain yhden arkaluontoisen artikkelin nimellään. Valittajan ylempi esimies on hyväksynyt valittajan korruption vastaisen toiminnan ja valittaja on sittemmin siirretty takaisin valvomaan toisen projektin toteutusta. Lisäksi valittaja on luopunut työstään sekä sähköministeriössä että toimittajana. Bagdadin yleinen turvallisuustilanne huomioon ottaen asiassa ei ole ilmennyt aihetta olettaa, että valittajan veljen kuolema liittyisi valittajaan tai että nimenomaan valittaja olisi ollut pommi-iskun kohteena. Edellä todetut seikat huomioon ottaen asiassa ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi työskentelynsä päättymisen jälkeenkin ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei aseellinen selkkaus valittajan kotikaupungissa Bagdadissa ole siihen liittyvän mielivaltaisen väkivallan aste huomioon ottaen sellainen, että siitä aiheutuisi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa kaikille kaupungissa oleskeleville. Toissijaisen suojelun tarpeen arviointi edellyttää myös turvapaikanhakijan henkilökohtaisten olosuhteiden harkintaa kokonaisuudessaan. Bagdadia koskevan maatietouden perusteella miehet, jotka ovat etniseltä taustaltaan arabeja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja, voivat alueen nykytilanteessa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Edelleen maatiedon mukaan shiiamilitioilla on kytköksiä turvallisuusjoukkoihin sekä vaikutusvaltaa Bagdadin kaupungissa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan jokainen sunnimuslimi Bagdadissa ei ole vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Valittaja on nuori sunnalainen mieshenkilö. Maahanmuuttovirasto on keskeisiltä osiltaan hyväksynyt valittajan kertomuksen tapahtumista tosiseikkana. Valittajaan on jo kohdistunut yksi vakava oikeudenloukkaus vuonna 2010. Lisäksi hän on työssään toiminut korruption vastaisesti sekä kirjoittanut lehteen artikkeleita. Valittaja on lisäksi saanut uhkauskirjeen Asa'ib Ahl al-Haqilta. Kun otetaan huomioon Bagdadin turvallisuustilanteesta saatu selvitys ja valittajan henkilökohtaiset olosuhteet sekä se seikka, että valittajan taustan omaavan henkilön ei Bagdadissa yleensä ole mahdollista saada tehokasta suojelua viranomaisilta vakavan haitan uhatessa, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen siltä osin kuin se koskee oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Marttila ja Henri Matinolli, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt, että korkein hallinto-oikeus pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta. Ennakkoratkaisua tulisi pyytää uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 (c) artiklan ja "mielivaltaisen väkivallan" käsitteen tulkinnasta.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista on tulkittavissa, että hallinto-oikeus on katsonut A:n uskonnollisen taustan ja korruption vastaisen toiminnan sekä hänen kokemiensa aiempien oikeudenloukkausten olevan sellaisia henkilökohtaisia olosuhteita, jotka lisäävät A:n vaaraa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmene, minkälaista väkivaltaa se katsoo A:een mahdollisesti kohdistuvan.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella myönnetään, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Saman momentin 3 kohdan mukaan yksi vakavan haitan muodoista on mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara. Kyseisellä lainkohdalla on pantu täytäntöön ns. määritelmädirektiivin säännös, eikä sen perusteluissa (HE 166/2007 vp) ole tarkemmin määritetty mielivaltaisen väkivallan käsitettä.

Nykyisin voimassa olevassa uudelleenlaaditussa määritelmädirektiivissä (2011/95/EU) ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaa 15 artiklan c alakohta. Mielivaltaisen väkivallan käsitettä ei määritellä myöskään direktiivissä eikä sen johdantokappaleissa. Sen sijaan ns. Elgafaji- ratkaisussa (unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-465/07, annettu 17.2.2009) unionin tuomioistuin määrittelee väkivallan mielivaltaisuuden seuraavasti (kappale 34):

[...] tämän vaaran aiheuttava väkivalta luokitellaan "mielivaltaiseksi", ja tämä termi merkitsee, että väkivalta voi ulottua henkilöihin riippumatta heidän henkilökohtaisista olosuhteistaan.

Suomen kielen sanalla "mielivaltainen" voidaan yleisesti tarkoittaa muun muassa lakiin perustumatonta viranomaisen tai muun tahon toimintaa. Kuitenkin mielivaltaisesta väkivallasta määritelmädirektiivin englanninkielisessä versiossa käytetty ilmaus on "indiscriminate violence", ranskankielisessä "violence aveugle" ja ruotsinkielisessä "urskillningslöst våld". Myös ulkomaalaislain ruotsinkielisessä versiossa käytetty ilmaus on sama. Näiden ilmausten sekä unionin tuomioistuimen Elgafaji-ratkaisussa esittämän määritelmän perusteella kyse on siis enemmänkin erottelemattomasta kuin yleiskielen mukaisessa merkityksessä "mielivaltaisesta" väkivallasta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu mielivaltainen väkivalta tulisi siis ymmärtää siten, että se tarkoittaa sellaista aseellisiin selkkauksiin liittyvää väkivaltaa, jonka on mahdollista kohdistua kehen tahansa konfliktialueella olevaan henkilöön. Kyse on tyypillisesti aktiivisiin taisteluihin liittyvistä pommituksista, harhaluodeista, miinoista ja muusta sellaisesta aseiden käyttöön liittyvästä vaarasta, joka kohdistuu laajaan ja ennalta määrittelemättömään henkilöjoukkoon. Tietyt henkilökohtaiset olosuhteet voivat Elgafaji-ratkaisussa tarkoitetulla tavalla kasvattaa sitä todennäköisyyttä, joka tietyllä henkilöllä on joutua tilanteeseen, jossa tällainen erottelematon väkivalta kohdistuu nimenomaan häneen.

Konfliktitilanteeseen liittyy usein myös sellaista väkivaltaa, joka johtuu uhrin henkilöön liittyvistä syistä, kuten mielivaltaisia teloituksia, kidutusta ja pakkovärväystä. Tällaisilla teoilla on yleensä hyvin selkeä side uhrin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten poliittiseen mielipiteeseen, uskontoon tai etniseen taustaan. Tällainen toiminta voi olla "mielivaltaista" siinä yleiskielisessä merkityksessä, että toiminta ei perustu lakiin ja voi olla ennakoimatonta ja arvaamatonta. Kyse ei kuitenkaan ole direktiivissä ̶ ja siten ulkomaalaislaissa ̶ tarkoitetusta mielivaltaisesta väkivallasta.

Hallinto-oikeus on perustellut A:n toissijaisen suojelun tarvetta sillä, että hän olisi uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä liittyvistä syistä vaarassa joutua shiialaisen aseellisen ryhmittymän uhkaamaksi. Uhalla on siten selvä yhteys A:n sellaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat myös ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettuja vainon syitä. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että uhka ei ole ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla mielivaltaista eikä kyseessä siten voi olla tässä lainkohdassa tarkoitettu vakava haitta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella voidaan myöntää vain, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty. Ulkomaalaislain 87 §:ssä säädetyt turvapaikan antamisen edellytykset soveltuvat samalla tavoin henkilöihin, joiden kotimaassa vallitsee aseellisesta selkkauksesta johtuva erottelemattoman väkivallan tilanne. Tällaisiin tilanteisiin liittyykin usein sellaista henkilöön liittyvistä syistä aiheutuvaa väkivaltaa, joka voi olla peruste henkilön tunnustamiseen pakolaiseksi. Jos hakijan katsottaisiin olevan kotialueellaan vakavassa vaarassa uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä liittyvistä syistä, eikä hänellä olisi mahdollisuutta viranomaissuojeluun tai sisäiseen pakoon, hänelle tulisi antaa turvapaikka.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään perustellut tarkemmin, minkälaisten tekojen uhka A:een kohdistuisi kotimaassaan. Päätöksestä ei siten ilmene, mistä syystä hänen ei ole katsottu olevan ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitetun vainon tai 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa. Jos hallinto-oikeus on katsonut, että A ei enää olisi vaarassa siitä syystä, että hän on lopettanut työnsä ja tapahtumista on kulunut aikaa, jää epäselväksi, miksi hänen on tästä huolimatta katsottu olevan 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa vaarassa.

A on antanut selityksen, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden omaksumaa tulkintatapaa on pidettävä perus- ja ihmisoikeusmyönteisenä laintulkintatapana. Myös Elgafaji-ratkaisusta ilmenee, että tietyt henkilökohtaiset olosuhteet voivat kasvattaa henkilön todennäköisyyttä joutua "erottelemattoman" väkivallan kohteeksi.

A:n uskonnollinen tausta, korruption vastainen toiminta sekä hänen kokemansa aikaisemmat oikeudenloukkaukset ovat sellaisia henkilökohtaisia olosuhteita, jotka lisäävät hänen todennäköisyyttään joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Merkitystä ei ole sillä, minkälaista väkivaltaa häneen kohdistuisi, vaan merkityksellistä on se, kenen toimesta sitä mahdollisesti saattaisi häneen kohdistua. Kun otetaan huomioon ajantasainen Irakia koskeva maatieto ja A:n henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan, voidaan pitää todennäköisenä, että hän on vaarassa profiloitua vaikutusvaltaisten tahojen, kuten shiiamilitioiden, kielteisen mielenkiinnon kohteeksi.

Selitys on lähetetty Maahanmuuttovirastolle tiedoksi.

2. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee turvapaikan myöntämistä ja asia palautetaan tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely.

A on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

A on nuori sunnitaustainen mieshenkilö. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat hyväksyneet keskeisiltä osin hänen kertomuksensa tapahtumista tosiseikkana. A:een on kohdistunut yksi vakava oikeudenloukkaus vuonna 2010. Lisäksi hän on työssään toiminut korruption vastaisesti sekä kirjoittanut lehteen artikkeleita. Hän on myös saanut Asa’ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen. Myös se seikka, että A:n veli on kuollut autoräjähdyksessä, on hyväksytty tosiseikkana.

A kuuluu uskontonsa ja alkuperänsä vuoksi kotialueellaan vainon kohteena olevaan ihmisryhmään. A:lla on katsottava olevan hänen korruption vastaisen toimintansa sekä harjoittamansa kirjoitustoiminnan vuoksi poliittinen mielipide, joka on ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettu vainon syy. A on esittänyt julkisesti poliittisia mielipiteitä muun ohella tämänhetkisessä Irakissa huomattavan vaikutusvaltaisesta vainoa harjoittavasta Asa’ib Ahl al-Haq -militiasta, joka on kohdistanut häneen oikeudenloukkauksia sen vuoksi, että hän on arvostellut sen toimintaa. Lisäksi on perusteltuja syitä katsoa, että edellä mainitulla pommi-iskulla on tavoiteltu A:n kuolemaa.

A:lla on katsottava olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi alkuperänsä, uskontonsa ja poliittisen mielipiteensä vuoksi, ja hän on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Valituskirjelmä on asian vireille tulon yhteydessä toimitettu Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle ja A:lle valitusluvat ja tutkii asian.

1. Maahanmuuttoviraston vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan Maahanmuuttoviraston ja A:n valitusten johdosta.

Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan A:n valituksen johdosta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi.

Lausuminen Maahanmuuttoviraston valituksesta enemmälti raukeaa.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

Hallinto-oikeus on katsonut, että A:lla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi. Hallinto-oikeus on kuitenkin viitaten A:n sunnitaustaan, hänen kokemaansa aikaisempaan oikeudenloukkaukseen ja hänen työskentelyynsä sekä Bagdadin turvallisuustilanteeseen katsonut, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ulkomaalaislain 88§:n 1 momentin 3 kohdan osalta.

Maahanmuuttoviraston valituksessa on kysymys ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan toissijaisen suojelun edellytysten täyttymisestä. Asiassa on valituksen johdosta erityisesti arvioitavana, mikä merkitys hakijan henkilökohtaisilla olosuhteilla on tässä arvioinnissa.

A:n valituksesta on puolestaan arvioitavana, olisiko hänelle tullut antaa ulkomaalaislain 87:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle) perustelukappaleen 35 mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Direktiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske.

Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;

(---)

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan, jotta tekoa pidetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuna vainoksi katsottavana tekona, sen on oltava:

a) laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin vakava, että se muodostaa vakavan loukkauksen ihmisten perusoikeuksia vastaan ja erityisesti niitä oikeuksia vastaan, joista ei voida poiketa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla; tai

b) kertymä erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia, ja joka on riittävän vakava vaikuttaakseen yksilöön a alakohdassa tarkoitettua vastaavalla tavalla.

Artiklan 2 kohdan mukaan vainoksi katsottavat teot voivat olla muun muassa seuraavia:

a) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

b) oikeudelliset, hallinnolliset ja poliisin toimintaan ja/tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

c) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

(---)

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 2 momentin mukaan vainoksi katsottavia tekoja voivat olla:

1) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

2) oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet taikka poliisin toimintaan tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

3) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

(---)

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 15 artiklan c kohtaa. Toissijaista suojelua myönnettäisiin ulkomaalaiselle, joka pystyy esittämään perusteita henkilökohtaiselle ja vakavalle vaaralle, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Kansainvälisellä tai maan sisäisellä aseellisella selkkauksella ei tarkoiteta ainoastaan humanitaariseen oikeuteen liittyvissä Geneven sopimuksissa vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjoissa vuodelta 1977 määriteltyjä aseellisia selkkauksia, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös muuta aseellista väkivaltaa tai levottomuutta."

2.3 Oikeuskäytäntöä

2.3.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä todistustaakasta turvapaikka-asioissa

Ihmisoikeustuomioistuin on ottanut oikeuskäytännössään usein kantaa todistustaakan jakautumiseen turvapaikka-asioissa.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan maasta poistettavalla henkilöllä on periaatteessa todistustaakka siitä, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa hänellä itsellään olevan kohdemaassa vakava riski joutua kohdelluksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesti. Jos vakavasta riskistä on esitetty näyttöä, sopimusvaltion on puolestaan osoitettava, ettei tällaista vaaraa ole (esim. Saadi v. Italia, suuri jaosto 28.2.2008, kohta 129). Todistustaakan jakautuminen liittyy kiinteästi tosiseikkojen erityisyyteen, esitetyn väitteen luonteeseen sekä siihen, mistä ihmisoikeussopimuksen turvaamasta oikeudesta asiassa on kysymys (esim. Nachova ym. v. Bulgaria, suuri jaosto 6.7.2005, kohta 147).

Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että ratkaisemattomaan tilanteeseen liittyvä pelkkä kaltoinkohtelun mahdollisuus ei ole riittävää aiheuttamaan 3 artiklan loukkausta (esim. Vilvarajah ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 30.10.1991, kohta 111). Koska maatietolähteet kuvaavat vain kohdemaan yleistä tilannetta, tarvitaan myös henkilöä itseään koskevia väitteitä tukevaa muuta näyttöä (esim. Mamatkulov ja Askarov v. Turkki, suuri jaosto 4.2.2005, kohta 73). Yleensä henkilön ei voida katsoa täyttäneen näyttövelvollisuuttaan ennen kuin hän on esittänyt perustellun selonteon yksilöllisestä ja siten vakavasta vaarasta joutua kaltoinkohdelluksi, mikä erottaa hänen tilanteensa kohdemaassa esiintyvästä yleisestä uhasta. Yksittäisten tekijöiden kumulaatio (kuten aikaisempi rikollisuus, pidätysmääräys, ikä, sukupuoli, kuuluminen etniseen tai muuhun vähemmistöryhmään taikka aikaisempi toisessa valtiossa tehty turvapaikkahakemus) yhdistettynä kohdemaan yleiseen turvallisuustilanteeseen voi riittää osoittamaan 3 artiklassa tarkoitettua riskiä, vaikka yksittäin arvioituna mainitut seikat eivät riittäisikään tällaiseksi osoitukseksi (esim. J.K. ym. v. Ruotsi, suuri jaosto 23.8.2016, kohdat 94 ja 95).

Todistustaakkaa yksilöllisistä olosuhteista on tulkittu lievemmin tilanteissa, joissa henkilö väittää kuuluvansa sellaiseen ihmisryhmään, johon kohdistetaan systemaattisesti kaltoinkohtelua (esim. Saadi v. Italia, suuri jaosto 28.2.2008, kohta 139). Tällöin asiaa arvioidaan henkilön kertomuksen ja merkityksellisen maatiedon perusteella (esim. Salah Sheek v. Yhdistynyt kuningaskunta, 11.1.2007, kohta 148).

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä otetaan huomioon, että turvapaikanhakijan voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta toimittaa lyhyessä ajassa näyttöä, varsinkin jos se on hankittava maasta, josta turvapaikanhakija väittää paenneensa (esim. Bahaddar v. Alankomaat, 19.2.1998, kohta 45). Turvapaikkamenettelyssä annettujen kertomusten uskottavuuden arvioinnissa tulee muutenkin ottaa huomioon benefit of the doubt -periaate, ja henkilölle tulee antaa tilaisuus selvittää kertomukseensa mahdollisesti sisältyvät epäjohdonmukaisuudet ja puutteet. (esim. M.A. v. Sveitsi, 18.11.2014, kohta 69).

2.3.2 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä toissijaisen suojelun osalta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa Elgafaji (C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohdan säännöstä, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklan c alakohtaa.

Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossaan lausunut muun ohella, että direktiivin 15 artiklan a ja b alakohdassa käytetyt ilmaisut "kuolemanrangaistus", "teloitus" ja "hakijan (---) kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus" kattavat tilanteita, joissa toissijaisen suojelun hakija joutuu juuri vaaraan kärsiä tietyntyyppistä haittaa. Sen sijaan haitta, joka on direktiivin 15 artiklan c alakohdassa määritelty ilmaisulla hakijan "henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara", kattaa yleisemmän haitan vaaran. Sillä nimittäin tarkoitetaan laajemmin siviilihenkilön "henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava[a] (---) vaara[a]" eikä tiettyjä väkivaltaisuuksia. Lisäksi tämä vaara kuuluu "kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen" muodostamaan yleiseen tilanteeseen. Lopuksi tämän vaaran aiheuttava väkivalta luokitellaan "mielivaltaiseksi", ja tämä termi merkitsee, että väkivalta voi ulottua henkilöihin riippumatta heidän henkilökohtaisista olosuhteistaan.

Unionin tuomioistuin lausui edelleen, että aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdan termin "henkilökohtainen" on ymmärrettävä kattavan haitat, jotka kohdistetaan siviilihenkilöihin riippumatta heidän identiteetistään, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste (---) saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, todelliseen direktiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun vakavaan vaaraan (tuomion 35 kohta). Kyse voi olla poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea vaaran aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti juuri kyseistä henkilöä (tuomion 37 kohta). Vaikka on tosin totta, että kollektiivisilla seikoilla on tärkeä merkitys direktiivin 15 artiklan c alakohdan soveltamisessa siinä mielessä, että asianomainen henkilö kuuluu muiden henkilöiden tavoin kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä esiintyvän mielivaltaisen väkivallan potentiaalisten uhrien piiriin, tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava (---) siten, että otetaan henkilökohtaisuutta koskeva edellytys kiinteästi huomioon (tuomion 38 kohta). Tältä osin on täsmennettävä, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion 39 kohta).

2.3.3 Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä toissijaisen suojelun osalta

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:194 oli kyse muun ohella siitä, joutuisiko Bagdadista kotoisin oleva muutoksenhakija A sinne palautettuna henkilönä jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksen perusteluissa muun ohella, että koska mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ollut katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että hän oli kotoisin Bagdadin kaupungista, asiassa oli vielä ratkaistava, oliko muutoksenhakija ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia.

Muutoksenhakijan isällä oli ollut henkilökohtaisia ja vakavia kokemuksia mielivaltaisesta väkivallasta Bagdadissa. Nämä kokemukset eivät yksin osoittaneet, että mielivaltaisen väkivallan vaara olisi koskenut juuri muutoksenhakijaa hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia. Kokemukset oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kuitenkin otettava huomioon, kun arvioitiin, koskiko ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 momentissa tarkoitettu vaara juuri häntä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijaan henkilökohtaisesti kohdistuvan mielivaltaisen väkivallan todennäköisyyttä ja vakavuusastetta arvioitaessa oli annettava merkitystä isän amerikkalaisten kanssa tekemän yhteistyön ja siitä johtuvaksi väitetyn mielenkiinnon ohella erityisesti niille seikoille, että muutoksenhakija oli yli 10 vuotta sitten paennut perheensä kanssa isäänsä kohdistuneiden uhkausten vuoksi Irakista Syyriaan ja oleskellut koko tämän ajan kotimaansa ulkopuolella ja että hän olisi kertomansa mukaan Bagdadissa ilman perhesiteitä. Turvallisuusjoukkojen ja niihin kytköksissä olevien shiiamilitioiden toiminnasta Bagdadin kaupungin lukuisilla tarkastuspisteillä saatavilla oleva maatieto huomioon ottaen muutoksenhakijaan voi useita vuosia Syyriassa oleskelleena perheettömänä nuorena miehenä kohdistua sekä Irakin turvallisuusviranomaisten että shiiamilitioiden erityistä mielenkiintoa alueelle palatessaan. Kun otettiin huomioon Bagdadin turvallisuustilanteesta ja muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saatu selvitys sekä se seikka, että muutoksenhakijan taustan omaavan henkilön ei Bagdadissa yleensä ollut mahdollista saada tehokasta suojelua viranomaisilta vakavan haitan uhatessa, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli esitetty merkittäviä perusteita uskoa hänen olevan todellisessa vaarassa joutua Bagdadiin palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

2.4 Irakia koskevaa maatietoutta

Väkivaltaisten selkkausten määrä Bagdadin kaupungissa ja kaupunkia ympäröivällä vyöhykkeellä on kaiken kaikkiaan vähentynyt vuoden 2017 jälkeen. ISISin toiminta alueella on vähentynyt, vaikka se pystyy edelleen suorittamaan hyökkäyksiä Bagdadin kaupunkia ympäröivällä alueella. Bagdadin kuvernoraatti on yleisesti ottaen viranomaisten hallinnassa ja viranomaiset jakavat puolustus- sekä lainvalvontatehtävät shiiamilitioiden (PMU, popular mobilization forces) kanssa. Turvallisuusviranomaisten ja shiiamilitioiden välillä on myös ollut yhteentörmäyksiä ja shiiamilitioiden on raportoitu kilpailevan keskenään alueiden ja väestön hallinnasta sekä poliittisesta vaikutusvallasta. (EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Bagdadissa rekisteröitiin vuonna 2018 yhteensä 392 turvallisuusvälikohtauksiin liittyvää siviilikuolemaa, joka vastaa 7,4 siviilikuolemaa 100 000 asukasta kohti. Vuonna 2017 vastaava luku oli 13,4 siviilikuolemaa. Yleisin siviilien kuolemaan johtaneet tapahtumat käsittivät ammuskelua, teloituksia/mielivaltaisia surmia ja improvisoituja räjähteitä. Eniten turvallisuusvälikohtauksia tapahtui Adamiyan ja Resafan kaupunginosissa. (EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Suurin osa vuoden 2018 väkivaltaisista selkkauksista liittyi poliittiseen väkivaltaan, joka oli yhteydessä vuoden 2018 vaaleihin. Shiiamilitiat syyllistyivät myös rikolliseen väkivaltaan kuten sieppauksiin, kiristykseen, pelotteluun, räjähteiden käyttämiseen, ampumisiin sekä ryöstöihin. (EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Bagdadissa toimivia shiialaisia aseellisia ryhmittymiä syytetään usein sunneihin kohdistuneesta väkivallasta. Sunnit pelkäävät ennen kaikkea joutuvansa kiristyksen tai sieppauksen kohteeksi tai että heidän omaisuutensa viedään. Ryhmittymien saattaminen vastuuseen on vaikeaa. Räjähteitä käytetään hyökkäyksissä ja pelottelussa sekä poliittisiin että rikollisiin tarkoituksiin. (EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Bagdadin sisäisten pakolaisten määrä oli 15 joulukuuta 2018 mennessä vähentynyt 69 204 henkilöön, luvun olleessa korkeimmillaan 604 140 (2016). (EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Syksyllä 2019 on uutisoitu, että Bagdadissa on ollut laajoja mielenosoituksia. Turvallisuusjoukot ovat käyttäneet vesitykkejä, kyynelkaasua ja kumiluoteja, mutta myös oikeita ammuksia hallitakseen mielenosoituksia. Esimerkiksi lokakuun ensimmäisen viikon aikana 104 ihmisen raportoitiin kuolleen Bagdadissa ja maan eteläisissä kaupungeissa ja yli 6 000 ihmistä loukkaantui. Mielenosoittajat ovat osoittaneet tyytymättömyyttä Irakissa vallitsevaan korruptioon, työttömyyteen sekä riittämättömiin julkisiin palveluihin. Irakin turvallisuusviranomaiset ovat myöntäneet, että tilanteissa on myös käytetty liiallista voimaa mielenosoittajia vastaan. (Al Jazeera, https://www.aljazeera.com/news/2019/10/iraq-protests-latest-updates-191004085506824.html, käyty 8.10.2019)

Ruotsin maahanmuuttovirasto toteaa tilannekatsauksessaan 2.12.2019, että tilanne Irakissa on kehittynyt hyvin nopeasti ja uusista yhteenotoista raportoidaan jatkuvasti. Ajankohtainen tilanne on voimakkaasti polarisoinut maan kahteen leiriin; heihin, jotka uskovat, että mielenosoitusten kautta voidaan saavuttaa merkittävää muutosta, ja heihin, joiden mielestä mielenosoitukset ovat menettäneet merkityksensä. Poliittiset päättäjät toivovat, että protestit laantuisivat, minkä vuoksi mielenosoituksia koskevaa tiedonkulkua ja uutisointia pyritään voimakkaasti kontrolloimaan. Epävakaa turvallisuustilanne luo myös toimintaedellytyksiä ISIS-soluille sekä muille toimijoille. Turvallisuustilanne Bagdadissa on hyvin vaihteleva, millä on tällä hetkellä vaikutuksia liikkumis- ja toimeentulomahdollisuuksiin. Irak on yhä enenevässä määrin Yhdysvaltain ja Iranin käymän sijais- ja informaatiosodan näyttämö. (Migrationsverket, Lägesanalys: Demonstrationerna i Irak. Evolution eller revolution?)

2.5 Ratkaisun yleisiä lähtökohtia

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Jos turvapaikan edellytykset eivät täyty, on asiassa seuraavaksi arvioitava, täyttyvätkö ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetut toissijaisen suojelun edellytykset.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa säännellyn toissijaisen suojelun edellytysten täyttyminen edellyttää, että kyse on yksilöön henkilökohtaisesti kohdistuvasta vaarasta kärsiä tietyntyyppistä vakavaa haittaa, joka voisi toteutua henkilön palatessa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa. Kyseiset kohdat vastaavat määritelmädirektiivin 15 artiklan a ja b kohtia.

Sen sijaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltaminen edellyttää, että kyse on mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvasta vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta. Elgafaji-tuomion mukaan määritelmädirektiivin 15 c artiklassa tarkoitetaan laajemmin siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavaa vaaraa eikä tiettyjä vakavan haitan tekomuotoja.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeen arvioinnissa vaikuttavat kollektiivisten seikkojen ohella myös henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua mainitun 3 kohdan nojalla.

Henkilökohtaisilla olosuhteilla voidaan 88 §:n 1 momentin 3 kohdan yhteydessä katsoa tarkoitettavan lähtökohtaisesti sellaisia olosuhteita, jotka aiheuttavat henkilölle muuhun väestöön verrattuna kohonneen riskin kärsiä erottelemattomasta väkivallasta aiheutuvaa vakavaa haittaa. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa voidaan huomioida muun ohella henkilön ikään, terveyteen ja sukupuoleen liittyviä seikkoja sekä muita haavoittuvaista asemaa korostavia näkökohtia, kuten turvaverkon puutetta ja puutteellista paikallistuntemusta. Esimerkiksi lapsiperhe voi tällaisesta syystä olla erityisessä vaarassa. Samoin vaaralle alttiina voivat olla konfliktialueella tai sen lähistöllä asuvat henkilöt tai sellaiset henkilöt, jotka ammattinsa puolesta joutuvat liikkumaan aseellisen selkkauksen alueella.

Se, että edellä tarkoitettu henkilön taustaan ja olosuhteisiin liittyvä vaaralle altistava seikka ei sellaisenaan mahdollisesti täytä ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaisia turvapaikan antamisen edellytyksiä, ei vielä merkitse sitä, etteikö kyseisellä seikalla voisi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa henkilökohtaisten olosuhteiden merkitystä toissijaista suojelua koskevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Toisaalta on samalla huomattava, että ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaisia turvapaikan antamisen edellytyksiä arvioidaan samoilla perusteilla siitä riippumatta, vallitseeko hakijan kotimaassa aseellisesta selkkauksesta johtuva erottelemattoman väkivallan tilanne vai ei.

2.6 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

A on Bagdadista kotoisin oleva sunnimuslimi. A on kertonut, että hän on joutunut siepatuksi tarkastuspisteellä vuonna 2010, jolloin häntä on kidutettu. A on työskennellyt sähköministeriön alaisessa työpaikassa. Hänet on siirretty toiseen projektiin sen jälkeen, kun hän on laatinut raportin, jonka mukaan ensimmäisessä projektissa oli ilmennyt korruptiota shiiamilitia Asa'ib Ahl al-Haqin toimesta. A on siirretty toisen kerran eri tehtäviin, jolloin hän on löytänyt työpaikaltaan asiakirjoja, joihin oli väärennetty hänen nimensä. A on lisäksi kirjoittanut lehteen artikkeleita. Yksi hänen kirjoittamansa artikkeli on julkaistu hänen nimellään. A on saanut tämän jälkeen Asa'ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen kirjoittamansa lehtiartikkelin johdosta. A:in veli on kuollut autoräjähdyksessä lainattuaan A:in auton. A on epäillyt, että hänen autoonsa oli asennettu pommi tarkoituksessa surmata hänet.

Maahanmuuttovirasto on keskeisiltä osiltaan hyväksynyt A:n kertomuksen tapahtumista tosiseikkana. A:n kertomusta on näiltä osin pidettävä myös johdonmukaisena, eikä se ole ristiriidassa Irakia koskevan yleisen maatiedon kanssa. A:n kertomusta ei näin ollen ole olennaisilta osiltaan syytä epäillä.

Toisin kuin hallinto-oikeus korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyt A:n aikaisempiin kokemuksiin liittyvät seikat eivät tässä tapauksessa ole sellaisia hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisia seikkoja, joiden voidaan katsoa lisäävän hänen riskiään joutua erottelemattomasta väkivallasta johtuvan vakavan haitan vaaran ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeuden päätös olisi jo edellä lausutun perusteella kumottava Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta. Asiassa on kuitenkin vielä otettava A:n valituksesta kantaa siihen, onko A:lla ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan.

Korkein hallinto-oikeus arvioi A:n kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon, jonka mukaan sunneihin kohdistuu edelleen vakavia oikeudenloukkauksia shiiamilitioiden taholta, että A:lla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainoksi katsottavien oikeudenloukkausten kohteeksi, jotka ovat syy-yhteydessä hänen aikaisempiin kokemuksiinsa, uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä. A:n taustan omaavan henkilön ei Bagdadissa yleensä ole mahdollista saada tehokasta suojelua viranomaisilta shiialaisten aseellisten ryhmittymien uhkaa vastaan. A:lle on siten myönnettävä turvapaikka.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä Maahanmuuttoviraston että A:n valituksista. Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan A:n valituksesta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamista varten. Asian näin päättyessä lausuminen enemmälti Maahanmuuttoviraston valituksesta raukeaa.

Asian lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon otettuna tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.