KHO:2020:35

Elinkeinotulon verotus – Siirtohinnoittelu – Rahoitusjärjestelyn rakenteen sivuuttaminen – Saatavien sijoittaminen apporttiomaisuutena – Rahoitusyhtiö – Liiketoimen uudelleenluonnehdinta – Liiketoimen tunnistaminen

Vuosikirjanumero: KHO:2020:35
Antopäivä: 2.4.2020
Taltionumero: 1503
Diaarinumero: 2703/2/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2020:35

A-konsernissa oli vuonna 2008 toteutettu sisäisen rahoitusfunktion uudelleenjärjestely siten, että konsernin emoyhtiö A Oyj oli perustanut Belgiaan A Finance NV:n. Tämän jälkeen A Oyj oli siirtänyt A Finance NV:lle apporttiomaisuutena noin 223 500 000 euron määräiset konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset. Vastikkeena A Oyj oli saanut A Finance NV:n osakkeita. Apporttina siirretyt konsernin sisäiset lainasaamiset olivat olleet vakuudettomia, ja lainasaamisten korkotuotot olivat samana päivänä siirtyneet A Finance NV:lle. A Finance NV oli kirjannut saatavat taseessaan varoikseen. A Oyj ja A Finance NV olivat lisäksi sopineet, että A Finance NV:n toiminnallaan saavuttamalle sijoitetun pääoman tuotolle asetetaan tavoiterajat. A Finance NV on hyvittänyt A Oyj:lle tuotot, jotka ovat ylittäneet tavoiterajan tai vaihtoehtoisesti laskuttanut A Oyj:ltä tavoiterajan alle jäävät tuotot.

Konserniverokeskus oli A Oyj:ssa toimitetussa verotarkastuksessa laaditun toimintoanalyysin perusteella katsonut, että A Oyj oli todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot, kantanut tähän liittyvät merkittävät riskit sekä käyttänyt tähän liittyviä merkittäviä varoja ja ettei A Finance NV ollut tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus oli myös katsonut, että A Finance NV:lle oli kuulunut toiminnan kustannuksiin pohjautuva markkinaehtoinen korvaus. Konserniverokeskus oli verovelvollisen vahingoksi toimittamissaan verovuosien 2011 ja 2012 verotuksien oikaisuissa siirtohinnoitteluoikaisuna lisännyt A Oyj:n verotettaviin tuloihin sille kuuluviksi katsottujen tulojen ja yhtiön ilmoittamien tulojen erotukset ja määrännyt yhtiölle lisäksi veronkorotukset. Konserniverokeskus oli siirtohinnoitteluoikaisua koskevien päätöstensä perusteluissa todennut, ettei liiketoimia ollut uudelleenkarakterisoitu, koska sopimusosapuolten välistä luonnehdintaa tai strukturointia liiketoimesta tai järjestelystä ei ollut oikaistu, vaan että verotuksia oli oikaistu sen perusteella, mitkä olivat olleet osapuolten välillä todellisuudessa tehdyt liiketoimet.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Konserniverokeskus oli sivuuttanut A Oyj:n ja A Finance NV:n tekemät oikeustoimet ja erityisesti sen seikan, että A Finance NV oli tullut konserniyhtiöiden velkojaksi. Se oli tunnistanut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset, apporttisijoituksen jälkeen tehdyt liiketoimet ja katsonut, että A Oyj oli todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot ja ettei A Finance NV ollut tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus oli siten verotuksen oikaisuja verovelvollisen vahingoksi toimittaessaan luonnehtinut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset oikeustoimet uudelleen verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla. Koska sanottu säännös ei oikeuttanut Konserniverokeskusta luonnehtimaan verovelvollisen tekemiä oikeustoimia uudelleen ja koska asiassa ei ollut väitetty, että A Oyj ja A Finance NV olisivat ryhtyneet konsernin rahoitustoimintojen uudelleen järjestämiseen veron välttämisen tarkoituksessa, Konserniverokeskus ei ollut esittämillään perusteilla voinut oikaista A Oyj:n verovuosien 2011 ja 2012 verotuksia verovelvollisen vahingoksi eikä määrätä yhtiölle veronkorotuksia. Verovuodet 2011 ja 2012.

Laki verotusmenettelystä 31 § 1 momentti, 32 § 3 momentti (1079/2005) sekä 56 § 1 momentti (520/2010) ja 4 momentti (1079/2005)

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.4.2018 nro 18/0254/4

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on toimittanut A Oyj:n verotuksen verovuosilta 2009–2012 yhtiön antamien ilmoitusten mukaisesti.

Konserniverokeskuksen 21.11.2013 verovelvollisen vahingoksi toimittamissa verotuksen oikaisuissa A Oyj:n elinkeinotoiminnan verotettavaan tuloon on muun ohella lisätty verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla sekä OECD:n vuoden 2010 siirtohinnoitteluohjeiden kohtiin 1.48, 1.49, 1.52, 1.53, 1.64 ja 9.165 viitaten siirtohinnoitteluoikaisuna (===) 10 646 213,77 euroa verovuodelle 2011 ja 10 506 729,17 euroa verovuodelle 2012. Yhtiölle on lisäksi määrätty verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin perusteella veronkorotusta (===) 532 300 euroa verovuodelle 2011 ja 525 000 euroa verovuodelle 2012.

Verotuksen oikaisut ovat perustuneet yhtiössä toimitetussa verotarkastuksessa tehtyihin havaintoihin. Verotarkastuksessa on havaittu, että yhtiö oli vuonna 2008 perustanut belgialaisen tytäryhtiön A Finance NV:n ja että yhtiö oli siirtänyt A Finance NV:lle apporttina konsernin sisäisiä, vakuudettomia pitkäaikaisia lainasaamisia. Yhtiö ja A Finance NV olivat 1.7.2010 tehneet palvelusopimuksen, jonka oli todettu olleen voimassa 19.11.2008 lähtien. Sopimuksen mukaan A Finance NV suorittaa tiettyjä konsernin sisäisiä treasury-toimintoja ja A Oyj kantaa ja hallinnoi tiettyjä riskejä liittyen A Finance NV:n suorittamiin transaktioihin. Sopimuksen mukaan A Finance NV on oikeutettu taattuun sijoitetun pääoman tuottoon ja A Oyj saa jäännöksen.

Konserniverokeskus on katsonut, ettei A Finance NV ole tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä ja että A Finance NV:lle on kuulunut toiminnan kustannuksiin pohjautuva markkinaehtoinen korvaus. Tämä korvaus on määritetty TNMM-menetelmällä, ja voittotasoindikaattorina on käytetty liiketulosta jaettuna liiketoiminnan kuluilla. Palvelulle suoritetun markkinaehtoisen korvauksen jälkeen A Oyj:n tuloksi on katsottu jäävän jäännösvoitto A Finance NV:n tuotoista.

(===)

Yhtiö on 9.5.2014 vireille tulleessa oikaisuvaatimuksessaan vaatinut verovuosilta 2009–2012 toimitettujen verotuksen oikaisujen kumoamista.

Verotuksen oikaisulautakunta on 29.10.2015 tekemillään päätöksillään hyväksynyt osittain yhtiön verovuosia 2011–2012 koskevan oikaisuvaatimuksen ja alentanut yhtiön verotettaviin tuloihin lisättyjä määriä (===) 3 236 400 euroon verovuonna 2011 ja 5 768 100 euroon verovuonna 2012. (===) verovuodelle 2011 määrätty veronkorotus on alennettu 161 800 euroon ja verovuodelle 2012 määrätty veronkorotus 288 400 euroon.

Verotuksen oikaisulautakunta on perustellut päätöksiään seuraavasti:

A Finance NV:n markkinaehtoiseksi korvaukseksi on katsottu tapauksen olosuhteissa palvelukorvauksen lisäksi riskitön tuotto A Finance NV:n taseen mukaiselle konserniyhtiöille lainatulle pääomalle. A Oyj:n verotettavaan tuloon tehtyä siirtohinnoitteluoikaisua on oikaistu siten, että se vastaa A Finance NV:n tuloslaskelman mukaisia rahoitustoiminnan nettotuottoja vähennettynä A Finance NV:lle kuuluvalla markkinaehtoisella korvauksella suoritetuista palveluista ja riskittömistä tuotoista konsernin sisäisten lainojen pääomalle. A Finance NV:lle kuuluva korvaus palveluista on määritetty verotarkastuskertomuksessa esitetyn mukaisesti. Riskitön tuotto A Finance NV:n taseen mukaiselle lainatulle pääomalle on määritetty Bloomberg-tietokannasta saatujen tietojen perusteella Saksan valtion kymmenen vuoden velkakirjojen korkojen vuosittaisen keskiarvon perusteella.

Yhtiö on 12.1.2016 hallinto-oikeudessa vireille tulleessa valituksessaan vaatinut, että oikaisulautakunnan 29.10.2015 tekemät päätökset numerot 507933, 507963, 507972 ja 508007 kumotaan siltä osin kuin ne koskevat yhtiölle verovuosilta 2009–2012 määrättyjä veronkorotuksia. Yhtiö on pyrkinyt useilla tavoilla varmistumaan hinnoittelun markkinaehtoisuudesta, joten asiassa ei ole täyttyneet verotusmenettelylain 32 §:n 3 momentin soveltamisedellytykset.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on 21.3.2016 antanut vastineen yhtiön 12.1.2016 vireille tulleeseen valitukseen.

Yhtiö on 27.4.2016 antanut vastaselityksen.

Yhtiö on 30.6.2017 vireille tulleessa valituksessaan hallinto-oikeudelle muun ohessa vaatinut, että verotuksen oikaisulautakunnan verovuosia 2011 ja 2012 koskevat, 29.10.2015 tekemät päätökset numerot 507972 ja 508007 kumotaan verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n vastaisina.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on 12.10.2017 antanut vastineen yhtiön 30.6.2017 vireille tulleeseen valitukseen.

Yhtiö on 15.11.2017 antanut vastaselityksen, jossa on vaadittu yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valitukset.

Hallinto-oikeus on selostettuaan verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin säännöksen ja säännöstä koskevien verotusmenettelystä annetun lain esitöiden, saman lain 26 §:n 4 momentin ja 56 §:n 1, 2 ja 4 momentin sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n säännökset ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations, 22 July 2010) kohdat 1.34, 1.64, 1.65, 1.42–1.46, 1.47–1.49, 1.52 ja 1.53 sekä asiassa saadun selvityksen perustellut päätöstään seuraavasti:

Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa on ensin ratkaistava, onko yhtiön elinkeinotoiminnan verotettavaa tuloa voitu oikaista verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella ottaen huomioon OECD:n siirtohinnoittelua koskevien ohjeiden toimintoarviointia koskevat kohdat ilman, että asiassa on kyse verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n tulkinnan laajentamisesta OECD:n siirtohinnoittelua koskevien ohjeiden perusteella.

Asiassa on kysymys muutoksenhausta verotuksen oikaisulautakunnan päätöksiin, joissa on sovellettu verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää.

Suomen verojärjestelmä perustuu verovelvollisten erillisyyden periaatteelle myös konsernitilanteissa. Tulot ja menot on kohdistettava konsernissa sille yhtiölle, jonka tulonhankkimistoimintaan ne liittyvät. OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa on todettu, että markkinaehtoperiaatteen mukaan monikansalliseen konserniin kuuluvia yrityksiä käsitellään erillisinä yksikköinä eikä konsernin yhdistetyn liiketoiminnan erottamattomina osina. Erillisten yksiköiden liiketoimia verrataan riippumattomien yritysten vertailukelpoisissa olosuhteissa tekemiin liiketoimiin. Arvioinnin tulee perustua tapauskohtaisiin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin.

A Oyj on siirtänyt apporttina konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset perustetulle A Finance NV:lle saaden vastikkeena perustetun yhtiön osakkeita. Asiassa on kyse yhtiön ja A Finance NV:n välisen konsernin rahoituksen markkinaehtoisuudesta ja siitä, onko Verohallinto voinut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella oikaista yhtiön elinkeinotoiminnan verotettavaa tuloa.

A Oyj:n ja A Finance NV:n välillä on solmittu 1.7.2010 päivätty Mutual Agreement -sopimus, mutta siinä sovittua on sopimuksen mukaan noudatettu yhtiöiden välillä 19.11.2008 alkaen. Sopimuksen kohdan 6.1. mukaan sopimus on tullut voimaan 19.11.2008 ja on voimassa 31.12.2013 asti. Sopimuksen voimassaoloaika on jatkunut tämän jälkeen siten, että kummallakin osapuolella on oikeus irtisanoa sopimus kirjallisesti kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Sopimuksen mukaan A Oyj korvaa A Finance NV:lle valuuttakurssitappiot ja on oikeutettu valuuttakurssivoittoihin, jotka A Finance NV korvaa A Oyj:lle. Muiden osapuolten kantamien riskien osalta A Finance NV on sopimuksen mukaan oikeutettu TNMM-menetelmän mukaisesti taattuun oman pääoman tuottoon (ROE), kun taas A Oyj saa jäännöksen. Yhtiön vastaselityksen mukaan Mutual Agreement -sopimus on ollut rahoitussopimus (suojaussopimus), eikä palvelusopimus.

Asiassa on siten arvioitava, ovatko A Finance NV:n yhtiöltä perimät korvaukset Mutual Agreement -sopimuksen perusteella rahoituksen suojausjärjestelyyn liittyviä korvauksia vai palvelukorvauksia A Finance NV:n yhtiölle myymästä palvelusta.

Valittajan mukaan A Finance NV suorittaa pääasialliset toiminnot ja kantaa riskit liittyen konserninsisäiseen rahoitusfunktioon. Riskienjako ja sen perusteella tehty tulonjako vastaa tilannetta, jossa A Finance NV itsenäisesti suojaisi antamansa lainat markkinoilta ostettavilla rahoitusinstrumenteilla. Yhtiö on vedonnut siihen, että asiassa on sivuutettu yhtiön antama apportti sekä yhtiön ja A Finance NV:n välinen liiketoimi on luonnehdittu uudestaan. Verohallinto on uudelleenluonnehtinut yhtiön oman pääoman ehtoisen sijoituksen sekä uudelleenluonnehtinut yhtiön ja A Finance NV:n välisen Mutual Agreement -sopimuksen palvelusopimukseksi. Verotusmenettelystä annetun lain 31 § ei mahdollista yhtiön tekemän apporttisijoituksen sivuuttamista ja luonnehtimista operatiivisille tytäryhtiöille annetuksi lainaksi eikä sisäistä rahoitusta koskevan päätöksentekovallan siirtämistä A Finance NV:ltä A Oyj:lle. Lisäksi A Oyj:n ja A Finance NV:n välinen konsernin sisäinen rahoitusfunktio ja siihen liittyvät liiketoimet on yhtiöön kohdistuneessa verotarkastuksessa uudelleenluonnehdittu taloushallinnon palveluiksi, ja tähän uudelleenkarakterisointiin ovat perustuneet valituksenalaiset oikaisulautakunnan päätökset. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksissä on katsottu A Finance NV:n suorittavan yhtiölle rahoitukseen liittyviä tukipalveluita ja A Finance NV:n olisi tullut saada palvelukorvaus sen sijaan, että yhtiö saisi korvauksen tarjoamilleen suojauspalveluille, mikä edellyttäisi verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltamisalan täyttymistä. Valittajan mukaan asiassa ei ole perustetta oikaista A Oyj:n verotusta verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella edes keskinäisen sopimuksen hinnoittelun osalta.

A-konsernissa on vuonna 2008 toteutettu sisäisen rahoitusfunktion uudelleenjärjestely, jossa A Oyj on siirtänyt apportilla konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset perustetulle A Finance NV:lle saaden vastikkeena perustetun yhtiön osakkeita. Apportti on toteutettu 25.11.2008, jolloin lainasaamisten korkotuotot ovat siirtyneet A Finance NV:lle. A Oyj:n ja A Finance NV:n välillä vuonna 2010 solmitun Mutual Agreement -sopimuksen mukaan A Oyj korvaa A Finance NV:lle valuuttakurssitappiot ja on oikeutettu valuuttakurssivoittoihin, jotka A Finance NV korvaa A Oyj:lle ja muiden osapuolten kantamien riskien osalta A Finance NV on sopimuksen mukaan oikeutettu TNMM-menetelmän mukaisesti taattuun oman pääoman tuottoon, kun taas A Oyj saa jäännöksen. Saadun selvityksen mukaan A Oyj teki päätökset konsernin sisäisen lainarahoituksen myöntämisestä ja kantoi niistä keskeiset riskit kuten luottotappioriskin realisoitumisesta sekä valuuttakurssiriskin, likviditeettiriskin ja korkoriskin. Hallinto-oikeus arvioi saatua selvitystä kokonaisuutena ja katsoo, että kysymys ei ole ollut rahoituksen suojausjärjestelyyn liittyvistä korvauksista vaan palvelukorvauksesta A Finance NV:n yhtiölle myymistä konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvistä tukipalveluista ja A Finance NV:n olisi tullut veloittaa A Oyj:ltä määrältään markkinaehtoinen palveluveloitus. Hallinto-oikeus toteaa, että etuyhteydessä tehty liiketoimi on tunnistettava sen tosiasiallisen luonteen eikä ainoastaan sopimukseen kirjatun nimikkeen perusteella. Liiketoimesta saatua selvitystä arvioidaan kokonaisuutena eikä arviointi perustu tällöin liiketoimen sivuuttamiseen tai uudelleenluonnehdintaan. Kun arvioidaan saatua selvitystä kokonaisuutena A Finance NV:n on katsottava tuottaneen A Oyj:lle konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyviä tukipalveluita. Oikaistavana liiketoimena on pidettävä palveluveloitusta, jonka A Finance NV:n olisi tullut saada palvelutoiminnastaan A Oyj:lle. Kysymys ei ollut vain yhtiön ja A Finance NV:n välisestä sopimuksesta koskien valuuttakurssiriskin ja muiden osapuolten kantamien riskien jakamista vaan siitä, että A Finance NV oli myynyt edellä todettuja palveluja A Oyj:lle. Tämän vuoksi A Finance NV:n olisi tullut veloittaa markkinaehtoinen palveluveloitus A Oyj:ltä.

Konsernissa sovellettu siirtohinnoittelumenetelmä ei ole johtanut kyseisen liiketoimen kohdalla markkinaehtoiseen lopputulokseen ja siten hinnoittelua tulee oikaista käyttämällä liiketoimen hinnoitteluun soveltuvinta menetelmää ottaen huomioon liiketoimien osapuolten suorittamat toiminnot ja niihin liittyvät riskit ja varallisuus. Markkinaehtoisen hinnoittelun määrittäminen yhtiön soveltamasta siirtohinnoittelumenetelmästä poikkeavalla menetelmällä ei ole liiketoimien tai liiketoiminnan uudelleenluokittelua. Siltä osin kuin palveluja hyödyntänyt konserniyhtiö ei ole suorittanut markkinaehtoista korvausta on se voitu määrittää siirtohinnoitteluoikaisuna. Asiassa ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ole kysymys yhtiön harjoittaman toiminnan uudelleenluonnehdinnasta siinä mielessä kuin yhtiö valituksessaan ja vastaselityksessään esittää. Asiaa ei ole arvioitava toisin, vaikka palvelujen luovutusten osalta ei ole kaikilta osin laadittu konsernin sisäisiä kirjallisia sopimuksia. Näin ollen verotusta toimitettaessa ei ole ollut välttämätöntä soveltaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veronkiertoa koskevaa säännöstä. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksiä ei ole tällä perusteella kumottava.

Asiassa on seuraavana arvioitava, ovatko yhtiön liiketoimet poikenneet siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu ja voidaanko yhtiön konsernin sisäisiä liiketoimia oikaista verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että yhtiön liiketoimien markkinaehtoisuutta ja tehtyjä siirtohinnoitteluoikaisuja tulee tarkastella OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden toimintoarviointia koskevasta ohjeistuksesta (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations 2010, kohdat 1.41–1.51) ilmenevien periaatteiden valossa.

Valittajan mukaan rahoitusfunktion uudelleenjärjestelyn jälkeen A Finance NV on vastannut konserninsisäisestä lainanannosta ja operatiivisten tytäryhtiöiden likviditeetistä. A Finance NV:n toiminnot ovat kattaneet kaikki tavanomaiset rahoitukseen liittyvät toimet kuten lainojen myöntäminen ja siihen liittyvät toimet, lainojen hallinnointi, riskien hallinta sekä muut päivittäiset treasury-toiminnot. A Finance NV:n toimintaan sidotut varat ovat kuuluneet sekä juridisessa että taloudellisessa mielessä sille. A Finance NV on hyödyntänyt aktiivisesti rahoitusliiketoimintansa harjoittamisessa taseeseensa sisältyviä varoja. A Finance NV on vastannut rahoitustoimintonsa luottotappioriskeistä ja likviditeettiriskeistä itsenäisesti ja oman liiketoimintansa puitteissa. A Finance NV:n ja tytäryhtiöiden väliset rahoitusliiketoimet ovat olleet A Finance NV:n ja tytäryhtiöiden välisiä, eikä A Oyj ole miltään osin ollut näiden liiketoimien osapuolena. A Oyj ja A Finance NV ovat keskinäisellä sopimuksella sopineet konserninsisäiseen rahoitusfunktioon liittyvistä tiettyjen riskien ja toimintojen jaosta sekä niiden perusteella toimitettavasta tulonjaosta. A Finance NV suorittaa pääasialliset toiminnot ja kantaa riskit liittyen konserninsisäiseen rahoitusfunktioon. Riskienjako ja sen perusteella tehty tulonjako vastaa tilannetta, jossa A Finance NV itsenäisesti suojaisi antamansa lainat markkinoilta ostettavilla rahoitusinstrumenteilla.

Verohallinto on tehnyt toiminto- ja tosiseikkoja koskevan arvioinnin, jossa on arvioitu yhtiöiden toimintoja, riskejä ja varoja konsernin sisäiseen rahoitustoimintaan liittyen. Verohallinto on suorittanut sen jälkeen vertailuarvioinnin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan konsernissa on vuonna 2008 toteutettu sisäisen rahoitusfunktion uudelleenjärjestely, jossa konsernin emoyhtiö A Oyj on siirtänyt apportilla konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset perustetulle A Finance NV:lle saaden vastikkeena perustetun yhtiön osakkeita. A Finance NV on merkitty kaupparekisteriin 19.11.2008. Apportti on toteutettu 25.11.2008, jolloin lainasaamisten korkotuotot ovat siirtyneet A Finance NV:lle. A Finance NV on toiminut perustamisesta lähtien konsernin sisäisenä rahoitusyhtiönä rahoittaen konserniyhtiöitä erilaisin lainajärjestelyin. A Finance NV:n liiketoiminnan tuotot ovat koostuneet lainaportfolioon liittyvistä korkotuotoista, sen varallisuus on rahoitettu pääasiassa omalla pääomalla, eikä sillä ole ollut lainkaan pitkäaikaista velkaa. A Finance NV:n varallisuus on koostunut lainaportfoliosta ja käteisvaroista sekä vähäisestä kalustosta.

Ennen konsernissa toteutettua uudelleenjärjestelyä konsernin sisäisestä rahoituksesta on vastannut A Oyj. Noin kaksi vuotta A Finance NV:n perustamisen jälkeen 1.7.2010 päivätyn palvelusopimuksen mukaan A Oyj vastaa A Finance NV:n toimintaan liittyvästä valuuttariskistä ja A Finance NV:n toiminnalle on asetettu tavoiterajat liittyen sijoitetun pääoman tuottoon. Sopimuksen mukaan A Finance NV hyvittää A Oyj:lle tuotot, jotka ylittävät tavoiterajan tai vaihtoehtoisesti laskuttaa A Oyj:ltä tavoiterajan alle jäävät tuotot.

Apporttina A Finance NV:lle siirretty lainaportfolio sisältää A Finance NV:n ja konsernin tytäryhtiöiden välisiä pitkäaikaisia lainoja. Konserniyhtiöt arvioivat vuosibudjetin laadinnan yhteydessä ennustetun oman rahoitustarpeensa ja kukin tytäryhtiö päättää tällä perusteella pitkäaikaisen lainan tarpeesta ja hakee lainaa A Finance NV:ltä. A Finance NV arvioi tytäryhtiön lainanottokykyä ja päättää tämän jälkeen itsenäisesti myönnettävistä lainoista ja niiden ehdoista. Konserniyhtiöiden takaisinmaksukykyä A Finance NV analysoi historiallisten tulos- ja tasetietojen sekä tulevaa ennustavien budjettien avulla. A Finance NV huomioi lainapäätöstä tehdessään lisäksi Treasury Committeen antaman suosituksen tytäryhtiökohtaiseksi pääomarakenteeksi.

Verotarkastuksessa saadun selvityksen mukaan A Finance NV:n myöntämät pitkäaikaiset lainat ovat bulletlainoja ja lyhytaikaiset (korkeintaan vuoden pituiset) lainat lainalimiittejä. Verotarkastushavaintojen mukaan lainasopimukset ovat olleet vakiomuotoisia asiakirjoja, jotka ovat poikenneet toisistaan varsin vähän. Lainat on lisäksi myönnetty lainanottajan paikallisessa valuutassa ja korkona on käytetty valuuttaa vastaavaa paikallista ibor-korkoa lisättynä marginaalilla. Lainat ovat olleet vakuudettomia ja ne eivät ole sisältäneet kovenantteja.

Yhtiön mukaan A Finance NV kantoi itsenäisesti lainojen luottotappioriskin ja likviditeettiriskin.

A Oyj vastaa yhtiönkin käsityksen mukaan A Finance NV:n toimintaan liittyvästä valuuttariskistä. A Finance NV on suorittanut erilaisia taloushallinnon ja laskentatoimen raportointiin, kirjanpitoon ja maksuliikenteeseen liittyviä operatiivisia tehtäviä, joita ei voida pitää konsernin sisäiseen rahoitustoimintoon liittyvinä ydintoimintoina. Konsernin sisäisten lainojen ehdot on sovittu kaavamaisiksi A Finance NV:n hallinnointityön tehostamiseksi ja A Finance NV:lle siirretyt toiminnot ovat luonteeltaan helposti ilman haittaa siirrettäviä tehtäviä, eikä A Finance NV:llä ole ollut itsenäistä toimivaltaa tehdä varoihinsa liittyviä olennaisia päätöksiä. Kun lisäksi A Finance NV:n henkilöstön merkittävänä tehtävänä on ollut varmistaa yhtiön toiminnan harjoittaminen paikallisten säännösten ja erityisesti verolainsäädännön edellyttämällä tavalla hallinto-oikeus katsoo, että kaikista konsernin sisäiseen rahoittamiseen liittyvistä ydintoiminnoista, muun muassa luotonannon rahoitus- ja luottopäätösten tekeminen, on vastannut tosiasiassa A Oyj. Kun otetaan huomioon A Finance NV:n A Oyj:n kanssa tekemä palvelusopimus, jolla A Finance NV on suojautunut korkoriskiä vastaan ROE-tasolla, lainoihin liittyvä korkoriski on ollut kokonaisuudessaan A Oyj:llä. Kun A Oyj:n taseessa oli konsernin ulkopuolisilta rahoittajilta saatu pitkäaikainen velka, A Oyj vastasi A Finance NV:n perustamisen jälkeenkin konsernin ulkoisesta rahoituksesta. Kun otetaan huomioon se, että A Finance NV:n liiketoimintaa on katsottu tosiasiassa olleen taloushallinto- ja raportointipalvelujen myyminen A Oyj:lle eikä A Finance NV:n ole katsottu harjoittavan konsernin sisäistä rahoitusliiketoimintaa, likviditeettiriski konsernin maksuvalmiuteen ja konserniyhtiöiden jälleenrahoitukseen liittyvänä riskinä on A Oyj:n vastuulla ja A Finance NV:llä ei tosiasiassa ole likviditeettiriskiä. Saadun selvityksen perusteella A Oyj on kantanut myös tosiasiassa konsernin sisäisiin lainasaamisiin liittyvän luottotappioriskin.

Edellä selostetun perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon, että A Finance NV:n on väitetty huomioivan Treasury Committeen antamat suositukset ja kun Treasury committeen muodostaneet viisi henkilöä ovat samanaikaisesti työskennelleet A Oyj:n palveluksessa, hallinto-oikeus katsoo, että konsernin sisäiseen rahoittamiseen liittyvistä ydintoiminnoista on vastannut tosiasiassa A Oyj ja sen vastuulla on konsernin sisäinen luotonanto. Asiassa ei ole pidettävä uskottava sitä, että A Finance NV voisi itsenäisesti tehdä päätökset lainojen myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä, kun sopimukset ovat olleet vakiomuotoisia ja kun A Finance NV:n hallituksen kokouspöytäkirjojen perusteella hallitus ei ole päättänyt lainojen myöntämisestä vaan on käynyt läpi kokouksissa vuoden 2010 puolivälistä lähtien olemassa olevien lainojen lukumäärää, tyyppiä ja pääomaa sekä uusia lainoja ja mahdollisia uusia lainoja. A Finance NV on siten suorittanut A Oyj:lle konsernin sisäiseen lainoitukseen liittyviä tukipalveluita, joiden perusteella sen ei voida arvioida kantaneen tosiasiallista riskiä konsernin sisäisestä rahoitustoiminnasta, kun otetaan huomioon erityisesti päätöksenteosta ja lainojen ehdoista saatu selvitys.

Kun valittaja ei valituksellaan ole esittänyt perusteita edellä mainituista verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n arviointiin sisältyvistä muista vaiheista, hallinto-oikeus toteaa, että näitä ei ole siten osoitettu virheelliseksi. Yhtiön toiminnoista, varoista ja riskeistä esitetty selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo Verohallinnon soveltaman menetelmän tuottavan yhtiön soveltamiin siirtohinnoittelumenetelmiin verrattuna markkinaehtoisen lopputuloksen. Näin ollen Verohallinto on voinut tehdä asiassa siirtohinnoitteluoikaisun, jossa markkinaehtoinen hinnoittelu on voitu osoittaa samalla siirtohinnoittelumenetelmällä TNMM kuin mitä yhtiö on itse soveltanut, mutta Verohallinto on käyttänyt nettovoittoindikaattorina oman pääoman sijasta kuluja ja lisäksi testattavana osapuolena on käytetty A Finance NV on toimintoarvioinnin perusteella luokiteltu taloushallinnon palveluja tuottavaksi yhtiöksi ja vertailutietohakuun on valikoitunut sen kanssa vastaavantyyppisiä palveluja tarjoavia yhtiöitä. Yhtiö ei ole osoittanut, että Verohallinnon laatima laskelma olisi virheellinen.

Kun otetaan huomioon yhtiön toiminnot/riskit/varallisuus, konsernin käyttämä siirtohinnoittelumalli, sekä konserniyhtiöiden ja vertailukelpoisten yhtiöiden kannattavuutta koskevat selvitykset hallinto-oikeus katsoo, että konsernissa sovellettu siirtohinnoittelumalli ei ole johtanut markkinaehtoiseen lopputulokseen A Oyj:n osalta. A Oyj:n verotettava tulo on siten jäänyt pienemmäksi kuin se olisi ollut tilanteessa, jossa liiketoimia olisi suoritettu ainoastaan riippumattomien yhtiöiden välillä. Perusteet verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaisille siirtohinnoitteluoikaisuille ja niiden perusteella määrätyille veronkorotuksille ovat siten olleet olemassa. Kun yhtiö on edellä esitetyiltä osin jäänyt verotusta toimitettaessa osasta tulojaan verottamatta, Verohallinnon on tullut oikaista verotusta yhtiön vahingoksi verovuosilta 2009–2011. Verohallinto on myös voinut poiketa yhtiön verovuodelta 2012 antamasta veroilmoituksesta. Yhtiön tuloon lisättyjä määriä ei ole osoitettu liian suuriksi.

Veronkorotukset

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan, jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä tai antanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla. Veronkorotus määrätään tämän momentin mukaan myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tieten tai törkeästä huolimattomuudesta tulon vääränä tulolajina.

Esillä olevassa kansainvälistä peiteltyä voitonsiirtoa koskevassa asiassa voidaan veronkorotuksen määräämistä tarkastella muiden jäljempänä mainittavien seikkojen lisäksi myös niistä lähtökohdista käsin, jotka on mainittu säädettäessä uutta siirtohinnoittelusäännöstä lailla 1041/2006. Tämän lain esitöiden (HE 107/2006) mukaan verovelvollisen laiminlyönnin olennaisuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, onko verovelvollinen osoittanut, että hän on pyrkinyt riittävän huolellisesti hinnoittelemaan etuyhteyssuhteissa tekemänsä liiketoimet markkinaehtoisesti. Jos verovelvollinen osoittaa, että hän on vilpittömästi ja kohtuullisin ponnistuksin pyrkinyt hinnoittelussaan markkinaehtoisuuteen, ei kyse pääsääntöisesti ole ainakaan 32 §:n 3 momentissa tarkoitetusta törkeästä huolimattomuudesta.

Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksillä yhtiön veronkorotus on alennettu (===) 161 800 euroksi verovuonna 2011 ja 288 400 euroksi verovuonna 2012. Veronkorotuksen määrääminen on perustunut edellä mainittuun verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momenttiin.

Hallinto-oikeus toteaa, että yhtiöllä on velvollisuus varmistua siitä, että markkinaehtoperiaatetta noudatetaan sen kaikissa etuyhteysliiketoimissa. Yhtiön on katsottava kaiken edellä esitetyn perusteella olleen tietoinen siitä, että yhtiö ei toteuttanut konsernin sisäisiä liiketoimiaan markkinaehtoisesti. Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiöllä ei voida katsoa olleen perusteltua syytä olettaa konsernin sisäisissä liiketoimissa sovellettujen ehtojen olleen markkinaehtoisia ja että yhtiö olisi toiminut riittävän huolellisesti varmistuakseen siirtohinnoittelunsa markkinaehtoisuudesta.

Hallinto-oikeus katsoo, että verotusmenettelystä annetun lain 14 a §:ssä (1041/2006) tarkoitettua siirtohinnoitteludokumentointia voidaan pitää mainitun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettuna muuna säädettynä tietona tai asiakirjana. Kun asiassa on edellä esitetyillä perusteilla todettu, että yhtiön ja siihen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut ja tästä on seurannut siirtohinnoitteluoikaisu verovelvollisen vahingoksi, ei yhtiön käyttämää siirtohinnoitteludokumentointia ja muuta asiassa annettua selvitystä voida pitää yhtiön ja siihen etuyhteydessä olevien osapuolten välisenä liiketoimien markkinaehtoisuuden perusteena. Kun lisäksi yhtiön tilintarkastaja on suositellut Suomen veroviranomaisten kannanoton hankkimista, hallinto-oikeus katsoo tällä ja edellä esitetyillä perusteilla, että yhtiön olisi ollut syytä epäillä, että yhtiön ja siihen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ja määrätty ehtoja, jotka poikkeavat verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Yhtiön Belgian veroviranomaisilta saamalla ennakkotiedolla ei ole asiassa merkitystä, kun Belgian veroviranomaisten antama ennakkotieto ei sido Suomen veroviranomaisia. Yhtiön ei voida siten tälläkään perusteella katsoa asiassa osoittaneen, että yhtiö olisi vilpittömästi ja kohtuullisin ponnistuksin pyrkinyt hinnoittelussaan markkinaehtoisuuteen. Siirtohinnoittelussa havaittua virhettä voidaan pitää merkittävänä ja sen voidaan katsoa olevan luonteeltaan sellainen, että yhtiön olisi tullut ryhtyä toimiin siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden varmistamiseksi. Yhtiö ei ole toiminut asiassa riittävällä huolellisuudella ja veroilmoituksilla ilmoitetut tulot ovat tästä syystä jääneet huomattavasti liian alhaiseksi. Yhtiö on edellä mainituilla perusteilla antanut verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tietoisesti tai törkeästä huolimattomuudesta väärät veroilmoitukset. Asia ei ole sillä tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä, että yhtiölle voitaisiin tällä perusteella määrätä lievemmät veronkorotukset. Määrättyjä noin 5 prosentin veronkorotuksia ei ole pidettävä liian suurina eikä niitä ole asiassa esitetyn perusteella aihetta alentaa.

(===)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Haapaniemi ja Marianne Lastikka. Asian esittelijä Elisa Aukeela.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimitetut säännönmukaiset verotukset saatetaan voimaan.

Yhtiö on esittänyt vaatimuksiensa perusteina muun ohella seuraavasti:

Asian taustalla on yhtiön vuonna 2008 perustama belgialainen rahoitusyhtiö A Finance NV. Yhtiö on A Finance NV:n perustamisen yhteydessä luovuttanut tälle apporttina konsernin sisäiset lainasaamiset. A Finance NV on sittemmin vastannut konsernin sisäisestä rahoituksesta, ja sen toiminnot ovat käsittäneet tavanomaiset rahoituksen myöntämiseen ja hallinnointiin liittyvät toiminnot, kuten lainasopimusten tekemisen ja varojen lainaamisen. Lainasopimusten tekemiseen ja lainojen myöntämiseen liittyvät päätökset on tehty itsenäisesti A Finance NV:n työntekijöiden toimesta.

Yhtiön ja A Finance NV:n välillä on tehty sopimus, jossa on sovittu konsernin sisäiseen rahoitusfunktioon liittyvistä markkinaehtoisista valuutta- ja korkosuojausliiketoimista. Sopimuksen perusteella yhtiö on muun muassa hyvittänyt A Finance NV:lle valuuttakurssitappiot ja vastaavasti saanut A Finance NV:ltä valuuttakurssivoitot.

Valituksenalaisessa päätöksessä on kuitenkin katsottu, että päätökset konsernin sisäisestä rahoituksesta tekee tosiasiassa yhtiö. Päätös tarkoittaa sitä, että hallinto-oikeus on poikennut konsernin sisäisen rahoitusfunktion järjestämiseen liittyvistä yksityisoikeudellisista olosuhteista ja sivuuttanut yhtiön A Finance NV:lle antaman siviilioikeudellisesti pätevän oman pääoman ehtoisen sijoituksen (apportti) ja katsonut, että erillisyhtiön (A Finance NV) omaan pääomaan tehty sijoitus olisi verotuksen näkökulmasta edelleen yhtiön ja yhtiön työntekijöiden vallinnassa. Päätöksen myötä on poikettu konsernin sisäisen rahoitusfunktion järjestämiseen liittyvistä yksityisoikeudellisista olosuhteista ja toimintamallista myös A Finance NV:n ja muiden konserninyhtiöiden välillä tehtyjen lainasopimusten sekä lainojen myöntämiseen liittyvän A Finance NV:n päätöksentekovallan suhteen. Yhtiön ja A Finance NV:n välinen kaksisuuntaista suojausta koskeva sopimus on näin ollen uudelleenluonnehdittu kokonaan erilaiseen toimintamallin kuuluvaksi ja kokonaan erilaiseen lopputulokseen johtavaksi palvelusopimukseksi sen tosiasiallisen luonteen sijasta.

Hallinto-oikeus on siis tulkinnut verovelvollisen valitseman toimintamallin yksityisoikeudellisia olosuhteita ja antanut niille verotuksen tarpeita varten uuden, liiketoimintojen yksityisoikeudellisista olosuhteista poikkeavan merkityksen verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella. Päätöksessä on uudelleenluonnehdittu yhtiön ja A Finance NV:n välinen sopimus palvelusopimukseksi sen tosiasiallisen luonteen sijaan.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin mukainen siirtohinnoitteluoikaisu voi kohdistua vain etuyhteysyritysten välillä sovittujen liiketoimien ehtoihin. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisujen KHO 2014:119 ja KHO 2017:145 perusteella on selvää, että verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n mukainen siirtohinnoitteluoikaisu oikeuttaa vain osapuolten valitseman liiketoimen – ei siis muun tai toisenlaisen liiketoimen – ehtojen markkinaehtoisuuden tarkastelun.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ään perustuva siirtohinnoitteluoikaisu olisi mahdollista ainoastaan yhtiön ja A Finance NV:n välisen valuuttakurssien ja korkotason suojausliiketoimea koskevan sopimuksen ehtojen eli suojauksen hinnoittelun oikaisemisen osalta, kun taas rahoitusfunktioon liittyvistä yksityisoikeudellisista olosuhteista poikkeaminen ei ole mahdollista tämän lainkohdan perusteella. Mikäli suojauksen hinnan katsottaisiin poikkeavan siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, yhtiön tuloon olisi mahdollista lisätä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n mukaisella siirtohinnoitteluoikaisulla se määrä, joka olisi kertynyt suojaussopimuksen hinnoittelun vastatessa toisistaan riippumattomien osapuolten välillä sovittua.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on tulkintaa ohjaava vaikutus verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n soveltamisalalla, mutta niillä ei verotuksen lakisidonnaisuuden periaate huomioon ottaen ole mainitun säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta. Näin ollen siirtohinnoitteluohjeissa veroviranomaiselle annettavalla mahdollisuudella sivuuttaa osapuolten sopima liiketoimi tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa ei ole asiassa merkitystä.

Valituksenalainen hallinto-oikeuden päätös on verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n soveltamisalan vastainen. Lisäksi A Finance NV:lle on määritelty asianmukainen, sen suorittamat toiminnot, kantamat riskit ja käyttämät varat huomioon ottava markkinaehtoinen tuottotaso, jonka ulkopuoliset riskit on suojattu A Finance NV:n yhtiöltä sopimuksen mukaisesti hankkimalla suojauksella. Asiassa ei siten ole perustetta oikaista yhtiön verotusta edes keskinäisen hinnoittelun osalta.

Uudelleenluonnehdinta verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siinä määrin virheellistä, että oikeudenkäyntikulujen määrääminen korvattavaksi on kohtuullista.

Yhtiö on täydentänyt valitustaan ja todennut, että yhtiön valitusta tukeva korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2018:173 tulee ottaa huomioon yhtiön asiaa arvioitaessa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan esittänyt valituksen hylkäämistä.

Oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiön valituskirjelmä koskee pääosin uudelleenluonnehdintaa. Liiketoimien uudelleenluonnehdinta on mainittu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdassa 1.65. Ohjeet kuvaavat kahta tilannetta, joissa voidaan poikkeuksellisesti päätyä sivuuttamaan verovelvollisen käyttämä liiketoimi. Ohjeistuksen perusteella verohallinto voi sivuuttaa yrityksen liiketoimen ja korvata sen toisella liiketoimella. Asiassa on erotettava toisistaan liiketoimen hinnoittelu ja liiketoimen uudelleenluonnehdinta. Liiketoimen hinnoittelu perustuu todellisen, tehdyn liiketoimen tunnistamiseen. Etuyhteydessä tehdyn liiketoimen ehdot ja muut liiketoimen tekemiseen vaikuttavat olosuhteet selvitetään ja verrataan näin tunnistettua liiketoimea riippumattomien osapuolten väliseen vertailukelpoiseen liiketoimeen. Tämän vertailun perusteella määritetään liiketoimelle markkinaehtoinen hinta kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvalla OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisella menetelmällä.

Liiketoimen hinnoittelusta täysin erillinen analyysi voitaisiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisesti tehdä luonnehtimalla yrityksen liiketoimi uudelleen. Kyse on tällöin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdassa 1.65 mainitusta liiketoimen uudelleenluonnehdinnasta. Liiketoimien uudelleenluonnehdinnassa tunnistetaan ensin yrityksen tekemä liiketoimi, mutta sitä ei oteta verotuksen pohjaksi, vaan se korvataan toisella liiketoimella. Tehdyn liiketoimen korvaaminen toisella liiketoimella muuttaa yrityksen verotusta merkittävästi, mistä syystä OECD:n siirtohinnoitteluohjeet painottavat, että liiketoiminnan uudelleen luonnehdinnan pitäisi olla mahdollista vain poikkeuksellisissa tilanteissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2014:119 perustuu etuyhteydessä tehdyn liiketoimen arviointiin kahdella erillisellä kysymyksellä. Korkein hallinto-oikeus on ensin ratkaissut, mikä on sopimuksen verotuksellinen luonne eli luokitellut verotusta varten lainan joko omaksi tai vieraaksi pääomaksi. Korkein hallinto-oikeus on päätynyt siihen, että kun otetaan huomioon lainaehdot kokonaisuutena sekä valituksenalaisena aikana vallinneet taloudelliset olosuhteet, lainaa on näissä olosuhteissa pidettävä verotuksessa luonteeltaan vieraana pääomana. Tämän jälkeen korkein hallinto-oikeus on erillisenä kysymyksenä ottanut kantaa siihen, voidaanko verotuksessa lainasopimukseksi luonnehdittu sopimus sivuuttaa ja luonnehtia uudelleen omaksi pääomaksi Suomen sisäisen lainsäädännön siirtohinnoitteluoikaisua koskevan lainkohdan perusteella. Korkein hallinto-oikeus päätyi siihen, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa mainittu uudelleen luonnehdinta ei ole mahdollista Suomen sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelut osoittavat, että siirtohinnoittelussa on ensin tunnistettava tehty liiketoimi ennen kuin käsitellään tehdyn liiketoimen mahdollista uudelleenluonnehdintaa.

Nyt käsillä olevassa asiassa yhtiön tekemät liiketoimet on tunnistettu ilman, että niitä olisi muutettu millään tavalla. Myös A Finance NV:n korvauksen hinnoitteluun sovellettavasta siirtohinnoittelumenetelmästä on vallinnut yksimielisyys. Yhtiön tekemää liiketoimea ei ole muutettu, joten kysymys ei voi olla liiketoimen uudelleenluonnehdinnasta. Hallinto-oikeus on päätöksessään ainoastaan ottanut huomioon yhtiön tekemät liiketoimet sekä niihin vaikuttaneet tosiseikat ja olosuhteet.

Yhtiö ei ole toiminut asiassa riittävän huolellisesti, ja veroilmoituksella ilmoitettu tulo on tästä syystä jäänyt liian alhaiseksi. Yhtiön hinnoittelu on poikennut olennaisesti markkinaehtoperiaatteesta. Yhtiö on antanut verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tietoisesti tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärät veroilmoitukset. Yhtiö ei ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden nojalla veronkorotuksia olisi pidettävä liian suurina.

A Oyj on antanut vastaselityksen. (===)

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut lausuman, joka on lähetetty tiedoksi yhtiölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

(===)

Korkein hallinto-oikeus myöntää yhtiölle muilta osin valitusluvan ja tutkii asian.

2. Yhtiön valitus hyväksytään verovuosien 2011 ja 2012 osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitetut verotuksen oikaisut näiltä osin ja saattaa toimitetut säännönmukaiset verotukset voimaan.

(===)

Perustelut

(===)

2. Verovuosien 2011 ja 2012 verotuksien oikaisut

2.1 Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaan, jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.

Hallituksen esityksessä tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 107/2006 vp) verotusmenettelystä annetun 31 §:n osalta todetaan muun ohella seuraavaa: "Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi veroviranomaisen oikeudesta oikaista verotusta, jos etuyhteyssuhteessa olevien osapuolten välisessä liiketoimessa on sovittu tai määrätty ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verotettava tulo on tästä syystä jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se olisi ollut, jos hinnoittelu olisi ollut markkinaehtoista. Veroviranomainen voisi tällöin toimittaa verotuksen niin kuin markkinaehtoperiaatetta olisi noudatettu. Tulon lisääminen säännöksen nojalla verotuksen päättymisen jälkeen edellyttäisi lisäksi verotuksen oikaisemista verovelvollisen vahingoksi koskevan 56 §:n edellytysten täyttymistä."

Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että "liiketoimella tarkoitettaisiin ehdotetussa säännöksessä kaikkia elinkeinotoiminnassa tai muussa taloudellisessa toiminnassa suoritettuja liiketaloudellisia toimenpiteitä. Säännöksen soveltamisala olisi tarkoitettu samalla tavoin laajaksi kuin nykyisen säännöksen sanonta "myynyt tavaroita käypää alempaan hintaan tai ostanut tavaroita käypää korkeampaan hintaan taikka muutoin sopinut taloudellisista ehdoista". Liiketoimeksi katsottaisiin tyypillisten kaupallisten osto- ja myyntitoimien lisäksi myös esimerkiksi kaikki rahoitustoimet, aineettoman omaisuuden luovutukset ja muut vastikkeelliset tai ilman vastasuoritusta tehdyt järjestelyt. Esimerkiksi konserniyhtiön vastikkeettomasti muiden konserniyhtiöiden puolesta suorittamat palvelut kuuluisivat säännöksen piiriin."

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin (1079/2005) mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta enintään 1 prosentti lisätyistä varoista. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla.

Saman lain 56 §:n 1 momentin (520/2010) mukaan, jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt panematta säädetty vero, Verohallinto voi oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi.

Saman pykälän 4 momentin (1079/2005) siltä osin kuin verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta tai hän on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on tehtävä viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

2.2 OECD:n siirtohinnoitteluohjeet

OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations, 22 July 2010) kohdan 1.64 mukaan, kun verohallinto tutkii etupiiritoimea, tutkimuksen pitää yleensä perustua etupiiriyritysten tekemään liiketoimeen sellaisena kuin ne ovat sen järjestäneet käyttäen verovelvollisen soveltamia menetelmiä sikäli kuin ne vastaavat siirtohinnoitteluohjeiden II luvussa kuvattuja menetelmiä. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta verohallinnon ei pidä jättää huomioon ottamatta tosiasiallisia liiketoimia tai korvata niitä muilla liiketoimilla. Hyväksyttävien liiketoimien uudelleenmuotoilu olisi täysin mielivaltainen toimenpide, jonka epäoikeudenmukaisuutta lisäisi aiheutettu kaksinkertainen verotus, jos toinen verohallinto olisi eri mieltä siitä, miten liiketoimi on muotoiltava.

Siirtohinnoitteluohjeiden kohdan 1.65 kohdan mukaan kahdessa erityistilanteessa voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla sekä tarkoituksenmukaista että oikeutettua, että verohallinto harkitsee sen rakenteen sivuuttamista, jota verovelvollinen on käyttänyt etupiiritoimen tehdessään. Ensimmäinen tilanne syntyy silloin, kun liiketoimen taloudellinen sisältö poikkeaa liiketoimen muodosta. Tällaisessa tapauksessa verohallinto voi jättää osapuolten luonnehdinnan liiketoimesta vaille huomiota ja luonnehtia liiketoimen uudelleen sen sisällön mukaisesti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on etupiiriyritykseen korollisena lainana tapahtuva investointi, kun lainan saavan yhtiön taloudellisten olosuhteiden perusteella ja markkinaehtoperiaatetta noudatettaessa investoinnin järjestämistä tällä tavalla ei pidettäisi todennäköisenä. Tässä tapauksessa voi verohallinnon kannalta olla tarkoituksenmukaista luonnehtia investointi taloudellisen sisältönsä mukaisesti, jolloin seurauksena on, että lainaa ehkä käsitellään pääomamerkintänä. Toisena esimerkkinä ohjeissa on mainittu tilanne, jossa verovelvollisen valitsema oikeudellinen muoto ei eroa sen tosiasiallisesta sisällöstä, mutta sopimuksen ehdot kokonaisuudessaan eroavat siitä, mitä riippumattomat osapuolet olisivat sopineet. Esimerkkinä on mainittu tilanne, jossa tulevaisuuden kehittämistyön tuloksena syntyvät aineettomat oikeudet on myyty pitkäaikaisella sopimuksella kertakorvausta vastaan. Tällaisessa tilanteessa verohallinnolla voi olla perusteltu syy käsitellä järjestelyä jatkuvana kehittämissopimuksena.

2.3 Asiassa saatu selvitys

A Oyj on A-konsernin emoyhtiö. Konsernin operatiivista kone- ja laitevuokrausliiketoimintaa harjoitetaan eri maissa sijaitsevissa tytäryhtiöissä. Pääosa liiketoimintaa harjoittavista yhtiöistä on suoraan emoyhtiön kokonaan omistamia. Liiketoimintaa harjoittavien konserniyhtiöiden lisäksi konserniin on kuulunut belgialainen rahoitusyhtiö A Finance NV sekä ruotsalainen konsernipalveluja tuottava yhtiö.

A Oyj:llä ei ole ollut omaa operatiivista toimintaa, vaan yhtiö on hallinnoinut konsernin tytäryhtiöitä. Yhtiön päätoimintona on ollut pääkonttoritoimintojen suorittaminen. Pääkonttoritoiminnot ovat liittyneet liiketoiminnan koordinointiin ja ohjaukseen konsernin tytäryhtiöissä, ja ne ovat käytännössä olleet management-palvelujen tarjoamista näille yhtiöille.

Yhtiön liikevaihto on muodostunut kokonaisuudessaan tytäryhtiöiltä perittävistä hallintoveloituksista. Hallintoveloituksia on peritty vuodesta 2009 alkaen. Yhtiön liiketoiminnan tulos on vuosina 2009–2011 ollut tappiollinen. Vuonna 2008 yhtiölle on kertynyt liikevoittoa pääasiassa osakkeiden ja kiinteistöjen luovutusvoitoista. Tilikauden tulos on ollut voitollinen lukuun ottamatta vuotta 2010. Liiketoiminnan voitollisuus on perustunut yhtiön vuosittain saamiin konserniavustuksiin ja tytäryhtiöosinkoihin.

Yhtiön merkittävimmät tasevarat ovat vuosina 2009–2011 koostuneet tytäryhtiöosakkeista. Muutoin yhtiön varallisuus on koostunut lähinnä lyhyt- ja pitkäaikaisista konsernin sisäisistä lainasaamisista. Yhtiön taseessa on ollut vierasta pääomaa yhteensä noin 550 000 000 euroa vuonna 2009, 616 000 000 euroa vuonna 2010 ja 585 000 000 euroa vuonna 2011. Yhtiön merkittävimpiä riskejä ovat olleet tytäryhtiöosakkeiden arvonalentumisriski sekä rahoitusriskit. Arvonalentumisriski on liittynyt operatiivisten tytäryhtiöiden toiminnan tuloksellisuuteen ja osingonmaksukykyyn. Rahoitusriskeistä oleellisimpia ovat olleet markkinariski (sisältäen valuuttariskin ja korkoriskin) ja likviditeettiriski.

A-konsernissa on toteutettu sisäisen rahoitusfunktion uudelleenjärjestely vuonna 2008. A Oyj on 19.11.2008 perustanut A Finance NV:n, jolle A Oyj on 25.11.2008 siirtänyt apportilla noin 223 500 000 euron konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset A Finance NV:lle. Apporttina siirretyt konsernin sisäiset lainasaamiset ovat olleet vakuudettomia, ja lainasaamisten korkotuotot ovat samana päivänä siirtyneet Belgiaan. Vastikkeena apportista A Oyj on saanut A Finance NV:n osakkeita.

A Finance NV on toiminut konsernin sisäisenä rahoitusyhtiönä. A Finance NV on rahoittanut konserniyhtiöitä vieraan pääomanehtoisesti myöntämällä joko lyhytaikaisia (korkeintaan vuoden pituisia) lainalimiittejä tai pitkäaikaisia bullet-lainoja. A Finance NV:n liiketoiminnan tuotot ovat koostuneet sen lainaportfolioon liittyvistä korkotuotoista. A Finance NV:n lainaportfolio on tilinpäätöksessä 31.12.2011 ollut noin 280 100 000 euroa. Korkotuottoja sille on kertynyt vuosittain noin 13 200 000–15 300 000 euroa. A Finance NV on vuosittain tuottanut voittoa noin 9 900 000–12 500 000 euroa.

A Finance NV on ollut lähes velaton yhtiö, eikä sillä ole ollut lainkaan pitkäaikaista vierasta pääomaa. Lyhytaikainen vieras pääoma on ollut valtaosin konsernin sisäistä. Tilinpäätöksessä 2009 lyhytaikaisen vieraan pääoman määrä on ollut noin 4 400 000 miljoonaa euroa ja tilinpäätöksissä 2010–2011 määrä on kummassakin ollut noin 26 200 000 euroa. Lyhytaikaiset velat ovat koostuneet ostovelkojen lisäksi pääosin palvelusopimuksen perusteella yhtiölle hyvitettävistä valuuttakurssivoitoista ja ROE-hyvityksistä sekä konserniyhtiöiden lyhytaikaisista talletuksista.

A Finance NV:n toimintapääoma on muodostunut apportissa siirtyneistä varoista sekä liiketoiminnan tuottamasta tulorahoituksesta. Muiden konserniyhtiöiden pääomarakenne on konsernin strategian mukaisesti ollut velkapainotteinen. A Finance NV:n varallisuus on koostunut käytännössä kokonaan sen lainaportfoliosta ja käteisvaroista. A Finance NV:n tasetietojen perusteella yhtiöllä ei ole ollut kiinteää omaisuutta. Kalusto lukuun ottamatta tietokoneita ja niihin liittyviä ohjelmistoja on sisältynyt yhtiön toimitilojen vuokraan. Yhtiön käyttämät lainasopimukset ovat olleet vakiomuotoisia.

A Oyj on vastannut konsernin sisäisestä rahoituksesta ennen A Finance NV:n perustamista. A Finance NV:n perustamisen jälkeen sisäiseen rahoitukseen liittyvät toiminnot, riskit ja tuotot on osittain jaettu yhtiöiden kesken. Yhtiöiden välisen noin kaksi vuotta A Finance NV:n perustamisen jälkeen loppuvuodesta 2010 allekirjoitetun Mutual Agreement -nimisen palvelusopimuksen mukaan A Finance NV saa liiketoiminnastaan sijoitetun pääoman tuottoon perustuvan takuutuoton, mikä käytännössä on tarkoittanut sitä, että A Finance NV on vuosittain saanut valtaosan konsernilainojen korkotuotoista, vaikka se on sopimusperusteisesti vastannut vain osasta konsernirahoitukseen liittyvistä riskeistä.

A Finance NV:n toiminnallaan saavuttamalle sijoitetun pääoman tuotolle on asetettu tavoiterajat. A Finance NV on hyvittänyt A Oyj:lle tuotot, jotka ovat ylittäneet tavoiterajan tai vaihtoehtoisesti laskuttanut A Oyj:ltä tavoiterajan alle jäävät tuotot. Tällä on varmistettu A-konsernissa A Finance NV:lle katsottu kohtuullinen tuotto sen suorittamista palveluista.

Konserniverokeskus on A Oyj:ssa toimitetussa verotarkastuksessa laaditun toimintoanalyysin perusteella katsonut, että yhtiö on todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot, kantanut tähän liittyvät merkittävät riskit sekä käyttänyt tähän liittyviä merkittäviä varoja ja ettei A Finance NV ole tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. A Finance NV:n on katsottu suorittaneen A Oyj:lle tavanomaisia taloushallintoon, maksuliikenteeseen ja raportointiin liittyviä palveluja. A Finance NV:n on katsottu vastanneen konsernirahoitukseen liittyvistä hallinnollisista tehtävistä, kuten lainojen nostoista, lyhennyksistä ja korkosuorituksista, korkojen laskemisesta ja perimisestä sekä konserniraportoinnista.

Konserniverokeskus on edellä mainittujen seikkojen nojalla katsonut, että A Finance NV:lle on kuulunut toiminnan kustannuksiin pohjautuva markkinaehtoinen korvaus. Tämä korvaus on määritetty TNM-menetelmällä, ja voittotasoindikaattorina on käytetty liiketulosta jaettuna liiketoiminnan kuluilla. Palvelulle suoritetun markkinaehtoisen korvauksen jälkeen A Oyj:n tuloksi on katsottu jäävän jäännösvoitto A Finance NV:n tuotoista. Konserniverokeskus on verovelvollisen vahingoksi toimittamissaan verovuosien 2011–2012 verotuksien oikaisuissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla sekä OECD:n vuoden 2010 siirtohinnoitteluohjeiden kohtiin 1.48, 1.49, 1.52, 1.53, 1.64 ja 9.165 viitaten siirtohinnoitteluoikaisuna lisännyt A Oyj:n verotettaviin tuloihin sille kuuluviksi katsottujen tulojen ja yhtiön ilmoittamien tulojen erotukset.

Konserniverokeskus on siirtohinnoitteluoikaisua koskevien päätöstensä perusteluissa todennut, ettei esillä olevassa asiassa liiketoimia ole uudelleenkarakterisoitu, koska sopimusosapuolten välistä luonnehdintaa tai strukturointia liiketoimesta tai järjestelystä ei ole oikaistu. Siirtohinnoitteluoikaisussa on sen sijaan todettu olevan kyse A Oyj:n ja A Finance NV:n välisen palvelusopimuksen mukaisen korvauksen hinnoittelua koskevasta siirtohinnoitteluoikaisusta sen perusteella, mitkä ovat olleet osapuolten välillä todellisuudessa tehdyt liiketoimet, eli osapuolten välillä todellisuudessa tehdyt liiketoimet on tunnistettu, kuten osapuolet ovat liiketoimet strukturoineet.

Verotuksen oikaisulautakunta on alentanut A Oyj:n verovuosien 2011–2012 verotettaviin tuloihin lisättyjä määriä, koska se on katsonut, että A Finance NV:n markkinaehtoinen korvaus kattaa palvelukorvauksen lisäksi riskittömän tuoton A Finance NV:n taseen mukaiselle konserniyhtiöille lainatulle pääomalle.

2.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistava, onko konserniverokeskus voinut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin viitaten katsoa, ettei A Finance NV ole tosiasiassa toiminut A-konsernin rahoitusyhtiönä vaan tavanomaiseen taloushallintoon, maksuliikenteeseen ja raportointiin liittyviä palveluja tuottavana yhtiönä. Tämän jälkeen on ratkaistava, onko konserniverokeskus voinut toimittaa A Oyj:n verovuosien 2011 ja 2012 verotuksien oikaisut verovelvollisen vahingoksi sekä tehdä siirtohinnoitteluoikaisuina lisäyksiä A Oyj:n verotettaviin tuloihin.

Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään todennut, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia markkinaehtoisuuden arviointimenetelmiä on pidettävä merkittävänä tulkintalähteenä, kun tarkastellaan toteutetun liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuutta (KHO 2013:36, KHO 2014:119, KHO 2017:146 ja KHO 2018:173). Siirtohinnoitteluohjeiden merkitystä tulkintalähteenä kuitenkin rajoittaa muun ohella se seikka, että verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaista siirtohinnoitteluoikaisua tehtäessä ei voida yleisesti puuttua konsernin sisäisen liiketoimen osapuolten välisiin rahavirtoihin vaan ainoastaan niiden välillä tapahtuneeksi tunnistetussa liiketoimessa käytettyyn hinnoitteluun tai muihin ehtoihin. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2014:119 katsonut, että liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta edellyttäisi selkeää tähän oikeuttavaa lain säännöstä ja ettei verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentin sen sanamuodon ja sitä koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan voida selvästi katsoa oikeuttavan liiketoimen luonnehdintaa toiseksi liiketoimeksi.

Esillä olevassa asiassa A Oyj on apporttiomaisuutena sijoittanut konserniyhtiöiltään olevia saatavia A Finance NV:hen. A Oyj on saanut vastikkeena A Finance NV:n osakkeita. Saatavat ovat siten olleet A Finance NV:n omaisuutta, ja A Finance NV on taseessaan kirjannut saatavat varoikseen. A Finance NV on näin ollen ollut velallisina olevien konserniyhtiöiden velkoja. A Oyj:n verotus on tullut toimittaa tästä lähtökohdasta käsin.

Konserniverokeskus on arvioidessaan A Oyj:n ja A Finance NV:n välisiä, apporttisijoituksen jälkeen tehtyjä liiketoimia katsonut, että A Oyj on todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot, kantanut tähän liittyvät merkittävät riskit sekä käyttänyt tähän liittyviä merkittäviä varoja ja ettei A Finance NV ole tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus on tällöin sivuuttanut A Oyj:n ja A Finance NV:n tekemät oikeustoimet ja erityisesti sen seikan, että A Finance NV oli tullut konserniyhtiöiden velkojaksi. Konserniverokeskus on siten verotuksen oikaisuja verovelvollisen vahingoksi toimittaessaan luonnehtinut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset oikeustoimet uudelleen asiassa soveltamansa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla. Edellä todetulla tavalla sanottu säännös ei oikeuta Konserniverokeskusta luonnehtimaan verovelvollisen tekemiä oikeustoimia uudelleen.

Tämän vuoksi ja kun asiassa ei ole väitetty, että A Oyj ja A Finance NV olisivat ryhtyneet konsernin rahoitustoimintojen uudelleen järjestämiseen veron välttämisen tarkoituksessa, Konserniverokeskus ei ole esittämillään perusteilla voinut oikaista A Oyj:n verovuosien 2011 ja 2012 verotuksia verovelvollisen vahingoksi eikä määrätä yhtiölle veronkorotuksia. Hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset sekä verovellisen vahingoksi toimitetut verotukset on siten sanottujen verovuosien osalta kumottava ja yhtiön säännönmukaiset verotukset saatettava voimaan.

(===)

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Anu Punavaara.

 
Julkaistu 2.4.2020