KHO:2020:45

Kuvaohjelman ikärajaluokittelu – Animaatiosarja – Lapsen kehitykselle haitallinen kuvaohjelma – Seksuaaliseen väkivaltaan viittaava sisältö – Pelottava ja ahdistava sisältö – Kansallinen audiovisuaalinen instituutti – Kuvaohjelmalautakunta – Viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan ulottuvuus

Vuosikirjanumero: KHO:2020:45
Antopäivä: 23.4.2020
Taltionumero: 1805
Diaarinumero: 4449/2/19
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2020:45

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti oli luokitellut Kehoni on minun -animaatiosarjan kaikkien neljän jakson ikärajaksi 12 vuotta. Kuvaohjelmalautakunta oli Pelastakaa Lapset ry:n valituksen enemmälti hyläten alentanut jakson 1 ikärajaksi seitsemän vuotta. Yhdistys vaati valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että myös jaksojen 2–4 ikärajaksi on asetettava seitsemän vuotta.

Lapsen kehitykselle haitalliset kuvaohjelmat luokitellaan kuvaohjelmalaissa säädettyjen ikärajojen (7, 12, 16 ja 18 vuotta) mukaisesti. Ensi asteen hallintopäätöstä tehdessään asiantuntijaviranomainen joutuu punnitsemaan lainsäädännön taustalla olevia, keskenään eri suuntiin vaikuttavia perusoikeuksia ja lain tavoitteita, arvioimaan laissa säädettyjä ikärajakriteereitä sekä soveltamaan viranomaisen ikärajaluokittelua varten laatimaa ohjeistusta. Luokittelun kannalta riittävää on, että asiantuntijaviranomainen arvioi ohjelman katselemisen selvästi lisäävän lapsen kehitykselle haitallisten vaikutusten riskiä. Tässä ratkaisutilanteessa ei ole kysymys yksittäisen henkilön subjektiivisesta oikeudesta, vaan abstraktista, lapsia yleisesti koskevasta ratkaisusta.

Edellä mainituista syistä viranomaisella on usein valittavanaan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, joiden tueksi on varteenotettavia perusteluja. Ratkaisutilanne sisältää siten harkintamarginaalia sen suhteen, mikä ikäraja kaikki asiassa esillä olevat seikat huomioon ottaen kuvaohjelmalle on asetettava. Ratkaisun tekeminen edellyttää päätöksentekijältä monipuolista ja syvällistä asiantuntemusta muun ohella lasten kehityksestä ja kuvallisesta viestinnästä. Tämä asiantuntemuksen tarve on otettu huomioon myös kuvaohjelmalautakunnan kokoonpanossa.

Edellä esitetyn vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että kuvaohjelman ikärajaluokittelua koskevan hallintopäätöksen lainmukaisuuteen kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan ala rajautui ensi sijassa sen arviointiin, että ensi asteen viranomaisen ja valitusvaiheen muutoksenhakuelimen päätökset perustuvat virheettömään menettelyyn, oikeisiin tosiseikkoihin ja säännöksiin sekä asiaa koskevien säännösten mahdollistaman harkinnan asianmukaiseen suorittamiseen edellä todetun harkintamarginaalin rajoissa ja myös hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valituksenalainen kuvaohjelmalautakunnan päätös ei ollut lainvastainen ja hylkäsi yhdistyksen valituksen.

Suomen perustuslaki 12 §

Yleissopimus lapsen oikeuksista 13 artikla, 17 artikla e kohta, 19 artikla 1 kohta

Kuvaohjelmalaki 1 §, 3 § 5 kohta, 5 §, 9 § 1 momentti 1 kohta, 12 §, 15 §, 16 § 1 momentti, 19 §, 30 § 2 momentti, 32 § 1 ja 3 momentti sekä 33 §

Laki Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista 6 b §

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 7 § 2 momentti ja 51 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Kuvaohjelmalautakunta 29.8.2019 nrot 1–4/2019

Asian aikaisempi käsittely

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (jäljempänä myös KAVI) on 10.6.2019 Yleisradio Oy:n kuvaohjelman tarjoamista koskevan ilmoituksen johdosta luokitellut Kroppen min eier Jeg -animaatiosarjan neljän jakson (Oikeus määrätä omasta kehosta, Suomen laki, Minua pelottaa ja Lapsi ei ole koskaan syyllinen) ikärajaksi 12 vuotta.

Kuvaohjelmalautakunnan ratkaisu

Kuvaohjelmalautakunta on valituksenalaisella päätöksellään Pelastakaa Lapset ry:n (jäljempänä myös yhdistys) valituksesta muuttanut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tekemää ikärajaluokittelua jakson 1 (Oikeus määrätä omasta kehosta) osalta siten, että jakson ikärajaksi asetetaan 7 vuotta. Kuvaohjelmalautakunta on hylännyt jaksoja 2–4 koskevat valitukset.

Kuvaohjelmalautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kuvaohjelmalain 9 §:n mukaan kuvaohjelmaa ei tarvitse luokitella ja merkitä, jos se sisältää yksinomaan opetuksellista tai sivistyksellistä aineistoa. Kuvaohjelmalakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan kuvaohjelman tarjoaja voi tästä huolimatta halutessaan luokitella opetuksellista tai sivistyksellistä aineistoa sisältävän kuvaohjelman sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa ohjelma sisältää lapsen kehitykselle haitallista aineistoa. Kun kuvaohjelman tarjoaja Yleisradio Oy on pyytänyt KAVI:lta kuvaohjelman luokittelua, KAVI:n on siten tullut luokitella ohjelma kuvaohjelmalain 16 §:n mukaisesti, riippumatta siitä, kuuluuko ohjelma 9 §:ssä säädetyn poikkeuksen piiriin.

Kuvaohjelmalain 15 §:n 1 momentin mukaan lapsen kehitykselle haitallisena pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuuden tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädetään, että kuvaohjelman haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat ohjelmassa kuvataan.

KAVI:n kuvaohjelmaluokittelija on antanut kaikille neljälle jaksolle ikärajaksi 12 vuotta luokittelun tueksi laaditun ohjeen kohdan 11 perusteella, joka koskee seksuaaliseen väkivaltaan viittaavaa sisältöä. Kohdan ohjeen mukaan "teeman rankkuudesta huolimatta viittaukset ovat selkeitä, mutta hienovaraisia, eivätkä sellaisenaan kovin järkyttäviä”.

Lisäksi jaksojen 3 ja 4 osalta kuvaohjelmaluokittelija on viitannut alempaa ikärajaa koskevaan kriteeriin 31 (ahdistus: melko lieviä ja lyhytkestoisia kauhuelementtejä, pientä pelottavuutta tai jännittävyyttä tai väkivallan uhkaa).

Kuvaohjelmalautakunta toteaa, että kuvaohjelman haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat on ohjelmassa kuvattu. Sen sijaan luokittelussa ei säännösten mukaan oteta huomioon, missä ja millä tavalla ohjelmaa on tarkoitus esittää ja käyttää. Valittajan esittämällä selvityksellä ohjelmasarjaan liittyvästä opetusmateriaalista ei siten ole kuvaohjelman luokittelun kannalta merkitystä.

Kuvaohjelmalautakunta yhtyy kuvaohjelmaluokittelijan arvioon siitä, että kaikki neljä jaksoa sisältävät seksuaaliseen väkivaltaan viittaavaa sisältöä. Kuvallinen kerrontatyyli on hyvin lapsenomainen ja ohjelma on tarkoitukseltaan valistuksellinen. Kuitenkin erityisesti jaksoissa 2–4 lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvataan hyvin konkreettisesti ja suoraviivaisesti ja kuvaukseen liittyy jännityselementtejä ja pornografista ilmaisua. Kuvauksen ahdistavuutta voi lisätä pelottavien tapahtumien sijoittuminen lapsen omaan kotiin ja yleensä turvallisiksi koettuihin tilanteisiin sekä se, että pelottavien tilanteiden laukeaminen jää melko abstraktille tasolle.

Lautakunta toteaa kuitenkin, että jaksossa 1 on animaatiosarjan muihin jaksoihin verrattuna havaittavissa kerrontatavan erilaisuus. Lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan kuvaus on siinä abstraktimpaa ja ahdistavuutta lieventää osin humoristinen käsittelytapa. Vaikka KAVI:n jaksolle asettama 12 vuoden ikäraja on sinänsä luokittelukriteerien mukainen, kuvaohjelmalautakunta pitää kokonaisuutena arvioituna perusteltuna laskea jakson ikäraja 7 vuoteen.

Kuvaohjelmalautakunta katsoo, ettei jaksojen 2–4 (Suomen laki, Minua pelottaa ja Lapsi ei koskaan ole syyllinen) osalta ole syytä muuttaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin päätöstä.

Kuvaohjelmalautakunnan soveltamat oikeusohjeet

Kuvaohjelmalaki (710/2011) 9 §, 15 § 1 ja 2 momentti sekä 16 §

1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pelastakaa Lapset ry on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Kuvaohjelmalautakunnan päätöksen siltä osin kuin päätöksessä on jätetty voimaan animaatiosarjan jaksoille 2–4 ikärajaksi 12 vuotta. Myös näiden jaksojen ikärajaksi on asetettava 7 vuotta.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kuvaohjelmalautakunnan päätös on virheellinen. Opetusanimaatio ei vaikuta haitallisesti lapsen kehitykseen ja sisältää pienille lapsille sopivia animaatioesityksiä. Lautakunnan päätös ei kunnioita lapsen oikeutta tietoon ja suojeluun. Lapsen edun tulee olla perustavanlaatuinen tulkintaa ohjaava periaate, joka velvoittaa valitsemaan eri tulkintavaihtoehdoista sen, joka parhaiten toteuttaa lapsen etua käytännössä. Opetusanimaation tarkoituksena on suojella lasta seksuaaliväkivallalta, edistää turvataitokasvatusta ja varhaista puuttumista lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan.

Animaatio on osa Pelastakaa Lapset ry:n alle kouluikäisille ja alakouluikäisille lapsille suunnattua kattavaa ja laadukasta opetusmateriaalia, joka on tarkoitus ottaa käyttöön varhaiskasvatuksessa ja alakouluissa työskenteleville ammattilaisille yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa syyskuun 2019 ja maaliskuun 2021 välisenä aikana.

Lapselle tulee tarjota tietoa seksuaaliväkivallasta ikä- ja kehitystasoon sopivalla tavalla, jotta lapsi kykenee tunnistamaan mahdollisen häneen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja kertomaan kokemastaan sellaiselle aikuiselle, joka kykenee häntä auttamaan.

Animaatiosarja ei korvaa lapsille annettavaa kehotunnetaito- tai seksuaalikasvatusta, vaan on tehty lasten suojelun näkökulmasta. Tavoitteena on, että pienten lasten parissa työskentelevät ammattilaiset sekä lasten huoltajat ja kasvattajat saavat tietoa ja tukea lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan käsittelemiseen lapsen kanssa. Kohderyhmänä ovat myös erityisen suojelun tarpeessa olevat lapset, kuten lastensuojelun asiakkaat.

Animaatio on tuotettu Norjassa laajassa moniammatillisessa asiantuntijayhteistyössä. Keskeisin tavoite animaation suunnittelussa ja tuottamisessa on ollut se, ettei se vaikuta haitallisesti lapsen kehitykseen. Animaatiosarja ja opas on otettu Norjassa osaksi kansallista opetusta päiväkodeissa ja alakouluissa. Animaation ikäraja Norjassa on K6. Pelastakaa Lapset Norja on saanut kiitosta varhaiskasvatuksen ammattilaisilta, opettajilta, lapsilta ja huoltajilta siitä, että se välittää vakavaa aihetta lasten suojelemiseksi selkeällä, kiinnostavalla ja ei-pelottavalla tavalla. Opetusanimaatio voitti Cannesin Emmy -kilpailun vuonna 2018. Norjan poliisin ja median tietoon on tullut lapsia, jotka ovat avautuneet kokemastaan seksuaaliväkivallasta katsottuaan sarjan jaksoja kotona tai koulussa.

Opetusanimaatio vastaa laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa esitettyihin sitoviin velvoitteisiin, kuten yleissopimukseen lapsen oikeuksista, Euroopan neuvoston yleissopimukseen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan sekä lastensuojelulakiin.

Animaatiossa on seksuaaliväkivaltaan liittyvää sisältöä. Tämä on välttämätöntä, jotta lapsi kognitiivisen kehitystasonsa huomioon ottaen ymmärtää ja saa tarvitsemansa tiedon pystyäkseen suojelemaan itseään ja kertomaan kokemastaan seksuaaliväkivallasta turvalliselle aikuiselle. Näin lapsi oppii tunnistamaan tilanteita, joissa häneen kohdistetaan seksuaalista häirintää, houkuttelua tai seksuaaliväkivaltaa. Lapsella on oikeus saada ikä- ja kehitystasolleen sopivaa tietoa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Euroopan neuvosto on todennut vuonna 2010, että sen jäsenmaissa ei ole tarpeeksi pienille lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattua materiaalia, joka auttaisi vanhempia keskustelemaan lasten kanssa seksuaaliväkivallasta.

Tieto oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen ja lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta on osa lapsen turvataitokasvatusta. Animaatiosarjan jaksoja tulisi käyttää varhaiskasvatuksessa, sillä niiden avulla voidaan suojella pieniä lapsia seksuaaliväkivallalta heidän kehitystasolleen sopivalla tavalla. Animaatiosarjan jaksot eivät vaikuta haitallisesti pienen lapsen kehitykseen ja ohjelman ikärajaluokittelu K12 on aivan liian korkea. Yhdistys on viitannut oheistamiinsa asiantuntijoiden lausumiin.

Keho, sukuelimet ja kehon koskemattomuus pitää selvittää lapselle konkreettisella tasolla. On välttämätöntä, että lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta puhutaan lapsen kanssa turvallisessa ympäristössä, jotta lapsi voi tuoda huolensa ja pelkonsa esille. Lisäksi pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä, jos heihin on kohdistunut seksuaaliväkivaltaa, sillä he luontaisesti luottavat aikuiseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsille opetetaan, mitä oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja suojeluun kaikelta väkivallalta konkreettisesti tarkoittaa. Animaatiosarja auttaa aikuista käsittelemään aiheita lapsen kanssa turvallisesti ja pienen lapsen kehitystaso huomioon ottaen.

Animaatio on yleistunnelmaltaan lämminhenkinen ja selvästi lapsille suunnattu. Animaatiossa on vain hyvin lieviä ja lyhytkestoisia jännittäviä elementtejä, eikä lapsi jää jännityksen tilaan. Ääni- ja kuvatehosteet ovat hyvin lieviä, sävyltään selvästi lapsille suunnattuja. Animaatio ei sisällä pornografista ilmaisua. Lapsiin kohdistuvalla seksuaaliväkivallalla ja seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyyn tuotetulla opetusmateriaalilla ei ole mitään tekemistä pornografian kanssa.

Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä todennäköisemmin tekijä on lapsen lähipiiristä ja samalla henkilö, johon lapsi luottaa. Pieniin lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta suuri osa ei tule viranomaisten tietoon. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että myös pienet lapset saavat tietoa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Teot tapahtuvat yleensä lapsen arkiympäristöissä kotona tai vierailulla ystävän tai sukulaisen luona, varhaiskasvatusyksikössä, koulussa tai harrastuksissa. Animaatiot opettavat lapselle turvataitoja ja kannustavat lapsia käyttämään niitä arkiympäristöissään. Seksuaaliväkivaltaan viittaavat tilanteet ratkeavat animaatioissa konkreettisesti siten, että lapsi saa aina apua turvalliselta aikuiselta, eikä tilanteen ratkeaminen jää abstraktille tasolle. Myös animaation kerronnallinen tyyli on jokaisessa tilanteessa lämminhenkinen ja toteutettu siten, ettei lapsi jää jännityksen tilaan katsottuaan animaatiosarjan jaksoja.

Ohjelman luokittelu 12-vuotiaille ei ole tarkoituksenmukainen eikä lapsen edun mukainen. Suomessa paljastuneessa 14 vuotta jatkuneessa seksuaalirikoskokonaisuudessa nuorimmalla 6-vuotiaalla lapsiuhrilla ei ollut kykyä eikä ymmärrystä häneen kohdistuneesta seksuaaliväkivallasta. Opetusanimaation kohderyhmänä ovat myös seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneet lapset, jotka eivät tiedon puutteen vuoksi ole ymmärtäneet tai osanneet asiasta kertoa. Opetusanimaatiot, riittävän pienellekin lapselle tarjottuna, voivat edesauttaa varhaista puuttumista lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja estää vuosia jatkuvan, lasta vakavasti traumatisoivan seksuaaliväkivallan.

Tieto auttaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan tahtoaan ja hätäänsä. Pelastakaa Lapset ry:n "Lasten suojelu ja Nettivihje-toiminto" vastaanotti vuonna 2018 yli 3 000 yksittäistä vihjettä verkkosivuista (URL), joista lähes 50 prosenttia sisälsi satoja kuvia ja videomateriaalia hyvin pieniin lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Laittomaksi arvioiduista kuvista suurin osa, 70 prosenttia, koski selkeästi alle 12-vuotiaisiin ja viisi prosenttia alle 3-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja suurin osa kuvamateriaalista oli kuvattu kodinomaisessa ympäristössä.

Pelastakaa Lapset ry:ssä on tehty yli 16 vuotta erityisasiantuntijatyötä lasten suojelemiseksi seksuaaliväkivallalta. Tällöin on havaittu, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys vaarantuu nimenomaan niissä tilanteissa, joissa aikuiset eivät omalta ahdistukseltaan kykene käsittelemään lasten kanssa turvataitoja siten, että lapsella on mahdollisuus saada hänen oikeuksiensa ja kehityksensä mukaista opastusta ja tietoa. Opetusmateriaalit, sisältäen animaatiot ja oppaan, antavat aikuisille konkreettiset työkalut käsitellä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa pienten lasten kanssa.

Kuvaohjelmalautakunta on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että valitus hylätään, ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Valituksessa lapsen etua tarkastellaan liian yksipuolisesti pelkästään seksuaaliväkivallalta suojaamisen näkökulmasta. Lapsen etua tulee kuitenkin tarkastella perustuen lapsen oikeuksien toteutumisen kokonaisvaltaiseen arviointiin. Käsillä olevassa tapauksessa on erityisesti otettava huomioon myös lasten suojaaminen heidän kehitykselleen haitalliselta audiovisuaaliselta sisällöltä. Arvioitaessa asiaa lapsen edun kannalta on otettava huomioon lisäksi se, että lapsille tarkoitettu opetusmateriaali on mahdollista toteuttaa tavalla, joka tarjoaa tietoa seksuaaliväkivallasta vaikuttamatta haitallisesti lapsen kehitykseen.

Kuvaohjelmalautakunta on arvioinnissaan ottanut huomioon, miten ja millaisessa yhteydessä tapahtumat on ohjelmassa kuvattu. Lautakunta on päätöksessään tältä osin viitannut ohjelmien valistukselliseen tarkoitukseen ja lapsenomaiseen esitystapaan ikärajaluokitukseen alentavasti vaikuttavana tekijänä. Jakson 1 osalta lautakunta on muuttanut kuvaohjelmaluokittelijan päätöstä siten, että ikärajaa on laskettu kahdestatoista vuodesta seitsemään vuoteen, vaikka luokitteluohjeiden mukaan lieväkin seksuaaliseen väkivaltaan viittaava sisältö lähtökohtaisesti olisi peruste kahdentoista vuoden ikärajalle.

Jaksojen 2–4 osalta kuvaohjelmalautakunta ei kuitenkaan ole pitänyt perusteltuna ikärajan alentamista. Tätä lautakunta on perustellut muun muassa seksuaaliväkivallan kuvauksen konkreettisuudella ja suoraviivaisuudella sekä siihen liittyvillä jännityselementeillä ja pornografisella ilmaisulla. Lautakunta ei ole viittauksellaan pornografiseen ilmaisuun tarkoittanut, että ilmaisulla pyrittäisiin seksuaaliseen kiihottumiseen, vaan että kuvallinen ilmaisu sisältää pornografialle tyypillisiä elementtejä.

Toisin kuin Pelastakaa Lapset ry on valituksessaan katsonut, kuvaohjelmalautakunta ei pidä jännityksellisiä elementtejä jaksoissa 2–4 niin lievinä ja lyhytkestoisina, etteivät ohjelmat vaikuttaisi haitallisesti 7-vuotiaan lapsen kehitykseen. Kuvausten ahdistavuutta voi lautakunnan käsityksen mukaan lisätä se, että pelottavat tapahtumat sijoittuvat lapsen kotiin tai muuten turvalliseksi koettuihin tilanteisiin, joissa lapselle läheinen aikuinen kohdistaa lapseen seksuaalista väkivaltaa.

Jaksoissa 2–4 pelottavien tilanteiden laukeaminen jää melko abstraktille tasolle. Tilanteen selviämiseen viitataan abstraktilla lakiin viittaavalla symboliikalla, jota pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä. Lisäksi jännitys ei aina laukea yksittäisen kohtauksen aikana, vaan vasta jakson lopussa. Kokonaisuutena arvioituna jaksot 2–4 sisältävät aineistoa, joka on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen.

Kuvaohjelmalaki ei mahdollista sitä, että ikärajaluokittelupäätöstä tehtäessä otettaisiin huomioon, missä ja millä tavalla ohjelmaa on tarkoitus esittää ja käyttää tai mitä oheismateriaalia siihen kytkeytyy. Lautakunta ei tämän vuoksi ole voinut ottaa päätösarvioinnissa huomioon sitä, että ohjelmaa on tarkoitus esittää lapsille tilanteissa, joissa kuvaohjelman sisältöä on mahdollista käsitellä aikuisen kanssa ohjelmaan liittyvän kirjallisen opetusmateriaalin pohjalta. Lisäksi Yleisradio Oy:n lausunnossa on todettu, että kuvaohjelma on hankittu sekä Pikku Kakkonen että BUU-klubben -ohjelmille, jolloin lapset voivat katsoa ohjelmia myös ilman, että ohjelmien sisältö käsiteltäisiin yhdessä aikuisen kanssa.

Pelastakaa Lapset ry on antanut vastaselityksen.

Yleisradio Oy, Svenska Yle on antanut lausuman, jossa on esitetty muun ohella, että ohjelmasarjan tarjoama tieto auttaa lasta toimimaan sekä ilmaisemaan tahtoaan ja hätäänsä kohdatessaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Tieto edesauttaa varhaista puuttumista lapsiin kohdistuvaan seksuaalirikollisuuteen. Tämä painava lasten suojelemiseksi tarkoitettu etu edellyttää, ettei perustuslain 12 §:ään perustuvaa oikeutta tässä asiassa rajoiteta tarpeettomasti. Yleisradio on katsonut Pelastakaa Lapset ry:n tavoin, että myös jaksoille 2–4 tulisi asettaa ikärajaksi enimmillään 7 vuotta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukokoonpano on katsonut animaatiosarjan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet ja säännösten esitöitä

Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa. Artiklan 2 kohdan mukaan tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä mainitun kohdan b alakohdan mukaan muun ohella väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.

Sopimuksen 17 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot artiklan e kohdan mukaan rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.

Sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Kuvaohjelmalain 1 §:n mukaan mainitussa laissa säädetään kuvaohjelmien tarjoamista koskevista rajoituksista lasten suojelemiseksi.

Lain 3 §:n 5 kohdan mukaan kuvaohjelman luokittelulla tarkoitetaan kuvaohjelman katsomiseen perustuvaa arviointia siitä, onko kuvaohjelma omiaan vaikuttamaan haitallisesti tiettyä ikää nuoremman lapsen kehitykseen.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelman saa tarjota, jollei 9–11 §:ssä toisin säädetä, vain, jos se on luokiteltu siten kuin 16 §:n 1 momentissa säädetään ja siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä ikärajasta ja sisällöstä (---).

Pykälän 2 momentin mukaan Kansallinen audiovisuaalinen instituutti määrää 1 momentissa tarkoitettujen ikäraja- ja sisältömerkintöjen ulkoasun.

Lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuvaohjelmaa ei tarvitse luokitella ja merkitä, jos se sisältää yksinomaan opetuksellista tai sivistyksellistä aineistoa.

Lain 12 §:n mukaan kuvaohjelman saa luokitella ainoastaan 13 §:n mukaisesti hyväksytty kuvaohjelmaluokittelija sekä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin palveluksessa oleva virkamies, jonka tehtäviin luokittelu kuuluu. Lain 13 § sisältää muun ohella luokittelijakoulutusta koskevat erityiset säännökset.

Lain 15 §:n 1 momentin mukaan lapsen kehitykselle haitallisena pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen.

Pykälän 2 momentin mukaan kuvaohjelman haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat ohjelmassa kuvataan.

Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 190/2010 vp) 15 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

”Pykälässä säädettäisiin kuvaohjelman luokittelussa noudatettavasta tulkintaperiaatteesta. Pykälän 1 momentin mukaan lapsen kehitykselle haitallisena pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen.

Ehdotetut luokittelukriteerit perustuvat tieteellisten tutkimusten johtopäätöksinä tehtyihin arvioihin, joiden mukaan väkivaltaisten, seksuaalisten ja ahdistusta aiheuttavien sekä näihin rinnastettavien sisältöjen katselu voi olla haitallista lapsen kehitykselle. Tieteellisen tutkimuksen perusteella haitalliset vaikutukset voidaan jakaa tunnevaikutuksiin ja mallivaikutuksiin. Psyykeä liian kuormittavat tunteet voivat aiheuttaa lapselle pitkäaikaisia stressireaktioita. Mallivaikutukset syntyvät hyväksyvien ajattelumallien välityksellä. Median vaikutustutkimusta käsitellään esimerkiksi julkaisussa Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin – katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -sääntelyn käytäntöihin (Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007).

Voimassa olevassa kuvaohjelmalaissa kolmas tulkintaperiaate ilmaistaan muodossa "kauhua herättämällä". Tämä muuttuisi ehdotuksen mukaan ilmaisuksi "ahdistusta aiheuttamalla". Nykyinen termi kauhu liittyy vahvasti yhteen kuvaohjelmien lajityyppiin, kauhuelokuviin. Termi ahdistus kuvaa täsmällisemmin kuvaohjelman haitallista vaikutusta, eli lapsen psyykeä kuormittavaa stressaavaa tunnetilaa. Ahdistus viittaa vakavaan ja pitkäkestoiseen tunteeseen, josta voi olla kehityksellistä haittaa. Ahdistusta voivat aiheuttaa esimerkiksi uhkaavia tai käsittämättömiä asioita tai hahmoja esittävät kuvaukset tai tilanteet, joissa on onnettomuuden, väkivallan tai tuhon uhkaa, jännitys- ja kauhuelementtejä, väkivaltaa ja sen seurauksia tai yliluonnollisia asioita. Ahdistusta voivat aiheuttaa myös lapsen universaaleja pelkoja käsittelevät kuvaukset tai tilanteet, kuten pimeä, eksyminen, yksin jääminen ja läheisen menettäminen. Pienille lapsille myös seksikuvaukset voivat olla ahdistavia, sillä he saattavat ymmärtää seksin kielteiseksi, jopa väkivaltaiseksi toiminnaksi.

(---)

Sanonnalla "on omiaan" säännöksessä viitataan ohjelman katselemiseen liittyvään abstraktiin vaaraan samassa merkityksessä kuin abstraktia vaarantamista edellyttävissä rikoslain rangaistussäännöksissä. Ehdotetussa säännöksessä ei siten edellytetä varmuutta siitä, että ohjelman katseleminen tulisi konkreettisesti aiheuttamaan kehityshaittoja lapselle. Riittävää olisi, että ohjelman katselemisen voitaisiin arvioida selvästi lisäävän lapsen kehitykselle haitallisten vaikutusten riskiä.”

Lain 16 §:n 1 momentin mukaan, jos kuvaohjelma on 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla haitallinen lapsen kehitykselle, sille on ohjelman sisällön mukaan luokiteltava 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja ja annettava ohjelman sisältöä kuvaava symboli. Jos ohjelmaa ei ole pidettävä lapsen kehitykselle haitallisena, se on luokiteltava tarjottavaksi kaikenikäisille.

Lain yleisperusteluiden kohdassa Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset todetaan muun ohella seuraavaa:

”Kuvaohjelmien luokittelun toteuttamiseen olisi tarkoitus luoda järjestelmä, joka olisi mahdollisimman helppokäyttöinen. Luokittelujärjestelmä kehitettäisiin viranomaisen johdolla ja yhteistyössä alan tutkijoiden ja kuvaohjelma-alan kanssa lakiin kirjattujen luokittelukriteerien perusteella. Järjestelmän toimivuutta seurattaisiin jatkuvasti.”

Lain 16 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

”Ehdotetussa momentissa säädettäisiin luokittelussa käytettävistä ikärajoista ja sisältösymboleista. Sananvapauden turvaamiseksi ehdotetaan, että kuvaohjelmille asetettaisiin luokittelussa ikäraja vain silloin, kun kuvaohjelma on ehdotetun lain 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla lapsen kehitykselle haitallinen. Siten ehdotetaan, että kuvaohjelma tulisi luokitella tarjottavaksi kaikenikäisille, jollei kuvaohjelmaa ole 15 §:n tarkoitetulla tavalla pidettävä lapsen kehitykselle haitallisena. Muissa tapauksissa kuvaohjelmalle tulisi 15 §:ssä säädetyin perustein ohjelman sisällön mukaan asettaa 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja. Lisäksi tässä yhteydessä kuvaohjelmalle annettaisiin ohjelman sisältöä kuvaava symboli.

Ehdotetut ikärajat huomioivat lapsen ikä- ja kehitysvaiheet. Lapsen mediatulkintojen kehittymisen kannalta tärkeät kognitiivisen ja tunne-elämän kehittymisen vaiheet tapahtuvat noin 6–8 vuoden (tunteiden etäännyttäminen, konkreettinen ajattelu), 11–13 vuoden (käsitteellinen ajattelu) ja 15–16 vuoden (kriittiset tulkintataidot) vaiheilla. Ehdotetut ikärajat ovat lisäksi jo nykyisin pelien luokittelussa käytössä olevan PEGI-järjestelmän mukaisia.

(---)

Tarkoituksena on, että luokittelu tehtäisiin verkkopohjaisella ohjelmistolla, joka selvittäisi objektiivisesti kunkin kuvaohjelman sisältämän väkivallan, seksin tai muun lapsen kehitykselle haitallisen aineiston laatua ja määrää. Ohjelmisto määrittelisi kuvaohjelmalle ikärajan ja sen haitallisesta sisällöstä kertovat symbolit ohjelmiston esittämiin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella. Kysymyslomake kehitettäisiin viranomaisen johdolla ja yhteistyössä alan tutkijoiden ja kuvaohjelma-alan kanssa lakiin kirjattujen luokittelukriteerien perusteella. Ohjelmistoa testattaisiin ennen käyttöönottoa sen luotettavuuden varmistamiseksi ja sen toimivuutta seurattaisiin jatkuvasti.”

Lain 19 §:n mukaan Kansallinen audiovisuaalinen instituutti valvoo lain noudattamista.

Lain 30 §:n 2 momentin mukaan Kansallisen audiovisuaalisen instituutin luokittelupäätökseen saa hakea muutosta valittamalla kuvaohjelmalautakuntaan.

Lain 32 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelmalautakunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä neljä muuta jäsentä, joista kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Valtioneuvosto määrää jäsenet ja varajäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Pykälän 3 momentin mukaan lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Muista jäsenistä ja varajäsenistä tulee osan olla perehtyneitä lasten kehitystä koskeviin kysymyksiin ja osan kuvalliseen viestintään. Lautakunta voi käyttää apunaan asiantuntijoita.

Lain 33 §:n mukaan kuvaohjelmalautakunnan päätökseen voi hakea muutosta se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, valittamalla korkeimmalle hallinto-oikeudelle 14 päivän kuluessa lautakunnan päätöksen tiedoksisaannista. Korkeimman hallinto-oikeuden on käsiteltävä valitus kiireellisenä.

Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 6 b §:n mukaan instituutti ylläpitää ja kehittää luokitteluohjelmistoa, jonka avulla kuvaohjelmalaissa tarkoitettu kuvaohjelmien luokittelu toteutetaan.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 7 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Lain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

2. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

2.1 Arvioinnin lähtökohdat

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kuvaohjelman ikärajaluokittelua koskevan hallintopäätöksen 10.6.2019 lainmukaisuuden arvioinnista siltä osin kuin kysymys on ohjelmasarjan jaksoista 2–4.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on mainitulla päätöksellään asettanut ”Kehoni on minun” -animaatiosarjan kaikkien neljän jakson ikärajaksi 12 vuotta.

Kuvaohjelmalautakunta on valituksenalaisella päätöksellään 29.8.2019 hylännyt Pelastakaa Lapset ry:n valituksen animaatiosarjan jaksojen 2–4 ikärajan alentamisesta, mutta alentanut jakson 1 ikärajaksi 7 vuotta.

Pelastakaa Lapset ry on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt, että opetusanimaation jaksot 2–4 eivät vaikuta haitallisesti lapsen kehitykseen ja ne sisältävät pienille lapsille sopivia animaatioesityksiä. Ikärajan asettaminen 12 vuodeksi ei kunnioita lapsen oikeutta tietoon ja suojeluun. Lapsella on oikeus saada ikä- ja kehitystasolleen sopivaa tietoa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan myös jaksojen 2–4 ikärajaksi on asetettava 7 vuotta.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin hallintopäätöksen 10.6.2019 lainmukaisuuden arvioinnin yhteydessä tulee arvioitavaksi myös kysymys siitä, mikä on esillä olevan kaltaisessa asiassa korkeimman hallinto-oikeuden suorittaman tuomioistuinvalvonnan ulottuvuus suhteessa kuvaohjelmien ikärajaluokittelua tekevän viranomaisen suorittamaan hallintoharkintaan ja sen jälkeisessä valitusmenettelyssä tehtyyn oikeudelliseen arviointiin.

2.2 Kuvaohjelmalain mukainen kuvaohjelmien luokittelujärjestelmä ja oikeusturvan takeet

Perustuslaissa ja lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa turvattuun sananvapauteen kuuluu jokaisen ja siten myös alaikäisen lapsen oikeus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämän oikeuden käytölle voidaan kuitenkin lailla säätää lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Näillä rajoituksilla turvataan lapsen oikeutta terveyteen ja hyvinvointiin.

Kuvaohjelmien osalta lapsen edellä mainittujen perusoikeuksien välisen punninnan keskeisistä perusteista eli lasten suojelemiseksi välttämättömistä rajoituksista, niiden asettamista koskevista edellytyksistä ja menettelytavoista säädetään kuvaohjelmalaissa.

Kuvaohjelmien luokittelu perustuu kuvaohjelmalain 15 §:ssä säädettyihin luokittelukriteereihin. Laissa säädettyjen luokittelukriteerien perusteella lain mukaan toimivaltainen asiantuntijaviranomainen, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, on lain esitöissä kuvatulla tavalla yhdessä alan tutkijoiden ja kuva-alan toimijoiden kanssa laatinut luokittelua varten ikärajakriteerit.

Luokittelu tapahtuu Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 6 b §:ssä tarkoitetun luokitteluohjelmiston avulla. Kuvaohjelmien luokitteluohjelmisto käsittää 37 kriteeriä, joista 14 koskee ohjelman väkivaltaista sisältöä, kuusi ohjelman seksuaalista sisältöä, 14 ohjelman ahdistusta aiheuttavaa sisältöä ja kolme huumeiden tai päihteiden käyttöä kuvaohjelmassa. Jokaiseen kriteeriin liittyy myös lisätieto-osio, jossa kriteeriä täsmennetään muutamin luonnehdinnoin ja esimerkein.

Ensi vaiheessa luokittelun suorittavat tähän tehtävään koulutetut ja hyväksytyt kuvaohjelmaluokittelijat.

Muutoksenhaku Kansallisen audiovisuaalisen instituutin luokittelua koskevasta päätöksestä tapahtuu valittamalla päätöksestä kuvaohjelmalautakuntaan, joka on erityinen tätä tehtävää varten asetettu muutoksenhakulautakunta. Lautakunnan kokoonpanossa on otettu huomioon sen päätöksenteon edellyttämä erityisasiantuntemus.

Kuvaohjelmalautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2.3 Korkeimman hallinto-oikeuden suorittaman tuomioistuinvalvonnan ulottuvuus

Lapsen kehitykselle haitalliset kuvaohjelmat luokitellaan kuvaohjelmalaissa säädettyjen ikärajojen (7, 12, 16 ja 18 vuotta) mukaisesti. Ensi asteen hallintopäätöstä tehdessään asiantuntijaviranomainen joutuu punnitsemaan lainsäädännön taustalla olevia, keskenään eri suuntiin vaikuttavia perusoikeuksia ja lain tavoitteita, arvioimaan laissa säädettyjä ikärajakriteereitä sekä soveltamaan viranomaisen ikärajaluokittelua varten laatimaa ohjeistusta. Luokittelun kannalta riittävää on, että asiantuntijaviranomainen arvioi ohjelman katselemisen selvästi lisäävän lapsen kehitykselle haitallisten vaikutusten riskiä. Tässä ratkaisutilanteessa ei ole kysymys yksittäisen henkilön subjektiivisesta oikeudesta, vaan abstraktista lapsia yleisesti koskevasta ratkaisusta.

Edellä mainituista syistä viranomaisella on usein valittavanaan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, joiden tueksi on varteenotettavia perusteluja. Ratkaisutilanne sisältää siten harkintamarginaalia sen suhteen, mikä ikäraja kaikki asiassa esillä olevat seikat huomioon ottaen kuvaohjelmalle on asetettava. Ratkaisun tekeminen edellyttää päätöksentekijältä monipuolista ja syvällistä asiantuntemusta muun ohella lasten kehityksestä ja kuvallisesta viestinnästä. Tämä asiantuntemuksen tarve on otettu huomioon myös kuvaohjelmalautakunnan kokoonpanossa.

Edellä esitetyn vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että kuvaohjelman ikärajaluokittelua koskevan hallintopäätöksen lainmukaisuuteen kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan ala rajautuu ensi sijassa sen arviointiin, että ensi asteen viranomaisen ja valitusvaiheen muutoksenhakuelimen päätökset perustuvat virheettömään menettelyyn, oikeisiin tosiseikkoihin ja säännöksiin sekä asiaa koskevien säännösten mahdollistaman harkinnan asianmukaiseen suorittamiseen edellä todetun harkintamarginaalin rajoissa ja myös hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti.

2.4 Johtopäätös

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja valitusasteena toimiva kuvaohjelmalautakunta ovat päätöksissään katsoneet, että ohjelmajaksojen 2–4 ikärajaksi on asetettava 12 vuotta. Pelastakaa Lapset ry on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä todetuin perustein puolestaan katsonut, että näiden jaksojen ikärajaksi on asetettava 7 vuotta.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kuvaohjelmaluokittelija on soveltanut instituutin vahvistamaa ikärajaluokittelua koskevan ohjeistuksen kohtaa 11, joka koskee seksuaaliseen väkivaltaan viittaavaa sisältöä ja jonka mukainen ikäraja olisi 12 vuotta. Tämän lisäksi kuvaohjelmaluokittelija on viitannut jaksojen 3 ja 4 osalta alempaa, 7 vuoden ikärajaa koskevaan kohtaan 31, joka koskee lievää ahdistusta aiheuttavaa sisältöä.

Kuvaohjelmalautakunta on yhtynyt kuvaohjelmaluokittelijan arvioon siitä, että kaikki neljä jaksoa sisältävät seksuaaliseen väkivaltaan viittaavaa sisältöä. Erityisesti jaksojen 2–4 osalta lautakunta on katsonut, että niissä lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvataan hyvin konkreettisesti ja suoraviivaisesti ja kuvaukseen liittyy jännityselementtejä ja pornografista ilmaisua. Lautakunnan mukaan kuvauksen ahdistavuutta voi lisätä pelottavien tapahtumien sijoittuminen lapsen omaan kotiin ja yleensä turvalliseksi koettuihin tilanteisiin sekä se, että pelottavien tilanteiden laukeaminen jää melko abstraktille tasolle.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ikärajaluokittelua koskeva hallintopäätös jaksojen 2–4 osalta samoin kuin kuvaohjelmalautakunnan Pelastakaa Lapset ry:n valituksen johdosta tekemä päätös ovat perustuneet oikeisiin tosiseikkoihin ja säännöksiin sekä asiassa sovellettavaksi tulevien säännösten mahdollistaman harkinnan asianmukaiseen suorittamiseen. Tähän nähden ja kun asian käsittelyssä ei ole edes väitetty tapahtuneen menettelyvirheitä, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja kuvaohjelmalautakunta ovat voineet esittämillään perusteilla asettaa animaatiosarjan jaksojen 2–4 ikärajaksi 12 vuotta.

Kuvaohjelmalautakunnan päätös, jolla on hylätty yhdistyksen valitus Kansallisen audiovisuaalisen instituutin päätöksestä ja jossa on katsottu kuvaohjelman ”Kehoni on minun” -animaatiosarjan jaksojen 2–4 esittämisen ja levittämisen alle 12-vuotiaille olevan omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen, ei ole lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja saatu selvitys, yhdistyksen valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Timo Räbinä, Anne Nenonen, Tero Leskinen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Kari Nieminen.

 
Julkaistu 23.4.2020