KHO:2020:64

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle oleskelulupaa tämän Suomen kansalaisen B:n kanssa solmiman avioliiton perusteella. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan oli perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena oli maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Asiassa valittajana olevat A ja B olivat esittäneet hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjallista selvitystä perhe-elämästään. Hakijan ja perheenkokoajan avioliitto ja yhteinen perhe-elämä oli hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä kestänyt runsaat kaksi vuotta ja nyt noin kolme ja puoli vuotta. Esitetty selvitys ja avioliiton kesto huomioon ottaen oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta ei ollut enää syytä epäillä. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että hakijan perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen hylkäämistä ei voitu perustella ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla hakijan ja perheenkokoajan parisuhteen alkamisesta ja avioitumisesta ilmenevillä seikoilla.

Asiassa oli vielä arvioitava, liittyikö hakijan hakemus- ja oleskeluhistoriaan sellaisia seikkoja, jotka osoittivat maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisen tarkoitusta. Jos asiassa katsottaisiin edellä mainituilta osin olevan perusteltua aihetta epäillä maahantulosäännösten kiertämisen tarkoitusta, asiassa oli vielä punnittava, oliko maahanmuuton hallintaa ja siihen liittyen yleistä etua pidettävä painavampana kuin valittajan Suomen kansalaisen kanssa yhdessä viettämää perhe-elämää.

Hakija oli saapunut Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2013 Espanjan myöntämällä oleskeluluvalla, joka oli oikeuttanut oleskelemaan Suomessa kolme kuukautta. Mainitusta määräajasta huolimatta hakija oli oleskellut Suomessa vielä mainitun ajan jälkeenkin, kunnes poliisi oli hänet tavannut, ottanut säilöön ja Maahanmuuttovirasto sitten käännyttänyt hänet Suomesta määräten hänelle yhden vuoden pituisen maahantulokiellon. Hakija oli näissä olosuhteissa oleskellut Suomessa ilman asianmukaista oleskelulupaa noin kahden kuukauden ajan.

Hakija oli viimeksi saapunut Suomeen toukokuussa 2016. Hakijalla oli tuolloin ollut Espanjan myöntämä tammikuun loppuun 2020 saakka voimassa ollut maassa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, joka ei oikeuttanut työntekoon Suomessa. Tästä huolimatta hakija oli aloittanut työsuhteeseen perustuvan työskentelyn heinäkuussa 2016, mutta hakenut työperusteista oleskelulupaa vasta marraskuussa 2016, jolloin hän jo oleskeli Suomessa ilman oleskeluun oikeuttavaa lupaa. Hakija oli jatkanut työskentelyä vielä sen jälkeenkin, kun hakija oli saanut tiedokseen Maahanmuuttoviraston tammikuussa 2017 tekemän kielteisen työperusteista oleskelulupaa koskevan päätöksen. Helsingin syyttäjänvirasto oli huhtikuussa 2017 määrännyt hakijan sakkorangaistukseen kahdesta ulkomaalaisrikkomuksesta aikavälillä 18.7.2016–9.3.2017 ja 16.10.–7.11.2016, joista ensin mainittu koski laitonta työskentelyä ja jälkimmäinen laitonta oleskelua. Hakija oli näissä olosuhteissa tehnyt työtä työsuhteessa ilman siihen oikeuttavaa työperusteista oleskelulupaa noin kahdeksan kuukauden ajan ja samaan aikaan oleskellut Suomessa ilman siihen oikeuttavaa oleskelulupaa ainakin noin yhden kuukauden ajan.

Kun arvioitiin hakijan edellä kuvattua menettelyä vuosien 2016 ja 2017 aikana kokonaisuutena ja kun tässä arviossa otettiin huomioon myös hakijan aikaisempi menettely vuonna 2013, korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakija oli edellä kuvatulla tavalla vuosien 2016 ja 2017 aikana selvästi, toistuvasti sekä tietoisesti rikkonut maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä siten kuin ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Hakijan menettely osoitti pyrkimystä saapua Suomeen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä kiertäen.

Hakija oli aloittanut seurustelusuhteen perheenkokoajan kanssa loka-marraskuussa 2016. Avioliitto oli solmittu joulukuussa 2016. Hakija oli hakenut perhesideperusteista oleskelulupaa maaliskuussa 2017. Kun otettiin huomioon se, mitä edellä hakijan hakemus- ja oleskeluhistoriasta oli todettu, hakijan ja myös perheenkokoajan oli avioliittoa solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ollut heille mahdollista. Puolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia.

Kun punnittiin yhtäältä hakijan edellä kuvattua menettelyä ja toisaalta sitä seikkaa, että hakija ja perheenkokoaja viettivät tosiasiallista perhe-elämää Suomessa, korkein hallinto-oikeus katsoi, että maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua oli hakijan lain säännösten vastaisen menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan oli kokonaisharkinnassa väistyttävä. Ulkomaalaislain 66 a §:ssä säädetty tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oleskelulupaa koskevalta osalta.

Äänestys 5-3.

Ulkomaalaislain 1 §, 5 §, 11 §:n 1 momentin 2 kohta, 36 §:n 2 momentti, 37 §:n 1 momentti, 40 §:n 1 momentin 6 kohta, 40 §:n 3 momentti, 50 §:n 1 momentti, 66 a § ja 78 §:n 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 38 §:n 1 momentti

Ks. KHO 2016:164, KHO 2016:166, KHO 2017:41 ja KHO 2020:63

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 18.3.2019 nro 19/0214/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 3.4.2018 hylännyt A:n (jäljempänä myös hakija) perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hakijan Espanjaan, missä hänellä on ollut 30.1.2020 asti voimassa oleva oleskelulupa, ja määrännyt hänet Suomea koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon päätöspäivämäärästä lukien. Perheenkokoajana on hakijan aviopuoliso, Suomen kansalainen B.

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohella, että oleskelulupaa ei myönnetä, koska on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

A ja B (jäljempänä yhdessä valittajat) ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan, A:lle myönnetään oleskelulupa, asiassa toimitetaan suullinen käsittely ja Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn osalta seuraavasti:

Valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista. Valittajien mukaan suullisessa käsittelyssä on saatavissa merkittävää lisäselvitystä koskien valituksenalaisen päätöksen perusteena olevia väitteitä suhteen alkamisen väitetystä poikkeuksellisuudesta ja yhteisen kielen puuttumisesta.

Valittajat ovat nimenneet neljä todistajaa, joiden todistusteema on puolisoiden viettämä perhe-elämä, keskinäinen rakkaus ja se, että puolisot kommunikoivat sujuvasti keskenään.

Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittajat ovat asiassaan vedonneet ja asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys sekä jäljempänä esitetyt hallinto-oikeuden perustelut, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajien esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan asiassa saadun selvityksen, lausunut pääasian osalta asian arviointina ja johtopäätöksinään seuraavasti:

Hakijan avioliitto perheenkokoajan kanssa muodostaa olettaman siitä, että hänelle voidaan myöntää ulkomaalaislain 37 ja 50 §:n perusteella oleskelulupa. Asiassa on kuitenkin ensin arvioitava, onko oleskeluluvan myöntämiselle olemassa ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukainen este sillä perusteella, että hakijan tarkoituksena voidaan perustellusti epäillä olleen maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Hakija ja perheenkokoaja ovat tällä hetkellä asuneet yhdessä ja olleet naimisissa yli kaksi vuotta. Heidän on lisäksi esitetty viettävän perhe-elämää sekä viettävän aikaa toistensa ja toistensa sukulaisten ja ystävien seurassa.

Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että arvioitaessa sitä, onko oleskelulupahakemus voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, huomiota on voitu kiinnittää myös muihin kuin välittömästi puolisoiden perhe-elämään liittyviin seikkoihin. Vaikka keskeisimpänä seikkana on arvioida oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta, on oleskelulupahakemus mahdollista hylätä 36 §:n 2 momentin perusteella, jos hakijan menettely oleskelulupaa hakiessa muutoin osoittaa sellaista maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä, jota on pidettävä perhe-elämän suojaa painavampana.

Hakija on 23.6.2013 saapunut Suomeen ensimmäisen kerran. Hakijalla on tuolloin ollut Espanjan myöntämä oleskelulupa, jonka perusteella hakijalla on ollut oikeus oleskella Suomessa kolme kuukautta. Hakija on tavattu Suomesta 14.11.2013 eli hänen oleskeltuaan maassa lähes viisi kuukautta. Hakija on 19.11.2013 määrätty käännytettäväksi ja hänelle on määrätty Suomea koskeva yhden vuoden maahantulokielto. Hakijan käännyttäminen ja hänelle määrätty maahantulokielto huomioon otettuna hakijan voidaan katsoa olleen tietoinen siitä, että hänelle Espanjassa myönnetty oleskelulupa oikeuttaa vain kolmen kuukauden oleskeluun Suomessa.

Hakija on kertomansa perusteella käynyt Suomessa useampia kertoja vuosina 2013–2016. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakija on pyrkinyt tuolloin löytämään Suomesta töitä.

Hakija on 15.5.2016 saapunut viimeksi Suomeen. Hakijalla on tuolloin ollut Espanjan myöntämä 31.1.2020 saakka voimassa oleva maassa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa. Oleskelulupa ei oikeuta työntekoon Suomessa. Hakija on kuitenkin 18.7.2016 aloittanut työt C Ay:n palveluksessa. Hakija on hakenut oleskelulupaa työsuhteen perusteella 7.11.2016, eli oleskellessaan Suomessa ilman oleskeluun oikeuttavaa lupaa. Hakija ei esittänyt selvitystä siitä, miksi hän ei ole hakenut oleskelulupaa työsuhteensa ensimmäisten yli kolmen kuukauden aikana. Helsingin syyttäjänvirasto on 19.4.2017 tuominnut hakijan sakkoon kahdesta ulkomaalaisrikkomuksesta aikavälillä 18.7.2016–9.3.2017 ja 16.10.–7.11.2016. Asiassa saadun selvityksen perusteella sakkorangaistus aikaväliltä 18.7.2016–9.3.2017 on tuomittu laittomasta työskentelystä ja sakkorangaistus aikaväliltä 16.10.–7.11.2016 on tuomittu laittomasta oleskelusta.

Hallinto-oikeus toteaa, että hakijan Suomeen saapumisen syy on jäänyt täsmentymättömäksi. Asiassa hakijan työsuhteesta ja aikaisemmasta oleskeluhistoriasta esitetyn selvityksen perusteella on kuitenkin pidettävä todennäköisenä, että hakija on saapunut Suomeen työskennelläkseen täällä. Hakijalla on ollut oikeus saapua Suomeen ja oleskella maassa. Hän on kuitenkin aloittanut työnteon ja jäänyt oleskelemaan Suomeen ilman siihen oikeuttavaa lupaa.

Hakijan menettelystä todetun perusteella hakijan on katsottava aloittaneen nyt kysymyksessä olevan perhe-elämän perheenkokoajan kanssa tietoisena siitä, että hänen maassa oleskelunsa ja perhe-elämän jatkaminen Suomessa on epävarmaa. Esitetyn selvityksen perusteella myös perheenkokoaja on ollut tietoinen hakijan laittomasta maassa oleskelusta ja aloittanut suhteen hakijan kanssa tästä huolimatta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija on alkanut seurustella, muuttanut samaan asuntoon ja avioitunut perheenkokoajan kanssa islamilaisin menoin alle kuukauden sisällä heidän ensimmäisestä sovitusta tapaamisestaan. Esitetyn selvityksen perusteella hakijan suomenkielentaito on ollut heikko hänen ja perheenkokoajan tavatessa ja alkaessa seurustelemaan, eikä perheenkokoajan ole esitetty osanneen tuolloin espanjaa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei esitetyn selvityksen perustella voida vakuuttua siitä, että hakijalla ja perheenkokoajalla olisi tutustuessaan, alkaessaan seurustelemaan, muuttaessaan samaan asuntoon tai avioituessaan ollut käytettävissään yhteinen kieli.

Asiaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon hakijan ja perheenkokoajan kertomuksissa ilmenneet suhteen alkuvaihetta koskevat ristiriidat, perheenkokoajan alkuun puutteelliset tiedot muun muassa hakijan kotimaasta ja uskonnosta sekä perheenkokoajan puutteelliset tiedot hakijan oleskeluhistoriasta ennen Suomeen saapumista. Hallinto-oikeus katsoo edellä todetun huomioon ottaen, ettei asiassa esitetyn selvityksen perusteella voida vakuuttua siitä, että hakija ja perheenkokoaja olisivat tunteneet toisensa sellaisella henkilökohtaisella tasolla, jollaista toistensa kanssa avioituvilta henkilöiltä voidaan kohtuudella edellyttää. Hakija on lisäksi hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella useita kuukausia avioitumisensa jälkeen vasta saatuaan kielteisen päätöksen työsuhteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevassa asiassa.

Kun otetaan huomioon edellä hakijan oleskelu- ja hakemushistoriasta sekä hakijan ja perheenkokoajan parisuhteen alkamisesta ja avioitumisesta todettu, hallinto-oikeus katsoo, että hakijan menettelyä voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. Hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain

36 §:ssä on säädetty oleskeluluvan yleisistä edellytyksistä, jotka on otettava huomioon kaikessa lupaharkinnassa. Näissä olosuhteissa sillä, voidaanko hakijan katsoa viettävän perheenkokoajan kanssa todellista perhe-elämää, ei ole ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin edellytysten täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä. Näin ollen hakijalle ei voida myöntää oleskelulupaa.

Kun hakijan oleskelulupahakemus on hylätty, on hänen käännyttämiselleen ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen peruste ja hänelle on voitu määrätä kahden vuoden maahantulokielto.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakijan käännyttämistä ja maahantulokieltoon määräämistä ei ole pidettävä kohtuuttomana. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun perhe-elämän suojan vuoksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 5 §, 36 § 2 momentti, 66 a, 146, 147, 148 ja 150 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Leena Karhu. Esittelijä Jenni Hiltunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi hakijalle. Hakijaa ei tule käännyttää eikä asettaa maahantulokieltoon. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä. Korkeimman hallinto-oikeuden on toimitettava asiassa suullinen käsittely tai palautettava asia hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Puolisot ovat viettäneet tosiasiallista, kiinteää perhe-elämää jo kahden ja puolen vuoden ajan, ja heidän tarkoituksenaan on viettää perhe-elämää yhdessä myös jatkossa.

Hakija on käynyt Suomessa vuosina 2013–2016 joitakin kertoja pääasiassa lomaillakseen. Hakija on käydessään Suomessa vuonna 2013 epähuomiossa ylittänyt sallitun viisumivapaan ajan. Hän on ollut jo poistumassa maasta, kun hänet on otettu kiinni ja käännytetty Espanjaan. Hakija on määrätty tuolloin maahantulokieltoon yhden vuoden ajaksi. Hakija ei ole maahantulokiellon voimassa ollessa käynyt Suomessa.

Vuonna 2016 hakija on Suomessa käydessään saanut siivoojan työpaikan. Hän on aloittanut työskentelyn, sillä hän oli käsittänyt, että Espanjan antamalla EU-oleskeluluvalla hän voi tehdä töitä toisessa EU:n jäsenmaassa. Hakija oli käynyt yhdessä työnantajansa kanssa verotoimistossa, jossa hänelle oli annettu verokortti ja hän oli saanut myös henkilötunnuksen. Näiden seikkojen vuoksi hakija on luullut voivansa työskennellä laillisesti Suomessa. Hakija on tuomittu näiden tapahtumien takia ulkomaalaisrikkomuksista sakkoihin. Tapahtumista on kulunut jo aikaa, eikä kysymys ole vakavista rikkomuksista. Oleskeluhistorialle on annettu asiassa liian suuri merkitys.

Hakijan äidinkieli on arabia, ja hän puhuu lisäksi espanjaa. Perheenkokoajan äidinkieli on suomi. Hakija ja perheenkokoaja ovat kommunikoineet suhteensa alussa melko paljon käännösohjelman kautta ja sittemmin he ovat puhuneet suomen ja espanjan kieltä. Puolisot ovat ymmärtäneet toisiaan hyvin. Molemmat ovat opiskelleet ja opiskelevat edelleen toistensa kieliä, ja he kehittävät yhteistä kieltään kotioloissakin. Kahden ja puolen vuoden yhdessä asumisen myötä heidän kielitaitonsa on kehittynyt paljon, eikä heidän kykyään kommunikoida keskenään sujuvasti ole syytä epäillä. Koska kysymys on perhe-elämän suojasta, jälkikäteen esitetylle selvitykselle on annettava merkitystä.

Valittajat eivät ole antaneet selvästi puutteellisia tai ristiriitaisia tietoja toisistaan. Hakija ei ole salaillut kotimaataan tai uskontoaan, ja nämä ovat selvinneet perheenkokoajalle pian. Hakija ehdotti avioitumista, mutta puolisot päättivät siitä yhdessä. Islamilainen vihkiminen tapahtui puolisoiden kotona, eivätkä moskeijat järjestä vihkimisiä tiloissaan. Hakija oli moskeijassa käytyään siirtynyt imaamin ja todistajien kanssa puolisoiden kotiin vihkimistä varten. Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä sellaisiin seikkoihin, joihin Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksessään vedonnut.

Valittajat ovat selvittäneet nopean avioitumisen syyksi osin uskonnolliset syyt. Hakija on muslimi, ja hänen uskontonsa ei salli miehen ja naisen asua yhdessä, elleivät he ole avioliitossa. Asia on ollut hakijalle tärkeä. Myöskään perheenkokoaja ei ole nähnyt syytä viivytellä yhteisen elämän aloittamisessa.

Kun puolisot ovat selvitetysti asuneet yhdessä kaksi ja puoli vuotta, viettäneet paljon aikaa yhdessä, opiskelleet toistensa kieliä ja tutustuneet toistensa sukulaisiin ja ystäviin, heidän avioitumisensa tarkoitusta ei ole perusteltua aihetta epäillä.

Hallinto-oikeuden antama päätös poikkeaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2011:116 mukaisesta linjasta, koska hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole annettu merkitystä puolisoiden kielitaidon kehittymiselle ja selvitykselle heidän keinoistaan kommunikoida keskenään.

Käännyttämisellä puututtaisiin puolisoiden perhe-elämään enemmän kuin on välttämätöntä. Maahantulokiellon määräämiselle ei ole perustetta, koska puolisot viettävät tosiasiallista perhe-elämää.

Hallinto-oikeuden olisi tullut järjestää suullinen käsittely asiassa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti suullisen käsittelyn toimittamista ei ole voitu pitää tarpeettomana, koska valittajat ovat pyytäneet suullista käsittelyä esittääkseen henkilötodistelua avioliittonsa ja perhe-elämänsä luonteesta. Valittajat olisivat voineet esittää hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä selvitystä keskinäisestä kommunikoinnistaan, kun hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä puolisoiden yhteisen kielen puuttumiseen. Myös hallinto-oikeuden päätöksen perusteena olevaan suhteen nopeaan etenemiseen liittyvistä seikoista olisi saatu lisäselvitystä suullisessa kuulemisessa.

Suullisessa käsittelyssä puolisot, perheenkokoajan poika ja sisar sekä kaksi puolisoiden ystävää voivat kertoa tarkemmin puolisoiden yhdessä viettämästä ajasta, kommunikoinnista ja puolisoiden avioliiton solmimisen tarkoituksesta.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on viitannut päätöksessään lausumaansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hakija on oleskellut sekä tehnyt töitä laittomasti, ja hänet on tuomittu näistä rikoksista sakkoihin. On edelleen perusteltua aihetta epäillä, että hakija on pyrkinyt luomaan siteitä Suomeen saadakseen työ- ja oleskeluluvan. Tässä tilanteessa sillä, että hakija ja perheenkokoaja ovat tähän mennessä kertoneet viettäneensä kaksi ja puoli vuotta yhteistä perhe-elämää, ei ole siinä määrin merkitystä, että oleskeluluvan myöntämisen edellytykset täyttyisivät.

Hakija ja perheenkokoaja ovat antaneet ristiriitaisia ja puutteellisia tietoja toisistaan, eikä heillä ole suhteen alussa ollut kieltä, millä he ovat voineet sujuvasti kommunikoida keskenään. On myös poikkeuksellista, että hakija ja perheenkokoaja ovat muuttaneet yhteen ja avioituneet nopeasti ennen kuin he ovat pystyneet sujuvasti kommunikoimaan keskenään. Asiassa ei ole myöskään esitetty hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen selvitystä, jonka perusteella asiaa olisi syytä harkita toisin.

Suullisella käsittelyllä ei ole saatavissa asiaan sellaista olennaista lisäselvitystä, jolla olisi vaikutusta asian ratkaisuun.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston viittaamat seikat koskevat avioliiton solmimishetken aikaisia olosuhteita. Ratkaiseva merkitys on kuitenkin annettava avioliitossa vallitseville tämänhetkisille olosuhteille ratkaisun KHO 2016:166 mukaisesti.

Kun hallinto-oikeuden kielteistä päätöstä on perusteltu seikoilla, joista valittajat olisivat halunneet esittää lisäselvitystä, suullisen käsittelyn toimittamatta jättäminen on menettelyvirhe, kun otetaan huomioon se, että kysymys on perhe-elämän suojasta.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 4.7.2019 taltionumero 3243 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta siltä osin kuin siinä on kysymys oleskelulupaa koskevasta asiasta ja asian palauttamisesta hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Kun asian tässä vaiheessa ei ole selvää, mihin oleskeluluvan hakija on käännytettävä, asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uuden käännyttämistä koskevan päätöksen tekemistä varten.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittaminen

Hallintolainkäyttölain (586/1996)37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Kun otetaan huomioon ne jäljempänä esitetyt perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, ja asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittamista asian selvittämiseksi ei pidetä hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellisena.

2. Oleskelulupaa koskeva asia

2.1. Kysymyksenasettelu

Hakija on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Suomessa asuvan Suomen kansalaisen aviopuolisolle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lähtökohtana on näin ollen oleskeluluvan myöntäminen hakijalle, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset ovat olemassa.

Asiassa on kysymys siitä, onko oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Asiassa on arvioitava, liittyykö hakijan hakemushistoriaan ja aikaisempaan oleskeluun Suomessa sellaisia seikkoja, joiden vuoksi oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, vaikka hakijan Suomen kansalaisen kanssa solmima avioliitto katsottaisiin aidoksi ja puolisot viettäisivät yhdessä todellista perhe-elämää.

2.2. Sovellettavat oikeusohjeet ja niitä koskevaa lainvalmisteluaineistoa

Ulkomaalaislain 1 §:n mukaan ulkomaalaislain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Ulkomaalaislain 5 §:ssä säädetään ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittamisesta. Pykälän mukaan ulkomaalaislakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan mainitun lain mukaan laillista oleskelua on Schengen-valtion myöntämällä oleskeluluvalla tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu.

Saman pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaislakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 78 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisella, jolle on myönnetty työntekijän oleskelulupa, on työnteko-oikeus 74 §:ssä määritellyin rajauksin.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 5 §:n osalta, että pykälä sisältäisi voimassa olleen lain (378/1991) 1 §:n 4 momenttia vastaavan säännöksen. Säännös heijastaa hallinnossa yleisesti noudatettua suhteellisuusperiaatetta.

Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 47/1990 vp) on mainitusta säännöksestä todettu, että suhteellisuusperiaatteen kannalta merkittäviä ovat Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset, jotka tulee ottaa huomioon lakia sovellettaessa.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 36 §:n 2 momentin osalta muun ohella, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttöä. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. Viisumivapausaikaa käytetään laittomaan työntekoon. Näennäisesti laillinen maahantulotapa saadaan aikaan salaamalla viranomaiselta maahantulon todellinen tarkoitus ja antamalla asiaan liittyviä vääriä tietoja mukaan lukien asiakirjaväärennykset. Maahantulosäännösten kiertämistä laillisia maahantulokeinoja väärinkäyttämällä voidaan kutsua myös näennäisesti lailliseksi maahanmuutoksi. Laittoman maahantulon järjestäminen tapahtuu entistä useammin muodollisesti laillista menettelyä (esimerkiksi liikemiesviisumit, opiskelija-asema, lumeavioliitot) käyttäen todellinen maahantulon tarkoitus salaamalla.

Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) todetaan 50 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että pykälän 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen perheenjäsen voisi tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa ja oleskelemaan maahan luvan käsittelyn ajaksi. Pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvaksi luvan hakeminen Suomessa. Koska tietyissä tilanteissa maahan saapuminen edellyttää viisumin saamista, on säännöksessä tehty mahdolliseksi oleskelulupahakemuksen jättäminen ulkomaillakin siltä varalta, että viisumia ei jostain syystä myönnettäisikään.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen(HE 240/2009 vp) yleisperusteluissa todetaan, että maahantulosäännösten kiertämisellä viitataan näennäisesti lailliseen maahanmuuttoon laillisia maahantulokeinoja väärinkäyttäen. Maahantulosäännösten kiertämisen yleisimpiä muotoja perhesidetapauksissa ovat avioliiton solmiminen pelkästään oleskeluluvan saamiseksi ilman todellista tarkoitusta viettää perhe-elämää (niin sanotut lumeavioliitot) ja väärien tietojen antaminen oleskeluluvan saamiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Hallintolainkäyttölain (586/1996)38 §:n 1 momentin (433/1999) mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

2.3. Keskeiset tosiseikat

Hakija on kertonut saapuneensa Suomeen ensimmäisen kerran 23.6.2013. Hakijalla on tuolloin ollut Espanjan myöntämä oleskelulupa. Hakija on kertonut etsineensä Suomesta töitä. Poliisi on ottanut hakijan säilöön 14.11.2013 tavattuaan hänet liikennevalvonnan yhteydessä. Maahanmuuttovirasto on 19.11.2013 päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa Marokkoon tai vaihtoehtoisesti asuinmaahansa Espanjaan ja määrännyt hänet Suomea koskevaan yhden vuoden maahantulokieltoon päätöspäivämäärästä lukien. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan hakija on voinut laillisesti oleskella maassa 23.9.2013 saakka, jonka jälkeen hänen olisi tullut poistua maasta tai hakea oleskelulupaa.

Hakija on kertonut käyneensä Suomessa myös vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana, mutta hän ei ole tarkkaan muistanut ajankohtia.

Hakija on saapunut Suomeen viimeksi 15.5.2016. Hakijalla on tuolloin ollut Espanjan myöntämä 31.1.2020 saakka voimassa oleva maassa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa.

Hakija on 18.7.2016 aloittanut työsuhteeseen perustuvan työskentelyn Suomessa. Hakija on 7.11.2016 hakenut oleskelulupaa työsuhteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakijan työperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen 26.1.2017 tekemällään päätöksellä. Työ- ja elinkeinotoimiston 27.12.2016 tekemä osapäätös on ollut kielteinen. Hakija on jatkanut työskentelyä kielteisen oleskelulupapäätöksen jälkeen.

Helsingin syyttäjänvirasto on 19.4.2017 määrännyt hakijan sakkorangaistukseen kahdesta ulkomaalaisrikkomuksesta. Sakkorangaistus aikaväliltä 18.7.2016–9.3.2017 on määrätty laittomasta työskentelystä ja sakkorangaistus aikaväliltä 16.10.–7.11.2016 laittomasta oleskelusta.

Aviopuolisot ovat kertoneet tavanneensa toisensa ensimmäisen kerran linja-autossa kesällä 2016 ja seuraavan kerran sattumalta kirpputorilla lokakuussa 2016. Hakija ja perheenkokoaja ovat kertoneet, että hakija muutti perheenkokoajan luokse 3.11.2016 ja että he päättivät avioitumisesta melkein heti yhteen muuttamisen jälkeen. Hakijan ja perheenkokoajan mukaan nopeasti tehty päätös avioliiton solmimisesta johtui uskonnollisista syistä, sillä hakija on muslimi.

Hakija ja perheenkokoaja ovat avioituneet 11.11.2016 uskonnollisin menoin ja 21.12.2016 maistraatissa. Hakija on 21.3.2017 hakenut oleskelulupaa avioliiton perusteella.

Aviopuolisot ovat käyttäneet yhteisinä kielinään suomea ja espanjaa. He ovat käyttäneet erityisesti suhteen alussa käännössovellusta, jos he eivät ole ymmärtäneet toisiaan. Maahanmuuttovirastossa järjestetyssä kuulemisessa hakija on kertonut perheenkokoajan puhuvan hänelle suomea, jotta hän oppisi kielen. Hakija on kertonut osaavansa puhua espanjaa, ja perheenkokoaja on kertonut ymmärtävänsä espanjaa ja kykenevänsä tuottamaan espanjaksi helppoja lauseita. Maahanmuuttovirastolle ja hallinto-oikeudelle on esitetty todistuksia hakijan suomen ja perheenkokoajan espanjan kieliopinnoista. Hakija ja perheenkokoaja ovat kertoneet heidän kielitaitonsa kehittyneen yhdessä asumisen aikana. Hakijan äidinkieli on arabia.

Aviopuolisoiden on esitetty asuvan yhdessä ja viettävän perhe-elämää keskenään sekä tavanneen toistensa perheenjäseniä. Hallinto-oikeudelle on toimitettu talonkirjanote, jonka mukaan hakija on 3.11.2016 muuttanut perheenkokoajan luo, ja valokuvia aviopuolisoista yhdessä sekä perheenjäsentensä ja ystäviensä kanssa.

Hakija on kotoisin Marokosta, josta hän on lähtenyt 2000-luvun vaihteessa. Hakijan äiti ja kaksi veljeä asuvat Espanjassa. Muut sukulaiset asuvat Marokossa.

2.4. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään 3.4.2018 katsonut, että hakija ei ole hakenut oleskelulupaa yhteisen perhe-elämän viettämisen tarkoituksessa, vaan hakijan ensisijaisena motiivina olla Suomessa on ollut työntekeminen eikä perheside. Maahanmuuttoviraston päätös on perustunut kokonaisarviointiin, jossa on otettu huomioon hakijan hakemus- ja oleskeluhistoriasta ilmenevät seikat, erityisesti hakijan oleskelu Suomessa ilman asianmukaista oleskelulupaa vuonna 2013, hakijan työntekeminen vuosien 2016 ja 2017 aikana ilman asianmukaista työperusteista oleskelulupaa ja vielä sen jälkeenkin, kun hakija oli saanut kielteisen työperusteista oleskelulupaa koskevan päätöksen tiedokseen, hakijan oleskelu Suomessa ilman asianmukaista oleskelulupaa vuonna 2016, näistä ulkomaalaisrikkomuksista määrätyt sakkorangaistukset, hakijan ja perheenkokoajan vuonna 2016 alkaneen suhteen alkuun liittyvät poikkeukselliset piirteet, lyhyt seurustelusuhde ennen avioliiton solmimista, hakijan ja perheenkokoajan yhteisen kielen puuttuminen ja heidän kulttuuriinsa nähden epätyypillinen ikäero sekä perhesiteen muodostumisen ajallinen yhteys edellä todettuun hakijan hakemushistoriaan sekä luvattomaan työskentelyyn ja oleskeluun maassa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainittujen seikkojen on, puolisoiden ikäeroa lukuun ottamatta, voitu katsoa muodostavan asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä perustellun aiheen epäillä, että hakija on solminut avioliiton yksinomaan oleskeluoikeuden saadakseen. Siten Maahanmuuttovirasto on voinut arvioida, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Jos viranomainen on osoittanut, että on perusteltua aihetta epäillä niin sanottua lumeavioliittoa, oleskeluluvan hakijan on osoitettava epäily aiheettomaksi. Perhe-elämän suoja edellyttää, että avioliiton aitoutta ei arvioida pelkästään sen tilanteen perusteella, joka on vallinnut Maahanmuuttoviraston päättäessä oleskeluluvasta, vaan on arvioitava myös perhe-elämän myöhempää kehitystä.

Valittajat ovat hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittäneet kirjallista selvitystä perhe-elämästään. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakijan ja perheenkokoajan avioliitto ja yhteinen perhe-elämä on hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä kestänyt yli kahden vuoden ajan ja nyt noin kolme ja puoli vuotta. Esitetty selvitys ja avioliiton kesto huomioon ottaen oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta ei ole enää syytä epäillä. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, että hakijan perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen hylkäämistä ei voida perustella ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla hakijan ja perheenkokoajan parisuhteen alkamisesta ja avioitumisesta ilmenevillä seikoilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemman oikeuskäytännön mukaan (erityisesti KHO 2016:164 ja KHO 2017:41) arvioitaessa sitä, onko oleskelulupahakemus voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota myös muihin kuin välittömästi puolisoiden perhe-elämään liittyviin seikkoihin. Vaikka keskeisimpänä seikkana on arvioida oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta, oleskelulupahakemus on mahdollista hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, jos hakijan menettely oleskelulupaa hakiessa muutoin osoittaa sellaista maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä, jota on yleisen edun vuoksi pidettävä perhe-elämän suojaa painavampana.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yleistä etua voidaan pitää perhe-elämän suojaa painavampana hakijan ulkomaalaislain vastaisen menettelyn vuoksi esimerkiksi silloin, kun hakija on oleskellut maassa vuosia hakematta oleskelulupaa, hakija on rikkonut maahantulokieltoa tai hakenut oleskelulupaa maahantulokiellon voimassa ollessa tai kun hakija on pyrkinyt harhaanjohtamaan viranomaisia esimerkiksi vääriä henkilötietoja antamalla taikka on pakoillut viranomaisia maasta poistamisen estämiseksi.

Asiassa on näin ollen arvioitava, liittyykö hakijan hakemus- ja oleskeluhistoriaan sellaisia seikkoja, jotka osoittavat maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisen tarkoitusta. Jos asiassa katsottaisiin edellä mainituilta osin olevan perusteltua aihetta epäillä maahantulosäännösten kiertämisen tarkoitusta, asiassa on vielä punnittava, onko maahanmuuton hallintaa ja siihen liittyen yleistä etua pidettävä painavampana kuin valittajan Suomen kansalaisen kanssa yhdessä viettämää perhe-elämää.

Kun arvioidaan hakijan edellä tämän päätöksen kohdassa 2.3 kuvattua menettelyä vuosien 2016 ja 2017 aikana kokonaisuutena ja kun tässä arviossa otetaan huomioon myös hakijan aikaisempi menettely vuonna 2013, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakija on edellä kuvatulla tavalla vuosien 2016 ja 2017 aikana selvästi, nyt jo toistuvasti sekä tietoisesti rikkonut maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä siten kuin ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Hakijan menettely osoittaa pyrkimystä saapua Suomeen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä kiertäen.

Hakija on aloittanut seurustelusuhteen perheenkokoajan kanssa loka-marraskuussa 2016. Avioliitto on solmittu joulukuussa 2016. Hakija on hakenut perhesideperusteista oleskelulupaa maaliskuussa 2017. Kun otetaan huomioon se, mitä edellä hakijan hakemus- ja oleskeluhistoriasta on todettu, hakijan ja myös perheenkokoajan on avioliittoa solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista. Puolisoilla ei ole yhteisiä lapsia.

Kun punnitaan yhtäältä hakijan edellä kuvattua menettelyä ja toisaalta sitä seikkaa, että hakija ja perheenkokoaja viettävät tosiasiallista perhe-elämää Suomessa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua on hakijan lain säännösten vastaisen menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan on kokonaisharkinnassa väistyttävä.

Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakijan menettelyssä on kysymys sellaisesta maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisestä, jonka perusteella hakijan perhesideperusteinen oleskelulupahakemus on voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, vaikka hän viettää tosiasiallista perhe-elämää puolisonsa kanssa. Ulkomaalaislain 66 a §:ssä säädetty tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita siltä osin kuin kysymys on perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämisestä ja asian palauttamisesta hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hakijan Espanjaan, missä hakijalla on ollut 30.1.2020 asti voimassa oleskelulupa, ja määrännyt hänet Suomea koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon 3.4.2018 lukien. Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hakija yhä voitaisiin käännyttää Espanjaan, asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uuden käännyttämistä koskevan päätöksen tekemistä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä, Anne Nenonen, Tero Leskinen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Katja Syväkangas.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Joni Heliskosken äänestyslausunto, johon oikeusneuvokset Tero Leskinen ja Anne Nenonen yhtyivät:

”Kuten enemmistö myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja palautan asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

Sovellettavien säännösten ja asiassa saadun selvityksen osalta viittaan korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön perusteluissa lausuttuun.

Edelleen enemmistön perusteluihin viitaten katson, että Maahanmuuttovirasto on voinut päätöksensä tehdessään johtopäätöksenään katsoa asiassa olleen perusteltua aihetta epäillä, että hakijan ensisijaisena syynä Suomessa oleskelulle on ollut työnteko eikä perheside ja että hakija on solminut avioliiton yksinomaan oleskeluoikeuden saadakseen. Siten Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijan hakemuksen avioliittoperusteisen oleskeluluvan myöntämisestä.

Hakija ja perheenkokoaja ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle esittäneet selvitystä avioliittonsa luonteesta ja puolisoiden yhteiselämään liittyvistä seikoista. Valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista puolisoiden viettämää perhe-elämää koskevien tosiseikkojen selvittämiseksi sekä valittajien, perheenkokoajan pojan ja sisaren sekä valittajien kahden ystävän kuulemiseksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on pitänyt hakijan menettelyä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä otettuaan huomioon hakijan oleskelu- ja hakemushistoriasta sekä asianosaisten parisuhteen alkamisesta ja avioitumisesta todetun. Hallinto-oikeus ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut vakuuttunut siitä, että hakija ja perheenkokoaja olisivat tunteneet toisensa sellaisella henkilökohtaisella tasolla, jollaista toistensa kanssa avioituvilta henkilöiltä voidaan kohtuudella edellyttää.

Suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä hallinto-oikeus on perustellut muun ohella perusteilla, joihin valittajat ovat asiassa vedonneet, kirjallisesti esitetyllä selvityksellä ja hallinto-oikeuden perusteluilla pääasiassa. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään lausunut ulkomaalaislain 66 a §:n edellyttämästä harkinnasta.

Kuten korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2016:166 lausunut, perhe-elämän suoja edellyttää, että avioliiton aitoutta ei arvioida pelkästään sen tilanteen perusteella, joka on vallinnut Maahanmuuttoviraston päättäessä oleskeluvasta, vaan on arvioitava myös perhe-elämän myöhempää kehitystä. Mainitun vuosikirjaratkaisun mukaan tekijät, jotka voivat viitata säännösten kiertämisen tarkoitukseen, osoittavat vasta, että avioliiton olosuhteita on perusteltua tarkastella lähemmin, ja että tällaiset tekijät eivät voi osoittaa lopullisesti, että avioliitto olisi solmittu maahantulosäännösten kiertämisen tarkoituksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2011:117 mukaan arvioitaessa kysymystä siitä, oliko oleskelulupa avioliiton perusteella voitu jättää myöntämättä maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä koskevan epäilyn vuoksi, suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton sillä tavoin kuin hallintolainkäyttölain (586/1996)38 §:n 1 momentissa (433/1999) tarkoitetaan, kun otettiin huomioon, että kysymys avioliiton luonteesta oli olennainen oleskeluluvan edellytyksiä koskevassa harkinnassa.

Edelleen korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemman oikeuskäytännön mukaan (erityisesti KHO 2016:164 ja KHO 2017:41), arvioitaessa sitä, onko oleskelulupahakemus voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota myös muihin kuin välittömästi puolisoiden perhe-elämään liittyviin seikkoihin. Vaikka keskeisimpänä seikkana on arvioida oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta, on oleskelulupahakemus mahdollista hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, jos hakijan menettely oleskelulupaa hakiessa muutoin osoittaa sellaista maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä, jota on yleisen edun vuoksi pidettävä perhe-elämän suojaa painavampana.

Kysymyksessä olevassa asiassa hakija on 23.6.2013 ja 15.5.2016 saapunut Suomeen laillisesti Espanjan myöntämällä oleskeluluvalla ja oleskellut maassa ensin laillisesti. Hän ei ole hakenut oleskelulupaa maahantulokiellon voimassa ollessa. Hänen ei ole väitetty käyneen Suomessa maahantulokieltonsa voimassa ollessa. Hakija on työskennellyt Suomessa laittomasti yli seitsemän kuukauden ajan 18.7.2016–9.3.2017. Tästä ajanjaksosta hänen oleskelunsa Suomessa on ollut laitonta noin kuukauden ajan 16.10.–7.11.2016. Hakija on avioitunut perheenkokoajan kanssa ennen kuin hän sai tiedon kielteisestä päätöksestä työperusteiseen oleskelulupahakemukseensa, eikä hänen ole väitetty pakoilleen päätöksen tiedoksisaantia. Myös työ- ja elinkeinotoimiston kielteinen osapäätös on annettu avioitumisen jälkeen. Hakijan ei ole väitetty antaneen viranomaisille vääriä tai ristiriitaisia tietoja esimerkiksi hänen maahan saapumisensa ajankohdasta.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana ollut asia on koskenut hakijan oleskelulupahakemusta ja käännyttämistä sekä hakijan määräämistä maahantulokieltoon ja siis hakijan mahdollisuutta jatkaa yhteiselämää Suomessa asuvan suomalaisen aviopuolisonsa kanssa. Perhe-elämän suojan vuoksi pidän suullisen käsittelyn toimittamista asiassa tarpeellisena, jotta asian ratkaisemisen edellyttämä kokonaisharkinta voidaan tehdä maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun ja perhe-elämän suojaa koskevien näkökohtien huomioon ottamiseksi ja niiden punnitsemiseksi.

Katson, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely sen selvittämiseksi, viettävätkö puolisot tosiasiallista perhe-elämää, eikä perustaa käsitystään puolisoiden avioliiton tarkoituksesta pelkästään puolisoiden avioitumiseen ja heidän suhteensa alkuvaiheeseen liittyviin seikkoihin. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteena tuonut myös esiin sellaisia puolisoiden suhteen alkuvaihetta koskevia ristiriitaisina ja puutteellisina pitämiään tietoja, joihin Maahanmuuttovirasto ei ole päätöstään perustanut.

Katson myös, ettei hakijan menettelyn vuoksi asiassa ole sellaista estettä oleskeluluvan myöntämiselle, ettei asiassa olisi ollut tarpeen selvittää puolisoiden avioliiton luonnetta ja heidän olosuhteitaan. Hallinto-oikeudessa olisi tullut suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella ensin arvioida, viettävätkö valittajat keskenään tosiasiallista perhe-elämää ja sen jälkeen punnita hakijan menettelyyn liittyvää yleistä etua suhteessa perhe-elämän suojaan, jos avioliittoa on pidettävä aitona avioliittona.

Lisäksi katson, että hallinto-oikeuden olisi tullut tehdä suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella ulkomaalaislain 66 a §:ssä tarkoitettu harkinta siitä, onko oleskelulupa voitu jättää hakijalle myöntämättä ottaen huomion mainitussa pykälässä tarkoitetut seikat.

Kun otan huomioon Maahanmuuttoviraston ratkaisunsa perusteeksi esittämät seikat ja toisaalta selvityksen, jota valittajat ovat kirjallisesti hallinto-oikeudessa esittäneet avioliitostaan, hallinto-oikeus ei ole voinut hylätä valitusta suullista käsittelyä toimittamatta. Suullinen käsittely ei ole ollut hallintolainkäyttölain (586/1996)38 §:n 1 momentissa (433/1999) tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeeton.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Katja Syväkankaan esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Joni Heliskosken äänestyslausunto.