KHO:2020:66

Asiassa oli ratkaistavana, oliko turvapaikan saajan perheenyhdistämishakemukseen sovellettava toimeentuloedellytystä. Perheenkokoaja oli saanut turvapaikkapäätöksen tiedoksiannon yhteydessä Maahanmuuttoviraston ohjeen perheenjäsenen mahdollisuudesta hakea oleskelulupaa Suomeen. Maahanmuuttoviraston ohjeen mukaan, mikäli oleskeluluvanhakijat ovat yhteydessä edustustoon kolmen kuukauden kuluessa turvapaikkapäätöksen tiedoksiannosta, mutta eivät edustuston jonotilanteen takia saa aikaa hakemuksen jättämiselle kolmen kuukauden kuluessa, oleskelulupaa voidaan hakea ilman toimeentuloedellytystä. Ohjeen mukaan tämä edellytti, että hakijat käyttävät saamansa ajan hakemuksen jättämiselle.

Perheenkokoaja oli ollut yhteydessä edustustoon edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan kuluessa, ja hakijoille oli annettu aika oleskelulupahakemuksen jättämiselle 19.4.2017. Perheenkokoaja oli siirtänyt tapaamisen ajankohtaan 2.1.2017. Tämän jälkeen hän oli vielä siirtänyt oleskelulupahakemuksien jättämiselle varattua aikaa ajankohtaan 27.3.2017, jolloin hakemukset oli jätetty.

Kun otettiin huomioon, että hakemukset oli jätetty aikaisemmin kuin alun perin annettuna aikana, asian olosuhteissa olisi ollut suhteellisuusperiaatteen vastaista katsoa toimeentuloedellytyksen tulevan sovellettavaksi.

Ulkomaalaislaki 39 § 1 momentti, 114 § 4 momentti ja 206 a §

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 13.5.2019 nro 19/0343/71

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 7.3.2018 diaarinumero 5292/110/2017 hylännyt A:n ja B:n (hakijat) perhesiteen perusteella myönnettäviä oleskelulupia koskevat hakemukset. Perheenkokoajana on Irakin kansalainen C (jäljempänä myös perheenkokoajaja tai valittaja). Perheenkokoaja on A:n aviopuoliso ja B:n isä.

Maahanmuuttovirasto on sovellettavat säännökset ja tosiseikat selostettuaan perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakijat ovat ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaisia perheenjäseniä.

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakijoiden toimeentulo Suomessa ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Perheenkokoajalle on annettu myönteinen turvapaikkapäätös tiedoksi 20.09.2016. Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden vanhoilla perheenjäsenillä on päätöksen tiedoksisaannin jälkeen kolme kuukautta aikaa jättää oleskelulupahakemus perheenyhdistämisen perusteella tai varata aika hakemusten jättöä varten Suomen edustustossa. Tällöin toimeentuloedellytystä ei sovelleta perheenyhdistämishakemuksissa.

Hakija ja perheenkokoaja ovat kertoneet, että hakijoille oli varattu suurlähetystöstä aika 2.1.2017, mutta he eivät olleet päässeet jättämään hakemuksia varattuna aikana heistä johtuvista syistä. Suurlähetystön antaman tiedon mukaan hakijoiden asian osalta on oltu suurlähetystöön yhteydessä 30.12.2016. Mikäli yhteydenotto on ollut ensimmäisen ajanvarauksen tekeminen, niin se on tapahtunut yli kolme kuukautta päätöksen tiedoksisaannin jälkeen. Mikäli yhteydenotto on ollut jo varatun ajan siirtäminen uuteen ajankohtaan 27.3.2017, toimeentuloedellytystä tullaan soveltamaan jokatapauksessa, koska hakijoiden tulee käyttää ensimmäinen heille varattu aika silloin kun aika on yli kolme kuukautta perheenkokoajalle annetun myönteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksiannon jälkeen. Turvapaikkapäätöksen saadessaan perheenkokoaja on saanut ohjeistuksen, jossa yllä mainitut asiat ovat esitetty. Hakijoiden hakemuksissa sovelletaan siis toimeentuloedellytystä ulkomaalaislain 39 §:n tarkoittamalla tavalla.

Toimeentuloedellytyksestä ei poiketa, koska asiassa ei ole esitetty poikkeuksellisen painavaa syytä eikä lapsen etu vaadi poikkeamista edellytyksestä. Hakijalla A on työpaikka ja hän asuu kotialueellaan yhdessä sukulaistensa kanssa. Hakijan asiassa esittämästä selvityksestä ei välity sellaista kuvaa, että hän eläisi mitenkään normaalista poikkeavaa elämää, joka antaisi aihetta poiketa toimeentuloedellytyksen soveltamisesta poikkeuksellisen painavasta syystä. Myöskään yksinomaan yhteiselämän estymisen mahdollisuus toisen vanhemman kanssa ei edellytä toimeentuloedellytyksestä poikkeamista ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lapsen edun vuoksi.

Lapsen edun ei voida katsoa vaativan perheenyhdistämistä juuri siinä valtiossa, missä lapsi on syntynyt ja missä lapsen toinen vanhempi asuu. Hakija B voi asua äitinsä kanssa Irakissa, missä perheellä on myös turvaverkosto. Hakijan äidillä on työpaikka ja he asuvat yhdessä sukulaistensa kanssa. Hakijan äidille ei myönnetä lupaa perheenyhdistämisen perusteella, joten lapsen etu on olla yhdessä äitinsä kanssa huoltajalleen tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Lapsen etu ei edellytä oleskeluluvan myöntämistä hakijalle.

Euroopan ihmisoikeussopimus ei aseta valtiolle yleistä velvoitetta kunnioittaa perheen asuinpaikan osalta tekemää valintaa. Perhe-elämän viettämisen rajoittamiselle Suomessa on hyväksyttävä syy, koska hakijan toimeentulo ei ole turvattu ulkomaalaislain mukaisesti.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin, 37 §:n 1 momentin, 39 §:n 1 momentin, 114 §:n 1 ja 4 momentin ja 66 a §:n sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittajana olevalle perheenkokoajalle on Maahanmuuttoviraston päätöksellä 8.9.2016 annettu turvapaikka. Valittaja on saanut päätöksen tiedokseen 20.9.2016. Valittajan puolisolle ja puolisoiden yhteiselle lapselle on 27.3.2017 haettu oleskelulupia perhesiteen perusteella Suomen Ankaran-edustustossa. Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt valittajan puolisolle ja puolisoiden lapselle oleskelulupia katsottuaan, että heidän toimeentulonsa ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja ettei toimeentuloedellytyksestä ole syytä poiketa.

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluissa todennut, että myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden vanhoilla perheenjäsenillä on päätöksen tiedoksisaannin jälkeen kolme kuukautta aikaa jättää oleskelulupahakemus perheenyhdistämisen perusteella tai varata aika hakemuksen jättämistä varten Suomen edustustosta ja että toimeentuloedellytystä ei tällöin sovelleta. Oleskeluluvan hakijoille on päätöksen mukaan varattu suurlähetystöstä aika 2.1.2017, jolloin he eivät ole kuitenkaan päässeet jättämään oleskelulupahakemuksia heistä itsestään johtuneista syistä. Maahanmuuttoviraston suurlähetystöstä saaman tiedon mukaan asiassa on tehty yhteydenotto suurlähetystöön 30.12.2016, mutta tiedon perusteella ei ole varmuutta siitä, onko kyseessä ollut ensimmäinen yhteydenotto ajan varaamiseksi vai uusi yhteydenotto uuden ajan varaamiseksi. Edelleen päätöksen perusteluiden mukaan vaikka yhteydenotto olisi koskenut jo varatun ajan siirtämistä toiseen ajankohtaan, toimeentuloedellytys tulee sovellettavaksi, koska hakijoiden tulee käyttää ensimmäinen heille varattu aika silloin, kun on kulunut yli kolme kuukautta turvapaikkapäätöksen antamisesta tiedoksi perheenkokoajalle. Valittaja on saadessaan turvapaikkapäätöksen tiedoksi saanut ohjeistuksen edellä mainituista seikoista. Maahanmuuttovirasto on siten katsonut, että asiassa sovelletaan toimeentuloedellytystä ulkomaalaislain 39 §:n tarkoittamalla tavalla.

Maahanmuuttoviraston ohjeessa toimeentuloedellytyksen soveltamisesta (MIGDno/2013/1032) annetaan ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetulle turvatulle toimeentulolle suuntaa antavat euromäärät (ns. toimeentulotaso). Ohjeen mukaan kahden aikuisen henkilön ja yhden lapsen kotitalouden nettotulojen tulisi olla vähintään 2 200 euroa kuukaudessa, jotta perheen toimeentulon voitaisiin katsoa olevan turvattu. Valittajan toimeentulo perustuu valituksenalaisen päätöksen mukaan erilaisiin yhteiskunnan myöntämiin etuuksiin.

Valittaja on valitusvaiheessa esittänyt suurlähetystöön tekemiään yhteydenottoja koskevana selvityksenä sähköpostiviestejä, joista ilmenee, että valittaja on 11.11.2016 ollut yhteydessä suurlähetystöön. Edelleen kyseisen selvityksen mukaan suurlähetystö on 18.11.2016 vahvistanut, että valittajan perheenjäsenille on varattu aika oleskelulupahakemusten jättämiselle 19.4.2017. Valittaja on kertomansa mukaan samana päivänä 18.11.2016 puhelimitse siirtänyt ajanvarausta ajankohtaan 2.1.2017. Valittaja on sittemmin siirtänyt myös tätä ajanvarausta ajankohtaan 27.3.2017. Valittajan puoliso on Maahanmuuttovirastolle antamassaan 10.10.2017 päivätyssä kirjallisessa selvityksessä ilmoittanut ajan siirtämisen syyksi sen, että hän ei ole saanut vapaata työstään kyseiseen aikaan, sekä sen, että puolisoiden lapsi on tuolloin ollut sairaana.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisen päätöksen perusteluiden mukaan pitänyt toimeentuloedellytyksen soveltamatta jättämiseksi lähtökohtaisesti riittävänä sitä, että aika perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen jättämistä varten varataan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun perheenkokoaja on saanut turvapaikkapäätöksen tiedokseen. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että toimeentuloedellytystä sovelletaan tässä asiassa sen vuoksi, että valittajan puoliso ja puolisoiden lapsi eivät ole käyttäneet aikaisinta heille oleskelulupien hakemiseksi varattua aikaa. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaan toimeentuloedellytyksen soveltamatta jättämisen nimenomainen edellytys on, että oleskelulupahakemus on jätetty kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun perheenkokoaja on saanut tiedoksi päätöksen hänelle annetusta turvapaikasta. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oleskelulupahakemukset on jätetty vasta sanotun määräajan jälkeen, ja toimeentuloedellytys tulee siten asiassa sovellettavaksi riippumatta siitä, milloin ajanvaraus oleskelulupahakemusten jättämiseksi on tehty. Ne seikat ja olosuhteet, joiden vuoksi oleskelulupahakemukset on jätetty vasta puheena olevan kolmen kuukauden määräajan jo umpeuduttua, voivat sen sijaan olla merkityksellisiä arvioitaessa toimeentuloedellytyksestä poikkeamista ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaisesti.

Valittajalla ei ole kerrottu olevan tällä hetkellä ansiotuloja, eikä toimeentuloedellytys siten täyty. Ratkaistavaksi jää näin ollen kysymys siitä, onko asiassa edellä mainitun lainkohdan mukaisia poikkeuksellisen painavia tai lapsen edusta johtuvia syitä poiketa toimeentuloedellytyksestä oleskelulupien myöntämiseksi.

Asiassa voidaan valittajan valitusvaiheessa esittämän selvityksen perusteella pitää selvitettynä, että valittajan perheenjäsenet eivät ole suurelta osin itsestään riippumattomista syistä voineet hakea oleskelulupia ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaisen kolmen kuukauden määräajan kuluessa heille tarjotun aikaisimman ajanvarauksen ajoituttua edellä todetun mukaisesti mainitun määräajan jälkeiseen aikaan. Tämä seikka lähtökohtaisesti puoltaa toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Valittaja on toisaalta turvapaikkapäätöksensä tiedoksiannon yhteydessä saanut toimeentuloedellytykseen liittyen kirjallisen ohjeistuksen, jonka mukaan tilanteessa, jossa aikaa hakemusten jättämiselle ei ole edustuston jonotilanteen vuoksi saatu kolmen kuukauden kuluessa, perheenjäsenten on käytettävä saamansa aika hakemusten jättämiselle. Tätä ohjeistusta ei voida katsoa noudatetun valittajan itsensä siirrettyä aikaisinta ajanvarausta 2.1.2017 myöhäisempään ajankohtaan. Erityistä merkitystä asian arvioimisessa ei voida antaa sille, että käyttämättä jäänyt aikaisin ajanvaraus ei valittajan kertoman mukaan ole ollut valittajan perheenjäsenille ensimmäiseksi tarjottu aika. Edelleen hallinto-oikeus toteaa, että kyseisen ajanvarauksen käyttämättä jättämiselle esitetyt syyt ovat liittyneet valittajan ja hänen puolisonsa puolella oleviin seikkoihin, eikä niitä voida pitää pakottavina. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei kuvatunlaisissa olosuhteissa ole ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuja poikkeuksellisen painavia syitä poiketa toimeentuloedellytyksestä.

Valittajan ja hänen puolisonsa tällä hetkellä 8-vuotias lapsi asuu kotimaassaan Irakissa yhdessä toisen huoltajansa kanssa, eikä hän siten jää vaille huolenpitoa. Lapsen kulttuuriset ja kielelliset siteet liittyvät valittajaa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan Irakiin. Lapsen edun ei voida näissä olosuhteissa katsoa edellyttävän toimeentuloedellytyksestä poikkeamista siitäkään huolimatta, että valittajan ei voida edellyttää palaavan Irakiin yhteisen perhe-elämän viettämiseksi. Myöskään se seikka, että lapsen elinolosuhteet mahdollisesti olisivat paremmat Suomessa valittajan luona kuin Irakissa, ei muodosta perustetta oleskelulupien myöntämiselle lapsen edusta johtuvista syistä.

Euroopan ihmisoikeussopimus ei takaa puolisoille vapaata oikeutta valita asuinpaikkaa yhteisen perhe-elämän viettämiseen. Tämä huomioon ottaen ja kun perhe-elämän viettämistä Suomessa on lisäksi ollut perusteltua rajoittaa asiassa edellä todetun mukaisesti sovellettavaksi tulevan ja puuttumaan jääneen toimeentuloedellytyksen vuoksi, ei oleskeluluvan myöntämättä jättäminen loukkaa sopimuksessa tarkoitettua perhe-elämän suojaa. Maahanmuuttoviraston päätöksen lopputulosta ei ole tämän ja muun edellä lausutun perusteella syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hanna Lähdeniemi, Minna Martikainen ja Jatta Rinta-Hoiska, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat vaatineet, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskelulupien myöntämiseksi hakijoille. Valittajat ovat lisäksi vaatineet, että korkein hallinto-oikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa ei tule soveltaa toimeentuloedellytystä. Asianosaiset ovat aloittaneet perheenyhdistämisprosessin kolmen kuukauden kuluessa perheenkokoajan saamasta turvapaikasta. Maahanmuuttoviraston kirjallisessa ohjeistuksessa ei ole annettu ohjeita siitä, että edustustosta varattua aikaa ei saa siirtää. Siirrettykin aika on ohjeessa mainittu edustustosta saatu aika. Asianosaisten ei voida edellyttää ymmärtäneen, että ajanvarausta siirtämällä he menettävät oikeuden perhe-elämään jatkossa. Erityisesti on otettava huomioon, että viranomainen ei ole millään tavalla ohjeistanut ajan siirtämisen vaikutuksista. Viranomaisella on asiassa neuvontavelvollisuus. Valittaja on tiedustellut sitä, haittaako ajan siirtäminen. Saadun ohjeen mukaan pääasia on ollut, että asiassa on oltu yhteydessä kolmen kuukauden määräajan sisällä lähetystöön.

Mikäli toimeentuloedellytys tulee sovellettavaksi, on siitä poikettava. Hakemuksen jättäminen ei ole viivästynyt merkittävästi asianosaisista johtuvista syistä eikä perheenkokoaja näkövammansa vuoksi voi täyttää toimeentuloedellytystä ansiotyöllä. Myös lapsen etu puoltaa toimeentuloedellytyksistä poikkeamista. Lisäksi asiassa on otettava huomioon, että asianosaisten yhteinen perhe-elämä on aloitettu jo vuonna 2007, joten perhe-elämää ei ole perustettu epävarmassa tilanteessa. Perhe-elämää ei ole myöskään perheenkokoajan pakolaisuuden vuoksi mahdollista viettää muualla kuin Suomessa.

Asiassa ei ole suoritettu lain edellyttämää kokonaisharkintaa. Valituksenalaisissa päätöksissä loukataan pakolaisen kansainvälisillä sopimuksilla suojattua oikeutta viettää perhe-elämää.

Asiassa on tarpeen pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua siitä, kuinka neuvoston direktiivissä oikeudesta perheenyhdistämiseen 2003/786/EY (perheenyhdistämisdirektiivi) tarkoitettua kolmen kuukauden aikarajaa on tulkittava tilanteessa, jossa hakijat ovat viranomaiselta saamansa ohjeistuksen mukaisesti kolmen kuukauden sisällä varanneet ajan ja käyttäneet yhden saamistaan ajoista.

Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hakijat ovat varanneet ajan oleskelulupien jättämiseksi kolmen kuukauden kuluessa perheenkokoajan oman turvapaikkaa koskevan päätöksen tiedoksisaannista, mutta ovat itse siirtäneet aikaisinta heille oleskelulupahakemuksen jättämiseksi annettua aikaa. Näin ollen viivästys, jonka vuoksi kolmen kuukauden määräaika on ylitetty, ei ole johtunut Suomen viranomaisista, eikä asiassa ole tämän vuoksi syytä poiketa toimeentuloedellytyksestä. Se, ettei käyttämättä jäänyt aikaisin ajanvaraus ole ollut hakijoille ensimmäiseksi tarjottu aika, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Hakijat eivät ole tuoneet oleskelulupahakemuksen jättämiseen liittyen esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi toimeentuloedellytyksistä poikkeamista tulisi harkita toisin.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian C:n valituksesta.

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Perustelut

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Toimeentuloedellytystä ei sovelleta myönnettäessä oleskelulupa kansainvälistä suojelua koskevan ulkomaalaislain 6 luvun perusteella, jollei muun muassa 114 §:n 4 momentista muuta johdu.

Edellä viitatun 4 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsenelle edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu. Toimeentuloedellytystä ei kuitenkaan momentin 1 kohdan a alakohdan mukaan sovelleta muun ohella, jos oleskelulupahakemus perhesiteen perusteella on jätetty kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun perheenkokoaja on saanut tiedoksi päätöksen hänelle annetusta turvapaikasta.

Saman lain 206 a §:n mukaan turvapaikan antamista tai henkilön ottamista Suomeen pakolaiskiintiössä koskevan päätöksen tiedoksi antamisen yhteydessä on annettava tieto mahdollisuudesta oleskeluluvan myöntämiseen perheenjäsenelle toimeentuloedellytystä soveltamatta siten kuin 114 §:n 4 momentin 1 kohdassa säädetään.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Asiassa saatu selvitys

Valittajana olevalle perheenkokoajalle on Maahanmuuttoviraston päätöksellä 8.9.2016 annettu turvapaikka. Hän on saanut päätöksen tiedoksi 20.9.2016. Perheenkokoaja on 11.11.2016 ollut yhteydessä Suomen Ankaran suurlähetystöön. Suurlähetystö on 18.11.2016 ilmoittanut, että hänen perheenjäsenilleen on varattu aika oleskelulupahakemuksen jättämiselle 19.4.2017. Hän on samana päivänä siirtänyt tapaamisen ajankohtaan 2.1.2017. Suurlähetystöön on tämän jälkeen oltu uudelleen yhteydessä 30.12.2016 ajan siirtämiseksi. Perheenkokoajan kertoman mukaan aikaa on siirretty, koska puolisoiden lapsi on ollut sairaana ja koska hänen vaimonsa ei ole saanut vapaata töistä. Oleskelulupahakemuksien jättämiselle varattua aikaa on siirretty ajankohtaan 27.3.2017, jolloin hakemukset on jätetty.

Asiassa on selvitetty, että perheenkokoaja on saanut turvapaikkapäätöksen tiedoksiannon yhteydessä Maahanmuuttoviraston ohjeen ”Lisätietoa perheenjäsenesi mahdollisuudesta hakea oleskelulupaa Suomeen”. Mainitussa ohjeessa on ilmoitettu muun ohella seuraavaa:

”Hakemuksen jättäminen edellyttää pääsääntöisesti ajanvarausta. Ajanvarauksen voi tehdä vain sähköpostitse.

Jos hakemuksen jättäminen ei poikkeuksellisesti vaadi ajanvarausta, hakemus on kuitenkin jätettävä edustustoon kolmen kuukauden aikana. Jos hakemuksen jättäminen vaatii ajanvarauksen, teidän tulee olla mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa yhteydessä siihen edustustoon, johon hakemus jätetään, ja varata sieltä aika hakemuksen jättämistä varten.

(---)

Jos olette edellä sanotulla tavalla yhteydessä edustustoon kolmen kuukauden kuluessa päätöksesi tiedoksiannosta, mutta ette edustuston jonotilanteen takia saaneet aikaa hakemuksen jättämiselle kolmen kuukauden kuluessa, perheesi voi hakea oleskelulupaa ilman toimeentuloedellytystä. Tämä edellyttää, että he käyttävät saamansa ajan hakemuksen jättämiselle. Jos yli kolmen kuukauden viivästys johtuu jostain muusta syystä kuin Suomen viranomaisesta, vaaditaan turvattu toimeentulo.”

Maahanmuuttoviraston päätös

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että perheenkokoajan perheenyhdistämiseen on sovellettava toimeentuloedellytystä. Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään toteamalla perheenkokoajan kertoneen, että hakijoille on varattu Suomen Ankaran suurlähetystöstä aika 2.1.2017, mutta he eivät olleet päässeet jättämään hakemuksia varattuna aikana heistä johtuvista syistä. Suurlähetystön Maahanmuuttovirastolle antaman tiedon mukaan hakijoiden asian osalta on oltu suurlähetystöön yhteydessä 30.12.2016. Päätöksessä on todettu edelleen, että mikäli mainittu yhteydenotto on ollut ensimmäisen ajanvarauksen tekeminen, se on tapahtunut yli kolme kuukautta perheenkokoajan turvapaikkapäätöksen tiedoksisaannin jälkeen. Mikäli yhteydenotto on ollut jo varatun ajan siirtäminen uuteen ajankohtaan 27.3.2017, toimeentuloedellytystä tullaan päätöksen mukaan soveltamaan, koska hakijoiden tulee käyttää ensimmäinen heille varattu aika silloin, kun aika on yli kolme kuukautta perheenkokoajalle annetun myönteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksiannon jälkeen. Päätöksen mukaan turvapaikkapäätöksen saadessaan perheenkokoaja on saanut ohjeistuksen, jossa mainitut asiat on esitetty.

Kysymyksenasettelu

Perheenkokoaja on esittänyt hallinto-oikeudelle näytön siitä, että ensimmäinen yhteydenotto Suomen Ankaran suurlähetystöön on ollut jo 11.11.2016 eli kolmen kuukauden sisällä siitä, kun hän on saanut turvapaikkapäätöksen tiedokseen. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston perheenkokoajalle antama ohjeistus, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana on ensiksi kysymys siitä, onko perheenyhdistämishakemukseen sovellettava toimeentuloedellytystä. Erityisesti on arvioitava, onko Maahanmuuttovirasto voinut katsoa toimeentuloedellytyksen tulevan sovellettavaksi sillä perusteella, että oleskeluluvan hakijat eivät ole jättäneet hakemuksiaan heille ensimmäiseksi varattuna aikana, vaikka hakemukset on jätetty tätä aikaisemmin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Edellä selostettujen, Maahanmuuttoviraston valittajana olevalle perheenkokoajalle turvapaikkapäätöksen liitteenä olleiden ja perheenkokoajan kielelle käännettyjen ohjeiden mukaan toimeentuloedellytystä ei sovelleta, kun ajanvaraus Suomen lähetystöön on tehty kolmen kuukauden kuluessa turvapaikkapäätöksen tiedoksisaannista ja perhe käyttää saamansa ajan hakemusten jättämiselle.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa hakijoille on 11.11.2016 tehdyn ajanvarauksen perusteella varattu aika oleskelulupahakemuksen jättämiselle 19.4.2017. Jos hakijat olisivat käyttäneet tämän huhtikuulle 2017 varatun ajan, Maahanmuuttoviraston perheenkokoajan turvapaikkapäätökseen liitetyn ohjeen mukaan hakijoiden perheenyhdistämistä koskevan oleskeluluvan myöntäminen ei olisi edellyttänyt toimeentuloedellytyksen täyttymistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainituissa olosuhteissa toimeentuloedellytyksen soveltaminen sillä perusteella, että oleskeluluvan hakijat ovat muuttaneet itse ensin aikaisemmaksi siirtämäänsä aikaa myöhemmäksi, mutta kuitenkin varhaisemmaksi kuin lähetystöstä ensimmäisellä varauskerralla saatu aika, olisi hallintolain 6 §:stä ilmenevän suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiaa arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon Maahanmuuttoviraston ohjeen tulkinnanvaraisuus ja muutoksenhakijoiden oikeus luottaa viranomaisen toiminnan johdonmukaisuuteen. Perheenyhdistämishakemuksiin ei näin ollen tässä tilanteessa ole sovellettava toimeentuloedellytystä.

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskelulupien myöntämiseksi.

Näin ollen asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, olisivatko asiassa täyttyneet edellytykset poiketa toimeentuloedellytyksestä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Timo Räbinä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.