20.9.2013/2980

Muiden käytössä jo oleva sukunimi X oli kuulunut tuota nimeä sukunimekseen hakeneen A:n eräälle kuudennen polven esivanhemmalle.

Nimilaissa ei ollut säännöstä siitä, miten kaukaisessa takenevassa polvessa esiintyvä sukunimi voi tulla kysymykseen nimenmuutoksen perusteena. Lain esitöiden mukaan esivanhemman käsitettä ei ollut tarkoitettu ymmärrettäväksi niin laajana, että sen piiriin kuuluisivat rajoituksetta kaikki hakijan esivanhemmat. Laissa ei kuitenkaan ollut asetettu kiinteää sääntöä siitä, kuinka monta sukupolvea taaksepäin tätä perustetta käytettäessä voitaisiin mennä. Käsite oli jätetty täsmennettäväksi lain soveltamiskäytännössä, ennen muuta nimilautakunnan lausuntokäytännössä.

Korkein hallinto-oikeus totesi yksilön esivanhempien lukumäärän kaksinkertaistuvan kussakin esipolvessa. Samalla sukunimivalikoima voi laajeta, mutta yksittäiseen esivanhempaan liittyvien, hakijan identiteettiä tai muuta vastaavaa seikkaa koskevien perusteiden todennäköisyys vastaavasti vähenee.

Nimilautakunnan lausuntokäytännössä esivanhempien käsitettä on vakiintuneesti sovellettu niin, että vielä viidennen polven esivanhempien on katsottu kuuluvan sen piiriin. A ei ollut esittänyt eikä asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt erityisiä syitä tulkita käsitettä hänen asiassaan tästä lähtökohdasta poikkeavalla tavalla.

Nimilaki 10 § 2 kohta, 12 § ja 13 §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Tuomas Lehtonen, Outi Suviranta ja Janne Aer. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.