Muu päätös 3013/2013
Asia Rakennusvalvontaa koskeva valitus
Valittaja A
Päätös, jota valitus koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 17.1.2012 nro 12/0030/2
Asian aikaisempi käsittely
Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on 20.4.2011 (§ 67) tekemällään päätöksellä velvoittanut A:n ja B:n, molemmat erikseen, 800 euron suuruisen sakon uhalla lopettamaan Kangasalan kunnan Tiihalan kylässä osoitteessa Vietäväntie 289 sijaitsevan Kivirannan tilalla RN:o 11:44 olevan loma-asunnon luvattoman käytön vakituisena asuntona 30 vuorokauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Lisäksi määrättiin uhkasakkolain 6 §:n 2 momentin nojalla uhkasakot muodostuvaksi 800 euron peruserästä ja lisäeristä, jolloin uhkasakon määrä kasvaa lisäerällä jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta, jonka kuluessa velvoitetta ei täytetä. Lisäerän suuruudeksi rakennus- ja ympäristölautakunta määräsi 300 euroa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valitukset rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä, mutta samalla pidentänyt velvoitteen täyttämiselle asetetun määräajan päättymään 28.12.2012.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
---
Sovelletut oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen sekä asianomainen ministeriö markkinavalvontaviranomaisena voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.
Suomen perustuslain 9 §:n (liikkumisvapaus) 1 momentin mukaan suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Saman lain 19 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla.
Saman pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko asetetaan markkamäärältään kiinteänä tai siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan (juokseva uhkasakko).
Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
Asiassa on riidatonta, että B:n ja A:n omistamalle, Kangasalan kunnan Tiihalan kylässä sijaitsevalle kiinteistölle RN:o 11:44 on myönnetty rakennuslupa loma-asunnon ja talousrakennuksen rakentamiseen sekä saunan muuttamiseen. Loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamiseen pysyvään asumiseen ei ole myönnetty lupaa eikä sellaista hakemusta ole vireilläkään. Alueella voimassa olevassa oikeusvaikutteisessa rantaosayleiskaavassa alue on osoitettu loma-asumiseen. Vakituisen asuinrakennuksen salliminen kyseiselle kiinteistölle edellyttäisi myönteisen poikkeamispäätöksen saamista rakennus- ja ympäristölautakunnalta ja edelleen rakennusluvan saamista rakennuksen käyttötarkoituksen muutokselle.
Asiassa on riidatonta myös se, että B ja A ovat vuodesta 2006 alkaen asuneet edellä yksilöidyllä kiinteistöllä vakituisesti.
Väestökirjanpitoon liittyvillä rekisterimerkinnöillä tai kiinteistöverotusta koskevilla ratkaisuilla ei ole merkitystä arvioitaessa kiinteistön käyttötarkoitusta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa lupajärjestelmässä.
Suomen perustuslain 9 §:n liikkumisvapautta koskeva säännös ei turvaa kenellekään oikeutta maankäyttö- ja rakennuslain säädösten vastaisesti asettua asumaan omistamalleen maa-alueelle. Valituksenalainen päätös ei ole myöskään perustuslain 19 §:n 4 momentin vastainen.
Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on näin ollen voinut ryhtyä rakennusvalvontatoimenpiteisiin ja asettaa velvoitteen täyttämiseksi uhkasakon. Asiassa ei ole esitetty seikkoja, joiden nojalla uhkasakon määrää olisi pidettävä kohtuuttomana. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa. Ajan kulumisen vuoksi hallinto-oikeus on kuitenkin pidentänyt velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslaki 182 §
Uhkasakkolaki 6 §, 7 § ja 9 §
---
Suomen perustuslaki 9 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.
A on perustellut vaatimuksiaan viittaamalla asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lausumalla lisäksi muun ohella seuraavaa:
Kyseessä olevaa kiinteistöä pidetään kiinteistöverotuksessa vakituisena asuntona. Perustuslain 9 §:n mukaan ihmisellä on vapaus valita asuinpaikkansa ja 19 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Perustuslain 106 §:n mukaan perustuslaille on ristiriitatilanteessa annettava etusija.
On yleisesti tiedossa, että loma-asunnoissa usein asutaan vakituisesti. Olisi tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista puuttua tässä tapauksessa loma-asunnon käyttöön vakituisena asuntona.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2007:55 käy ilmi, että loma-asunnossa asuminen vakituisesti on mahdollista. Henkikirjoittaja on virkavastuulla tehnyt päätöksen, jolla A:n asuinpaikaksi on hyväksytty loma-asunnon osoite.
Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut selityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:
Kyseessä olevaa loma-asuntoa käytetään vakituiseen asumiseen vastoin oikeusvaikutteisessa kaavassa sallittua ja rakennusluvassa määriteltyä rakennuksen käyttötarkoitusta. Rantaosayleiskaavan vaikutuksia arvioitaessa ei pidetty mahdollisena pysyvän asutuksen muodostamista minne tahansa ranta-alueelle. Rakennuksen käyttäminen vastoin sen hyväksyttyä käyttötarkoitusta on vastoin säännöksiä ja samalla vaarantaa huomattavasti eri maanomistajien tasapuolista kohtelua. A:n ja B:n loma-asuntopaikan kanssa samanlaisella RA-kaavamääräyksellä olevia rakennuspaikkoja on Kangasalla yksistään rantaosayleiskaavan alueella noin 2 500 kappaletta. Mikäli vakituinen asuminen loma-asunnossa sallittaisiin, se tulisi sallia yhtäläisesti kaikille. Sellaisen päätöksen jälkeen ei olisi enää tarkoituksenmukaista erotella vakituisia ja loma-asuntopaikkoja kaavoissa ja loma-asuntojenkin tulisi täyttää vakituisten asuntojen vaatimukset, esimerkiksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräykset.
Kangasalla rakennusvalvontaviranomaisten tietoon on saatettu muutamia tapauksia, joissa on asuttu loma-asunnolla vakituisesti. Näissä tapauksissa on kehotettu lopettamaan rakennuksen käyttö vastoin rakennusluvassa hyväksyttyä käyttötarkoitusta. Nyt käsiteltävänä olevaa poikkeusta lukuun ottamatta muut asukkaat ovat väestörekisteritietojen mukaan noudattaneet kehotusta.
A on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. Velvoitteen täyttämistä koskeva määräaika pidennetään kuitenkin päättymään 1.11.2013.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa on kuitenkin pidennettävä.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Esa Hakkola.