Muu päätös 488/2014
Asia Valitukset vesitalousasiassa
Valittajat 1) Talvivaara Sotkamo Oy
2) Fortum Power and Heat Oy
Päätös, jota valitukset koskevat
Vaasan hallinto-oikeus 19.11.2012 nro 12/0341/1
Asian taustaa
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.3.2007 antamallaan päätöksellä nro 33/07/1 muun ohella myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle ympäristöluvan, joka päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla koskee hakemuksen mukaista ja laajuista monimetallimalmin avolouhoksista tapahtuvaa louhintaa, 1. ja 2. vaiheen kasaliuotusta, metallitehdasta, vety- ja rikkivetytehdasta, kalkin polttamoa, sivukivien läjitysalueita ja kipsisakan läjittämistä sekä muita näihin liittyviä aputoimintoja Sotkamon kunnassa ja Kajaanin kaupungissa.
Ympäristölupavirasto on samalla päätöksellä myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle luvan Kolmisopen säännöstelyyn ja siihen liittyviin töihin, veden johtamiseen Kolmisopesta ja Nuasjärvestä, sulkupadon sekä säännöstelypadon rakentamiseen Kolmisoppeen, sulkupadon rajaaman vesialueen kuivattamiseen, haetun kaivospiirin alueella olevien uomien siirtoihin, pohjaveden pumppaamiseen avolouhoksista ja rakenteiden alle jäävien lampien kuivattamiseen.
Ympäristölupavirasto on päätöksen ratkaisuosassa todennut, että alueella toteutettavien vesitaloushankkeiden rakentamisesta, käytöstä ja toiminnan päästöistä vesiin aiheutuu korvattavaa vahinkoa ja haittaa rannankäytölle, virkistyskäyttöhaittaa, vahinkoa kalastolle ja kalastukselle sekä vesivoiman menetystä. Luvan saaja velvoitetaan maksamaan jäljempää ilmenevät korvaukset ja selvittämään tarkemmin vesivoiman menetys.
Päätökseen sisältyneet muita toimia, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja koskeva ympäristöluvan lupamääräys 60, säännöstelyä koskeva vesitalousluvan lupamääräys 82, veden johtamista ja pumppaamista koskeva vesitalousluvan lupamääräyksen 88 ensimmäinen kappale ja korvattavia vahinkoja, lunastuskorvauksia ja käyttöoikeuskorvauksia koskeva vesitalousluvan lupamääräys 99 ovat kuuluneet seuraavasti:
"60. Luvan saajan on laadittava teknis-taloudellinen selvitys mahdollisuuksista tehostaa jätevesien käsittelyä, etenkin metallien, sulfaatin ja typpiyhdisteiden osalta, laitosmaisella käsittely-yksiköllä siten, että suurin osa jätevedestä voitaisiin palauttaa takaisin prosessivedeksi tai että jätevedestä aiheutuva kuormitus alapuoliseen vesistöön olisi mahdollisimman pieni. Selvitys on liitettävä lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen."
"82. Kolmisopen säännöstely on toteutettava järven luusuaan rakennettavalla padolla siten, ettei järven vedenkorkeus lyhytaikaisia hakijasta riippumattomia poikkeuksia lukuun ottamatta ylitä säännöstelyn ylärajaa N60+179,70 m ja alita säännöstelyn alarajaa N60+175,70 m.
Kolmisopesta on juoksutettava Tuhkajokeen 1.10.–30.4. vähintään 300 l/s ja 1.5.–30.9. vähintään 700 l/s. Vesi tulee johtaa järven pintakerroksesta. Poikkeuksellisen kuivina kausina, kun Kalliojoen alaosan havaittu virtaama alittaa 200 l/s, minimivirtaama voidaan alittaa, mutta tällöinkin Tuhkajokeen johdettavan virtaaman tulee olla vähintään 1,3-kertainen Kalliojoen mittauspisteessä havaittuun virtaamaan verrattuna.
Ennen säännöstelyn aloittamista luvan saaja saa johtaa Kolmisopesta vettä tulva-aikana varastoitavaksi kipsisakka-altaalle. Tämän veden johtamisen aikana Kolmisopen vedenkorkeus ei saa laskea korkeuden +177,65 alapuolelle."
"88. Luvan saaja saa johtaa Kolmisopesta ja Nuasjärvestä kaivokselle toiminnassa tarvittavaa käyttövettä yhteensä enintään 4 000 m3 tunnissa (n. 1,1 m3/s). Otettavan veden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä prosessiveden tehokkaalla kierrätyksellä. Vedenottolaitteet tulee rakentaa siten, että toiminnasta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa vesistölle ja sen käytölle. Imuputki on varustettava kalojen kulun estävällä välppärakenteella tai vastaavalla."
"99. Luvan saajan on tehtävä selvitys veden johtamisesta nesteenä käytettäväksi aiheutuvan vesivoiman käytön menetysten korvaamisesta Oulujoen vesistöalueella. Selvitys ja korvausesitys on toimitettava ympäristölupavirastoon 1.3.2010 mennessä, ellei asiasta ole osapuolten kesken tätä ennen sovittu.
Luvan saajan on ennen veden johtamisen aloittamista asetettava Oulun lääninhallitukselle 1 500 000 euron vakuus. Vakuuden vapauttamisesta päättää ympäristölupavirasto."
Vaasan hallinto-oikeus on 15.2.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0039/1 muuttanut lupamääräystä 60 siten, että se kuuluu seuraavasti:
"60. Luvan saajan on laadittava teknis-taloudellinen selvitys mahdollisuuksista tehostaa jätevesien käsittelyä etenkin kiintoaineen, metallien, sulfaatin ja typpiyhdisteiden osalta laitosmaisella käsittely-yksiköllä siten, että suurin osa jätevedestä voitaisiin palauttaa takaisin prosessivedeksi tai että jätevedestä aiheutuva kuormitus alapuoliseen vesistöön olisi mahdollisimman pieni. Lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen luvan saajan on tehtävä esitys jätevesien kokonaiskuormituksen päästörajoiksi (kiloina aikayksikössä).
Lisäksi luvan saajan on laadittava vesitaselaskelma alueen vesistä. Vesitaselaskelmassa tulee selvittää niin tarkasti kuin mahdollista alueelle tulevat vedet (sadanta, vedenotto ja kemikaalien sisältämä vesimäärä ym.) ja alueelta lähtevät vedet (haihdunta, poistuva luonnonvesi ja muut alueelta lähtevät valumavedet, poistettava jätevesi sekä tuotteissa poistuva vesi ym.)
Luvan saajan on vesitaselaskelman, vesistöön johdettavan kuormituksen, purkuvesien vastaanottokyvyn sekä tarkkailuohjelmasta saatavan tiedon pohjalta tehtävä tarkistettu esitys lupamääräykseen 7 liittyen jätevesien johtamisen jakautumisesta jatkossa eri vesistöjen suuntaan. Selvitykset esityksineen on liitettävä lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen. "
Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 24.11.2008 annetulla päätöksellä taltionumero 2953.
Asian aikaisempi käsittely
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 23.6.2011 antamallaan päätöksellä nro 39/11/2, Talvivaara Sotkamo Oy:n sille toimittaman selvityksen perusteella ja päätöksestä tarkemmin ilmenevien vaiheiden jälkeen hylännyt enemmälti hakijan vaatimuksen vastapuolten velvoittamisesta toimittamaan lisäselvitystä ja päättänyt, että asia ratkaistaan vesilain (264/1961) 16 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua virallisperiaatetta noudattaen. Aluehallintovirasto on hylännyt Kainuun Voima Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n huomautuksen siitä, että hakijan korvausvelvollisuus on ratkaistu lainvoimaisesti Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesilupapäätöksellä.
Aluehallintovirasto on velvoittanut Talvivaara Sotkamo Oy:n korvaamaan Kainuun Voima Oy:lle vesivoiman tuoton vähentymisen vuosilta 2008 ja 2009 jäljempää ilmenevästi. Fortum Power and Heat Oy:n vaatimukset vuosien 2008 ja 2009 osalta on hylätty. Aluehallintovirasto on päättänyt, että Talvivaara Sotkamo Oy:n velvollisuus korvata vesivoiman tuoton menetys vuodesta 2010 alkaen ratkaistaan aluehallintovirastossa eri hakemuksista, joiden vireillepanossa on otettava huomioon jäljempänä sanottu.
Päätökseen sisältyvät korvausmääräykset ovat kuuluneet seuraavasti:
Talvivaara Sotkamo Oy:n on maksettava korvauksena Kainuun Voima Oy:lle Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen vesivoiman tuoton vähentymisestä vuodelta 2008 1 129 euroa ja vuodelta 2009 3 460 euroa.
Korvaukset on maksettava 30 päivän kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta (eräpäivä). Korvauksille on maksettava 6 %:n vuotuinen korko vahinkovuoden tammikuun 1. päivästä lukien maksupäivään saakka. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorko, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.
Korvaushakemusten vireillepanoa koskeva määräys on kuulunut seuraavasti:
Mikäli asianosaiset eivät pääse vuodesta 2010 alkaen aiheutuneen ja aiheutuvan vesivoiman tuoton vähentymisen korvaamisesta yksimielisyyteen, Talvivaara Sotkamo Oy:n on pantava aluehallintovirastossa vireille hakemus, jonka tulee sisältää vesivoiman tuoton vähentymisen korvaamista koskeva esitys perusteluineen. Hakemuksissa on vesitaselaskelmaan perustuen arvioitava se vuotuinen vesimäärä, joka Talvivaaran kaivoshankkeen takia lopullisesti poistuu Oulujoen vesistöstä, ottamalla sähkön hinta-arviossa huomioon jäljempänä sanottu sekä tehtävä yksityiskohtainen korvausesitys. Hakemus on pantava vireille ensimmäisen kerran kuuden kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja sen jälkeen kolmen vuoden välein.
Täytäntöönpanomääräyksen mukaan päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman.
Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:
Käsittelyratkaisut
Aluehallintovirasto on kehottanut vastapuolina olevia yhtiöitä toimittamaan lyhytaikaissäännöstelyyn liittyvää lisäselvitystä. Aluehallintovirasto katsoo, että asia voidaan tässä vaiheessa ratkaista enempiä lisäselvityksiä vaatimatta.
Kysymyksessä oleva korvaushakemus on määrätty pantavaksi vireille ympäristölupaviraston antamassa, Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevassa päätöksessä nro 33/07/1. Näin ollen kyseessä on vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu niin sanottu toisen vaiheen korvaushakemus. Mikäli korvausasia olisi ratkaistu lupa-asian yhteydessä, olisi vesilain 16 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan, vaikkei korvausvaatimusta olisi tehty, asiassa ollut tutkittava, olisiko vahingosta ja mihin määrään suoritettava korvausta. Kun kysymys on nyt niin sanotun toisen vaiheen korvausasiasta, on tässäkin asiassa noudatettava viimeksi mainitun säännöksen mukaista virallisperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että aluehallintoviraston ratkaisussa voidaan käyttää sellaista aineistoa, mihin asianosaiset eivät ole vedonneet tai mitä ne eivät ole vaatineet.
Edellä sanottu huomioon ottaen hakijan korvausvelvollisuutta ei ole ratkaistu, vaan on ainoastaan määrätty pantavaksi vireille asia, jossa hakijan korvausvelvollisuus ratkaistaan.
Pääasiaratkaisu
Korvausperusteet
Vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että milloin korvausta vesilain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu vesilain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä noudatettava vesilain 11 luvussa olevia säännöksiä. Mikäli vahinkoa aiheutuu veden johtamisesta vesistöstä nesteenä käytettäväksi Talvivaaran kaivokselle, jota koskee ympäristölupaviraston lupapäätös nro 33/07/1, on näin ollen vahingon korvaamiseen sovellettava vesilain 11 luvun säännöksiä. Vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentissa on lueteltu, minkälaisista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä on vesitaloushankkeessa määrättävä korvaus. Mainitun 1 momentin 2 kohdan mukaan korvaus on määrättävä muun muassa omaisuuden tuoton vähentymisestä ja 4 kohdan mukaan vesivoiman käyttöoikeuden käyttämisen estymisestä ja vaikeutumisesta.
Voimalaitoksen omistajalla voi laitoksessa käytettävään vesivoimaan olla joko omistusoikeus tai käyttöoikeus. Mikäli voimalaitoksessa käytettävä virtaama pienenee toisen vesitaloushankkeen takia, korvausvelvollisuus määräytyy edellä mainittujen kohtien perusteella riippuen siitä, onko voimalaitoksen omistajalla vesivoimaan omistusoikeus vai käyttöoikeus.
Korvauksen määrään ei ole vaikutusta sillä, kumpaa kohtaa sovelletaan. Näin ollen hakijan käsitys siitä, ettei vesiaine ole korvattavaa, ei edellä sanottu huomioon ottaen perustu tapaukseen sovellettavaan lainsäädäntöön. Asianosaisilla on ollut erimielisyyttä siitä, onko korvaus määrättävä puolitoistakertaisena vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti. Mainittua säännöstä sovelletaan niin sanotuissa pakkotoimitilanteissa eli silloin, kun esimerkiksi voimalaitoslupaa hakevalla on tarpeen saada käyttöoikeus hanketta varten tarvittavaan vesivoimaan. Tässä asiassa ei ole kysymys käyttöoikeuden myöntämisestä vesivoimaan, vaan vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdissa tarkoitetusta vahingosta. Tämän vuoksi mahdollista vahinkoa ei ole korvattava puolitoistakertaisena.
Kainuun Voima Oy:lle aiheutunut vahinko
Talvivaaran kaivokselle on toistaiseksi johdettu vettä Nuasjärven valuma-alueella olevasta säännöstelystä Kolmisopesta. Nuasjärven pumppaamoa ja vesijohtolinjaa Nuasjärvestä kaivosalueelle ei ole rakennettu, eikä vettä ole näin ollen johdettu Nuasjärvestä. Hakemuksen mukaan kaivokselle on johdettu vettä Kolmisopesta vuoden 2008 touko–joulukuussa kuukausittain 5 600–76 300 m3, yhteensä 293 650 m3 eli keskimäärin 0,014 m3/s. Vuonna 2009 kaivokselle on johdettu vettä tammi-joulukuussa kuukausittain noin 44 500–265 000 m3, yhteensä 1 360 000 m3 eli keskimäärin 0,043 m3/s.
Hakemuksessa esitetyssä kaivoksen nettovedenottoa koskevassa laskelmassa on otettu huomioon Kolmisopesta otettava vesimäärä, prosessista palautettavan veden määrä ja Kalliojoen valuma-alueen pieneneminen.
Mainitun selvityksen mukaan keskimääräisellä veden johtamisella 0,28 m3/s nettovedenotto on 1,04–1,33 kertaa Kolmisopesta johdettu vesimäärä. Veden johtamisen ollessa 0,1 m3/s nettovedenotto on 1,2–1,71 kertaa johdettu vesimäärä. Aluehallintovirasto pitää oikeana hakemuksessa esitettyä laskentaa nettovedenoton osalta ja on käyttänyt korvausten laskennassa kerrointa 1,4, koska vettä on johdettu alle 0,1 m3/s ja kaivostoiminta vuosina 2008–2009 on ollut alkuvaiheessa. Näin ollen nettovedenotto vuonna 2008 on ollut noin 300 000 m3 ja vuonna 2009 noin 2 000 000 m3.
Sotkamon reitin valuma-alueen pinta-ala Kajaaninjoessa on noin 7 300 km2. Nuasjärven pinta-ala on 67,4 km2 ja säännöstelytilavuus noin 211 miljoonaa kuutiometriä. Vuoden aikana juoksutettu keskivirtaama 0,05 m3/s, 0,1 m3/s tai 1,0 m3/s alentaisi Nuasjärven vedenkorkeutta noin 2 cm, 5 cm tai 47 cm. Laskelmassa ei ole otettu huomioon järven tulo- ja menovirtaaman vaikutusta järven vedenkorkeuksiin.
Vesistöjä säännöstellään lupapäätösten ja vakiintuneen käytännön mukaan, missä otetaan huomioon vesistön säännöstelyrajat, riittävä marginaali niihin sekä paikoin säännöstelylle asetetut ekologiset ja virkistyskäyttöön liittyvät tavoitevedenkorkeudet. Veden johtaminen pois valuma-alueelta vähentää voimalaitoksen kautta juoksutettavaa virtaamaa, ellei ohijuoksutuksia ole. Tämän vuoksi vesivoiman tuoton vähentyminen tulee korvata Kainuun Voima Oy:lle.
Aluehallintovirasto pitää Kainuun Voima Oy:n esittämiä laskentaperusteita vesivoiman tuoton menetyksestä Ämmä-Koivukosken voimalaitoksella oikeina. Laskelmassa ei ole kuitenkaan huomioitu hakijan laskelmissa esillä ollutta nettoveden ottoon liittyvää kerrointa. Näin ollen Kainuun Voima Oy:n vaatimat korvaukset on kerrottava edellä sanotun mukaisesti kertoimella 1,4. Vesilain 16 luvun 21 §:n virallisperiaatteen mukaisesti on mahdollista määrätä vaadittua suuremmat korvaukset.
Fortum Power and Heat Oy:n vaatimusten hylkäämisen perustelut
Oulujoen vesistön valuma-alue Oulujärven luusuassa on noin 19 500 km2. Oulujärven pinta-ala on noin 930 km2 ja säännöstely tilavuus noin 2 343 miljoonaa kuutiometriä. Vuoden aikana juoksutettu keskivirtaama 0,05 m3/s, 0,1 m3/s tai 1,0 m3/s alentaisi Oulujärven veden korkeutta 0,2 cm, 0,3 cm tai 3 cm. Laskelmassa ei ole otettu huomioon järven tulo- ja menovirtaaman vaikutusta järven vedenkorkeuksiin. Veden johtamisen vaikutus Oulujärven vedenkorkeuksiin vuosina 2008–2009 on ollut siinä määrin vähäinen, ettei veden johtamisesta ole aiheutunut arviointitarkkuuden rajoissa arvioitavaa vesivoiman tuoton vähentymistä Oulujärvestä alavirtaan olevilla voimalaitoksilla.
Sähkön hinta
Hakemuksessa on esitetty käytettäväksi pohjoisilla sähkömarkkinoilla käytettyä Nord Poolin hinnoittelua. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella sähköenergian hinta on ollut 51 euroa/MWh vuonna 2008 ja 37 euroa/MWh vuonna 2009. Aluehallintovirasto on korvauksia määrätessään käyttänyt alentamattomana mainittuja hintoja ja katsonut, että vesivoiman tuoton vähentyminen ei pienennä voimayhtiön kuluja vaan sähkön tuotantoa.
Korvaushakemusasioiden vireillepano
Veden johtamisesta Talvivaaran kaivokselle vuodesta 2010 aiheutuvaa vesivoiman tuoton vähentymistä ja siitä aiheutuvaa vahinkoa ei ole mahdollista ennakolta arvioida, koska kaivokselle johdettavat nettovesimäärät eivät ole etukäteen tiedossa. Näin ollen korvausarviot voidaan tehdä vain menneen ajan osalta. Koska korvaushakemuksia on pidettävä vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettuina niin sanotun toisen vaiheen korvaushakemuksina, on hakijan velvollisuus panna hakemukset vireille.
Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet
Vesilaki 11 luku 1 § 1 momentti, 3 § 1 momentti 2 ja 4 kohta, 14 § ja
14 a § 3 ja 4 momentti sekä 16 luku 21 § 1 momentti ja 24 § 2 momentti
Korkolaki 4 § 1 momentti
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta Talvivaara Sotkamo Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy.n esittämät vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta aluehallintovirastossa, hylännyt Fortum Power and Heat Oy:n valituksen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä ja Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksessaan esittämät pääasiaa koskevat vaatimukset enemmälti hyläten muuttanut aluehallintoviraston päätöksen korvausmääräystä koskevan kohdan ensimmäisen kappaleen kuulumaan seuraavasti:
"Talvivaara Sotkamo Oy:n on maksettava korvauksena Kainuun Voima Oy:lle Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen vesivoiman tuoton vähentymisestä vuodelta 2008 538 euroa ja vuodelta 2009 1 827 euroa."
Hallinto-oikeus on hylännyt Talvivaara Sotkamo Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hallinto-oikeudessa.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Tutkimatta jättäminen
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista aluehallintovirastossa koskeva vaatimus tulee esittää ennen käsittelyn päättymistä aluehallintovirastossa. Yhtiöt ovat esittäneet vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta aluehallintovirastossa vasta hallinto-oikeudessa, minkä vuoksi oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimukset on aluehallintoviraston osalta jätetty hallinto-oikeudessa tutkimatta vasta siellä esitettyinä.
Korvausmääräyksen muuttaminen ja valitusten hylkääminen
Sovellettavat säännökset
Vanhan vesilain (264/1961) 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, milloin korvausta mainitun lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu mainitun lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudattava 11 luvussa olevia säännöksiä.
Vanhan vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jollei jonkin toimenpiteen osalta ole korvauksesta muuta säädetty, on mainitussa laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä korvattava:
- kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset (kohta 2);
- rasite- tai nautintaoikeuden, vesivoiman käyttöoikeuden, kalastusoikeuden sekä niihin verrattavan muun erityisen oikeuden menettäminen, sen käyttämisen estyminen tai vaikeutuminen samoin kuin sellaiseen oikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen, vuokraan perustuvan oikeuden osalta kuitenkin vain siltä osin, kuin vuokramiehellä ei ole oikeutta tämän luvun 19 §:ssä säädettyyn vuokramaksun alennukseen (kohta 4).
Vanhan vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan milloin mainitun lain nojalla myönnetään oikeus lunastaa, ottaa pysyvään käyttöön tai muuttaa vesialueeksi toiselle kuuluva maa-alue, on maapohjaan sekä sillä oleviin rakennuksiin, rakennelmiin ja laitteisiin kohdistuva vahinko korvattava puolitoistakertaisena. Korvaus on suoritettava puolitoistakertaisena niin ikään sille, joka joutuu menettämään vesivoimaa.
Korvausratkaisun lainvoimaisuus
Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirastokin, että Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvassa ei ole ratkaistu vesivoiman korvausvelvollisuutta, vaan määrätty asia selvitettäväksi ja hakemus jätettäväksi. Tässä asiassa ei siten ole kysymys vain vahingon määrästä.
Virallisperiaatteen soveltaminen
Aluehallintoviraston on korvausperusteen, syy-yhteyden ja korvausmäärien osalta tullut ratkaista korvausasia vanhan vesilain 16 luvun 21 §:n mukaisesti virallisperiaatetta noudattaen, ottaen kuitenkin samalla huomioon Kainuun Voima Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n omasta puolestaan esittämien korvausvaatimusten euromäärät. Näin ollen aluehallintoviraston on tullut arvioida menetetty vesimäärä ja energia riippumatta Kainuun Voima Oy:n poikkeavasta käsityksestä vedenoton määrästä.
Vesilain (264/1961) mukaisessa korvaushakemusasiassa sovelletaan aluehallintovirastossa niin kutsuttua virallisperiaatetta. Korvauksen määrää koskeva seikka on toisaalta sopimuksenvarainen asia, josta asianosainen voi sopia. Asianosaiselle ei voida määrätä maksettavaksi enemmän rahakorvausta kuin tämä on vaatinut, minkä vuoksi hallinto-oikeus on alentanut Kainuun Voima Oy:lle maksettavia korvauksia.
Korvauksen puolitoistakertaisuus
Tässä asiassa ei ole myönnetty eikä ole ollut tarpeenkaan myöntää lunastus- tai pysyvää käyttöoikeutta vesivoimaan, joten mahdolliseen korvaukseen ei sovelleta vanhan vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentissa mainittua puolitoistakertaisuutta.
Hallinto-oikeus on korjannut Kainuun Voima Oy:n korvausmääräykseen aluehallintoviraston vastoin omaakin päätöstään puolitoistakertaisena laskemat korvaussummat yksinkertaisiksi. Kainuun Voima Oy:n esittämissä korvausvaatimuksissa korvausmäärät ovat olleet puolitoistakertaisia. Virallisperiaatteen nojalla aluehallintoviraston ei olisi tullut kertoimella 1,4 korottaa Kainuun Voima Oy:lle maksettavaksi tulevia korvauksia yli mainitun yhtiön esittämien korvausmäärien.
Selvitys Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen vesivoiman menetyksestä
(Kainuun Voima Oy)
Talvivaaran kaivos sijaitsee osittain Oulujoen ja osittain Vuoksen vesistöalueella. Kaivos on vuosina 2008 ja 2009 ottanut käyttövetensä Oulujoen vesistöalueeseen kuuluvasta Kolmisopenjärvestä sekä hyödyntänyt lisäksi kaivoksen valuma-alueelta tulevia kuivatusvesiä. Kaivoksen jätevesiä johdetaan molemmille vesistöalueille. Vedenotto Kolmisopenjärvestä Talvivaaran kaivokselle aiheuttaa vesivoiman tuoton menetystä alapuolisessa Oulujoen vesistössä. Vahingon määrää ei ole mahdollista mitata voimalaitoksilla, vaan se on tehtävä mittaamalla kaivoksella vesistöalueelta otettuja ja sinne palautettuja sekä toisaalta Vuoksen vesistöalueelle johdettuja vesimääriä. Vahinko arvioidaan vesistöalueelta pysyvästi poisotetun vesimäärän perusteella.
Talvivaara Sotkamo Oy:n hakemukseensa liittämän selvityksen perusteella aluehallintovirasto on päätynyt arvioon, että kaivoksen nettovedenotto eli Oulujoen vesistöalueelta poisjohdetun veden määrä vuonna 2008 (touko-joulukuussa) on ollut noin 420 000 m3 (aluehallintoviraston päätöksessä virheellisesti 300 000 m3) ja vuonna 2009 (koko vuosi) noin 2 000 000 m3. Tasaiseksi virtaamaksi jaettuna vuonna 2008 kahdeksalle kuukaudelle vedenotto on 0,0194 m3/s ja vuonna 2009 koko vuodelle jaettuna 0,0604 m3/s.
Hakemukseen liitetyn Pöyryn selvityksen mukaan kaivosalueelta Vuoksen vesistöalueelle johdettavien kuivatusvesien määrä otetaan huomioon kertoimella 1,2–1,71 vedenoton ollessa 0,1 m3/s. Aluehallintovirasto on vahinkolaskelmassaan käyttänyt kerrointa 1,4. Valituksessa on vaihtoehtoisesti vaadittu käytettäväksi kerrointa 1,375, mutta valituksessa ei ole esitetty hyväksyttäviä perusteluja kertoimen alentamiseen. Näin ollen hallinto-oikeus hyväksyy esitettyjen selvitysten ja laskelmien pohjalta vuosien 2008–2009 nettovedenottoa laskettaessa kertoimeksi 1,4.
Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen putouskorkeus on yhteensä 14,8 m. Kainuun Voima Oy on ilmoittanut, että ohijuoksutuksen osuus on 0,5 % ajasta.
Vesivoimalaitoksen teho lasketaan kaavasta:
P = hyötysuhde x 9,81 x Q x H
P on teho, kW
9,81 on maan vetovoiman kiihtyvyys m/s2
Q on virtaama, m3/s
H on putouskorkeus, m
Voimalaitoksen hyötysuhteella 0,89 kaava saa muodon P = 8,7 x Q x H
Vedenoton aiheuttama tehon menetys on suoraan verrannollinen menetettyyn virtaamaan.
Menetetyn energian määrä saadaan menetetyn tehon ja vahinkoajan (vedenottoaika-ohijuoksutusten aika, tuntia) tulona. Näin laskettuna 0,5 %:n ohijuoksutusajalla energian menetys on 14,6 MWh vuonna 2008 ja 67,8 MWh vuonna 2009.
Sähkön hinta
Hakija on esittänyt hakemuksessaan, että mikäli hakijalla on korvausvelvollisuus sähkön menetyksestä, on korvaus määrättävä vuosittain jälkikäteen käyttäen hintana edellisen vuoden kuukausien Nord Pool -hintojen keskiarvoa. Kainuun Energia Oy on aluehallintovirastossa ilmoittanut edellä mainittujen hintojen olleen 51 euroa/MWh vuonna 2008 ja 37 euroa/MWh vuonna 2009. Näillä sähkönhinnoilla laskien menetys on 745 euroa vuonna 2008 ja 2 508 euroa vuonna 2009.
Kainuun Voima Oy on 14.6.2010 Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon osoittamassaan kirjeessä arvioinut esittämillään perusteilla menetetyn energian korvaukseksi puolitoistakertaisina ennen korkoja muodostuvan yhteensä 807 euroa vuodelta 2008 ja 2 741 euroa vuodelta 2009. Koska korvaukset on maksettava yksinkertaisina, ovat vastaavat vaatimukset ja korvausmäärät 538 euroa vuodelta 2008 ja 1 827 euroa vuodelta 2009.
Voimalaitosten lyhytaikaissäännöstelyllä ei ole merkitystä menetetyn vesivoiman määrään. Sen sijaan sen huomioon ottaminen saattaisi vaikuttaa korvauksen euromäärään verrattuna nyt käytettyyn pörssihintaan. Hakija on esittänyt, että otetusta vesimäärästä huomattava osa haihtuu ja sataa takaisin vesistöalueelle. Haihdunnan määrästä ei ole esitetty selvitystä, joten sitä ei voida ottaa huomioon korvauksen määrässä.
Näillä korvausperusteilla, ottaen kuitenkin samalla huomioon Kainuun Voima Oy:n Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen vesivoiman vähentymisestä esittämän korvausvaatimuksen korvausmäärät hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, hallinto-oikeus on alentanut Talvivaara Sotkamo Oy:n Kainuun Voima Oy:lle maksettavaksi määrättyjä korvauksia vuosilta 2008 ja 2009. Korvausmäärille on suoritettava aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti 6 %:n vuotuinen korko ja mahdollinen viivästyskorko.
Vesivoiman korvaaminen Oulujoen voimalaitoksille
(Fortum Power and Heat Oy)
Hallinto-oikeus katsoo, että etäisyys vedenottopaikalta Oulujoen voimalaitoksille on niin suuri ja valuma-alue kasvaa niin moninkertaiseksi, että vedenoton vaikutukset voimalaitoksilla jäävät vuosina 2008–2009 häviävän pieniksi. Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, ettei Fortum Power and Heat Oy:lle ole Talvivaaran kaivoksen vedenoton seurauksena vuosina 2008 ja 2009 aiheutunut vesilain nojalla korvattavaa vesivoiman tuoton vähentymistä.
Vesivoiman korvaaminen jatkossa
Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston voineen korvaushakemusasioiden vireillepanoa koskevien perusteluidensa nojalla asettaa Talvivaara Sotkamo Oy:lle, elleivät asianosaiset pääse yksimielisyyteen vuodesta 2010 alkaen aiheutuneen ja aiheutuvan vesivoiman tuoton vähentymisen korvaamisesta, velvoitteen panna ensimmäisen kerran kuuden kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja sen jälkeen kolmen vuoden välein aluehallintovirastossa vireille korvaushakemusasia. Valituksissa ei ole esitetty syytä muuttaa aluehallintoviraston päätöstä korvaushakemusten vireillepanoa koskevan kohdan osalta. Tulevaisuudessa annettavissa mahdollisissa korvauspäätöksissä aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa uusia määräyksiä korvaushakemusten vireillepanon osalta tai mahdollisesti kumota velvoitteen korvaushakemusten vireillepanosta.
Oikeudellinen loppupäätelmä
Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksesta syytä kumota tai asiaa palauttaa aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi tahi päätöstä Talvivaara Sotkamo Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n valituksista enemmälti muuttaa.
Oikeudenkäyntikulut
Hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentin nojalla ratkaissut Fortum Power and Heat Oy:n vaatimuksen kulujensa korvaamisesta asiassa 8 500 eurolla varaamatta Talvivaara Sotkamo Oy:lle tilaisuutta antaa vastine Fortum Power and Heat Oy:n laskun johdosta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Talvivaara Sotkamo Oy ja Fortum Power and Heat Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa vahinkonaan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Hallintolainkäyttölaki 51 § 1 momentti ja 74–75 §
Oikeudenkäymiskaari 21 luku 14 § 1 momentti
Vesilaki (264/1961) 11 luku 1 § 1 momentti, 3 § 1 momentti 2 ja 4 kohta, 9 § 1 momentti, 12 §, 14 a § 3 ja 4 momentti, 16 luku 21 § ja 24 § 2 momentti
Korkolaki 4 § 1 momentti
Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1) Talvivaara Sotkamo Oy on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Talvivaara Sotkamo Oy on velvoitettu korvaamaan Kainuun Voima Oy:lle Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen vesivoiman tuoton vähen³tyminen vuosina 2008 ja 2009 ja Talvivaara Sotkamo Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset on hylätty. Korkeimman hallinto-oikeuden on vahvistettava, ettei Talvivaara Sotkamo Oy:llä ole korvausvelvollisuutta Kainuun Voima Oy:lle vuo³sina 2008–2009 tapahtuneesta vedenotosta ja ettei kyseistä korvausvelvollisuutta ole vuoden 2010 osalta tai sen jälkeen suhteessa Kainuun Voima Oy:öön, Fortum Power and Heat Oy:öön eikä Oulun Energiaan.
Toissijaisesti korkeimman hallinto-oikeuden on vahvistettava, että mikäli Kainuun Voima Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n katsotaan kärsineen konkreettista taloudellista vahinkoa, korvausvelvollisuus rajoittuu vuosina 2008–2009 ja vuonna 2010 sekä sen jälkeen vähintäänkin seuraavasti:
i) Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviras³ton päätöksessä omaksuttu kerroin 1,4 ei ole lainmu³kainen korvausperuste arvioitaessa mahdollisen korvauksen määrää, eivätkä kaivoksen alueen kuivatusvedet kuulu kor³vattavan vesivoiman vähentymisen piiriin;
ii) syy-yhteys on korkeintaan Kainuun Voi³ma Oy:n voimalaitokseen nähden. Tämäkin syy-yhteys on kor³keintaan osittaista ja siksi mahdollinen osoitettu vahinko on korvattava alla esitetyin rajoituksin;
iii) Talvivaara Sotkamo Oy:n vastuu tulee rajata kokonaan vuositasolla laskettuna alle 1 200 m3/h määräisen keskimääräisen vedenoton ulko³puolelle, koska tämän marginaalisen vedenoton on katsottava jäävän voimayhtiöiden sietämisvelvollisuuden piiriin;
iv) siltä osin kuin vedenotto mahdollisesti ylittää kohdassa ii mainitun määrän, korvaus on maksettava Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämän adekvaattisuuskertoimen mukaan (näytetty vahinko x 0,2 = korvattavan vahingon määrä), joka ottaa huomioon syy-yhteyttä hei³kentävät tekijät.
Lisäksi Fortum Power and Heat Oy on velvoitettava korvaamaan Talvivaara Sotkamo Oy:n asianosais- ja oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Vaatimustensa tueksi Talvivaara Sotkamo Oy on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupakäsittelyn yhteydessä voi³mayhtiöt Fortum Power and Heat Oy ja Kainuun Voima Oy ovat esittäneet, että kaivostoimintaan liittyvä vedenottaminen aiheuttaa yhtiöille vanhan vesilain mukaan korvattavaa vesi³voiman menetystä. Voimayhtiöt ovat perustelleet vaatimuksiaan sillä, että Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenotto Kolmisoppijärvestä ja järven säännöstely aiheuttavat yhtiöille merkittävän energian menetyksen sen vuoksi, että Kolmisoppijärvi sijaitsee mo³lempien yhtiöiden vesivoimalaitosten yläpuolella olevassa vesistössä. Oulun Ener³gia Oy, joka niin ikään hyödyntää vesivoimaa vesistöalueella, sen sijaan ei ole esittä³nyt korvausvaatimusta.
Asiassa on kyse myös laajemmin ottaen vedenkäyttötarpeiden yhteensovittami³sesta teollisten ja voimantuotannollisten hankkeiden välillä. Tyypillisesti vesioikeudellisessa järjestelmässä on lähdetty siitä, että Suomen ilmastollisista ja vesistöllisistä olosuhteista johtuen ei ole ollut tarpeen säännellä eri vesienkäyttömuotojen ja -hankkeiden keskinäistä oikeutta vesiaineeseen. Poikke³uksen on muodostanut samanaikaisesti vireillä olevien vedenottohankkeiden yh³teensovittaminen vanhan vesilain 9 luvun 3 §:n nojalla.
Vaatimukset asiassa lähtevät siitä olettamasta, että voimalaitostoimintaa harjoittavilla yhtiöillä olisi hallinnassaan olevan vesivoiman ja sen hyödyntämistä koskevien vesitalous³- ja säännöstelylupien kautta ehdoton ja priorisoitu oikeus vesistön vesiaineeseen. Mikäli valjastetun vesistön yläjuoksusta otetaan luvallisesti vettä vesilain mukaisesti hyväksyttävään tarkoitukseen, olisivat yhtiöt esittämällään ta³valla ehdottomasti oikeutettuja täysimääräiseen korvaukseen jokaisen yläjuok³sulla vedenottoon käytetyn vesikuution perusteella.
Hankkeiden välistä prioriteettiasemaa ei kuitenkaan ole vesilainsäädännössä tyhjentävästi ratkaistu. Tällä on vaikutuksia olemassa olevien hankkeiden osalta muun vedenkäytön aiheuttamien vaikutusten sietämis³velvollisuuteen ja tätä kautta hankkeiden välisiin korvausvelvollisuuksiin.
Kaavaa, jonka mukaan vedenoton aiheuttama tehon menetys on suoraan verrannollinen menetettyyn virtaamaan, ei voida sellaisenaan ottaa korvauksen määräämisen perusteeksi. Voimalaitostoimintaa harjoittavat yhtiöt eivät ole kyenneet osoittamaan syy-yhteyttä vedenoton ja väitetyn voimantuotannon vähentymisen välillä. Sekä aluehallintovirasto että Vaasan hallinto-oikeus ovat virheellisesti so³veltaneet voimalaitosyhtiöiden esittämää kaavaa laskeakseen Kainuun Voima Oy:lle suori³tettavan korvauksen määrän.
Poiketen alun perin esitetyistä vaatimuksista Pohjois-³Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään katsonut oikeaksi käyttää korvausvelvollisuuden perusteena Talvivaara Sotkamo Oy:n aluehallintovirastolle toimittamassa selvityk³sessä esitettyjä arvioita nettovedenoton määrästä. Asiassa on siten syy-yhteyden lisäksi keskeisellä sijalla kysymys siitä, voidaanko kaivospiirin maa-alueelta talteen otetut kuivatusvedet rinnastaa vesistöstä otet³tuun veteen pelkästään sillä perusteella, että Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta sijaitsee vesistön valuma-alueella. Lähtökohtaisesti vahingonkärsijällä on velvollisuus esittää selvitys kärsimästään vahingosta eikä sillä ole oikeutta tu³keutua perustelematta yksipuoliseen kaavaan.
Talvivaara Sotkamo Oy on esittänyt, että vedenotto ja voimayhtiöille väitetysti aiheutuva vahinko eivät ole adekvaatissa syy-yhteydessä osittain siksi, että kaivos³piirin, vedenottopaikan ja voimalaitosten välillä tapahtuu sadan³taa ja haihduntaa. Tämä johtaa voimalaitostoimintaa harjoittavien yhtiöiden esittämän kaavan soveltamatto³muuteen sellaisenaan.
Osana ympäristö- ja vesitalousluvassa määrättyä selvitystä Talvivaara Sotkamo Oy tilasi Pöyry Environment Oy:ltä selvityksen Kolmisopen säännöstelyn vaikutuksista Oulujoen voimatalouteen. Tarkastelussa keskityttiin ensisijaisesti määrittelemään vesimäärää, joka voidaan erilaisina vuo³sina saada säännöstelemällä Kolmisoppijärveä säännöstelyä koskevien lupaehto³jen puitteissa. Selvityksessä on todettu, että pelkkä tulo- ja lähtövirtaaman sekä prosessista ulos johdettavan vesimäärän mittaaminen ei selvitä luonnontilaan ver³rattuna hankkeen vaikutuksia voimataloudelle.
Selvityksessä esitetään Talvivaara Sotkamo Oy:n nettovedenotto sen pe³rusteella, että toiminta muuttaa Kolmisopen valuma-alueen vesitasetta. Nettovedenotosta on esitetty eri keskimääräisillä vedenottomäärillä tehtyjä ker³toimia, joiden vaihteluvälit ovat 1,04–1,71. Aluehal³lintovirasto on korvausratkaisussaan oma-aloitteisesti katsonut oikeaksi Talvivaara Sotkamo Oy:n hakemuksessa esitetyn laskennan nettovedenoton osalta ja käyttänyt korvausten laskennassa kerrointa 1,4, koska vettä on johdettu alle 0,1 m3/s ja kaivostoiminta vuosina 2008–2009 on ollut alkuvaiheessa.
Talvivaara Sotkamo Oy:n laskelmien mukaan keskimääräisellä vedenotolla 0,1 m3/s nettovedenotto on keskimäärin 1,375. Kertoimen 1,4 käyttämiselle ei ole esitetty oikeudellisesti kestäviä perusteita. Kerroin ei näin ollen muodosta aluehallin³toviraston päätöksen perusteiksi mainittujen lukujen keskiarvoa. Hallinto-oikeuden päätöksen peruste³lut jättävät Talvivaara Sotkamo Oy:n taakaksi näyttää vääräksi aluehallintoviraston itse luoman ja puutteellisesti perusteleman kertoimen. Tätä ei voida pitää vesilain korvausjärjes³telmän mukaisena lopputuloksena.
Asiassa on keskeistä, että Talvivaara Sotkamo Oy:n teettämässä selvityksessä esitetyt luvut nettovedenotosta pe³rustuvat arvioihin, joiden laatimisessa ei ole pystytty huomioimaan kaikkia asiaan olennaisesti vaikuttavia tekijöitä. Raportissa todetaan nimenomaisesti, että merkittävä osa prosessivesistä poistuu haihtumalla. Haihtumalla poistunut vesi palautuu luontaiseen hydrologiseen kiertoon sadannan kautta, joten vesi voi palautua myös tätä kautta voimatalouden hyö³dyksi. Selvityksessä on todettu, ettei siinä ole huomioitu haihdunnan kautta poistuvaa ja sadannan kautta palautuvaa vesimäärää. Laskennassa ei myöskään ole tarkemmin arvioitu koko kaivosalueen vesitasetta.
Yksikään asian osapuolista ei ole aluehallintovirastossa esittänyt vaatimuksia, jot³ka olisivat perustuneet nettovedenoton huomioimiseen. Aluehallin³toviraston omaksumalle kertoimelle ei ole luonnontieteellisiä perusteita eikä kerrointa 1,4 ole esitetty Talvivaara Sotkamo Oy:n teettämässä raportissa. Raportti on ollut osa korvausvelvollisuutta koskevaa laajempaa selvitystä, minkä muita osia ei ole otettu lainkaan huomioon. Raportin mukaan tarkastelu on osa Talvivaara Sotkamo Oy:n selvityksestä, jossaa keskitytään ensisijaisesti määrittelemään vesimäärää, joka voidaan erilaisina vuosina saada säännöstelemällä Kolmisoppijärveä lupamääräysten rajoissa. Lisäksi määritellään vesimäärää, joka todennäköisesti jää hyödyntämättä vesivoimatuotannossa, ja sitä vastaavan vesivoiman määrä.
Luonteenomaista Suomen vesioikeudelliselle järjestelmälle on, että yksityisoi³keudelliset korvauskysymykset käsitellään ennakolta hallinnolli³sessa järjestyksessä. Vesioikeusprosesseissa määrättävät korvaukset eivät pää³sääntöisesti poikkea vahingonkorvausoikeudellisesta täyden korvauksen periaat³teesta ja rikastumiskiellosta. Korvattavalla menetyksellä tulee olla taloudellista merkitystä, ja korvaus perustuu toiminnassa ilmenevän haitan määrään. Siltä osin kuin vesitalouslupaprosessissa ei pystytä sovittamaan eri vesienkäyttömuotoja yhteen, rahallisesti korvattavaksi tuleva vahinko pohjautuu ainoastaan vahingon³kärsijälle aiheutuneeseen nettovahinkoon. Pöyryn raportissa esitetyn nettovedenottoon liittyvän kertoimen asettaminen korvausratkaisun perusteeksi ei korvaa nettovahinkoa vaan ylittää sen huomattavasti.
Sadannalla ja haihdunnalla on keskeinen vaikutus vahingon arviointiin. On selvää, että suurin osa Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivospiirissään käyttämistä prosessivesistä haih³tuu ja palaa hydrologiseen kiertoon satamalla. Lisäksi haihdunta ja sadanta vai³kuttavat merkittävästi voimalaitosten käytössä olevaan vesimäärään Kolmisoppi³järven ja voimalaitosten välisten vesialueiden pinta-alan johdosta.
Hallinto-oikeuden päätös on ristiriitainen siltä osin kuin siinä todetaan, ettei Talvivaara Sotkamo Oy ole esittänyt, että otetusta vesimäärästä huomattava osa haihtuu ja sataa takaisin vesistöalueelle. Haihdunnan määrästä ei ole esitetty selvitystä, joten sitä ei hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan voida ottaa huomioon korvauksen määrässä. Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivosalueelta kerätyn kiviaineksen liuotuksen eli niin sanotun bioliuotuskasan haihdunta-aste on keskimäärin 10 % (vaihteluväli 5–15 %), joka normaalissa täystuotannossa vastaa noin 1 000–2 000 m3/h haihtumista. Vuoden 2009 osalta Talvivaara Sotkamo Oy otti vettä Kolmisopesta noin 228 m3/h. Näin ollen prosessi³vesien haihtuminen vaihteluvälin ylärajassa on noin kymmenkertaista yhtiön ve³denottoon nähden. On selvää, ettei haihtumisen vaikutusta ja merkitystä asiassa voi sivuuttaa. Vaikka tämän haihtuvan vesimassan sadannan kohdentamista on käytännössä mahdotonta täsmällisesti selvittää, se palautuu ainakin osittain takaisin niihin vesistönosiin (mukaan lukien valuma-alueet), joissa vesivoimaa käytetään, mukaan lukien Fortum Power and Heat Oy:n vesivoimalaitokset Vuoksen vesistössä.
Kysymys ei ole vesivoimasta sinänsä, vaan nimenomaan vesivoiman mahdollises³ta vähentymisestä aiheutuvasta vahingosta. Vahingon ja sen väitetysti aiheutta³neen teon välillä tulee olla syy-yhteys. On voitava osoittaa, että luon³nonlaeista tai ihmisyhteisön toiminnasta olevan tiedon nojalla se teko, joka on vastuun perusteena, on vahingon syy. Toiseksi syy-yhteyden tulee olla oikeudelli³sesti riittävä, jotta vastuu voisi syntyä. Aluehallintoviraston oma-³aloitteisesti kehittämään nettovedenottokertoimeen perustuva hallinto-oikeuden päätös johtaa siihen, että Kainuun Voima Oy:lle myönnetään tulevien vuosien osalta oikeusperuste vaatia epäselvässä tilanteessa 1,4-kertainen korvaus.
Mikäli korkein hallinto-oikeus vastoin Talvivaara Sotkamo Oy:n käsitystä katsoisi, että korvattavaa vahinkoa olisi aiheutunut, on tulevien vuo³sien korvausten osalta Kainuun Voima Oy:n esittämään kaavaan perustuva laskennal³linen korvausvaatimus kerrottava adekvanssikertoimella 0,2. Ker³roin ottaa huomioon sen, että tosiasiallisen vedenoton ja voimalaitosten tuotannon vähentymisen välillä on parhaimmillaankin osoitettavissa vain epäto³dennäköinen syy-yhteys.
Vaasan hallinto-oikeus on arvioinut asian ratkaisemisen kan³nalta olennaisia näyttötaakkakysymyksiä virheellisesti. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei haihdunnan määrää voida ottaa huomioon ratkaistaessa kysymystä korvaus³velvollisuudesta, koska sadannasta ja haihdunnasta ei ole esitetty selvitystä. Rat³kaisun linja näyttötaakan jakamisessa on horjuva ja epälooginen Fortum Power and Heat Oy:tä ja Kainuun Voima Oy:tä perusteettomasti suosivalla tavalla. Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat virallisperiaatteen nojalla perus³taneet korvauspäätöksensä niille esitettyyn laskennalliseen kaavaan tilanteessa, jossa aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden toimesta on katsottu, että todellisesta vesivoimamenetyksestä ei voida edellyttää osoitettavan vahingon aiheutumista.
Voimalaitostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat tarkoituksellisesti pysytelleet asiassa passiivisina eivätkä ole esittäneet asiassa näyttöä, joka edistäisi asiassa todellisen vahingon määrän selvittämistä. Yhtiöt ovat vedonneet esimerkiksi ohijuoksutusten selvittämisen epäkäytännölli³syyteen ja työläyteen, vaikka lähtökohtaisesti vahingonkärsijän tulee näyttää to³teen kärsimänsä vahinko.
Voimalaitosten omistajille ei voi syn³tyä korvattavaa vahinkoa muuten kuin silloin, kun ne joutuvat seisotta³maan vesivoimaloita säännöstelymääräysten alarajasta johtuen ja seisottamiselle kyetään osoittamaan välitön syy-yhteys hakijan vedenottoon. Näin ollen yh³tiöiden olisi tullut kyetä osoittamaan, että vedenotto aiheuttaa veden vähenemistä voimalaitoksilla.
Vaasan hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta vaatimuksen Talvivaara Sotkamo Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta aluehallintovirastossa. Kuten hallinto-oikeudessa on todettu, asiassa on pyritty osapuolten välillä sopimukseen lupamääräyksen edellyttämällä tavalla. Asian muuttuminen riitaisaksi jo hakemusvaiheessa sekä vesioikeudellisen korva³usprosessin erityisluonne ovat vaikuttaneet siihen, että tavanomaisesti valitusvai³heeseen kuuluvat toimenpiteet on jouduttu tekemään jo hakemusvaiheessa. Talvivaara Sotkamo Oy:lle lupakäsittelyn aikana aluehallintovirastossa aiheutuneiden kulujen korvaamiseen on vesilain 16 luvun 27 §:n mukaisia erityisiä syitä.
2) Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin yhtiön valitus on sillä hylätty ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöstä muutetaan siten, että Talvivaara Sotkamo Oy velvoitetaan maksamaan Fortum Power and Heat Oy:lle korvauksena Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupaan perustuvan vedenoton aiheuttamasta vesivoiman käytön menetyksestä 5 852 euroa vuodelta 2008 ja 19 666 euroa vuodelta 2009 tai toissijaisesti 5 642 euroa vuodelta 2008 ja 18 355 vuodelta 2009.
Talvivaara Sotkamo Oy on myös velvoitettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä hakemaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta yhtiön vedenoton aiheuttaman edellisen vuoden vesivoiman tuoton menetyksen korvaamista, mikäli asianosaiset eivät pääse korvauksista yksimielisyyteen.
Talvivaara Sotkamo Oy on lisäksi velvoitettava korvaamaan Fortum Power and Heat Oy:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vaatimustensa tueksi Fortum Power and Heat Oy on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Vanhan vesilain (264/1961) keskeisiin periaatteisiin kuuluvat niin sanottu samanaikaisuusperiaate ja virallisperiaate. Samanaikaisuusperiaatteen mukaan korvauskysymykset ratkaistaan pääsääntöisesti osana luparatkaisua, ja virallisperiaatteen mukaan hankkeesta aiheutuvat korvauskysymykset selvitetään ja ratkaistaan viran puolesta riippumatta vahingonkärsijän esittämistä vaatimuksista.
Nyt vireillä olevassa asiassa korvauskysymykset on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 29.3.2007 antamalla päätöksellä nro 33/07/1 vesilain 16 luvun 24 §:n perusteella erotettu omaksi, luvan saajan selvityksen ja hakemuksen perusteella ratkaistavaksi asiaksi, eli asiassa sovelletaan niin sanottua kaksivaiheista menettelyä. Tällä on kuitenkin poikettu ainoastaan samanaikaisuusperiaatteesta, ja virallisperiaatetta sovelletaan täysimääräisesti myös nyt vireillä olevassa asiassa. Myös Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain 33 §:n perusteella valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, minkä lisäksi valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.
Virallisperiaatteen perusteella ja ottaen huomioon, että Talvivaaran kaivoksen vedenotosta aiheutuu vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohtien mukaista korvattavaa vahinkoa, on Fortum Power and Heat Oy:lle viran puolesta vesilain 11 luvun 5 § huomioon ottaen määrättävä täysi korvaus vedenoton aiheuttamasta vahingosta.
Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Fortum Power and Heat Oy:n korvausvaatimukset, koska hallinto-oikeuden mukaan etäisyys vedenottopaikalta Oulujoen voimalaitokselle on niin suuri ja valuma-alue kasvaa niin moninkertaiseksi, että vedenoton vaikutukset voimalaitoksilla jäävät vuosina 2008–2009 häviävän pieniksi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli aikaisemmin päätöksellään hylännyt Fortum Power and Heat Oy:n korvausvaatimukset sillä perusteella, että veden johtamisen vaikutus Oulujärven vedenkorkeuksiin vuosina 2008–2009 on ollut siinä määrin vähäinen, ettei veden johtamisesta ole aiheutunut arviointitarkkuuden rajoissa arvioitavaa vesivoiman tuoton vähentymistä Oulujärvestä alavirtaan olevilla voimalaitoksilla.
Valituksen liitteenä olevasta Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijalausunnosta ilmenee, ettei etäisyydellä, valuma-alueella tai Oulujärven säännöstelyllä ole merkitystä asiassa, vaan Talvivaaran vedenotosta aiheutuu kiistatta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa. Tämä vahinko on vesilain 11 luvun 5 §:n mukaisesti korvattava täysimääräisesti. Vesilaissa ei ole esimerkiksi vähäisyyskriteeriä tai ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (737/1994, ympäristövahinkolaki) 4 §:n mukaista sietovelvollisuutta.
Vahingonkorvauslakia ja ympäristövahinkolakia sovelletaan vesilain 11 luvun 1 §:n 4 momentin mukaisesti hyvin rajoitetusti vesitalousasioihin, eikä nyt vireillä olevassa asiassa ole kysymys vesilain mainitun säännöksen tarkoittamasta poikkeuksesta. Vahingonkorvauslain ja ympäristövahinkolain säännöksillä ei näin ollen ole oikeudellista merkitystä asiassa, kuten ei myöskään yleisillä siviilioikeudellisilla todistustaakka- tai vahingonkorvausopeilla.
Asialla on suuri taloudellinen merkitys. Mikäli Talvivaara Sotkamo Oy jatkossa käyttää koko vedenotto-oikeuttaan 1,1 m3/s, tästä aiheutuu Fortum Power and Heat Oy:lle yli 8 900 MWh:n menetykset eli hinnalla 40 euroa/MWh lähes 357 000 euron menetykset vuodessa. Kertakaikkisena korvauksena tämä olisi (5 %:n korkokannalla) noin 7 131 000 euroa. On ilmeistä, että nyt annettava ratkaisu vaikuttaa myös tulevien vuosien korvauspäätöksiin.
Vesivoimalaitoksessa käytetään hyväksi veden korkeuseron aikaansaamaa liike-³energiaa, joka muutetaan generaattorissa sähköenergiaksi. Vesivoimalaitoksen patoallasta käytetään veden vuosi- ja vuorokausivarastointiin, jonka avulla vettä kerätään talteen sateisena aikana ja sähköä tuotetaan sähkön tarpeen mukaan. Vesivoimaa voidaan käyttää myös nopeaan tehonsäätöön. jonka avulla tuotannon ja kulutuksen tasapainoa voidaan ylläpitää. Vesivoimalaitos tuottaa sitä enemmän sähköä, mitä enemmän vettä virtaa turbiinien läpi. Merkitystä ei sen sijaan ole sillä, kuinka kaukaa voimalaitoksen läpi virtaava vesi on peräisin.
Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa vedenottoa ja sen vaikutusta alapuolisten järvien tulo- ja lähtövirtaamiin tarkasteltiin käyttäen Vesistömallijärjestelmän (WSFS) konseptuaalista hydrologista mallia. Vesistömallijärjestelmää käytetään reaaliaikaiseen vesitilanteen arviointiin, tulvariskin ja jääpatojen syntyajankohdan ennustamiseen ja säännösteltyjen järvien käytön suunnitteluun. Vesistömallijärjestelmän hydrologista mallia on käytetty myös arvioimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia hydrologiaan ja tulviin Suomessa. Siinä on otettu huomioon vesistöalueen tärkeimmät elementit: aluesadanta, lumipeite, haihdunta maanpinnalta ja joista sekä järvistä, maankosteus, pohjavesi, valunta, järvet ja joet sekä vesistöjen säännöstely. Malli huomioi näin ollen sekä vesistön säännöstelyn, etäisyyden vedenottopaikalta Oulujoen voimalaitoksille että valuma-alueen kasvun moninkertaiseksi.
Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan muun muassa, että hydrologisen mallin ja asiantuntija-arvion perusteella Talvivaaran kaivoshankkeen vedenoton seurauksena alapuolisen Oulujoen vesistön keskivirtaamat pienenevät keskimääräisen vedenoton määrällä. Vesivoimantuotanto vedenottokohdan alapuolisilla vesivoimalaitoksilla vähentyy yksiselitteisesti tämän keskivirtaaman vähentymisen verran.
Lausunnossa todettu osoittaa siis kiistatta sen, että teknisesti ja luonnontieteellisesti vesivoiman hyödynnettävyys ei vähenny hallinto-oikeuden väittämällä tavalla. Näin ollen vesivoiman hyödyn menetystä ei voida jättää korvaamatta perustuen etäisyyteen vedenottopaikalta Oulujoen voimalaitokselle tai valuma-alueen kasvulla, vaan peruste korvausten määräämiselle on olemassa. Vahinko on korvattava täysimääräisesti.
Myöskään Oulujärven säännöstelytilavuudella tai Talvivaaran vedenoton laskennallisilla vaikutuksilla Oulujärven vedenkorkeuteen ei ole merkitystä asiassa. Asiassa ei ole kysymys siitä, miten Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenotto vaikuttaa Oulujärven vedenkorkeuteen ja säännöstelyyn, vaan siitä, miten vedenotto vaikuttaa Fortum Power and Heat Oy:n voimalaitosten sähköntuotantoon. Nämä vaikutukset ovat Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa todetun mukaisesti kiistattomat.
Oulujoen vesistön säännöstelyaste on korkea ja voimalaitokset on suunniteltu lyhytaikaissäätöön. Ohijuoksutukset ovat tämän takia erittäin harvinaisia. Keskimäärin vuosina 1979–2008 koneistovirtaaman ylittäviä ohijuoksutuspäiviä oli Jylhämässä ja Montassa vain harvoin sattuvina poikkeusvuosina, keskimäärin runsaat 0,5 % ajasta. Nyt prosessin kohteena olevina vuosina 2008 ja 2009 ohijuoksutuksia ei ollut lainkaan.
Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenoton perusteella ei voida muuttaa säännöstelyä rikkomatta viranomaisen kanssa sovittuja tavoitevedenkorkeuksia ja pidemmällä aikavälillä myös nykyisiä luparajoja. Sinänsä harvinaisia ohijuoksutuksia ei voida ennakoida yhtään aiempaa paremmin, ja vedenoton seurauksena ohijuoksutuksiin joudutaan siis kuten ennenkin. Nämä harvinaiset tilanteet on huomioitu esitetyssä korvauslaskelmassa poistamalla ohijuoksutusajat. Muina kuin ohijuoksutusaikoina Talvivaaran vedenotosta aiheutuu vesivoiman tuoton menetyksiä.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen korvausten määrittämisessä käyttämät laskentaperusteet ovat pääosin oikeat. Fortum Power and Heat Oy:n laitosten vesivoiman menetyksen korvauksen tulee siis perustua toteutuneen nettovedenoton ja laitosten putouskorkeuden, hyötysuhteen, putoamiskiihtyvyyden ja veden tiheyden perusteella määritettyyn menetettyyn tehoon, täta tehoa vastaavaan vuoden aikana tuottamatta jääneeseen energiaan, keskimääräinen 1 %:n ohijuoksutusaika pois lukien, sekä energian hintaan, joka määritetään sähkön kunkin vuoden keskimääräisenä alentamattomana markkinahintana Nord Pool Spot -sähköpörssissä.
Aluehallintovirastossa Fortum Power and Heat Oy:n korvausvaatimus oli edellä esitetyn perusteella 5 852 euroa vuodelta 2008 ja 19 666 euroa vuodelta 2009, perustuen vuosikorvauksiin 3 901 euroa (vuodelta 2008) ja 13 111 euroa (vuodelta 2009) ja korotettuna 1,5-kertaisiksi vesilain 11 luvun 6 §:n perusteella.
Vaasan hallinto-oikeudessa Fortum Power and Heat Oy vaati 8 194 euron korvauksia vuodelta 2008 ja 27 533 euron korvauksia vuodelta 2009 perustuen edellä mainittuihin vuosikorvauksiin ja vesilain 11 luvun 6 §:n mukaiseen puolitoistakertaiseen korvaukseen. Tämän lisäksi Fortum Power and Heat Oy totesi valituksessaan, että koska aluehallintoviraston ratkaisun mukaan todellinen vedenotto on ollut 1,4-kertainen hakemuksen liitteessä ilmoitetun vedenoton perusteella tehtyyn aiempaan laskelmaan verrattuna, tulee aluehallintovirastossa esitetty vuosien 2008 ja 2009 korvausvaatimus kertoa kertoimella 1,4 todellisen vedenoton huomioimiseksi.
Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, ettei korvauksia vesilain 11 luvun 6 §:n perusteella määrätä 1,5-kertaisina, on korvaukset aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetun mukaisesti kerrottava edellä mainitulla kertoimella 1,4 todellisen vedenoton huomioimiseksi. Fortum Power and Heat Oy:lle tulee sen perusteella vuodelta 2008 määrätä 5 462 euron ja vuodelta 2009 18 355 euron korvaukset laillisine korkoineen.
Fortum Power and Heat Oy ei ole sopinut korvauksista Talvivaara Sotkamo Oy:n kanssa. Korvaukset tulee siis virallisperiaatteen perusteella määrätä täysimääräisesti riippumatta siitä, onko ja mihin määrään korvausvaatimuksia esitetty. Yhtiön edellä esittämä toissijainen vaatimus ei määrällisesti ylitä aluehallintovirastossa esitettyä vaatimusta, eikä toissijainen vaatimus siksi muuta asiaa toiseksi hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Vedenotosta aiheutuva korvausvelvollisuus on selvä ja vuosittain yksiselitteisesti määritettävissä heti, kun otettu vesimäärä on tiedossa. Sen vuoksi Talvivaara Sotkamo Oy pitää velvoittaa ensisijaisesti maksamaan korvaus suoraan näiden perusteiden mukaan. Lisäksi korvaus tulee määrätä maksettavaksi vuosittain eikä kolmen vuoden välein. Hakemusasiana korvauskysymystä tarvitsisi silloin käsitellä vain, jos korvausperusteiden soveltamisesta ei päästä yksimielisyyteen. Tuolloin hakemus tulisi laittaa vireille aina vedenottovuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä.
Vesilain mukainen korvausprosessi on virallisperiaatteen mukaista hallintomenettelyä, jossa määräysvalta prosessin kulusta ja riittävien selvitysten hankkimisesta viime kädessä kuuluu päätöksen tekijälle. Vesilain mukaisessa korvausprosessissa aluehallintovirasto ja hallintotuomioistuimet ovat velvollisia soveltamaan merkityksellisiä vesilain normeja ja jättämään asiaan liittymättömät säännökset huomioimatta.
Talvivaara Sotkamo Oy:n näkemys korvausprosessista perustuu muun muassa tulkintaan, jonka mukaan vesilaki sisältäisi vahingonkorvausoikeudellisen leikkurin sekä vahingon määrän että syy-yhteyden arvioinnissa. Nämä tulisivat sovellettavaksi, koska kyseessä on eräänlainen tavanomainen vahingonkorvausprosessi. Esitetynlaista vesilain säännöstä tai oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan ole olemassa.
Oikeuskirjallisuudessa on eroteltu vesilain mukaisissa prosesseissa vahingonkorvaus ja pakkotoimikorvaus. Pääosa vesilain korvaussäännöksistä käsittelee pakkotoimikorvauksia ja kaikki lain vahingonkorvausta käsittelevät pykälät kuuluvat ankaran vastuun piiriin. Vain silloin, kun kysymys on tuottamusvastuusta, josta nyt vireillä olevassa asiassa ei ole kysymys, on turvauduttava yleiseen vahingonkorvausoikeuteen.
Toisaalla oikeuskirjallisuudessa on eroteltu vesilain mukaiset yritysvahingot (joista nyt vireillä olevassa asiassa on kysymys), odottamattomat vahingot ja laittomat vahingot. Yritysvahingot korvataan säännönmukaisesti pakkotoimikorvauksin, joiden ulottuvuus ilmenee vesilain 11 luvun 3 §:stä. Vahinkoryhmät, joista ei nyt ole kysymys, kuuluvat vaarantamisvastuun tai tuottamusvastuun piiriin. Vahingonkorvauslaki on tarkoitettu toisiin säädöksiin nähden toissijaiseksi eikä se siten tule vaikuttamaan niihin korvaussäännöksiin, joista on vahingonkorvauslaista poikkeava erityinen sääntely.
Myös vesilain esitöistä ilmenee, että virallisperiaatteen laajuutta ja todistustaakkakysymyksiä on pidetty jossain määrin epäselvinä eräissä vesilain 11 luvun 8 §:n 2, 3 ja 4 momentin mukaisissa erillisissä korvausprosesseissa. Nyt vireillä olevassa asiassa on kuitenkin kysymys normaalista lupa-asiasta, johon virallisperiaatetta sovelletaan täysimääräisesti.
Syy-yhteyttä saatetaan esimerkiksi pitää korvausvastuun kannalta riittävän luotettavasti selvitettynä, vaikka aiheutumissuhteen olemassaoloa koskevaan näyttöön liittyisi luonnontieteellisestä näkökulmasta epävarmuustekijöitä. Vesilain mukaisissa korvausprosesseissa ei syy-yhteydellisiä tekijöitä arvioida vahingonkorvausoikeuden yleisten oppien perusteella. Edellä kuvattu kuitenkin osaltaan tukee ajatusta siitä, että korvauksen arvioinnissa lähtökohta on aiheuttamisperiaate, ei puhdas luonnontieteellinen tai tekninen tarkastelu siitä, mitä haittaa on aiheutunut. Nyt vireillä olevassa asiassa syy-yhteyteen ei liity epävarmuutta. Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa syy-yhteys on kiistatta osoitettu.
Vesilain 16 luvun mukaan selvää on, että näyttö- ja arviointivelvollisuus vahingon perusteesta ja määrästä kuuluisi luvan haltijalle, eikä todistustaakkaa voida sälyttää haitankärsijälle. Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämät muunlaiset väitteet ovat siis lakiin perustumattomia. Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnasta johtuen Fortum Power and Heat Oy on kuitenkin tämän prosessin aikana vastoin vesilain säännöksiä itse joutunut hankkimaan näyttöä vahingon aiheutumisesta.
Talvivaara Sotkamo Oy on aiemmin katsonut, että jopa vesilain mukaisissa normaaleissa korvausasioissa haitankärsijällä olisi sietämisvelvollisuus. Korvaus voitaisiin jättää määräämättä, jos se on vähäinen. Vesilaki, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus eivät tunne tällaista ajattelutapaa. Vesilain mukainen korvaus on selkeä toiminnasta seuraava haittakorvaus, johon ei sisälly haittaleikkuria. Korvaus perustuu täyden korvauksen periaatteelle. Talvivaara Sotkamo Oy:n lausunnoissa useasti viitattua adekvaattisuutta ei lainkaan tunnisteta vesioikeuteen liittyvässä kirjallisuudessa tai oikeudenkäytössä. Nämä kaikki yleiseen vahingonkorvausoikeuteen liittyvät opit ovat siis tapaukseen soveltumattomia, eikä korvauksia voida määritellä niitä huomioon ottaen.
Talvivaara Sotkamo Oy on velvollinen Fortum Power and Heat Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen, koska pitkittynyt korvausprosessi ja vahingonkärsijälle itselleen langetetut selvitysvelvollisuudet huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että se joutuisi itse maksamaan oikeudenkäyntikulut. Fortum Power and Heat Oy on joutunut omalla kustannuksellaan hankkimaan arvioita syntyneen vahingon määristä ja käytännössä kantamaan todistustaakan kaikesta asiaan liittyvästä. Vaikka vesilain 16 luvun 27 §:ää ei sovelleta asian käsittelyyn Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa, tulisi mainitusta säännöksestä ilmenevä vesilain virallisperiaatetta heijastava periaate ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua tehtäessä.
Lausunto, selitykset ja vastaselitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on todennut, etteivät valitukset anna aihetta lausunnon antamiseen.
Kainuun Voima Oy on Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että sille korvataan menetetyn sähkön arvo todellisuudessa Kolmisoppijärvestä ja Nuasjärvestä käytetyn vesimäärän ja sähkön markkinahinnan mukaisesti vuosilta 2008–2009 sekä tämän jälkeisiltä ja tulevilta vuosilta. Selityksessä on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:
Talvivaara Sotkamo Oy on alun perin lupahakemuksessaan ilmoittanut, että kaivostoimintaa varten otetaan jatkuvasti vettä 1 100 l/s. Vesi otetaan Kolmisoppijärvestä ja Nuasjärvestä. Vedenottoa voidaan pitää merkittävänä, sillä koko vesistön pitkän aikavälin keskivirtaama Kajaaninjoen kautta Oulujärveen on 91 m3/s. Vesistöstä otettava vesimäärä on 1,2 % Kajaaninjoen keskivirtaamasta. Kainuun Voima Oy omistaa Kajaaninjoessa Koivukosken ja Ämmäkosken vesivoimalaitokset. Koskien yhteen laskettu putouskorkeus on 14,8 metriä. Kajaaninjoen keskivirtaamalla voimalaitoksilla tuotetaan sähköä 100 GWh vuodessa. Vuosina 2008 ja 2009 kaivoksen toiminta oli vasta käynnistymässä eikä näiden vuosien vedenkäytön perusteella voida päätellä tulevien vuosien vedenkäyttöä.
Pääosa kaivoksen prosessivedestä haihtuu. Talvivaara Sotkamo Oy esittää, että haihtunut vesi sataa takaisin vesistöön. Vesimassan haihtumisesta aiheutuvan sadannan kohdentaminen on mahdotonta selvittää, mutta varmaa on, että sadanta tapahtuu laajemmalle alueelle kuin Sotkamon järviin, joten Kainuun Voima Oy ei voi hyödyntää voimalaitoksissaan kaikkea kaivosprosessin haihdunnasta peräisin olevaa ja aikanaan satavaa vettä laitoksissaan. Sadanta ja sään aiheuttama haihdunta Sotkamon järvien vesialueella sisältyvät Suomen ympäristökeskuksen kyseisten järvien sivuvirtojen valumaennusteeseen ja on mukana vesistötiedossa.
Koska vedenotto tapahtuu heti Kainuun Voima Oy:n vesivoimalaitoksien yläpuolella olevasta vesistöstä, se aiheuttaa Kainuun Voima Oy:lle merkittävän energian menetyksen.
Hakijan tulee tarkkailla otetun ja takaisin samaan vesistöön johdetun veden määrää ja toimittaa tiedot Kainuun Voima Oy:lle.
Sotkamon reitin säännöstelyluvan haltija on Fortum Power and Heat Oy. Kainuun Voima Oy vastaa Sotkamon järvien säännöstelyn toteuttamisesta. Vähäsateisina aikoina kaivostoiminnan vedenkäyttö saattaa vaikuttaa vedenkorkeuksia alentavasti niin, että säännöstelyluvassa määrätyt alarajat ovat vaarassa alittua.
Sotkamon järvillä on kesäaikana käytössä vedenkorkeuden tavoitetasot, joiden avulla vedenkorkeudet pyritään pitämään järvien ja rantojen virkistyskäytön kannalta sopivalla korkeudella. Hakijan vedenotto vaikeuttaa tavoitetasojen toteuttamista ja samalla hankaloittaa järvien virkistyskäyttöä.
Fortum Power and Heat Oy on Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta aluehallintovirastossa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevalta osin ja muilta osin hylätään. Talvivaara Sotkamo Oy on velvoitettava korvaamaan Fortum Power and Heat Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Fortum Power and Heat Oy on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:
Fortum Power and Heat Oy ei ole sopinut korvauksista Talvivaara Sotkamo Oy:n kanssa, joten korvaukset on virallisperiaatteen perusteella määrättävä täysimääräi³sesti riippumatta siitä, onko ja mihin määrään korvausvaatimuksia esitetty. Esitetty lähtökohta sille, että "oikeus veteen" määritellään vesilain 9 luvun 3 §:n mukaisesti ei sovellu tähän tapaukseen. Kyse ei ole yhtäaikaisista hank³keista, jolloin aluehallintovirasto joutuisi arvioimaan molempien hankkeiden tar³peellisuutta vesilain mukaisilla kriteereillä, vaan tilanne, jossa alueelle myö³hemmin tulleen toimijan toiminta aiheuttaa vaikutuksia muiden alueen veden käyttäjien etuihin. Arviointikriteerit ja korvausperusteet määrittyvät siis täysin normaalisti vesilain 11 luvun perusteella.
Vesilain mukaiset korvaukset ovat pääosin pakkotoimikorvauksia, eikä korvausratkaisuissa tule soveltaa yleisiä vahingonkorvausoikeudel³lisia oppeja ja vahingonkorvauslakia muissa kuin vesilain mukaisissa poikkeus³tilanteissa, joista nyt ei ole kysymys. Tällä perusteella ei asiassa sovelleta myös³kään mitään vahingonkorvauslain mukaista syy-yhteyden tai haitan määrän ar³viointia, toisin kuin Talvivaara Sotkamo Oy on esittänyt.
Vesilain mukainen korvausprosessi on virallisperiaatteen mukainen ja ratkaisun tekevällä viranomaisella on vapaa harkintavalta sovellet³tavien korvausperusteiden suhteen. Nettovedenottokerrointa on käytetty, koska se on ollut Talvivaara Sotkamo Oy:n omissa asiakirjoissa esitetty paras arvio siitä, paljonko sen toiminnassa poistuu vettä vesistöistä. Toiminnanharjoittajan tulee lähtökohtai³sesti aina tuntea toimintansa vaikutukset. Vesilain 16 luvun 21 § ja vesiasetuk³sen (282/1962) 42 § osoittavat yksiselitteisesti, että näyttö- ja arviointivelvolli³suus vahingon perusteesta ja määrästä kuuluvat vahingon aiheuttajalle/luvan haltijalle ja lupaviranomaiselle, eikä todistustaakkaa vesilain mukaisissa pro³sesseissa voida sälyttää haitankärsijälle. Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämät muunlaiset väit³teet ovat siis lakiin perustumattomia. Kyseessä ei ole tavanomainen vahingonkorvausoikeudellinen prosessi vaan vesilain mukaisen korvausasian ratkaiseminen.
Fortum Power and Heat Oy:n vaatimukset ovat koko ajan perustuneet samoihin perusteisiin, aino³astaan määrän suhteen on yhtiön omassa valituksessa kuvatulla tavalla tehty tarkennuksia. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen korvausten määrittämi³sessä käytetyt laskentaperusteet ovat pääosin oikeita.
Fortum Power and Heat Oy:n valitukseen liitetyssä Suomen ympäristö³keskuksen tekemässä mallinnuksessa on osoitettu, että Talvivaaran kai³voshankkeen vedenoton seurauksena alapuolisen Oulujoen vesistön keskivir³taamat pienenevät keskimääräisen vedenoton määrällä. Vesivoimantuotanto vedenottokohdan alapuolisilla vesivoimalaitoksilla vähentyy yksiselitteisesti tämän keskivirtaaman vähentymisen verran. Viitattu lausunto perustuu ve³denottoa ja sen vaikutusta alapuolisten järvien tulo- ja lähtövirtaamiin tarkaste³levaan vesistömallijärjestelmän konseptuaaliseen hydrologiseen mal³liin. Lausunnossa todettu osoittaa kiistatta, että hydrologisesti vesivoiman hyödynnettävyys ei vähene etäisyyden seurauksena.
Fortum Power and Heat Oy ei ole ollut asiassa passiivinen. Esimerkiksi lyhytaikaissäännöstelystä pyydetyt tiedot on toi³mitettu aluehallintovirastolle asian käsittelyä varten, joskin Fortum Power and Heat Oy edelleen katsoo, että tieto ei ole relevantti asian käsittelyssä. Aiheutunut vahinko aiheu³tuu lyhytaikaissäännöstelystä huolimatta, eikä korvausta ole vaadittu lyhytai³kaissäännöstelystä saatavan korkeamman sähkön hinnan perusteella.
Ohijuoksutusten aiheuttaman vahingon määrän selvittäminen tarkasti on siinä määrin työlästä, että prosessiekonomisista syistä Fortum Power and Heat Oy on tyytynyt vaatimaan hie³man pienempää korvausta kuin yhtiölle kuuluisi, jotta resursseja ei tarvit³sisi vuosittain ohijuoksutusten ilmoittamiseen.
Talvivaara Sotkamo Oy on esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ensimmäistä kertaa vasta Vaasan hallinto-oikeudessa. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset tulee näin ollen aluehallintoviraston käsittelyä koskevilta osin jättää tutkimatta.
Talvivaara Sotkamo Oy on antanut selityksen Fortum Power and Heat Oy:n valituksen johdosta. Selityksessä on esitetty muun ohella seuraavaa:
Fortum Power and Heat Oy:n valituksessa tehdään muun muassa oikeuskirjallisuuteen ja sen puuttee³seen viitaten tarkoitushakuisia ja asiayhteyksistään irrotettuja johtopäätöksiä, jotka ei³vät perustu oikeudellisesti kestävään argumentointiin. Talvivaara Sotkamo Oy ei ole missään vai³heessa esittänyt, että kysymyksessä olisi vahingonkorvauslakiin perustuva prosessi, vaan on ainoastaan viitannut muun muassa yleisestä vahingonkorvausoikeudesta tuttuihin adekvaattia syy-³yhteyttä koskeviin oppeihin, joille on annettava merki³tystä myös vesilain mukaisissa korvauskysymyksissä.
Tämä Fortum Power and Heat Oy:n esittämä jaottelu pakkotoimi- ja vahingonkorvausoikeudellisiin korvauksiin ei edusta mitään yleisesti vallitsevaa käsitystä vesilain mukaisesta systematiikasta. Oikeuskirjallisuu³dessa vesilain mukaisen korvaussääntelyn perusrakennetta ei ole kaikilta osin jaoteltu pakkotoimiin ja vahingonkorvauksiin, vaan vesilain on katsottu sisältävän useita eri korvauslajeja, joiden joukossa pakkotoimioikeudel³liset lunastuskorvaukset ja subjektiivinen vahingonkorvaus edustavat ainoastaan kahta ääripäätä. Pakkotoimien korvaamiseen sovelletaan lunastuslain korvausperiaatteita vesilain 11 luvusta ilmenevällä tavalla, kun taas edunmenetyk³siin sovellettava laki määräytyy siitä riippuen, onko vahinko aiheutettu luvallisesti vai onko kyse lainvastaisesta tai muutoin tuottamuksellisesta vahingosta.
Tapauksessa ei lunasteta Fortum Power and Heat Oy:lle kuuluvaa omaisuutta, koska Fortum Power and Heat Oy:llä ei ole omistusoikeutta tai muutakaan erityistä oikeutta valuma-alueella sijaitse³vaan ja voimalaitoksen läpi virtaavaan vesiaineeseen. Myöskään käyttöoikeutta vesivoimaan ei lunasteta. Mikäli väitettyä vahinkoa on todella syntynyt Fortum Power and Heat Oy:n vedenotosta johtu³en, on Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnan katsottava korkeintaan haittaavan kyseisen käyttöoikeuden hyödyntämistä vähentämällä sen tuomaa tuottoa. Syy-yhteyttä koskeva oppi ei ole sidoksissa vahingon³korvauslakiin, vaan se on pikemminkin yleinen vastuusidonnainen periaate, jota so³velletaan yleisesti arvioitaessa oikeudellisia vastuukysymyksiä. Vesioikeudellisessa pakkolunastusoikeudellises³sa kirjallisuudessa on nimenomaisesti todettu, että va³hingon korvaaminen edellyttää myös vesi- ja pakkotoimioikeudessa riittävän syy-yhteyden olemassaoloa.
Syy-yhteyttä koskevaan oppiin liittyy keskeisesti adekvaattisuuden käsite. Pelkkä hypoteettinen syy-yhteys ei vielä riitä perustamaan vastuuta, vaan siltä on myös edellytettävä tiettyä todennäköisyyttä eli syy-yhteyden on oltava adekvaatti. Ilman tuota edellytystä koko syy-yhteyttä koskeva oppi menettäisi käytännössä merkityksensä, kun mikä tahansa teoreettinen kausaliteetti riittäisi perustamaan vastuun.
Kuten Talvivaara Sotkamo Oy on jo aiem³missa kirjelmissään esittänyt, erilaisten vesitaloushankkeiden välillä ei ole lainsäädännössä mitään selkeää priorisointia eikä voimayhtiön oikeus ulotu valuma-alueella virtaavaan vesiaineeseen, vaan ainoastaan virtaaman hyödyn³tämiseen. Tästä seuraa väistämättä, että myös olemassa olevilla vesivoimahankkeil³la on valuma-alueella harjoitettavaan muuhun vedenkäyttöön nähden tietty sietä³misvelvollisuus. Jollei tällaista sietämisvelvollisuutta tunnistettaisi, tulisi kaikesta mahdollisesta valuma-alueen vesitaseeseen vaikuttavasta toiminnasta periaatteessa suorittaa voimayhtiölle korvauksia. Kaikkien vesitaseeseen mahdollisesti vaikuttavi³en toimintojen ja niiden keskinäisten vaikutussuhteiden selvittäminen olisi kuitenkin käytännössä täysin mahdotonta, eikä tätä ole virallisperiaatteen nojalla harjoitettu. Sietokynnyksen tarkoituksena onkin juuri tasoittaa sitä epäkäytännöllisen laajakantoi³seksi paisuvaa korvausvastuuta, joka esimerkiksi vedenottohankkeille muutoin syn³tyisi.
Myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että vaikka vesilaista puuttuukin nimen³omainen maininta sietämisvelvollisuudesta, on naapuruusoikeudelliselle haitan sie³tämisvelvollisuudelle tosiasiassa annettu analogista merkitystä myös vesilain järjes³telmässä. Vaikutukselta on esimerkiksi edellytetty tiettyä suuruutta, jotta se katsot³taisiin vahingoksi. Erityisen korostunut sietämisvelvollisuus on tilanteissa, joissa säännöstely antaa mahdollisuuksia vähen³tää tietynasteisen vedenpoistuman vaikutuksia voimantuotannolle ja sen jatkuvuu³delle. Fortum Power and Heat Oy:n esille tuomat tavoitevedenkorkeudet ovat vesistön muuhun käyttöön (erityisesti virkistyskäyttö) liittyviä juridisesti sitomattomia, vedenkorkeuden ihan³netasoa osoittavia ohjeluontoisia tavoitteita, eikä niiden hetkittäisestä alittamisesta säännöstelyn johdosta koidu vesivoimayhtiölle mitään seurauksia.
Vesivoimaloiden tekni³sen kehityksen myötä Fortum Power and Heat Oy:n nykyinen vesivoiman käyttöaste ylittää valuma-alueella tapahtuvasta vedenotosta huolimatta joka tapauksessa sen, mitä se on alun perin ollut voimalaitoksen käynnistäessä toimintansa. On myös huomattava, ettei Fortum Power and Heat Oy:llä ole vesioikeudellista velvollisuutta hyvittää li³sääntyneen voimantuotannon hyötyä sellaisille toiminnanharjoittajille, joiden toimin³ta lisää teoreettista tai todennettua vesivoimantuotantoa johtamalla vettä muusta lähteestä voimantuotannon kohteena olevaan vesistöön, kuten Talvivaara Sotkamo Oy joh³tamalla vettä Vuoksen vesistöön, jossa Fortum Power and Heat Oy niin ikään harjoittaa vesivoimantuo³tantoa. Näin ollen myöskään veden johtaminen vesistöstä ei sellaisenaan ole korvattavaa.
Väitetystä vesi³voiman vähentymisestä Fortum Power and Heat Oy:lle aiheutuvan vahingon olemassaoloa tai määrää ei voida yksiselitteisesti todeta pelkästään tarkastelemalla Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenottoa. Vahingon, vastuuperusteen ja syy-yhteyden arviointi edellyttää huomattavasti laajempaa tarkastelua, jossa ote³taan huomioon vesistön virtaamaan vaikuttavat muut tekijät, erityisesti haihdunta ja sadanta. Fortum Power and Heat Oy ei ole kyennyt osoittamaan adekvaatin syy-yhteyden olemassa³oloa vedenottamon toiminnan ja väitetyn vesivoiman vähentymisen välillä.
Vaatimustensa tueksi Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan viitannut Suomen ympäristökeskuk³sen asiasta tekemään hydrologiseen selvitykseen. Mainittu selvitys ei kuitenkaan tuo mi³tään tieteellistä tai tosiasiallista lisäarvoa asiassa esitettyyn argu³mentaatioon. Selvitys antaa varsin epätieteellisen vaikutelman. Toisin kuin vastaavankaltaiselta tutkimusraportilta tulisi yleisesti edellyttää, selvityksessä ei määritellä taustatietoja, tehtävää tai sen rajauksia. Sel³vityksessä käytetyn hydrologisen mallin taustatiedot, toimintaperiaatteet ja epä³varmuustekijät on niin ikään kuvattu hyvin puutteellisesti. Hydrologisen mallin on ilmoitettu ottavan huomioon muun muassa aluesadannan, maakosteuden, valunnan sekä haihdunnan maanpinnalta, joista ja järvistä, mutta selvityksessä ei ole sanalla³kaan kuvattu, miten kyseiset elementit on otettu laskelmassa huomioon. Tämän vuoksi jää epäselväksi muun muassa se selvityksen luotetta³vuuden kannalta olennainen seikka, perustuvatko hydrologisen mallin mukaisesti teh³dyssä laskelmassa huomioidut elementit esimerkiksi konkreettisiin mittaustuloksiin vain puhtaasti teoreettisiin hypoteeseihin.
Hydrologisen mallin antamia tuloksia ja niiden pohjalta tehtäviä johtopäätöksiä ei ole dokumentoitu selvityksessä juuri lainkaan. Selvityksessä on päinvas³toin esitetty useita päätelmiä, jotka eivät näytä perustuvan tieteellisin metodein toteutettuun laskelmaan. Selvityksessä todetaan muun ohella, että laskelmia ei ole tehty Oulunjoen muille voimalaitoksille, mutta niiden keskimää³räinen virtaama pienenee samalla periaatteella ylävirrassa tehdyn vedenoton ver³ran. Selvityksen mukana pitemmän jakson keskiarvona myös haihdunta järvestä ja sadanta jär³veen tasoittuvat, jolloin järven tulovirtaaman muuttuessa ylävirran vedenoton seurauksena sillä on suora ja vedenottoa vastaava vaikutus myös järven lähtövir³taamaan. Näiden kannanottojen lisäksi ilman tarkempaa argumentointia tai dokumentointia tehty viittaus asi³antuntija-arvioon asettavat selvityksen ammattimaisuuden ja luotettavuuden var³sin kyseenalaiseen valoon. Selvityksessä käytetyn hydrologisen mallin, sen avulla laskettujen tulosten ja näiden perusteella tehtävien johtopäätösten miltei olematto³man dokumentoinnin perusteella on mahdotonta arvioida selvityksen toimivuutta, soveltuvuutta ja luotettavuutta, mikä tältä osin laskee sen todistusarvon käytännössä hyvin heikoksi.
Selvityksen itsenäisyyden ja uskottavuuden vesittää lopullisesti se, että sen laati³neet hydrologit ovat selvityksen analyyttisessa osuudessa siteeranneet laajalti Vaa³san hallinto-oikeuden päätöstä ja siinä eri mieltä olleen hallinto-oikeustuomarin joh³topäätöksiä, ja todenneet olevansa näistä johtopäätöksistä samaa mieltä. Selvi³tykseen on viimeistään tämän jälkeen vaikea suhtautua ikään kuin se olisi objektii³vinen, tieteelliseen tutkimukseen perustuva puolueeton asiantuntijalausunto, vaan vaikutelmaksi muodostuu, että selvitys on todellisuudessa vain osa Fortum Power and Heat Oy:n asian³ajoa.
Lausuntoa rasittavat myös merkittävät muodolliset epäsel³vyydet. Fortum Power and Heat Oy:n valituksessa on viitattu siihen, että kysymys on Suomen ympäristökes³kuksen asiantuntijalausunnosta, mutta itse asiakirja on otsikoitu pelkästään selvitykseksi. Selvitystä ei myöskään ole tehty Suomen ympäristökeskuksen viralliselle asiakirjapohjalle, eikä siinä ole diaarinumeroita, minkä lisäksi selvitystä ei ole allekirjoitettu Suomen ympäristökeskuksen, vaan ainoastaan selvityksen laatineiden hydrologien nimissä.
Toisin kuin Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan väittänyt, sen esittämä 1,4-kertainen kor³vausvaatimus ei perustu Talvivaara Sotkamo Oy:n todelliselle vedenotolle, vaan kyseessä on aluehallintoviraston käyttöön ottama ja Vaasan hallinto-oikeuden sittemmin vahvistama kerroin, jonka on virheellisesti oletettu vastaavan nettove³denottoa.
Korvauksen on perustuttava aiheutuneeseen taloudelliseen vahinkoon, eikä pel³kästään nettovedenoton perusteella voida arvioida lähes 200 kilometrin päässä sijaitsevan voimalaitoksen virtaamassa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia il³man, että esimerkiksi haihduntaa ja sadantaa otetaan huomioon. Fortum Power and Heat Oy:n korvausvaatimuksen perusteena esit³tämä kerroin 1,4 on siten puhtaasti Talvivaara Sotkamo Oy:n oletettuun nettovedenottoon perustuvana joka tapauksessa merkityksetön. Syy-yhteyteen liittyvät epävarmuudet on otettava huomioon korvauksen määrää laskettaessa käyttämällä niin sanottua adekvaattisuuskerrointa Talvivaara Sotkamo Oy:n aikai³semmissa kirjelmissään esittämällä tavalla.
Korvausmäärää laskettaessa on otettava huomioon, että siitä Talvivaara Sotkamo Oy:n ottamasta vedestä, jota ei johdeta takaisin Oulunjärven valuma³-alueelle, kulkeutuu valtaosa Vuoksen valuma-alueelle. Jos kor³kein hallinto-oikeus katsoo, että netto³vedenotto Oulunjärven valuma-alueelta laskee Oulunjoen virtaamaa ja vähentää si³ten Fortum Power and Heat Oy:n Oulunjoen voimalaitosten voimantuottoa, tulisi asiassa tällöin huomioida, että saman periaatteen mukaisesti pitäisi Vuoksen valuma-alueelle laskettavien vesien vastaavasti lisätä Vuoksen varrella sijait³sevien Fortum Power and Heat Oy:n Imatran- ja Tainionkosken voimalaitosten voimantuottoa.
Tätä mahdollista vesivoiman lisäystä ei ole otettu huomioon hydrologisessa selvityk³sessä tai muissakaan Fortum Power and Heat Oy:n esittämissä laskelmissa siitä huolimatta, että ne ovat perustuneet puhtaasti olettamalle, jonka mukaan vedenotolla on välitön vaikutus saman valuma-alueen alajuoksulla sijaitsevan voimalaitoksen voimantuottoon. Vesi³lain 11 luvun 5 §:n 2 momentti kuitenkin edellyttää, että jos korvaukseen oikeutetun omaisuudelle välit³tömästi johtuu vahingon aiheuttaneesta toimenpiteestä hyötyä eikä tämä sen perus³teella ole velvollinen osallistumaan yrityksen kustannuksiin, korvaukseen oikeutetun saama hyöty on kohtuuden mukaan sovitellen otettava huomioon korvausta mää³rättäessä. Puheena olevassa tapauksessa mahdollinen haitta to³dennäköisesti jäisi kyseisen kompensoinnin jälkeen niin vähäiseksi, että sen tulisi katsoa kuuluvan sietämisvelvollisuuden piiriin.
Fortum Power and Heat Oy on tulkinnut virallisperiaatteen sisältöä liian pitkälle menevästi. Tulkinnasta seuraisi muun muassa, ettei vahingonkärsijä olisi velvollinen esittämään näyttöä edes aiheutuneesta vahingosta, vaan viranomaisen tulisi tässäkin suhteessa ikään kuin ajaa vahingonkärsijän asiaa ja hankkia tarpeellinen selvitys korvauspe³rusteesta tämän puolesta. Niin hallintoasioissa kuin hallintoprosessissakin virallisperi³aate kuitenkin edellyttää viranomaisen ainoastaan huolehtivan siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tämä ei merkitse sitä, että hallintopäätöksen tekevän viranomaisen tai tuomioistuimen olisi aina vastattava itse selvityksen hankkimisesta. Hallintoproses³sissa tuomioistuimen itsenäisellä ja aktiivisella selvitysvelvollisuudella on ennem³minkin osapuolten selvitystä täydentävä funktio, jolloin osapuolten oma-aloitteisesti hankkimalla ja esittämällä selvityksellä on ensisijainen merkitys. Myös hallintoasioissa viranomaisen velvollisuus rajoittuu siihen, että se järjes³tää menettelyn tavalla, joka varmistaa, että asian ratkaisemiseksi tarvittavat selvi³tykset ja tiedot ovat sen käytettävissä. Kun otetaan huomioon erityisesti prosessin kahdenvälinen luonne sekä väitetyn vahingon etäinen ja epä³selvä yhteys Talvivaara Sotkamo Oy:n harjoittamaan toimintaan, voidaan Fortum Power and Heat Oy:ltä edellyttää tavan³omaista suurempaa aktiivisuutta vaatimustensa perusteen toteen näyttämisessä.
Fortum Power and Heat Oy ei ole toiminut asiassa väittämällään tavalla erityisen aktiivisesti. Yhtiö on pikemminkin pysynyt huomattavasti passiivisempana, kuin mitä resursseiltaan ja toimintamahdollisuuksil³taan vastaavankaltaiselta yritykseltä voi myös virallisperiaatetta sovellettaessa edel³lyttää. Fortum Power and Heat Oy ei ole aluehallintoviraston pyynnöstä ja Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämästä syy-yhteyden puuttumista koskevasta näytöstä huolimatta toimittanut asian ratkai³semisen kannalta vaadittavaa vastanäyttöä sen paremmin korvausperusteesta, syy-³yhteydestä kuin edes vahingon olemassaolosta, eikä tällaista näyttöä ole esitetty myöskään hallinto-oikeudessa. Vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa Fortum on toimittanut valituksensa tueksi näyttöarvoltaan sinänsä kyseenalaisen hyd³rologisen selvityksen.
Edellä esitetyin perustein ei ole kohtuutonta, että Fortum Power and Heat Oy velvoite³taan vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Oikeudenkäyntikulujen kohdentamisessa on otettava huomioon Fortum Power and Heat Oy:n aluehallintovirastossa, hallinto-oikeudessa ja nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämät vaatimukset korvauksen määräämises³tä vesilain 11 luvun 6 §:n mukaisesti 1,5-kertaisena. Fortum Power and Heat Oy ei ole enää korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa perustellut vaatimustaan 1,5-kertaisesta korvauksesta mitenkään, vaan näyttää vii³tanneen vaatimukseen lähinnä siinä tarkoituksessa, että aluehallintovirastossa ja hallinto-oikeudessa esitetty vaatimus 1,5-kertaisesta korvauksesta pitäisi jollakin tavalla lukea hyväksi siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyä vaatimusta 1,4-kertaisesta korvauksesta ei ole esitetty asian aikaisemmissa käsit³telyvaiheissa. On selvää, että kyseisen ilmeisen perusteettoman vaatimuksen tois³tuva esittäminen kaikissa asian käsittelyvaiheissa on tarpeettomalla tavalla kasvat³tanut Talvivaara Sotkamo Oy:n oikeudenkäyntikuluja vesilain 16 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Talvivaara Sotkamo Oy on antanut vastaselityksen Kainuun Voima Oy:n antaman selityksen johdosta. Vastaselityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:
Selityksessä esitetyt näkemykset ovat ristiriitaisia Kainuun Voima Oy:n esittämän korvausvaatimuksen kanssa, jonka mukaan korvauksen tulisi määräytyä kaavamai³sesti suoraan Talvivaara Sotkamo Oy:n ottaman vesimäärän perusteella. Kuten Kainuun Voima Oy on todennut, huomattava osa Talvivaara Sotkamo Oy:n käyttämästä vedestä haihtuu ja palautuu takaisin Kajaaninjoen valuma-alueelle ja sitä kautta takaisin Kainuun Voima Oy:n käyttöön. Vaikka osa sadannasta jakautuu myös laajemmalle alueelle, ei tämä merkit³se sitä, että haihdunnan ja sadannan merkitys voitaisiin jättää kokonaan huomiotta korvauksen määrää arvioitaessa. Vesilain mukaisten korvausten tarkoitukse³na on kompensoida se nettovahinko tai -haitta, joka luvan saaneesta toiminnasta aiheutuu muulle toiminnalle. Jollei haihdunnan ja sadannan vaikutusta väitettyyn vesi³voiman vähenemiseen selvitetä, on vaarana, että mahdollinen korvaus muodostuisi todellista menetystä suuremmaksi, mikä johtaisi korvausasioissa yleisesti sovellet³tavan rikastumiskiellon vastaiseen tilanteeseen.
Suomen ympäristökeskuksen laatimien vesistöennusteiden pe³rusteella ei voida Kainuun Voima Oy:n esittämällä tavalla jättää huomioimatta haihdunnan ja sadannan vaikutusta. Kyseiset ennusteet on laadittu ennen kuin Talvivaara Sotkamo Oy aloitti kaivostoiminnan ja siihen liittyvän vedenoton harjoittamisen alueella, eivätkä vesistöennusteiden sadanta-arviot näin ollen sisällä bioliuotuksessa haihtuvaa vesi³määrää. Vesistöennusteiden tarkoituksena ei muutoinkaan ole laatia tyhjentävää arviota haihdunnan ja sadannan paikallisesta jakautumisesta, vaan niiden ensisijai³nen funktio on ennakoida mahdollisia tulvariskejä. Suomen ympäristökeskuksen va³lumaennusteet ovat ylipäätään luonteeltaan hyvin suurpiirteisiä arvioita ja ne pe³rustuvat olennaisilta osin historiallisten vedenkorkeuksien ja toteutuneiden sääha³vaintojen vertailulle. Vesistöennusteet eivät siten tarjoa lisätietoa esimerkiksi sii³hen puheena olevan tapauksen kannalta olennaiseen kysymykseen, miten suuri osa Vuoksen valuma-alueelle kulkeutuneesta prosessivedestä haihtuu ja palautuu sa³dannan kautta takaisin Kajaaninjoen valuma-alueelle ja Kainuun Voima Oy:n käyttöön.
Kainuun Voima Oy:n laskelmat vesistöstä johdettavan ve³den määrästä perustuvat olettamalle, jonka mukaan kaivostoimintaa varten otettai³siin jatkuvasti vettä ympäristöluvassa asetetun maksimirajan verran eli 4 000 m3/h (noin 1 100 l/s). Kyseinen rajoitus ei kuitenkaan kos³ke keskimääräistä vedenottoa, vaan se osoittaa sen enimmäistehon, jolla vettä voidaan ympäristöluvan sallimissa rajoissa johtaa. Todellisuudessa johdetun veden määrässä esiintyy voimakasta vaihtelua muun muassa vuodenajasta ja kul³loinkin vallitsevasta vedentarpeesta riippuen, minkä seurauksena vedenotto ei yllä sanotulle maksimitasolle kuin hetkellisesti tai ei lainkaan. Vedenoton vaikutus Kajaaninjoen virtaamaan on ollut ja tulee olemaan selvästi vähäisempi kuin Kainuun Voiman arvioima 1,2 %. Vedenotosta Kainuun Voima Oy:n voimantuotannolle mahdollisesti ai³heutuvat menetykset ovat niin vähäisiä, että niiden on katsottava kuuluvan vahingonkärsijän sietämisvelvollisuuden piiriin.
Kainuun Voima Oy on myös tuonut esille, että vedenotolla saat³taa olla vaikutuksia Sotkamon järvien säännöstelyyn ja vedenkorkeuden tavoite³tasoihin. Myöskään vedenoton vaikutusta säännöstelyyn ja vedenkorkeuksiin voi arvioida ottamatta haihdunnan, sadannan sekä vesistön muun käytön merkitystä huomioon. Kun otetaan huomioon vedenoton vähäinen osuus puheena olevan vesistön kokonaisvesimäärästä, vedenoton vaikutus vesi³tasoon jää joka tapauksessa marginaalisen pie³neksi. Vedenkorkeuden tavoitetaso ei ole säännöstelijää velvoittava määräys, vaan vesistön käytön suunnittelua ohjaava juridisesti sitomaton tavoite, jonka tarkoituksena on lähinnä palvella vesistön virkistyskäytön tavoitteita.
Kainuun Voima Oy on perustanut korvausvaatimuksensa laskelmaan, jossa on jätetty huomioimatta väitetyn vahingon olemassaoloon ja määrään keskeisesti vaikuttavia tekijöitä eli tapauksessa erityisesti haihdunta ja sadanta. Näiden keskeisten elementtien puutteellisen huomioimisen myötä Kainuun Voima Oy ei ole kyennyt osoittamaan adekvaatin syy-yhteyden olemassaoloa vedenoton ja väitetyn vesivoiman vähentymisen välillä. Väitetyn vahingon on sen vähäisyys huomioon ottaen joka tapauksessa katsottava kuuluvan vahingonkärsijän sietämisvelvollisuuden piiriin. Mikäli korkein hallinto-oikeus vastoin kuitenkin katsoo, että korvattavaa vahinkoa olisi aiheutunut, tuli³si korvauksen määrää arvioitaessa ottaa huomioon, että vedenoton ja voi³malaitosten tuotannon vähentymisen välillä on osoitettavissa korkeintaan epätoden³näköinen syy-yhteys. Kainuun Voima Oy:n esittämään kaavaan perustuva laskennallinen korvausvaatimus tulisi siten kertoa adekvaattisuuskertoimella 0,2 siltä osin kuin vaatimus koskee tulevien vuosien korvauksia.
Fortum Power and Heat Oy on antanut Talvivaara Sotkamo Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on vaadittu suullisen käsittelyn toimittamista ja todettu lisäksi muun ohella seuraavaa:
Fortum Power and Heat Oy:n valituksessa esitettyjen seikkojen kiistämiseksi ei ole juurikaan esitetty lakiin perustuvia seikkoja. Selitys perustuu oleellisilta osin virheelliseen käsitykseen siitä, että vahingonkorvausoikeuden yleisiä oppeja sellaisenaan voi³taisiin soveltaa vesilain mukaisessa korvaus³asiassa.
Suullinen käsittely tulisi toimittaa Suomen ympäristökeskuksen asiantunti³joiden kuulemiseksi todistajina, mikäli asia on kirjallisen asiantuntijalausunnon perusteella vielä epäselvä vesimäärän vähentymistä Oulujoen vesivoimalaitoksissa koskevilta osin.
Nyt vireillä olevassa asiassa on kysymys vesilain virallis³periaatteen alaisesta haitankorvauksesta. Yksityisoikeudellisia vahingonkorvausoppeja ei suoraan voi³da soveltaa, vaan asiassa tulee ottaa huomioon vesilain järjestelmä ja yli 60 vuoden traditio ja oikeuskäytäntö. Väite siitä, että Fortum Power and Heat Oy:n keskei³sin peruste on jako pakkotoimi- ja vahingonkorvauksellisiin korvauksiin, on siis virheellinen. Edellä olevasta ei seuraa, ettei toiminnan ja vahingon välillä tarvitse olla mitään syy-yhteyttä tai että adekvaattisuudella ei olisi mitään merkitystä. On tietenkin selvää, ettei korvauksia voida määrätä, jos vahinko ei miltään osin johdu toiminnasta. Nyt vireillä olevassa asiassa on kuitenkin selvää, kuten Suomen ympäristökeskuksenkin lausunnosta ilmenee, että Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta on aiheuttanut Fortum Power and Heat Oy:lle vesilain mukaan korvatta³vaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä selvästi yli sen, mitä vesilain mukaisissa prosesseissa vakiintuneesti määrätään.
Talvivaara Sotkamo Oy:n käsityksen mukaan yleiset vahingonkor³vausopit liittyvät tiiviisti myös prosessinormeihin ja todistustaakkakysymyk³siin. Näillä ei kuitenkaan ole merkitystä virallisperiaatteen mukaisissa prosesseissa, joissa viran puolesta tulee selvittää ja määrätä aiheutuva vahinko korvattavaksi. Talvivaara Sotkamo Oy on koko prosessin ajan yrit³tänyt sivuuttaa tämän oikeudellisen faktan ja vedonnut yleisiin vahin³gonkorvausoikeudellisiin väitteisiin ja todistustaakkaoppeihin ilman lain tukea. Esimerkiksi Talvivaaran käyttämä adekvaattisuuskerroin ei perustu lakiin eikä mihinkään muuhunkaan.
Kukaan muu kuin Talvivaara Sotkamo Oy ei ole prosessin aikana väittänyt, että voimayhtiöllä olisi oikeus valuma-alueella virtaavaan vesiainee³seen. Koko Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämä kysymyksenasettelu on tältä osin merkityksetön.
Fortum Power and Heat Oy:n kärsimät vahingot pääomitettuina ovat vuoden 2009 vahingon perusteella noin 550 000 euroa. Mikäli Talvivaara Sotkamo Oy jat³kossa käyttää koko vedenotto-oikeuttaan, aiheutuu tästä Fortumille yli 8 900 MWh:n menetykset, eli lähes 357 000 euron mene³tykset vuodessa. Vahingot ovat näin ollen määrältään huomattavat ja sel³västi suuremmat kuin monissa vesioikeudellisissa päätöksissä esimerkiksi virkistys³käyttöhaitasta tai kalatalousvahingoista maksetut korvaukset. Tälläkin perus³teella väitteet sietämisvelvollisuu³desta ovat perusteettomia.
Fortum Power and Heat Oy on jo valituksessaan esittänyt seikkaperäisesti sen, ettei vahingonkor³vauslakia ja siihen perustuvaa vahingonkorvausoikeudellista syy-yhteysoppia sellaisenaan voida soveltaa vesilain mukaisiin korvauksiin, joista nyt on kysy³mys.
Vaikka yleisiä vahingonkorvausoi³keudellisia oppeja Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämällä tavalla suoraan sovellettaisiin vesi³lain mukaisiin korvausasioihin, olisi kausaliteetti tässä tapauksessa selvästi osoitettu luonnontieteellisen näytön perusteella. Talvivaara Sotkamo Oy:n viittaukset esimerkiksi siihen, et³tä haihduntaa ei ole osoitettu, ovat vääriä. Asiaa ei voida näyttää toteen muu³ten kuin luonnontieteellisen asiantuntija-arvion avulla. Koska luonnontieteelli³sellä näytöllä on asian lopputuloksen kannalta aivan keskeinen merkitys, tulee Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijalausunnolle antaa asiassa huomattava painoarvo.
Talvivaara Sotkamo Oy:n käsityksen mu³kaan syy-yhteyttä ja vaikuttavuutta ei ole voitu yksityiskohtaisesti osoittaa. Äärimmilleen vietynä tämä näkemys tarkoittaisi sitä, ettei vesilain mukaisissa asioissa lainkaan voitaisi määrä³tä korvauksia, sillä korvausten perusteena olevia luonnontie³teellisiä ilmiöitä (esimerkiksi vesivoiman menetyksiä, kalatalousvahinkoja, virkistys³käyttöhaittoja ja niin edelleen) voida selvittää absoluuttisella tarkkuudella. Talvivaara Sotkamo Oy:n ha³kijana olisi itse tullut selvittää vahingon peruste ja määrä eikä keskittyä vahin³gon kiistämiseen eri perustein. Tässä asiassa on kor³keintaan kyse vahingon määrästä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n tarkoit³tamalla tavalla.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 50 §:n 1 momentin periaatteet soveltuvat myös asianosaisen pyytämän lausunnon pyytämiseen. Tuon lainkohdan mukaan asiantuntijan tulee antaa tarkka selonteko siitä, mitä hän tut³kimuksessaan on havainnut, sekä tähän nojautuva perusteltu lausunto hänelle esitetystä kysymyksestä. Fortum Power and Heat Oy:n käyttämä selvitys täyttää tämän vaatimuksen. Täysin selvänä on pi³dettävä sitä, että alan johtavan tutkimuslaitoksen palveluksessa työskentelevien henkilöiden laatima selvitys perustuu tieteellisiin menetelmiin. Tämän kyseen³alaistavia Talvivaara Sotkamo Oy:n argumentteja on pidettävä epäuskottavina.
Hallintotuomioistuimella on sekä oikeus että velvollisuus arvioida selvityksen merkitystä ja vakuuttavuutta ilman arviointia ohjaavia velvoitteita, ennakkokäsityksiä tai muita rajoituksia. Tuomioistuin voi selvityksen merkitystä arvioidessaan ottaa huomioon, että selvityksen on esittänyt esimerkiksi korkeatasoinen tut³kimuslaitos, alan tunnustettu asiantuntija tai alan erityisviranomainen, jolloin sitä voidaan pitää uskottavana, ellei muuta osoiteta. Selvityksen esittämismuoto ei suoraan voi vaikuttaa sen arvi³ointiin, sillä selvityksen esittämistä ei ole näiltä osin määritelty. Selvityksen muotoon kiinnittyvä Talvivaara Sotkamo Oy:n käyt³tämä argumentaatio on näin ollen lakiin perustumatonta ja asian ratkaisemisen kannalta merkityksetöntä.
Selvitys on alan johtavien asiantunti³joiden laatima ja osoittaa kiistatta sen, että Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenotosta aiheutuu Fortum Power and Heat Oy:lle vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, joka tulee vesilain 11 luvun 5 §:n mukaisesti korvata täysimääräisesti.
Talvivaara Sotkamo Oy ei ole hankkinut omaa asiantuntijaselvitystä väitteidensä tueksi, vaikka yhtiö muutoin koko pro³sessin aikana johdonmukaisesti ja perusteellisesti onkin kiistänyt vastuunsa monin eri tavoin. Suomen ympäristökeskuksen lausunnon osalta Talvivaara Sotkamo Oy on tyytynyt esittämään muodollisia, irrelevantteja ja myös Suomen ympäristökeskuksen asiantuntemusta vähätteleviä väitteitä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaikki hydrologian asiantuntijat tulisivat samaan johtopäätökseen kuin Suomen ympäristökeskus, eli siihen, että veden otto aiheuttaa Fortum Power and Heat Oy:lle vesivoimamenetyk³siä.
Talvivaara Sotkamo Oy ei ole vastineessaan osoittanut mitään seikkoja sen tueksi, että lau³sunto olisi sisällöllisesti virheellinen, vaan väitteet koske³vat yksinomaan muotoseikkoja. Fortum Power and Heat Oy ei kiireellisestä aikataulusta ja asian to³siasiallisesta selvyydestä johtuen pyytänyt lausuntoa viralliselle lausun³topohjalle, mutta asiassa ei ole juridisesti eikä luonnontieteellisesti mitään epäselvää. Mikäli korkein hallinto-oikeus kuiten³kin päätyisi pitämään asiaa vielä joltain osin epäsel³vänä, tulisi asiassa järjestää suullinen käsittely Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kuulemista varten.
Täyden korvauksen periaatteen mukainen, todellisen vedenoton huomioiva korvaus asiassa on l,4-kertainen korvaus. Vesilain 11 luvun 6 §:n perusteella tu³lee korvaukset asiassa kuitenkin määrätä 1,5-kertaisina. Asiassa ei tosiasiassa ole oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti mitään epäsel³vää. Talvivaara ei ole perustellut eikä edelleenkään perus³tele, mistä adekvaattisuuskertoimen käsite on johdettavissa ja miten se olisi oikeudellises³ti merkityksellinen.
Talvivaara Sotkamo Oy on vastineessaan viitannut vesilain 11 luvun 5 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan kor³vauksen saajan saama hyöty on kohtuuden mukaan sovitellen otettava huomi³oon korvausta määrättäessä, jos korvaukseen oikeutetun omaisuudelle välittö³mästi johtuu vahingon aiheuttaneesta toimenpiteestä hyötyä eikä hän sen pe³rusteella ole velvollinen osallistumaan yrityksen kustannuksiin. Talvivaara Sotkamo Oy on tältä osin esittänyt, että Vuoksen valuma-alueelle laskettavien vesien tulisi For³tum Power and Heat Oy:n valituksessaan esittämän logiikan mukaan lisätä yhtiön Vuoksen var³rella sijaitsevien Imatran- ja Tainionkosken voimalaitosten voimantuottoa. Tal³vivaara Sotkamo Oy on tähän argumenttiin nojaten esittänyt väitteen, jonka mukaan käsillä olevassa tapauksessa mahdollinen haitta jäisi edellä mainittu Talvivaara Sotkamo Oy:n esit³tämä hyötyminen huomioiden todennäköisesti niin vähäiseksi, että sen tulisi katsoa kuuluvan sietämisvelvollisuuden piiriin.
Talvivaara Sotkamo Oy:n käsitys asiasta on tältä osin virheellinen ja lakiin perustumaton. Asian arvioiminen ei myöskään kuulu käsillä ole³vaan asiaan, jossa on kysymys veden johtamisesta aiheutuvan vesivoiman tuo³ton vähentymisen korvaamisesta Oulujoen vesistöalueella. Aluehallintovirastol³le tekemässään hakemuksessa Talvivaara ei ole esittänyt, että se olisi johtanut vettä Vuoksen vesistöalueelle, eikä sitä paljonko vettä olisi johdettu. Talvivaara Sotkamo Oy ei lainkaan ole perustellut sitä, miten se katsoo, että vesilain edellytys "eikä hän sen perusteella ole velvollinen osallistumaan yrityksen kus³tannuksiin" olisi täyttynyt nyt vireillä olevassa asiassa.
Viittaus Vuoksen valuma-alueeseen on merkityksetön, koska Fortum Power and Heat Oy:n Oulujoessa hyödyntämä³ pudotuskorkeus on moninkertainen Vuoksen valuma-alueella Fortum Power and Heat Oy:n hyödyn³tämään pudotuskorkeuteen verrattuna, eikä kaikkea Oulujoen vesistöstä pois johdettua vettä johdeta Vuoksen vesistöön. Vuoksen vesistöalueelle laskettava vesi ei näin ollen edes teoriassa kompensoisi vahinkoa Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämällä tavalla.
Talvivaara Sotkamo Oy on antanut Fortum Power and Heat Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on uudistettu asiassa aikaisemmin esitetty ja todettu, ettei Fortum Power and Heat Oy ole selityksessään eisttänyt sellaisia uusia seikkoja tai argumentteja, joihin ei olisi otettu aikaisemmin kantaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Fortum Power and Heat Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
2. Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan Fortum Power and Heat Oy:n valituksesta siltä osin kuin Fortum Power and Heat Oy:n valitus ja vaatimus vuosina 2008 ja 2009 menetetyn energian korvaamisesta on hylätty. Asia palautetaan tältä osin Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Talvivaara Sotkamo Oy:n valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.
3. Fortum Power and Heat Oy:n ja Talvivaara Sotkamo Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.
Perustelut
1. Suullinen käsittely
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi Fortum Power and Heat Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota yhtiö on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys ja asian jäljempää ilmenevä lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Ratkaisut valituksiin
Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet
Vesilain (264/1961) 1 luvun 7 §:n mukaan kosken tai muun vesistönosan vesivoima lasketaan keskivirtaaman ja sitä vastaavan putouskorkeuden mukaan.
Vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, milloin korvausta mainitun lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu mainitun lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudatettava mainitussa luvussa olevia säännöksiä.
Vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jollei jonkin toimenpiteen osalta ole korvauksesta muuta säädetty, on mainitussa laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä korvattava:
1) edunmenetys, joka johtuu mainitun lain nojalla toiselle myönnetystä käyttöoikeudesta taikka oikeudesta lunastaa kiinteätä tai irtainta omaisuutta;
2) kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset; sekä
- - -
4) rasite- tai nautintaoikeuden, vesivoiman käyttöoikeuden, kalastusoikeuden sekä niihin verrattavan muun erityisen oikeuden menettäminen, sen käyttämisen estyminen tai vaikeutuminen samoin kuin sellaiseen oikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen, vuokraan perustuvan oikeuden osalta kuitenkin vain siltä osin, kuin vuokramiehellä ei ole oikeutta mainitun luvun 19 §:ssä säädettyyn vuokramaksun alennukseen.
Vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan vahingosta, jota tarkoitetaan mainitun luvun 3 §:n 1–5 kohdissa, on, mikäli mainitun luvun 6 tai 7 §:stä ei muuta johdu, suoritettava sen täyttä arvoa vastaava korvaus. Milloin korvausta suoritetaan kiinteän omaisuuden tai siihen kuuluvan osan luovuttamisesta taikka kiinteään omaisuuteen perustetusta käyttöoikeudesta eikä vesilaissa ole toisin säädetty, on korvausta määrättäessä sovellettava yleisen pakkolunastuslainsäädännön säännöksiä korvauksen määräämisen perusteista.
Vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, milloin vesilain nojalla myönnetään oikeus lunastaa, ottaa pysyvään käyttöön tai muuttaa vesialueeksi toiselle kuuluva maa-alue, on maapohjaan sekä sillä oleviin rakennuksiin, rakennelmiin ja laitteisiin kohdistuva vahinko korvattava puolitoistakertaisena. Korvaus on suoritettava puolitoistakertaisena niin ikään sille, joka joutuu menettämään vesivoimaa.
Vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan, kun johonkin toimenpiteeseen vesilain nojalla annetaan lupa, on myös määrättävä, onko tiedossa olevasta vahingosta, haitasta taikka muusta edunmenetyksestä sekä mihin määrään suoritettava korvausta, jollei 16 luvun 24 §:stä johdu muuta.
Vesilain 11 luvun 8 §:n 6 momentin mukaan korvausten määräämisestä eräissä tapauksissa säädetään 16 luvun 24 §:ssä.
Vesilain 11 luvun 10 §:n mukaan vahvistettu korvaus on määrättävä maksettavaksi yhdellä kertaa, jollei kysymys ole tämän luvun 11 §:ssä tarkoitetusta tapauksesta tai muut erityiset syyt eivät vaadi sen maksamista määräajoin. Määräajoin maksettavan korvauksen suorittamisesta voidaan, milloin korvauksen saaja sitä vaatii, määrätä asetettavaksi aluehallintoviraston hyväksymä vakuus.
Vesilain 16 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan hakemusasiassa, joka koskee luvan saamista vesilaissa tarkoitettua yritystä tai toimenpidettä varten, aluehallintoviraston on viran puolesta tutkittava, ovatko luvan edellytykset olemassa. Niin ikään aluehallintoviraston on, vaikkei vahingonkorvausvaatimusta ole tehty, tutkittava, onko havaitusta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä ja mihin määrään suoritettava korvausta, sekä viran puolesta muutoinkin otettava huomioon, mitä tässä laissa yleisen edun sekä yksityisten oikeuksien ja etujen turvaamiseksi säädetään.
Vesilain 16 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan tärkeiden syiden vaatiessa aluehallintovirasto voi antaa hakemusasiassa joltakin osalta lopullisen päätöksen ennen kuin asia muilta osin ratkaistaan. Korvauksen suorittamisesta on tällaisen päätöksen osalta vastaavasti voimassa, mitä 11 luvussa säädetään
Vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi, jos yritystä koskevan luvan edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, ratkaista hakemusasian muilta kuin yrityksestä aiheutuvien vahinkojen, haittojen ja muiden edunmenetysten johdosta suoritettavien rahakorvausten osalta, jos hankkeesta aiheutuvien edunmenetysten yksityiskohtainen selvittäminen kohtuuttomasti viivästyttäisi lupa-asian ratkaisemista. Korvaus omaisuuden lunastamisesta tai käyttöoikeuden antamisesta on kuitenkin määrättävä luvan myöntämisen yhteydessä. Aluehallintovirasto voi myös määrätä jonkin toimenpiteestä aiheutuvan vahingon korvaamisen ratkaistavaksi myöhemmin, jos siihen tarpeellisen selvityksen puuttuessa on erityistä syytä. Tällöin luvan saaja on velvoitettava hankkimaan tarvittava selvitys ja hakemaan korvausratkaisun täydentämistä. Aluehallintoviraston päätös siirtää korvauskysymys erikseen ratkaistavaksi ei estä vahingonkärsijää erikseen hakemasta korvausta sen mukaan kuin 11 luvun 8 §:n 3 momentissa säädetään.
Asiassa saatu selvitys
Talvivaara Sotkamo Oy on toimittanut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesilupaa koskevan päätöksen lupamääräyksessä 99 tarkoitetun selvityksen vesivoiman käytön menetysten korvaamisesta Oulujoen vesistöalueella Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Yhtiö on selvityksessään ensisijaisesti todennut, ettei sen toiminnasta aiheudu velvollisuutta korvata vesivoimaa niin sanotuille voimayhtiöille.
Kainuun Voima Oy:n Ämmä-Koivukosken voimalaitos sijaitsee Sotkamon reitin varrella Kajaanissa ennen kuin reitti laskee Oulujärveen. Yhtiön selvityksen mukaan kaivokselta on linnuntietä Kainuun Voima Oy:n voimalaitokselle noin 35 kilometriä. Fortum Power and Heat Oy:llä on Oulujoessa Oulujärven alapuolella kuusi voimalaitosta. Fortum Power and Heat Oy:n voimalaitoksista lähin sijaitsee arviolta noin 100 kilometrin päässä kaivoksesta. Fortum Power and Heat Oy:n omistamista voimalaitoksista kaukaisin, Montta sijaitsee karttatarkastelun perusteella linnuntietä mitattuna noin 135 kilometrin etäisyydellä kaivoksesta. Oulujoessa sijaitsevista voimalaitoksista kaukaisin, Merikosken voimalaitos sijaitsee noin 180 kilometrin päässä kaivoksesta.
Fortum Power and Heat Oy on esittänyt voimalaitoksistaan aluehallintovirastolle muun ohella alla olevat tiedot menetetystä vesimäärästä ja energiasta. Seuraavat tiedot perustuvat laskelmaan, jossa ajasta on huomioitu 99 % ohijuoksutusajan vähentämiseksi:
Voimalaitos Jylhämä
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 13,0
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 9,1
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 42,3
Voimalaitos Nuojua
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 22,0
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 15,5
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 71,6
Voimalaitos Utanen
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 15,6
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 11,0
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 50,8
Voimalaitos Pälli
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 13,8
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 9,7
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 44,9
Voimalaitos Pyhäkoski
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 32,4
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 22,8
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 105,4
Voimalaitos Montta
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 12,1
Menetetty vesimäärä 5–12/2008 [m3/s] 0,014
Menetetty vesimäärä 1–12/2009 [m3/s] 0,044
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 8,5
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 39,4
Yhteensä
Hyödynnetty putouskorkeus [m] 108,9
Menetetty energia 5–12/2008 [MWh] 76,5
Menetetty energia 1–12/2009 [MWh] 354,3
Talvivaara Sotkamo Oy:n Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle toimittamaan selvitykseen on liitetty Pöyry Oy:n laatima tarkastelu Kolmisopen säännöstelyn vaikutuksista Oulujoen voimatalouteen. Mainitussa tarkastelussa todetaan muun ohella seuraavaa (s. 15): "Oulujoen vesistön voimatalouteen Talvivaaran kaivostoiminta vaikuttaa sen käyttämän raakaveden nettovedenoton verran, joka on pois voimalaitosten kautta juoksutettavasta vesimäärästä. Putouskorkeutta pienentävä vaikutus on niin mitätön, että sitä ei liene syytä ottaa huomioon. - - - Kaivostoiminnan aiheuttamaa virtaamamuutosta Kolmisopen valuma-alueelle on käytännössä mahdoton arvioida tarkasti. Kaivoksen nettovedenottoa voidaan arvioida likimäärin kaivoksen toiminta-alueen pinta-alan ja vedenoton määrän perusteella - - -."
Pöyry Oy:n suorittamassa tarkastelussa on todettu nettovedenoton määrityksen osalta muun ohella seuraavaa (s. 12–13): "Kaivostoiminnan nettovedenoton suuruus riippuu Kolmisopesta otetun raakavedenoton määrästä, prosessista palautettavasta määrästä sekä Kalliojoen valuma-alueen pienenemisestä. Säännöstelylaskelmien perusteella voidaan esittää nettovedenoton suuruus Kolmisopesta otetun vesimäärän mukaan. - - - Kaivostoiminta-alueen pinta-alan kasvaessa myös nettovedenoton määrä kasvaa suhteessa Kolmisopesta otettuun vesimäärään. Toisaalta vedenottomäärän kasvaessa kaivostoiminta-alueen pinta-alan suhteellinen merkitys nettovedenoton suuruuteen vähenee. - - - Keskimääräisellä vedenotolla 0,28 m3/s nettovedenotto on 1,04–1,33 kertaa vedenoton määrä. Vedenoton ollessa 0,1 m3/s nettovedenotto on 1,12–1,71 kertaa vedenoton määrä. Kun vedenotto on suurempi kuin 0,6 m3/s nettovedenotto on 1,04–1,12 kertaa vedenoton määrä."
Mainitun tarkastelun liitteessä 4 on esitetty voimatalousmenetys keskimääräisellä vedenotolla 0,28 m3/s eri laskentavuosien mukaisilla virtaaman alenemilla. Liitteen mukaan energian alenema keskivirtaaman (MQ=0,32 m3/s) vallitessa on tarkastelun mukaan kaikissa tarkasteltavana olevissa voimalaitoksissa yhteensä 2 720 053 kWh vuodessa. Vuosia 2001–2002 koskevan tarkastelun mukaan voimatalousmenetys olisi normaalia kuivempana vuonna (MQ=0,23 m3/s) 1 955 038 kWh. Kun vettä on runsaasti (vuosien 1991 ja 1993 tarkastelu, MQ=0,36 m3/s) voimatalousmenetys olisi liitteen mukaan 3 060 059 kWh vuodessa.
Talvivaara Sotkamo Oy:n Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle toimittaman selvityksen mukaan Kolmisopesta pumpattu vesimäärä on touko-joulukuussa 2008 ollut 293 650 m3 ja vuonna 2009 1 360 042 m3. Mainitut määrät tarkoittavat tasaisena virtaamana noin 0,014 m3/s vuonna 2008 ja 0,044 m3/s vuonna 2009.
Fortum Power and Heat Oy:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittama Suomen ympäristökeskuksen hydrologien laatima selvitys on koskenut Talvivaaran vedenoton vaikutuksia alapuolisten järvien tulo- ja lähtövirtaamiin. Vedenoton vaikutuksia on tuossa selvityksessä arvioitu tasaisilla 0,14 m3/s, 0,3 m3/s ja 1,10 m3/s vedenotoilla Kolmisoppijärvestä. Selvityksen mukaan Talvivaaran kaivoksen 0,14 m3/s vedenotto vähentää pitkän ajanjakson keskimääräistä lähtövirtaamaa 0,14 m3/s, joka on noin 0,1 % Oulujoen Jylhämän voimalaitoksen keskivirtaamasta. Vedenoton 0,14 m3/s suhteellinen osuus Nuasjärven keskimääräisestä lähtövirtaamasta (Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen keskivirtaamasta) on 0,2 %. Edelleen selvityksessä todetaan, että todellisen vesimäärän pienentyminen on mallilaskelmien mukaan sama sekä Nuasjärven Ämmä-Koivukoskessa että Oulujärven Jylhämässä. Johtopäätöksenä on todettu, että Talvivaaran vedenottoa vastaava vesimäärä on poissa vesivoimantuotannosta Oulujoen vesivoimalaitoksissa.
Kysymyksenasettelu
Asiassa on Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksesta arvioitavana kysymys siitä, onko Kainuun Voima Oy:llä lainkaan ollut oikeutta korvaukseen vesivoiman tuoton vähentymisestä ja voiko tällaista korvausvelvollisuutta lähtökohtaisesti myöhemminkään olla suhteessa vedenotosta mahdollisesti vahinkoa kärsiviin niin sanottuihin voimalaitosyhtiöihin. Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksesta on ratkaistavana myös se, millä perusteella mahdollisen korvauksen määrä määritetään.
Fortum Power and Heat Oy:n valituksesta puolestaan on ratkaistavana kysymys siitä, ovatko Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset lainmukaiset siltä osin kuin niissä on todettu, ettei Talvivaara Sotkamo Oy:n vedenotolla ole vuosina 2008–2009 ollut vaikutusta voimalaitosten toimintaan tavalla, joka oikeuttaisi vesilain mukaisen korvauksen saamiseen Talvivaara Sotkamo Oy:ltä.
Kainuun Voima Oy ei ole valittanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä täällä siten ole miltään osin ratkaistavana kysymystä siitä, voidaanko Kainuun Voima Oy:lle hallinto-oikeuden päätöksessä määrätyn korvauksen määrää korottaa.
Korvattavuuden perusteet
Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin perusteella vesitalousluvassa tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutuvan vahingon korvaaminen erotettu käsiteltäväksi omana asianaan. Tässä menettelyssä, samoin kuin tilanteessa, jossa kysymys vahinkojen korvaamisesta käsitellään vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti lupa-asian yhteydessä, on vesilain 16 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla aluehallintovirastossa viran puolesta tutkittava, onko havaitusta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä ja mihin määrään suoritettava korvausta.
Kun otetaan huomioon vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohta, voi nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa Talvivaara Sotkamo Oy ottaa vettä vesistöstä, jonka vesivoimaa hyödynnetään vesivoimalaitoksissa, lähtökohtaisesti aiheutua sellaista korvattavaa vahinkoa, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Kysymys ei kuitenkaan ole sellaisesta vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa voimalaitosyhtiöt mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla menettäisivät vesivoimaa esimerkiksi toiselle myönnettävän pysyvän käyttöoikeuden johdosta. Talvivaara Sotkamo Oy:lle ei ole myönnetty pysyvää käyttöoikeutta siihen vesilain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun voimalaitoksissa käytettävään vesivoimaan, joka mahdollisesti vähenee virtaaman pienenemisen johdosta. Asiassa mahdollisesti määrättävää korvausta ei siten ole korotettava puolitoistakertaiseksi. Kysymys on sen selvittämisestä, aiheutuuko vahinkoa tosiasiassa, ja jos aiheutuu, onko aiheutuva vahinko sellainen, että sen perusteella on määrättävä maksettavaksi korvausta.
Talvivaara Sotkamo Oy:n hakemuksen liitteenä aluehallintovirastolle toimittamassa selvityksessä on todettu, että Talvivaaran kaivostoiminta vaikuttaa Oulujoen vesistön voimatalouteen sen käyttämän raakaveden nettovedenoton verran, joka on pois voimalaitosten kautta juoksutettavasta vesimäärästä. Selvityksessä ei ole eroteltu vaikutuksia sen perusteella, miten kaukana vedenottopaikasta voimalaitokset sijaitsevat. Fortum Power and Heat Oy:n toimittamassa edellä kuvatussa selvityksessä on todettu, että Talvivaaran vedenottoa vastaava vesimäärä on poissa vesivoimantuotannosta Oulujoen vesivoimalaitoksissa. Kummankin yhtiön käyttämät asiantuntijat ovat siten korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan yhtä mieltä siitä, että vedenotto voi ainakin jollain tavalla vaikuttaa myös Oulujärven alapuolella olevien voimalaitosten käytössä olevaan vesimäärään ja siten virtaamaan.
Päätösten kumoaminen ja asian palauttaminen
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään hylännyt Fortum Power and Heat Oy:n korvausvaatimuksen perustellen ratkaisuaan tältä osin todeten, että veden johtamisen vaikutus Oulujärven vedenkorkeuksiin vuosina 2008–2009 on ollut siinä määrin vähäinen, ettei veden johtamisesta ole aiheutunut arviointitarkkuuden rajoissa arvioitavaa vesivoiman tuoton vähentymistä Oulujärvestä alavirtaan olevilla voimalaitoksilla. Kun otetaan huomioon, että vesilain 1 luvun 7 §:n mukaan kosken tai muun vesistönosan vesivoima lasketaan keskivirtaaman ja sitä vastaavan putouskorkeuden mukaan, ei Fortum Power and Heat Oy:n vaatimusta ole voitu hylätä yksin sillä perusteella, että vedenoton vaikutukset Oulujärven vedenkorkeuteen ovat erittäin vähäiset. Jos vaikutus virtaamaan on havaittavissa, mikä tähän mennessä esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaa mahdolliselta, aiheutuu myös Oulujärvestä alavirtaan olevilla vesivoimalaitoksilla vesivoiman menetystä.
Hallinto-oikeus on katsonut, että etäisyys vedenottopaikalta Oulujoen voimalaitoksille on niin suuri ja valuma-alue kasvaa niin moninkertaiseksi, että vedenoton vaikutukset voimalaitoksilla jäävät vuosina 2008–2009 häviävän pieniksi. Tämän vuoksi Fortum Power and Heat Oy:lle ei ole aiheutunut Talvivaaran kaivoksen vedenoton seurauksena vesilain nojalla korvattavaa vesivoiman tuoton vähentymistä vuosina 2008 ja 2009. Hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöstään tältä osin suhteessa asiassa jo aluehallintovirastossa esitettyyn selvitykseen, jossa edellä viitatulla tavalla on todettu, että Talvivaaran kaivostoiminta vaikuttaa Oulujoen vesistön voimatalouteen sen käyttämän raakaveden nettovedenoton verran, joka on pois voimalaitosten kautta juoksutettavasta vesimäärästä. Kun otetaan tämän lisäksi huomioon myös se selvitys, jonka Fortum Power and Heat Oy on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamansa valituksen liitteenä esittänyt, ei Fortum Power and Heat Oy:n valitusta aluehallintoviraston päätöksestä ole voitu hylätä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla.
Saadun selvityksen perusteella Talvivaaran kaivoksen vedenotto vuosina 2008 ja 2009 on sinänsä voinut vaikuttaa Oulujärven alapuolisella vesistöalueella sijaitsevien Fortum Power and Heat Oy:n voimalaitosten käytettävissä olevaan keskivirtaamaan ja siten myös vesilain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun vesivoimaan, jonka hyödyntämiseen voimalaitosten haltijoilla on oikeus. Talvivaara Sotkamo Oy:n vesitalousluvan nojalla harjoittamasta toiminnasta on siten saattanut aiheutua myös Fortum Power and Heat Oy:n vesivoimalaitosten toiminnalle sellaista vahinkoa, joka Talvivaara Sotkamo Oy:n on vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohta huomioon ottaen korvattava vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaisesti täyttä arvoa vastaavalla korvauksella. Erityistä tällaisen vahingon sietämisvelvollisuutta voimalaitosten omistajalla ei vesilain säännökset huomioon ottaen ole.
Lähtökohtana voidaan pitää sitä edellä mainituista selvityksistä ilmenevää seikkaa, että Talvivaaran kaivostoiminta vaikuttaa Oulujoen vesistön voimatalouteen sen käyttämän vedenoton verran. Täsmällistä selvitystä haihdunnan, sadannan ja vesistöalueen vesitaseen sekä vedenoton vaikutuksesta virtaamaan ei ole saatavissa, mutta jonkinlainen arvio asiasta voidaan esittää. Tätä osoittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettu selvitys, jossa vedenoton vaikutuksia on tarkasteltu pitkän aikavälin (vuodet 1980–2009) säätiedot huomioon ottaen, mutta ei kuitenkaan erityisesti vuosina 2008 ja 2009. Sitä, että vesivoiman menetystä on myös luonnonolosuhteista johtuvista syistä tarkasteltava vuosittain erikseen, osoittaa Pöyry Oy:n tekemä tarkastelu, josta voidaan päätellä, että vesistön vesitaseella on vaikutusta mahdollisen voimatalousmenetyksen ja siten myös korvattavan vahingon määrään. Pöyry Oy:n selvityksestä käy ilmi, että vesistömallijärjestelmästä ovat saatavissa (koekäytössä olevat) eri valuma-alueiden vesitaseet. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus eivät edeltä ilmenevällä tavalla niiden päätöksissä mainituilla perusteilla ole voineet hylätä Fortum Power and Heat Oy:n esittämää korvausvaatimusta, on asia mainittujen seikkojen selvittämiseksi ja uuden arvion tekemiseksi palautettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin kysymys on Fortum Power and Heat Oy:lle mahdollisesti määrättävistä korvauksista. Asian käsittely voidaan tarpeen mukaan yhdistää muiden mahdollisesti vireillä olevien samaa asiaa koskevien hakemusten käsittelyyn.
Valituksen hylkääminen
Kuten Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämässä Pöyry Oy:n laatimassa tarkastelussa on todettu, kaivoksen nettovedenottoa voidaan arvioida likimäärin kaivoksen toiminta-alueen pinta-alan ja vedenoton määrän perusteella, mutta virtaamamuutosta Kolmisopen valuma-alueelle on käytännössä mahdotonta arvioida tarkasti. Mainitussa tarkastelussa esitetty arvio nettovedenotosta on tällä hetkellä paras käytettävissä oleva selvitys. Tuon selvityksen mukaan keskimääräisellä vedenotolla 0,28 m3/s nettovedenotto on 1,04–1,33 kertaa vedenoton määrä. Vedenoton ollessa 0,1 m3/s nettovedenotto on 1,12–1,71 kertaa vedenoton määrä. Kun vedenotto on suurempi kuin 0,6 m3/s, nettovedenotto on 1,04–1,12 kertaa vedenoton määrä. Nämä seikat ja toiminta vuosina 2008–2009 huomioon ottaen hallinto-oikeus ja aluehallintovirasto ovat voineet käyttää täyden korvauksen määrää arvioidessaan kerrointa 1,4. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla tuon kertoimen perusteella arvioituna on voitu päätyä siihen, että Oulujoen vesistöalueelta poisjohdetun veden määrä vuonna 2008 on ollut noin 420 000 m3 ja vuonna 2009 noin 2 000 000 m3. Tasaisella virtaamalla vedenoton ajalle jaettuna tämä tarkoittaisi vuonna 2008 0,0194 m3/s ja vuonna 2009 0,0604 m3/s.
Kun edelleen otetaan huomioon Ämmä-Koivukosken voimalaitoksen suhteellisen pieni etäisyys kaivoksesta, kaivoksen ja voimalaitoksen välisen vesistöalueen suhteellisen pieni koko sekä se, että hallinto-oikeus on sen päätöksestä ilmenevällä tavalla määrännyt Kainuun Voima Oy:lle maksettavaksi korvauksen vuosilta 2008 ja 2009 yhtiön esittämään korvausvaatimukseen (menetetty virtaama vuonna 2008 0,014 m3/s ja vuonna 2009 0,043 m3/s) perustuen, ei Kainuun Voima Oy:lle maksettavaksi määrättyä korvausta ole syytä Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksesta alentaa. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä ei myöskään ole perusteita Talvivaara Sotkamo Oy:n valituksesta kumota sen arvioimiseksi, mikä merkitys vesistön vesitaseelle ja haihdunnan muutokselle on asiassa annettava.
Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.
3. Oikeudenkäyntikulut
Asian laatuun, yhtiön asemaan ja asiantuntemukseen vesivoimatoiminnan harjoittajana sekä siihen nähden, että kysymys on virallisperiaatteen nojalla ratkaistavista korvauksista, ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Fortum Power and Heat Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Talvivaara Sotkamo Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.