Muu päätös 770/2014

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen asiakirjoista ilmenevät asiakumppaninsa

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.9.2012 nro 12/0268/1

Asian aikaisempi käsittely

A (Keltamäki 25:20), B (Leppäranta 25:28), C:n kuolinpesä/D (Koivisto 13:75 ja Koivisto 25:17), E (Ylinen 13:41), F (Railanranta 25:21 ja Metsä-Mäki 25:23), G (Metsä-Mäki 25:23), H (Ruuhilammen palsta 13:69), I, J, K (Saveton 13:76) sekä L ja M (Tasanne 13:30) Sulkavan kylässä Alavuden kaupungissa sijaitsevien kiinteistöjen omistajina ovat asiakirjoista ilmenevien vaiheiden jälkeen 3.2.2010 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytäneet lupaa pohjapadon rakentamiseen Iso Ruuhijärven laskuojaan Alavuden kaupungissa.

Kiinteistön Ylinen 13:41 nykyinen omistaja O on 1.2.2011 toimittanut aluehallintovirastoon kirjelmän hakijaksi ryhtymisestä asiassa E:n sijasta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 1.4.2011 nro 29/2011/2 myöntänyt hakijoille luvan pohjapadon rakentamiseen Iso Ruuhijärven laskuojaan hakemuksen ja siihen liitetyn suunnitelman sekä sen täydennysten mukaisesti Sulkavan kylässä Alavuden kaupungissa.

Iso Ruuhijärven keskivedenkorkeus ja samalla vesilain (264/1961) 1 luvun 6 §:n mukainen vesialueen raja maata vastaan, joka nyt on N₆₀ +145,30 m, tulee pohjapadon rakentamisen jälkeen olemaan N₆₀ +145,77 m.

Aluehallintovirasto on myöntänyt edellä mainituille luvan saajille pysyvän käyttöoikeuden vedenpinnan noston vuoksi vesialueeksi muuttuviin yhteensä noin 2 000 m²:n suuruisiin vesijättöalueisiin, jotka kuuluvat Sulkavan kylän yhteisiin vesialueisiin 876:1 ja 876:2.

Aluehallintovirasto on määrännyt vettyvästä maa-alueesta maksettavaksi korvauksen lupamääräyksessä 7. Sen mukaan luvan saajien on maksettava Alavuden kaupungissa Sulkavan kylässä sijaitsevan kiinteistön Rantala RN:o 25:5 omistajille P:lle ja Q:lle kertakaikkisena korvauksena maa-alueen vettymisestä yhteensä 300 euroa. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä.

Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja päätöksestä ilmeneviä lupamääräyksiä.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Pohjapadolla nostetaan Iso Ruuhijärven vuoden keskivedenkorkeutta 47 cm, mikä estää järven umpeenkasvua ja parantaa järven tilaa. Järven vesitilavuuden kasvu parantaa myös kalaston elinolosuhteita vähentämällä happikatojen mahdollisuutta.

Hakijoiden kiinteistöihin yhteensä kuuluvat osuudet ovat suuremmat kuin veden alle yhteisillä vesialueilla RN:ot 876:1 ja 876:2 jäävät vesijättöalueet. Käyttöoikeus veden alle jääviin yhteensä noin 2 000 m²:n suuruisiin vesijättöalueisiin voidaan siten myöntää. Tästä myönnetystä käyttöoikeudesta ei määrätä maksettavaksi korvausta, koska siitä ei aiheudu sanottavaa edunmenetystä yhteisille vesialueille ottaen huomioon niille hankkeesta aiheutuva hyöty. Kiinteistöllä Rantala RN:o 25:5 ei jää maa-aluetta veden alle, mutta kiinteistölle aiheutuu hankkeesta korvattavaa vahinkoa noin 840 m²:n suuruisen maa-alueen vettymisestä. Kyseisille kiinteistönomistajille, P:lle ja Q:lle, on lupamääräyksessä 7 määrätty maksettavaksi kertakaikkinen korvaus. Kaikkien muiden rantakiinteistöjen omistajat ovat hankkeessa luvan hakijoina.

Padon rakenteiden alle jäävä ja kunnossapitoa varten tarvittava alue kuuluu Sulkavan kylässä sijaitsevaan kiinteistöön Keltamäki RN:o 25:20, jonka omistaa yhtenä luvan hakijoista oleva A.

Aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi ja että edellytykset luvan myöntämiseksi ovat siten olemassa.

Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Lapuanjoen yläosan ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja tilatavoite vuoteen 2015 mennessä on hyvä ekologinen luokka. Lapuanjoen valuma-alueen rehevöityneiden matalien järvien tilaa voidaan toimenpideohjelman mukaan parantaa ensisijaisesti ulkoista kuormitusta vähentämällä. Hanke edistää Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman tavoitteiden toteutumista.

Aluehallintoviraston soveltamat lainkohdat

Vesilaki (264/1961) 2 luku 6 § 2 momentti, 7 § 1 momentti, 11 § ja 11 a §, 11 luku 3 §, 5 §, 14 § ja 14 a § sekä 16 luku 23 a §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa 29.5.2012 katselmuksen, Q:n ja P:n Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen johdosta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Asiaan sovellettu lainsäädäntö

Hakemusta aluehallintovirastossa ratkaistaessa voimassa olleen vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 momentin (467/1987) mukaan rakentaminen oli, jos sen tarkoitus voitiin saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten:

1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;

2) ettei kalakantaa vahingoiteta;

3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai

säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;

c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka

e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä

4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentaminen ottamalla huomioon, mitä tämän luvun 3 §:ssä ja tässä luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan, jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin mukaan voida myöntää lupaa, on luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.

Vanhan vesilain (264/1961) 16 luvun 1 §:n (88/2000) 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vanhan vesilain (264/1961) 16 luvun 23 a §:n (274/2011) mukaan lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen vesienhoitosuunnitelma ja merenhoitosuunnitelma ja tulvariskien hallintasuunnitelma on otettu huomioon.

Vesiasetuksen (282/1962) 3 luvun 42 §:n (309/1990) 1 momentin mukaan hakemusasian suunnitelmassa tulee perustella yrityksen tarkoitus sekä selostaa suunnitellut työt ja toimenpiteet, yrityksen toimeenpanosta aiheutuvat, yleiseen tai yksityiseen etuun kohdistuvat vaikutukset sekä ne seikat, joilla on merkitystä yrityksen oikeudellisia edellytyksiä harkittaessa. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmassa on muun muassa esitettävä arvio yrityksen tuottamista hyödyistä sekä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä. Arvio yrityksen haitallisista vaikutuksista on tehtävä tilakohtaisena, vesialueen omistajakohtaisena ja henkilökohtaisena.

Vesiasetuksen (282/1962) 3 luvun 48 §:n mukaan vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat on selvitettävä sellaisessa laajuudessa, joka on tarpeen yrityksen toimeenpanosta vesistössä aiheutuvien muutosten toteamiseksi, tehtävien rakennelmien ja laitteiden sekä perattavien ja kaivettavien uomien mitoittamiseksi, saatavan hyödyn tai yrityksestä aiheutuvan vahingon ja haitan arvioimiseksi sekä muiden yritystä koskevien seikkojen selvittämiseksi.

Vesiasetuksen (282/1962) 3 luvun 55 §:n (309/1990) mukaan suunnitelmassa on selvitettävä, missä määrin yrityksen toteuttamisesta aiheutuvia vahinkoja ja haittoja voidaan kohtuullisin kustannuksin estää tai vähentää. Suunnitelmassa on esitettävä, mitä rakennelmia ja laitteita on tehtävä tai muita toimenpiteitä suoritettava vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi.

Hankkeen laatu ja asiassa saatu selvitys

Iso Ruuhijärven rannalla sijaitsee tällä hetkellä neljä rakennettua vapaa-ajankiinteistöä ja kaksi vakituiseen asumiseen tarkoitettua rakennusta kiinteistöllä Rantala 10-404-25-5. Hakemusasiakirjojen liitteenä olevan rantaosayleiskaavaehdotuksen mukaan järven rannalle on mahdollista rakentaa vielä kaksi vapaa-ajankiinteistöä. Asiakirjoissa olevan tiedon mukaan järven keskisyvyys ilman patoa on noin 75 cm.

Iso Ruuhijärven keskivedenkorkeus on ennen padon rakentamista N₆₀ +145,30 m ja tulee padon rakentamisen jälkeen olemaan N₆₀ +145,77 m. Tulvavirtaaman alueelta on ilmoitettu olevan noin 250 l/s ja keskivirtaaman noin 8 l/s. Hakemuksessa ei ole esitetty tietoa yliveden-, keskiyliveden-, keskialiveden- tai alivedenkorkeuksista, vaan on oletettu, että koska virtaamat alueella ovat hyvin pienet, ovat keskiveden- ja alivedenkorkeudet suunnilleen samat ja tulvavedenkorkeus tästä hieman korkeampi. Hallinto-oikeuden järjestämässä katselmuksessa B ilmoitti, että vedenkorkeus on tulva-aikana enimmillään ollut 145,80 m ilman patoa.

Iso Ruuhijärvi kuuluu Kyrönjoen valuma-alueeseen, ei Lapuanjoen valuma-alueeseen, kuten aluehallintoviraston päätöksessä on todettu. Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Kyrönjoen Seinäjoen alueen yläosan ekologinen tila on arvioitu hyväksi ja tilatavoite on hyvän tilan säilyttäminen.

Hakemuksen puutteellisuudet

Vastuu lupahakemuksen perustana olevien selvitysten riittävyydestä kuuluu ensisijaisesti luvan hakijoille. Aluehallintoviraston on tarvittaessa vaadittava hakijoilta luparatkaisun tekemiseksi tarpeellisia selvityksiä tai hankittava ne muulla tavoin. Näin on myös siinä tapauksessa, että tarve uusiin tai täydentäviin selvityksiin on syntynyt hakemuksen vireilläolon aikana.

Suunnitellun pohjapadon vaikutuksista Iso Ruuhijärven tulvakorkeuteen ja tulva-aikaan asiakirjoissa ei ole selvityksiä. Mainittuja vaikutuksia ei ole muutenkaan asianmukaisesti arvioitu. Turvakorkeuksien ennalta selvittäminen on tarpeen erityisesti kiinteistölle Rantala mahdollisesti aiheutuvan haitan arvioimiseksi. Padon korkeus ja rakenne on pyrittävä määrittelemään siten, että tulvakorkeuksissakaan veden pinta järvessä ei nouse kaivon veden pinnan yläpuolelle, koska tästä voi olla seurauksena kaivon pilaantuminen. Lisäksi hanke on pyrittävä toteuttamaan siten, ettei kiinteistöllä oleva saunarakennus joudu vettymisalueelle. Jos edellä mainittuja haittoja ei kyetä ennalta arvioiden estämään, on selvitettävä kiinteistölle aiheutuvien haittojen estäminen muulla tavoin tai arvioitava korvattavan haitan suuruus. Hakijan on esitettävä myös kiinteistökohtainen hyötylaskelma vedenpinnan noston vaikutuksista, jotta haittojen ja hyötyjen vertailu on mahdollista. Hakemuksessa on lisäksi otettava huomioon hankkeen vaikutus alapuolisen Vähä Ruuhijärven vedenpinnan tasoihin.

Johtopäätös

Hakemusasiakirjat eivät sisällä asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä, eikä sellaista ole asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa edellytetty luvan hakijoilta tai hankittu muutoin. Lupaharkintaa ja tarpeellisten lupamääräysten asettamista ei ole voitu hakemuksen puutteellisuuksien vuoksi suorittaa asianmukaisesti. Asianosaisten hallinto-oikeuden katselmuksessa esittämiä näkemyksiä hyväksyttävästä vedenpinnan tasosta, noston vaikutuksista kaivon veden laatuun ja saunarakennuksen kuntoon tai korvauksen määrästä ei voida ottaa selvitysten puuttuessa suoraan hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Näillä perusteilla asia on kokonaan palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Luvan hakijoille on varattava tilaisuus täydentää hakemustaan, mikäli he haluavat jatkaa asian käsittelyä. Vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 2 momentti huomioon ottaen asia on aluehallintovirastossa käsiteltävä ja ratkaistava mainitun lain säännösten mukaisesti.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (264/1961) 2 luku 3 § 1 momentti, 6 §, 16 luku 1 § 2 momentti ja 23 a §

Vesiasetus (282/1962) 3 luku 42 §, 48 § ja 55 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toimenpiteiden vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi eikä lupaharkintaa ole voitu tehdä asianmukaisesti. Hakemuksessa ja lupaprosessin yhteydessä on annettu kaikki tarvittava selvitys yrityksen vaikutusten arvioimiseksi. Oleellisia ovat keskivedenkorkeuden ja tulvakorkeuksien muutokset, joista on toimitettu riittävät tiedot. Keskivedenkorkeuden muutos on ilmoitettu tarkasti ja tulvakorkeuksien on todettu olevan vain hiukan keskivedenkorkeuden yläpuolella.

Vaikutusten selventämiseksi valittajat ovat toimittaneet valituksen ohessa tiedot yrityksen vaikutuksista kiinteistölle RN:o 25:5 ja hydrologiset perustiedot. Tarkennukset on tehty uusiin mittauksiin ja kansalliseen laserkeilaukseen perustuen.

Toimenpiteistä ei synny sellaista haittaa, joka estäisi luvan myöntämisen aluehallintoviraston päätöksen mukaisena. Hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään huomioinut tilan RN:o 25:5 kaivon tilanteesta annettuja tietoja.

Valitukseen on liitetty hakemuksen tarkennus ja täydennys, joka on tehty uuteen valtakunnalliseen laserkeilausaineistoon ja 5.10.2012 suoritettuun maastomittaukseen pohjautuvien tietojen avulla (RTK–GPS, korkeusjärjestelmä N₆₀).

lso Ruuhijärven valuma-alueen koko on laserkeilauksesta saadun aikaisempaa tarkemman tiedon mukaan 66 hehtaaria. Ylivalumat saadaan Nissisen nomogrammista, jonka perusteella virtaamiksi luusuassa saadaan:

HQ 1/10 0,130 m³/s

MHQ 0,083 m³/s

MQ 0,007 m³/s

MNQ 0,000 m³/s

Suunnitellun pohjapadon aiheuttama veden padotus on keskiylivirtaamalla noin 6 cm ja 1/10 vuoteen tapahtuvalla ylivirtaamalla noin 8 cm. Täten järven keskiylivedenkorkeus (MHW) on noin +145,86 m ja HW 1/10 noin +145,88 m (ilman patoa +145,80). Padotus on laskettu virtausmallinnusohjelmalla.

Mikäli ylivedenkorkeuksia halutaan laskea lähemmäs tasoa +145,77 m (MW), voidaan patoa helposti leventää. Tällöin rakennettavalla padolla ei ole vaikutusta vedenkorkeuksiin.

Alapuolisen järven vedenpinnan korkeuksiin ei rakennettavalla pohjapadolla ole vaikutusta.

Kiinteistöllä RN:o 25:5 mitattiin maanpinta tarkasti, jotta voitiin määrittää mahdolliset vettymishaitat kaivolle.

Maanpinta alimman rakennuksen eli saunan vieressä oli 5.10.2012 korkeudella +146,71 m, joka on 83 cm ylempänä kuin HW1/10. Tästä syystä voidaan tehdä arvio, että saunalle ei aiheudu haittaa vedenkorkeuksien muutoksesta. Maaperän vettymisen arvioon tarkennetulla mittauksella ei ollut vaikutusta.

Kaivon vedenpinta oli 5.10.2012 korkeudella +145,92 m. Kannen korkeus oli +146,97 m ja maanpinnan korkeus kaivon kohdalla +146,67 m.

Tämän perusteella järvivesi ei missään tilanteessa nouse kaivon juurelle saakka. Mikäli vedenpinta järvessä nousee noin tasoon +146,30 m, vesi purkautuu järven itärannan yli metsäojiin ja edelleen alapuoliseen järveen.

Kaivo on alun perin sijainnut rantaletossa, jota on täytetty kivillä ja täytemaalla. Kaivon vesisyvyys on pieni (noin 1,0 m), jolloin kaivon vesi ei suurella todennäköisyydellä riitä kahdelle vakituisesti asutulle taloudelle. Huonosta antoisuudesta kertoo myös se, että taloon on ajettu vettä käytännössä aina. Vettä on todistettavasti ajanut R 20 vuotta 1970-luvulta. Sitä ennen vettä on ajanut hänen veljensä.

Kaivo ei ole alun alkaenkaan soveltunut talousvesikaivoksi veden laadun ja määrän vuoksi. Kaivoon on todennäköisesti aina päässyt pintavesiä muualta kuin järvestä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää päätökseensä ja sen perusteluihin.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt, että kaivo on alun perin rakennettu kivistä luonnontilaiseen lähteeseen noin 100 vuotta sitten. Kaivon vesi muodostuu yläpuolisella luodekaakkoissuuntaisella selänteellä. Purkautuminen tapahtuu lähteeseen eli nykyiseen kaivoon.

Kaivon vedestä on otettu vesinäyte 7.4.2011 (hananäyte). Vesinäytteen rauta-, mangaanipitoisuus ylittivät sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 401/2001 mukaiset talousveden laatusuositukset, mutta täyttivät laatuvaatimukset. Veden Fe oli 0,58 mg/l (raja-arvo 0,4 mg/l) ja Mn 0,22 mg/l (raja-arvo 0,1 mg/l). Kemiallinen hapenkulutus oli 4,8 mg/l raja-arvon ollessa 5,0 mg/l. Vastaavat määrät kaliumpermanganaattina olivat 19 mg/l, raja-arvo 20 mg/l.

P:ltä saatujen (29.11.2012) tietojen mukaan kaivosta on otettu edellinen näyte 20.5.2002, jolloin kaivoa ei ollut käytetty 10 vuoteen. Loviisan Seudun Elintarvikelaboratorion tekemän analyysin mukaan vesi oli hajun ja maun suhteen moitteetonta. Kolibakteereja ei ollut, mutta kolimuotoisia bakteereja löytyi 1 kpl. Nitraatti (NO₃) oli alle 1 mg/l. Tehdyssä analyysissä vesi on tuolloin raudan ja mangaanin suhteen todettu moitteettomaksi, sillä Fe oli 0,12 mg/l ja Mn 0,027 mg/l. Kaliumpermanganaattilukua ei tutkittu.

Edellä olevan mukaan kaivon veden laatu on ainakin raudan ja mangaanin osalta jonkin verran heikentynyt. Muun muassa 2000-luvulla on ollut laittomia pohjapatoja, jotka ovat nostaneet järven vedenpintaa.

Kaivon ja järven välistä hydraulista yhteyttä, kuten maaperän laatua, vedenjohtavuutta, virtausvastusta ja kallioperän rikkonaisuutta, ei tunneta. Nykytilanteessa kaivon vesitasapaino on järveen päin viettävä, mutta keskivedenpinnan nosto Iso Ruuhijärvessä ja kaivossa tapahtuva vedenpinnan lasku vedenoton lisääntyessä voivat vaikuttaa vesitasapainon muuttumisen siten, että pintavettä voi päästä suotautumaan järvestä muun muassa kaivon pohjan kautta kaivoon. Tällöin veden laatutasapaino muuttuu muun muassa veden orgaanisen aineksen määrän kasvaessa.

Uusia kaivonpaikkoja koskevan Ympäristöoppaan (SYKE 2008) mukaan, jos kaivon yläpuolelta ei ole voimakasta virtausta alapuoliseen järveen, tulisi kaivon ympäristön olla ainakin 2,0 metriä vesistön tulvarajan yläpuolella.

P:ltä 29.11.2012 saatujen tietojen mukaan tontilla sijainnut kaivo on ollut samassa paikassa noin 100 vuotta (alun perin kivikehä). Kaivoon asennettiin ensimmäiset betonirenkaat 1960-luvun alkupuolella. Pumppuna toimi käsipumppu. Kaivo on saatujen tietojen toiminut moitteettomasti siihen asti, kun Iso Ruuhijärveen alettiin rakentaa laittomia patoja 1970-luvulta lähtien. Järven vedenpinta kohosi, jolloin järvestä pääsi pintavettä maaperän pintakerrosten kautta kaivoon. Tällöin juomavettä jouduttiin ajoittain tuomaan jonkin verran muualta.

Kaivo on kunnostettu vuonna 2010. Vanhat halkaisijaltaan 0,8 metrin suuruiset renkaat poistettiin. Vanhan kaivon pohja oli tasolla +144,67 m, kannen korkeus +146,34 m ja maanpinta +146,20 m. Tilalle asennettiin uudet halkaisijaltaan 1,0 metrin suuruiset renkaat (4 kappaletta) aina kalliopintaan saakka tasolle +144,82 m. Kaivon saumat on tiivistetty saumanauhalla ja kehän ympärille on laitettu hiekkaa ja kaivon ympäristöä on pengerretty tasoon +146,67 m. Vesijohdon läpivienti kaivon seinämän läpi on tiivistetty pikasementillä. Veden tulo kaivoon oli rakentamisen yhteydessä voimakasta. Vettä tuli kaivantoon kolmelta eri syvyystasolta muun muassa kallion päällä olevasta kerroksesta.

Edelleen P:ltä saatujen tietojen mukaan heinäkuussa 2012 kuivana aikana vettä oli kaivossa yhden renkaan verran eli vedenpinta oli tasolla +145,32 m, jolla tasolla se pysyi. Tämän havainnon perusteella näyttää siltä, että kuivina kausina kaivon vedenpinta tulee olemaan alempana kuin suunniteltu järven keskivedenkorkeus eli +145,77 m.

Tulvakorkeuksien vaikutukset tilan RN:o 25:5 saunarakennuksen osalta on selvitetty. Vesi ei suurellakaan tulvalla nouse lähelle maanpintaa saunan vieressä. Kerran kymmenessä vuodessa toistuvalla tulvalla maanpinta on saunan vieressä 83 cm korkeammalla kuin tulvavedenpinta. Hakija ei ole esittänyt kiinteistökohtaisia hyötylaskelmia vedenpinnan noston vaikutuksista, joten vesilain mukainen haittojen ja hyötyjen vertailu ei ole mahdollista.

Valittajat eivät ole esittäneet sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta arvioida asiaa toisin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on viitannut aluehallintovirastolle antamaansa lausuntoon. Suunniteltu hanke on ympäristönsuojelulain 8 §:n vastainen. Lupaa vedenpinnan nostamiseen ei tule myöntää.

Q:lle ja P:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään esittäneet, että aluehallintovirasto on myöntänyt luvan padon rakentamiseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on puoltanut patoa ja lausunnossaan 16.6.2011 painottanut, että kaivon laatusuositukset eivät täyty järven kuivatustilanteessa tai padon ollessa paikallaan.

Hallinto-oikeuden toimittamassa katselmuksessa 29.5.2012 padon vastustajien kanssa oli päästy yksimielisyyteen siitä, että padon saa rakentaa. Alavuden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiset kävivät laittamassa vedenkorkeusmittarin Q:n ja P:n rantakiveen kesällä 2012.

Hallinto-oikeuden ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edustajien ollessa paikalla Rantalan tontilla P ja Q olivat vakuuttaneet, ettei järvivesi ei pääse kaivoon missään oloissa. He olivat kertoneet veden tulevan kaivoon yläpuoliselta mäeltä, joten järven vedenkorkeudella ei ole mitään tekemistä kaivon veden kanssa.

Kesän 2012 runsaiden sateiden aikana järvivesi oli patokorkeudessa pitkät ajat tuottamatta kenellekään haittaa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on muuttanut kantansa korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa, jossa on viitattu P.ltä saatuihin tietoihin, joiden puolueettomuutta voi epäillä.

Sata vuotta sitten viereisen järven ja Iso Ruuhijärven välinen metsä on ollut suoaluetta. Metsän ojitus on suoritettu 1950–1960-luvulla. Tällöin on myös kaivettu laskuoja viereiseen järveen. Esi-isät ovat pitäneet patoa laskuojassa eli vesi on aina ollut korkeammalla kuin kuivatustilanteessa nyt.

Veden pintaa ollaan ennallistamassa. Ensimmäinen 2000-luvun alussa tehty patolupahakemus oli virheellinen. Silloin haettiin lupaa uudelle padolle, vaikka lupaa olisi pitänyt hakea vanhalle vuosikymmeniä olleelle padolle.

P ja Q ovat liikkeellä periaatteen vuoksi. He saivat aiheen kiistaan vanhasta saunakaivosta, joka on sijainnut rantaletossa. Kaivon paikka on alun perinkin ollut puhdasvesikaivolle soveltumaton.

Virallisia laskelmia on tehty kohta vuosikymmen ajan. Perusasia, järven kunto on päässyt unohtumaan ja sen umpeen kasvu on kiihtynyt. Järvelle on tuhoisaa, jos asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, koska asia on ollut jo näin kauan vireillä. Hakemusta ei jatketa uuden vesilain mukaisena hakemuksena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (264/1961) 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vesiasetuksen (282/1962) 42 §:n 1 momentin mukaan hakemusasian suunnitelmassa tulee perustella yrityksen tarkoitus sekä selostaa suunnitellut työt ja toimenpiteet, yrityksen toimeenpanosta aiheutuvat, yleiseen tai yksityiseen etuun kohdistuvat vaikutukset sekä ne seikat, joilla on merkitystä yrityksen oikeudellisia edellytyksiä harkittaessa.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmassa on muun muassa esitettävä arvio yrityksen tuottamista hyödyistä sekä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä. Arvio yrityksen haitallisista vaikutuksista on tehtävä tilakohtaisena, vesialueen omistajakohtaisena ja henkilökohtaisena.

Vesiasetuksen 48 §:n mukaan vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat on selvitettävä sellaisessa laajuudessa, joka on tarpeen yrityksen toimeenpanosta vesistössä aiheutuvien muutosten toteamiseksi, tehtävien rakennelmien ja laitteiden sekä perattavien ja kaivettavien uomien mitoittamiseksi, saatavan hyödyn tai yrityksestä aiheutuvan vahingon ja haitan arvioimiseksi sekä muiden yritystä koskevien seikkojen selvittämiseksi.

Vesiasetuksen 55 §:n mukaan suunnitelmassa on selvitettävä, missä määrin yrityksen toteuttamisesta aiheutuvia vahinkoja ja haittoja voidaan kohtuullisin kustannuksin estää tai vähentää. Suunnitelmassa on esitettävä, mitä rakennelmia ja laitteita on tehtävä tai muita toimenpiteitä suoritettava vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi.

Asiassa saatu selvitys

Hakemuksessa kysymys on Iso Ruuhijärven kunnostushankkeesta, jossa vedenpintaa on tarkoitus nostaa järven laskuojaan rakennettavalla padolla 47 cm järven keskivedenkorkeudesta N₆₀ +145,30 m laskettuna. Veden pinnan nostaminen estäisi järven umpeenkasvua ja parantaisi järven tilaa ja kalaston elinolosuhteita vähentämällä happikatojen mahdollisuutta.

Hakijoina ovat olleet kaikki Iso Ruuhijärven rantakiinteistöjen omistajat yhtä tilaa lukuun ottamatta. Hakijoiden kiinteistöihin yhteensä kuuluvat osuudet ovat suuremmat kuin veden alle jäävät vesijättöalueet yhteisillä alueilla RN:ot 876:1 ja 876:2.

Tilan Rantala RN:o 25:5 omistajat Q ja P ovat vastustaneet kunnostushanketta, koska he ovat epäilleet kiinteistöllään olevan kaivon veden käyttökelpoisuuden huonenevan vedenpinnan nostamisen takia.

Hallinto-oikeuden toimittamalla katselmuksella mainitun tilan omistajat ovat kuitenkin katselmuspöytäkirjan mukaan suostuneet siihen, että pato saadaan rakentaa, mikäli vedenpinta ei ylitä aluehallintoviraston päätöksen mukaista korkeutta N₆₀ +145,77 m. Myös elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen edustaja on katselmuksella ollut sitä mieltä, ettei hanke aiheuttaisi huononnusta kaivon tilanteelle, koska kaivon vesi ei nykyiselläänkään ole talousvesien laatuvaatimukset täyttävää. Kaivon paikka ei myöskään ole suositusten mukainen, vaan kaivon ympäristön tulisi olla ainakin 2,0 metriä vesistön tulvarajan yläpuolella.

Hallinto-oikeus on kuitenkin päätöksessään kohdasta "Hakemuksen puutteellisuudet" ilmenevistä syistä katsonut, että hakemusasiakirjat eivät sisällä asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä, eikä sellaista ole asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa edellytetty luvan hakijoilta tai hankittu muutoin, joten lupaharkintaa ja tarpeellisten lupamääräysten asettamista ei ole voitu hakemuksen puutteellisuuksien vuoksi suorittaa asianmukaisesti.

Luvan hakijat, jotka ovat valittaneet hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, ovat liittäneet valitukseensa diplomi-insinööri S:n laatiman hakemuksen tarkennuksen ja täydennyksen, joka on tehty uuteen valtakunnalliseen laserkeilausaineistoon ja 5.10.2012 suoritettuun maastomittaukseen pohjautuvien tietojen avulla. Mainitussa asiakirjassa on esitetty Iso Ruuhijärveä koskevia hydrologisia tunnuslukuja sekä arvioita kiinteistöllä RN:o 25:5 aiheutuvasta vettymisestä ja kaivosta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kysymys on laajalti hyväksytystä järven kunnostushankkeesta. Kiinteistökohtainen hyötylaskelma vedenpinnan noston vaikutuksista ei ole tarpeen. Haittalaskelman perusteella on aluehallintoviraston päätöksellä määrätty korvausta ainoalle tilalle, jonka omistajat eivät ole antaneet suostumustaan hankkeen toteuttamiseen. Asiakirja-aineiston perusteella hankkeella ei ole vaikutusta alapuolisen Vähä Ruuhijärven vedenpinnan tasoihin.

Hallinto-oikeus on toimittanut asiassa katselmuksen. Asiassa on saatu uutta selvitystä. Katselmushavaintojen ja uuden selvityksen sekä asiakirja-aineiston perusteella hallinto-oikeudella on edellytykset ratkaista nyt kysymyksessä oleva hakemusasia vanhan vesilain nojalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Dahl. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.