Muu päätös 1201/2014

Asia Valitus ympäristölupa-asiassa

Valittaja Nordkalk Oy Ab

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 9.12.2011 nro 11/0351/1

Asian aikaisemmat vaiheet

1. Jätevesiluvan lupamääräysten tarkistaminen

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 23.3.2001 antamallaan päätöksellä nro 20/01/2 Partek Nordkalk Oyj Abp:n hakemuksesta tarkistanut Itä-Suomen vesioikeuden 24.11.1993 antamaan päätökseen nro 88/93/1 sisältyvien Lappeenrannan kalkkikaivoksen ja siihen liittyvien teollisuuslaitosten jätevesien johtamista koskevat lupaehdot. Päätös on koskenut jätevesien johtamista Koirinojaan ja edelleen Rakkolanjokeen. Yhtiön hakemus on käsitelty yhdessä Lappeenrannan kaupungin jätevesien päästämistä koskevan hakemuksen kanssa.

Ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräys 13 on kuulunut seuraavasti:

13. Luvan haltijan on osallistuttava Rakkolanjoen valtakunnan rajalle saakka ja Haapajärven kunnostamiseen erikseen vahvistettavan suunnitelman mukaisesti. Tätä varten luvan haltijan on jatkettava yhdessä kaupungin kanssa selvityksiä laimennusvesien johtamiseksi sekä Rakkolanjoen ja Haapajärven kunnostamiseksi. Selvitysten perusteella on laadittava yksityiskohtaiset suunnitelmat toteuttamisaikatauluineen ja esitettävä ne Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja tarpeellisilta osin Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksyttäviksi 31.12.2001 mennessä. Ympäristökeskus sekä työvoima- ja elinkeinokeskus saavat tehdä suunnitelmiin tarpeellisiksi katsomansa muutokset ja lisäykset. Mikäli suunnitelmista ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa hakemuksella Itä-Suomen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi.

Mikäli tässä kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä aiheutuu luvan haltijoille yhteisiä kustannuksia, elleivät kaupunki ja yhtiö muuta sovi, on niistä kaupungin osuus 90 % ja Partek Nordkalk Oyj Abp:n osuus 10 %.

Vaasan hallinto-oikeus on 15.1.2002 antamallaan päätöksellä nro 02/0025/2 Partek Nordkalk Oyj Abp:n valituksesta muuttanut ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksen 13 ensimmäisen kappaleen kuulumaan seuraavasti:

"Luvan haltijan on osallistuttava Haapajärven ja sen yläpuolisen Rakkolanjoen kunnostamiseen erikseen vahvistettavan suunnitelman mukaisesti. Tätä varten luvan haltijan on jatkettava yhdessä kaupungin kanssa selvityksiä Haapajärven ja sen yläpuolisen Rakkolanjoen kunnostamiseksi. Selvitysten perusteella on laadittava yksityiskohtaiset suunnitelmat toteuttamisaikatauluineen ja esitettävä ne Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja tarpeellisilta osin Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksyttäviksi 31.12.2002 mennessä. Ympäristökeskus sekä työvoima- ja elinkeinokeskus saavat tehdä suunnitelmiin tarpeellisiksi katsomansa muutokset ja lisäykset. Mikäli suunnitelmista ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa hakemuksella Itä-Suomen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi."

Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on todennut, että vuosien 1990–1999 jätevesitarkkailututkimusten mukaan Partek Nordkalk Oyj Abp:n jätevesien aiheuttama kuormitus on Lappeenrannan Toikansuon jätevedenpuhdistamoon verrattuna melko vähäistä. Tarkkailutulokset ja muu asiakirjoista saatava selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, että yhtiön jätevesien kuormitusvaikutukset eivät ulotu Rakkolanjoen Haapajärven alapuoliselle osalle. Näistä syistä ei ole ollut perusteltua velvoittaa yhtiötä osallistumaan Haapajärven alapuolisen Rakkolanjoen kunnostamiseen eikä laimennusvesien johtamista koskeviin selvityksiin.

2. Ympäristölupa

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 17.10.2002 antamallaan päätöksellä nro 53/02/2 myöntänyt ympäristönsuojelulain mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Nordkalk Oyj Abp:n, sittemmin Nordkalk Oy Ab, Lappeenrannan kaivokselle sekä kalsiitti- ja wollastoniittirikastamoille. Lupapäätös on koskenut olemassa olevaa kaivos- ja rikastamotoimintaa, jota oli muutettu toiminnan laajennuksen vuoksi. Luvan saajalla on myös oikeus johtaa Koirinojaan toiminnassaan muodostuvien jätevesien lisäksi niiden kaivospiirissä sijaitsevien teollisuuslaitosten toiminnassa muodostuvat jätevedet, jotka johdetaan yhtiön jätevesien johtamis- ja käsittelyjärjestelmään. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tullut tehdä 30.9.2009 mennessä.

Ympäristölupaviraston päätös on korvannut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellään 15.1.2002 nro 02/0025/2 muuttaman ympäristölupaviraston päätöksen 23.3.2001 nro 20/01/2 lupamääräykset lukuun ottamatta muun ohella lupamääräystä 13. Lupamääräys 13 on siten jäänyt edelleen noudatettavaksi.

Ympäristölupaviraston päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että aikaisempi jätevesiluvan tarkistamista koskeva ympäristölupaviraston 23.3.2001 antama päätös nro 20/01/2 on koskenut kaivoksen ja rikastamojen lisäksi kaivospiirin alueella toimivien sementtitehtaan, kalkkitehtaan, vuorivillatehtaan, mikrokalsiittitehtaan ja PCC-laitoksen toiminnassa muodostuvia Koirinojaan johdettavia jätevesiä. Koirinojaan johdettavan jäteveden päästöraja-arvoiksi on määrätty Vaasan hallinto-oikeuden 15.1.2002 vahvistamat edellä mainitun jätevesilupapäätöksen nro 20/01/2 raja-arvot. Päästöraja-arvoissa on otettu huomioon, että Koirinojaan johdettava jätevesi muodostuu luvan saajan toiminnasta muodostuvista jätevesistä sekä kaivospiirin alueella toimivien muiden toiminnanharjoittajien teollisuuslaitoksilla muodostuvista jätevesistä, jotka johdetaan luvan saajan jätevesien johtamis- ja käsittelyjärjestelmään.

3. Ympäristöluvan tarkistaminen

Itä-Suomen aluehallintovirasto on 4.10.2010 antamallaan päätöksellä nro 91/10/1 tarkistanut mainitun ympäristöluvan lupamääräykset.

Tarkistetut lupamääräykset 10 d ja 11 kuuluvat seuraavasti:

10. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa aiheuttamasta kuormituksesta ja sen ympäristövaikutuksista. Tarkkailu on toteutettava seuraavasti:

d) Jätevesien vesistövaikutuksia on tarkkailtava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla Pikkalan³ojassa, Rakkolanjoessa Haapajärveen asti ja Haapajärvellä. Vesistötarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna Lappeenrannan kaupungin kanssa.

11. Tarkkailun muuttaminen

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan myöhemminkin muuttaa tarkentaen ja täydentäen Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksynnällä.

Tarvittaessa tarkkailumääräyksiä ja hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa aluehallintoviraston päätöksellä.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan luvan saajalla on oikeus edelleen johtaa Pikkalanojaan toiminnassaan muodostuvien jätevesien lisäksi kaivospiirissä sijaitsevien sementtitehtaan, kalkkitehtaan, vuorivillatehtaan, mikrokalsiittitehtaan ja PCC-laitoksen toiminnassa muodostuvat jätevedet, jotka johdetaan luvan saajan jätevesien johtamis- ja käsittelyjärjestelmään. Näitä toimintoja koskevissa ympäristölupapäätöksissä voi toimivaltainen lupaviranomainen antaa toiminnassa muodostuvien jätevesien käsittelyä ja johtamista koskevia tarpeellisia määräyksiä. Pikka³lanojaa pidetään edelleen viemärinä.

Aluehallintovirasto on lausunut tarkkailua koskevan lupamääräyksensä 10 d perusteluina seuraavaa:

Tarkkailumääräykset on annettu, koska ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaan luvassa on muun muassa annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailun, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon sekä toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Lisäksi on määrättävä siitä, kuinka tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Jätteiden osalta velvoite perustuu myös jätelain 51 ja 52 §:iin. Kaivannaisjätteiden osalta velvoite perustuu valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antaman asetuksen (379/2008) 4 ja 12 §:iin. Ympäristönsuojelulain 108 § edellyttää, että mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset tehdään pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Tarkkailua koskevat määräykset ovat tarpeen lupamääräysten noudattamisen varmistamiseksi ja toiminnan valvomiseksi sekä toiminnan ympäristövaikutusten selvittämiseksi.

Aluehallintovirasto on jättänyt tässä yhteydessä tutkimatta yhtiön vaatimuksen jätevesilupaan nro 20/01/2 sisältyvän lupamääräyksen 13 muuttamisesta, koska lupamääräyksessä oli hakijalle lainvoimaisesti asetettu osallistumisvelvoite kunnostushankkeeseen ottaen huomioon kunnostettavan vesistön koko kuormitushistoria.

Yhtiö oli hakemuksessaan esittänyt kustannusten jakautumista kaupungin ja yhtiön kesken koskevan lupamääräyksen 13 toisen kappaleen poistamista ja lupamääräyksen ensimmäisen kappaleen muuttamista kuulumaan seuraavasti:

"Luvan haltijan on osallistuttava Pikkalanjoen kunnostamiseen erikseen rahallisella panoksella, minkä suuruus määräytyy kaivospiiristä tulevien jätevesien ja kaupungin jätevesien kuormitusten suhteessa mitattuna ensimmäisen kerran kolmen menneen kalenterivuoden perusteella tämän päätöksen lainvoimaisuudesta ja tarkistetaan sen jälkeen kolmivuosijaksojen perusteella"

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Nordkalk Oy Ab:n valituksen ympäristöluvan tarkistamista koskevasta aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, sikäli kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Päätösten 23.3.2001 ja 15.1.2002 lupamääräyksen 13 muuttaminen

Hallinto-oikeus on katsonut, että asia (Haapajärven ja sen yläpuolisen Rakkolanjoen osan kunnostuskustannuksiin osallistumisvelvoite) on lainvoimaisesti ratkaistu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 23.3.2001 antamassa päätöksessä nro 20/01/2 siten kuin Vaasan hallinto-oikeus on sen päätöksessään 15.1.2002 nro 02/0025/2 muuttanut. Aluehallintoviraston on siten 4.10.2010 ratkaisustaan ilmenevien perustelujen nojalla tullut jättää määräystä 13 koskeva vaatimus mainituilta osin tutkimatta. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole tältä osin syytä muuttaa tai asiaa palauttaa aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tarkkailtavan vesistöalueosuuden pienentäminen

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan louhoksesta pumpataan vuosittain puhtaita pohja-, sadanta- ja valumavesiä noin 1 500 000 m^3³, mistä noin 500 000 m³³/vuosi johdetaan Ihalaisen teollisuusalueelle prosessien jäähdytysvedeksi ja noin 1 000 000 m³³/vuosi viemäriksi luokitellun Pikkalanojan kautta Rakkolanjokeen ja edelleen Haapajärveen.

Rikastamoiden prosesseissa on suljettu vesikierto. Vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ylijäämävettä johdetaan selkeytysaltailta eteläisen hapetusaltaan kautta Pikkalanojaan. Kalsiitin mikrojauhatuslaitoksen ja saostuslaitoksen prosessivesi johdetaan kemiallisen flokkuloinnin ja selkeytyksen jälkeen eteläisen hapetusaltaan kautta Pikkalanojaan. Muiden laitosten Pikkalanojaan johdettavat jätevedet ovat pääosin puhtaita jäähdytysvesiä.

Tarkkailusuunnitelman mukaan vesistötarkkailua tehdään Pikkalanojassa, Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä. Fysikaalis-kemialliset näytteet otetaan neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, elokuussa ja loka-marraskuun vaihteessa. Analyysejä on kaikkiaan 14 ja lisäksi määritetään a-klorofylli -pitoisuus Haapajärvestä avovesiaikana.

Tarkkailutulosten perusteella Ihalaisen teollisuusalueelta johdettavat vedet lisäävät Rakkolanjoen sameutta ja kiintoainepitoisuutta välittömästi vesien liittymäkohdan jälkeen, mutta toimivat muilta osin laimentajana. Rakkolanjokea pistekuormittaa Ihalaisen teollisuusalueen lisäksi Lappeenrannan kaupungin Toikansuon jätevedenpuhdistamo.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Hallinto-oikeus on katsonut, että toiminnan jätevesien mahdollista vaikutusta Haapajärveen ei voida täysin sulkea pois, joten tarkkailtavan vesistöalueosuuden pienentämiseen ei ole aihetta. Päätöstä ei ole tältä osin syytä muuttaa eikä asiaa tarpeen palauttaa aluehallintovirastolle.

Soveltamanaan oikeusohjeena hallinto-oikeus on lisäksi viitannut ympäristönsuojelulain 46 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Nordkalk Oy Ab on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osalta kuin hallinto-oikeus on pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen jättää tutkimatta yhtiön vaatimuksen muuttaa lupamääräystä 13. Tähän liittyen yhtiö on vaatinut sille asetetun Haapajärven kunnostukseen osallistumista koskevan velvoitteen poistamista vahvistetun suunnitelman toteutuksen jälkeen sekä yhtiön kunnostamisvelvoitteen prosenttiosuuden muuttamista enintään kahdeksi prosentiksi. Lisäksi yhtiö on vaatinut lupamääräyksessä 10 d tarkoitetun vesistön tarkkailuvelvoitteen poistamista Haapajärven osalta Rakkolanjoen ja Haapajärven yläpuoliselta osalta.

Yhtiö on edellä mainituilta osiltaan uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksessä on menettelyvirhe, kun se on hylännyt yhtiön valituksen aluehallintoviraston päätöksestä yhtiön vaatimuksen tutkimatta jättämisen osalta.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 15.1.2002 nro 02/0025/2 muutetun lupamääräyksen 13 ensimmäisen kappaleen mukaan yhtiön on osallistuttava Haapajärven ja sen yläpuolisen Rakkolanjoen kunnostamiseen erikseen vahvistettavan suunnitelman mukaisesti. Ympäristölupavirasto on päätöksellään 16.10.2009 vahvistanut kokonaiskustannuksiltaan noin 2,2 miljoonan euron suunnitelman, johon perustuen kunnostus toteutetaan. Yhtiöllä ei ole ollut tarkoitus vapautua tuohon vahvistettuun suunnitelmaan perustuvasta velvoitteesta, koska siitä vapautuminen takautuvasti ei tässä tapauksessa olisi ollut edes mahdollista. Suunnitelmaa on jo alettu toteuttaa, ja toteuttaminen päättyy vuonna 2013 vesien uudelleen laskemiseen Haapajärveen. Asiassa on kysymys vain osallistumisvelvoitteesta kyseisen vahvistetun suunnitelman mukaiseen kunnostamiseen, ei mahdollisiin tuleviin kunnostamisiin. Koska tällä hetkellä on jo näyttöä siitä, ettei yhtiön toiminnasta aiheutuva jätevesikuormitus ulotu Haapajärveenkään asti, yhtiö on pyytänyt vapautusta mahdollisista uusista Haapajärven kunnostamisvelvoitteista, joihin tuskin on edes tarvettakaan nyt tehtävien kunnostustoimien jälkeen.

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n lausunnon mukaan Ihalaisen teollisuusalueiden (Nordkalk Oy Ab:n ja muiden yhtiöiden keskittymän) jätevesikuormitusta ei enää ole havaittavissa lausunnon liitekartassa Haapajärven yläpuolelle yksilöidyssä paikassa Kemppilässä eikä siten myöskään Haapajärvessä. Kemppilässä tehtyjen mittausten perusteella Ihalaisen teollisuusalueiden osuus, jos kuormitus päätyisi kokonaan Haapajärvelle asti, olisi:

- kiintoaineesta 0,15 %

- BOD_7ATU-kuormasta enimmillään 0,17 %

- fosforista 0,68 % ja

- typestä 0,40 %.

Näiden prosenttiosuuksien perusteella arvioiden yhtiön jätevedet eivät ole Haapajärvessäkään saaneet aikaan ainakaan sellaista merkittävää pitkän aikavälin kuormitusta, joka olisi ilmennyt ravinnekertymänä pohjasedimentissä. Myös Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan selvitysten perusteella kunnostusvelvoite voitaisiin rajata koskemaan ainoastaan Haapajärven yläpuolista vesistöä.

Yhtiön jätevesi on laadultaan alun alkaen ollut lähinnä sameaa kalkkipitoista, mutta hygieenisesti hyvälaatuista vettä. Sen lisäksi yhtiö on pumpannut ajoittain jonkin verran kiintoainetta sisältäviä kuivatusvesiä noin miljoona kuutiometriä lisävedeksi Pikkalanojaan. On yleisesti hyväksyttyä puhdistaa ja parantaa vettä kalkilla, jota käytetään ja on käytetty muun muassa jäteveden puhdistuksessa.

Edellytykset lupamääräyksen 13 muuttamiselle yhtiön vaatimalla tavalla ovat olemassa ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Meneillään oleva kunnostushanke ja jätevesien tarkkailutulokset osoittavat, ettei yhtiön jätevesien vaikutusta pitkänkään aikavälin kuormituksena voida enää Haapajärvessä havaita ja että niiden vaikutus Haapajärven yläpuoliseen Rakkolanjokeen on vähäinen.

Edellä mainituista syistä myös vesistötarkkailua koskevan lupamääräyksen 10 d voimassapitäminen Haapajärven osalta on tarpeetonta. Tarkkailuvelvoitteen voimassaoloaika määrättäneenkin päättymään viimeistään silloin, kun Haapajärveen lasketaan uudelleen vesi eli vuonna 2013.

Ympäristökeskuksen lausunnossa oli todettu, että yhtiön esittämä kolmivuotisjaksoihin perustunut laskelma sen ja Lappeenrannan kaupungin jätevesien kuormitusten suhteessa vaatii lisäselvityksiä. Tästä syystä yhtiö oli muuttanut kustannusosuutta koskevan vaatimuksensa prosenttiosuuteen perustuvaksi. Jäteveden laadun ja aiemmin esitettyjen mittaustulosten perusteella enintään kahden prosentin osuutta Haapajärven yläpuolisen Rakkolanjoen kunnossapitokustannuksista voitaneen pitää yhtiön kannalta kohtuullisena. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n lausunnon yhteydessä esitetyn Rakkolanjoen ulkopuolista kuormitusta vuodelta 2000 koskevan selvityksen mukaan joen fosforikuormituksesta oli 0,4 % ja typpikuormituksesta 1,1 % peräisin Ihalaisen teollisuusalueelta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan yhtiön 10 %:n kustannusosuus vaikutti nykyisten tarkkailutulosten perusteella ylimitoitetulta.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei se anna asiassa lausuntoa.

Lappeenrannan kaupunginhallitus on lausunnossaan uudistanut asiassa aiemmin lausumansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Parhaillaan toteutettavien Haapajärven ja Rakkolanjoen kunnostusten erillisillä lainvoimaisilla päätöksillä aiemmin määriteltyihin vastuisiin ja osallistumiskustannuksiin ei ole mahdollisuutta puuttua tässä yhteydessä.

Yhtiön esittämä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 4.6.2009 päivätty lausunto ei ole riittävä selvitys arvioitaessa yhtiön toiminnan kokonaisvaikutusta Haapajärven kuormitukseen ja kunnostamiskustannuksia. Yhtiön kuormitusaluetta on jo aiemmin supistettu ja yhtiö vapautettu laimennusvesien johtamista koskevista velvoitteista.

Haapajärvi on sisäisesti voimakkaasti kuormitettu. Tärkeimpänä syynä siihen on yleensä vuosikymmeniä kestänyt kuormitus, joka aiheuttaa ravinnekertymää pohjasedimenttiin. Kustannusten jakoa koskevaa lupaehtoa määriteltäessä on otettava huomioon yhtiön myös aiempina vuosikymmeninä aiheuttamat vesistövaikutukset eikä vain viimeisten vuosien tai vuosikymmenen parantuneeseen vedenlaatuun perustuvat vaikutukset.

Yhtiön osallistumisen myöhemmin mahdollisesti tehtäviin kunnostustoimiin tulee perustua sen toiminnan aiheuttamaan vesistökuormitukseen ja asiantuntija-arvioon kuormituksen vaikutuksesta. Se on ratkaistavissa vasta myöhemmissä ympäristölupakäsittelyissä, jos tarvetta kunnostamiseen ilmenee.

Kunnostuksen jälkeen päätöksen lupamääräystä 10 d olisi mahdollista tarkistaa kunnostuksen jälkeisen vesistötarkkailun osalta. Eräs tapa olisi siirtää hyväksyminen Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle. Tarkkailualueeksi olisi otettava Pikkalanoja ja Rakkolanjoki Haapajärveen saakka. Tarkkailu tehtäisiin yhteistarkkailuna kaupungin kanssa.

Haapajärven tarkkailu ei kunnostamisen jälkeen enää olisi välttämätöntä, koska nykykuormituksen mahdolliset vähäiset vaikutukset rajoittuvat jokiosuuteen ennen Haapajärveä.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt, ettei sen tietoon ole tullut mitään sellaista, joka muuttaisi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen 31.12.2009 antamassa lausunnossa esitettyjä näkemyksiä.

Lupamääräyksen 13 mukainen yhtiön 10 %:n kustannusosuus vaikuttaa nykyisten tarkkailutulosten perusteella ylimitoitetulta, kun otetaan huomioon Ihalaisen teollisuusalueen vesien kuormitusosuus ja osin jopa laimentava vaikutus. Kunnostusvelvoite voitaisiin saadun selvityksen mukaan rajata koskemaan ainoastaan Haapajärven yläpuolista vesistöä. Sopivan maksuosuuden määrittäminen vaatisi kuitenkin vielä nykyistä tarkempaa kaikkien osapuolten hyväksymää selvitystä eri kuormitusten vaikutuksista vastaanottavassa vesistössä.

Lupamääräyksen 10 d mukainen Haapajärveä koskeva vesistötarkkailuvelvoite on jossakin määrin yhä perusteltu, koska Ihalaisen teollisuusalueen jätevesien vaikutusta Rakkolanjoen lähinnä talviaikaiseen sameuteen ja kiintoainespitoisuuteen ei voida täysin sulkea pois. Lupamääräystä voitaisiin kuitenkin tarkistaa niin, että tarkkailualueeksi tulisi Pikka³lanoja ja Rakkolanjoki Haapajärveen asti. Tarkkailu suoritettaisiin yhteistarkkailuna Lappeenrannan kaupungin kanssa.

Yhtiö on vaatinut kunnostamisvelvoitteen prosenttiosuuden alentamista enintään kahteen prosenttiin Rakkolanjoen Haapajärven yläpuoliselta osalta, jos kaupunki ja yhtiö eivät muuta sovi. Rakkolanjokea pistekuormittaa Ihalaisen teollisuusalueen lisäksi yhä Lappeenrannan kaupungin Toikansuon jätevedenpuhdistamo. Viime vuosina keskimääräisestä pistemäisestä kiintoaineskuormituksesta noin 15 % ja BOD_7ATU-kuormituksesta alle 2 % on ollut peräisin Ihalaisen teollisuusalueelta. Hygieenisesti Ihalaisen vesi on hyvälaatuista, mutta suolapitoisuutta kuvaava sähkönjohtavuus on ollut jätevesille tyypillisellä tasolla. Ihalaisen jätevesikuorman vaikutuksia ei selvitysten ja laskelmien mukaan ole enää havaittavissa Kemppilässä eikä siten myöskään Haapajärvessä. Tällä perusteella päätöksen lupamääräyksen 13 mukainen velvoite voidaan poistaa tai vähintään laskea kustannusosuutta nykyisestä 2 %:iin.

Nordkalk Oy Ab on vastaselityksessään uudistanut aiemmin esittämänsä ja lausunut vielä seuraavaa:

Vaasan hallinto-oikeus oli päätöksessään 15.1.2002 nro 02/0025/2 pääasiassa 1990-luvun tarkkailututkimustuloksiin perustuen katsonut näytetyksi, ettei yhtiön jätevesien kuormitusvaikutus ulottunut Rakkolanjoen Haapajärven alapuoliseen osaan. Tällöin hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, ovatko yhtiön jätevedet ennen 1990-lukua kuormittaneet tätä osaa joesta.

Yhtiö on korostanut tyytyneensä ympäristölupaviraston kunnostussuunnitelman lainvoimaiseen vahvistamispäätökseen 16.10.2009. Yhtiö on kuitenkin nyt kysymyksessä olevassa asiassa hakenut muutosta siihen, miten yhtiön kuormitusalue on rajattava siitä lukien, kun kunnostus on päättynyt veden palauttamisella Haapajärveen. Suunnitelman mukaisella kunnostustyöllä on ensi kertaa todella puututtu Haapajärven sisäiseen kuormitukseen.

Merkitään, että korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä on ollut Nordkalk Oy Ab:n valituksessa viitattu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 16.10.2009 antama päätös nro 116/09/2 Lappeenrannan kaupungin hakemukseen vesilain mukaisen luvan saamiseksi Haapajärven kunnostamiseen. Kunnostaminen on käsittänyt sitä koskevan suunnitelman mukaisesti Haapajärven tilapäisen kuivattamisen ja muita ympäristölupaviraston päätöksestä ilmeneviä vesistöä muuttavia luvanvaraisia toimenpiteitä. Päätös on lainvoimainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Yhtiön valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Vesistön kunnostaminen

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Nordkalk Oy Ab:n jatkovalituksesta ensin ratkaistava, onko Itä-Suomen aluehallintoviraston tullut tarkistaessaan päätöksellään 4.10.2010 yhtiölle myönnetyn ympäristöluvan lupamääräykset jättää tutkimatta yhtiön aluehallintovirastossa esittämä vaatimus sille lupamääräyksessä 13 määrätyn vesistön kunnostusvelvollisuuden muuttamisesta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan ympäristölupavirasto on päätöksellään 16.10.2009 nro 116/09/2 myöntänyt Lappeenrannan kaupungille vesilain (264/1961) mukaisen luvan Haapajärven kunnostamiseen. Yhtiö on ilmoittanut tyytyvänsä tuolla lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistettuun vesistön kunnostussuunnitelmaan, mutta on kuitenkin halunnut vahvistettavaksi, että yhtiötä ei saman lupamääräyksen perusteella voida enää velvoittaa osallistumaan tulevaisuudessa mahdollisesti vahvistettavien uusien vesistön kunnostussuunnitelmien toteuttamiseen.

Lupamääräyksessä 13 asetettu velvollisuus osallistua vesistön kunnostukseen on lupamääräyksen sanamuodostakin päätellen tarkoitettu olemaan kertaluontoinen. Yhtiötä ei toisin sanoen ole siinä velvoitettu osallistumaan tulevaisuudessa mahdollisesti vahvistettavien Rakkolanjoen vesistön kunnostussuunnitelmien toteuttamiseen. Koska lupamääräys 13 oli ympäristölupaviraston 16.10.2009 antamalla päätöksellä jo pantu täytäntöön ennen aluehallintoviraston ympäristöluvan tarkistamista koskevan päätöksen antamista 4.10.2010, aluehallintovirasto on viimeksi mainitulla päätöksellään voinut tuossa vaiheessa jättää lupamääräyksen muuttamista koskevan vaatimuksen tutkimatta. Samasta syystä yhtiöllä ei myöskään ole mainitun lupamääräyksen 13 perusteella velvollisuutta osallistua muiden kunnostussuunnitelmien toteuttamiseen. Niiden osalta asia voidaan tarvittaessa arvioida muussa yhteydessä erikseen.

Vesistön tarkkailu

Asiassa on Nordkalk Oy Ab:n jatkovalituksesta myös ratkaistava, onko yhtiölle aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 10 d määrätty velvollisuus osallistua jätevesien tarkkailuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla voitu ulottaa koskemaan myös Haapajärveä.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 11 mukaan tarkkailusuunnitelmaa voidaan myöhemminkin muuttaa tarkentaen ja täydentäen Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksynnällä ja tarvittaessa tarkkailumääräyksiä ja hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa aluehallintoviraston päätöksellä.

Asiassa esitetyn Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 4.6.2009 päivätyn lausunnon mukaan tosin kysymyksessä olevan teollisuusalueen jätevesikuorman vaikutuksia ei monen selvityksen ja laskelman mukaan ole enää havaittavissa Haapajärvessä.

Yhtiö on kuitenkin edellä selostetuin tavoin velvoitettu osallistumaan muun ohella Haapajärven kunnostamiseen. Yhtiön ilmoituksen mukaan ympäristölupaviraston päätöksellä 16.10.2009 hyväksytyn kunnostussuunnitelman mukaan toteutettava vesistön kunnostaminen on päättynyt 2013. Tässä vaiheessa, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentissa säädetty varovaisuusperiaate, ei vielä ole ollut edellytyksiä vapauttaa yhtiötä velvollisuudesta tarkkailla Haapajärveä.

Tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen estämättä tarkkailumääräyksiä ja siten muun ohella tarkkailtavaa vesistöaluetta on mahdollista myöhemmin muuttaa lupamääräyksen 11 mukaisessa järjestyksessä.

Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Dahl. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.