Muu päätös 1254/2014

Asia Valitus ympäristölupa-asiassa

Valittajat A, B, C, D, E, F, G ja H

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 28.2.2013 nro 13/0049/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 4.4.2012 antamallaan päätöksellä nro 38/2012/1 myöntänyt Karstulan Morass Oy:lle ympäristöluvan Penikkanevan turvetuotantoon hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Turvetuotantoalueen pinta-ala auma- ja vesienkäsittelyalueineen on 69,3 ha. Tuotantoalue sijaitsee Karstulan kunnan Kiimingin kylässä Kymijoen vesistöalueella.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen lohkon 3 tilaan Tapiola RN:o 18:0 rajautuvalta noin 110 metriä leveältä alalta (noin 4,5 ha) ja tilaan Ojala RN:o 7:1 rajautuvalta alueelta (noin 1,6 ha). Alueet on esitetty aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 olevassa kartassa. Hylätyillä alueilla olevaa puustoa ei saa kaataa ennen kuin turvetuotanto lohkolla 3 on kokonaan päättynyt.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa.

Päätökseen ovat sisältyneet seuraavat lupamääräykset:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 27.1/2 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Myllyjokeen.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä 13.4.2011 toimitetun hakemuksen liitteenä LT 1.4 (liite 10 D) olevan piirustuksen mukaisesti sarkaojarakenteiden, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskenttien avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Pintavalutuskentillä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kaltevuuden perusteella.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin. Auma-alueet tulee sijoittaa vähintään 50 metrin etäisyydelle pintavalutuskentistä.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristys- ja reunaojia saa kaivaa ja syventää vain hakijan hallussa olevalla alueella.

Lohkon 3 pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vuosikeskiarvona, mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien, vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Typpi 20 %

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista.

Turvetuotantoalueen ojitus- ja kuntoonpanotyöt sekä vesien johtaminen lohkon 1 pintavalutuskentälle saadaan aloittaa aikaisintaan kaksi vuotta sen jälkeen, kun pintavalutuskentän rakentamistyöt, muun muassa ojien tukkimistyöt, ovat päättyneet.

Vesienkäsittelyrakenteet on esitettävä ennen käyttöönottoa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Karstulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

5. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 600 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista tai 400 metrin etäisyydelle Vehkalammesta.

Alueella on oltava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymä tuulen suuntaa ja nopeutta osoittava laitteisto. Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

Pölyämistä aiheuttava toiminta on kielletty lohkolla 2 tuulen suunnan ollessa Vehkalampeen päin.

6. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. Melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 dB (L_Aeq) klo 7–22 eikä 50 dB (L_Aeq) klo 22–7. Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 dB (L_Aeq) klo 7–22 eikä 40 dB (L_Aeq) klo 22–7.

Varastointi ja jätteet

7. Tuotantoa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Ongelmajätteitä toimitettaessa on laadittava siirtoasiakirja. Jätteet on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen. Luvan saajan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti.

Luvan saajan on noudatettava hakemukseen sisältyvää kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa. Jätehuoltosuunnitelma on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Arvioinnista on ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

8. Voiteluaineet ja jäteöljy on säilytettävä katetussa tilassa, jossa on tiivisalustainen reunallinen suojarakenne. Polttoainesäiliöiden on oltava tiiviillä alustalla siten, ettei polttoainetta säilytyksen tai tankkauksen aikana pääse maaperään tai ojiin. Paikallaan pidettävien polttoainesäiliöiden on oltava kaksivaippaisia tai valuma-altaalla varustettuja. Polttoainesäiliöissä on oltava ylitäytönestin ja laponesto.

Häiriö- ja poikkeustilanteet

9. Luvan saajalla tulee olla valmiudet tuotantoalueella tapahtuvien konevaurioiden tai onnettomuuksien aiheuttamien ympäristövahinkojen torjuntaan.

10. Toiminnan häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on viipymättä ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Karstulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat on korjattava ja häiriötekijät poistettava viipymättä.

Tarkkailut

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

12. Luvan saajan on selvitettävä lietekerroksen paksuus ja laajuus Myllyjoen suualueelta Lahnajärvestä vuoden 2020 aikana Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

13. Vesistötarkkailun näytteet otetaan Lahnajärven pohjoispäästä (Vapo Oy:n kanssa yhteinen näytepiste) ja Myllyjoesta (6993595, 3392015). Vesistötarkkailu on toteutettava Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman vuosille 2008–2013 periaatteiden mukaisesti. Vesistötarkkailusuunnitelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tiedoksi kolmen kuukauden kuluessa aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Kalataloustarkkailu on tehtävä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava ennen kuntoonpanotöiden aloittamista. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Karstulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle, Karstulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Kivijärven ja Pääjärven kalastusalueille. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuudet sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

14. Luvan saajan on osallistuttava laskuojan kunnossapitoon.

Kalatalousmaksu

15. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 800 euroa kalatalousmaksua Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanotöiden aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

16. Tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Karstulan Morass Oy:lle luvan lohkojen 1, 2 ja 3 pintavalutuskenttien kuntoonpanolle ja rakentamiselle muutoksenhausta huolimatta. Toiminnassa on noudatettava ympäristölupapäätöksen määräyksiä. Muilta osin yhtiön pyyntö aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta on hylätty.

Luvan saajan on ennen toiminnan aloittamista asetettava 3 000 euron suuruinen, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymä vakuus niiden vahinkojen haittojen ja kustannusten korvaamiseksi, jotka lupapäätöksen kumoaminen tai lupaehtojen muuttaminen valituksen johdosta voi aiheuttaa. Vakuuden tulee olla voimassa siihen saakka, kunnes aluehallintoviraston päätös saa lainvoiman tai jos lupa kumotaan tai sen ehtoja muutetaan siihen saakka, kun mahdolliset vahingot, haitat tai kustannukset on korvattu.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelut

Tuotantoaluetta on ollut tarpeen pienentää haetusta tiloilla Tapiola RN:o 18:0 ja Ojala RN:o 7:1 toiminnasta muutoin aiheutuvien naapuruussuhdelaissa tarkoitettujen kohtuuttomien melu- ja pölyhaittojen ehkäisemiseksi. Ottaen huomioon tuotantoalueen ja asuinrakennusten välisen alueen vähäinen puusto ei toiminnasta aiheutuvia kohtuuttomia melu- ja pölyhaittoja voida ehkäistä hakemuksessa esitetyin toimin ilman alueen rajaamista. Rajaamisen jälkeen tilan Tapiola piha-alueen etäisyys tuotantoalueeseen on lähimmillään noin 610 metriä ja tilan Ojala noin 400 metriä. Lisäksi tuotantoalueen rajaamisella estetään turvetuotannon ojitusten haitalliset vaikutukset tilalla Tapiola olevan lähteen vesitalouteen.

Luvan myöntämisen edellytykset

Toiminta täyttää ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupaharkintaa tehtäessä on otettu huomioon myös muu alapuoliseen vesistöön tuleva kuormitus. Arviossa on otettu huomioon Penikkanevan etäisyys muihin ympäristöluvan saaneisiin turvetuotantoalueisiin sekä tuotantoalueiden pinta-alojen ja vesienkäsittelyn perusteella arvioitu toiminnasta aiheutuva vesistökuormitus.

Penikkanevan tuotantoalueen vedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Kaikki pintavalutuskentät sijoittuvat ojitetuille alueille. Lohkojen 1 ja 2 pintavalutuskenttien pinta-alat ovat selvästi mitoitusohjeita suurempia. Lohkon 3 pintavalutuskentän pinta-ala 2,3 ha on 5,8 % sen valuma-alueen pinta-alasta 39,1 ha, mutta pintavalutuskentän muodosta ja kaltevuudesta päätellen kentän tehokas pinta-ala on pienempi, minkä lisäksi kentällä olevat ojat voivat heikentää kentän puhdistustehoa. Lohkon 3 pintavalutuskentälle määrätään puhdistustehon raja-arvot. Lahnajärvi, vaikka onkin hyvässä tilassa, on veden laadultaan rehevä ja siellä on todettu leväkukintoja, minkä takia on tarpeen lohkon 3 pintavalutuskentän riittävän tiheällä tarkkailulla ja puhdistustehon raja-arvot asettamalla varmistua, että vesienkäsittely on riittävän tehokasta ja täyttää tuotantoalueen olosuhteissa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Penikkanevan turvetuotantoalue sijoittuu kokonaan ojitetulle alueelle. Tehty luontoselvitys on olosuhteet huomioon ottaen riittävä päätöksen tekemistä varten. Selvityksessä ja muissa tiedoissa ei ole tullut esille viitteitä alueella tai sen vaikutusalueella esiintyvistä luontotyypeistä tai lajeista, jotka olisivat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja.

Tuotantoalueen länsipuolella on asutusta, jolle aiheutuisi kohtuutonta rasitusta tuotannosta aiheutuvasta melusta ja pölystä. Asutuksen ja tuotantoalueen välinen maasto on osin metsää, mutta osin myös puutonta ja harvapuustoista suota. Tuotantoalueen länsipuolella on myös lähde. Asutuksen ja tuotantoalueen sekä lähteen ja tuotantoalueen välisen etäisyyden kasvattamiseksi tuotantoaluetta on rajattu. Lisäksi pölyhaittoja ehkäistään määräyksellä, jonka mukaan aumoja ei saa sijoittaa alle 600 metrin etäisyydelle asutuksesta.

Koska lohko 2 sijaitsee 250–300 metrin etäisyydellä Vehkalammesta, on ollut tarpeen määrätä pölyhaittojen estämiseksi myös aumojen vähimmäisetäisyydestä (400 m) Vehkalampeen sekä rajoittaa pölyävää toimintaa tuulen suunnan ollessa lammelle päin. Ottaen huomioon, että Vehkalammen rannalla ei ole asutusta eikä muutakaan erityistä virkistyskäyttömerkitystä, ovat määräykset riittäviä Vehkalammen veden laadulle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Vehkalampeen ei johdeta turvetuotantoalueen vesiä.

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Kun otetaan huomioon Penikkanevan ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista tai muuta kohtuutonta rasitusta.

Vesienhoidon toimenpideohjelmassa Lahnajärven tila on luokiteltu hyväksi. Luvan mukainen toiminta kokonaisuutena arvioituna ei vaaranna vesienhoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Lupamääräysten perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–4. Auma-alueiden vähimmäisetäisyydestä pintavalutuskenttiin nähden on ollut tarpeen määrätä, koska turpeen lastaus ja aumaus ovat pölyäviä työvaiheita ja runsas pölyn kertyminen pintavalutuskentille voi heikentää kenttien puhdistustehoa. Lohkon 1 pintavalutuskentällä on ajouria ja lisäksi se sijaitsee ojitetulla alueella ja siksi pintavalutuskentän on annettava kasvittua riittävästi ennen kuin kuivatusvesiä johdetaan sille.

Pölypäästöjen ja melun sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi annetaan toimenpidevelvoitteet lupamääräyksissä 5 ja 6. Lupamääräyksessä asetetut melutason ohjearvot vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja. Pölyhaitan estämiseksi on tarpeen määrätä auman vähimmäisetäisyydestä asutukseen. Koska lohko 2 sijaitsee 250–300 metrin etäisyydellä Vehkalammesta, on ollut tarpeen määrätä pölyhaittojen estämiseksi myös aumojen vähimmäisetäisyydestä Vehkalampeen sekä pölyävän toiminnan rajoittamisesta tuulen suunnan ollessa lammelle päin.

Määräykset 7 ja 8 annetaan jätteiden vähentämiseksi ja roskaantumisen ja öljyvahinkojen estämiseksi. Jätteen haltija on jätelain 6 §:n mukaan velvollinen järjestämään jätehuollon ja jätteen haltijan on oltava selvillä jätteen määrästä ja laadusta sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Haitallisten aineiden maaperään ja vesiin pääsyn estämiseksi sekä maaperän pilaantumisen ehkäisemiseksi on tarpeen antaa määräys muun muassa polttoaineiden varastoinnista. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on tarpeen kaivannaisjätteen synnyn ehkäisemiseksi ja sen haitallisuuden vähentämiseksi.

Häiriötilanteisiin varautumisesta annetaan lupamääräykset 9 ja 10.

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 11–13 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Tarkkailua tulee tehdä kaikkien pintavalutuskenttien ylä- ja alapuolella sijaitsevilta päästötarkkailupisteiltä, koska muutoin ei voida tietää, miten yksittäinen pintavalutuskenttä toimii. Lohkon 3 pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava useammin kuin muiden pintavalutuskenttien, jotta tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä. Liettymäselvityksen uusiminen Lahnajärvestä Myllyjoen laskukohdalta on tarpeen, jotta voidaan verrata alkutilannetta ja tuotannonaikaista liettymätilannetta.

Lupamääräyksen 14 kunnossapitovelvoite on tarpeen toiminnasta aiheutuvien liettymien poistamiseksi.

Lupamääräys 15 on tarpeen kalataloudelle aiheutuvien haittojen estämiseksi. Kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä on otettu huomioon turvetuotannosta aiheutuvien päästöjen suuruus ja vesistössä ilmenevien vaikutusten laajuus.

Turvetuotantoalueelta tulee päästöjä vielä tuotannon päätyttyä ja lupamääräys 16 on tarpeen tuotantoalueen jälkihoidon järjestämiseksi ja päästöjen rajoittamiseksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 6, 41–45, 45 a, 46, 48, 50, 52, 55–56, 90, 101 ja 103 a §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6 ja 15 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheutuva toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on muun ohessa otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski ja muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on pilaantumisen ehkäisemiseksi annettava tarpeelliset lupamääräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista.

Vesilain (19.5.1961/264) 1 luvun 17 a §:n mukaan jos edellä 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin (622/2010) mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain, sittemmin laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin (622/2010) mukaan lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja tulvariskien hallinnasta annetun lain mukaiset tulvariskien hallintasuunnitelmat on otettu huomioon.

Pöly- ja melupäästöt

Lupapäätöksessä on annettu pölyä ja melua rajoittavia määräyksiä. Hakemus on hylätty lohkon 3 tilaan Tapiola RN:o 18:0 rajautuvalta noin 110 metriä leveältä alalta (noin 4,5 ha) ja tilaan Ojala RN:o 7:1 rajautuvalta alueelta (noin 1,6 ha). Hylätyillä alueilla olevaa puustoa ei saa kaataa ennen kuin turvetuotanto lohkolla 3 on kokonaan päättynyt.

Asiassa on kysymys uudesta turvetuotantotoiminnasta ja sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Asuinkiinteistöjä sijaitsee alueella, jolle Penikkanevan pöly- ja meluvaikutukset saattavat ulottua. Hallinto-oikeus katsoo, että luvassa esitetty tuotantoalueen rajoittaminen sekä turvetuotantoalueen reunalla oleva puusto ennaltaehkäisy- ja varovaisuusperiaate huomioon ottaen riittää estämään aiheutuvaa pöly- ja melurasitusta. Rajaamisen jälkeen aluehallintoviraston päätöksen mukaan tilan Tapiola piha-alueen etäisyys tuotantoalueeseen on lähimmillään noin 610 metriä, mikä on tässä tapauksessa katsottava riittäväksi etäisyydeksi kohtuuttomien pöly- ja meluhaittojen estämiseksi.

Vesienkäsittely

Valtakunnallisen vesistöaluejaotuksen mukaan hankealue sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Kivijärven-Vuosjärven alueen Viivajoen valuma-alueella. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan uusien turvetuotantoalueiden lupamenettelyssä tullaan edellyttämään, että vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaista. Keski-Suomessa kyseeseen tulee tällöin pääsääntöisesti ympärivuotinen pintavalutus.

Penikkanevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet on määrätty käsiteltäväksi ympärivuotisesti toimivalla pintavalutuksella. Kaikki pintavalutuskentät perustetaan ojitetuille alueille ja aluehallintovirasto on määrännyt pintavalutuskentillä olemassa olevat ojat tukittaviksi. Lohkon 3 pintavalutuskentälle on sen lisäksi määrätty puhdistustehon raja-arvoja. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Myllyjokeen ja edelleen Lahnajärveen. Lahnajärvestä kuivatusvedet johdetaan seuraavasti: Lahnajoki-Ylä-Kastejärvi-Välijoki-Ala-Kastejärvi-Mustajoki-Ylä-Viivajärvi-Välijoki-Ala-Viivajärvi-Viivajoki-Kivijärvi. Lahnajärvi on vesienhoidon suunnittelussa tyypitelty matalaksi runsashumuiseksi järveksi ja luokiteltu asiantuntija-arviona luokkaan hyvä.

Hakija Karstulan Morass Oy on vastineessaan valituksen johdosta eristysojan osalta esittänyt, ettei eristysojaa ole tarvetta kaivaa valittajan rajalle. Sen lisäksi hakija on esittänyt, että valituksessa mainitut sivuvedet johdetaan samaa reittiä kuten tähänkin asti. Lupamääräyksessä 2 on määrätty, että eristys- ja reunaojia saa kaivaa ja syventää vain hakijan hallussa olevalla alueella. Aluehallintovirasto on myöntänyt hakijalle ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaisen oikeuden johtaa tuotantoalueen vesiä tilalla Pohja RN:o 1:28 sijaitsevaan ojaan määräten samalla, että luvan hakijan on osallistuttava laskuojan kunnossapitoon. Näin ollen valittajien yllä olevat vaatimukset eristysojan siirrosta ja sivuvesien johtamisesta on perusteettomina hylättävä.

Aluehallintovirasto on lupapäätöksessään määrännyt tarkkailusta lupamääräyksissä 11–13. Tarkkailua on tehtävä koko tuotannon ja jälkihoitovaiheen ajan, jotta ajoissa huomataan mahdolliset poikkeamat esimerkiksi puhdistustehossa. Tarkkailuraportit toimitetaan vuosittain valvoville viranomaisille, jotka voivat tarvittaessa antaa vesienkäsittelyä koskevia määräyksiä jo ennen luvan tarkistamista vuonna 2022.

Turvetuotantoalueen vesien käsittelyssä on ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin kohdan 2 mukaisesti käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Kuivatusvesien ravinteet ja kiintoaine saattavat aiheuttaa alapuolisessa vesistössä merkittävää pilaantumista, mikä voi näkyä esimerkiksi vesistön rehevöitymisenä ja liettymisenä. Vesienkäsittelyn tehokkuuteen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti, koko ja valittu tekniikka sekä vesienkäsittelyjärjestelmän asianmukainen perustaminen ja huoltaminen. Hallinto-oikeus toteaa, että ympärivuotinen pintavalutus on yllä olevien seikkojen perusteella katsottava olevan parasta käyttökelpoista tekniikkaa Penikkanevan olosuhteissa. Valittajien vaatimus lohkon 1 hylkäämisestä vesien käsittelyn perusteella on näin ollen hylätty.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, ettei Penikkanevan turvetuotantohankkeen kuivatusvesien johtaminen vaaranna vesienhoitosuunnitelman tai toimenpideohjelmien tavoitteiden toteuttamista tai aiheuta ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin vastaisia seurauksia.

Kiinteistöllä Tapiola RN:o 18:0 oleva lähde

Kiinteistöllä Tapiola RN:o 18:0 sijaitsee lähde. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan lähde on noin 1 m²:n kokoinen ja se sijaitsee noin 200 metriä Penikkanevan turvetuotantoalueen rajasta. Kun otetaan huomioon lähteen sijainti, tuotantoalueen rajaukset ja lähteen veden todennäköinen muodostumisalue, hallinto-oikeus katsoo, ettei Penikkanevan turvetuotannosta voi aiheutua vanhan vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitettua seurausta.

Selvitykset

Asiakirjojen mukaan hakija on teettänyt Penikkanevalla suotyyppien kartoituksen sekä kasvillisuusselvityksen 11.10.2009. Selvityksessä todetaan, että suoalue on luonnontilaisuudeltaan heikko tai korkeintaan kohtalainen. Tuotantoalueelta ei löytynyt myöskään viitteitä huomioon otettavasta kasvillisuudesta tai eläinlajistosta. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on esitetty riittävät selvitykset Penikkanevan turvetuotantoalueen luontoarvoista. Kun otetaan lisäksi huomioon, että kyseinen alue on ojitettu, hallinto-oikeus katsoo, ettei hakemusta ole ollut tarpeen täydentää lisäselvityksellä Penikkanevan luonnonolosuhteista. Hallinto-oikeus myös katsoo, että hakemuksessa ja sen liitteissä on lupaharkinnan suorittamisen kannalta riittävästi selvitetty alueen linnustoa. Alueen muuttamiselle turvetuotantoalueeksi ei ole luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä. Valituksen täydennyksessä esitetty lausunto turvetuotantoalueen lähiympäristön luonnonoloista ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Voimäensuon, Penikkanevan ja Vetelänevan turvetuotantoalueiden kuntoonpano

Kyseessä on valitus Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä 4.4.2012 nro 38/2012/1 koskien Penikkanevan turvetuotantoalueen ympäristölupaa. Luvat ratkaistaan tapauskohtaisesti. Näin ollen hallinto-oikeus ei voi määrätä Voimäensuon, Penikkanevan eikä Vetelänevan kuntoonpanoaikataulusta tässä yhteydessä, koska hakija on hankkeissa eri kuin Penikkanevassa. Hallinto-oikeus on kuitenkin päätöstä tehdessään ottanut huomioon edellä mainitut hankkeet.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatu selvitys, aluehallintoviraston päätös sekä päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden voida katsoa aiheutuvan sellaista kohtuutonta rasitusta naapureille pölyn taikka melun muodossa, että lupaa ei turvetuotannolle rajatulla alalla voitaisi myöntää. Luvassa määrätty parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen vesienkäsittely ja puhdistustehot sekä tarkkailua koskevat määräykset huomioon ottaen Penikkanevan kuivatusvesien johtamisella ei ennalta arvioiden aiheudu alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumista. Yhtiön laatiman luontoselvityksen mukaan hankealueella tai vaikutusalueella ei esiinny luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja lajeja tai muita luonnonarvoja, jotka estäisivät luvan myöntämisen. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat siten olemassa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti lupapäätöksen lupamääräyksiä on muutettava siten, että suojakaista lohkon 3 reunassa pidennetään Tapiolan tilan rajalla koko tuotantoalueen mittaiseksi ja pölyävä toiminta lohkolla 3 kielletään tuulen ollessa asutukseen päin.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Penikkaneva sijaitsee Suomenselän vedenjakajalla, jossa suot toimivat vesivarastoina ja virtaamien säätelijöinä. Virtaamat ovat pieniä ja järvien veden vaihtuvuus on hidasta. Soiden hävittäminen vedenjakajalta vaikuttaa alueen hydrologiaan lisäten tulvariskiä ja toisaalta vedenpuutetta. Penikkanevan purkuvesistön Lahnajärven yläpuolella vesistössä on vain Pääpohjanjärvi, jonka kunnostaminen on suunnitteilla mataluuden ja umpeenkasvun takia.

Vesistövaikutuksia koskevan arvion perustana käytetään luonnon kuormitusta, joka tapahtuisi ihmisen toimista riippumatta. Kiintoaineen luonnonhuuhtoumaksi on sovittu 2 mg/l. Tuolle arvolle ei kuitenkaan näytä olevan perusteita. Luonnonhuuhtoumaa on yliarvioitu ja samalla on väheksytty turvetuotannon merkitystä vesistöjen kuormittajana.

Luonnontilaiselta suolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on noin 0,5 mg/l. Sama kuormitus aiheutuu 20–60 vuotta sitten ojitetuista, sammaloituneista metsäojista. Penikkanevan ojat ovat sammaloituneet, joten suolta valuvassa vedessä on noin 0,5 mg/l kiintoainetta. Hakijan mukaan Penikkanevan tuotantoalueelta virtaavan veden kiintoainepitoisuuden lisäys on purkukohdassa Myllyjokeen 0,12 mg/l, todellisuudessa määrä on noin 13 mg/l, ja Lahnajärveen laskiessa 0,02 mg/l, todellisuudessa 2,5 mg/l.

Penikkanevan kuntoonpanovaiheen kuormitus on laskettu pienemmäksi kuin tuotantovaiheen. Kuormitusarvio ei perustu suokohtaisiin tietoihin vaan alueellisiin ja muihin turvetuotannon kuormitustarkkailun keskiarvoihin.

Nykyiset ominaiskuormitusluvut eivät kerro kuormitushuippujen päästöistä, jotka ovat vesieliöstön kannalta haitallisimpia. Kiintoainekuormituksesta puuttuvat hetkelliset ylivalumat (rankkasateet ja kevättulvat) ja eristysojista tuleva kuormitus. Tuotantovaiheen koko kiintoainekuorma Penikkanevalta voi olla jopa noin 15 000 kilogrammaa vuodessa.

Päästöt on moninkertaisesti aliarvioitu, mikä vaarantaa oikeusturvan sekä yksityiseltä että yleiseltä kannalta. Lahnajärvellä on 10 kesämökkiä, Kastejärvillä viisi ja Ylä-Viivajärvellä 40. Väärät kuormitusarviot ja niiden perusteella myönnetyt luvat ovat jo johtaneet useiden vesistöjen pilaantumiseen.

Parhaiten toimivat pintavalutuskentät sijaitsevat yleensä tuotantoalueen ulkopuolella. Hakijan pintavalutuskentät eivät täytä vesien käsittelyn perusvaatimuksia. Kentän tulisi olla luonnontilainen eikä sen kasvillisuutta saisi vahingoittaa. Luonnontilaiselle alueelle suunniteltu ojitettu pintavalutuskenttä toimii parhaimmillaankin huonosti ja voi jopa lisätä kuormitusta. Ojitetut kentät eivät puhdista kunnolla fosfaattifosforia, rautaa ja humusta. Katkosten rakentaminen aiheuttaa uusia uria eivätkä katkokset estä kiertovirtauksia, joten pintavalutuskenttien teho jäänee arvioitua heikommaksi.

Lohkon 1 kentältä on poistettu puusto raskailla metsäkoneilla syksyllä 2008. Valitukseen liitetyistä kuvista näkyy, miten kenttä on käsitelty. Uria ei voi peittää eikä ojia tukkia huonontamatta vielä lisää kentän puhdistuskykyä. Kasvillisuus ei tule täyttämään uria ja painanteita. Huonosti toimiva valutuskenttä ei ole parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tämän seurauksena hakemus on lohkon 1 osalta hylättävä, vaikka lupa muutoin jätettäisiin voimaan.

Muutkaan pintavalutuskentät eivät ole luonnontilaisia. Lohkon 3 pintavalutuskentälle on kaltevuuden takia määrätty tiheämpi tarkkailu ja puhdistustehon raja-arvot. Niillä ei saada kuitenkaan esiin kaikkia päästöjä eikä kattavaa tietoa ohi- eikä ylivirtaamista, koska esimerkiksi kevättulvien aikaan näytteet otetaan vain kerran viikossa ja laaja analyysivalikoima vain kahdesti kuukauden aikana. Kiintoaineesta on pidätettävä 50 %, mihin kentän laadun takia tuskin päästään. Tämän vuoksi lohkon 3 pinta-alaa on pienennettävä, mikäli lupa jätetään voimaan.

Lohkojen 2 ja 3 pintavalutuskentät rajoittuvat tuotantolohkoihin ja jäävät lohkojen 1 ja 2 väliin. Tuotantoalueessa kiinni olevalle kentälle laskeutuu turvepölyä, joka siirtyy vesistöön ojitetun kentän oikovirtaamien mukana, samoin kuin keräilyojien ja laskuojankin pinnalla. Myös auma on liian lähellä pintavalutuskenttiä ja laskeutusaltaita. Pöly vähentää kenttien puhdistustehoa ja toimintaikää.

Lupapäätöksen mukaan matala alusveden happipitoisuus on aiheuttanut Lahnajärvessä ravinteiden vapautumista sedimentistä. Esimerkiksi maaliskuussa 2004 alusveden happipitoisuuden ollessa 1,2 mg/l on kokonaisfosforipitoisuus ollut pintavedessä 32 μg/l ja alusvedessä 54 μg/l. Laadullisesti vesi on välttävän ja tyydyttävän rajoilla. ELY-keskuksen lausunnossa todetaan, että kokonaisfosforin osalta vaarallisen kuormituksen raja-arvo on hyvin lähellä. Kun näin on ilman yhtäkään turvekenttää, lisäpäästöt voivat heikentää purkuvesistön tilaa äkillisesti. Vesiekosysteemin tila muuttuu varsin nopeasti hyvästä tyydyttäväksi, kun kuormitus ylittää tietyn ekologisen kynnysarvon.

Penikkanevan paikoin hyvin vetinen luonnontilainen osa kuivuu, mikä lisää valuntaa ja heikentää osaltaan alapuolisen vesistön tilaa, koska kuormitus on olennaisesti suurempi kuin olisi kokonaan ojitetulta suolta. Hankealueen kuivatus saattaa vaikuttaa myös Tapiolan tilan mailla olevaan lähteeseen. Alueen pohjavesien virtauksia ei ole selvitetty.

Lahnajärven valuma-alueella on myös Voimäensuon tuotantoalue. Voimäensuon kiintoainekuormitus (1,72 g/m²/a) on samalla tavoin aliarvioitu kuin Penikkanevan. Voimäensuonkaan ympäristöluvassa ei ole otettu huomioon hetkellisiä ylivalumia eikä eristysojista tulevaa kuormitusta. Voimäensuon tuotantovaiheen kiintoainekuormitus on todellisuudessa noin 12 500 kg/a.

Viivajoki, johon myös Penikkanevan kuivatusvedet ohjataan, on määritetty lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Järvitaimen on erittäin uhanalainen napapiirin eteläpuolella. Viivajoki on merkittävä muun muassa taimenen lisääntymiselle ja joki on alueen tärkeimpiä koskikalastuskohteita. Viivajokeen ja Välijokeen on istutettu myös rapuja.

Jokien tila heikkenee ja kunnostusten hyödyt menetetään, kun turvetuotannon humus- ja muu kuormitus jatkuu vuosikymmeniä. Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin fosforin, typen ja kiintoaineen lisäksi humusta, johon on sitoutunut metalleja. Pitkäaikaisvaikutusta voi olla etenkin elohopealla, jota kertyy kaloihin. Vesienhoitoasetus ja vaarallisten aineiden asetus edellyttävät metallikuormituksen vesistövaikutusten huomioon ottamista. Kadmiumin ja elohopean tarkkailua tulee tehostaa, koska niiden päästöjä on vähennettävä.

Turvekentiltä valuva humus pilaa vesiä. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei liukoista humusta saada laskeuttamalla kiinni. Turvetuotannon valumavesien ympärivuotista käsittelyä tutkineen TuKos-projektin ja turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointia ja uusia hallintamenetelmiä tarkastelleen TuVeKu-hankkeen mukaan pintavalutuskenttä poistaa liukoisesta humuksesta parhaimmillaankin vain 18 %, mutta pahimmillaan lisää sen määrää 51 %.

Lupaviranomainen kuitenkin arvioi, että koska Lahnajärven vesi on jo luontaisesti runsashumuksista, luvassa määrätyt toimet riittävät humuksen vaikutus- ja haitta-arvioinnin osalta. Tämän arvion luotettavuutta vähentävät kuormitusarvion epävarmuudet sekä vähäiset ja puutteelliset tiedot vesistöstä. Esimerkiksi Myllyjoen tilaa ei ole selvitetty.

Vesienhoitolain mukainen velvoite vesistöjen hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä ja hyvässä tilassa pysyminen koskee kuitenkin myös jokia. Penikkanevan alapuolisten vesien ekologinen luokka perustuu toistaiseksi arvioon, ei tutkimustietoon. Lahnajärvi on määritelty reheväksi, humuspitoiseksi järveksi. Rehevyys johtunee vanhojen ojitusten kuormituksesta. Se on siis muuttunut eikä alkuperäinen tila, jota luokan olisi kuvattava.

Lahnajärven syvänteessä on todettu hapen vajausta esimerkiksi vuosina 1999 ja 2003–2004. Turvevesien liukoinen humus voi entisestään vähentää pohjan happipitoisuutta. Hapen puute vapauttaa ravinteita sedimenteistä ja rehevöittää vesistöä. Sisäinen kuormitus jatkuu pitkään, vaikka päästöt loppuisivatkin.

Vesipuitedirektiivin mukaan myös turvetuotannon lupamenettelyssä on otettava huomioon ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu direktiivi ja siinä luetellut aineet. Humus kuuluu liitteen aineryhmiin.

Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan uutta turvetuotantoa ei pääsääntöisesti tulisi ohjata alueille, joilla vesien hyvää tilaa ei saavuteta tai se uhkaa alentua hyvästä tai erinomaisesta tilasta alempaan luokkaan, ellei suojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia.

Penikkanevalla Hirsisaaren länsipuoleinen alue on yhdistelmätyypiltään aapasuo. Keskiboreaaliset aapasuot on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Seudun parhaimman lakkasuon luontoarvoja ovat lähde, Vehkalammella pesivät kaakkuri ja teeri, alueellisesti uhanalaiset metso ja riekko sekä metsäpeura. Turvekenttään rajoittuvat erittäin uhanalaiset luontotyypit lähteinen ruoho- ja heinäkorpi, metsäkorte- sekä juolasarakorpi. Vaarantuneita ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä on useita.

Hakijan teettämässä luontoselvityksessä on useita puutteita. Ajankohta on ollut väärä. Edelleen on selvittämättä muun muassa uhanalaiset suoperhoset ja muut hyönteiset. Luontoselvitys ainakin uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien osalta olisi laadittava, koska ojituksesta on 40 vuotta ja suon tila on lajien suhteen saavuttanut uuden tasapainon.

Ympäristölupaa ei saa myöntää, jos toiminnasta aiheutuu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Alueella ei tarvitse olla luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia kohteita, vaan riittää, että vaikutusalueella on luonnonarvojen puolesta poikkeuksellisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi ojittamattomia suon osia ei tule vaarantaa, etenkään kun ne edustavat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Niiden merkittävyyttä lisää se, että lähisuot on pääosin ojitettu.

Turpeennoston vaikutukset ovat mittavammat kuin ympäristölupapäätöksessä annetaan ymmärtää, eikä vesiä voi puhdistaa turvelietteestä ja muista haitta-aineista. Uuden tuotantoalueen kuormituksesta aiheutuisi ympäristössä merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa, jota ei voida poistaa lupamääräyksillä. Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan yleiseltä kannalta tärkeää muuta käyttömahdollisuutta ei saa vaarantaa. Lahnajärvellä ja sen alapuolisilla järvillä on merkittävää virkistyskäyttöä, samoin Kivijärveen laskevalla Viivajoella, joka on koskikalastuskohde. Ympäristönsuojelulain varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteet huomioon ottaen Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon, jossa on todettu, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia asiaan vaikuttavia seikkoja, joiden perusteella hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä tulisi muuttaa. Ympäristöluvassa tuotantoaluetta on rajattu siten, että valittajien kiinteistölle tuotantotoiminnan melu- ja pölypäästöistä aiheutuva kohtuuton haitta estyy. Rajaamisen jälkeen Tapiolan tilan piha-alueen etäisyys tuotantoalueesta on lähimmillään noin 610 metriä.

Keski-Suomen ELY-keskus on lausunnossaan viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja on lisäksi todennut muun ohella seuraavaa:

Keski-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle 12.8.2011 antamassaan lausunnossa selvittänyt 3. vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheessa vuonna 2009 Keski-Suomen liiton tekemien suokasvillisuus- ja linnustoselvityksien tulokset.

Valittajat ovat toimittaneet hallinto-oikeuteen 18.6.2012 tehdyn maastotutkimuksen tuloksena laaditun Penikkanevan kasvisto, kasvillisuus ja suojeluarvo -selvityksen. Tämä selvitys antaa yksityiskohtaista, joskin samansuuntaista, tietoa sekä Hirsisaaren länsipuolen että Tapiolan tilan ympäristötukialueen kasvillisuudesta ja suojeluarvoista. Molemmat alueet ovat turvetuotantoalueiden ulkopuolella. Kuten ELY-keskus on aiemminkin todennut, turvetuotannon aloittaminen vaikuttaisi pitkällä tähtäimellä myös tuotantoalueiden ulkopuolelle jäävien, etenkin Hirsisaaren läheisyydessä olevan, luonnontilaisen suon lajistoon sekä uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin luontotyyppeihin. Ympäröivien alueiden ojitukset ovat kuitenkin ilmakuvien mukaan jo vaikuttaneet Hirsisaaren länsipuoliseen alueeseen sen reunaosilla.

Tapiolan tilan arvokkaimmat alueet lähteineen sisältyvät ympäristötukialueen rajaukseen tilan pohjoisosassa lohkon 3 läheisyydessä. Juuri tämän alueen suotyyppejä ja lajistoa on selostettu edellä mainitussa selvityksessä. Samaan vuonna 2008 annettuun ympäristötukipäätökseen sisältyvät Rahkasuo (3,97 ha) ja tilan peltojen itäpuolella oleva vähäpuustoinen suo (2,71 ha). Yhteensä tilalla on ympäristötuen kohteena olevia alueita 16,9 ha.

Penikkanevan luontoselvitykset vuosilta 2009 ja 2012 tuovat yksityiskohtaista ja arvokasta lajisto- sekä luontotyyppitietoa luontoarvoista, joihin turvetuotannolla pitkään jatkuessaan on vaikutuksia. Alueella ei kuitenkaan ole luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja lajeja tai luontotyyppejä. Valituksessa esitettyjen uusien luontoselvitysten tekeminen ei ole tarpeen.

Keski-Suomen maakuntavaltuusto on kokouksessaan 14.11.2012 hyväksynyt 3. vaihemaakuntakaavan ja alistanut sen ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Penikkaneva on merkitty kaavaan numerolla 27 ja tu1-merkinnällä turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi. Tuotantokelpoisen, yli 1,5 metriä syvän alueen pinta-alaksi on merkitty 88 hehtaaria.

Vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoon soveltuvan alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon asutus, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta sekä tuotantopinta-alapoistumat ja rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää. Lisäksi tu1-alueiden maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että turvevarojen hyödyntäminen on mahdollista luontoarvot turvaten. Vaihemaakuntakaavaan on merkitty tu1-merkinnällä Lahnajärven Myllyjokeen laskevaksi turvetuotantoalueeksi myös Puukellonneva (37 ha), joka sijaitsee Penikkanevan koillispuolella.

Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa on annettu koko maakunnan turvetuotantoa koskeva suunnittelumääräys: Turvetuotanto tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että kulloinkin voimassa olevassa Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa esitetyt vesienhoidon tavoitteet saavutetaan. Lisäksi tietyillä valuma-alueilla turvetuotantoa on voimakkaasti vaiheistettava ja vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokonaistuotanto on suunniteltava ja mitoitettava siten, että se ei vaikuta vesien tilaan heikentävästi. Näistä yksi on Kivijärven-Vuosjärven valuma-alue 14.44 (pois lukien Vuosjärvi), mille alueelle myös Penikkanevan vedet tulevat.

Keski-Suomen ELY-keskus kalatalousviranomaisena on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Turvetuotannon vesistövaikutukset heikentävät ainakin lohensukuisten kalalajien ja rapujen menestymistä kuormitetussa vesistössä. Lisääntynyt kiintoaineksen määrä saattaa tukkia järvitaimenen kutualueita ja heikentää soraikkojen läpivirtausta ja lisäksi voi rajoittaa rapujen levinneisyyttä ja lisääntymistä. Tuotantoalueiden valumavedet lisäävät myös Penikkanevan alapuolisessa vesistössä rehevöitymisestä johtuvia haittoja sekä pohjan liettymistä. Rehevöityminen voi ilmetä muun muassa pyydysten tavanomaista nopeampana likaantumisena, kalojen makuhaittoina ja jopa kalastuksen ja ravustuksen estymisenä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen raportissa (RKTL:n työraportteja 9/2013) todetaan, että taimenen poikastiheydet olivat syksyllä 2012 Keski-Suomen koskissa edelleen keskimääräistä alhaisempia, mutta selvästi parempia kuin vuonna 2011. Sateinen runsasvetinen kesä lienee ollut taimenenpoikasille edullisempi kuin pari edellistä kuumaa kesää. Taimenen poikastiheys on edelleen pieni, kun otetaan huomioon, että seurantakohteissa ovat mukana Keski-Suomen ja koko Kymijoen vesistön parhaat taimenkosket ja -joet. Vuosien 1996–2012 keskiarvo kaikista seurantakohteista on 13 yks./100 m², mikä on alhainen verrattuna esimerkiksi Kuhmoisten Kivikosken ja Laukaan Simunankosken keskimääräiseen poikastiheyteen vastaavana aikana (45 ja 37 yks./100 m²). Hankkeen vaikutusalueen Viivajoki on tärkeä koskikalastuskohde, minkä lisäksi taimen lisääntyy siinä.

Kalastukselle ja kalakannoille aiheutuvat vahingot voidaan kompensoida kalatalousmaksulla.

Karstulan Morass Oy on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja lupapäätöksen pysyttämistä voimassa.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Toiminnanharjoittajan laskelma ja arvio tuotannonaikaisesta kiintoainepäästöstä on suuruusluokkaa 2 500 kg/v. Muutoksenhakijoiden käyttämän asiantuntijan arvion mukaan kokonaispäästö on noin 15 000 kg/v, vaikka päästö vaihteleekin hetkellisten ylivalumien intensiteetin, keston ja määrän mukaan. Viimeksi mainitussa analyysissa on osoitettu, että toiminnanharjoittajan laskelmat perustuvat virheellisiin lähtöoletuksiin, eivätkä sisällä pääosaa rankkasateiden ja tulvavesien kuljettamista päästöistä. Lisäksi valunnat ja taustakuormitusarviot ovat vääriä. Toiminnanharjoittajan laskelma ei siis ole edes suuruusluokaltaan oikea.

Ongelman ydin on, että kun turvetuotannon päästöt on vuosikymmeniä arvioitu samalla tavalla, aikaisempia tapoja tehdä päätöksiä on vaikea muuttaa. On kuitenkin kohtuutonta, että vanhaa toimintatapaa jatketaan, vaikka nykyisen päästölaskennan osoitetaan perustuvan virheellisiin lähtöoletuksiin.

Jos muutoksenhakijoiden esittämät laskelmat on tehty väärin tai niissä on virheitä, olisi todettava, missä kohtaa ja miksi ne ovat virheelliset. Jos ne ovat oikein, olisi myönnettävä ja korjattava luvituksessa tähän asti tehdyt virheet.

Penikkanevalta turvevedet valuisivat maakuntakaavan matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueelle (mv 8). Viivajoen valuma-alueen vedet laskevat Kivijärveen, jonka kuuluisa muikku kärsii jo nyt turvetuotannon takia samenevasta vedestä.

ELY-keskus totesi jo lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa, että kokonaisfosforin osalta vaarallisen kuormituksen raja-arvo Lahnajärvessä on hyvin lähellä jo nykyisellä kuormituksella. Lahnajärven keskisyvyys on vain kaksi metriä. Järven tila oli käyttökelpoisuusluokituksessa välttävän ja tyydyttävän rajoilla ja sen syvänteessä on todettu hapen vajausta. Jos happikato laukaisee sisäisen kuormituksen, vesistön tilaluokka alenee.

Kalatalousmaksu kohdistuu vain yhteen intressiin. Vahinkoja muulle vesiluonnolle, loma-asutukselle ja matkailulle ei korvata, vaikka turpeenkaivun päästöjen haitat ovat pysyviä ja muuttavat koko vesiekosysteemiä peruuttamattomasti.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen mukaan (ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) ojitetun pintavalutuskentän toiminta on epävarmempaa kuin ojittamattoman, minkä johdosta pintavalutukseen on käytettävä ensisijaisesti ojittamatonta aluetta.

Turpeennostoon myönnetään ympäristölupia ilmeisen väärin perustein, koska samaan aikaan vesistöjä velvoitetaan myös kunnostamaan turvetuotannon päästöjen takia. Kuormitus tuotantoalueilta on jatkuvasti suurempaa kuin lupapäätökset antavat ymmärtää tai sitten vesistöt eivät kestä luvan mukaistakaan kuormitusta. Penikkanevan tapauksessa ne pilaavat Viitasaaren reitin alkulähteitä ja tuhoavat aikaa myöten paitsi Lahnajärven ja arvokkaan Viivajoen myös muut valuma-alueen pienet järvet ja joet.

Penikkanevan turvetuotanto vaarantaisi vesienhoitolain edellyttämän vesien hyvän ekologisen tilan ja aiheuttaisi merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, jota ei voida poistaa lupamääräyksillä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet lisäkirjelmän.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Lupamääräyksen 11 ensimmäinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminnanharjoittajan on esitettävä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa. Suunnitelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta."

Muutoin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon:

1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski;

2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset;

3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

3) lain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; tai

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä;

5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ilman, että kuitenkaan velvoitetaan käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Luvassa on toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisesti arvioitaessa sekä onnettomuuksien ehkäisemiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä 43 §:n 3 momentin mukaisesti annettaessa otettava huomioon, mitä toiminnan sijoituspaikkaa ja vaikutusaluetta koskevassa tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisessa tulvariskien hallintasuunnitelmassa on esitetty.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan lupapäätöksestä on lisäksi käytävä ilmi, miten vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat sekä merenhoitosuunnitelma ja tulvariskien hallinnasta annetun lain mukaiset tulvariskien hallintasuunnitelmat on otettu huomioon.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee sisältää tiedot toiminnan sijaintipaikasta ja sen ympäristöolosuhteista. Mainitun momentin 6 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee sisältää tiedot toiminnan päästöjen laadusta ja määrästä veteen, ilmaan ja maaperään sekä toiminnan aiheuttamasta melusta ja tärinästä.

Turvetuotantoa koskevat ympäristöhallinnon ohjeet

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen julkaisemassa Turvetuotannon ympäristönsuojeluoppassa (2008) on esitetty ympäristönsuojelun hyviä käytäntöjä turvetuotannossa. Mainitussa oppaassa esitetyt seikat eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niiden voidaan katsoa edustavan julkaisuajankohtana vallinnutta käsitystä turvetuotannon ympäristövaikutuksista ja tarvittavista ympäristönsuojelutoimista. Mainitun oppaan liitteessä 3 on selostettu turvetuotantoon liittyviä termejä. Oppaan sivulla 81 todetaan luonnonhuuhtoumasta seuraavaa: "Luontaisella huuhtoutumisella eli luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan maa-alueilta vesistöön kulkeutuvia ainemääriä olotilassa, jossa ihmisen toiminta ei ole vaikuttanut huuhtouman määrään ja laatuun. Velvoitetarkkailun päästöjen laskennassa luonnonhuuhtouman arvoina käytetään seuraavia: kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l ja kiintoaine 2 mg/l."

Ympäristöhallinnon julkaisemaan Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeeseen (2/2013) on kerätty ajantasaista tietoa turvetuotannon hyvistä ympäristönsuojelun käytännöistä. Tämäkään ohje ei ole oikeudellisesti sitova. Mainitun ohjeen sivulla 57 on todettu päästötarkkailun osalta muun ohella seuraavaa: "Nettopäästöjen laskenta tai arviointi luotettavasti on hyvin vaikeaa, sillä tuotantoalueen virtaama ei ole sama kuin virtaama ennen tuotannon aloittamista. Luonnontilaisilta soilta ja erilaisilta ojitusalueilta lähtevän veden kiintoaine-, humus- ja ravinnepitoisuudet vaihtelevat hyvin paljon. Luotettavaa virtaaman tai veden laadun ennakkomittausta on vaikea järjestää ja se vaatisi usean vuoden ennakkotarkkailun. Sen vuoksi on perusteltua käyttää ensisijaisesti bruttopäästöjä. Jos kuitenkin nettopäästöjä lasketaan, taustapitoisuuksina käytetään seuraavia pitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, kokonaistyppi 500 μg/l ja kokonaisfosfori 20 μg/l."

Viimeksi mainitussa ympäristöhallinnon ohjeessa on todettu ojitetusta pintavalutuskentästä muun ohella seuraavaa (s. 44): "Ojitetulla pintavalutuskentällä tarkoitetaan ojitetulle suo- tai turvealueelle perustettua, ojittamattoman pintavalutuskentän tavoin toimivaa vesiensuojelurakennetta. Ojitetuilla pintavalutuskentillä on saatu valumavedestä poistumaan kiintoainetta ja epäorgaanista typpeä. Niiltä on kuitenkin todettu huuhtoutuvan humusaineita, rautaa ja fosforia, minkä vuoksi menetelmää tulee vielä kehittää. Kentän puhdistusteho on talvella usein huonompi kuin sulan maan aikana. Ojitetun pintavalutuskentän puhdistusteho tulisi varmistaa riittävän tiheän, ympärivuotisen seurannan avulla. Ojitettu kenttä voi olla aikoinaan metsälannoitettu, mikä voi heikentää kentän puhdistuskykyä ainakin alkuvaiheessa.

Tarkkailutulosten perusteella ojitetulta pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on ollut pääsääntöisesti huonompi kuin ojittamattomalta pintavalutuskentältä lähtevän veden. Tuotantovaiheen ojitetulta pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut Pohjois-Suomessa vuosina 2003–2011 keskimäärin 5,5 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 53 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 1 203 μg/l ja kemiallinen hapenkulutus 29 mg O₂/l. Länsi-Suomessa vastaavat luvut ovat: kiintoainepitoisuus 7,8 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 81 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 1 834 μg/l ja kemiallinen hapenkulutus 58 mg O₂/l. Itä-Suomessa vastaavat luvut ovat: kiintoainepitoisuus 4,8 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 83 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 2 002 μg/l ja kemiallinen hapenkulutus 59 mg O₂/l. Tarkkailutulosten mukaan ojitettujen pintavalutuskenttien reduktiot ovat keskimäärin olleet kiintoaineella 14–87 % ja kokonaistypellä 6–53 %. Osalta ojitetuilta kentiltä on huuhtoutunut fosforia, mutta osa kentistä on poistanut kokonaisfosforia hyvin, parhaimmillaan 74 %."

Edelleen viimeksi mainitussa ohjeessa on todettu, että ojitetun pintavalutuskentän pinta-ala tulee olla vähintään 5 % valuma-alueesta eli jonkin verran ojittamattomalle pintavalutuskentälle asetettua mitoitusarvoa suurempi.

Asiassa saatu selvitys

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 4.4.2012 myöntänyt Karstulan Morass Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Penikkanevalla noin 69,3 hehtaarin alalla. Hakemus on hylätty lohkon 3 tilaan Tapiola RN:o 18:0 rajautuvalta noin 110 metriä leveältä alalta (noin 4,5 ha) ja tilaan Ojala RN:o 7:1 rajautuvalta alueelta (noin 1,6 ha).

Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Myllyjokeen.

Vesienkäsittelymenetelmänä ovat sarkaoja-altaat päisteputkineen, kolme laskeutusallasta ja kolme ympärivuotista pintavalutuskenttää. Turvekerroksen paksuus kentillä on 1,0–2,0 metriä. Turve on rahkasaraturvetta ja pohjamaa on moreenia. Kaikkien pintavalutuskenttien alueilla on ojia.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lohkon 1 pintavalutuskentän pinta-ala on 8,1 %, lohkon 2 pintavalutuskentän pinta-ala 10,4 % ja lohkon 3 pintavalutuskentän 5,1 % pinta-ala sen valuma-alueen pinta-alasta.

Aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelman tuotantovaihetta koskevien päästöjen tarkkailun osalta on todettu, että nettopäästöt lasketaan käyttäen taustapitoisuuksina luonnontilaisen suon pitoisuuksia: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kiintoaine 2 mg/l.

Hakemuksen täydennyksenä aluehallintovirastolle toimitetussa lisäliitteessä LT 3.1 on ilmoitettu arvioidut pitoisuuslisäykset eri virtaamatilanteissa Penikkanevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdassa sekä laskussa Lahnajärveen. Kuivatusvesien purkukohdassa kiintoaineen pitoisuuslisäys on tuon arvion mukaan 0,12 mg/l ja Lahnajärveen laskiessa 0,02 mg/l. Kuntoonpanokaudella kiintoaineen lisäys kuivatusvesien purkukohdassa on 1,00 mg/l ja laskussa Lahnajärveen 0,19 mg/l. Lisäliitteessä LT 3.2 on todettu, että tuotantokaudella keskimääräinen veden laatu on kiintoaineen osalta 4,6 mg/l ja kuntoonpanokaudella 10 mg/l. Lisäliitteessä LT 3.3 on todettu, että metsätalouskäytössä olevien valuma-alueiden veden mediaanipitoisuus on kiintoaineen osalta 3,9 mg/l.

Hankealue sijoittuu Kymijoen päävesistöalueelle, Viitasaaren reitin Kivijärven–Vuosjärven valuma-alueen Viivajoen osavaluma-alueelle. Viivajoen valuma-alueella on Penikkanevan lisäksi ympäristölupakäsittelyssä Vapo Oy:n Voimäensuon turvetuotantoalue (58,1 ha). Vetelänevan (48,1 ha) kunnostustyöt aloitetaan vuonna 2011. Keski-Suomen ELY-keskus on kalatalousviranomaisena antamassaan 31.8.2011 päivätyssä lausunnossa todennut, että lupa Penikkanevan turvetuotantoon voidaan myöntää lausunnosta ilmenevin velvoittein.

Penikkanevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Myllyjoesta Lahnajärveen. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Lahnajärvi on luokiteltu matalaksi runsashumuksiseksi järveksi, jonka tila on asiantuntija-arvion mukaan hyvä. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut lausunnossaan, että järvi on rehevä ja a-klorofyllipitoisuudet ovat korkeat. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet vuosina 1995–2007 välillä 27–97 µg/l ollen mediaaniarvona 39 µg/l. Hyvän ja tyydyttävän raja-arvo on lausunnon mukaan kyseisellä tyypillä 55 µg/l.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetussa 26.3.2013 päivätyssä muutoksenhakijoiden teettämässä analyysissa Penikkanevan kiintoainekuormituksen laskemisesta on todettu vaikutuksista vesistöön ja sen käyttöön muun ohella, että nettokiintoainekuorma on hakijan toimittamassa laskelmassa esitettyjen tietojen perusteella 2,27 mg/l eikä päätöksessä mainittu 0,12 mg/l. Samoin laskussa Lahnajärveen pitoisuuden lisäys on 0,42 mg/l eikä 0,02 mg/l. Selvityksessä todetaan, että kiintoainekuorma on suuruusluokaltaan laskettu väärin. Kun otetaan huomioon hetkelliset ylivalumat, eristysojista virtaava kuormitus ja kaikki kunnostusvaiheen kuormitus, on kuormitus kuusinkertainen ympäristölupahakemuksessa esitettyyn arvioon verrattuna. Koko päästön määräksi on arvioitu vähintään noin 15 000 kilogrammaa vuodessa, josta seuraisi, että kiintoaineen lisäys purkukohdassa olisi 13,6 mg/l ja laskussa Lahnajärveen 2,5 mg/l.

Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 on todettu uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelusta seuraavaa: "Uusien turvetuotantoalueiden lupamenettelyssä tullaan edellyttämään, että vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusten mukaista. Keski-Suomessa kyseeseen tulee tällöin pääsääntöisesti pintavalutus, joka tullaan rakentamaan useimmiten ympärivuotisesti toimivaksi. Uutta turvetuotantoaluetta on oletettu tulevan Keski-Suomeen vuosina 2010–2015 yhteensä noin 4 000 ha vuoden 2008 tasosta."

Mainitussa toimenpideohjelmassa on edelleen todettu ohjauskeinoista muun ohella seuraavaa: "Uusi turvetuotanto suunnataan jo ojitetuille, tuotannossa oleville alueille ja käytöstä poistuneille turvepelloille. Alueille, joiden vesistöt eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä tai joiden tila uhkaa huonontua hyvästä tai erinomaisesta, ei pääsääntöisesti tulisi ohjata uutta turvetuotantoa, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia (kemikalointi, uusi tuotantomenetelmä)."

Oikeudellinen arviointi

Muutoksenhaun keskeinen sisältö

Valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle on muun ohella katsottu, että hankkeen kiintoainepäästöt ja vesistövaikutukset on aliarvioitu. Muutoksenhakijat ovat lisäksi pitäneet ongelmallisena sitä, että pintavalutuskentät sijaitsevat ojitetuilla alueilla. Valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle on vedottu siihen, että määrätyllä tarkkailulla ei saada kattavaa tietoa erityisesti niin sanottujen ylivirtaamatilanteiden aikaisesta kuormituksesta. Valituksensa tueksi muutoksenhakijat ovat toimittaneet sekä hallinto-oikeudelle että korkeimmalle hallinto-oikeudelle muun ohella diplomi-insinööri Jaakko Koppisen laatimat analyysit kiintoainepäästön määrästä Penikkanevalla.

Lupamääräyksen 11 muuttaminen

Lupamääräyksen 11 ensimmäisen kappaleen mukaan käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Liitteessä 3 on muun ohella todettu, että lohkon 3 osalta virtaamaa mitataan jatkuvatoimisesti ympäri vuoden. Vesinäytteiden ottamisen ajankohdat käyvät tarkemmin ilmi liitteestä 3.

Ympäristöhallinnon julkaisemassa Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (2/2013, s. 34) on todettu, että turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä merkittävä osa muodostuu ylivirtaamatilanteissa, jolloin liikkeellä on suurimmat ainemäärät ja jolloin myös vesienkäsittelyrakenteiden puhdistustehokkuus usein heikkenee. Muutoksenhakijat ovat korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja hallinto-oikeudelle tekemiensä valitusten tueksi esittäneet selvitystä, jonka johtopäätökset ovat saman suuntaisia mainitussa ohjeessa esitetyn selvityksen kanssa.

Mainitussa ympäristöhallinnon ohjeessa (s. 78) on todettu, että ylivirtaamana pidetään tilannetta, jossa tuotantoalueelta lähtevä valunta on 10–15 -kertainen keskivaluntaan (10 l/s/km²) verrattuna tai sateen rankkuus on suurempi kuin 20 mm/vuorokausi. Tällaisissa tilanteissa, joita aluehallintoviraston päätöksen tarkkailua koskevassa liitteessä tarkoitetun kevättulvan lisäksi voi syntyä rankkasateen vaikutuksesta, voi muodostua merkittävä osa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä. Näin ollen kokonaiskuormituksen arvioimiseksi ja erityisesti lupamääräyksessä 3 tarkoitettujen lohkon 3 pintavalutuskentälle asetettujen puhdistustehon raja-arvojen laskemiseksi vuosikeskiarvona on erityisen tärkeää saada tietoa myös ylivirtaamatilanteiden aikana vesistöön pääsevästä kuormituksesta.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 3 tarkkailusta esitetyt seikat, siihen sisältyvien tarkkailumääräysten perusteella on epävarmaa, saadaanko mainittujen tarkkailutoimenpiteiden seurauksena oikeaa tietoa ylivirtaamatilanteiden aikaisesta kuormituksesta vesistöön. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti, on lupamääräystä 11 täydennettävä ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla. Suunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä on erityisesti otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, jolloin virtaama on poikkeuksellisen suuri. Kuormituksen luotettavaksi selvittämiseksi riittävänä on pidettävä joitakin kertoja toistettavaa näytteenottoa, jonka perusteella virtaamatietojen avulla voidaan ilmoittaa kokonaiskuormitus ja verrata sitä asetettuihin puhdistusvaatimuksiin. Riittävä näytteidenottomäärä esitetään suunnitelmassa, jonka ELY-keskus hyväksyy.

Valituksen hylkääminen

Turvetuotannon ympäristönsuojelumenetelmien käytössä olleita käytäntöjä kuvanneessa ympäristöhallinnon oppaassa (2008) on todettu kiintoaineksen luonnonhuuhtouman olevan 2,0 mg/l. Tähän nähden ympäristölupaviranomainen on asiaa vuonna 2012 ratkaistessaan voinut lähteä siitä olettamasta, että toiminnasta aiheutuvaa nettokuormitusta laskettaessa kiintoaineksen luonnonhuuhtouma on 2,0 mg/l. Ympäristölupapäätöstä ei voida pitää lainvastaisena sen vuoksi, että luonnonhuuhtouman määrästä on esitetty erilaisia arvioita ja että se aluekohtaisesti vaihtelee. Kuten sittemmin vuonna 2013 annetussa ympäristöhallinnon ohjeessa on todettu, luonnontilaisilta soilta ja erilaisilta ojitusalueilta lähtevän veden kiintoainepitoisuudet vaihtelevat hyvin paljon. Myönnettyä lupaa ei ole syytä muuttaa sen vuoksi, että tuossa selvityksenä huomioon otettavassa ympäristöhallinnon uudessa ohjeessa kiintoaineksen taustapitoisuuden määräksi on mainittu 1,0 mg/l.

Hakemuksen täydennykseen liitetyssä lisäliitteessä LT 3.2 hakija on esittänyt, että tuotantokaudella veden laatu koko vuoden aikana on keskimäärin sellainen, että se sisältää kiintoainetta 4,6 mg/l. Edellä viitatulla tavalla ympäristöhallinnon ohjeessa 2/2013 on todettu, että tuotantovaiheen ojitetulta pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut vuosina 2003–2011 Pohjois-Suomessa keskimäärin 5,5 mg/l, Länsi-Suomessa 7,8 mg/l ja Itä-Suomessa 4,8 mg/l. Hakijan esittämää arviota tuotantovaiheen aikaisesta kuormituksesta ei näihin lukuihin verrattuna voida pitää virheellisenä siten, että asia olisi palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi kiintoainekuormitusta koskevan täsmällisemmän arvion esittämiseksi.

Hallituksen esitykseen eduskunnalle muun ohella laiksi vesienhoidon järjestämisestä (HE 120/2004 vp) sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin.

Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin. Vesienhoitosuunnitelma ei vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisedellytyksiin. Vesienhoitosuunnitelmassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa esitetty voidaan muutoin osaltaan ottaa selvityksenä huomioon ympäristöluvan myöntämistä ja sen lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa esitetyt seikat on otettu riittävällä tavalla huomioon lupaharkinnassa.

Hakemukseen on liitetty selvitystä kysymyksessä olevan alueen luonnonarvoista. Luontoselvitys on tehty ajankohtana, jolloin alueen luonnonarvot eivät välttämättä ole luotettavasti todettavissa. Hallinto-oikeudelle toimitetusta, muutoksenhakijoiden pyynnöstä laaditusta selvityksestä käy ilmi, että alueen pääasialliset luonnonarvot sijoittuvat tuotantoalueen ulkopuoliselle alueelle. Alueesta ja sen mahdollisista luonnonarvoista saatua selvitystä voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden ympäristölupaharkinnan kannalta riittävänä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon luonnonsuojelulain 41 §:n 3 momentti ja luonnonsuojelulain 49 §, hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä ei ole perustetta kumota sen vuoksi, että hakija ei olisi esittänyt ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua selvitystä.

Kun edelleen otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevien tuotantoalueen lohkojen koot ja niiltä johdettavien vesien käsittelystä esitetyt ratkaisut sekä aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset, ei nyt kysymyksessä olevasta toiminnasta lupamääräysten mukaan harjoitettuna aiheudu sellaista ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua seurausta, joka olisi luvan myöntämisen este tai jonka vuoksi asia olisi uuden lupaharkinnan suorittamista varten palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.