Muu päätös 1354/2014

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. B ja hänen kuusi asiakumppaniaan

3. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 22.3.2013 n:o 13/0164/2

Asian aikaisempi käsittely

Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on 15.2.2012 tekemällään (43 §) ja 27.2.2012 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä myöntänyt C:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan kalliokiven ja moreenin ottamiseen Hämeenlinnan kaupungin Mäskälän kylässä sijaitsevilta tiloilta Takaperä RN:o 1:71 ja Ala-Pataila RN:o 9:9. Toimintaa on harjoitettava esitetyn ottamissuunnitelman ja annettujen lupamääräysten mukaisesti.

Lupaan on liitetty muiden ohella seuraavat lupamääräykset:

1. Luvan viimeinen voimassaolopäivä on 19.1.2022.

2. Valvontamaksun määräytymisen perusteena oleva arvioitu vuotuinen otto on 95 500 kuutiometriä (kokonaisottomäärä 955 000 kuutiometriä).

- - -

8. Pohjaveden pinnan korkeutta on tarkkailtava neljä kertaa vuodessa ja laatua on tarkkailtava päätöksen liitteen mukaisesti. Laaja analyysi tulee tehdä ennen aloituskatselmusta ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Vuosittain ottotoiminnan aikana tulee tehdä suppea analyysi liitteen mukaisesti. Mikäli pohjaveden korkeudessa ja laajuudessa ei ilmene oleellisia muutoksia kahden vuoden aikana, pohjaveden korkeutta voidaan mitata kuuden kuukauden välein touko- ja marraskuussa.

- - -

17. Maa-ainesten ottotoimintaa säädellään ympäristöluvassa (toiminta-ajan, melun, pölyn tms. rajoitukset).

- - -

20. Ottoalueella ei saa säilyttää polttoaineita. Koneiden ja öljytuotteiden säilytys- ja tankkauspaikan päällysteen tulee olla vettä läpäisemätön ja siihen liittyvä viemäröinti varustaa hakemuksen mukaisesti hiekan- ja öljynerotusjärjestelmällä.

- - -

Ympäristö- ja rakennuslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

C on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman, eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa säädettyjen ainesten ottamisen rajoitusten kanssa. Suunnitelma ei rajoita ympärillä olevaa maankäyttöä eikä alueen käyttöä metsätalousmaana ottamistoiminnan lopettamisen jälkeen. Kun ottamistoimintaa harjoitetaan lupamääräyksiä noudattaen, ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitukset Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt kysymys:

Ennen maa-ainesluvan myöntämistä aloitettu ottamistoiminta

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija on tämän maa-aineslupa-asian käsittelyn yhteydessä käynyt suunnittelualueella huhtikuussa 2011 ja havainnut, että tilojen Takaperä RN:o 1:71 ja Ala-Pataila RN:o 9:9 alueilla oli jo louhittu kalliota ilman maa-aineslupaa. Ympäristö- ja rakennuslautakunta on käsitellyt kokouksessaan 15.6.2011 § 173 tätä luvatonta ottamistoimintaa, joka on saadun selvityksen mukaan ollut käynnissä syyskuun 2010 ja loppuvuoden 2010 välisenä aikana ja jonka seurauksena maa-aineksia on otettu noin 15 000 kuutiometriä. Lautakunta on päättänyt tehdä luvattomasta maa-ainesten otosta maa-aineslain 18 §:n mukaisen ilmoituksen syyttäjäviranomaiselle.

Sillä seikalla, että maa-ainesten otto on aloitettu ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä, ei ole merkitystä valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Luvatonta ottamista koskeva asia käsitellään omana prosessinaan ja maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset maa-aineslain säännösten perusteella omassa lupaprosessissaan.

Sovellettavat maa-aineslain säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

C:lle myönnetty ympäristölupa

Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on 9.11.2011 § 259 myöntänyt C:lle ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaa kalliokiviaineksen louhintaa ja murskausta sekä asfaltin valmistamista varten. Lupapäätöksessä on käsitelty muun muassa toiminnasta ympäristölle aiheutuvia melu- ja pölyhaittoja ja päästöjä vesiin sekä asetettu näiltä osin lupamääräyksiä. Toiminta-aikojen osalta ympäristöluvassa on muun muassa määrätty, että kiviainesta saa porata arkisin maanantaista torstaihin kello 7–22 ja perjantaisin kello 7–18. Räjäytykset on tehtävä arkipäivänä kello 8–16 ja rikotus maanantaista perjantaihin kello 7–18. Toimitus ja kuljetusten vastaanotto on sallittua arkisin maanantaista torstaihin kello 6–22 ja perjantaisin kello 6–18. Ympäristölupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Maankäytön suunnittelu

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa suunnittelualueella ei ole aluevarauksia. Alueella voimassa olevassa oikeusvaikutuksettomassa yleiskaavassa alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Alueella ei ole asemakaavaa.

Maakuntakaavalla ei ole oikeudellista merkitystä maa-aineslupaharkinnassa. Näin ollen maa-ainesluvan myöntäminen ei edellytä, että ottoalue sijoittuu maakuntakaavassa kallioaineksen ottamisalueeksi varatulle alueelle. Kun alueella ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa, maa-aineslain 3 §:n 2 momentti ei tule asiassa sovellettavaksi.

Asutukselle aiheutuva haitta

Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin.

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti.

Suunnittelualuetta lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat alueen pohjoispuolella noin 650 metrin päässä. Ottamisalueen lähiympäristöön ovat valituksenalaista päätöstä tehtäessä olleet suunnitteilla tai rakentumassa myös uudet asuinalueet Siiri II ja Siiri III. Näistä ottamisalue sijoittuu lähimmillään noin 750 metrin etäisyydelle.

Kun otetaan huomioon alueella jo olevan asutuksen sekä sinne suunnitteilla olevan asutuksen etäisyys ottamisalueesta ja se, että toiminnan aiheuttamat melu- ja pölyhaitat on tarkemmin käsitelty ja niiden torjumiseksi on annettu määräykset toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Murskaamon toimintaan liittyviä seikkoja ei ratkaista maa-aineslupa-asian yhteydessä.

Ottamistoiminnasta aiheutuva liikenne

Ottamisalueelle on liittymä Velssintieltä, joka on yleinen tie. Alueella liikennöidään lupahakemuksen mukaan pääasiassa maanantaista perjantaihin kello 7–22. Ottamistoiminnasta aiheutuva liikennöinti yleisellä tiellä ei sellaisenaan voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Myöskään liikenneturvallisuus ei sellaisenaan voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittavaksi. Nyt kysymyksessä olevan alueen liikenneolosuhteet sekä ympäristölupaan sisältyvä toimitusten ja kuljetusten vastaanottoa koskeva lupamääräys huomioon ottaen liikenteestä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle sellaista haittaa, jota voitaisiin pitää luvan myöntämisen esteenä.

Lähialueen vesistöt ja talousvesikaivot

Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue on alueen länsipuolella noin 950 metrin päässä sijaitseva II luokan pohjavesialue (Hietamäki). Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 8 mukaan pohjaveden pinnan korkeutta on tarkkailtava neljä kertaa vuodessa. Myös pohjaveden laatua on tarkkailtava.

Ottamisaluetta lähimpänä sijaitseva pintavesistö on Nautalammi, joka sijaitsee noin 1,4 kilometrin etäisyydellä alueesta sen eteläpuolella. Lähin suurempi vesistö on Kankaistenjärvi, joka sijaitsee noin 3,3 kilometrin päässä ottamisalueesta koilliseen. Ottamisalueen ympäristössä on suoalueita. Hakijan ilmoituksen mukaan sadevedet kulkeutuvat luontaisesti ottoalueelta pintavaluntana ympäröiville suoalueille. Ottoalueen pintavedet johdetaan toiminnan aikana selkeytysaltaaseen, josta ne imeytetään maastoon tilan Takaperä RN:o 1:71 alueelle. Sieltä ne kulkeutuvat edelleen ympäröiville suoalueille.

Kun otetaan erityisesti huomioon ottamisalueen sijainti luokittelemattomalla pohjavesialueella ja maa-ainesluvan lupamääräykset, ottamistoiminnasta ei ottamissuunnitelman mukaisesti toimittaessa ja lupamääräyksiä noudatettaessa ennalta arvioiden aiheudu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Etäisyydet lähimpiin vesistöihin ja kaivoihin huomioon ottaen toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu myöskään pinta- tai kaivovesille niiden laatuun tai kaivojen antoisuuteen liittyvää vahinkoa tai muutoksia, joita ei varotoimenpitein ja lupamääräyksin pystytä torjumaan. Tältä osin tulee lisäksi ottaa huomioon, että vesistöä, pohjavettä ja kaivoja koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittaviksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä ja että C:lle myönnettyyn ympäristölupaan sisältyy maaperään ja vesiin suuntautuvia päästöjä koskevia lupamääräyksiä, jotka koskevat muun ohella pintavesivaikutusten seurantaa, polttoainesäiliöiden laatua ja sijoittamista sekä ympäristölle vaarallisten aineiden käsittelyä.

= = =

Alueen luontoarvot

POSKI-projektissa Velssinkalliosta tehdyssä luontoinventoinnissa on todettu itä- ja koillisrinteen olevan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas alue, jonka louhinta on epäsuotuisaa. Itärinteellä on jyrkänteitä, seinämäisiä lohkopintoja ja porrasmaista hyllyisyyttä. Rinteessä on paikoin louhikkoa ja alla komea sammalpeitteinen kivikko. Rinteessä on useita isoja osittain hiiltyneitä kantoja muistomerkkinä metsäpalosta. Lehtipuustoa on poikkeuksellisen runsaasti. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat useat isot raidat ja melko isot haavat. Velssinmäen alueen maininnanarvoisia lajeja ovat muun muassa yövilkka, valko- ja sinivuokko, mäntykukka, kivikkoalvejuuri, sormisara, niittymaarianheinä, valkolehdokki ja haurasloikko.

Hämeen ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -yksikön diplomi-insinööri Terhi Moilanen on 29.4.2011 osoittanut Hämeenlinnan kaupungin rakennustarkastajalle sähköpostiviestin, jossa on todettu, ettei ELY-keskus anna lausuntoa C:n maa-aineslupahakemuksen johdosta, koska suunniteltu ottamisalue ei sijaitse I tai II luokan pohjavesialueella tai alueella, jolla olisi valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila on antanut 2.5.2011 päivätyn lausunnon, jossa on todettu muun ohella, että Velssinkallion alueen koillisrinteessä on muun muassa useita haapoja ja kolopuu. Kuusen juurelta on 27.4.2011 tehdyssä tarkastuksessa löytynyt liito-oravan tuoreita papanoita. Alue saattaa soveltua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi.

Hämeen ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ylitarkastaja on antanut liito-oravan huomioon ottamista nyt kysymyksessä olevalla maa-ainesalueella koskevan lausunnon 29.8.2011, jossa on muun ohella todettu, ettei uhanalaisrekisterissä ole tietoja lupahakemuksessa tarkoitetulta alueelta. Sieltä on kuitenkin löydetty liito-oravan jätöksiä, mikä osoittaa, että liito-orava käyttää tätä aluetta ruokailualueenaan ainakin joskus. Varmuutta siitä, että kyseessä olisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, ei kuitenkaan ole. ELY-keskus ei ole käytettävissään olleiden tietojen perusteella voinut ottaa kantaa siihen, onko luonnonoloja ja hankkeen ympäristövaikutuksia selvitetty riittävästi. Tähänastisten tietojen perusteella näyttää siltä, että ainakaan koko alueella luonnonarvot eivät ole niin merkittävät, että hakemuksen voisi kokonaan hylätä. Jos ottoaluetta supistettaisiin etelä- ja itäosastaan, luontoarvoiltaan merkittävimpien osa-alueiden säilymismahdollisuudet parantuisivat oleellisesti ja liito-oravan eläminen siellä olisi edelleen mahdollista.

Suunnittelualueella on toimitettu katselmus 27.9.2011, jossa ovat olleet läsnä muun muassa maanomistaja, ELY-keskuksen ylitarkastaja, kaupungin ympäristöasiantuntija, ympäristötarkastaja ja rakennustarkastaja. Katselmuksessa on paikallistettu liito-oravahavaintoon liittyvä kuusi ja kolopuu. ELY-keskuksen mukaan havainnon perusteella ei tehtäisi päätöstä, jolla alue rajattaisiin toimenpiteiden ulkopuolelle.

C on ilmoittanut, että puiden kaatamisesta on tehty metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle, jolla ei ole ollut asiasta huomautettavaa.

ELY-keskus ei ole tämän maa-aineslupa-asian käsittelyn yhteydessä edellyttänyt, että alueen luontoarvoja selvitettäisiin enemmälti. Valittajatkaan eivät ole esittäneet yksilöityä selvitystä siitä, että suunnittelualueella tai sen läheisyydessä olisi sellaisia maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja erikoisia luonnonesiintymiä, jotka estäisivät ottamistoiminnan alueella, tai että ottamistoiminnasta aiheutuisi huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteisiin. Tähän nähden alueen luonnonolosuhteiden selvittäminen laajemmin ei ole tarpeen. Esitetty selvitys huomioon ottaen alueella ei ole osoitettu olevan sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät maa-ainesluvan myöntämisen.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

C on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman, eikä ottaminen edellä hallinto-oikeuden päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksissa esitetyin tavoin ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet kysymyksessä olevilta osin

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan esittämillään perusteilla vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sekä Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.

2. B:n ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sekä Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sillä, että tapaus on rikostutkinnan alaisena, ei ole merkitystä. C oli kuitenkin louhinut suuren osan kalliosta jo silloin, kun toiminnan lupahakemus tehtiin. Hyväksymällä toiminta jälkikäteen annetaan viesti, että luvanvarainen toiminta voidaan aloittaa ilman suunnitelmaa ja lupamenettely on pelkkä muodollisuus.

Alueelle ei ole maakuntakaavassa tai yksityiskohtaisemmissa kaavoissa määritelty maa-ainesten ottoaluetta. Kallion louhinta-alueet tulisi kuitenkin varata maakuntakaavassa, koska niillä aiheutetaan maisemaan peruuttamattomia jälkiä ja vaarallisia liikkumisympäristöjä. Suunnittelemattomana tällaisella toiminnalla aiheutetaan jatkuvia kiistoja. Hämeenlinnan kaupunki on kaavoittanut Velssinmäen länsipuolelle Siirin asuinaluetta (Siiri II), joka ulottuu noin kilometrin päähän louhintapaikasta. Suunnitteilla oleva asuinalue Siiri III on tarkoitus sijoittaa lähemmäs. Velssin alueen kallion louhiminen aiheuttaa meluhaittoja ja ilmanlaatuongelmia sekä vaarallisen lähiympäristön jo nyt alueella olevalle haja-asutukselle.

Toiminta on ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n kanssa. Kaunista maisemakuvaa on turmeltu jo ennen lupahakemuksen vireilletuloa. Alue sijaitsee kahden maakuntakaavassa rajatun pohjavesialueen välissä. Kalliomäen louhiminen lisää valuntaa, joka heikentää pohjavesialueen merkitystä.

Toisin kuin hallinto-oikeus on todennut, lähin pohjavesialue sijaitsee idässä alle 600 metrin päässä.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lähin pintavesi on 1,4 kilometrin päässä oleva Nautalammi, vaikka todellisuudessa lähin pintavesi on 600 metrin päässä oleva Kaakkolammi. Hallinto-oikeus on päätöksessään maininnut yläjuoksulla sijaitsevan Kankaistenjärven, mutta alajuoksulla yhtä lähellä sijaitseva suurempi Katumajärvi on sivuutettu. Velssin maa-ainesten ottoalue on Myllyojan valuma-aluetta ja louhinta lisää alajuoksulla olevien Matkolammen ja Katumajärven kuormitusta. Katumajärvi on tärkeä lähivirkistysalue Hämeenlinnan kaupungin kupeessa. Sen rannoilla on loma-asutuksen ohella runsaasti vakituista asutusta ja useita matkailuyrittäjiä. Järven tilan heikkeneminen onnistuttiin 2000-luvun alussa pysäyttämään mittavassa järven suojeluhankkeessa. Katumajärveen laskeva Myllyoja on myös tunnettu harvinaisesta kääpiöityneestä purotammukkakannasta, joka on nyt uhattuna. Purotammukka vaatii puhtaan virtaavan veden elinympäristökseen ja kutupaikoikseen.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, Velssinkalliolla on saattanut esiintyä liito-oravaa, jonka esiintymispaikat on suojeltu luonnonsuojelulailla. Alueella on ollut myös metsälain 10 §:ssä suojeltu noro. Hallinto-oikeus on sivuuttanut nämä seikat katsoen, että valittajat eivät ole yksilöineet maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja erikoisia luonnonesiintymiä ja että alueella ei ole osoitettu olevan sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät maa-ainesluvan myöntämisen. Toiminta on alkanut luvatta, ilman tarvittavia suunnitelmia ja prosessin kuluessa on tietoisesti hävitetty lailla suojeltuja luontoarvoja. Tällaista toimintaa ei pidä hyväksyä.

3. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sekä Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt samoja näkökohtia kuin B ja hänen asiakumppaninsa ja lisäksi seuraavaa:

Lähin pintavesi on ottoalueen pohjoispuolella 340 metrin päässä sijaitseva Myllyjoki. Mainittu joki laskee Matkolammin kautta Katumajärveen, joka on Hämeen ELY-keskuksen päätöksellä todettu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Näin ollen toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa Katumajärven tilan, ei tule hyväksyä, jotta järvi vesipuitedirektiivin mukaisesti saavuttaisi hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä. Ottoalueen eteläpuolella, noin 600 metrin päässä sijaitsee Kaakkolammi.

Liito-oravan esiintyminen Velssinkallion alueella on dokumentoitu kunnan ympäristöasiantuntija Heli Jutilan 2.5.2011 päivätyssä lausunnossa. Se perustuu paikallakäynnin 27.4.2011 yhteydessä tehtyihin havaintoihin.

Ympäristöasiantuntija toimitti lausuntonsa heti myös Hämeen ELY-keskukseen, jonka tehtäviin luonnonsuojeluviranomaisena olisi kuulunut tarkastaa kohde ja tehdä päätös siitä, rajataanko alue liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Jostain syystä Hämeen ELY-keskuksessa ei tehty asialle mitään. Ympäristö- ja terveystarkastaja pyysi 7.7.2011 ympäristöluvan valmisteluun liittyen ELY-keskuksen lausuntoa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaamisen tarpeesta. Vastauksena siihen ELY-keskuksen ylitarkastaja 29.8.2011 totesi, että jos ottoaluetta supistettaisiin etelä- ja itäosastaan, luontoarvoiltaan merkittävimpien osa-alueiden säilymismahdollisuudet parantuisivat oleellisesti ja liito-oravan eläminen siellä olisi mahdollista. Siihen liittyen laadittiin myös kartta, josta ilmenivät maa-ainesten oton ulkopuolelle jätettävät alueet. Jostain syystä näitä alueita ei ole otettu huomioon hankkeen maa-aines- eikä ympäristöluvassa.

Jutilan raportissa mainittu liito-oravan papanoiden löytöpaikka sekä lajille soveltuva puusto löytyi itse ottoalueen sisältä, toisin kuin ELY-keskuksen ylitarkastajan raportista voisi ehkä ymmärtää. Siten liito-oravasta oli selvästi dokumentoitu havaintoja suunnitellulta ottoalueelta. Vaasan hallinto-oikeus on ympäristölupa-asiassa edellyttänyt liito-oravaselvityksen laatimista. Sen sijaan Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätynyt siihen, että alueella ei ole luontoarvoja. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on todennut, että maa-ainesluvan käsittelyn yhteydessä Hämeen ELY-keskus ei ole edellyttänyt, että alueen luontoarvoja selvitettäisiin enemmälti. Se, että ELY-keskus ei ole ollut tehtäviensä tasalla, ei oikeuta rikkomaan lakia. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden perustelu on näiltä osin kestämätön.

Velssinkallion alueella todettiin liito-oravan papanoita sekä pesäpuuksi sopiva kolopuu. Järeiden haapojen ja suurten kuusien esiintyminen alueella on myös liito-oravan elinpiirille tyypillinen piirre. Runsas leh³tipuusekoitus on todettavissa muun muassa alueelta vuonna 2010 otetuissa vääräväri-ilmakuvissa, joiden perusteella ylitarkastaja ja ympä³ristöasiantuntija rajasivat liito-oravan esiintymisalueen kartalle 12.–16.9.2011. Eri dokumentit osoittavat, että liito-oravaa on esiintynyt alueella. Valittajat ovat esittäneet niihin perustuvia perusteita luontoarvojen olemassaolosta.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin perusteella. Maa-ainesten ottotoiminta on alkanut luvatta ja prosessin kuluessa on tietoisesti hävitetty lailla suojeltuja luontoarvoja. Tällaista toimintaa ei pidä hyväksyä.

Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on antanut valitusten johdosta selityksen, jossa esitetty seuraavaa:

A:n valitus tulee jättää tutkimatta, koska hän ei ole tehnyt lautakunnan maa-aineslupapäätöksestä ensi vaiheessa valitusta Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n sekä B:n ja hänen asiakumppaniensa valitukset ovat pitkälti samansisältöiset. Valituksissa on vedottu hakijan aiemman luvattoman ottotoiminnan merkitykseen lupahakemuksen hylkäysperusteena, alueen kaavamerkintöihin sekä maisemakuvan ja pohjavesialueen vahingoittumiseen. Näihin seikkoihin Hämeenlinnan hallinto-oikeus on ottanut päätöksessään kantaa. Lautakunta on viitannut tältä osin hallinto-oikeuden päätökseen.

Luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa on korostettu alueen luontoarvojen osalta lisäksi erityisesti kaupungin ympäristöasiantuntijan roolia ja asiantuntemusta sekä painotettu hänen lupa-asian yhteydessä antamaansa lausuntoa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluihin laajasti kirjannut alueen luontoarvoista esitettyä selvitystä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on mainittu Hämeen ELY-keskuksen kahden eri asiantuntijan lausunnot sekä kaupungin ympäristöasiantuntijan lausunto. Kaupungin ympäristöasiantuntijan tehtävänä ei ole ollut tuottaa asiassa erillistä viranomaislausuntoa vaan osallistua yhtenä avustavana asiantuntijana maa-aineslupa-asian valmisteluun. Ottaen huomioon, että luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta valituksen on allekirjoittanut kaupungin palveluksessa työskentelevän ympäristöasiantuntijan puoliso, lautakunta on todennut, että käsillä olevassa asiassa luontoarvojen osalta objektiivisinta viranomaistietoa tarjoaa Hämeen ELY-keskus.

C on antanut valitusten johdosta selityksen. C on lausunut, että valituksissa ei ole esitetty mitään sellaista, minkä vuoksi maa-aineslupa tulisi kumota. Sen vuoksi C on vaatinut, että valitukset hylätään ja valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut.

C on viitannut valituksissa mahdollista rikostutkintaa, kaavoitusta, hankkeen asutukselle aiheutuvia haittoja ja vesistövaikutuksia koskevien perusteiden osalta hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin. Valituksissa luontovaikutusten osalta esitettyjen perusteiden osalta C on muun ohella esittänyt, että hallinto-oikeus ei ole päätöksessään todennut, että alueella ei ole luontoarvoja vaan että ottosuunnitelman mukainen toiminta ei ole ristiriidassa luvan epäämisen perusteeksi asetettujen maa-aineslain 3 §:n edellytysten kanssa.

Kohteeseen on syksyllä 2011 tehty katselmus, johon osallistui kaupungin ympäristöasiantuntijan Heli Jutilan ja muiden viranomaisten lisäksi asianosaisia. Heli Jutilaa lukuun ottamatta katselmukseen osallistuneista kukaan muu ei tehnyt alueella mitään sellaista havaintoa, joka tukisi Heli Jutilan virka-asemassaan aikaisemmin laatimaa lausuntoa. C on viitannut metsätalousinsinööri Aapo Palosen laatimaan, valitukseen oheistettuun muistioon mainitusta katselmuksesta. Muistiossa on muun ohella esitetty, että katselmuksen jälkeen lupahakemuksen tarkoittamalla alueella on puusto hakattu pois ja siten on tarpeetonta tehdä liito-oravakartoitusta.

Alueella on sittemmin teetetty myös valitukseen oheistettu FM, biologi Manu Soininmäen liito-oravaselvitys (Velssinkallion liito-oravaselvitys 2013), jonka mukaan alueelta ei tavattu liito-oravaan viittaavia merkkejä. Mainitussa selvityksessä on todettu, että hankkeen suunnitelma-alue on kokonaisuudessaan hakattua aukeaa maastoa, joten tätä aluetta liito-orava ei varmuudella asuta. C on esittänyt, että vastoin valituksissa esitettyä luontoarvot eivät tässä tapauksessa voi olla luvan epäämisen perusteena. Alueen puuston on kaatanut valittaja B.

B:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa vastaselitys Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan sekä C:n selitysten johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan sekä C:n selitysten johdosta. Yhdistys on vaatinut C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Yhdistys on muun ohella esittänyt, että maanomistajan ja ympäristöviranomaisten kanssa järjestettiin syksyllä 2011 kysymyksessä olevalla alueella liito-oravan johdosta katselmus, jossa Aapo Palonen oli läsnä C:n edustajana. Palonen sai tällöin tiedon puusta, jonka juurelta oli havaittu liito-oravan jätöksiä, sekä mahdollisesta kolopuusta. Silti alue tämän jälkeen myöhemmin syksyllä 2011 avohakattiin. C:n selitykseen oheistettu Palosen muistio ja alueelta teetetty Manu Soininmäen liito-oravaselvitys on tehty 24.3.–1.4.2013 eli yli vuotta myöhemmin Vaasan hallinto-oikeuden hankkeen ympäristölupa-asiassa antaman päätöksen johdosta. Velssinkallio oli tällöin jo puuton avohakkuualue, jolla liito-oravan esiintyminen ei ole mahdollista.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään asiassa dn:ot 1062 ja 1063/1/13 antanut ratkaisun valituksiin Vaasan hallinto-oikeuden 5.3.2013 antamasta ympäristölupa-asiaa koskevasta päätöksestä n:o 13/0108/3. Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen, jolla C:lle oli myönnetty ympäristönsuojelulain 28 §:n mukainen ympäristölupa kallion louhintaan ja murskaukseen sekä asfaltin valmistukseen nyt kysymyksessä olevalla alueella. Hallinto-oikeus on palauttanut asian mainitulle lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valitusta ei tutkita.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on B:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksesta tutkinut asian.

2. Valitukset hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. A ei ole valittanut Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle, eikä hallinto-oikeus ole muuttanut lautakunnan päätöstä A:n kannalta vahingolliseen suuntaan. Tämän vuoksi A:n valitus on kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen jätettävä vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtynä tutkimatta.

2. Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on maa-aineslain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin lajeihin kuuluu muun muassa liito-orava.

Vaasan hallinto-oikeus on 5.3.2013 antamallaan päätöksellä n:o 13/0108/3 kumonnut valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä viitatun Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan 9.11.2011 tekemän päätöksen (§ 259), jolla C:lle oli myönnetty ympäristönsuojelulain 28 §:n mukainen ympäristölupa kallion louhintaan ja murskaukseen sekä asfaltin valmistukseen kysymyksessä olevilla tiloilla. Päätöksessä on muun ohella lausuttu, ettei alueella ollut tehty liito-oravaselvitystä ennen ympäristölupaharkintaa. Hakemuksen ja sen liitteiden perusteella ei ole voitu varmistua, ettei toiminta haittaa liito-oravan suojelua. Asia on palautettu lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätös on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden mainitussa asiassa dn:ot 1062 ja 1063/1/13 tänään antamalla päätöksellä. Valituksenalaisessa maa-aineslupaa koskevassa asiassa ottoalueesta saatu selvitys huomioon ottaen liito-oravaselvitystä on kuitenkin tässä asiassa pidettävä riittävänä. Maa-aineslupaa ei ole perusteita kumota tällä perusteella.

Metsälain 10 §:n säännökset koskevat metsänkäsittelyä, eikä niillä ole välitöntä oikeudellista merkitystä arvioitaessa maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksiä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin nojalla.

Valituksissa viitattu ottoalueen itäpuolella sijaitseva III luokan pohjavesialueeksi luokiteltu Kankainen (0410904) on ottoalueesta noin 900 metrin päässä. Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohta, asiaa ei ole perusteita arvioida toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä. Kun otetaan huomioon etäisyydet ottoalueesta myös muun ohella valituksissa viitattuihin Matkolampeen ja Katumajärveen, hankkeesta ei valituksissa niiden tai muidenkaan valituksissa viitattujen pintavesien vesistövaikutusten osalta esitettyjen perusteiden johdosta voida arvioida aiheutuvan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja luvan esteenä olevia huomattavia tai laajalle ulottuva vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella nyt kysymyksessä olevassa maa-aineslupahakemuksessa tarkoitetun toiminnan aiheuttaman melun ja pölyn leviämisen osalta on arvioitavissa, ettei toiminnasta tällä perusteella aiheudu estettä maa-aineslain mukaisen luvan myöntämiselle. Kallion louhinta ja kiviaineksen murskaus edellyttävät lisäksi ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Muun ohella toiminta-aika sekä toiminnasta aiheutuva melu ja pöly ja niistä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi tarpeelliset toimet selvitetään maa-ainesluvan lupamääräyksen 17 mukaisesti tarkemmin ympäristöluvassa.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.