Muu päätös 1353/2014

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry

2. A

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 5.3.2013 n:o 13/0108/3

Asian aikaisempi käsittely

Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta on 9.11.2011 tekemällään (§ 259) ja 21.11.2011 antamallaan päätöksellä myöntänyt B:lle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen sekä asfaltin valmistukseen tiloilla Takaperä RN:o 1:71 ja Ala-Pataila RN:o 9:9 Hämeenlinnan kaupungin Mäskälän kylässä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n valituksen Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä tekemän valituksen johdosta kumonnut ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja palauttaa asian lautakunnalle uudelleen kokonaisuudessaan ratkaistavaksi. Ennen asian ratkaisemista lautakunnan on annettava luvanhakijalle, mikäli tämä haluaa hakemustaan jatkaa, tilaisuus täydentää hakemustaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevällä tavalla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A:n valitus

Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus ympäristönsuojelulain nojalla annettuun päätökseen on sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea eli luvan hakijalla ja laitoksen toiminnasta aiheutuvista päästöistä haittaa kärsivillä.

Ottaen huomioon valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun toiminnan ympäristövaikutukset sekä A:n asunnon ja toiminta-alueen välinen noin viiden kilometrin etäisyys hallinto-oikeus katsoo, ettei asia välittömästi saata koskea A:n etua ja oikeutta ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. A ei ole esittänyt muutakaan perustetta valitusoikeudelleen. Hänellä ei näin ollen ole oikeutta valittaa ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä.

Yhdistyksen valitus

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Luonnonsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan lain 6 luvun eli lain 37–49 §:ien soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja.

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, kuten liito-orava, kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

B:n hakemus tarkoittaa kallion louhinta- ja murskaustoiminnan sekä asfaltin valmistuksen harjoittamista tiloilla Takaperä RN:o 1:71 ja Ala-Pataila RN:o 9:9 Hämeenlinnan kaupungin Mäskälän kylässä.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija on 27.4.2011 tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä todennut kallion koillisrinteessä useita haapoja, kolopuun ja tikan hakkaamia käpyjä ja löytänyt kallioalueen koillisrinteestä kuusen juurelta liito-oravan tuoreita papanoita. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antamassaan lausunnossa todennut muun muassa, että jos ottoaluetta supistettaisiin etelä- ja itäosistaan, luontoarvoiltaan merkittävimpien osa-alueiden säilymismahdollisuudet parantuisivat oleellisesti ja liito-oravan eläminen siellä olisi edelleen mahdollista.

Alueella ei ole tehty liito-oravaselvitystä ennen ympäristölupaharkintaa. Asiakirjojen mukaan ympäristölupa on myönnetty hakemuksen mukaiselle toiminta-alueelle. Ottaen huomioon, että liito-orava on rauhoitettu uhanalainen laji, jonka häiritseminen on kielletty ja että suunnitellulla toiminta-alueella on luotettavasti todettu liito-oravan jätöksiä, olisi lupahakemukseen tullut liittää ajantasainen liito-oravaselvitys. Kun tätä ei ole tehty, ei toiminnan vaikutuksia liito-oravien elinmahdollisuuksiin ole ollut mahdollista riittävällä tarkkuudella arvioida.

Edellä esitetyn perusteella hakemuksen ja sen liitteiden perusteella ei voida varmistua siitä, ettei toiminta haittaa liito-oravien suojelua. Hakemukseen ei siten ole liitetty lupaharkinnan kannalta tarpeellisia selvityksiä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus, ottamatta tässä vaiheessa kantaa luvan myöntämisen edellytyksiin tai lupamääräysten sisältöön, kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian uutta käsittelyä varten. Ennen asian uudelleen ratkaisemista ympäristö- ja rakennuslautakunnan on varattava hakijalle, sikäli kun tämä haluaa hakemustaan jatkaa, tilaisuus täydentää hakemustaan ainakin uudella liito-oravaselvityksellä sekä tarvittaessa tarkennetulla suunnitelmalla liito-oraviin kohdistuvan haitan ehkäisemiseksi.

Edellä mainitut ja muut tarpeelliset selvitykset saatuaan ympäristö- ja rakennuslautakunnan on kokonaisharkinnan perusteella ja hallinto-oikeuden perustelut huomioon ottaen ratkaistava asia kokonaan uudelleen.

Lausunnon antaminen asiassa esitettyihin muihin vaatimuksiin raukeaa hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen johdosta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 35 § 2 momentti, 41 §, 42 § ja 97 § 1 momentti 1 kohta

Ympäristönsuojeluasetus 9 §

Luonnonsuojelulaki 38 § 1 momentti, 39 § 1 momentti ja 49 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan esittämillään perusteilla vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään.

2. A on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt hänen valituksensa tutkimatta ja hänet katsotaan lautakunnan päätöksestä valittamaan oikeutetuksi asianosaiseksi.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt, että laajoja ympäristövaikutuksia koskeva toiminta, kuten kallion räjäytys, murskaus ja asfaltinteko hakemuksen kohteena olevalla alueella aiheuttaa merkittävää haittaa ja riskejä niin laajalla alueella, että muutkin alueen asukkaat kuin rajanaapurit ja hankkeen viereisen kylän asukkaat tulevat kärsimään toiminnasta ja ovat siten valittamaan oikeutettuja.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitusta ei tutkita.

2. A:n valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Yhdistyksen valitus

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudessa vaatinut, että ympäristölupa on kumottava ja asia on palautettava lupaviranomaisille uudelleen käsiteltäväksi muun ohella luontoselvityksen puutteellisuutta koskevilla perusteilla. Hallinto-oikeus on päätöksessään yhdistyksen valituksen johdosta katsonut, että hakemuksen perusteella ei voida varmistua siitä, ettei toiminta haittaa liito-oravien suojelua ja että hakemukseen ei siten ole liitetty lupaharkinnan kannalta tarpeellisia selvityksiä. Hallinto-oikeus on ottamatta miltään osin välittömästi ratkaistavakseen kysymystä luvan myöntämisen edellytysten täyttymisestä ja lausumatta näistä muutoinkaan päätöksensä perusteluissa palauttanut asian ympäristö- ja rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus ei ole palautuspäätöksessään myöskään antanut asiassa ehkä vielä mahdollisesti tarvittavien muiden selvitysten laatuun tai laajuuteen liittyviä ratkaisuja. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen nähden lausunnon antaminen muista hallinto-oikeudelle tehdyistä valitusperusteista on hallinto-oikeuden päätöksen mukaan rauennut. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan tulee saatuaan lupaharkinnan kannalta tarpeelliset lisäselvitykset ratkaista asia uudelleen ympäristönsuojelulain 41–42 §:ssä säädetyn lupaharkinnan mukaisesti.

Hallinto-oikeuden päätös ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole yhdistyksen oikeudelliseen intressiin nähden osaksikaan sisältänyt sellaista ratkaisua, että sillä olisi oikeus saada valituksensa mainitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta.

2. A:n valitus

Kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainittu oikeusohje sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä, jolla A:n valitus ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä on jätetty tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.