Muu päätös 1555/2014

Asia Vesitalousasiaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Hartolan kunnanhallitus

2. Liikennevirasto

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 30.10.2012 n:o 12/0320/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on asiakirjoista ilmenevien aikaisempien vaiheiden jälkeen päätöksellään 26.10.2011 n:o 227/2011/4 myöntänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelle luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen tien rakentamisen vuoksi Tollinmäenharju–Huiskanharjun pohjavesialueella välillä Rautaveden Muikunlahti–Kettuvuori Hartolan kunnassa 5.3.2009 päivätyn hakemussuunnitelman ja sen liitepiirustusten mukaisesti.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä:

Työn suorittaminen

1) Tien rakentaminen on toteutettava siten, että pohjaveden pilaantumisvaaraa tai pohjavedenkorkeuden haitallista alenemista ei aiheudu.

2) Pohjavesisuojaukset on toteutettava 3.11.2004 annetun tiehallinnon ohjeen "Pohjaveden suojaus tien kohdalla" nro TIEH 2100028–04 suojausluokan vaativa kloridisuojaus mukaisesti.

3) Kaikki tien valumavedet on johdettava pohjavesialueen ulkopuolelle. Purkuputkeen tai -ojaan on rakennettava öljynerotusallas tai -kaivo, joka estää öljyjen joutumisen vesistöön tai maaperään.

4) Tien rakentamisen aikana öljyjen ja muiden mahdollisten pohjaveden laatua uhkaavien aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen on estettävä. Työkoneiden ja laitteiden hydrauliikkaöljyinä on käytettävä luonnossa hyvin hajoavia öljyjä. Pohjavesialueella ei saa säilyttää öljysäiliöitä. Koneet ja laitteet on säilytettävä, huollettava ja tankattava pohjavesialueen ulkopuolella.

5) Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet on siivottava ja rakennuspaikat on saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon.

Kunnossapito

6) Tien kunnossapidossa pohjavesialueilla on käytettävä pohjavedelle mahdollisimman haitattomia aineita.

Rakenteet on pidettävä kunnossa. Öljynerotusallas tai -kaivo on tyhjennettävä säännöllisesti.

Tarkkailu

7) Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen vaikutusalueella sekä pohjaveden että talousvesikaivojen vedenpinnan korkeutta ja laatua Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Tarkkailua on jatkettava rakennustöiden valmistumisen jälkeen siihen saakka, kun vaikutusten voidaan todeta vakiintuneen. Tarkkailun tulokset on toimitettava tarkkailusuunnitelmassa sanotuin määräajoin Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tiedot on pyydettäessä esitettävä niille, joiden oikeus tai etu voi olla tiedoista riippuvainen.

Korvaukset

8) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä vahinko on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle.

9) Hankkeen vaikutusalueella oman kaivon vettä käyttävien kiinteistöjen vedensaanti on turvattava. Mikäli vedensaanti kaivosta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja voidaan, jos asianomainen sitä vaatii, velvoittaa rahalla korvaamisen sijasta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, kuin alueen omistajan tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi vesilain (264/1961) 11 luvun 12 §:ssä säädetään.

10) Mikäli päätöksessä tarkoitetusta rakentamisesta aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saaja on vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta päästä sopimukseen, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty.

Voimassaolo

11) Rakennustyö on aloitettava neljän ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

Ilmoitukset

12) Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja tarkoituksenmukaisella tavalla asianosaisille maanomistajille.

13) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Kyseessä oleva tieosuus on osa valtatien 4 perusparannushanketta välillä Lusi-Vaajakoski. Tielinja sijoittuu vedenhankinnan kannalta tärkeälle I luokan Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle, jolle rakennetaan pohjavesisuojaukset. Tielinjaus on lainvoimaisesti ratkaistu hankkeen yleissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä vuonna 2005. Vuonna 2009 tehdystä tiesuunnitelman (välillä Hartola–Oravakivensalmi) hyväksymispäätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt kyseessä olevassa asiassa aluehallintoviraston toimivalta on rajoittunut vesilain mukaisen pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamisen edellyttämään lupamenettelyyn.

Myös nykyinen tie on suojaamattomana riski pohjavesialueelle. Pohjavesisuojausten rakentaminen on pohjaveden laadun turvaamiseksi välttämätöntä. Tie on mäkinen ja tien parantaminen nykyiseen käytävään vaatisi suuria maanleikkaustöitä, jotka edellyttäisivät hakijan mukaan moninkertaisia työnaikaisia liikennejärjestelyjä verrattuna uuteen tielinjaukseen. Aluehallintovirasto on katsonut, että pohjavesisuojauksen rakentaminen onnistuu parhaiten tiesuunnitelman mukaisella ratkaisulla, jolloin työnaikaiset riskit ovat huomattavasti pienemmät.

Uusi tieosuus rakennetaan lähes koko matkalta harjuun tehtäviin leikkauksiin (5–15 m). Maamassoja on arvioitu syntyvän noin 600 000 m³³ ktr. Hakijan selvityksen mukaan maa-aineksesta suurin osa menee vanhojen sora-alueiden peittämiseen pengertämällä, meluvallien rakentamiseen ja muuhun tien rakenteeseen. Tien rakentamiseen liittyvän maa-ainesten oton ei arvioida aiheuttavan pohjaveden lyhytaikaisen samentumisen lisäksi muita pohjaveden laadun muutoksia.

Tien rakentaminen ei estä tutkitun Muikunlahden pohjavedenottamon rakentamista ja käyttöönottoa. Lisäksi vuonna 2010 Kissamäkeen tutkittu uusi korvaava paikka on laadultaan ja riittävyydeltään todettu hyväksi ja Hartolan kunnan tarpeet tulevaisuudessa täyttäväksi. Mahdollisen vedenottamon paikkaa ei ole vielä ratkaistu. Uuden linjauksen rakentaminen ohituskaistoineen ja pohjavedensuojauksineen aiheuttaa laskennallisesti Muikunlahden tutkitulle vedenottamolle 4 %:n ja Kissamäen tutkitulle vedenottamolle 3,4 %:n pohjaveden määrän vähentymisen. Haitallista muutosta pohjavesiesiintymän antoisuuteen on pidettävä vähäisenä, eikä siitä voida katsoa aiheutuvan pohjaveteen tiealueelta mahdollisesti pääsevien haitta-aineiden pitoisuuksien olennaista kohoamista.

Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueen kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Kun otetaan huomioon lupamääräykset ja rakentamisen yhteydessä toteutettavat pohjavedensuojaustoimenpiteet, hanke ei vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista.

Aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta ei aiheudu vesilain (264/1961) 9 luvun 8 §:n 2 momentissa (88/2000) tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa seurausta ja että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu vesilain mukaan korvattavia edunmenetyksiä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hyväksynyt Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä A:n ja hänen asiakumppaniensa valitukset tutkituilta osin sekä kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt Uudenmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen lupahakemuksen.

Vaasan hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Uusi vesilaki (587/2011) ja valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011) ovat tulleet voimaan 1.1.2012. Niillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961) ja vanha vesiasetus (282/1962).

Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan vanhan vesilain säännöksiä.

Vanhan vesilain 1 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus.

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Pykälän 2 momentin mukaan lupaa toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu vanhan vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Asiassa saatu selvitys

Hanke sijaitsee Hartolan kunnassa Tollinmäenharju-Huiskanharjun I luokan pohjavesialueella. Pohjaveden muodostumisalueella uuden tielinjan pituus on 2 800 metriä. Uuden tielinjan osuudella tie on tarkoitus rakentaa lähes koko matkalta harjuun tehtäviin leikkauksiin. Paaluvälillä 4 500–5 200 leikkausta olisi pääosin 5–10 metriä nykyisestä maanpinnasta, paaluvälillä 5 400–6 000 pääosin 10–15 metriä ja paaluvälillä 6 650–7 000 pääosin 5–7 metriä nykyisestä maanpinnasta. Tieosuuden rakentamisen yhteydessä on arvioitu maamassoja otettavan noin 600 000 m³³ ktr. Tien rakentaminen kestäisi arviolta kaksi vuotta.

Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialue-esiintymän kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 6 400 m^3³/d. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan uusi tielinja kulkisi Muikunlahden tutkitun vedenottamon paikan kohdalta, noin 30–35 metriä koepumppauspisteestä. Vaasan hallinto-oikeuden edellisen päätöksen jälkeen on tutkittu Kissamäkeen toinen vedenottamon paikka, joka sijaitsee lähimmillään noin 450 metrin etäisyydellä valtatien 4 itäpuolella. Koepumppausten perusteella hyvälaatuista pohjavettä voidaan saada keskimäärin 500 m³³/d Muikunlahden ja 850 m^3³/d Kissamäen tutkituista vedenottopaikoista. Pohjaveden virtaussuunta on lähes koko uuden tielinjauksen alueella etelään kohti Muikunlahden tutkittua vedenottopaikkaa. Pohjavesialueen keskivaiheilla sijaitseva Kettuvuoren kallioalue toimii todennäköisesti vedenjakajana. Kissamäen vedenottopaikka sijaitsee tämän vedenjakajan pohjoispuolella eli eri pohjaveden muodostumisalueella kuin Muikunlahden tutkittu vedenottopaikka.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman sekä Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan vesienhoidon nykytoimenpiteenä on, että uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan pohjavesisuojaukset tai siirrytään mahdollisesti ympäristölle haitattomampien vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesisuojauksia rakennetaan myös perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen riskialttiimmille pohjavesialueille.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Nykyinen valtatien 4 linjaus sijoittuu pohjaveden suojelun kannalta huomattavasti parempaan paikkaan kuin nyt tarkasteltavana oleva vaihtoehto, johtuen nykyisen tien sijainnista pääosin pohjavesialueen reunaosissa. Uusi tielinjaus tulisi keskelle pohjaveden muodostumisaluetta aiheuttaen huomattavan lisäriskin pohjaveden laadulle suojauksista huolimatta. Tien suolaus, lisääntyvä onnettomuusriski ja laaja-alainen maa-ainestenotto keskellä pohjavesialuetta voivat johtaa siihen, että pohjavesi tärkeällä pohjavesialueella käy terveydelle vaaralliseksi tai pohjaveden laatu muutoin olennaisesti huonontuu vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Toiminnasta voi aiheutua myös ympäristönsuojelulain 8 §:n tarkoittamaa pohjaveden pilaantumista. Pohjavesisuojauksista huolimatta tien sijainti keskellä pohjavesialuetta sen hyvin vettä johtavalla ydinosalla aiheuttaa lisääntyvän riskin onnettomuustilanteissa sekä tien kunnossapidossa. Pohjavesisuojaukset voidaan tehdä myös nykyisen tielinjauksen alueelle.

Lisäksi tien sijoittuminen vaikeuttaisi kyseessä olevan pohjavesialueen Kettuvuoren ja Lestin välisen alueen pohjavesivarojen hyödyntämistä jatkossa tien sijoittuessa keskelle hyvin vettä johtavaa harjua, johon useimmiten paremmasta veden antoisuudesta ja laadusta johtuen on järkevintä sijoittaa myös vedenottamo. Hartolan kunnan näkemyksen mukaan kunta ei tarvitse Muikunlahden tutkittua vedenottamon paikkaa. Kunnalle on myös tutkittu uusi vedenottamo Kissamäen alueelle. Kyseessä on kuitenkin alueellisesti merkittävä pohjavesialue, joka ei ole tarkoitettu ainoastaan Hartolan kunnan käyttöön. Näin ollen asiassa on otettava huomioon kyseisen pohjavesialueen merkitys vedenotolle laajemmin kuin vain Hartolan kunnan tämänhetkisen vedenottotarpeen kannalta.

Uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Hanke hakemuksen mukaisesti toteutettuna on myös edellä lausutun Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta ja toimenpideohjelmasta ilmenevän ensisijaisen pohjavesien suojelutavoitteen vastainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vesilaki (264/1961) 1 luku 18 § ja 9 luku 8 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Hartolan kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi kunnanhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Nyt kysymyksessä olevaa valtatie 4:n osuutta koskeva yleissuunnitelma ja tiesuunnitelma ovat lainvoimaisia. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 29.8.2007 taltionumero 2179 hylännyt valitukset yleissuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä ja päätöksellään 4.9.2012 taltionumero 2321 hylännyt hakemuksen yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen purkamisesta ja valituksen tiesuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Päijät-Hämeen maakuntakaavassa 2006 valtatie 4:n sijainti on osoitettu yleissuunnitelman mukaisen uuden linjauksen mukaisesti. Hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös koskee mainitun, noin 2,8 kilometrin ohituskaistaosuuden rakentamista. Päätös on maakuntakaavan ja valtatie 4:n parantamista mainitulla välillä koskevan yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen vastainen. Kaikissa näissä ratkaisuissa hankkeen sijainti pohjavesialueella on ollut yhtenä tarkastelun kohteena.

Hartolan kunta pitää tärkeänä, että kysymyksessä oleva kaikkiaan 12 kilometrin pituinen valtatie 4:n osuus Hartola–Oravakivensalmi valmistuu, sillä tie on nykyisin vaarallinen ja sen liikenneturvallisuus on yleisesti huono. Jos 2,8 kilometrin ohituskaistaparin rakentaminen estyy, ohituskaistaton osuus Hartolan ja Joutsan kuntien alueilla on noin 30 kilometriä, mikä haittaa valtatie 4:n toimimista Suomen pääväylänä. Valtatie 4:llä on eurooppalainen TEN-T-ydinverkon status ja tieosuuden rakentamisen estyminen pohjavesialueelle estää myös korkeatasoisen Euroopan tieverkon toteutumista alueella. Tieosuudella ei ole muita linjausvaihtoehtoja, sillä aivan alkua lukuun ottamatta tie kulkee 10,5 kilometrin pituisella osuudella pohjavesialueella. Hallinto-oikeus on päätöksellään kumonnut aluehallintoviraston myöntämän luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen ja hylännyt ELY-keskuksen sitä koskeneen hakemuksen, vaikka hyväksytyssä tiesuunnitelmassa on otettu huomioon hankkeen sijainti pohjavesialueella ja pohjaveden suojaus. Nykyinen tielinja kulkee täysin suojaamattomana samalla pohjavesialueella. Uusi tielinjaus on meluvaikutuksiltaan selkeästi haitattomampi kuin nykyinen linjaus ja tämä näkyy selkeästi tiesuunnitelman melukartoista.

Alueella muodostuu yhteensä 6 400 m³/d otettavaa pohjavettä ja muodostumisalue sijaitsee yli 10 kilometrin pituisella alueella valtatie 4:n vaikutuspiirissä. Pohjaveden ottaminen alueelta edellyttäisi noin kahdeksan 500 000 euron hintaisen pohjavedenottamon rakentamista. Arvio perustuu alueen kahden tutkitun vedenottamon antoisuuteen ja vedenottamon rakentamiskustannuksiin. Myöskään pohjaveden laatu ei pohjavesitutkimuksen mukaan koko alueella ole niin hyvä, että koko vesimäärä pystyttäisiin varmuudella hyödyntämään. Ruskealan lähdealueella vesi on rautapitoista ja Jääsjärven ja Rautaveden vesijättöalueilla esiintyy korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia.

Alueen kunnista mahdollisia pohjaveden käyttäjiä voisivat olla Hartola (kunnan vedentarve 450 m³/d, etäisyys pohjavesialueesta 10 kilometriä), Heinola (tarve 4 000 m³/d, etäisyys 55 kilometriä), Sysmä (tarve 600 m³/d, etäisyys 30 kilometriä), Joutsa (tarve 700 m³/d, etäisyys 12 kilometriä), Pertunmaa (tarve 300 m³/d, etäisyys 40 kilometriä) ja Kangasniemi (tarve 900 m³/d, etäisyys 55 kilometriä). Edellä mainittujen kuntien veden yhteistarve on noin 7 000 m³/d, mutta näillä kaikilla kunnilla on jo riittävä määrä omaa vedenottokapasiteettia. Jos 55 kilometrin pituisen vesijohdon rakentaminen pelkästään Heinolaan tai Kangasniemelle maksaa noin kaksi miljoonaa euroa ja vedenottamot yhteensä neljä miljoonaa euroa, veden ottaminen ja sen johtaminen kuntien tarpeisiin ei ole taloudellisesti realistista. Mikään kunta ei ole ilmoittanut Hartolalle tarvitsevansa Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueen vettä. Vettä ei ajeta säiliöautoilla yli 50 kilometrin päähän. Selkeästi edullisempi ratkaisu kunnille on valmistaa lähellä kulutuspaikkaa tekopohjavettä, sillä hyviä harjualueita on tähän tarkoitukseen käytössä. Tiesuunnitelmassa on suunniteltu laajaa pohjavesisuojausta koko tien rakentamisalueelle, jolloin tilanne on parempi kuin nykyinen, kun tie kulkee 10,5 kilometriä samalla pohjavesialueella täysin ilman suojausta.

Tien rakentamisen yhteydessä osuudelta otettaisiin soraa 600 000 m³. Soran ottaminen on tarpeen osaksi sen takia, että liikennemelun takia tie on suunniteltu syvemmälle harjuun. Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle on myönnetty ennestään maa-ainesten ottolupia yhteensä 1 100 000 m³:n soramäärälle. Kun lisäksi aikaisemmin alueelta on otettu arviolta 500 000 m³ soraa, tielinjauksen alueelta otettava määrä ei ole ratkaisevan suuri soran kokonaisottomääriin verrattuna. Kaikki otettava sora menee tien rakenteisiin ja se otetaan joka tapauksessa jostakin, kun tie rakennetaan.

Jos tievaraus alueelta poistuu, on oletettavaa, että uusia maa-ainesten ottohakemuksia tulee tuolle 2,8 kilometriä pitkälle alueelle. Mikäli luvan myöntämiselle ei ole oikeudellista estettä, maa-ainesten ottolupa on myönnettävä. Varsin todennäköistä on, että soranotto alueella ylittää helposti tulevaisuudessa tien tekemisen yhteydessä otettavan 600 000 m³:n soramäärän. Tuolloin on vaarana, että iso osa harjusta häviää. Todellisuudessa tien rakentaminen uuden linjauksen mukaisesti hillitsee maa-ainesten ottolupien myöntämistä, sillä tien vaatima tila ohituskaista-alueella on sen verran laaja ja toiminta valtatien ympäristössä niin säädeltyä, että selkeät alueet maa-ainesten otolle vähenevät ja luonto säilyy koskemattomana tietä lukuun ottamatta.

2. Liikennevirasto on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimuksensa tueksi Liikennevirasto on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yleistä tiehankkeesta

Valtatie 4 (E75) on yksi Suomen tärkeimmistä päätieyhteyksistä ja tavaraliikenteen pääväylä pohjois-eteläsuunnassa. Valtatien nykyinen tielinjaus on kapea, mäkinen ja ohitusmahdollisuuksiltaan heikko. Myös raskasta liikennettä on paljon, eikä nykyisellä valtatiellä ole pohjavesisuojauksia. Valtatie 4:n oikaisu paaluvälillä 4400–7200 Muikunlahden ja Kettuvuoren välillä on yleissuunnitelman mukaisesti linjattu uuteen maastokäytävään, joka sijoittuu Tollinmäenharju–Huiskanharjun pohjavesialueen pohjaveden muodostumisalueelle. Uuden tielinjan pituus on 2 800 metriä. Pohjavesialue on veden hankinnan kannalta tärkeä I luokan pohjavesialue. Muikunlahden ja Kettuvuoren välille rakennetaan keskikaiteellinen ohituskaistapari, liittymien turvallisuutta parannetaan sekä rakennetaan pohjavesisuojaukset lähes koko suunnitteluosuudelle. Lisäksi tiestä aiheutuvia meluvaikutuksia vähennetään rakentamalla melusuojaukset.

Euroopan komission ehdotuksen mukaan valtatie 4 sisältyy TEN-T-ydinverkkoon, jolta edellytetään tulevaisuudessa melko tiukkoja teknisiä vaatimuksia. TEN-T-verkon ydinverkkoon Suomessa kuuluvat vain E18-tie ja valtatie 4 välillä Helsinki–Lahti–Jyväskylä–Oulu–Kemi. Suomessa ydinverkko käsittää vain liikenneverkon strategisesti merkittävimmät osat ja tiesuunnitelman mukainen linjaus kyseisellä tiejaksolla vastaa paremmin TEN-T-ydinverkolle asetettuja tavoitteita.

Tollinmäenharju-Huiskanharjun kohdalla tien linjaus rakennetaan harjuun noin 5–10 metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta tien edellyttämän tasauksen ja meluntorjuntatoimien vuoksi. Tieosuuden rakentamisen yhteydessä on arvioitu syntyvän tierakenteissa tarpeettomia maa-aineksia noin 100 000 m³. Tien rakentaminen kestäisi noin kaksi vuotta.

Valtatie 4:n linjaus välillä Muikunlahti–Kettuvuori on ratkaistu yleissuunnitelmalla "valtatien 4 parantaminen välillä Hartola–Oravakivensalmi". Pohjaveden suojelu ja tiehanke on yhteensovitettu Päijät-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistettu 11.3.2008). Päijät-Hämeen liitto on lausunnossaan 26.2.2009 todennut, että Hämeen ympäristökeskuksen maakuntakaavasta antaman lausunnon mukaan pohjaveden hankinnan turvaaminen on ympäristökeskuksen mukaan siinä riittävästi selvitetty. Valituksenalaista vesilain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa on tullut ottaa huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus vanhan vesilain 2 luvun 4 §:n mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaan maakuntakaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Päijät-Hämeen maakuntakaavalla ja hyväksytyllä yleissuunnitelmalla on ratkaistu valtatie 4:n sijainti välillä Muikunlahti-Kettuvuori Hartolan kunnassa.

Tieosuuden suunnittelu

Tiesuunnitelma on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 4.9.2012 taltionumero 2321. Suunnitelman mukaan valtatie 4 parannetaan nykyisessä tiekäytävässä lukuun ottamatta 2 800 metrin tieosuutta välillä Muikunlahti–Kettuvuori, jolta tie siirretään nykyisen tien itäpuolelle. Tiesuunnitelman mukaan valtatielle rakennetaan pohjavesisuojaus noin yhdeksän kilometrin matkalle. Pohjaveden kloridisuojaus rakennetaan bentoniittimattorakenteena Tiehallinnon 1.12.2004 antaman ohjeen TIEH 2100028-04 mukaisena vaativana suojauksena. Pohjavesisuojausrakenne on pitkäikäinen, kestävä ja suunniteltu korkean suojaustarpeen kohteisiin.

Yleissuunnitelmaa laadittaessa selvitettiin Muikunmäen ohituskaistaosuus ja vertailtiin nykyiseen maastokäytävään perustuvaa vaihtoehtoa (VE 0+) ja uutta linjausvaihtoehtoa (VE 1). Yleisöpalautteen perusteella yleissuunnitelmaa laadittaessa tutkittiin ja vertailtiin myös toista linjausvaihtoehtoa (VE 2). Vaihtoehtojen vertailun ja Hartolan kunnan esittämän mielipiteen perusteella yleissuunnitelmaa laadittaessa esitettiin ohituskaistajärjestelyn toteuttamiseksi vaihtoehtoa VE 1. Uuden linjauksen heikkoutena nähtiin se, että maastoon muodostuu uusi tiekäytävä, joka sijoittuu harjualueelle. Uutta linjausvaihtoehtoa (VE 1) puoltavat seikat on lueteltu yleissuunnitelmassa. Vaihtoehtojen VE 0+ ja VE 2 suurimpina heikkouksina pidettiin ohituskaistaosuuden edellyttämien yksityistiejärjestelyjen suurta määrää. Nykyiseen maastokäytävään parantamisen heikkoutena pidettiin myös työn aikaisten liikennejärjestelyjen laajuutta ja valtatieliikenteelle aiheutuvaa liikenneturvallisuushaittaa. Liikennejärjestelyjä joudutaan tekemään olemassa olevalla linjauksella niin pysyvän asutuksen kuin tilusteiden valtatien suorien liittymien katkaisemiseksi ja uudelleenjärjestämiseksi. Tiesuunnitelman mukaisessa vaihtoehdossa edellä mainitut liittymät säilyisivät rinnakkaistienä toimivalle vanhalle valtatielle. Työnaikaiset suuret liikennejärjestelyt johtuvat siitä, että parannettavaa tietä olisi mahdollista tehdä vain osittain uuteen paikkaan. Samoin työmaaliikenne tulisi käyttämään nykyistä tietä työnaikaiseen liikennöintiin. Tämä lisää myös työnaikaista onnettomuusriskiä niin työmaan, liikenteen kuin pohjaveden pilaantumisen osalta. Pohjaveden suojauksen rakentaminen vaikeutuu myös, mikäli tietä rakennetaan osittain ja vaiheittain. Pohjaveden suojaus on tiesuunnitelman mukaisella linjauksella ratkaisevasti helpompi ja edullisempi toteuttaa kuin nykyisen tien linjalla.

Nykyinen valtatien linjaus kulkee samalla pohjavesialueella kuin tiesuunnitelman mukainen linjaus. Nykyinen tie on mäkinen ja tien parantaminen nykyiseen maastokäytävään vaatisi suuria maanleikkaustöitä. Lisäksi pohjavesisuojauksen rakentaminen onnistuu parhaiten tiesuunnitelman mukaisella ratkaisulla, kun maaleikkaus tehdään uuteen paikkaan ja pohjaveden suojausrakenteet saadaan kerralla valmiiksi. Nykyisessä maastokäytävässä pohjavesisuojaukset jouduttaisiin rakentamaan vaiheittain ja osittain. Tämä tarkoittaisi pohjavesisuojausten tekemistä kahteen kertaan, mikä puolestaan on kallista ja aikaavievää. Työnaikaiset riskit ovat huomattavasti pienemmät tiesuunnitelman mukaisella ratkaisulla kuin nykyiseen maastokäytävään rakentamalla.

Tiensuunnittelussa on etsitty ratkaisua, jolla valtatien parantaminen olisi saavutettavissa mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Suunnittelussa on otettu huomioon erityisesti liikenneturvallisuus, mutta myös tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Tiesuunnitelmassa esitettyyn kokonaistaloudellisimpaan ja vähiten haitallisia vaikutuksia aiheuttavaan linjausvaihtoehtoon on päädytty suunnittelun aikaisella hankeryhmätyöskentelyllä sekä käymällä vuoropuhelua myös maanomistajien ja tienkäyttäjien kanssa.

Ympäristökeskuksen lausunnot yleis- ja tiesuunnitelmista

Hämeen ympäristökeskus (nykyisin Hämeen ELY-keskus) piti yleissuunnitelmasta antamassaan lausunnossa 15.9.2004 noin yhdeksän kilometrin kloridisuojausrakenteen rakentamista tarpeellisena ja tasoltaan riittävänä. Lisäksi ympäristökeskus edellytti vesilain mukaisen luvan hakemista. Ympäristökeskus katsoi, että uuden tien rakentaminen varaottamon lähisuojavyöhykkeelle saattaa vähentää ottamosta saatavan veden määrää ja muuttaa sen laatua ja näin heikentää pohjavesimuodostuman hyväksikäyttömahdollisuutta.

Tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa 15.4.2009 Hämeen ympäristökeskus ei ole pitänyt selvityksiä hankkeen vaikutuksista pohjaveteen riittävinä. Ympäristökeskus katsoi, että tiesuunnitelmassa olisi tullut arvioida sekä rakentamisen että tien käytön ja hoidon aiheuttamat vaikutukset sekä pohjaveden laatuun että pohjaveden määrään siitä huolimatta, että suunnitelman osan toteuttamiseen haetaan vesilain mukaista lupaa. Pohjaveden vaikutusselvityksiä ei täydennetty tiesuunnitelmassa eikä Hämeen ympäristökeskus valittanut tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään 4.9.2012 taltionumero 2321, että yleissuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä tien sijoittuminen pohjavesialueelle ja tästä johtuva pohjavesisuojauksen tarve on tiesuunnitelmassa otettu tielainsäädännössä edellytetyllä tavalla huomioon.

Ympäristökeskus ei siis ole vastustanut yleissuunnitelman tai maakuntakaavan mukaista uutta linjausta eikä kyseenalaistanut yleissuunnitelmassa selvitettyjä vaihtoehtoja. Lisäksi Hämeen ympäristökeskus oli mukana tiehankkeen hankeryhmässä. Jos vaikutukset pohjaveteen olisi nostettu tässä ryhmässä esiin, vaikutuksia olisi aiemmin suunnittelun aikana tarkasteltu tarkemmin.

Tienpitäjä haki edellytettyä vesilain mukaista lupaa keväällä 2009. Hakemuksen mukaan uusi tielinja pohjavesisuojauksineen pienentää Muikunlahden ja Kettuvuoren välistä pohjaveden muodostumisalueen pinta-alaa ja siten vähentää muodostuvan pohjaveden määrää hyvin vähän eli arviolta noin 4 %.

Tutkitut varavedenottamot ja tiehankkeesta aiheutuvat vaikutukset

Hartolan kunnan tutkittu varavedenottamon mahdollinen sijoituspaikka sijaitsee Muikunlahden kohdalla uuden tielinjan välittömässä läheisyydessä. Paikan etäisyys tiesuunnitelman mukaisesta tien reunasta on noin 30–35 metriä. Tien oikea reuna siirtyy tiesuunnitelman mukaisesti noin 20 metriä nykyisen maantien reunasta Muikunlahden tutkitun ottamon ajateltua sijaintikohtaa lähemmäksi.

Hartolan kunnanhallitus on todennut lausunnossaan 25.5.2009, että Hartolan kunnalla on käytössään Kirkonkylän vedenottamo, minkä ottolupa on 1 000 m³/d ja nykyinen ottomäärä on jäänyt selvästi alle 400 m³/d. Hartolan kunta on katsonut, että sillä on käytössään riittävästi vettä myös tulevaisuuden tarpeisiin.

Tienpitäjä on sopinut Hämeen ympäristökeskuksen ja Hartolan kunnan kanssa, että se teettää pohjavesitutkimuksen uuden varavedenottamon paikan löytämiseksi. Vuonna 2010 tienpitäjä tutkitutti kustannuksellaan Muikunlahden varavedenottamolle vaihtoehtoisen paikan Kissamäkeen Muikunlahden pohjoispuolelle. Kissamäen vedenottamon paikka sijaitsee noin 350 metrin päässä uudesta tielinjauksesta. Kissamäen vedenottamosta voidaan saada hyvälaatuista pohjavettä vähintään 850 m³/d. Tutkimuksen mukaan Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueella on runsaat pohjavesivarat ja vedenotto on mahdollista useista kohteista. Tehdyn tutkimuksen mukaan Kissamäen ottamosta on saatavissa enemmän ja laadultaan parempaa vettä kuin Muikunlahden ottamosta.

Nykyisen ja tiesuunnitelman mukaisen linjauksen parantamisen vaikutukset tutkittuihin vedenottamoihin on arvioitu konsulttiselvityksessä 3.12.2010. Tien parantamisesta aiheutuvat pohjavesivaikutukset ovat hyvin samankaltaiset molemmilla linjauksilla. Uuden tielinjauksen rakentaminen ei aiheuta riskiä pohjaveden laadunmuutoksille tutkitulla Kissamäen ottamolla. Muikunlahden ottamon varauksen kohdalla tien parantaminen ja pohjavesisuojausten rakentaminen aiheuttaa tilapäistä, työn aikaista pohjaveden samentumista. Samentumisesta ei ole haittaa, mikäli ottamoa ei rakenneta ennen tien parannuksen toteutusta. Toisin kuin hallinto-oikeus on todennut, kumpikaan linjaus ei estä tutkitun Muikunlahden ottamon käyttöä. Nykyinen valtatie 4 sijaitsee samoin kuin tiesuunnitelman mukainen linjauskin hyvin lähellä tutkittua Muikunlahden ottamon paikaksi varattua kohtaa. Toistaiseksi kumpaakaan ottamoa ei ole edes aiottu ottaa käyttöön. Ottamojen tekemisen yhteydessä on pohjaveden pumppausta varten tehtävien kaivojen paikkaa mahdollista vielä muuttaa.

Tien tekeminen vaikuttaa vähäisessä määrin pohjavesialueella muodostuvan veden määrään, mutta molempien tutkittujen vedenottamoiden veden saanti on jatkossa edelleen turvattu. Kuntien vedenhankinta ei vaikeudu tiesuunnitelman mukaisen linjauksen vuoksi. Uudella tielinjalla ei ole vaikutusta pohjaveden virtaussuuntiin. Muodostuvan pohjaveden määrän alenema ei aiheuta merkittävää muutosta pohjaveden pinnan korkeuteen. Hallinto-oikeus on virheellisesti todennut, että tien sijoittuminen vaikeuttaisi Kettuvuoren ja Lestin välisen alueen pohjavesivarojen hyödyntämistä jatkossa. Kissamäen ottamosta on saatavissa enemmän ja parempilaatuista vettä kuin Muikunlahden ottamosta.

Tielinjauksen vaikutus pohjavesialueella

Pohjaveden muodostumisen kannalta ei ole merkitystä, parannetaanko valtatietä tiesuunnitelman mukaisella linjauksella vai nykyisessä maastokäytävässä. Pohjaveden muodostumisen kannalta ei ole myöskään merkitystä sillä, mihin kohtaan harjua tie parannetaan, vaan kuinka paljon pinta-alaa tehdään vettä läpäisemättömäksi. Tiesuunnitelman mukaisen tien valmistumisen jälkeen nykyinen tieosuus jäisi suojaamattomana paikalleen ja toimisi jatkossa rinnakkaistienä. Tätä rinnakkaistietä ei suolattaisi, joten sadevesi pääsisi laimentamaan maaperässä olevaa kloridipitoisuutta.

Harjualueen tielinjauksilla ei ole vaikutusta pohjaveden virtauksiin, sillä pohjaveden pinta on tierakenteiden alapuolella. Pohjaveden pinta on ylimmillään noin 10–15 metrin syvyydessä maanpinnasta. Mikäli tie parannettaisiin nykyisessä maastokäytävässä, tie jouduttaisiin leikkaamaan syvemmälle harjuun hyvän tasauksen saavuttamiseksi. Täten tien rakenteet olisivat lähempänä pohjaveden pintaa nykyisessä mastokäytävässä kuin tiesuunnitelman mukaisella linjauksella. Tiesuunnitelman mukaisella linjauksella tien pysty- ja vaakageometria paranevat merkittävästi, mikä puolestaan pienentää onnettomuusriskiä. Harjualueella on voimakasta maa-ainesten ottoa. Alueelle on myönnetty noin 1,1 miljoonan kuution verran maa-aineslupia. Valtatien parantamisen kannalta tämä tarkoittaa, että maa-ainesten ottoalueita joudutaan osittain täyttämään ja myös maisemoimaan. Maa-ainesten otto ulottuu huomattavasti lähemmäksi pohjavedenpintaa kuin tiesuunnitelman mukainen tierakenteen leikkaussyvyys.

Vesienhoitosuunnitelma

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassa mainitaan vesienhoidon toimenpiteinä uusien vilkasliikenteisten suolattavien teiden osalta tavoitteeksi sijoittaa tällaiset tiet ensisijaisesti pohjavesialueiden ulkopuolelle tai toissijaisesti toteuttamaan niille luiskasuojaukset.

Hallinto-oikeus on virheellisesti korostanut vesienhoitosuunnitelman uuden vilkasliikenteisen tien pohjavesialueen ulkopuolelle sijoittamisen ensisijaisuutta. Valtatie 4:ää ei kyetä linjaamaan Hartolan kohdalla pohjavesialueen ulkopuolelle. Valtatie sijaitsee lähes koko suunnitellulta matkaltaan pohjavesialueella. Tiesuunnitelman mukaisesti tietä parannettaessa pohjavesisuojausta rakennetaan kaikkiaan noin yhdeksän kilometriä. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman mukaan vilkasliikenteinen tie voidaan rakentaa myös pohjavesisuojauksin pohjavesialueelle. Hallinto-oikeuden tulkinta vesienhoitosuunnitelmasta on puutteellinen. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa tarkoitetaan tien linjaamista pohjavesialueelle, jolla tietä ei ole ennestään.

Pohjaveden laatu

Vesilain (264/1961) 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan lupaa toimenpiteeseen ei saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla veden hankinta käyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Laaditun selvityksen mukaan tiesuunnitelman mukaisesta uudesta linjauksesta ei aiheudu sellaisia pohjaveden laatua heikentäviä muutoksia, että lupaa tien rakentamiselle ei voitaisi myöntää. Muikunlahden tutkitulla ottamolla arvioidaan rakentamistoimista aiheutuvan tilapäistä samentumishaittaa. Tien rakenteiden rakentamisen jälkeen myös Muikunlahden ottamo on otettavissa käyttöön. Kissamäen tutkitulla ottamolla ei arvioida aiheutuvan tien rakentamisen aikana edes samentumishaittaa. Uuden tielinjauksen rakentamisesta ja tien käytöstä ei aiheudu sellaisia merkittäviä haitallisia muutoksia, joita vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Tien rakentaminen tai sen käyttö ei huononna asutus- tai elinkeino-oloja veden saannin estymisen vuoksi tai sen vuoksi, että vedenotto vaikeutuu laajalla alueella. Tien rakentamisesta tai käytöstä ei aiheudu vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua vakavaa seurausta ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa.

Pohjavesisuojausten rakentaminen täyttää myös vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin vaatimukset, että toimenpiteen yhteydessä suoritettavilla järjestelyillä voidaan estää laissa mainitun muutoksen vaikutuksia. Tien rakentamisen aikaiset työvaiheet pystytään suunnittelemaan ja toteuttamaan siten, että riskit pohjavedelle ovat mahdollisimman pienet. Rakentamisessa noudatetaan pohjavesialueella rakentamisen erityisohjeita ja työvaiheita valvotaan erityisen huolellisesti. Työnaikaiset riskit ovat huomattavasti pienemmät tiesuunnitelman mukaisella ratkaisulla kuin nykyiseen maastokäytävään rakentamalla, koska tien parantaminen nykyiseen käytävään vaatisi myös suuria maanleikkaustöitä. Leikkaustyöt edellyttäisivät huomattavasti suurempia työnaikaisia liikennejärjestelyjä verrattuna tiesuunnitelman mukaisen linjauksen rakentamiseen. Työnaikaiset riskit pohjavedelle olisivat selvästi suuremmat, mikäli tie parannettaisiin nykyisellä ratkaisulla kuin että maaleikkaus tehdään uuteen paikkaan ja pohjaveden suojarakenteet saadaan kerralla valmiiksi. Koska tie rakennetaan toteuttaen pohjavesisuojaukset, tien käytöstä ei voida katsoa aiheutuvan vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin tai ympäristönsuojelulain 8 §:n mukaista pohjaveden laadun muuttumista terveydelle vaaralliseksi tai muuta vastaavaa haitallista muutosta.

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että uusi tielinjaus aiheuttaisi huomattavan lisäriskin pohjaveden laadulle suojauksista huolimatta. Valtatie 4:n uuden linjauksen välillä Muikunlahti–Kettuvuori pohjavesisuojaukset toteutetaan Tiehallinnon 3.11.2004 antaman ohjeen "Pohjaveden suojaus tien kohdalla" (nro TIEH 2100028-04) suojausluokan vaativa kloridisuojaus mukaisesti. Ohjeen mukaiset pohjavesisuojauksen rakenteet on sovittu yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hallinto-oikeuden ratkaisu tarkoittaa samalla, että mainittu ohje pohjavesisuojauksen rakenteista olisi vailla merkitystä. Tämä lopputulema on maarakentamisen kannalta kestämätön. Muun muassa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 13.12.2006 antamassa lupapäätöksessä (LSY-1997-Y-213), joka on koskenut oikeutta poiketa eräiden pohjaveden ottamoiden suoja-aluetta koskevan päätöksen määräyksistä sekä pohjaveden muuttamiskiellosta, edellä mainitun ohjeen suojaustason on katsottu riittävän ja pohjaveden ottamon suoja-aluetta koskevista määräyksistä Maskun kunnan alueella on myönnetty poikkeus valtatie 8:n rakentamiseksi moottoritietasoiseksi maantieksi. Maskun vedenottamo on suunnitellun moottoritien välittömässä läheisyydessä. Liikennevirasto on katsonut, että asetetuilla lupamääräyksillä ja rakentamisen aikaisilla huolellisilla työmenetelmillä pohjavesialue tulee riittävästi turvatuksi.

Käytännössä hallinto-oikeuden ratkaisu tarkoittaa, että harjualueella ei ole mahdollista toteuttaa uutta tien linjausta. Voidaan kysyä, luoko hallinto-oikeuden ratkaisu rakentamisrajoituksen rakentaa pohjavesialueelle ylipäätään. Hankkeesta aiheutuvat haitat ovat vähäisiä tien parantamisesta aiheutuviin hyötyihin nähden. Tien rakentamisesta uudella linjauksella saatava hyöty on liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden paranemisen vuoksi siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Tien parantaminen nykyisessä maastokäytävässä

Hallinto-oikeus on todennut, että pohjavesisuojaukset voidaan tehdä myös nykyisen tielinjauksen alueelle. Valituksen liitteenä olevassa karkeassa tarkastelussa on reunaehtona otettu huomioon, että valtatie 4 on laadultaan TEN-verkon tie ja suunnitelmaan on sijoitettu hankepäätöksessä edellytetysti ohituskaistapari. Parannettavan valtatien geometrian vuoksi tien linjaus muuttuisi nykyisessä maastokäytävässä jonkin verran nykyisestä. Pituusleikkausta tarkastelemalla voidaan todeta, että valtatien parantaminen nykyisessä maastokäytävässä on selvästi heikompi vaihtoehto. Se on tasaukseltaan ja vaakageometrialtaan huonompi. Tien vaakageometria edellyttäisi tavoitellulla 100 km/h nopeudella ja TEN-verkon tasoina nykyistä suurempia kaarresäteitä, minkä vuoksi tien sijainti muuttuisi nykyisestä joka tapauksessa. Huonomman pystygeometrian vuoksi nykyiseen maastokäytävään jäisi enemmän ja jyrkempiä ylä- ja alamäkiä. Nykyisen maastokäytävän mukainen uusi tie edellyttäisi enemmän talvikunnossapitoa (suolausta) kuin tiesuunnitelman mukainen ratkaisu. Mäkisyyden vaikutukset raskaalle liikenteelle olisivat myös haitallisemmat ja ne lisäisivät liikennöintikustannuksia polttoaineen kulutuksen lisääntyessä. Alustavassa tarkastelussa näyttää siltä, että tietä parannettaessa nykyisessä maastokäytävässä tie sijoittuu syvemmälle harjuun ja olisi siten lähempänä pohjaveden pintaa kuin tiesuunnitelman mukaisella linjauksella. Tien maastoon sopeuttaminen nykyisessä maastokäytävässä ei vastaisi hyvää suunnittelua, vaan tien suuntauksesta ja sen optisesta ohjauksesta tulisi selvästi huonompi kuin tiesuunnitelman mukaisella ratkaisulla.

Nykyiseen maastokäytävään tietä parannettaessa mahdollisuudet rinnakkaisteiden järjestelyyn on vaikeammat ja kalliimmat kuin tiesuunnitelman mukaisessa ratkaisussa. Lisäksi Ansiontien liittäminen valtatiehen on ongelmallista. Samalla kohdalla tie joudutaan linjaamaan nykyistä Ansiontien liittymää vastapäätä olevan asuinrakennuksen päältä. Siten asuinrakennus ja käytännössä koko talouskeskus menetetään tässä kohdassa, jos tietä parannettaisiin nykyisessä maastokäytävässä. Maa-ainesten ottomääriin tiesuunnitelman mukaisella linjauksella ja nykyisen maastokäytävän mukaisella ratkaisulla ei ole merkittävää eroa. Aiheutuvaa meluvaikutusta ja melusuojauksen tarvetta ei ole selvitetty nykyisessä maastokäytävässä. Voidaan arvioida, että tien parantamisesta nykyisessä maastokäytävässä aiheutuisi enemmän meluhaittaa alueen pysyvälle asutukselle. Meluhaitan poistamiseksi tietä jouduttaisiin todennäköisesti siirtämään vielä enemmän nykyisen tiealueen ulkopuolelle sekä leikkaamaan syvemmälle harjuun.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Valtatie 4:n perusparannushanke sijoittuu Tollinmäenharjun-Huiskanharjun pohjavesialueelle, joka kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty liikenteeseen liittyviä toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi. Tielinjausten suunnittelussa uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan luiskasuojaukset. Talvisuolausta vähennetään I ja II luokan pohjavesialueilla kulkevilla tieosuuksilla vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Tiesuolan uhkaamilla I ja II luokan pohjavesialueilla seurataan kloridipitoisuutta.

Aluehallintovirasto on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin ja katsonut, että Tiehallinnon ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä laatiman Pohjaveden suojaus tien kohdalla -ohjeen (TIEH 2100028-04) mukaiset pohjavesisuojaukset ovat riittävät turvaamaan pohjavesialueen mahdolliselta vaarantumiselta tai pilaantumiselta. Hanke ei vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista, kun tien rakentamisessa noudatetaan päätöksessä annettuja lupamääräyksiä ja edellä mainittua ohjetta.

Hartolan ympäristölautakunta on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Ympäristölautakunta ei ole vastustanut tielinjauksen muuttamista. Ympäristölautakunta on jo aikaisemmin todennut pitävänsä tärkeänä pohjaveden laadun ja määrän turvaamista Tollinmäen-Huiskanharjun pohjavesialueella ja sitä, etteivät tielinjan muutostyöt saa aiheuttaa pohjaveden laatumuutoksia tai muutoksia pohjaveden korkeuteen.

Nykyiseltä tielinjaukselta puuttuu kokonaan pohjavesisuojaus. Uuden tielinjauksen rakentamisessa tämä on otettu hyvin huomioon ja sen toteuttaminen uuteen tielinjaan tulee olemaan helpompi ja edullisempi vaihtoehto kuin nykyisen tielinjan suojaus. Tieturvallisuuden ja liikenneolosuhteiden parantaminen ovat myös hankkeen etuja.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen luonnonvarayksikkö on antanut valitusten sekä aluehallintoviraston ja ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Maantielain mukainen yleissuunnitelma ja tiesuunnitelma sekä maankuntakaavavaraus

Maantielain ja maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tehdyt suunnitelmat ja päätökset eivät ohjaa vesilain valvontaa eivätkä vesilain mukaista päätöksentekoa. Hämeen ympäristökeskus on vesilain valvontaviranomaisena jo vuonna 2004 tien yleissuunnitelmasta antamassaan lausunnossa todennut, että hankkeen toteuttaminen edellyttää vesilain mukaista lupaa. Hämeen ympäristökeskus on vuonna 2007 muistuttanut hankkeesta vastuussa olevaa vesilain mukaisen luvan hakemisesta. Hakemus on kuitenkin jätetty vasta vuonna 2009.

Hartolan kunnanhallitus on perustellut valitustaan muun muassa sillä, että Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu estää ohituskaistaparin rakentamisen ja sitä kautta haittaa valtatien toimintaa Suomen pääväylänä. Valituksissa tai muissa yhteyksissä ei kuitenkaan ole osoitettu, että tietä ei olisi mahdollista parantaa nykyisellä paikallaan. Hallinto-oikeuden päätös ei myöskään ole hankkeen toteuttamisen ainoa este. Valtatie 4:n parantamiseen varatut määrärahat on kokonaisuudessaan käytetty ja hanke on päättynyt. Nyt puheena oleva osuus ei ole ainoa, joka on alkuperäiseen suunnitelmaan nähden jäänyt toteuttamatta. Uutta rahoitusta ei ole tiedossa eikä nelostie ole valtioneuvoston eduskunnalle vuonna 2012 antaman liikennepoliittisen selonteon mukaan ennen vuonna 2022 aloitettavien hankkeiden joukossa.

Nykyisen tien liikenneturvallisuus sekä pohjavesi- ja meluvaikutukset

Valituksissa ja lausunnoissa ei ole tuotu esille mitään seikkaa, jonka vuoksi tien liikenneturvallisuutta ei olisi mahdollista parantaa nykyisellä paikalla, eikä myöskään mitään, mikä estäisi meluntorjunnan toimenpiteiden tai pohjavesisuojausten rakentamisen tien nykyisellä paikalla. Tien parantamiseen nykyisellä paikallaan ja liikenneturvallisuudesta huolehtimiseen työn aikana sekä pohjavesi- ja melusuojauksien toteuttamiseen olemassa olevalle tielle on olemassa vakiintuneet menettelyt eikä näiden asioiden kuntoon saattaminen edellytä tien rakentamista uuteen käytävään. Liikenneviraston valituksessakin todetaan, että valtatie 4 parannetaan olemassa olevassa tiekäytävässä lukuun ottamatta nyt puheena olevaa 2 800 metrin tieosuutta.

Liikennevirasto on esittänyt valituksessaan, että pohjaveden muodostumisen kannalta ei ole merkitystä, parannetaanko valtatietä tiesuunnitelman mukaisella uudella linjauksella vai nykyisessä maastokäytävässä. Väite on perusteeton. Nykyinen tie kulkee pohjavesimuodostuman lievealueella, mutta tiesuunnitelman mukainen linjaus kulkisi muodostuman pohjavettä parhaiten johtavassa ydinosassa syvällä luonnontilaisen maan pinnan alapuolella. Lisäksi nykyinen tie jäisi paikoilleen, jolloin pohjaveden muodostumisalueella kulkisi yhden sijasta kaksi tietä. Tien rakentaminen, käyttö ja kunnossapito vaarantaisivat pohjavesisuojauksista huolimatta pohjaveden laadun. Lisäksi pohjavesimuodostumasta käyttöön saatavan pohjaveden määrä vähenisi.

Pohjavesialueen merkitys yhdyskunnan vedenhankinnalle sekä vesienhoitosuunnitelma

Hartolan kunnanhallitus on valituksessaan esittänyt, että puheena olevasta pohjavesimuodostumasta saatavalle pohjavedelle ei ole tämänhetkisen tiedon mukaan ole osoitettavissa käyttöä Hartolassa eikä lähikunnissa. Pohjavesialueiden veden laatu ja pohjaveden muodostumisolosuhteet on kuitenkin turvattava myös tulevaisuuden vedenhankintaa varten sekä kriisi- ja häiriötilanteiden varalta eikä pohjavesimuodostumaa voida määritellä vedenhankinnan kannalta merkityksettömäksi ainoastaan tämänhetkisen käsityksen perusteella.

Aluehallintovirasto on katsonut lausunnossaan, että hanke ei vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:ssä on määritelty ympäristötavoitteet vesienhoidon suunnittelussa. Tavoitteena on muun muassa, että pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että pohjavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan. Vesienhoitosuunnitelmassa on pohjavesimuodostumien hyvän tilan ylläpitämiseksi todettu muun muassa, että uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Nyt puheena olevassa tapauksessa luiskasuojauksien rakentamisella ei voida turvata pohjaveden laatua riittävällä varmuudella. Lisäksi tien ja suojausten rakentaminen heikentäisi pohjavesimuodostuman määrällistä tilaa.

Valituksissa ja lausunnoissa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aihetta hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiseen.

A:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa annettujen lausuntojen johdosta selitys. Selityksen ovat antaneet A sekä B ja C. Selityksessä on esitetty valitusten hylkäämistä ja hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa.

Selityksessä on esitetty muun muassa, että kaikki nykyiset lait eivät olleet voimassa, kun on laadittu tien yleissuunnitelmaa ja tiesuunnitelmaa. Tien suunnittelussa ei ole tehty nykyisen YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia ja yleissuunnitelmaan on sisällytetty aikanaan vain alkeellinen luontoselvitys. Pohjaveden määrästä ja laadusta ei ole puhuttu muuta kuin, että pohjavesialueella tie on varustettava pohjaveden suojausrakentein. Tielinjausten vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ei ole tarkasteltu toisiinsa vertaillen.

Selityksen antajat ovat ottaneet kantaa ohituskaistaosuuden sijaintiin, tien sijoittamiseen pohjaveden muodostumisen ydinalueelle, tien TEN-verkon kriteerien täyttymiseen parannettaessa tietä sen nykyisellä paikallaan, pohjaveden pilaantumisriskiin vaihtoehtoisilla linjauksilla, rinnakkaistiejärjestelyihin ja meluntorjuntaan. Parhaimpienkaan pohjavesisuojausten kestävyydestä ei ole kokemusta riittävän pitkältä ajalta. Konsulttiselvityksen arvio pohjaveden muodostumisen neljän prosentin vähennyksestä on selvästi alimitoitettu.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valitusten sekä annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta. ELY-keskus on siirtänyt asian Liikennevirastolle vastattavaksi.

Liikennevirasto on antanut valitusten sekä annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta Uudenmaan ELY-keskusta tienpitäjänä kuultuaan vastaselityksen, jossa se on uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hämeen ELY-keskuksen luonnonvarayksikkö on katsonut virheellisesti, että maantielain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset suunnitelmat ja päätökset eivät ohjaisi vesilain mukaista päätöksentekoa. Vesilain (264/1961) 2 luvun 4 §:n mukaan lupaharkinnassa on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan oikeusvaikutuksista. Kaavoitus ohjaa myös maantielain mukaisia suunnitelmia. Maantielain mukaisen yleissuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Hanketta koskeva yleissuunnitelma on hyväksytty yleisistä teistä annetun lain (243/1954) nojalla. Yleissuunnitelman on tullut myös viimeksi mainitun lain 10 §:n nojalla perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan.

Liikennevirasto on nojautunut valituksessaan, päinvastoin kuin Hämeen ELY-keskuksen lausunnossa on todettu, enemmän vesilain lupaharkinnan aineellisiin kuin menettelyllisiin säännöksiin.

Kysymyksessä olevalle hankkeelle ei ole vielä rahoitusta. Kohde on kuitenkin ainoa korjaamaton osa yhteysvälin Lusi–Vaajakoski hankekokonaisuudessa. Vaikka määrärahavaltuus kyseisen yhteysvälin korjaamiseksi on loppunut, Liikennevirasto ja Uudenmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue pitävät suunnitelmaosan toteuttamista tärkeänä, jotta koko yhteysvälin palvelutaso olisi yhtenäinen.

Nykyisen tien kohdalla parantaminen ei tarkoita nykyisen tien leventämistä, vaan uuden tien rakentamista tie viereen uuteen linjaukseen uudella vaaka- tai pystygeometrialla. Tien parantaminen nykyisellä paikalla edellyttäisi myös yksityistiejärjestelyjä ja rinnakkaistieverkoston rakentamista alueen kiinteistön ja asutuksen kulkutarpeisiin, koska ohituskaistaparin kohdalla ei voida sallia liittymiä. Tien parantaminen nykyisellä paikalla on kalliimpi ja vaikutuksiltaan huonompi ratkaisu kuin valitun linjauksen mukainen linjaus.

Tiesuunnittelu on ajallisesti pitkä prosessi. Pohjavettä koskevat selvitystarpeet on alueellisen ympäristöviranomaisen taholta esitetty aivan suunnitteluprosessin loppuvaiheessa (tiesuunnitelmasta annetussa lausunnossa ja jopa vesilain mukaisen lupaprosessin aikana), eikä esimerkiksi hankeryhmätyöskentelyn aikana. Koko väli Lusi–Hartola on rakennettu pohjavesialueelle normaalein pohjavesisuojauksin.

Hämeen ELY-keskuksen puhevallasta Liikennevirasto on esittänyt, että Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen työjärjestyksen liitteen 2 mukaan vastuualueen merkittävät lausunnot ja valitukset allekirjoittaa vastuualueen johtaja (kohta 1). Luonnonvarayksikölle tai sen yksikön päällikölle ei ole annettu ratkaisuvaltaa edustaa Suomen valtiota/ELY-keskusta tuomioistuimessa. Hämeen ELY-keskuksen luonnonvarayksikön vastine korkeimmalle hallinto-oikeudelle on annettu ilman nimenomaista toimivaltaa. Myös valittaminen asiassa aluehallintoviraston lupapäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen on tapahtunut vastaavasti ilman nimenomaista toimivaltaa.

A:n ja hänen asiakumppaniensa selityksen johdosta Liikennevirasto on esittänyt muun ohella, että tiehankeen suunnittelun aikana sitä koskeva lainsäädäntö ei ole ratkaisevasti muuttunut. Hanketta koskevan yleissuunnitelman aloittamisesta on kuulutettu toukokuussa 2003. Hanketta koskevasta lainsäädäntökehyksestä ainoastaan tie- ja vesilainsäädäntö on uudistunut. YVA-lain soveltuminen hankkeeseen on tullut normaalisti harkita ja asiasta on aikanaan neuvoteltu erikseen ympäristökeskuksen kanssa. Prosessuaalisesti vaatimus YVA-menettelyn soveltamisesta on käsitelty jo yleissuunnitelmaa koskevan valitusprosessin yhteydessä. Vaikka hankkeen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu YVA-menettelyssä, hankkeesta aiheutuvat ympäristö- ja muut vaikutukset on tielainsäädännön mukaisesti arvioitu yleissuunnitelmassa ja tiesuunnitelmassa. Yleissuunnitelman yhteydessä on laadittu erillinen ympäristövaikutusten selvitys ja tiesuunnitelman yhteydessä on laadittu erillinen luontoselvitys sekä erilliset selvitykset alueen muinaisjäännöksistä ja meluntorjunnasta.

Pohjavesiasia ei noussut tien suunnittelun aikana erityiskysymykseksi. Kun tietä suunnitellaan pohjavesialueelle, suunnittelun aikana tie linjataan riittävän etäälle pohjavedenottamoista ja tarvittavat pohjaveden suojaukset sovitaan pohjavesiasiantuntijoiden kanssa. Pohjavesialueiden runsauden vuoksi ei maanteitä eikä rautateitä kyetä linjaamaan kokonaan pois pohjavesialueilta eikä tätä ole edellytettykään. Tien rakentaminen pohjavesialueelle on sinällään tavallista maarakentamista. Pohjavesialueella tie suunnitellaan pohjaveden luonne huomioiden. Tielinjausten eri vaihtoehtoja on tarkasteltu ja arvioitu toisiaan vasten yleissuunnitelmassa. Vesilain mukaisessa lupaprosessissa ei voida ottaa kantaa tien linjaukseen, vaan linjaus ratkaistaan kaavalla sekä tien yleis- ja tiesuunnitelmalla. A ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet ohituskaistaosuuden sijoittamista esimerkiksi Kirkkolan tai Rusin peltoalueelle. Mainitut alueet ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä alueita eikä tietä ole tämän vuoksi linjattu näille alueille. Alueella on myös muinaismuistoja. Kyseisellä kohdalla jouduttaisiin myös tekemään muun muassa laajoja yksityistiejärjestelyjä.

Koko harjualue on pohjaveden muodostumisaluetta. Mikäli tie parannettaisiin nykyisessä maastokäytävässä, tien pysty- ja vaakageometria olisivat heikommat ja nämä lisäisivät onnettomuusriskiä tieosuudella. Pohjavesisuojaus voidaan teknisesti rakentaa nykyiseen maastokäytävään, mutta tien rakentamisen aikaiset riskit pohjavedelle ja liikenneturvallisuudelle ovat suuremmat nykyisessä maastokäytävässä tietä parannettaessa kuin valitulla linjauksella ja uusi tie olisi huonompi nykyisellä linjauksella kuin tiesuunnitelman mukaisella linjauksella. Vesilain mukaisessa prosessissa ei voida suunnitella tietä uudelleen, vaan tien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo lainvoimaisilla suunnitelmilla ratkaistu.

Hartolan kunnanhallitus on antanut vastaselityksen, jossa se on ilmoittanut yhtyvänsä Liikenneviraston vastaselityksessä esitettyihin näkemyksiin.

Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut selityksen Liikenneviraston vastaselityksessä esitetyn puhevaltaväitteen johdosta. Samalla ELY-keskukselle on lähetty tiedoksi Hartolan kunnanhallituksen vastaselitys.

Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen selitys on lähetetty Liikennevirastolle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Liikenneviraston valituksen sillä viraston vastaselityksessä esitetyllä perusteella tehtynä, että Vaasan hallinto-oikeuden ei olisi tullut tutkia Hämeen ELY-keskuksen valitusta.

Samoin Liikenneviraston vastaselityksessä esitetty väite Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen puhevallan käyttämisestä koskien vastineen antamista korkeimmalle hallinto-oikeudelle hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. ELY-keskuksen puhevallan käyttäminen

Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen 29.12.2010 päivätyn työjärjestyksen liitteen 1 mukaan luonnonvarayksikölle kuuluvat pohjavedensuojelun valvontaan liittyvät tehtävät. Kun otetaan huomioon työjärjestyksen 3, 14 ja 15 §, ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen luonnonvarayksikön päällikkö ei ole ylittänyt toimivaltaansa allekirjoittaessaan ympäristöinsinöörin esittelystä ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksen Vaasan hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi Liikenneviraston valitus mainitulla perusteella tehtynä on hylättävä.

Kun otetaan huomioon Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen työjärjestyksen 15 § sekä liitteen 2 kohta 2, luonnonvarayksikön päällikkö on voinut yksin allekirjoittaa Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen vastineen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi Liikenneviraston väite on hylättävä.

2. Ratkaisu valituksiin

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä.

Edellä oleva huomioon ottaen valituksenalaisessa asiassa sovelletaan vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain 1 luvun 18 §:n (88/2000) 1 momentin mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus.

Vanhan vesilain 1 luvun 18 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan muun ohella seuraavaa: "Voimassa oleva 1 luvun 22 §:n pohjaveden pilaamiskielto siirrettäisiin ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu pohjaveden pilaantuminen voisi aiheutua vain päästöistä. Toisaalta maa-ainesten otosta ja eräistä 2-9 lukujen mukaisista hankkeista voi aiheutua pohjaveden laadun haitallista muuttumista, johon nyt eräissä tapauksissa on sovellettu 1 luvun 22 §:ää. Tämän vuoksi 18 §:n 1 momenttia tarkennettaisiin siten, että pohjaveden muuttamiskiellon piiriin kuuluisivat sekä pohjaveden määrän että laadun haitallisia muutoksia aiheuttavat toimenpiteet. Tähän liittyen täydennettäisiin myös 9 luvun 8 §:n 2 momentissa olevaa luvan myöntämisestettä koskevaa säännöstä."

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n (88/2000) 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Mainitun 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan lupaa toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu vanhan vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä muun muassa siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin oleellisesti huonontua tai toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää taikka toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaisi loukata yleistä tai yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan muun ohella seuraavaa: "Pykälän voimassa olevassa 2 momentissa on ehdotonta luvanmyöntämisestettä koskeva säännös. Säännös on rinnasteinen 2 luvun 5 §:n luvanmyöntämisesteen kanssa. Sen mukainen luvan epäämiskynnys on käytännössä asettunut huomattavan korkealle. Pohjaveden pilaamiskielto siirtyisi ympäristönsuojelulakiin, ja muusta kuin päästöistä, esimerkiksi maa-aineksen ottamisesta, aiheutuvan pohjaveden laadun haitallisen muuttumisen sääntely sisältyisi tässä yhteydessä muutettavaan 1 luvun 18 §:ään. Voimassa olevan 1 luvun 18 §:n 1 momentista poistuisi epäselväksi osoittautunut viittaus 1 luvun 22 §:ssä olevaan pohjaveden pilaamiskieltoon. Jotta yhdyskuntien vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden suojelu ei heikkenisi nykyisestä, momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan lupaa ei saisi myöntää myöskään silloin, kun toimenpiteen seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voisi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua eikä näitä vaikutuksia voitaisi toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin estää."

Vanhan vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Lähtökohdat ja asiassa saatu selvitys

Asiassa on Hartolan kunnanhallituksen ja Liikenneviraston valitusten johdosta ratkaistava, onko asiassa vesilain (264/1961) 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä luvan myöntämiseen pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen paaluvälillä 4 400–7 200 uuteen maastokäytävään sijoitettavan, 2,8 kilometrin pituisen valtatie 4:n tieosuuden rakentamisen vuoksi välillä Muikunlahti–Kettuvuori Hartolan kunnassa.

Kysymyksessä oleva tieosuus on osa valtatie 4:n perusparannushanketta välillä Lusi–Vaajakoski. Mainitulla paaluvälillä tehtävälle valtatien oikaisulle rakennetaan 19 metriä leveä nelikaistainen ohituskaistaosuus. Valtatie 4:n uuden ohituskaistaosuuden kysymyksessä oleva linjaus on hyväksytty vuonna 2005 hankkeen yleissuunnitelmalla, joka on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 29.8.2007 taltionumero 2179. Hanketta koskeva tiesuunnitelma on hyväksytty vuonna 2009 ja se on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 4.9.2012 taltionumero 2321.

Tien korkeusasema on Muikunlahden kohdalla N₆₀ +98 m ja nousee kohti Kettuvuorta tasoon N₆₀ +119 m. Maaston korkeudet uuden maastokäytävän kohdalla vaihtelevat noin N₆₀ +100–+130 m:n välillä. Tien oikaisu rakennettaisiin lähes koko matkalta harjuun tehtävin noin 5–15 metrin syvyisin leikkauksin. Paaluvälillä 4 400–7 200 maaperä on pääosin hiekkaa, mutta Muikunmäellä paaluvälin 5 000–6 500 leikkauksen alueella on soraisempi harjukohta. Paaluvälin 4 500–5 200 leikkausta olisi pääosin 5–10 metriä nykyisestä maanpinnasta, paaluvälillä 5 400–6 000 pääosin 10–15 metriä ja paaluvälillä 6 650–7 000 pääosin 5–7 metriä nykyisestä maanpinnasta. Tieosuuden rakentamisen yhteydessä on arvioitu otettavan maamassoja noin 600 000 m³ ktr.

Kysymyksessä oleva uusi tielinjaus sijoittuisi Tollinmäenharju-Huiskanharjun I luokan pohjavesialueelle ja pohjaveden muodostumisalueen ydinosaan. Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialue (0608105) sijaitsee kokonaan Hartolan kunnan alueella ja on kokonaispinta-alaltaan 10,7 km². Myös nykyinen tie kulkee pohjaveden muodostumisalueella, mutta kuitenkin muodostuman reunaosassa. Valtatie 4:n nykyinen linjaus on kapea, mäkinen ja ohitusmahdollisuuksiltaan heikko, eikä nykyisellä valtatiellä ole pohjavesisuojauksia. Uuden tielinjauksen avulla parannettaisiin valtatien liikenneolosuhteita ja turvallisuutta muun muassa rakentamalla tienoikaisun alueelle ohituskaistaosuus sekä pohjavesisuojaus. Pohjaveden kloridisuojaus rakennetaan bentoniittimattorakenteena Tiehallinnon vuonna 2004 antaman ohjeen (TIEH 2100028-04, Pohjaveden suojaus tien kohdalla) mukaisena vaativana suojauksena.

Pohjaveden muodostumisalue ulottuu pohjavesialueen koko pituudelle ja on pinta-alaltaan noin 7,3 km². Pohjavesiesiintymän kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 6 400 m³/d. Valtatien 4 tielinjan sijoitus uuteen maastokäytävään paaluvälillä 4 400–7 200 aiheuttaa muutoksia alueen pohjavesiolosuhteisiin. Vaikutukset käsittävät pääasiassa muutoksia Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjaveden määrässä, koska päällystetty ja pohjavesisuojattu tielinja pienentää harjualuetta, jolta sadanta voi imeytyä pohjavedeksi. Uusi tielinja kulkisi Muikunlahden tutkitun vedenottamon paikan kohdalta noin 30–35 metrin päässä koepumppauspisteestä. Koepumppausten perusteella Muikunlahden tutkitusta vedenottopaikasta voidaan saada hyvälaatuista pohjavettä keskimäärin 500 m³/d. Muikunlahden mahdolliselle vedenottamolle uudesta tieosuudesta aiheutuisi noin neljän prosentin pohjaveden määrän vähentyminen. Mikäli tien parantaminen tehtäisiin nykyistä linjausta noudattaen toteuttamalla pohjaveden suojaus ilman ohituskaistaosuuksia, aiheutuisi siitä laskennallisesti 3,2 prosentin muodostuvan pohjaveden määrän vähentyminen.

Muikunlahden tutkitulle vedenottamolle on vuonna 2010 tutkittu mahdollinen korvaava vedenottopaikka Kissamäkeen, joka sijaitsee lähimmillään noin 450 metrin etäisyydellä valtatie 4:n itäpuolella. Koepumppausten perusteella Kissamäen tutkitusta vedenottopaikasta voidaan saada hyvälaatuista pohjavettä keskimäärin 850 m³/d. Pohjaveden virtaussuunta on lähes koko uuden tielinjauksen alueella etelään kohti Muikunlahden tutkittua vedenottopaikkaa. Pohjavesialueen keskivaiheilla sijaitseva Kettuvuoren kallioalue toimii todennäköisesti vedenjakajana. Kissamäen vedenottopaikka sijaitsee tämän vedenjakajan pohjoispuolella eli eri pohjaveden muodostumisalueella kuin Muikunlahden tutkittu vedenottopaikka.

Pohjaveden korkeus seurantajaksolla lokakuu 2005–joulukuu 2008 oli Muikunlahden kohdalla harjujaksojen välisessä notkelmassa noin paalulla 4 500 N₆₀ +92,62–+93,19 m. Uudessa maastokäytävässä pohjaveden korkeus oli Muikunmäen alueella paalulla 5 300 tasossa N₆₀ +92,90–+93,69 m ja pohjoispäässä Kettuvuoren pohjoispuolella paalulla 7 500 tasossa N₆₀ +100,76–+101,45 m. Tälle alueelle sijoittuvat harjuselänteen korkeimmat laet, jolloin muodostumapaksuudet ovat suurimmat.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman sekä Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan vesienhoidon nykytoimenpiteenä on, että uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan pohjavesisuojaukset tai siirrytään mahdollisesti ympäristölle haitattomampien vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesisuojauksia rakennetaan myös perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen riskialttiimmille pohjavesialueille.

Asiakirjojen mukaan nyt kysymyksessä oleva uusi tieyhteys on osoitettu Päijät-Hämeen 11.3.2008 vahvistetussa maakuntakaavassa.

Oikeudellinen arvio

Vanhan vesilain (264/1961) 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettu lupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt edellytykset sen myöntämiselle täyttyvät. Luvan edellytykset ratkaistaan siten oikeusharkinnalla.

Vesilain 2 luvussa on yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön. Vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Vesilain 9 luvun 8 §:ään liittyvien hankkeiden osalta vesilaissa ei kuitenkaan ole suoraa viittausta vesilain 2 luvun 4 §:ään.

Maakuntakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentissa säädetty aktiiviseen edistämiseen velvoittava ohjausvaikutus ei vaikuta oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, vaan maakuntakaavan aluevarauksesta huolimatta luvan myöntämisen edellytykset on ratkaistava vesilain 9 luvun 8 §:n mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin perusteluista ilmenee, että edistämisvelvollisuudella on haluttu ohjata lähinnä viranomaisten vapaata harkintaa.

Tien yleissuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä tien sijoittuminen pohjavesialueelle ja tästä johtuva pohjavesisuojauksen tarve on tullut ottaa tielainsäädännössä edellytetyllä tavalla huomioon. Sama koskee tiesuunnitelmaa. Suunnitellun tien toteuttamisen edellytykset pohjaveden muuttamiskiellon vastaisuuden vuoksi ratkaistaan kuitenkin lopullisesti vasta vesilain säännösten mukaisessa erillisessä lupamenettelyssä. Sillä seikalla, että tielinjaus on esitetty maakuntakaavassa ja tiesuunnittelussa, ei siten ole oikeudellisesti sitovalla tavalla merkitystä vesilain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa.

Ympäristönsuojelulain 8 §:ssä säädetty pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Mikäli toiminnasta saattaa aiheutua säännöksen 1 momentissa tarkoitettuja pohjaveden laadun muutoksia, toimintaan ei saa vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan myöntää lupaa. Pohjaveden pilaamiskielto sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon, eikä toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Pilaantumisriski on mahdollisissa onnettomuus- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa tavallista suurempi. Pohjaveden pilaamiskielto koskee kaikkea maaperässä olevaa pohjavettä, eikä ainoastaan vedenottamoiden alueiden pohjavettä. Pilaantumisriskiä lisää alueen maaperän laatu, joka on vettä helposti läpäisevää hiekkaa ja soraa.

Mikäli hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta saattaa aiheutua vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus, jota ei lupamääräyksinkään voida täysin estää, edellytyksiä vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämiseen pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen ei ole. Luvan myöntäminen estyy tällöin saman pykälän 1 momentin mukaisesta intressivertailusta riippumatta, eikä tällöin ole oikeudellista merkitystä sillä seikalla, kuinka hyödyllinen hanke on.

Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmalla ja toimenpideohjelmalla ei ole sellaisenaan lupaharkinnassa välittömiä oikeudellisia vaikutuksia. Vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa ei ole erityisiä tavoitteita tai toimenpiteitä Tollinmäenharjun-Huiskanharjun pohjavesialueen osalta.

Hakija on hakemuksensa perusteluiksi viitannut muun ohella siihen, että pohjavesisuojaukset toteutettaisiin Tiehallinnon 3.11.2004 antaman ohjeen "Pohjaveden suojaus tien kohdalla" nro TIEH 2100028-04 suojausluokan vaativa kloridisuojaus mukaisesti. Pohjavesisuojausten pitkäaikaisesta kestävyydestä ei ole kokemusta eikä tutkimustietoa, jonka perusteella voitaisiin varmistua suojauksen toimivuudesta pitkällä aikavälillä. Lisäksi on otettava huomioon, että suojauksella on voitava estää myös muiden haitallisten aineiden kuin kloridin pääsy pohjavesiin. Edelleen on huomattava, että pohjavesisuojauksilla ei pystytä täysin poistamaan tienpitoon, onnettomuuksiin ja liikenteen päästöihin liittyviä riskejä. Tiehallinnon ohje ei sisällä riittävää selvitystä pohjaveden suojaamisesta siten, ettei perusteellisen selvityksen esittämistä suojausratkaisusta olisi pidettävä tarpeellisena. Lupa-asian ratkaisu perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, eikä valituksessa viitatulla muussa yksittäisessä tapauksessa annetulla ratkaisulla ole välitöntä oikeudellista merkitystä valituksenalaisessa asiassa.

Hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, että tien rakentamisesta, käytöstä ja tienpidosta kokonaisuudessaan aiheutuu vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua pohjaveden pilaantumista. Hallinto-oikeuden päätös on tältä osin perustunut yleisesti tiedossa olevaan teistä aiheutuvaan pilaantumisriskiin, alueen yleisiin olosuhteisiin ja tien sijoittumiseen keskelle pohjavesialuetta. Hallinto-oikeus on lisäksi katsonut, etteivät esitetyt suojaukset ole riittäviä pohjaveden laadun suojaamiseksi.

Asiakirjoihin ei ole sisältynyt yksityiskohtaisia selvityksiä pohjaveden suojaamiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Hakemus on perustunut siihen, että tien sijainti on ratkaistu tielainsäädännön mukaisessa suunnittelussa ja maakuntakaavassa. Vaikka nämä hakemuksen taustalla olevat lähtökohdat sekä se, että olemassa oleva valtatie 4:n linjaus sijaitsee myös samalla pohjavesialueella, eivät oikeudellisesti sitovalla tavalla ratkaisekaan vesilain mukaisen hakemuksen lopputulosta, nämä lähtökohdat tulee ottaa huomioon arvioitaessa hakemuksen puutteellisuuden vaikutusta. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei tässä tapauksessa voida myöskään pitää poissuljettuna, etteikö pohjaveden pilaantumisriski olisi ehkäistävissä riittävästi suojaus- ynnä muilla toimenpiteillä.

Aluehallintovirasto on myöntänyt kysymyksessä olevan luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla katsoen, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasta suurempi. Aluehallintoviraston päätöksestä ei ilmene, millä perusteilla aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta ei edellä lausuttu huomioon ottaen aiheudu vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa seurausta. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä ei ole myöskään asetettu siten yksityiskohtaisesti, että pohjaveden laadun muutos voitaisiin ehkäistä tienpidon jatkuessa pitkään.

Kysymyksessä olevan luvan myöntämistä harkitessaan lupaviranomaisella ei asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ole ollut käytettävissä yksityiskohtaista riskinarviointia pohjaveden pilaantumisesta ja sen vaarasta käytettäessä esitettyä pohjavesisuojausta. Hakemuksessa ei ole myöskään käsitelty muita riskitekijöitä pohjavedelle kuin kloridista aiheutuvaa riskiä. Hakemukseen ei liity selvitystä toimenpiteen kohteena olevan alueen hulevesien johtamisesta. Lisäksi tieleikkauksen maaperäolosuhteista ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä eikä leikkauksen syvyyden merkitystä pohjaveden pilaantumisriskille ole käsitelty hakemuksessa. Koska asiassa ei ole selvitetty riittävästi, että haetusta toimenpiteestä ei aiheudu vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua seurausta esillä olleet suojaustoimenpiteet ja aluehallintoviraston päätöksen mukaiset lupamääräykset huomioon ottaen, hakijalle on varattava tilaisuus selvittää mahdollisuuksia estää haetusta toimenpiteestä pohjavedelle aiheutuva riski ottaen huomioon myös muun ohella esimerkiksi teiden liukkaudentorjunnassa suolaukselle käytössä olevat vaihtoehdot ja kemikaalit.

Lopputulos

Lupahakemuksessa on siis ollut puutteita. Lupaviranomaisen tulee kuitenkin hakemusta ratkaistessaan arvioida, onko selvitys riittävä asian ratkaisemiseksi ja onko luvan myöntämiseen edellytyksiä esimerkiksi tarpeellisia lupamääräyksiä asettamalla. Kun suoritettu lupaharkinta on ollut puutteellinen, aluehallintovirasto ei ole voinut myöntää lupaa vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin perusteella. Hallinto-oikeus ei ole voinut lupahakemuksen ja muun asiassa saadun selvityksen huomioon ottaen kumota aluehallintoviraston päätöstä ja hylätä hakemusta kokonaisuudessaan 9 luvun 8 §:n 2 momentin perusteella ehdottoman luvan myöntämisen esteenä pidettävän pohjaveden pilaamiskiellon vuoksi.

Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ottamatta asiaa täällä välittömästi enemmälti ratkaistavaksi asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, vaikka asian palauttaminen tässä tilanteessa saattaa johtaa sen kokonaiskäsittelyajan pitkittymiseen. Hakijalle on, jos se haluaa jatkaa hakemustaan, ennen lupa-asian ratkaisemista varattava luvan edellytysten harkitsemiseksi tilaisuus esittää edellä mainittua lisäselvitystä ja mahdollisesti muutakin vielä tarvittavaa lisäselvitystä.

Koska päätös on kumottu ja asia palautettu kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, uuden vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asia käsitellään ja ratkaistaan aluehallintovirastossa uuden vesilain säännösten mukaisesti.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Taina Nystén. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen ympäristöasiantuntijaneuvos Taina Nysténin äänestyslausunto:

"Liikenneviraston väitteiden hylkäämisen osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö. Muilta osin hylkään Liikenneviraston ja Hartolan kunnanhallituksen valitukset. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Asiakirjojen mukaan nyt kysymyksessä oleva uusi tieyhteys on osoitettu Päijät-Hämeen 11.3.2008 vahvistetussa maakuntakaavassa. Vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettu lupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt edellytykset sen myöntämiselle täyttyvät. Luvan edellytykset ratkaistaan siten oikeusharkinnalla.

Vesilain 2 luvussa on yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön. Vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Vesilain 9 luvun 8 §:ään liittyvien hankkeiden osalta vesilaissa ei kuitenkaan ole suoraa viittausta vesilain 2 luvun 4 §:ään.

Maakuntakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentissa säädetty aktiiviseen edistämiseen velvoittava ohjausvaikutus ei vaikuta oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, vaan maakuntakaavan aluevarauksesta huolimatta luvan myöntämisen edellytykset on ratkaistava vesilain 9 luvun 8 §:n mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin perusteluista ilmenee, että edistämisvelvollisuudella on haluttu ohjata lähinnä viranomaisten vapaata harkintaa.

Maantielaissa tarkoitettua tien yleissuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä tien sijoittuminen pohjavesialueelle ja tästä johtuva pohjavesisuojauksen tarve on ollut otettava tielainsäädännössä edellytetyllä tavalla huomioon. Sama koskee tiesuunnitelmaa. Suunnitellun tien toteuttamisen edellytykset pohjavesialueella ratkaistaan kuitenkin lopullisesti vasta vesilain säännösten mukaisessa erillisessä lupamenettelyssä. Sillä seikalla, että tielinjaus on esitetty maakuntakaavassa ja tiesuunnitelmissa, ei siten ole oikeudellisesti sitovalla tavalla merkitystä vesilain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa.

Ympäristönsuojelulain 8 §:ssä säädetty pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Mikäli toiminnasta saattaa aiheutua säännöksen 1 momentissa tarkoitettuja pohjaveden laadun muutoksia, toimintaan ei voida vesilain mukaan myöntää lupaa. Pohjaveden pilaamiskielto sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon, eikä toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Pohjaveden pilaamiskielto koskee kaikkea maaperässä olevaa, ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua pohjavettä, eikä ainoastaan vedenottamoiden alueiden pohjavettä. Lupa-asian ratkaisu perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, eikä valituksessa viitatulla muussa yksittäisessä tapauksessa annetulla ratkaisulla ole välitöntä oikeudellista merkitystä valituksenalaisessa asiassa.

Pohjaveden pilaantumisen vaaraa ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan voida alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteissa riittävän tehokkaasti ehkäistä asiassa esillä olleella suojaustoimenpiteellä. Pilaantumisriski on mahdollisissa onnettomuus- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa vielä suurempi. Pilaantumisriskiä lisää alueen maaperän laatu, joka on vettä helposti läpäisevää hiekkaa ja soraa.

Koska hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta hallinto-oikeuden päätöksessä lausutut perustelut huomioon ottaen saattaa aiheutua vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus, jota ei lupamääräyksinkään voida täysin estää, edellytyksiä vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämiseen pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen ei ole. Vaikka asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kissamäen tutkittu vedenottopaikka huomioon ottaen Hartolan kunnan vedentarve voitaisiin turvata myös tulevaisuudessa, vaikka varavedenottamoa ei sijoitettaisi suunnitellulle paikalle Muikunlahden kannakselle, valituksenalaisessa asiassa ei ole vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan ratkaisevaa merkitystä sillä hallinto-oikeuden päätöksen perusteella, jonka mukaan tien sijoittaminen vaikeuttaisi kyseessä oleva pohjavesialueen Kettuvuoren ja Lestin alueen pohjavesivarojen hyödyntämistä jatkossa tien sijoittuessa keskelle hyvin vettä johtavaa harjua.

Kun hakemuksessa tarkoitettu toiminta edellä lausutun perusteella estyy mainitun pykälän 2 momentin perusteella, saman pykälän 1 momentin mukaista intressivertailua ei suoriteta. Siten Liikenneviraston valituksessa viitatuilla perusteilla, joiden mukaan kysymyksessä oleva uusi tielinjaus on parempi kuin nykyisessä maastokäytävässä toteutettava tien parannus, ei ole valituksenalaisessa asiassa ratkaisevaa oikeudellista merkitystä. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmalla ja toimenpideohjelmalla ei ole sellaisenaan lupaharkinnassa välittömiä oikeudellisia vaikutuksia, vaan vesilain mukaiset luvan edellytykset on ratkaistava kutakin hanketta erikseen koskevassa lupamenettelyssä. Lupaa koskevassa harkinnassa vesienhoitosuunnitelmasta ja toimenpideohjelmasta ilmenevä pohjavesien suojelutavoite on voitu kuitenkin osaltaan ottaa asiassa selvityksenä huomioon.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja päätöksessä sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, katson, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita."

Asian esittelijän, esittelijäneuvos Irene Mäenpään esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin ympäristöasiantuntijaneuvos Nysténin äänestyslausunto.