Muu päätös 2069/2014
Asia Vesilain mukaista hallintopakkoa koskeva valitus
Valittaja Kemijoen Uittoyhdistys
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 20.5.2013 nro 13/0117/1
Asian aikaisemmat vaiheet
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 22.3.2004 antamallaan päätöksellä nro 29/04/1 kumonnut vesioikeuden 3.10.1980 antaman Ala-Kemijoen uittosäännön (uittosääntö nro 8) Ounasjoen yhtymäkohdan ja Isohaaran voimalaitoksen väliltä ja uittosäännön 11 ja 15 §:ään myöhemmin tehdyt muutokset, mutta on jättänyt 20.7.1993 muutetun 16 §:n Ala-Kemijoen osalta voimaan. Lapin ympäristökeskus on velvoitettu tekemään vaaran tai haitan poistamiseksi tarpeelliset, uittosäännön nojalla tai muutoin uittotoimintaa varten tehtyjen rakenteiden ja laitteiden poistamis- ja muutostyöt, sekä muut uittosäännön kumoamiseen liittyvät toimenpiteet päätöksessä olevia määräyksiä noudattaen. Toimenpiteistä ei ole etukäteen arvioiden katsottu aiheutuvan korvattavaa haittaa.
Vaasan hallinto-oikeus on Keminmaan kunnan ympäristölautakunnan ja kunnanhallituksen valituksesta 5.5.2006 antamallaan päätöksellä nro 06/0124/3 kumonnut ympäristölupaviraston päätöksen siltä osin kuin ympäristölupavirasto on, kumotessaan vesioikeuden 3.10.1980 antaman Ala-Kemijoen uittosäännön (uittosääntö nro 8) muutoin, jättänyt uittosäännön 20.7.1993 muutetun 16 §:n osalta voimaan ja palauttanut asian tältä osin ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa katsonut, että uittosäännön kumoamisen yhteydessä olisi käsiteltävä ja ratkaistava kaikki asianomaisessa vesistössä tapahtuneesta uitosta ja uittosäännön kumoamisesta johtuvat toimivan uittoyhdistyksen velvollisuudet ja vastuut, vaadittaessa myös 5 luvun 99 §:n mukainen velvollisuus uppopuiden poistamiseen vesistössä.
Kalanhoitomaksu, nykyisin kalatalousmaksu, on vesioikeuden päätöksen perustelujen mukaan osittain määrätty uittojätteiden aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Erityisesti uitosta peräisin olevista jätteistä ja uppopuista on katsottu aiheutuvan kalastukselle edelleen haittaa. Kalatalousmaksu ja uppopuiden aiheuttama haitta liittyvät siten toisiinsa. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on palauttanut asian ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä uppopuiden ja uittojätteiden poistamista koskevan Liedakkalan osakaskunnan vireille paneman hallintopakkoasian kanssa.
Asian aikaisempi käsittely
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, joka on tullut ympäristölupaviraston sijaan, on vanhan vesilain (264/1961) mukaisella päätöksellään 30.3.2012 nro 25/12/2 velvoittanut Kemijoen Uittoyhdistyksen poistamaan kalastusta ja muuta vesistön käyttöä haittaavat uppopuut, uittotarvikkeet ja muu uittojäte Isohaaran voimalaitoksen yläaltaasta, Liedakkalan osakaskunnan hallinnoimaa vesialuetta lukuun ottamatta, päätöksen liitteenä 2 olevaan karttaan Keminmaan kunnantalon ja Lautiosaaren puhdistamon yhdistävän viivan ylävirranpuolelta Liedakkalan ja Hirmulan osakaskuntien hallinnoimien vesialueiden rajoihin saakka alueilla, joissa on tiheä rasterointi (korkea uppopuutiheys) sekä muualta Isohaaran voimalaitoksen yläaltaasta, Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaasta, Ossauskosken voimalaitoksen yläaltaasta, Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaasta ja Valajaskosken voimalaitoksen yläaltaasta Kemijoen Uittoyhdistyksen Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon 31.12.2009 toimittaman lisäselvityksen 28.10.2009 päivätyn liitteen 2 "Tarkentava osakaskuntien haastattelututkimus kalastushaitan esiintymisestä uppopuiden sijaintialueilla sekä osakaskuntien esitykset uppopuiden poistotarpeesta" liitekarttojen 3.1, 3.2, 3.3, 3.4, 3.5, 3.6, 3.7.1, 3.7.2, 3.7.3 ja 3.8 alueilta, joissa on sekä tiheä rasteri (korkea uppopuutiheys) että vahvennettu rajaus (merkittävä kalastusalue/uppopuiden poistoalue) sekä kahdelta liitekartalla 3.5 olevalta alueelta, joilla on ilmoitettu olevan vaijereita. Alueet on merkitty päätöksen liitteenä 3.1–3.8 oleviin karttoihin.
Uppopuut, uittotarvikkeet ja muu uittojäte on poistettava seitsemän metrin syvyyteen saakka.
Velvoitteen täyttämiselle on asetettu viiden vuoden määräaika päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Velvoite on asetettu uhalla, että työ voidaan teettää velvoitetun kustannuksella. Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1– 8.
Aluehallintovirasto on hylännyt vaatimukset siltä osin kuin on vaadittu uppopuiden, uittotarvikkeiden ja muun uittojätteen poistamista muualta kuin edellä määrätyltä vesialueelta.
Aluehallintovirasto on kumonnut Ala-Kemijoen uittosäännön (uittosääntö nro 8) voimaan jätetyn kalanhoitomaksua koskevan 16 §:n.
Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:
Hallinto-oikeus on 5.5.2006 antamassaan uittosäännön kumoamista koskevan päätöksen nro 06/0124/3 perusteluissa katsonut, että uittosäännön kumoamisen yhteydessä olisi käsiteltävä ja ratkaistava kaikki asianomaisessa vesistössä tapahtuneesta uitosta ja uittosäännön kumoamisesta johtuvat toimivan uittoyhdistyksen velvollisuudet ja vastuut, vaadittaessa myös vesilain 5 luvun 99 §:n mukainen velvollisuus uppopuiden poistamiseen.
Hallinto-oikeus on todennut, että uppopuiden poistamista koskevan määräyksen antaminen edellyttää, että tarve uppopuiden poistamiseen selvitetään apajapaikoittain ja vesialueittain. Asian vireille panevan viranomaisen tai haitankärsijän asia on yksilöidä ne kalastuspaikat ja vesialueet, missä haitta ilmenee. Tarkemman selvityksen hankkiminen uppopuiden poistamistarpeesta kuuluu kuitenkin uittoyhdistykselle haitan aiheuttajana. Riittävää selvitystä tai poistosuunnitelmaa asiassa ei ole esitetty johtuen paitsi esitetyn vaatimuksen yleisluontoisuudesta myös siitä, että asiassa on ollut hakijana alueellinen ympäristökeskus, jolle uppopuiden poistaminen selvityksineen voi kuulua vain siinä tapauksessa, että uitto on lakannut eikä toimivaa uittoyhdistystä ole. Kun toisaalta asiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella on aihetta epäillä, että uppopuista ja muista mahdollisista uittojätteistä vesistön pohjassa voi olla vaaraa tai haittaa vesistön käytölle, vaatimusta uppopuiden poistamisesta ei ole voitu hylätä sillä perusteella, että uittosäännön muutettu 16 § on jätetty voimaan. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että uittosääntö jätetään joiltain osin voimaan ja uittoyhdistykselle määrätään vuosittaisia velvoitteita vain uppopuista ja muista vanhoista uittojätteistä aiheutuvan haitan kompensoimiseksi.
Hallinto-oikeus on todennut, että kalanhoitomaksu, nykyisin kalatalousmaksu, on vesioikeuden päätöksen perustelujen mukaan osittain määrätty uittojätteiden aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Erityisesti uitosta peräisin olevista jätteistä ja uppopuista on katsottu aiheutuvan kalastukselle edelleen haittaa. Kalatalousmaksu ja uppopuiden aiheuttama haitta liittyvät siten toisiinsa. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on palauttanut asian ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä uppopuiden ja uittojätteiden poistamista koskevan Liedakkalan osakaskunnan vireille paneman hallintopakkoasian kanssa.
Hallinto-oikeus on päätöksen perusteluissa ohjeistanut, että ympäristölupaviraston tulee hallintopakkoasiassa uittoyhdistykselle asetetun selvitysvelvollisuuden ja poistosuunnitelman suorittamisen jälkeen arvioida, aiheutuuko uponneista ja uppoamistilassa olevista puista haittaa kalastukselle sekä muulle vesistön käytölle, sekä mahdollisuuksien mukaan selvittää puhdistamisella saavutettavaa etua ja siitä aiheutuvia kustannuksia, ja sen jälkeen ratkaista, onko uittoyhdistys velvoitettava puhdistamaan vesistö joltakin osin. Samalla ympäristölupaviraston tulee antaa ratkaisu myös uittosäännön kumoamisen osalta valituksenalaisessa päätöksessä voimaan jätetyiltä osin ja ratkaista, onko ja millaisella kertakaikkisella korvauksella mahdollinen kalataloushaitta ja siihen liittyvä uittosäännön 16 §:n mukainen kalatalousmaksu kompensoitava.
Asetettujen velvoitteiden täyttäminen
Ympäristölupavirasto on kehottanut Kemijoen Uittoyhdistystä esittämään Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä määrätyt selvitykset. Kemijoen Uittoyhdistys on 1.10.2007 toimittanut selvityksen kalastuksesta ja kalansaaliista, haastattelututkimuksen sekä poistosuunnitelman ja intressivertailun.
Vuoden 2005 kalastuksesta laaditussa kalastusselvityksessä on tarkasteltu patoaltaittain kalastajien määrää, pyyntimuotoja, pyydysten määrää, saaliin määrää sekä kalastusta haittaavia tekijöitä. Uppopuista aiheutuvaa haittaa ei selvityksessä ole tarkasteltu erikseen. Uppopuiden olemassaoloa, sijaintia ja niiden aiheuttamaa haittaa on selvitetty uittoyhdistyksen erikseen teettämän 15.5.2007 päivätyn haastattelututkimuksen avulla, joka oli suunnattu kaikille Ala-Kemijoen uittosäännön alueella kalastuslupia lunastaneille henkilöille sekä kyseisellä alueella toimiville vesialueen osakaskunnille. Uppopuita piti huomattavana tai kohtalaisena haittana kaiken kaikkiaan noin puolet verkkokalastajista ja osakaskunnista. Kalastajien ja osakaskuntien ilmoittamat haitta-alueet olivat vain osittain samoja. Varsinaisia uppopuiden poistovaatimuksia on esittänyt vain Liedakkalan osakaskunta, joka kieltäytyi osallistumasta haastattelututkimukseen eikä yksilöinyt oman alueensa osalta alueita, joissa uppopuut aiheuttavat konkreettista kalastushaittaa. Liedakkalan osakaskunnan mukaan haittaa ilmenee koko osakaskunnan hallinnoimalla 150 ha:n suuruisella vesialueella, koska kalastuspaikka on aina siellä missä kalastetaan ja kalastaa voidaan koko alueella.
Uittoyhdistys on kalastusselvityksen ja haastattelututkimuksen perusteella katsonut, ettei uppopuista ole osoitettu aiheutuvan konkreettista ja tosiasiallista haittaa kalastukselle. Uittoyhdistys on kuitenkin selvittänyt uppopuiden nostokustannuksia ja uppopuiden myyntihintoja. Uppopuiden nostokustannusten (30–60 euroa/m3) ja niistä saatavan myyntihinnan (20 euroa/m3) sekä uppopuiden nostosta saatavan vähäisen hyödyn perusteella uittoyhdistys on katsonut, ettei uittoyhdistystä tule velvoittaa uppopuiden nostoon millään osalla Ala-Kemijoen uittosäännön aluetta eikä uittoyhdistys tämän vuoksi ole laatinut varsinaista uppopuiden poistosuunnitelmaa.
Esitettyjen selvitysten puutteellisuuden vuoksi ympäristölupavirasto on kehottanut Kemijoen Uittoyhdistystä toimittamaan lisäselvitystä. Kemijoen Uittoyhdistys on 31.12.2009 toimittanut lisäselvityksen uppopuista ja niiden aiheuttamasta haitasta sekä esityksen haitan poistamiseksi.
Uppopuiden olemassaoloa ja sijaintia on selvitetty uittoyhdistyksen teettämässä viistokaikuluotauksessa Liedakkalan osakaskunnan koko vesialueelta sekä muilta ympäristölupaviraston määräämiltä Ala-Kemijoen uittosäännön vesialueilta. Uppopuiden tarkkoja määriä ei viistokaikuluotauksella pystytty selvittämään. Lisäksi uittoyhdistys teetti Liedakkalan osakaskunnan alueelta vesistön topografiakartat.
Uppopuiden aiheuttamaa konkreettista kalastushaittaa ja haitan ilmenemisalueita on selvitetty tarkentavalla haastattelututkimuksella, joka suunnattiin osakaskunnille lukuun ottamatta Liedakkalan osakaskuntaa, jonka piti ympäristölupaviraston määräyksen mukaisesti hallintopakon hakijana viistokaikuluotauksen tulokset saatuaan itse yksilöidä uittoyhdistykselle ne kalastuspaikat, joissa uppopuuhaittaa ilmenee ja miten se ilmenee. Haastattelututkimuksessa osakaskunnat ovat yksilöineet ne kalastuspaikat, joissa konkreettista uppopuiden aiheuttamaa kalastushaittaa ilmenee ja tehneet esityksen alueista, joilta uppopuita tulisi poistaa.
Uittoyhdistys on lisäselvityksessään arvioinut uppopuiden nostokustannuksia. Nostokustannukset arvioitiin hehtaarikohtaisesti niiltä alueilta, joilta osakaskunnat esittivät nostovaatimuksia. Hehtaarikohtaiseksi nostokustannukseksi saatiin 11 000 euroa/ha ja kokonaiskustannukseksi noin 9 miljoonaa euroa koko Ala-Kemijoen uittosäännön alueella. Nostosta kertyvät puumäärät arvioitiin aiempien vuosien nostokokemusten perusteella ja puista saatavat tulot laskettiin Stora Enso Oyj:n ostotarjouksen perusteella. Uppopuiden myyntituloiksi saatiin noin 190 000 euroa, mikä on noin kaksi prosenttia nostokustannuksista.
Viistokaikuluotausten tulosten, osakaskunnille tehdyn tarkentavan haastattelututkimuksen tulosten ja kustannusvertailun perusteella uittoyhdistys on katsonut, ettei selvitettyjen uppopuiden sijaintialueiden osalta ole pystytty esittämään konkreettista ja tosiallista kalastushaittaa aiheutuneen, vaan osakaskuntien nostovaatimukset perustuvat ennemminkin vain tietoisuuteen uppopuiden olemassaolosta. Uittoyhdistys on edelleen katsonut, että vaikka konkreettista ja tosiallista haittaa voitaisiin katsoa aiheutuneen joillakin kalastuspaikoilla, ei uppopuiden nostoon tule kuitenkaan velvoittaa, koska nostosta saatava hyöty ei ole missään suhteessa nostokustannuksiin. Uittoyhdistys on lisäksi todennut, etteivät uittoyhdistyksen käytettävissä olevat varat riitä laajamittaisten nostotöiden suorittamiseen. Edellä olevan perusteella uittoyhdistys ei ole tehnyt varsinaista uppopuiden poistosuunnitelmaa.
Asiassa saadut selvitykset
Yleistä uitosta
Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitosten yläaltailla on puomein ja vastuin rajatuilla vesialueilla uiton aikana jouduttu vuosittain seisottamaan puita, koska puut ohjattiin voimalaitospadon läpi rakennettua uittokourua pitkin. Kourun vetokyvyn takia puita oli tarpeen seisottaa yläaltaissa ja varastoida laajoinakin sumina ja pitkähköjä aikoja varsinkin Isohaaran altaalla, joka toimi erottelualueelle uitettavan puutavaran syöttövarastona. Puut vettyivät seisottamisen ja varastoinnin aikana ja osa painui ensin kekkapäinä vesipinnan alle ja vajosi myöhemmin yläaltaan pohjaan. Puita painui pohjaan voimalaitosten välisillä alueilla myös muualla kuin vastuisiin kasatuilla suma-alueilla, mutta määrät olivat pinta-alayksikköä kohti pienemmät. Puita seisotettiin kauimmin Isohaaran altaalla, joten siellä niitä vajosi eniten.
Martti Itkosen kirjassa "Kemijoen Uittoyhdistys 1901–1976" on kartta Isohaaran altaasta vastuineen ja ohjeineen. Kopio kartasta on liitetty asiakirjoihin. Karttaan on piirretty noin 0,5 km ylävirtaan Isohaaran voimalaitoksesta yläaltaan poikki ulottuva syöttövastuu, josta puita syötettiin voimalaitospadossa olleeseen uittokouruun. Seuraavana noin 1,5 km voimalaitospadosta ylävirtaan oli Isorimalin vastuu, jonka vasen pää kiinnittyi Rimalin saareen ja oikea pää Pappilan rantaan Kemijoen oikealla rannalla. Seuraavana noin 4,3 km voimalaitospadosta ylävirtaan oli Rantaniemen saareen tukeutuva, joen poikki vasemmalta rannalta Tuiskuvaaran kohdalta oikealle rannalle, noin Kuuselan talon kohdalle rakennettu Liedakkalan vastuu ja noin 7,6 km voimalaitospadolta oleva vasemmalta rannalta Pentinsaaresta oikealle rannalle Kuusiniemeen ulottuva Kuusiniemen takavastuu, joka esti puita palaamasta tuulen mukana ylävirtaan. Isohaaran yläaltaan rannansuuntaiset ohjeet, joilla on estetty suman muodostuminen rannasta rantaan, on rakennettu 14.6.2004 ympäristölupavirastoon saapuneen Liedakkalan osakaskunnan hakemuksen mukaan vuonna 1968. Asiakirjoihin on liitetty kopio Martti Itkosen kirjasta julkaistusta valokuvasta "Isohaaran suma kesällä 1949". Kuvasta voi päätellä, että yhtenäinen suma ulottui rantaan saakka ja oli laaja. Itkosen kirjan mukaan Isohaaran altaan sumassa oli puuta elokuussa 1949 noin 20 miljoonaa teknillistä kuutiojalkaa eli noin 920 000 k-m3. Vuonna 1949 uitettiin 1 210 000 m3 eli arviolta keskimääräinen määrä puuta.
Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan muuallakin kuin Isohaaran voimalaitoksen yläaltaalla on ollut runsaasti uiton toimittamiseen liittyviä ohjeita ja vastuita. Nämä ovat ohjanneet uitetun puun vesivarastot tietyille alueille ja mitä ilmeisimmin saaneet aikaan uppopuiden tihentymiä alueille. Taivalkosken vastuun pituus on ollut noin viisi kilometriä, Ossauskosken vastuun noin seitsemän kilometriä, Petäjäskosken vastuun noin kymmenen kilometriä ja Valajaskosken vastuun useita kilometrejä.
Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelman mukaan Kemijoessa vuosina 1968–1977 on uitettu vuosittain keskimäärin 1 470 000 m3 puuta, eniten vuonna 1970 eli 1 748 000 m3 ja vähiten vuonna 1977 eli 1 161 000 m3. Suurin Kemijoen uitto on ollut vuonna 1961, jolloin uitettiin 2 520 000 m3. Yhteisuitto alkoi sivuväylillä heti jäiden lähdön jälkeen. Keskimääräinen aloituspäivä on ollut 15.5., aikaisin 6. ja myöhäisin 27. toukokuuta. Uiton perä on sivuuttanut Isohaaran voimalaitoksen keskimäärin 16.9., aikaisintaan 2.9. ja myöhäisintään 1.10. Ajankohdat osoittavat, että Isohaaran voimalaitoksen yläaltaassa on ollut suma arviolta juhannukselta myöhään syksyyn. Aluehallintovirasto on arvioinut, että uitetun puutavaran määrä on ollut uiton päättymiseen eli vuoteen 1991 saakka edellä esitetyllä keskimääräisellä tasolla.
Kemijoen Uittoyhdistyksen vuosikertomusten mukaan uittoon ilmoitetun puumäärän ja erottelualueelta luovutetun puumäärän erotuksena on uiton aikana uponneiden puiden määrä vuosina 1982–1991 ollut keskimäärin 2,1 prosenttia (vaihtelu 0,9–4,1 prosenttia). Jos uittoon pannuista puista upposi uittokauden aikana 1–2 prosenttia, on uponneiden puiden määrä noin 15 000–25 000 m3 vuodessa. Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen liitteen 3.6 mukaan pääasiassa Kemijokisuulta ja Isohaaran altaasta nostettujen uppopuiden määrä oli vuosina 1991–2001 keskimäärin 8 900 m3 vuodessa (vaihtelu 563–23 623 m3).
Muut selvitykset
Uittoyhdistyksen toimittamien selvitysten ja osakaskuntien vaatimusten perusteella aluehallintovirasto on pitänyt riidattomasti selvitettynä, että uitosta jääneitä uppopuita, uittotarvikkeita ja muuta uittojätettä on Kemijoessa Ala-Kemijoen uittosäännön alueella. Uppopuiden esiintymisalueet ovat selvästi havaittavissa viistokaikuluotauksen tuloksista. Edelleen aluehallintovirasto on pitänyt selvitettynä, että uppopuista on aiheutunut haittaa kalastukselle muun muassa verkkojen repeilemisenä ja vieheiden menetyksinä sekä haittaa muulle vesistön käytölle (vesiliikenne ja vesistön virkistyskäyttö erityisesti matalilla ranta-alueilla). Osakaskuntien yksilöimät haitta-alueet ovat laajoja, yhteensä 656,9 ha Liedakkalan osakaskunnan hallinnoima alue pois lukien. Haitan suuruutta ja merkitystä voidaan arvioida selvityksissä esitettyjen uppopuumäärien, kalastajamäärien, pyyntimuotojen, saalismäärien ja kalastusaktiivisuuden perusteella.
Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen liitteen 3.1 mukaan Stora Enso on tarjonnut vuoden 2007 avovesikauden aikana nostetuista Veitsiluodon tehtaalle toimitetuista uppopuista 20 euroa/m3ja uittoyhdistyksen 31.12.2009 ympäristölupavirastoon saapuneen lisäselvityksen mukaan vuoden 2010 avovesikauden aikana nostetuista uppopuista 19 euroa/m3. Vuoden 2011 lopun rahanarvossa elinkustannusindeksillä tarkistettuna tarjoukset ovat noin 22 euroa/m3 ja 20 euroa/m3. Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen liitteenä 3.6 olevien, pääasiassa Kemijokisuulta ja Isohaaran altaasta nostettujen uppopuumäärä- ja nostokustannustietojen mukaan kustannukset olivat vuosina 1991–2001 keskimäärin 23,65 euroa/m3. Vuoden 2011 lopun rahanarvossa (indeksi oli 1398 vuonna 1996 ja 1828 joulukuussa 2011) kustannukset ovat 30,90 euroa/m3. Nostokustannukset/m3 ovat siten noin 10 euroa enemmän kuin puiden arvo tehtaalla. Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen mukaan neljänä vuotena (1992–1995) uiton päättymisen jälkeen urakoitsija nosti uppopuita Kemijokisuun erottelualueella ja urakkahinta oli noin 13 euroa/m3, joka elinkustannusindeksillä tarkistettuna vuoden 2011 lopun rahanarvoon on 17,50 euroa/m3. Urakkahinta alittaa vastaavaan ajankohtaan indeksillä korjatun Stora Enson ostotarjouksen.
Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen mukaan uppopuita on Kemijokisuulla nostettu alle seitsemän metrin syvyydeltä. Uittoyhdistyksen 31.12.2009 ympäristölupavirastoon saapuneen lisäselvityksen mukaan viistokaikuluodatun alueen vesisyvyys oli Isohaaran altaalla 2–12 m, Taivalkosken ja Ossauskosken altailla 2–15 m, Petäjäskosken altaalla 2–20,5 m ja Valajaskosken altaalla 2–11,5 m.
Uittoyhdistyksen 31.12.2009 ympäristölupavirastoon saapuneen lisäselvityksen mukaan puhdistamis-/tarkistamiskustannukset ovat 11 000 euroa/ha, joka on vuoden 2011 lopun rahanarvossa 11 650 euroa/ha.
Oulujoen Uittoyhdistyksen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, Kainuun ympäristökeskuksen ja Fortum Oyj:n yhteistyönä Oulujoella toteutetusta hankkeesta laaditun raportin mukaan Oulujoen 19 kalastuspaikalta, joiden pinta-ala on yhteensä 296 ha, eli keskimäärin 15,6 ha/kalastuspaikka, nostettiin vuosina 1998–2002 myyntikelpoista uppopuuta 3 621 k-m3 eli 12 k-m3/ha. Nostetun puutavaran määrä/ha oli aika vähäinen. Tämä nostaa noston yksikkökustannuksia (euroa/ha). Nostosyvyys oli 0–7 metriä. Puutavaran myynnistä Stora Enson Oulun tehtaalle saatiin myyntituloa 119 827 euroa eli 33,10 euroa/k-m3. Rahaa kalastuspaikkojen puhdistamiseen käytettiin 302 597 euroa eli 1 022 euroa/ha ja myyntitulolla vähennettynä 617 euroa/ha. Elinkustannusindeksillä tarkistetuksi (indeksi oli 1501 vuonna 2000 ja 1828 joulukuussa 2011) puutavaran myyntihinnaksi saadaan 40,30 euroa/k-m3 ja puhdistuskustannuksiksi 1 245 euroa/ha ja nettokustannuksiksi 751 euroa/ha. Nostokustannuksiin sisältyi myyntikelpoisten uppopuiden lisäksi kalastuspaikoilta poistettu puujäte mukaan lukien kannot noin 500 m3 ja vaijerit ym. rautaromu yhteensä noin 170 m3.
Oulujokivarren kalastusalue ja alueella toimivat osakaskunnat suhtautuivat kalastuspaikkojen puhdistamistyöhön myönteisesti. Osakaskunnilta ja Oulun kaupungilta vesialueen omistajana pyydettiin vuosittain kirjallinen hyväksyntä kalastuspaikkojen puhdistustyön tuloksen kelvollisuudesta.
Uppopuuhaitan poistamisesta saatavan edun ja nostokustannusten vertailu
Yleensä hallintopakkoasiassa ei oteta huomioon hallintopakkopäätöksessä asetettavasta velvoitteesta aiheutuvia kustannuksia. Tässä tapauksessa kuitenkin Vaasan hallinto-oikeus on ohjeistanut, että ympäristölupaviraston tulee selvitysvelvollisuuden ja poistosuunnitelman suorittamisen jälkeen arvioida, aiheutuuko uponneista tai uppoamistilassa olevista puista haittaa kalastukselle ja muulle vesistön käytölle, sekä mahdollisuuksien mukaan selvittää puhdistamisella saatavaa etua ja siitä aiheutuvia kustannuksia, ja vasta sen jälkeen ratkaista, onko uittoyhdistys velvoitettava puhdistamaan vesistö joiltakin osin.
Näin ollen yksistään sillä perusteella, että uppopuista voitaisiin katsoa aiheutuneen ja aiheutuvan konkreettista kalastushaittaa jollakin kalastuspaikalla, ei voida velvoittaa uppopuiden poistoon, vaan asiassa tulee harkita poistamisesta saatavaa etua verrattuna nostokustannuksiin. Etua voidaan arvioida sen perusteella, kuinka suuri merkitys uppopuuhaitalla on kullakin alueella ja kuinka suurta vahinkoa uppopuut aiheuttavat kyseisellä alueella. Esimerkiksi, jos kalastajien määrä ja kalastusaktiivisuus on suuri jollakin uppopuiden haitta-alueella, on myös todennäköisesti aiheutuva vahinko ja puhdistamisella saatava etu suuri. Lisäksi saatavan edun suuruutta on verrattava nostokustannuksiin ja vasta sen perusteella ratkaistava poistamisvelvoitteen mahdollinen asettaminen. Aluehallintovirasto on katsonut, että saatavan edun ja kustannusten vertailua ei voida tehdä vesilaissa tarkoitetun intressivertailun periaatteita noudattaen, koska intressivertailussa ei oteta huomioon hankkeen kustannuksia, vaan siinä vertaillaan hankkeesta saatavaa hyötyä ja aiheutuvaa haittaa. Aluehallintovirasto on katsonut, että harkittaessa uppopuiden poistotarvetta edun ei tarvitse olla huomattava verrattuna nostokustannuksiin, mutta nostokustannukset on kuitenkin otettava huomioon päätösharkinnassa.
Ala-Kemijoen uittosäännön alueella toimivista osakaskunnista Hirmulan, Ilmola–Koroiskylän, Alapaakkolan, Lapinniemen, Runkauskylän, Koivun, Muurolan–Jaatilan ja Korkalon osakaskunnat ovat tarkentavassa haastattelututkimuksessa vaatineet uppopuiden poistamista vesialueeltaan. Yhteensä uppopuita on vaadittu poistettavaksi 656,9 ha:n suuruiselta alueelta. Puhdistettavaksi vaaditut alueet ovat, Lapinniemen ja Runkauskylän osakaskuntien alueita lukuun ottamatta, lähinnä verkkokalastusalueita, joilla uppopuuhaitan on katsottu olevan kohtalaisen voimakas. Lapinniemen ja Runkauskylän osakaskuntien alueilta on vaadittu uppopuut poistettavaksi kaikilta luodatuilta alueilta pyyntimuodoista riippumatta.
Viistokaikuluotauksen tulosten mukaan Ala-Kemijoen uittosäännön alueella on uppopuuta. Hirmulan osakaskunnan alueella puhdistettavaksi vaadituissa kolmessa kohteessa (39,4 ha) on runsaasti uppopuita. Ilmola–Koroiskylän osakaskunnan 11 kohteessa on yhdessä (8 ha) vähän ja muissa (38,5 ha) runsaasti uppopuita. Alapaakkolan osakaskunnan kahdeksassa kohteessa on viidessä (16,8 ha) vähän ja kahdessa (1,9 ha) runsaasti uppopuita ja yksi kohde (0,6 ha) on luotaamaton kohde. Lapinniemen osakaskunnan luodatuissa ja poistettavaksi vaadituissa kohteissa on yli puolessa vähän (105,8 ha) ja alle puolessa (13 kohdetta, 53,3 ha) runsaasti uppopuita, ja osakaskunta on vaatinut puita poistettavaksi myös luotaamattomista 10 kohteesta (34,6 ha). Runkauskylän osakaskunnan luodatuissa ja poistettavaksi vaadituissa kohteissa on alle puolessa vähän (52,1 ha) ja yli puolessa (11 kohdetta, 78,8 ha) runsaasti uppopuita ja kahdessa kohteessa on poistettavaksi vaadittuja kiviä ja vaijereita. Koivun osakaskunnan viidessä kohteessa (28,6 ha) on runsaasti uppopuita ja osakaskunta on vaatinut puita poistettavaksi myös yhdestä luotaamattomasta kohteesta (8,3 ha). Muurolan–Jaatilan osakaskunnan poistettavaksi vaatimissa useissa kohteissa on alle puolessa vähän (61,6 ha) ja yli puolessa (12 kohdetta, 111,8 ha) runsaasti uppopuita ja kahdelta puomilinjalta on vaadittu poistettavaksi myös riippapollareita. Korkalon osakaskunnan seitsemässä kohteessa on kolmessa (3,2 ha) vähän ja neljässä (13,2 ha) runsaasti uppopuita.
Osakaskuntien mukaan haitta ilmenee lähinnä verkkojen repeilemisenä ja vähäisessä määrin myös vieheiden menetyksinä. Kemijoen Uittoyhdistyksen mukaan uppopuista ei ole osoitettu aiheutuneen konkreettista ja tosiasiallista haittaa kalastukselle. Kaikkien osakaskuntien ilmoittamien alueiden puhdistaminen uppopuista maksaisi uittoyhdistyksen ilmoittamien puhdistuskustannusten mukaan noin 7 350 000 euroa. Nostettavista uppopuista saatavat myyntitulot ovat noin kaksi prosenttia nostokustannuksista.
Vuonna 2007 osakaskunnille ja kalastajille tehdyn haastattelututkimuksen mukaan Ala-Kemijoen uittosäännön alueella oli kalastavia talouksia noin 730 ja kalastajia noin 1 100. Vajaat 300 taloutta kalasti Taivalkosken altaalla, jolle sijoittuu pääosa vapakalastuksen Tervolan yhteislupaalueesta. Pyyntimuodoista vetouistelu oli kaikilla patoaltailla ylivoimaisesti suosituinta ja sitä harjoitti yli 50 prosenttia kalastajista. Vapakalastusta harjoitti noin 30–40 prosenttia kalastajista. Verkkokalastusta harjoitti Isohaaran altaalla noin 10 prosenttia ja Taivalkosken, Ossauskosken sekä Petäjäskosken altailla noin 30 prosenttia. Talviverkoilla kalastettiin vain vähän (2–9 prosenttia). Saalista saatiin Isohaaran altaasta 3 545 kg, Taivalkosken altaasta 13 437 kg, Ossauskosken altaasta 4 771 kg ja Petäjäskosken altaalla 7 376 kg, eli yhteensä noin 29 tonnia. Tärkeimmät saaliskalat olivat hauki, ahven ja kirjolohi.
Vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa uppopuita piti kohtalaisena tai huomattavana haittana keskimäärin 55 prosenttia verkkokalastajista, mutta haitan merkittävyys vaihteli huomattavasti alueittain. Uppopuita piti huomattavana tai kohtalaisena haittana Isohaaran yhteislupa-alueella 80–90 prosenttia, Hirmulan ja Koivun osakaskuntien alueella 64–67 prosenttia ja muualla 33–46 prosenttia verkkokalastajista. Vapakalastukselle uppopuita piti huomattavana tai kohtalaisena haittana keskimäärin 20–30 prosenttia kalastajista. Ravustajien mukaan uppopuista aiheutui paikoin haittaa mertojen tarttuessa kiinni uppopuihin. Ala-Kemijoen uittosäännön alueen kalastajista 120 teki kartalle merkinnän uppopuiden haitta-alueista.
Vuonna 2009 osakaskunnille tehdyssä tarkentavassa haastattelututkimuksessa uppopuiden ilmoitettiin haittaavan etenkin verkkokalastusta verkkojen tarttuessa kiinni uppopuihin ja rikkoutuessa. Kuusi osakaskuntaa ilmoitti uppopuiden haittaavan vapakalastusta. Vapakalastukselle aiheutuva haitta oli kohtalainen lukuun ottamatta Runkauskylän osakaskuntaa, joka ilmoitti haitan olevan suuri. Neljä osakaskuntaa arvioi uppopuista aiheutuvan vaaraa veneliikenteelle, kaksi arvioi haitan kohtalaiseksi ja kaksi suureksi. Erityistä vaaraa aiheutui lähinnä uppopuiden kiinnikkeinä olevista riippapollareista.
Osakaskuntien esimiesten mukaan verkkokalastajia oli Hirmulan alueella noin 10, Ilmola–Koroiskylän alueella noin 20, Alapaakkolan alueella noin 20–30, Lapinniemen alueella 100–120, Runkauskylän alueella 70, Koivun alueella 40–50, Muurolan–Jaatilan alueella reilut 100 ja Korkalon alueella muutamia kymmeniä eli yhteensä Ala-Kemijoen uittosäännön alueella noin 420. Osakaskuntien ilmoittamia haitta-alueita oli myös huomattavasti enemmän. Hirmulan, Ilmola–Koroiskylän, Alapaakkolan, Runkauskylän ja Korkalon osakaskunnat ilmoittivat kuitenkin verkkokalastuksen hiipuneen alueellaan. Lapinniemen osakaskunnan mukaan verkkokalastusta ja vetouistelua harjoitetaan enemmän tai vähemmän kaikilla luodatuilla alueilla. Koivun ja Muurolan–Jaatilan osakaskuntien alueilla verkoilla kalastetaan hajallaan koko alueella.
Kemijoen Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen liitteenä 2 olevan 15.5.2007 päivätyn selvityksen "Uppopuista vesistön käytölle aiheutuvat haitat Kemijoella" tiivistelmä ja johtopäätökset kohdan mukaan "Kokonaisuutena voidaan arvioida, että uppopuista aiheutuva merkittävä haitta kohdentuu verkkokalastukseen. Poistamalla uppopuita tietyiltä erityisen merkittäviltä uppopuualueilta voidaan verkkokalastuksen edellytyksiä niillä alueilla parantaa."
Aluehallintoviraston arvion mukaan uppopuiden, uittotarvikkeiden ja muun uittojätteen olemassaolo ja niistä kalastukselle aiheutuvan haitan tiedostaminen on saattanut vaikuttaa verkkokalastusaktiivisuuteen, mutta pääsyy verkkokalastuksen ja muun seisovilla pyydyksillä tapahtuvan kalastuksen vähenemiseen on voimalaitosten käytöstä johtuvat edellä mainittuja kalastusmuotoja vaikeuttavat ja estävät virtaamien ja vedenkorkeuksien voimakkaat ja viime vuosina voimistuneet vaihtelut sekä vetouistelulla ja muulla vapakalastuksella saatavien saaliskalojen kohtuullinen saatavuus.
Aluehallintovirasto on katsonut, että uppopuiden lisäksi kalastusta haittaavat vesistöön jääneet uittotarvikkeet ja uittojätteet. Vesilain (264/1961) 5 luvun 99 §:n uittotarvikkeita ovat uiton suorittamiseen käytetyt lenkkiriimut, rautalangat, vaijerit, sinkit, köydet, ankkurit ja puomit sekä 99 a §:n uittojätettä muun muassa myyntiin kelpaamaton puujäte ja hylkypuut. Uittotarvikkeita on ainakin Runkauskylän ja Lapinniemen osakaskuntien hallinnoimilla vesialueilla.
Päävelvoitteessa nostettavaksi määrättyjen tiheällä rasterilla ja vahvennetulla rajauksella merkittyjen alueiden pinta-ala on konsultilta saatujen, asiakirjoihin liitettyjen mittaustulosten mukaan yhteensä 365,5 ha poisluettuna seitsemää metriä syvemmät alueet. Kohteita on yhteensä 60. Viistokaikuluotauskarttojen mukaan tiheä rasterointi tarkoittaa korkeaa uppopuutiheyttä ja raportin mukaan merkintä tarkoittaa jonkinlaista tukkipuukertymää. Aluehallintoviraston arvion mukaan tämä tarkoittaa sitä, että puuta mitä ilmeisimmin on enemmän kuin keskimäärin Oulujoen kalastuspaikoilta poistettu määrä eli 12 k-m3/ha. Tällöin nostokustannukset yksikköä kohden ovat Oulujoen vastaavaa alemmat.
Johtopäätös
Uppopuita, uittotarvikkeita ja uittojätettä on määrätty poistettavaksi päävelvoitteesta ilmenevästi alueilta, joissa on korkea uppopuutiheys eli huomattavasti suppeammilta alueilta kuin osakaskunnat ovat uittoyhdistyksen 31.12.2009 ympäristölupavirastoon saapuneen lisäselvityksen 28.10.2009 päivätyn liitteen 2 liitekartoilla 3.1–3.8 ja pinta-alatietoja sisältävässä liitetaulukossa esittäneet. Lisäksi on otettava huomioon, että uppopuita ei ole määrätty poistettavaksi seitsemää metriä syvemmältä alueelta. Tämä pienentää pinta-alaa, mutta sitä ei voida arvioida syvyyskäyrien puuttuessa.
Aluehallintovirasto on katsonut Oulujoen vertailutietojen ja Kemijoella vuosina 1991–2001 toteutuneiden nostokustannusten perusteella, että uppopuita, uittotarvikkeita ja muuta uittojätettä voidaan nostaa kohtuullisilla ja uittoyhdistyksen esittämää alhaisemmilla kustannuksilla. Kustannustehokkainta nostaminen on sieltä, missä on korkea uppopuutiheys ja ne ovat seitsemän metriä matalammalla.
Aluehallintoviraston arvion mukaan Kemijoen olosuhteissa seitsemää metriä matalammat vesialueet soveltuvat verkkokalastukseen niitä syvempiä alueita paremmin ja niitä on verkkokalastukseen riittävästi. Syvillä alueilla ei verkkokalastettaisi, vaikka siellä ei olisi uppopuita, uittotarvikkeita ja muuta uittojätettä. Näin ollen osakaskuntien vaatimukset uppopuiden nostamisesta kaikilta vaadituilta vesialueilta on hylättävä. Koska kuitenkin konkreettista ja tosiasiallista kalastushaittaa ja haittaa muulle vesistön käytölle ilmenee, on uppopuiden, uittotarvikkeiden ja muun uittojätteen nostaminen päävelvoitteesta ilmenevästi tarpeen.
Osakaskuntien esittämien yksilöityjen vaatimusten lisäksi aluehallintovirasto on kalastajien ilmoitusten perusteella velvoittanut uittoyhdistyksen puhdistamaan Isohaaran altaan alaosan uppopuista, uittotarvikkeista ja muista uittojätteistä. Uittoyhdistyksen 1.10.2007 ympäristölupavirastoon saapuneen selvityksen liitteen 2 "Uppopuista vesistön käytölle aiheutuvat haitat Kemijoella" liitteenä 4.1 olevassa kartassa on merkitty kalastajien ilmoittamat merkittävät kalastusta haittaavat uppopuupaikat Isohaaran altaan alaosalla ja kyseiset alueet on myös viistokaikuluotauksessa todettu alueiksi, joissa on korkea uppopuutiheys. Aluehallintovirasto on rajannut uppopuiden, uittotarvikkeiden ja muun uittojätteen poistoalueen alarajan Isohaaran altaalla Martti Itkosen kirjassa olevaan karttaan piirretyn syöttövastuun kohdalle, koska vastuusta ylävirtaan näiden esiintyminen on runsaampaa ja vastuusta alavirtaan verkkokalastusolosuhteet ovat voimalaitoksen läheisyyden sekä vedenkorkeus- ja virtaamavaihteluiden takia huonot. Rajaus ilmenee päätöksen liitteestä 2.
Kalanhoitomaksuvelvoitteen kumoaminen
Kemijoen Uittoyhdistys on vesioikeuden 20.7.1993 antamalla päätöksellä nro 67/93/1, joka koski Keski-Kemijoen ja Ala-Kemijoen istutusvelvoitteiden muuttamista kalatalousmaksuiksi, velvoitettu vuosittain maksamaan maa- ja metsätalousministeriölle kalanhoitomaksuna, nykyisin kalatalousmaksu, 10 000 markkaa eli 1 681,88 euroa käytettäväksi kalakannan suojelemista tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen.
Päätöksen perusteluiden mukaan kalanhoitomaksu on määrätty osittain uiton toimittamisesta aiheutuneiden haittojen poistamiseksi ja vähentämiseksi. Osittain maksu on määrätty uittoa varten vesistöön tehtyjen rakenteiden, uittolaitteiden, uittojätteiden ja kunnostustoimenpiteiden aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Erityisesti uitosta peräisin olevista jätteistä ja uppopuista aiheutuu kalastukselle edelleen haittaa eikä velvoitteita tästä syystä ole vielä kokonaan voitu poistaa.
Ala-Kemijoella on viimeksi uitettu vuonna 1991. Kalatalousmaksua on maksettu ja sillä on tehty toimenpiteitä 20 vuotta uiton päättymisen jälkeen.
Lapin ympäristökeskus on vuonna 2006 osin lainvoiman saaneen uittosäännön kumoamista koskevan päätöksen nojalla poistanut uittorakennelmia ja -laitteita. Näin ollen vesistössä ei voida katsoa poistamisen jälkeen aiheutuneen ja tulevaisuudessakaan aiheutuvan muuta kuin uppopuista, uittotarvikkeista ja muusta uittojätteestä johtuvaa haittaa.
Kalatalousmaksua on maksettava siihen saakka, kunnes päävelvoitteen mukaiset toimenpiteet on tehty. Tämän jälkeen uppopuista, uittotarvikkeista ja muista uittojätteistä kalastukselle aiheutuva haitta Kemijoen olosuhteissa on katsottava poistuneen, eikä kalatalousmaksua tarvitse maksaa, ja voimassa oleva uittosäännön 16 § voidaan kumota.
Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet
Vesilaki (264/1961) 2 luku 3 § ja 22 § 4 momentti sekä 5 luku 99 §
Vesilaki (587/2011) 14 luku 4 §
Uhkasakkolaki 6 § 3 momentti, 7 § 1 momentti, 14 § 1 ja 3 momentti ja 15 § 1 momentti
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Kemijoen Uittoyhdistyksen aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:
Vanhan vesilain (264/1961) 5 luvun 99 §:n mukaan, jos uitosta on jäänyt vesistöön uponneita tai uppoamistilassa olevia puita taikka uittotarvikkeita, joista on haittaa veden juoksulle, liikenteelle, vesistön virkistyskäytölle, kalastukselle tai vesistön käyttämiselle muuhun tarkoitukseen, voi aluehallintovirasto viranomaisen tai haitasta kärsivän hakemuksesta velvoittaa vesistön kunnossapitäjän tai, jollei sellaista ole, sen, joka viimeksi on toimittanut vesistössä uittoa, määrätyssä ajassa puhdistamaan vesistön uhalla, että se tehdään kunnossapitäjän tai sanotun uiton toimittajan kustannuksella. Vesistöä toisen kustannuksella puhdistettaessa nostetut puut on myytävä julkisella huutokaupalla.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu asia käsitellään 21 luvun 3 §:n mukaisena hallintopakkoasiana.
Aluehallintovirasto on päätöksessään kerrotulla tavalla selvittänyt Kemijoen uittoa, sen historiaa, uitettuja puumääriä, arvioita vuosittain uponneiden puiden määristä, uiton vastuita eli paikkoja, joissa uitettavia puita on ollut vuosittain pitkiä aikoja, puiden nostomahdollisuuksia ja kustannuksia sekä toisaalta Kemijoen kalastusta, kalastuspaikkoja ja kalastajien määrää. Selvitysten lopputulos kootusti on, että noin 100 vuotta kestäneen uiton aikana Kemijoen pohjaan on uponnut suuri määrä uitettavana ollutta puuta, suuruusluokka-arviona 1–2 miljoonaa kuutiometriä. Järjestelmällisesti puuta on nostettu vain Kemijokisuulta ja Isohaaran altaasta vuosina 1991–2001 yhteensä noin 100 000 m3. Kemijoen kalastusta ovat muuttaneet voimalaitosten rakentamisen ja säännöstelyn ohella uitto. Kemijoki on edelleen merkittävä kalavesi. Uiton loppumisen jälkeen kalastusta haittaavat pohjalla olevat uppopuut ja uiton jätteet. Kalastus on osittain mukautunut olemassa olevaan tilanteeseen siten, että verkkokalastuksesta on osittain siirrytty viehekalastukseen ja pyritään kalastamaan siellä, missä uppopuista ei ole haittaa.
Asiassa on riidatonta, että Kemijoen Uittoyhdistyksen harjoittamasta uitosta on jäänyt vesistöön uppopuita. Yhdistys on uittajana ja uittosäännössä määrättynä kunnossapitäjänä vesilain (264/1961) 5 luvun 99 §:n nojalla vastuussa uppopuiden poistamisesta. Selvityksissä käsitykset uppopuiden noston kustannuksista eroavat merkittävästi. Uittoyhdistys on vuonna 2009 arvioinut, että kustannukset ovat 11 000 euroa hehtaarilta. Oulujoella 19 kalastuspaikalla vuosina 1998–2002 toteutetun puhdistuksen kustannukset ovat olleet vuoden 2011 hintatasossa 1 245 euroa hehtaarilta ja nettokustannukset puutavaran myynnin jälkeen 751 euroa hehtaarilta.
Hallinto-oikeus on katsonut, että aluehallintovirasto on selvittänyt edellytykset velvoitteen määräämiseen uiton jälkien puhdistamiseen niin kuin ne kohtuudella ovat selvitettävissä pitkään kestäneen ja jo pitkän aikaa sitten päättyneen uiton jäljiltä. Asiassa on kysymys vanhan toiminnan aiheuttamien haittojen korjaamiseksi annettavasta velvoitteesta, ei uuden hankkeen luvanmyöntämisestä, jonka edellytysten selvittämiseksi tarvittaisiin intressivertailua. Näin ollen tässä asiassa ei suoriteta vesilain mukaista intressivertailua. Toimenpiteiden kustannusten ja uppopuiden sekä uiton jätteiden aiheuttamien haittojen vertaamisella arvioidaan velvoitteen kohtuullisuutta.
Uittoyhdistys on teettänyt konsulttiyhtiö Pöyryllä Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston määräämän selvityksen uppopuista Kemijoen vesistön käytölle aiheutuvista haitoista. Selvitys on päivätty 15.5.2007. Selvityksen tiedot kalastuksesta perustuvat Kemijoki Oy:n toimeksiannosta 2005 tehtyyn kalastustiedusteluun (Huttula & Autti 2005). Tiedustelulla on selvitetty kalastusta ja sitä haittaavia tekijöitä, ei kuitenkaan erikseen uppopuiden aiheuttamaa haittaa. Lisäksi Pöyry on tehnyt 28.10.2009 päivätyn tarkentavan osakaskuntien haastattelututkimuksen.
Merkittävin saaliskala Ala-Kemijoen alueella oli hauki, jota saaliista oli kolmannes. Kirjolohta ja ahventa oli viidennes ja särkikaloja vajaa viidennes. Kokonaissaalis Ala-Kemijoella vuonna 2005 oli 29 129 kg, keskimäärin 40 kg taloutta kohden.
Verkkokalastusta haittaavana huomattavana tekijänä koko Ala-Kemijoella on pidetty verkkojen likaantumista ja useimmilla altailla myöskin säännöstelyä eli virtauksen ja vedenkorkeuden vaihtelua. Liedakkalan ja Koivun osakaskuntien alueella uppopuita on pidetty huomattavana haittana, muilla alueilla kohtalaisena tai vähäisenä.
Hallinto-oikeus on katsonut aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin viitaten, että uppopuiden nostotyö on toteutettavissa uittoyhdistyksen arvioimaa kustannusta pienemmin kustannuksin. Kemijoen vesialueen omistavat osakaskunnat ovat osoittaneet kalastuspaikkoja, joita uppopuut ja uittojätteet haittaavat, enemmän kuin aluehallintovirasto on velvoittanut uittoyhdistystä puhdistamaan vesialuetta. Kun otetaan huomioon uppopuista ja uittojätteestä oikeudenhaltijoille aiheutuva haitta sekä Kemijoen kalataloudellinen merkitys yleiseltä kannalta, uittoyhdistykselle määrätyn velvoitteen kustannuksia ei voida pitää kohtuuttomina. Puhdistuksen kustannukset aluehallintoviraston määräämässä laajuudessa aiheutetun vahingon määrään nähden eivät ole kohtuuttomat. Siltä osin kuin valituksessa on vaadittu kalatalousmaksun poistamista, hallinto-oikeus on katsonut samoin kuin aluehallintovirasto, että koska uppopuista aiheutuu kalastukselle edelleen haittaa, kalatalousmaksua on maksettava siihen saakka kunnes uppopuiden poistaminen on tehty. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Kemijoen Uittoyhdistys on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan siltä osin kuin Kemijoen Uittoyhdistys on velvoitettu poistamaan kalastusta ja muuta vesistön käyttöä haittaavat uppopuut, uittotarvikkeet ja muut uittojätteet. Lisäksi määräykset päävelvoitteen toteuttamiselle tulee poistaa.
Uittoyhdistys on uudistanut kaiken asiassa aikaisemmin esittämänsä ja todennut, että uppopuista, uittotarvikkeista ja muusta uittojätteestä ei ole osoitettu aiheutuvan mitään konkreettista ja tietyssä paikassa tai paikoissa erikseen ilmenevää tosiasiallista haittaa, vaan tehdyt selvitykset päinvastoin osoittavat, ettei tällaista haittaa ole. Tämän vuoksi uppopuiden, uittotarvikkeiden ja muun uittojätteen poistamiseen ei tule ryhtyä.
Valituksessaan hallinto-oikeudelle uittoyhdistys on esittänyt, että aluehallintoviraston päätös määräyksineen kumotaan siltä osin kuin Kemijoen Uittoyhdistys on velvoitettu poistamaan kalastusta ja muuta vesistön käyttöä haittaavat uppopuut, uittotarvikkeet ja muut uittojätteet. Uittoyhdistys on vaatinut, että velvoite maksaa Ala-Kemijoen uittosäännön 16 §:n mukaista kalatalousmaksua kumotaan, koska sen maksamiselle ei ole enää perusteita.
Uittoyhdistys on perustellut vaatimuksiaan sillä, että uppopuista, uittotarvikkeista ja muusta uittojätteestä ei ole osoitettu olevan mitään konkreettista ja tietyssä paikassa tai paikoissa erikseen ilmenevää tosiasiallista haittaa Ala-Kemijoen uittosäännön alueella, vaan tehdyt selvitykset päinvastoin osoittavat, ettei tällaista haittaa ole.
Uittoyhdistys on 31.12.2009 aluehallintovirastoon toimittamassaan lisäselvityksessä osoittanut, että uppopuiden nosto on huomattavan tappiollista toimintaa eivätkä saavutettavat mahdolliset hyödyt ole missään suhteessa aiheutuviin kustannuksiin. Aluehallintovirasto on päätöksessään sivuuttanut vesilain mukaisen intressivertailun. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei edun ja kustannusten vertailua voida tehdä vesilaissa tarkoitetun intressivertailun periaatteita noudattaen, koska intressivertailussa ei oteta huomioon hankkeen kustannuksia, vaan siinä vertaillaan hankkeesta saatavaa hyötyä ja haittaa. Edelleen aluehallintovirasto on katsonut, että harkittaessa uppopuiden poistotarvetta edun ei tarvitse olla huomattava verrattuna nostokustannuksiin, mutta kustannukset on kuitenkin otettava huomioon päätöksenteossa.
Uittoyhdistys on katsonut, että intressivertailu edellyttää nimenomaan puhdistuskustannusten ja puhdistamisella saavutettavan hyödyn keskinäistä vertaamista. Hallinto-oikeus on 5.5.2006 antamassaan päätöksessä katsonut, että ympäristölupaviraston tulee hallintopakkoasiassa nimenomaan mahdollisuuksien mukaan selvittää puhdistamisella saatavaa etua ja siitä aiheutuvia kustannuksia, ja sen jälkeen ratkaista, onko uittoyhdistys velvoitettava puhdistamaan vesistö joltakin osalta.
Uittoyhdistys on 31.12.2009 ympäristölupavirastoon toimittamassaan lisäselvityksessä arvioinut joen pohjan puhdistamis- ja tarkistamiskustannuksiksi 11 000 euroa hehtaarilta. Mikäli koneellisen noston jälkeen pohja pitäisi tarkistaa sukellustyönä, kasvaisivat kustannukset suuruusluokaltaan kaksinkertaisiksi.
Aluehallintoviraston päätöksestä ei ilmene, minkä tasoista pohjan puhdistamista uittoyhdistykseltä edellytetään. Uppopuita voidaan poistaa uittoyhdistyksen esittämää kustannusta alhaisemmilla yksikkökustannuksilla, mikäli tyydytään suurpiirteiseen puhdistukseen ja mikäli puita nostetaan vain alueilta, joilla on korkea uppopuutiheys ja alhainen vesisyvyys. Pääosin tällaisesta puhdistustyöstä oli kyse vuosina 1991–2001 suoritetussa pohjan puhdistuksessa, jolloin puuta nostettiin pääosin Kemijokisuulta ja Isohaaran altaan alaosalta nostokustannusten ollessa keskimäärin 23,65 euroa kuutiometriltä.
Uittoyhdistys on uudistanut kaikki asiassa aiemmin esittämänsä ja viitannut erityisesti 31.12.2009 Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle toimittamaansa lisäselvitykseen.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kalatalousviranomaisena on uudistanut hallinto-oikeudelle annetussa vastineessa esitetyn.
Hallinto-oikeudessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vaatinut, että uittoyhdistyksen vaatimukset hylätään.
Uppopuista, uittotarvikkeista ja muusta uittojätteestä aiheutuu kalastukselle haittaa ja kalataloudellista tappiota viehemenetyksinä ja pyydysten rikkoutumisina. Pyydysten rikkoutumisen vaara on Kemijoella ilmeinen, kun tiedetään, että uppopuuta on edelleen runsaasti joen pohjassa. Näistä tietämättömillä kalastajilla viehe- tai pyydysmenetysten vaara on suuri.
Kalastajien tietoisuus uppopuiden ja muiden uittorakenteiden olemassaolosta lisäksi rajoittaa pyydysten asettelua muutoin kalastukseen soveltuville pyyntipaikoille, etenkin syvänteisiin, joissa aina riittää vettä säännöstelystä johtuvasta vedenpinnan korkeudenvaihtelusta huolimatta, ja aiheuttaa niin muodoin kalataloudellista tappiota saamatta jääneen saaliin muodossa.
Poistamattomista uppopuista ja muista uittorakenteista kalastukselle aiheutuva haitta saattaa kestää vuosikymmeniä, mikä on otettava huomioon intressivertailua tehtäessä. Vesilain tarkoittamana kalataloudellisen toimenpiteen kohtuullisena kustannuksena voidaan tällaisessa tapauksessa pitää elinympäristökunnostuksen markkinoilla kilpailun kautta muodostunutta hintaa.
Kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi kalastusta haittaavat puut, rakenteet ja jätteet tulee poistaa velvoitteessa määrätyllä tavalla. Kalatalousmaksua tulee maksaa vastaavasta syystä velvoitteessa määrätyllä tavalla.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei valituksessa ole tuotu esille mitään sellaista uutta tietoa, jonka johdosta aluehallintoviraston olisi tarpeen antaa lausunto.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausuntonaan todennut, ettei sillä ole lisättävää siihen, mitä se on aikaisemmin hallinto-oikeudelle ja aluehallintovirastolle lausunut.
Tornion, Keminmaan ja Tervolan ympäristölautakunta on lausuntonaan uudistanut asiassa kaiken aikaisemmin lausumansa. Liedakkalan osakaskunta on perustellut vaatimuksensa hyvin. On kuitenkin epäselvää, kuinka uittoyhdistyksen varat riittävät laajamittaiseen uppopuiden poistoon. Lähtökohtana tulee siitä huolimatta olla, että puhdistustyö tehdään vahingonaiheuttajan kustannuksella.
Muurolan–Jaatilan osakaskunta on selityksessään esittänyt, ettei sillä ole lisättävää asiassa aikaisemmin lausumaansa. Kemijoen Uittoyhdistyksen harjoittamasta uitosta on jäänyt vesistöön uppopuita, jotka haittaavat verkkokalastusta Ossauskosken ja Petäjäskosken altailla karttaan merkityillä alueilla. Kalatalousmaksua on maksettava siihen saakka, kunnes uppopuiden poistaminen on tehty. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee päätöksessään ottaa kantaa siihen, minkä tahon kuuluu poistaa osakaskunnan alueella olevat kalastusta ja joen virkistyskäyttöä haittaavat riippapollarit ja arkut Muurolan–Jaatilan osakaskunnan alueelta. Riippapollarit ja arkut ovat uittoyhdistyksen perustamia uittolaitteita, jotka voivat olla vaarallisia veneilijöille.
Hirmulan yhteisen vesialueen osakaskunnalle, Lapinniemen osakaskunnalle, Ylipaakkolan osakaskunnalle, Ilmola–Koroiskylän osakaskunnalle ja Alapaakkolan osakaskunnalle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.
Kemijoen Uittoyhdistykselle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus antaa tänään myös päätöksen asiassa, joka koskee Liedakkalan osakaskunnan ja Kemijoen uittoyhdistyksen valituksia Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 20.5.2013 nro 13/0118/1 (Dnrot 1946 ja 1957/1/13).
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.