Muu päätös 3487/2014

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 2.9.2013 nro 13/0234/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on, suoritettuaan tarkastuksen 11.10.2011, päätöksellään 30.4.2012 nro 95/2012/2 myöntänyt B:lle ja C:lle perustettavan Rapasalonsalmen yksityistiekunnan lukuun vesilain (264/1961) mukaisen luvan penkereen ja sillan rakentamiseen yhteiselle vesialueelle RN:o 1:0 Kuhasensaaresta Rapasalonsalmen yli Iso-Rapasalon saareen hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti 30.11.2011 päivätyssä siltapiirustuksessa nro 6692.110 B olevan kartan osoittamaan paikkaan sanotussa piirustuksessa olevan pituusleikkauksen sekä 30.11.2011 päivätyn pituusleikkauspiirustuksen nro 6692.102 B ja 26.10.2010 päivätyssä piirustuksessa olevan tyyppipoikkileikkauksen mukaisesti Lemin kunnassa.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä kuin mitä lupamääräyksessä 7 on määrätty korvattavaksi.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja muun ohella seuraavia lupamääräyksiä:

Rakenteet ja töiden suorittaminen

1. Silta-aukon leveyden on vesistön pohjassa oltava 30.11.2011 päivätyn siltapiirustuksen nro 6692.110 B mukaisesti vähintään 25,0 m. Sillan kansirakenteen alareunan on oltava vähintään korkeudella N₆₀ +77,80 m.

Siltapenkereeseen on 30.11.2011 päivätyssä siltapiirustuksessa nro 6692.110 B olevan kartan osoittamiin paikkoihin tehtävä kaksi rumpua, joiden halkaisija on 1,50 m.

Sillan länsipuoliseen penkereeseen on 30.11.2011 päivätyssä siltapiirustuksessa nro 6692.110 B olevan kartan osoittamaan paikkaan tehtävä ajoluiskat moottorikelkkoja varten.

Silta-aukko on merkittävä Liikenneviraston 12.11.2010 antaman määräyksen dnro 6154/040/2010 "Vesiliikennemerkit ja valo-opasteet sekä niiden sijoittaminen" mukaisesti alikulkukorkeutta osoittavilla merkeillä.

2. Rakennustyöt on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä vesistölle ja sen käytölle. Veden samentumista aiheuttavia töitä ei saa tehdä 1.5.–31.8. välisenä aikana.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, etteivät rakennustyöt estä tai huomattavasti vaikeuta vesiliikennettä Rapasalonsalmessa.

Vesialuetta vasten sijoittuva penkereen osa on eroosion estämiseksi vahvistettava riittävän karkealla louheella. Kiveys on tehtävä siten, että kivet pysyvät kaikissa olosuhteissa paikoillaan. Penkereeseen käytettävän kiviaineksen on täytettävä puhtaalle kiviainekselle asetetut laatuvaatimukset.

Silta-aukon edustalla olevat veneliikennettä haittaavat kivet on poistettava.

(= = =)

5. Töiden päätyttyä rakennuspaikat on saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon. Penkereen luiskat on viimeisteltävä ympäristöönsä soveltuviksi.

Kunnossapito

6. Penger ja silta rakenteineen on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.

Korvaukset

7. Luvan saajan on maksettava penkereestä ja sillasta aiheutuvasta rannan käytön vaikeutumisesta kiinteistön Luontola RN:o 1:22 omistajalle kertakaikkisena korvauksena 5 400 euroa.

Korvaus on maksettava ennen töihin ryhtymistä, mutta kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivästä lähtien korvaukselle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosentilla. Vesilain 11 luvun 15 §:n 1 momentissa (1391/2009) tarkoitettua tallettamista ei ole toimitettava korvattavan edun vähäisyyden vuoksi.

8. Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta hankkeesta aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saajat ovat vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta päästä sopimukseen, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston ratkaistavaksi siinä järjestyksessä, kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty.

Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko on viivytyksettä korvattava asianomaiselle vahingonkärsijälle, ellei toisin sovita.

Tarkkailu

9. Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen työnaikaisia vaikutuksia vesistön veden laatuun sekä hankkeen vaikutuksia rantavyöhykkeen vesikasvillisuuteen Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymällä tavalla.

Tarkkailusuunnitelmaa koskeva ehdotus on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Töiden aloittaminen ja valmiiksi saattaminen

10. Töitä ei saa aloittaa ennen kuin Kivijärven rantaosayleiskaava on lainvoimaisella päätöksellä muutettu kiinteistön Pirtti RN:o 1:23 osalta siten, että se mahdollistaa pengertien rakentamisen.

11. Työt on aloitettava neljän vuoden ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun kuuden vuoden kuluessa siitä lukien, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi uhalla, että lupa on katsottava rauenneeksi.

(= = =)

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään korvausten osalta muun ohella seuraavasti:

Rantaosayleiskaavassa vapaa-ajan rakennuspaikaksi osoitettu kiinteistö Luontola RN:o 1:22 sijaitsee Rapasalonsalmen itärannalla. Penkereen lähtöpaikka saaren puolella sijaitsee naapurikiinteistöllä noin 10 metrin etäisyydellä kiinteistöjen rajasta. Penger ja silta sijoittuvat kiinteistön rannan edustalle. Penger sijaitsee lähimmillään noin 10 metrin etäisyydellä loma-asuntokäytössä olevan kiinteistön rannasta ja noin 40 metrin etäisyydellä rakennuksesta. Ottaen huomioon penkereen sijainnin kiinteistön välittömässä läheisyydessä ja sen, että penger sijoittuu rannalta avautuvan järvinäkymän eteen, hanke vaikeuttaa kiinteistön ranta-alueen ja sen edustan vesialueen käyttöä. Asiakirjojen ja aluehallintoviraston tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella maiseman muutos on Luontolan kiinteistön osalta siinä määrin huomattava, että tästä aiheutuvasta haitasta on määrättävä maksettavaksi korvausta. (---)

Vesilain mukaisessa lupakäytännössä maisemahaitan korvauksen määrä arvioidaan käyttäen kiinteistön vesistösidonnaista virkistysarvoa ja sen alenemaa. Maanmittauslaitoksen ylläpitämän kiinteistöjen kauppahintatilaston mukaan rakentamattoman rantakiinteistön hinnan mediaani oli Etelä-Karjalassa vuonna 2011 tehtyjen kauppojen perusteella 8,86 euroa/m² ja rakentamattoman ilman omaa rantaa olevan kiinteistön 2,33 euroa/m². Kiinteistön vesistöstä riippuva virkistysarvo on näin ollen noin 75 prosenttia. Luontolan noin 5 000 m2:n suuruisen kiinteistön maapohjan arvo on noin 45 000 euroa. Kiinteistön kokonaisarvoksi aluehallintovirasto arvioi 75 000 euroa. Kun rakennuksen arvosta otetaan huomioon virkistysarvoa määrättäessä 40 prosenttia, saadaan kiinteistön virkistysarvoksi noin 43 000 euroa. Maiseman osuus virkistysarvosta on puolet eli noin 21 500 euroa. Aluehallintovirasto arvioi vahinkoasteeksi 25 prosenttia ja määrää rannan käytön vaikeutumisesta maksettavaksi kertakaikkisena korvauksena 5 400 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, muun ohella A:n = = = valitukset enemmälti hyläten muuttanut lupamääräystä 7 seuraavasti (muutokset kursiivilla):

7. Luvan saajan on maksettava penkereestä ja sillasta aiheutuvasta rannan käytön vaikeutumisesta ja virkistyskäyttöhaitasta kertakaikkisena korvauksena kiinteistön Luontola 416-425-1-22 omistajalle 9 000 euroa ja kiinteistön Kurrenlinna 416-428-1-87-M omistajalle 3 000 euroa.

Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä, mutta kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivästä lähtien korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosentilla. Vesilain 11 luvun 15 §:n 1 momentissa (1391/2009) tarkoitettua tallettamista ei ole toimitettava korvattavan edun vähäisyyden vuoksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

= = =

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan asiallisesti vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten:

1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;

2) ettei kalakantaa vahingoiteta;

3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;

c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka

e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä

4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vanhan vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Vanhan vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentaminen ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Jos rakentamisesta aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei 2 luvun 5 §:stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vanhan vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Saman pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vanhan vesilain 16 luvun 21 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi tehdä hakemukseen liitettyyn suunnitelmaan sellaisia muutoksia tai lisäyksiä, jotka ovat tämän lain säännökset huomioon ottaen tarpeellisia.

Asiakirjoista saatava selvitys

Hakijan asema

Asiassa ovat olleet hakijoina ja lupa on myönnetty B:lle ja C:lle perustettavan tiekunnan lukuun. B ja C vastaavat päätöksessä asetetuista velvoitteista niin kauan kuin tiekunta on lainvoimaisesti perustettu ja tiekunta on ottanut vastattavakseen hankkeesta. Menettely ei ole lainvastainen. Hakemusta ei ole siten tullut jättää tutkimatta, eikä aluehallintoviraston päätöstä voida kyseessä olevalla valitusperusteella kumota.

Hyödyt

Hankkeen tarkoituksena on tieyhteyden saaminen Kuhasensaaren ja Iso-Rapasalon saaren välille. Iso-Rapasalon saari on pinta-alaltaan 211 ha ja saarella on 92 lomarakennuspaikkaa. Saaressa on myös metsäkiinteistöjä. Penkereen ja sillan rakentaminen on tarpeen tieyhteyden saamiseksi mantereen ja Iso-Rapasalon saaren välille. Maakulkuyhteys parantaa saarten asukkaiden liikkumismahdollisuuksia ja helpottaa saaressa sijaitsevien kiinteistöjen käyttöä ja hoitoa sekä mahdollistaa kiinteistöjen ympärivuotisen käytön. Hanke lisää saaressa olevien kiinteistöjen myyntiarvoa ja käytettävyyttä. Hankkeen hyötyä voidaan pitää huomattavana.

Tien tarpeellisuus on todettu myös tietoimituksessa ja Etelä-Savon käräjäoikeuden maaoikeuden 17.6.2010 antamassa lainvoimaisessa tuomiossa tietoimituksesta tehdyistä valituksista. Tie on maaoikeuden mukaan lomakiinteistöjen lisäksi tarpeen myös saaressa olevien metsätalouskiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä varten. Sillan rakentamisen edellytykset ratkaistaan kuitenkin vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla.

Haitat

Kuhasensaaren ja Iso-Rapasalon saaren välille suunniteltu penger ja silta muuttavat haitallisesti lähimaisemaa. Vesistön monista saarista ja maaston korkeuseroista johtuen sillan ja penkereiden vaikutus alueen suureen maisemakuvaan on vähäinen. Kuhasensaareen, joka on nyt kyseessä olevan tieyhteyden lähtöpaikka, on jo olemassa kaksi tieyhteyttä vesistön yli.

Rakenteet heikentävät jonkin verran veden vaihtumista Rapasalonsalmessa ja sen läheisyydessä olevalla vesialueella. Tästä aiheutuva veden laadun heikkeneminen ja vesikasvillisuuden lisääntyminen on ennalta arvioiden vähäistä ja rajoittuu penkereen välittömään läheisyyteen lähinnä salmen länsirannalla penkereen pohjoispuolella. Hankkeen vaikutuksen tarkkailusta on määrätty lupamääräyksessä 9.

Sillan alikulkukorkeus on keskivedenkorkeudella noin 2,7 metriä ja yliveden aikana 2,0 metriä. Alueen vesiliikenne on virkistyspohjaista pienveneliikennettä, eikä silta estä tai sanottavasti vaikeuta tätä veneilyä.

Tieliikenteestä ei, ottaen huomioon sen vähäinen määrä, aiheudu sanottavaa haittaa alueen kiinteistöjen virkistyskäytölle. Sillasta ja penkereestä aiheutuu haittaa kiinteistön rannan käytölle ja virkistyskäytölle kiinteistöillä Luontola 416-425-1-22 ja Kurrenlinna 416-428-1-87-M.

Hankkeesta aiheutuu vähäistä työnaikaista samentumista. Lupamääräyksen 2 mukaan töiden tekeminen on rajoitettu lomakauden ulkopuolelle, joten töiden suorittamisesta ei aiheudu sanottavaa haittaa virkistyskäytölle.

Oikeudet alueisiin

Hanketta varten tarvittavaa vesialuetta Yht. vesialue RN:o 1:0 hallinnoiva Ruomin osakaskunta on kokouksessaan 27.9.2010 päättänyt suostua hankkeeseen. Suostumukseen perustuva oikeus ei oikeudelliselta pysyvyydeltään vastaa pysyvää käyttöoikeutta, mutta kun otetaan huomioon vanhan vesilain 12 luvun 6 ja 7 §:n säännökset pysyvän käyttöoikeuden perustamisesta tarvittaessa eri hakemuksesta, kattava suostumus muodostaa riittävän edellytyksen vesilain 2 luvussa tarkoitetun luvan myöntämiselle siltä osin kuin kysymys on oikeudesta toisen alueen käyttämiseen.

Käyttöoikeudesta tiealueeseen muilta osin määrätään erikseen yksityistietoimituksessa. Sillan rakentamista koskevassa vesitalousluvassa ei siten ole tarpeen määrätä korvauksia käyttöoikeuksista sen lisäksi mitä asianosaiset ovat muutoin sopineet.

Kaavoitus

Lemin kunnan kaavoitusviranomaisen mukaan Rapasalonsalmen alueella ranta-alueiden käyttöä ohjaava Kivijärven rantaosayleiskaava on oikeusvaikutteinen. Hakemussuunnitelman mukaan rantaosayleiskaavassa Rapasalonsalmen ranta-alueille on kaavoitettu vapaa-ajan asuntoja. Rantaosayleiskaava ei koske vesialuetta eikä kaava sinänsä ole esteenä tieyhteyden rakentamiselle mantereen ja saaren välille. Rantaosayleiskaavassa kiinteistö Pirtti RN:o 1:23 on merkitty rakennuspaikaksi. Lupamääräyksen 10 mukaan töitä ei saa aloittaa ennen kuin rantaosayleiskaava on lainvoimaisella päätöksellä muutettu kiinteistön Pirtti RN:o 1:23 osalta siten, että se mahdollistaa pengertien rakentamisen. Mikäli rantaosayleiskaavaa ei muuteta, lupa sillan ja penkereen rakentamiseen raukeaa.

Vaihtoehtoiset hankkeet

Asiassa on ollut kysymys sen arvioimisesta, voidaanko hakemuksessa tarkoitettu silta penkereineen sijoittaa siinä tarkoitetulle paikalle vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ottaen huomioon, mitä saman vesilain 2 luvun 3 ja 11 §:ssä säädetään. Aluehallintoviraston on tullut käsitellä perustettavan yksityistiekunnan hakemus sellaisena, jossa silta ja penger ovat sijoitettuna hakemuksen mukaiseen paikkaan. Aluehallintoviraston vanhan vesilain 16 luvun 21 §:n 2 momentin mukainen oikeus muuttaa suunnitelmaa ei sisällä oikeutta eikä velvollisuutta kokonaan uusien hankevaihtoehtojen tutkimiseen. Hallinto-oikeus katsoo, ettei hakemuksen mukainen vaihtoehto ole ristiriidassa haittojen minimoinnin periaatteen kanssa. Asiassa ei ole ilmennyt, että hakemuksessa tarkoitetun rakentamisen tarkoitus voitaisiin saavuttaa muulla tavoin vanhan vesilain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä.

Korvaukset

Silta ja penger tulevat kiinteistön Luontola 416-425-1-22 edessä olevalle vesialueelle. Vesialueelle tulevan penkereen etäisyys kiinteistön rajasta on pienimmillään noin 10 m ja loma-asunnosta noin 40 m. Sillan aiheuttama liikenne vähentää kiinteistön luonnonrauhaa. Rakennettava tieyhteys puolestaan nostaa kiinteistön arvoa. (---)

Hallinto-oikeus katsoo, että kiinteistöille aiheutuva virkistyskäyttöhaitta ja rannankäytön vaikeutuminen, kun otetaan huomioon kiinteistöjen 416-425-1-22 ja 416-428-1-87-M sijainti sillan ja penkereen välittömässä läheisyydessä, kokonaisuutena arvioiden on kiinteistön Luontola osalta 9 000 euroa ja kiinteistön Kurrenlinna osalta 3 000 euroa.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen hyödyt ovat aiheutuviin vahinkoihin, haittoihin ja muihin edunmenetyksiin nähden huomattavat. Luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, joten vaatimukset päätöksen kumoamisesta on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeuden ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

= = =

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 2 luku 3 § 1 momentti, 4 §, 6 § 1 ja 2 momentti sekä 11 luku 3 § 1 momentti 2 kohta

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Jos lupa myönnetään, A:lle kiinteistön Luontola RN:o 1:22 omistajana maksettava korvaus on korotettava 250 000 euroon. Lisäksi A on vaatinut, että B, C ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäynti³kulunsa asiassa.

A on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Jos lupa myönnetään, se tulee myöntää vain B:lle ja C:lle itselleen. Jos hyväksytään, että lupaa haetaan sellaisen perustettavan oikeushenkilön lukuun, jonka perustaminen ei ole luvan hakijan vallassa, kuka tahansa voi hakea erilaisia lupia esimerkiksi kuntia yhdistämällä mahdollisesti perustettavan uuden kunnan lukuun.

Hankevaihtoehtojen tutkimisesta ei ole näyttöä. Päätöstä ei voi perustaa intressivertailuun, jota todellisuudessa ei ole tehty. Jos silta rakennettaisiin pilareille tai riippusiltana, veden virtaus salmessa olisi vapaata. Virtausta ei saa estää penkereillä.

Ruokolahden kunnassa sijaitsevasta Soinilansalmen pengertiestä on lähes 20 vuoden ajan aiheutunut vesistön rehevöitymistä. Nyt pengersilta on määrätty purettavaksi ja sen tilalle rakennettavaksi oikea silta. Soinilansalmen pengertie ylittää salmen suoraan, kun taas tässä tapauksessa sillassa olisi mutkia. Tässä tapauksessa salmea tukkisivat lisäksi siltaan liitetyt massiiviset moottorikelkkasiivekkeet. Talviliikenne voidaan hoitaa nykyisiä teitä ja venevalkamia käyttäen, minkä vuoksi moottorikelkkasiivekkeet ovat tarpeettomia. Suunnitelman mukainen silta on vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin vastainen.

Rantaosayleiskaavaa ei ole otettu huomioon. Kaava ei koske vesialuetta, mutta siltarakenteet ulottuisivat maalla olevalle kaava-alueelle. Mainittu yleiskaavasta poikkeaminen ei ole vähäistä. Niin kauan kuin kaavaa ei ole muutettu, ei voida tehdä siitä poikkeavaa viranomaispäätöstä. Luvan myöntäminen myös heikentää A:n mahdollisuutta valvoa etujaan, jos kaavaa ryhdytään muuttamaan.

Korvauksen osalta on otettava huomioon muutoksen voimakkuus, välittömyys ja odottamattomuus. Rakentaminen on odottamatonta, sillä A:n hankkiessa kiinteistönsä vuonna 1982 kaikki kiinteistöt oli kaavoitettu vapaa-ajan asuinkiinteistöiksi. Rakentamisen seuraukset ovat voimakkaita ja vahingollisia ja rakentamisesta A:n kiinteistölle aiheutuvat vahingot ja haitat huomattavia. Vahingolliset muutokset alkavat välittömästi. Veden vaihtuminen salmessa ja sen läheisyydessä heikentyy. Pääasiallinen tuulensuunta alueella on etelästä ja lounaasta. Tuulen mukana kulkeutuu roskaa, mutaa ja irtonaista kasvillisuutta, jotka jäävät penkereen eteläpuolelle A:n kiinteistön edustalle. Salmessa oleva matalikko muuttuu reheväksi, mädäntyvän kasvillisuuden täyttämäksi lammeksi. Penkereen etäisyys kiinteistöstä olisi lyhimmillään alle 10 metriä. Penkereen vedenalaiset täytteet valuisivat A:n kiinteistöllä olevalle grilli-, ruokailu- ja uimapaikalle. Maiseman muuttumisen lisäksi rakentamisen vahingollisena seurauksena olisi rannan pilaantuminen. Kiinteistöllä ei myöskään olisi paikkaa, josta siltaa ei näkisi tai johon sillalta ei näkisi. Sillalla liikennöinnistä aiheutuvat melu- ja saastehaitat olisivat huomattavia.

Väite, jonka mukaan silta nostaisi A:n kiinteistön arvoa, on loukkaava. Nykyiset kulkuyhteydet kiinteistölle riittävät, eikä siltaa tai tietäkään sen vuoksi tarvita. Rakentamisen seurauksena kiinteistön arvo romahtaisi ja käytettävyys vähenisi merkittävästi. Kiinteistöä ei ole hankittu kakkosasunnoksi, vaan virkistyskäyttöön.

Määrätty korvaus on liian pieni. B:n ja C:n viereisestä kiinteistöstä Pirtti RN:o 1:23 vuonna 2008 tekemän esisopimuksen mukainen kauppahinta on 125 000 euroa. Kiinteistöllä on vähemmän rakennettua tilaa kuin A:n kiinteistöllä, ja se on sähkötön.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan viitannut päätökseensä todeten, ettei valituksessa ole esitetty mitään uutta asiaan vaikuttavaa.

G ja H ovat selityksessään viitanneet hallinto-oikeudessa esittämäänsä ja todenneet puoltavansa siltahanketta muun muassa vapaa-ajan vieton turvallisuuden lisääntymisen vuoksi.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei sillä ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Liikennevirasto on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

B ja C ovat antaneet selityksen ja vaatineet, että A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Lemin kunnanhallitus on selityksessään lausunut muun ohella, että Lemin kunnanvaltuusto on päätöksellään 15.4.2013 muuttanut Kivijärven rantaosayleiskaavaa selityksestä ilmenevällä tavalla niin, ettei kaava estä pengertien rakentamista kiinteistön Pirtti RN:o 1:23 läpi. Päätös on määrätty tulemaan voimaan kyseiseltä osin 14.6.2013 päivätyllä kuulutuksella.

I:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että muutetussa rantaosayleiskaavassa kiinteistö Pirtti RN:o 1:23 on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Kaavamääräyksen mukaan alueelle ei saa sijoittaa rakentamista, lukuun ottamatta kaavassa osoitettua rakennusoikeutta sekä maa- ja metsätalouden rakennuksia. Mainitun kiinteistön alueelle ei ole osoitettu rakennusoikeutta. Pengertie ei ole maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu rakennus ja sen rakentaminen on siten kaavan vastaista. Kun otetaan huomioon Iso-Rapasalossa olevan maa- ja metsätalousalueen vähäinen määrä suhteessa sillan rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin, ei pengertien rakentaminen ole tarpeellista myöskään maa- ja metsätaloutta varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n valituksessa esitettyä korvausvaatimusta siltä osin kuin se ylittää Vaasan hallinto-oikeudessa vaaditun määrän 190 000 euroa.

Korkein hallinto-oikeus ei tutki B:n ja C:n vaatimusta hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Korvauksia koskevaa lupamääräystä 7, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna, muutetaan. Muutettuna lupamääräys 7 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (muutos kursiivilla):

"7. Luvan saajan on maksettava penkereestä ja sillasta aiheutuvasta rannan käytön vaikeutumisesta ja virkistyskäyttöhaitasta kertakaikkisena korvauksena kiinteistön Luontola 416-425-1-22 omistajalle 12 200 euroa ja kiinteistön Kurrenlinna 416-428-1-87-M omistajalle 3 000 euroa.

Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä, mutta kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivästä lähtien korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosentilla. Vesilain 11 luvun 15 §:n 1 momentissa (1391/2009) tarkoitettua tallettamista ei ole toimitettava korvattavan edun vähäisyyden vuoksi."

3. Valitus hylätään enemmälti. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

4. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on ratkaissut korvausta koskevan asian ottaen huomioon A:n vaatimuksen aluehallintoviraston määräämän korvauksen korottamisesta. A ei enää jatkovalituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa voi esittää tätä korkeampaa korvausvaatimusta.

Hallinto-oikeus on hylännyt B:n ja C:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. B ja C eivät ole valittaneet hallinto-oikeuden päätöksestä, vaan ovat vaatineet korvausta hallinto-oikeudessa aiheutuneista kuluistaan vasta tänne valitusajan päättymisen jälkeen toimittamassaan selityksessä. Vaatimus on siten sanotulta osin jätettävä tutkimatta.

2. Silta penkereineen rakennetaan kiinteistön Luontola RN:o 1:22 rannasta katsoen kiinteistön eteen osin rannansuuntaisesti, lähimmillään noin 10 metrin päähän kiinteistöstä ja 40 metrin päähän kiinteistöllä sijaitsevasta rakennuksesta. Rajoitukset, joita sillasta penkereineen ja pengertiellä liikennöinnistä aiheutuu kiinteistön virkistyskäytölle, ovat sillan ja penkereen asema kiinteistöön nähden ja lyhyet etäisyydet huomioon ottaen merkittäviä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus arvioi aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa mainituksi vahinkoasteeksi kiinteistön Luontola RN:o 1:22 osalta 40 prosenttia kiinteistön virkistyskäyttöarvosta eli 8 600 euroa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä kiinteistön omistajalle rannan käytön vaikeutumisesta määrätty korvauksen osa eli 3 600 euroa, haitoista kokonaisuudessaan maksettavan kertakaikkisen korvauksen määrä on korotettava 12 200 euroon.

3. B:lle ja hänen asiakumppaneilleen on yksityisistä teistä annetun lain mukaisessa tietoimituksessa annettu mainitussa laissa tarkoitettu tieoikeus välille Rapasalon yksityistie–Rapasalon, oikeastaan Ison Rapasalon, pohjoispään tonttien takaraja. Tietoimitus on lainvoimainen.

Hakemuksen mukaan silta penkereineen ja penkereen Ison Rapasalon puoleinen pää kiinteistöllä Pirtti RN:o 1:23 rakennetaan alueelle, johon tieoikeus kohdistuu. Kivijärven rantaosayleiskaavassa, sellaisena kuin se oli hakemusta ratkaistaessa, edellä mainittu kiinteistö on osoitettu lomarakennusalueeksi (RA). Kunnan kaavoitusviranomainen on hakemusta käsiteltäessä ilmoittanut, että kaavaa muutetaan, kun lupa sillan ja penkereiden rakentamiseen on saanut lainvoiman.

Asiassa sovellettavana olevan vesilain (264/1961) 2 luvun 4 §:n mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Kun otetaan huomioon rantaosayleiskaavan edellä mainittu sisältö, luvan ehdoksi on tullut asettaa, ettei sen mukaisia töitä aloiteta ennen kuin kaavaa on lainvoimaisella päätöksellä muutettu niin, että se mahdollistaa hakemuksen mukaisen rakentamisen. Tällaisen ehdon sisältävä lupamääräys ei ole lainvastainen.

Lemin kunnanhallituksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman selityksen mukaan Lemin kunnanvaltuusto on päätöksellään 15.4.2013 muuttanut rantaosayleiskaavaa niin, että kiinteistö Pirtti RN:o 1:23 on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). A on vastaselityksessään katsonut, ettei merkinnällä M osoitetulle alueelle kaavamääräyksen mukaan saa sijoittaa rakentamista, lukuun ottamatta kaavassa osoitettua rakennusoikeutta sekä maa- ja metsätalouden rakennuksia, ja ettei kiinteistölle Pirtti RN:o 1:23 ole osoitettu rakennusoikeutta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei Kivijärven rantaosayleiskaava koske liikenneyhteyksien järjestämistä eikä se estä penkereen rakentamista kiinteistön alueelle.

Näillä perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

4. Osaksi asian laatuun nähden ja osaksi asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle sekä B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Taina Nystén. Asian esittelijä Petri Leinonen.