Muu päätös 3813/2014

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.5.2013 nro 13/0129/1

Asian aikaisempi käsittely

A on 7.10.2010 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa turvetuotantoon 33,6 ha:n suuruisella uudella tuotantoalueella Multian kunnan Vehkoon kylässä sijaitsevalla Heposuolla ja kuivatus³vesien johtamiseen toisen maalla sijaitsevaan ojaan.

Aluehallintovirasto on päätöksellään 12.6.2012 nro 77/2012/1 hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt

A:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman lainkohdan 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meri³ympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Turvetuotantoalue ja vesienkäsittely

Heposuon turvetuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on 33,6 ha. Suo on kokonaan metsäojitettu. Heposuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistön Keuruun reitin Hännättömänjoen valuma-alueella. Kuivatusvedet johdetaan suon itäosassa olevaa laskuojaa pitkin noin 500 metrin matkan Hännättömänjokeen, josta ne laskevat noin 10 kilometrin matkan Soutujokeen ja siitä edelleen noin 10 kilometrin matkan Tarhapäänjärveen. Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Keuruun reitin Keurusselän alueen vedet ovat pääasiassa humusvesiä ja luokaltaan hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Soutujoen osalta toimenpideohjelman tavoitteena on hyvän tilan turvaaminen ja virtavesien elinympäristökunnostus. Soutujoen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Hännättömänjoen ja Tarhapäänjärven tila on hyvä. Tarhianjoen valuma-alueella turvetuotantoalueita on yhteensä noin 200 ha. Hännättömänjoen valuma-alueella ei asiakirjojen mukaan ennestään ole turvetuotantoa.

Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet, laskeutusallas sekä pintavalutus. Hakijan 5.7.2011 toimittaman vastineen mukaan pintavalutuskenttä tulee toimimaan ympärivuotisena ja kenttää laajennetaan 1,85 ha:n suuruiseksi. Pintavalutuskentän jälkeen vedet johdetaan 0,4 ha:n laajuiselle kentälle ja siitä edelleen laskuojaan. Hakija on valituksessaan 9.7.2012 esittänyt, että Heposuon eteläosaan pintavalutuskentän sijaan toteutetaan 1,6 ha:n kasvillisuuskenttä/kosteikko, koska aluehallintovirasto oli päätöksessään ilmoittanut, että pinta³valutuskentän toimivuuteen sisältyy epävarmuustekijöitä.

Kalastosta ja muista luontoarvoista

Hännättömänjoki ja Soutujoki sekä Tarhapäänjärven ja Keurusselän välinen reitti on määritelty lohi- ja siikapitoiseksi ja siinä on järvitaimenta. Soutujoessa ja Tarhapäänjärvessä on myös rapua. Taimen lisääntyy luontaisesti Soutujoen yläosalla. Soutujoki on Multian tunnetuimpia koski³kalastuskohteita.

Hännättömänjoessa Heposuon alapuolella kohdassa, jossa laskuoja yhtyy jokeen, on luonnontilainen joen laajentuma ja siitä noin 300 metrin päässä alle hehtaarin kokoinen luonnontilainen lampi, jotka on merkitty rantayleiskaavassa arvokkaiksi kohteiksi. Hännättömänjoen ja Soutujoen yhtymäkohdan ympäristössä noin 12 kilometrin päässä turvetuotantoalueesta sijaitsee myös Housukosken alue, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon luonnontilaisten jokireittien ja tasankojokien luontotyypin perusteella.

Johtopäätökset

Hakijan viittaaman TUKOS-projektin tulokset osoittavat, että parhaat ojitetulle turpeelle perustetut kosteikot poistavat kuivatusvesistä ravinteita ja kiintoaineita lähes yhtä hyvin kuin ehjälle turpeelle tehty pintavalutuskenttä. Lisäksi pintavalutus ja kosteikko parhaimmillaan toimivat myös talvella. Kuitenkin pintavalutuksen puhdistusteho vaihtelee paljon ja kosteikon vielä enemmän niin, että toiset niistä vuotavat ravinteita ja orgaanista ainetta vesistöön. Vesienkäsittelyn toimivuudesta ei voi varmuudella tietää etukäteen. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan luvan hakijan esittämää kasvillisuuskenttää/kosteikkoa ei voida tässä tapauksessa pitää vesienkäsittelyn suhteen tehokkaampana kuin hakijan alun perin ehdottamaa pintavalutuskenttää.

Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon alapuolisen vesistön erityisluonne ja sen poikkeuksellisen suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden ja kalatalouden kannalta sekä pintavalutuksen ja kasvillisuuskentän/kosteikon toimivuuteen liittyvät epävarmuustekijät, lupaa toiminnalle ei voida myöntää. Hallinto-oikeus katsoo, kuten aluehallintovirastokin, että Heposuon turvetuotanto aiheuttaa Hännättömänjoessa ja Soutujoessa merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, jota ei voida lupamääräyksillä estää. Hakemuksen osittaisen muuttamisen johdosta ei asiaa ole syytä palauttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 3 § 1 momentti 4 kohta, 4 § 1 momentti 2 kohta, 6 §, 41 § 1 momentti, 42 § ja 50 § 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja lupahakemus hyväksytään valituskirjelmässä esitetyllä tavalla muutettuna.

Valittaja on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Heposuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä on muutettu niin, että kasvillisuuskentän/kosteikon sijasta se tapahtuu painovoimaisesti toimivalla kemikalointiasemalla, joka on sähkötön ja näin ollen toimii luotettavasti ympäri vuoden. Kemikalointi edustaa tällä hetkellä parasta vesienkäsittelytekniikkaa. Tuotantoalue on pieni, eikä lähistöllä ole muuta turvetuotantoa. Vesiensuojelua ja kemikaloinnin tehokkuutta on varmistettu kasvattamalla kemikalointiaseman jälkeistä laskeutusallasta mitoitusohjeisiin nähden kolminkertaiseksi. Toiminta tapahtuu luvan hakijan maalla, millä varmistetaan vesienkäsittelyrakenteiden pysyvyys ja toimivuus tuotannon päätyttyäkin.

Lähistöllä ei ole asutusta, järviä eikä uhanalaisia luontokohteita. Turvetuotantoalue on metsäojitettu. Tuotantoalue ei ainakaan määräävästi vaikuta alapuolisen vesistön tilaan, eikä tuotanto aiheuta vesistön pilaantumista tai kaloille ja ravuille haitallista pohjan liettymistä. Pitkän etäisyyden vuoksi Heposuon turvetuotantohanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Housukosken alueen niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Soiden kestävän käytön periaatteiden mukaisesti turvetuotantoa tulee keskittää jo olemassa oleville tuotantoalueille tai jo ojitetuille alueille.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan viitannut asiassa antamaansa päätökseen. Viitaten Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeeseen 2/2013 aluehallintovirasto on lausunut, että kemikalointimenetelmä on vielä kehitettävänä eikä sen toimivuudesta talviaikana ole seurantaan perustuvia tuloksia. Erityisesti veden ollessa kylmää lietteen saostuminen on epävarmaa. Lisäksi kemikaloinnista voi aiheutua tuotantoalueelta johdettavan veden pH:n merkittävää laskua, mikä on haitallista purkuvesistön kaloille, ravuille ja muille eliöille. Valittaja ei ole esittänyt veden jälkineutralointia tai muuta vastaavaa tekniikkaa, jolla alapuolisen vesistön pH:ta hallittaisiin. Kemikalointia ei epävarman toimintansa vuoksi pidetä parhaana käyttökelpoisena tekniikkana uusilla tuotantoalueilla.

Multian kunnan ympäristölautakunta on selityksessään viitannut hallinto-oikeudelle lausumaansa ja esittänyt, että valitus hylätään. Jotta valituksessa esitettyyn vesienkäsittelymenetelmään voitaisiin ottaa kantaa, valittajan tulisi esittää referenssejä ja tutkimustuloksia ympärivuotisesti käytettävän painovoimaisen kemikalointiaseman toiminnasta.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kalatalousviranomaisena on lausunnossaan viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään. Läpi vuoden painovoimaisesti toimiva kemikalointiasema ei uusilla tuotantoalueilla ole parasta käyttökelpoista tekniikkaa, koska tuloksia sen toiminnasta on vain sulan maan ajalta. Kun lisäksi otetaan huomioon alapuolisen vesistön erityisluonne ja kalataloudellinen merkitys, mahdolliset häiriöt kemiallisessa käsittelyssä voivat olla erityisen haitallisia.

Ähtärin tekninen lautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen.

Tarhapään osakaskunta on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään.

Keuruun kalastusalue, Vehkoon osakaskunta ja Multian koskikalastajat ry ovat selityksessään viitanneet aikaisemmin lausumaansa sekä 4.10. ja 30.10.2013 tehtyihin sähkökoekalastuksiin ja vaatineet, että valitus hylätään. Selityksessä on esitetty muun ohella, että kemikaloinnin tuloksellisuus etenkin talviaikana ja kevättulvien yhteydessä on ollut kyseenalainen. Turpeen kaivaminen ja suon ojittaminen kuormittavat vesistöä vesienkäsittelystä huolimatta. Pöly pääsee suoraan vesistöihin, mistä aiheutuva kuormitus on viime aikaisten tutkimusten mukaan samaa luokkaa kuin hakemuksessa esitetty arvio koko vuotuisesta kuormituksesta. Kun tähän lisätään rankkasateiden ja tulvahuippujen aikaiset päästöt, toiminnasta aiheutuva vesistön kuormitus on aina merkittävää. Hännättömänjoen pH-arvot ovat viime vuosina usein olleet alle 5:n. Mainitun epävarmuuden vuoksi hakemuksen mukaisesta toiminnasta taimenkannalle aiheutuva vaara olisi liian suuri. Edes paras mahdollinen kemikalointi³asema ei estäisi kuormituksen lisääntymistä, eikä laskeutusaltaan koolla ja alueen omistussuhteilla ole tässä merkitystä.

A on antanut lausuntojen ja selitysten johdosta vastaselityksen. Hakemus on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. A on viitannut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 9.7.2013 antamaan, Honkamaannevan-Kaidesnevan turvetuotantoaluetta koskevaan ympäristölupaan ja esittänyt muun ohella, että myös Heposuolla kemikalointi täyttää parhaan tekniikan vaatimukset. Kemikaloinnin toimivuudesta voidaan varmistua tuotantoalueen laskuojasta otettavilla vesinäytteillä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Painovoimaisen kemikalointiaseman käyttöön perustuva vesienkäsittelymenetelmä on vielä kehitysvaiheessa, eikä menetelmän toimivuudesta talvella ole seurantaan perustuvia tuloksia. Kemikaloidut vedet ovat happamuutensa vuoksi haitallisia vastaanottavan vesistön eliöstölle. Näin ollen kemikalointia ei tässä tapauksessa voida pitää pintavalutuskenttää ja kasvillisuuskenttää/kosteikkoa parempana vesienkäsittelymenetelmänä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Taina Nystén. Asian esittelijä Petri Leinonen.