Muu päätös 3875/2014

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 28.12.2012 nro 12/1275/2

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupunginvaltuusto on 15.6.2011 (§ 123) päättänyt ottaa lääketieteen lisensiaatti C:n 16.8.2011 avoimeksi tulevaan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virkaan seitsemän vuoden määräajaksi.

A ja B ovat valittaneet kaupunginvaltuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt valittajien prosessiväitteet.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta valittajien esittämät rikosoikeudelliset vaatimukset sekä vastaselityksessä esitetyt uudet valitusperusteet.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen sekä täytäntöönpanon kieltämistä ja oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Kaupunginhallituksen lausunnon antamista koskeva prosessivaatimus

Valittajat ovat katsoneet, että valtuustolle virantäytön esitellyt kaupunginjohtaja ei ole voinut osallistua hallinto-oikeudelle annettavan lausunnon käsittelemiseen, koska hän on epäiltynä syrjintärikoksesta. Jääviys tulee myös harkittavaksi Kansallinen kokoomus r.p:n, Vihreät r.p:n sekä Suomen sosiaalidemokraattinen puolue r.p:n edustajien osalta, koska puolueet ovat hyväksyneet syrjinnän virantäytössä. Valittajat ovat lisäksi katsoneet, ettei kaupunginhallituksen olisi tullut antaa lausuntoa, vaan asia olisi tullut viedä valtuuston käsiteltäväksi.

Kuntalain 23 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 4 §:n mukaan kaupunginhallituksen ja konsernijaoston kokouksissa kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat esittelevät toimialaansa kuuluvat asiat. Sanotun johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Saman lain 36 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava lausunto siltä hallintoviranomaiselta, joka on tehnyt asiassa päätöksen, jollei se ole tarpeetonta. Lain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

Kaupunginhallitus on 29.8.2011 § 719 tehnyt päätöksen hallinto-oikeudelle annettavasta lausunnosta. Lausunnossa on vaadittu valituksen hylkäämistä. Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä ei ole valituksenalainen päätös, vaan päätös lausunnon antamisesta, ja että sen huomioon ottaminen hallinto-oikeuden ratkaisussa arvioidaan hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin säännöksen mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoo, että kaupunginhallitus on kuntalain ja kaupungin johtosäännön mukaisesti voinut antaa virkavaalia koskevan lausunnon hallinto-oikeudelle ja että tässä tapauksessa valituksessa ja vastaselityksessä esitetyt väitteet lausunnon antamiseen osallistuneiden kaupunginjohtajan tai kaupunginhallituksen jäsenten esteellisyydestä eivät anna aihetta uuden lausunnon tai lisälausunnon hankkimiseen.

Tutkimatta jättäminen

Valittajat ovat vaatineet, että kaupunginjohtaja sekä muut syrjinnästä epäiltävissä olevassa rikosoikeudellisessa vastuussa olevat henkilöt tulee tuomita lainmukaiseen rangaistukseen lainvastaisen päätöksen esittelystä sekä syrjinnästä ja että hallinto-oikeuden tulee tutkia, ovatko Helsingin kaupunginvaltuuston puolueet syyllistyneet lainvastaisiin toimiin siten, että virallisen syyttäjän on nostettava kanne puolueita vastaan esimerkiksi syrjintärikoksesta. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden tulee käynnistää tutkinta ainakin Kansallinen kokoomus r.p:n, Vihreät r.p:n ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue r.p:n lainvastaisesta ja rangaistavasta toiminnasta.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei rikosoikeudellisten vaatimusten tutkiminen kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hallinto-oikeus ei ole myöskään toimivaltainen käynnistämään puolueisiin kohdistuvaa tutkintaa.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. Valituksessa päätöstä on vaadittu kumottavaksi valituksessa esitetyin Suomen perustuslain, yhdenvertaisuuslain, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain ja kuntalain nojalla virantäyttömenettelyn yleiseen syrjivyyteen liittyvin valitusperustein. Vasta vastaselityksessä on esitetty päätöksen kumoamisperusteeksi väite virkaa hakeneen D:n ansioituneisuudesta suhteessa virkaan valitun C:n ansioituneisuuteen ja väite C:n ansioita koskevien tietojen harhaanjohtavuudesta. Kun nämä valitusperusteet on esitetty vastaselityksessä 14.12.2011 eli vasta valitusajan päättymisen jälkeen, hallinto-oikeus ei voi tutkia valitusperusteita.

Virkavaali

Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) perustelujen mukaan taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin, kuten luontaiseen lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viranhoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä. Yleisiä nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan liittyvät konkreettiset työtehtävät.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eikä viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa. Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

Yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä) ja 2 kohdan mukaan sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä).

Hallinto-oikeus toteaa, että valtuustoryhmien kesken tehdyt sopimukset eivät sido valtuutettuja heidän päättäessään apulaiskaupunginjohtajan valinnasta. Myöskään puolueiden työjärjestykset eivät sido valtuutettuja valintaa tehtäessä. Valittajat eivät ole väittäneetkään, etteikö apulaiskaupunginjohtajan virka ole ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti julkisesti haettavana tai etteikö virkasuhteeseen ottaminen olisi tämän jälkeen tapahtunut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla suostumuksen nojalla. He eivät ole myöskään esittäneet mitään selvitystä siitä, että joku olisi tosiasiassa jättänyt hakematta virkaa valituksessa mainitun puolueiden kesken tehdyksi väitetyn sopimuksen johdosta. Ei ole ilmennyt, että jonkun henkilön hakemusta tai ilmoittautumista virkaan ei olisi otettu valmistelussa huomioon.

Valittajat eivät ole väittäneetkään, etteikö valituksi tullut C täyttäisi Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 17 §:n mukaisia pätevyysvaatimuksia.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon täytettävänä olevan viran luonne, hallinto-oikeus katsoo, ettei sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan valintaa koskevassa päätöksenteossa ole menetelty syrjivästi tai lainvastaisesti. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Valtuusto on voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla nimittää C:n kysymyksessä olevaan virkaan. Kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Täytäntöönpanon kieltämistä ja oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus

Syytä päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ole ilmennyt.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90, 98 ja 100 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kokonaisuudessaan kumotaan ja valittajien vaatimukset Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamisesta ja sen täytäntöönpanon kieltämisestä sekä valittajien prosessivaatimus hyväksytään.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Kaupungin lausunnon hallinto-oikeudelle on antanut kaupunginhallitus, jonka jäsenet ja esittelijä ovat epäiltyinä lain rikkomisesta. Se, että hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentti antaa hallinto-oikeudelle mahdollisuuden harkita, mihin seikkoihin se päätöksensä perustaa, ei oikeuta käyttämään perusteena lainvastaisesti syntyneitä lausuntoja, todistelua tai muita perusteluja. Tuomioistuin ei voi pyytää lausuntoa tällaiselta toimielimeltä, eikä tuomioistuimen ratkaisu voi perustua epäillyn sanaan siitä, ettei hän ole syyllistynyt lain rikkomiseen.

Koska kaupungin päätökset kuntalain mukaan on tehnyt kaupunginvaltuusto, se jää ainoaksi toimielimeksi, joka voi antaa lausunnon asiassa. Tähänkin sisältyy ongelma valtuutettujen jääviydestä ja valtuuston päätösvaltaisuudesta jäsenten mahdollisesti jäävätessä itsensä. Tämän vuoksi on mahdollista, että kaupungilta ei voida saada sellaista lausuntoa, jota voidaan käyttää tuomioistuimen päätöksen perusteena. Tämä ei kuitenkaan ole päätöksen tekemisen esteenä, koska valittajien esittämät perusteet riittävät osoittamaan, että lakia on rikottu.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee kuitenkin pyytää kaupunginvaltuustolta lausunto, joka kuvastaa niiden valtuutettujen ja tahojen kantaa, joiden ei voida katsoa olevan asiassa asianosaisia tai muuten jäävejä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee myös ottaa kantaa hallinto-oikeuden päätöksen lainmukaisuuteen siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta vaatimukset, jotka liittyvät valituksessa mainittujen tahojen syyllistymiseen lainvastaiseen toimintaan.

Hallinto-oikeus on sivuuttanut useita valituksessa esitettyjä valitusperusteita ottamatta niihin kantaa ja ratkaisuaan tarkemmin perustelematta. Suomessa ja Euroopassa noudatettavien oikeusperiaatteiden mukaista ei ole, että ratkaisun perusteeksi valitaan valituksessa esitetyistä perusteista vain ratkaisun kannalta sopivat asiakohdat ja ratkaisun vastaiset perusteet jätetään ottamatta huomioon. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee päätöksessään ottaa kantaa edellä todettuun.

Hallinto-oikeus ei ole perustellut sitä, miksi asiassa on voitu poiketa Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyistä yleisistä nimitysperusteista ja rikkoa kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentin syrjintäkieltoa, Suomen perustuslain 6 §:ssä säädettyä yhdenvertaisuutta sekä yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 momenttia tekemällä julkisesti tiettäväksi, että valintaperusteena virkaan on puoluepoliittinen hyväksyttävyys. Virkaan valittu C on itse julkisesti myöntänyt, että hänet valittiin virkaan kokoomuksen hyväksymänä sopivana puolueen jäsenenä. Puolueet eivät myöskään ole julkisuudessa edes yrittäneet kiistää sitä, että poliittinen mielipide on asetettu valintaperusteeksi ja siten rikottu lakia. Hallinto-oikeus ei ole perustellut, miksi poliittiseen vakaumukseen perustuva syrjintä tässä tapauksessa olisi yhdenvertaisuuslain 7 §:n kannalta hyväksyttävää.

Suomen lainsäädännössä on tehty selkeä ero pätevyyden perusteella valittavien virkamiesten ja puoluepoliittisin perustein valittavien pormestarien välillä. Jos Helsingin kaupungissa valtaa pitävät haluavat valita kaupungin johtajat puoluepoliittisin perustein, ne voivat päättää kaupunginjohtajan virkojen lakkauttamisesta ja johtajien valitsemisesta puoluepoliittisin perustein pormestareina. Niin kauan kuin näin ei ole tehty, puolueiden ja valtuuston on noudatettava lakia. Asiassa on kysymys nimenomaan siitä, sallitaanko puolueiden ja virkamiesten halutessaan rikkoa lakia sillä perusteella, että tämä on aikaisemmin onnistunut kenenkään siihen puuttumatta ja tästä on muodostunut yleinen käytäntö.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstä muun muassa viittaamalla viran luonteeseen selvittämättä kuitenkaan, mikä viran luonteessa on se piirre, joka oikeuttaa olemaan noudattamatta lakia. Laki ei tunne viran luonnetta perusteena olla noudattamatta lakia. Hallinto-oikeuden tulkinta tukee vahvemman oikeutta ja mahdollistaa epätasa-arvon ja syrjinnän.

Toisin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, tosiasia on, että valtuutettujen toimet ovat valtuustosopimusten ja ryhmien työjärjestysten mukaisia siitä riippumatta, ovatko sopimukset ja työjärjestykset lainmukaisia. Jos sopimukset ja työjärjestykset eivät ole lainmukaisia, ne pakottavat valtuutetut toimimaan lainvastaisesti. Valtuutettujen toiminnan mahdollista lainvastaisuutta ei siten voida kieltää sillä, että sopimukset ja työjärjestykset eivät lain mukaan ole sitovia.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa ole osoitettu, että joku olisi jättänyt hakematta virkaa siksi, että siitä on puolueiden kesken sovittu. Näin perustellessaan hallinto-oikeus ei ole antanut merkitystä asiasta käydylle näyttävälle julkiselle keskustelulle eikä sille, mitä asiasta on kirjoitettu ja lausuttu. Hallinto-oikeus on tulkinnut todisteita väärin ja tavalla, joka jättää avoimeksi, miksi C:kin suostui vasta pyynnöstä ehdolle, kun tilanne näytti kokoomuksen kannalta nololta. Se, että hakijoita ei ole, on nimenomaan todiste siitä, että hakumenettely on mahdollisesti syrjivä. Hakijoiden puuttuminen on muuta todistelua tukeva todiste eikä se voi mitenkään olla syrjivyyttä poissulkeva, kuten hallinto-oikeus virheellisesti on tulkinnut.

Se, että hallinto-oikeus on perustellut valituksen hylkäävää päätöstään sillä, että C täyttää johtosäännön pätevyysvaatimukset, osoittaa, ettei hallinto-oikeus ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, mistä puoluepoliittisessa virkanimityksessä on kyse. Väljät pätevyysvaatimukset ovat olemassa juuri siksi, että puoluepoliittinen virkanimitys olisi mahdollinen, kun muodolliset pätevyysvaatimukset mahdollisimman vähän rajoittaisivat puoluepoliittisesti sopivien henkilöiden löytämistä.

Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös on puutteellisesti perusteltu.

Valtuuston päätöksen täytäntöönpano tulee kieltää, koska kielto toimii ennaltaehkäisevänä toimena syrjivälle virantäytölle.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut selityksen.

Valituksessa on esitetty vastaavat oikeudelliset väitteet, jotka on jo rat³kaistu Helsingin hallinto-oikeuden päätöksellä 6.4.2006 n:o 06/0353/2 ja korkeimman hallinto-oikeuden 30.11.2006 antamalla päätöksellä taltionumero 3271.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään 6.4.2006 n:o 06/0353/2 todennut Helsingin kaupunginjohtajan valinnasta tehdystä valituksesta, että valittajat eivät olleet väittäneetkään, etteikö kaupunginjohtajan virka olisi ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti julkisesti haettavana. He eivät olleet myöskään esittäneet mitään selvitystä siitä, että joku olisi tosiasiassa jättänyt hakematta virkaa valituksessa mainittujen kolmen puolueen kesken tiedotusvälineissä kerrotulla tavalla tehdyksi väitetyn sopimuksen johdosta. Ei ollut ilmennyt, että jonkun viranhakijan hakemusta ei olisi otettu valmistelussa huomioon. Sillä perusteella, että asian valmistelussa ja sitä käsiteltäessä valituksen mukaan olemassa ollutta sopimusta koskevia seikkoja ei ollut nimenomaisesti otettu esiin, päätöksen valmistelua ei ollut pidettävä virheellisenä. Kun otettiin huomioon täytettävänä olevan viran (kaupunginjohtaja) luonne ja sen kelpoisuusvaatimukset, poliittisia näkökohtia sisältävä vaalia edeltävä valtuustoryhmien tai niiden edustajien sopimus ei sinänsä edes merkitsisi sitä, että valituksessa tarkoitetussa valmistelussa olisi toimittu syrjivästi.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 30.11.2006 taltionumero 3271 lisäksi todennut, että mahdolliset käydyt keskustelut tai valtuustoryhmien kesken tehdyt sopimukset eivät sido valtuutettuja heidän päättäessään kaupunginjohtajan valinnasta.

Nyt käsiteltävänä olevassa valituksessa on kyse käytännöllisesti katsoen samoista oikeuskysymyksistä kuin edellä on kuvattu.

Valittajien irrallista ja asiallisesti perustelemattomaksi jäänyttä rikosepäilyä, joka on kohdistettu kaupunginjohtajaan ja kaupunginhallituksessa edustettuna oleviin kolmeen puolueeseen, ei voida objektiivisesti arvioiden pitää hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna esteellisyysperusteena. Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen. Kaupunginhallitus on siten oikea viranomainen antamaan selityksen tässä asiassa.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 5 §:n mukaan sellaiseen virka³suhteeseen, joka on ollut julkisesti haettavana, voidaan ottaa vain henkilö, joka on hakenut sitä kirjallisesti ennen hakuajan päättymistä ja silloin täyttää kelpoisuusvaatimukset. Kaupunginvaltuusto päätti 27.4.2011 (§ 78), että sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteeseen voidaan virkaa hakeneen lisäksi ottaa suostumuksensa nojalla sellainenkin henkilö, joka ei ole hakenut virkaa ja jonka kelpoisuudesta on esitetty selvitys.

Virka on ollut haettavana 20.5.2011 mennessä. Hakuilmoituksessa on mainittu, että virka täytetään seitsemän vuoden määräajaksi ja että sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan pätevyysvaatimuksena on korkeakoulututkinto tai hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon. Hakuajan kuluessa jätettiin yksi hakemus.

Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virkaa on voinut hakea julkisen hakumenettelyn kautta kuka tahansa siitä kiinnostunut, eikä kaupunki ole millään tavalla rajoittanut mahdollisuutta hakea virkaa.

Ennen sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan valintaa lehdistössä on ollut kirjoituksia valinnasta. Perustuslain 12 §:ssä on säädetty sananvapaudesta. Sananvapauteen si³sältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kaupunki ei puutu siihen, mitä lehdistössä kirjoitetaan. Jos joku jättää hakematta avoinna olevaa virkaa lehdistössä olleiden kirjoitusten vuoksi, sitä ei ole pidettävä kaupungin syyksi luettavana seikkana. Kaupunki voi vain aktiivisesti pyrkiä siihen, että tieto siitä, että virka on haettavana, on laissa edellytetyin tavoin julkisesti tiedossa. Näin on tässä tapauksessa menetelty.

Lääketieteen lisensiaatti C oli antanut suostumuksensa tulla otetuksi apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteeseen ja esittänyt selvityksen kelpoisuudestaan. Hänellä on sekä korkeakoulututkinto että hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon. Hän täyttää perustuslain 125 §:n mukaiset yleiset nimitysperusteet.

Hallinto-oikeuden päätös on perusteltu ja myös lainkohdat on mainittu.

Täytäntöönpanoa ei ole ollut eikä ole syytä keskeyttää. C on ottanut sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan viran vastaan 16.8.2011.

C ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta antaa selitys.

A on antanut vastaselityksen, johon B on ilmoittanut yhtyvänsä.

Helsingin kaupungin selityksen ovat valmistelleet omassa asiassaan liikkeellä olevat henkilöt. Lausuntoa on pidettävä yksipuolisena ja sen tarkoituksena ja tavoitteena on oman toiminnan puolustaminen. Perusteita sille, ettei valintamenettely ole ollut syrjivää, ei ole esitetty. Virka- ja luottamusmiehet ovat esteellisiä jo hallintolain 28 §:n 2 momentin muiden kohtien kuin 7 kohdan mukaan. Jos virkamiestä epäillään tai syytetään lain rikkomisesta, hän on asianosainen ja siten esteellinen jo hallintolain 28 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan.

Toisin kuin Helsingin kaupunki on katsonut, esillä olevaa tapausta ei voida rinnastaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO 30.11.2006 taltionumero 3271. Nyt esillä olevassa asiassa virkaan ei ollut aluksi lainkaan hakijoita ja hakuajan jatkamisen jälkeenkin vain yksi hakija. C ei ollut hakenut virkaa ja antoi suostumuksensa virkaan vasta hakumenettelyn jälkeen. Nyt kyse ei ole siitä, että hakemuksen jättäviä hakijoita olisi syrjitty, vaan siitä, että virkaa ei edes ole haettu. Tehtävän vaativuuteen nähden riittävän pätevät henkilöt ovat sellaisessa virassa tai toimessa, jossa työtehtävien hoitamisen ja oman uran kannalta ei ole eduksi hakea virkaa, josta ennalta tietää, ettei tule valituksi. Nimityksen perusteena on ollut poliittinen vakaumus, mikä on Suomen perustuslain 6 §:n sekä 125 §:n 2 momentin vastaista.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisullaan KHO 22.1.2013 taltionumero 270 kumonnut Uudenmaan liiton aluekehittämisjohtajan puoluepoliittisen valintapäätöksen. Päätös kumottiin, koska valintamenettelyssä ei ollut esitetty hakijoiden ansioihin eli perustuslain 125 §:n mukaisiin valintaperusteisiin perustuvia syitä valinnalle. Lisäksi päätöksessä todettiin, että julkisen hakumenettelyn tulee antaa kaikille hakijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet kilpailla virasta avoimessa valintamenettelyssä. Ratkaisun perustelut soveltuvat esillä olevaan asiaan.

Kysymyksessä ei ole ollut avoin hakumenettely. Lehdistön kautta kansalaisten tietoon on tullut, että kysymyksessä on niin sanottu mandaattipaikka, josta on sovittu puolueiden keskinäisellä sopimuksella, ja että hakijan tulee olla tietyn puoleen hyväksymä. Valinta ei ole perustunut hakijoiden ja virkaan suostumuksensa antaneiden ansioihin. Kaupunki ei ole kyennyt esittämään, että syrjintää ei ole tapahtunut, kuten yhdenvertaisuuslain 17 § edellyttää. Kaupunki ei ole osoittanut, etteivät julkisuudessa esitetyt tiedot ole totta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n ja B:n vaatimuksen selityksen hankkimisesta kaupunginvaltuustolta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Vaatimus selityksen hankkimisesta kaupunginvaltuustolta

Kuntalain 23 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 4 §:n mukaan kaupunginhallituksen ja konsernijaoston kokouksissa kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat esittelevät toimialaansa kuuluvat asiat. Sanotun johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Saman lain 36 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava lausunto siltä hallintoviranomaiselta, joka on tehnyt asiassa päätöksen, jollei se ole tarpeetonta. Lain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

Hallinto-oikeus on pyytänyt Helsingin kaupunginhallitusta hankkimaan valtuuston lausunnon A:n ja B:n tekemän valituksen johdosta sekä samalla varannut kaupunginhallitukselle kaupungin puhevallan käyttäjänä tilaisuuden antaa selityksensä asiassa. Helsingin kaupunginhallitus on käsitellyt lausunnon antamista kokouksessaan 29.8.2011. Valituksessa on muun ohella esitetty, että kaupunginjohtaja syrjintärikoksesta epäiltynä sekä ne valituksessa mainittujen puolueiden jäsenet, jotka ovat hyväksyneet lainvastaisen syrjinnän Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virantäytössä, ovat esteellisiä päättämään kaupungin lausunnon antamisesta asiassa. Kaupunginhallitus on edellä mainitussa kokouksessa päättänyt lausunnon antamisesta.

Kaupunginhallitus on kokouksessaan 18.3.2013 puolestaan päättänyt korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antaa selityksen A:n ja B:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen johdosta. Asian esittelijänä molemmissa edellä mainituissa kaupunginhallituksen kokouksissa on toiminut kaupunginjohtaja, jonka virkatehtäviin asian esitteleminen on kuulunut.

Kaupunginhallituksen on katsottava lausunnoissaan yhtyneen kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen, joten kaupunginhallitus on voinut antaa hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden pyytämät lausunnot. Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat voineet valitusviranomaisina arvioida kaupunginhallituksen lausuntojen merkitystä itsenäisesti eivätkä ne ole olleet miltään osin sidottuja lausunnossa esitettyihin näkökohtiin. Kun vielä otetaan huomioon, että hallinto-oikeudella ja korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään kaikki asiassa esitetty muu asiakirja-aineisto, ne ovat tältä pohjalta voineet arvioida kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus on voinut katsoa, etteivät valituksessa ja vastaselityksessä esitetyt väitteet lausunnon antamiseen osallistuneiden kaupunginjohtajan tai kaupunginhallituksen jäsenten esteellisyydestä anna aihetta uuden lausunnon tai lisälausunnon hankkimiseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä todettuun nähden, ettei lausunnon pyytäminen kaupunginvaltuustolta myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole asian ratkaisemisen kannalta tarpeellista.

2. Valituksen hylkääminen

2.1 Rikosoikeudellisten vaatimusten ja hallinto-oikeudelle annetussa vastaselityksessä esitettyjen uusien valitusperusteiden tutkimatta jättäminen

Hallinto-oikeuden on tullut ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla jättää tutkimatta valittajien rikosoikeudelliset vaatimukset sekä vaatimus valituksessa mainittuihin puolueisiin kohdistuvan tutkinnan käynnistämisestä väitetystä lainvastaisesta ja rangaistavasta toiminnasta.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Hallinto-oikeuden on myös ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla kuntalain 90 §:n 3 momentin ja hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tullut jättää tutkimatta valittajien vasta valitusajan päättymisen jälkeen vastaselityksessä esittämät valitusperusteet.

2.2 Pääasian ratkaisu

2.2.1 Asiaan liittyviä oikeusohjeita ja niiden esitöitä

2.2.1.1 Perustuslain säännökset esitöineen

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella mielipiteen perusteella.

Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) on todettu, että 125 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi hallitusmuodon yleisiä ylennysperusteita koskeva säännös lähes sellaisenaan. Valtion virkojen lisäksi ehdotettu säännös kuitenkin laajenisi koskemaan kaikkia julkisia virkoja ja siten myös esimerkiksi kuntien virkoja.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin, kuten luontaiseen lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita ja nuhteetonta käytöstä. Yleisiä nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan kuuluvat konkreettiset työtehtävät.

2.2.1.2 Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain säännökset esitöineen

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (jäljempänä viranhaltijalaki) 4 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää pääsääntöisesti julkista hakumenettelyä.

Viranhaltijalain 5 §:n 1 momentin mukaan kunnanjohtajan virkaan ja valtuuston päätöksen mukaisesti muuhunkin virkasuhteeseen voidaan suostumuksensa nojalla ottaa sellainenkin henkilö, joka ei ole hakenut sitä ja jonka kelpoisuudesta on esitetty selvitys.

Viranhaltijalain 6 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen otettavalla on oltava erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus.

Viranhaltijalain 12 §:n 1 momentin (26/2004) mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eikä viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004).

2.2.1.3 Yhdenvertaisuuslain säännökset esitöineen

Yhdenvertaisuuslain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan mainittua lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on muun ohella työhönottoperusteista.

Yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan syrjinnällä tarkoitetaan muun ohella sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä). Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin (690/2008) 2 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin.

2.2.1.4 Kuntalain säännökset

Kuntalain 24 §:n (578/2006) 1 momentin mukaan kunnan hallintoa, taloudenhoitoa sekä muuta toimintaa johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnanjohtaja tai pormestari. Kunnanjohtajan tai pormestarin valitsee valtuusto. Kunnanjohtaja on virkasuhteessa kuntaan ja pormestari on kunnan luottamushenkilö. Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Saman pykälän 3 momentin mukaan kunnanjohtaja voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Pormestari voidaan valita enintään valtuuston toimikaudeksi.

Kuntalain 24 a §:n (578/2006) 1 momentin mukaan pormestarin lisäksi kunnassa voi olla apulaispormestareita. Apulaispormestarin valitsee valtuusto. Apulaispormestari on luottamushenkilö, jonka toimikaudesta on voimassa, mitä 24 §:n 3 momentissa säädetään pormestarin toimikaudesta.

Hallituksen esityksessä muun ohella laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 8/2006 vp) on yleisperusteluissa kunnan johtamisjärjestelmän nykytilasta todettu muun ohella seuraavaa:

Kunnanjohtajan lakisääteinen asema on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin vahva. Lakisääteisesti vahvan aseman omaava ammattijohtaja on Euroopassa poikkeuksellinen. Kaikissa muissa Pohjoismaissa kuntaa johtavat luottamushenkilöt.

Kunnan johtaminen on kansalaisen näkökulmasta henkilöitynyt kunnanjohtajaan eikä valtuuston tai kunnanhallituksen puheenjohtajaan. Kunnanjohtaja ei ole pelkästään pannut täytäntöön toimielinten päätöksiä, vaan hänellä on merkittävä rooli myös kunnan tavoitteenasettelussa ja toiminnan suuntaviivojen linjaamisessa. Kunnanjohtaja ei ole siten vain ammatillinen johtaja, vaan hän on luottamushenkilöjohdon rinnalla merkittävä poliittinen johtaja. Vaikka kunnanjohtaja on poliittinen johtaja, kunnanjohtajalla ei ole kuitenkaan poliittista vastuuta.

Kunnanjohtajien poliittinen rooli on korostunut myös kunnanjohtajia valittaessa. Kunnanjohtajan puoluekanta on otettu usein huomioon kunnanjohtajia valittaessa. Vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan 66 prosentilla kunnanjohtajista oli puoluetausta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kunnanjohtajan valinnassa voidaan ottaa huomioon henkilön poliittinen tausta (KHO 1972 II 51, KHO 5.2.1973 t. 464).

2.1.1.5 Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön määräykset

Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 3 §:n mukaan kaupungin johtamista varten on kaupunginhallituksen alaisena kaupunginjohtaja ja neljä apulaiskaupunginjohtajaa. Kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat muodostavat kaupunginjohtajiston, jonka tehtävänä on seurata kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden toimintaa, huolehtia konsernin johtamisen ja hallinnon yhtenäisyydestä sekä arvioida konsernirakenteen kehittämistarpeita.

Johtosäännön vuonna 2011 voimassa olleen 4 §:n mukaan kaupunginhallituksen ja konsernijaoston kokouksissa kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja esittelevät toimialaansa kuuluvat asiat.

Johtosäännön vuonna 2011 voimassa olleen 12 §:n mukaan sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan toimialaan kuuluvat sosiaalitointa, terveystointa sekä esiopetusta koskevat asiat. Sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan toimialaan kuuluvat lisäksi asiat, jotka koskevat

- sosiaalilautakuntaa ja

- terveyslautakuntaa.

Tarkemmat määräykset apulaiskaupunginjohtajan tehtävistä sisältyvät johtosäännön 14 §:ään, jonka mukaan kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan tehtävänä on kunkin toimialallaan

- johtaa, valvoa ja kehittää kaupungin hallintoa sekä vastata siitä, että asetetut tavoitteet saavutetaan,

- seurata lautakunnan, viraston ja laitoksen toimintaa sekä antaa viraston ja laitoksen päällikölle ja muille vastuuhenkilöille tarvittaessa menettelytapaohjeita ja määräyksiä,

- huolehtia kaupungin edun valvomisesta niissä yhteisöissä, laitoksissa ja säätiöissä, joissa kaupungilla on määräysvaltaa,

- ottaa tarvittaessa kaupunginhallituksen käsiteltäväksi asia, jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen,

- tehdä esityksiä ja antaa kaupunginhallitukselta pyydettyjä lausuntoja sekä huolehtia näihin rinnastettavista muista asioista, jollei asiaa sen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole saatettava kaupunginhallituksen käsiteltäväksi,

- päättää virka- ja työehtosopimusten sekä muiden sopimusten täytäntöönpanosta virastopäälliköiden osalta.

Lisäksi apulaiskaupunginjohtajan tehtävänä on toimialallaan antaa tarvittaessa ohjeita kaupunkia eri yhteisöissä, laitoksissa ja säätiöissä edustavalle kaupungin kannan ottamiseksi käsiteltäviin asioihin, ellei ohjeiden antaminen kuulu kaupunginhallituksen konsernijaostolle tai kaupunginjohtajalle.

2.2.2 Asiakirjoista saatu selvitys

Kysymyksessä oleva sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virka on ollut julkisesti haettavana 20.5.2011 mennessä. Hakuilmoituksen mukaan virka täytetään seitsemän vuoden ajaksi. Viran pätevyysvaatimukseksi on Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 17 §:n mukaisesti ilmoitettu korkeakoulututkinto tai hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon.

Helsingin kaupunginvaltuusto on 27.4.2011 päättänyt, että sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteeseen voidaan virkaa hakeneen lisäksi ottaa suostumuksensa nojalla sellainen henkilö, joka ei ole hakenut virkaa ja jonka kelpoisuudesta on esitetty selvitys.

Virkaa haki määräajassa yksi hakija, Helsingin kaupungin veteraaniasiamies E. Hakijan on todettu täyttävän viran muodolliset kelpoisuusvaatimukset jättämiensä selvitysten perusteella.

Lääketieteen tohtori D on 13.6.2011 sekä lääketieteen lisensiaatti C ja lääketieteen lisensiaatti F 15.6.2011 antaneet suostumuksensa tulla otetuksi apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteeseen ja esittäneet selvityksen kelpoisuudestaan.

Kaupunginvaltuusto on 15.6.2011 päättänyt ottaa virkaan C:n. C sai toimitetussa vaalissa 49 ääntä ja F 28 ääntä. Tyhjiä äänestyslipukkeita oli 5 ja hylättyjä 3.

Helsingin kaupunginhallitus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa muun ohella todennut, että väite siitä, että jotkut henkilöt olisivat jättäneet hakematta kysymyksessä olevaa virkaa lehdistössä olleiden kirjoitusten vuoksi, on arvailua. Jokainen virasta kiinnostunut on voinut hakea sitä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että virkaan voitiin ottaa henkilö, joka hakuajan jälkeenkin on antanut suostumuksensa ja jonka kelpoisuudesta on esitetty selvitys.

Lausunnon mukaan C oli antanut suostumuksensa tulla otetuksi apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteeseen ja esittänyt selvityksen kelpoisuudestaan. Hänellä on sekä korkeakoulututkinto että hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon.

2.2.3 Oikeudellinen arviointi

2.2.3.1 Valituksen perusteet ja kysymyksenasettelu

Valittajat ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle katsoneet, että valituksenalainen virkaan ottamista koskeva päätös on lainvastainen, koska se on perustunut puolueiden väliseen sopimukseen, jonka mukaan apulaiskaupunginjohtajan virkaan voidaan valita ainoastaan Kansallinen Kokoomus r.p:n hyväksymä henkilö. Päätöksen lainvastaisuus johtuu valittajien mukaan ensinnäkin siitä, että puolueiden välisestä, julkisuudessa laajasti käsitellystä sopimuksesta johtuen yksilöiden oikeutta asettua ehdolle ja tulla valituksi virkaan on loukattu. Hakumenettely on ollut syrjivä. Toiseksi päätös on valittajien mukaan lainvastainen, koska virantäytön perusteeksi on asetettu puolueen hyväksyntä eli muu seikka kuin perustuslain 125 §:n 2 momentin mukainen yleinen nimitysperuste. Virkaan ottamista koskeva päätös on lainvastainen, koska päätös on yleisten nimitysperusteiden soveltamisen sijaan perustunut puolueiden väliseen sopimukseen ja yhden puolueen hyväksyntään. Valituksessa on lisäksi vedottu muun ohella perustuslain 6 §:ään, viranhaltijalain 12 §:ään sekä yhdenvertaisuuslain 6 ja 7 §:ään.

Asiassa on A:n ja B:n valituksen johdosta siten arvioitava yhtäältä valituksenalaista päätöstä edeltäneen hakumenettelyn lainmukaisuutta ja toisaalta päätöksen sisällöllistä lainmukaisuutta siltä pohjalta, että poliittisilla näkökohdilla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut merkitystä valtuuston päätöksenteossa.

Valittajat ovat vastaselityksessään hallinto-oikeudessa katsoneet, että valituksenalainen päätös on lainvastainen myös siitä syystä, että D:tä, joka oli antanut suostumuksensa tulla otetuksi virkaan, oli pidettävä C:tä ansioituneempana virkaan. Tämä valitusperuste on hallinto-oikeudessa jätetty ja tullut jättää tutkimatta edellä kohdasta 2.1 ilmenevillä perusteilla.

Asiassa ei siten myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole kysymys C:n ja virkaa hakeneen tai virkaan ottamiselle suostumuksensa antaneiden henkilöiden ansioiden vertailemisesta perustuslain 125 §:n 2 momentin perusteella eikä myöskään päätöksen arvioimisesta siitä näkökulmasta, onko hakijoita tai suostumuksensa antaneita syrjitty viranhaltijalain 12 §:ssä tai yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

2.2.3.2 Noudatettu hakumenettely

Kuten edellä kohdasta 2.2.2 "Asiakirjoista saatu selvitys" ilmenee, apulaiskaupunginjohtajan virka on ollut julkisesti haettavana viranhaltijalain 4 §:n 1 momentin pääsäännön edellyttämällä tavalla, mikä on antanut kaikille virasta kiinnostuneille mahdollisuuden kilpailla tehtävästä. Lisäksi kaupunginvaltuuston päätöksen 27.4.2011 perusteella virasta kiinnostuneet ovat voineet antaa suostumuksensa virkaan ottamiselle myös hakuajan päätyttyä. Hakumenettelyssä ei voida katsoa toimitun syrjivästi eikä virasta kiinnostuneiden yhdenvertaisuutta viranhaussa voida katsoa rikotun sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että joku virasta kiinnostunut mahdollisesti olisi jättänyt hakematta apulaiskaupunginjohtajan virkaa sen vuoksi, että julkisuudessa oli ollut näyttävästi esillä, että virkaan otettavan tulee olla kokoomuksen hyväksymä henkilö.

2.2.3.3 Kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuus

Helsingin kaupungin johtaminen perustuu kaupunginjohtajamalliin, jossa kaupunginjohtaja on viranhaltija. Kaupunginjohtajan apuna toimii neljä apulaiskaupunginjohtajaa, joista yksi on kysymyksessä oleva sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja.

Asiassa on ratkaistavana, onko kaupunginvaltuuston päätös ottaa C apulaiskaupunginjohtajan virkaan sisällöllisesti lainvastainen siitä syystä, että poliittisilla näkökohdilla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut merkitystä valtuuston päätöksenteossa. Asiassa on siten arvioitava, onko kaupunginvaltuusto käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on ollut käytettävissä ja siten ylittänyt toimivaltansa sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että virkaan ottamisen perusteeksi on perustuslain 125 §:n 2 momentin vastaisesti asetettu muu seikka kuin taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Kunnanjohtaja voidaan kuntalain 24 §:n 3 momentin nojalla valita paitsi toistaiseksi myös määräajaksi, ja kunnanjohtajan irtisanomisesta tai siirtämisestä muihin tehtäviin luottamuspulan vuoksi on erikseen säädetty kuntalain 25 §:ssä. Nämä säännökset eivät koske apulaiskaupunginjohtajaa. Apulaiskaupunginjohtajien ja -kunnanjohtajien asema määräytyy viranhaltijalain ja kunnan omien päätösten perusteella. Silloin kun apulaiskaupunginjohtajan tai -kunnanjohtajan virka täytetään määräajaksi, määräaikaisuudelle tulee olla viranhaltijalain 3 §:ssä säädetty peruste, ja määräaikaisuuden perusteena on tällöin tehtävän luonne. Apulaiskaupunginjohtajan samoin kuin kaupunginjohtajan virkaan otettaessa sovelletaan perustuslain 125 §:n 2 momentista ilmeneviä yleisiä nimitysperusteita.

Kuten edellä kohdasta 2.2.2 "Asiakirjoista saatu selvitys" ilmenee, kysymyksessä olevan apulaiskaupunginjohtajan viran pätevyysvaatimuksena on korkeakoulututkinto tai hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon. Virkaan valittu C on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 2006 Helsingin yliopistossa. Hänellä on erilaisissa kunnallisissa luottamustoimissa hankkimansa kokemuksen perusteella katsottava olevan myös hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon. C täyttää siten kysymyksessä olevan apulaiskaupunginjohtajan viran pätevyysvaatimuksen.

Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön 3 §:n mukaan kaupunginjohtaja vastaa kaupungin johtamisesta yhdessä apulaiskaupunginjohtajien kanssa. Kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat toimivat kaupunginhallituksen alaisena ja he muodostavat kaupunginjohtajiston, jonka tehtävänä on seurata kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden toimintaa, huolehtia konsernin johtamisen ja hallinnon yhtenäisyydestä sekä arvioida konsernirakenteen kehittämistarpeita. Apulaiskaupunginjohtajan virkaan kuuluvat tehtävät ilmenevät edellä kohdasta 2.1.1.5 "Helsingin kaupunginhallituksen johtosäännön määräykset".

Helsingin kaupunki ei ole ottanut käyttöön kuntalain 24 ja 24 a §:stä ilmenevää pormestarimallia, jonka tavoitteena on vahvistaa kunnan poliittista johtajuutta. Kun kuitenkin otetaan huomioon Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan asema maan suurimman kaupungin hallinnon johtamisessa, valvonnassa ja kehittämisessä, virkaan kuuluvien tehtävien luonne sekä lisäksi apulaiskaupunginjohtajan viran väljästi määritellyt pätevyysvaatimukset ja se, että virka on täytetty määräajaksi, poliittisten näkökohtien huomioon ottaminen valtuuston päätöksenteossa ei sellaisenaan ole merkinnyt sitä, että kaupunginvaltuusto on päätöksenteossaan toiminut perustuslain 125 §:n 2 momentin vastaisesti ja käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on ollut käytettävissä. Valtuusto ei siten valitessaan apulaiskaupunginjohtajan virkaan viran pätevyysvaatimukset täyttävän C:n ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös valituksessa esitetyillä perusteilla ole muu³tenkaan kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.