Muu päätös 311/2015

Asia Asemakaavan muutosta koskeva valitus

Valittaja Kuopion kaupunginhallitus

Päätös, jota valitus koskee

Kuopion hallinto-oikeus 16.1.2014 nro 14/0014/3

Asian aikaisempi käsittely

Kuopion kaupunginvaltuusto on 17.6.2013 (§ 84) hyväksynyt Kuopion 2. kaupunginosan (Vahtivuori) korttelin 6 tontteja 3 ja 4 koskevan asemakaavan muutoksen. Asemakaavan muutoksella muodostuu Kuopion 2. kaupunginosan korttelin 6 tontti 14. Tontti on osoitettu asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL-39).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään Suomen kommunistisen puolueen Kuopion osasto ry:n valituksesta kumonnut Kuopion kaupunginvaltuuston päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

(---)

Rakennuksen suojeluarvo

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Saman pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä. Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

Asiassa saatu selvitys

Tontilla 2-6-4 sijaitsee valituksen kohteena oleva vuonna 1957 rakennettu toimistorakennukseksi luokiteltu rakennus Työnkulma eli Rupla. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Kaj Michael ja sen on rakennuttanut Kuopion toimitaloyhdistys ry.

Kaavaselostuksen mukaan rakennus edustaa 1950-luvun lopulle tyypillistä modernia liikerakentamista. Rakennuksen ulkoasu on säilynyt alkuperäisessä muodossa, koska siihen ei ole tehty suuria julkisivumuutoksia. Sisätiloissa on tehty muutostöitä. Parhaiten ovat säilyneet varsinainen sisääntuloaula, yläaula ja juhlasali, jotka ovat lähes alkuperäisessä asussaan. Rakennus on toiminut aiemmin pääosin järjestö-, kulttuuri- ja viihdetapahtumien pitopaikkana. Viime vuosina rakennus on ollut osittain tyhjillään ja osittain tilapäiseksi luokiteltavassa käytössä.

Pohjois-Savon maakuntakaava sisältää koko maakunta-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen kulttuuriperinnön osalta. Kyseisen määräyksen mukaan alueidenkäyttöä suunniteltaessa on kiinnitettävä huomiota arkeologiseen kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöinventointien päivitysinventointeihin erityisesti 1960-luvun ja sitä nuoremman rakennusperinnön osalta. Valituksenalaiseen rakennukseen ei kohdistu suojelumerkintöjä kaavoissa eikä se sisälly suojeluinventointiluetteloihin. Alueella voimassa olevassa asemakaavassa on tonttia 6-4 koskeva kaavamääräys, jonka mukaan olemassa olevassa, ennen 1.1.1980 rakennusluvan saaneessa, rakennusalalla sijaitsevassa rakennuksessa saadaan suorittaa korjauksia uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla sen estämättä mitä rakennusoikeudesta, rakennuksen kerrosluvusta tai julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan korkeusasemasta on kaavassa määrätty. Rakennus ei sisälly Kuopion kulttuuriympäristöt - Strategia ja hoito-ohjeet ohjelman arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin, sillä kyseiseen strategiaan ei sisälly uudempaa rakennuskantaa eikä siten myöskään Työnkulman rakennusta. Kaava-alue rajautuu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, rännikatuverkostoon.

Arkkitehti Lasse Kosunen (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy) on laatinut Työnkulman rakennuksesta 7.12.2011 päivätyn rakennushistoriallisen selvityksen, jossa tehdyn arvion mukaan rakennuksen arkkitehtoniset ja rakennushistorialliset arvot eivät edellytä sen asemakaavallista suojelemista. Rakennuksen arvotekijät liittyvät lähinnä paikallishistoriaan ja työväen kulttuurihistoriaan. Rakennus on ollut SKP:n ja SKDL:n paikallinen päämaja ja toiminut ammattiyhdistysten kokouspaikkana. Pohjois-Savossa on rakennettu vuosina 1900–1987 yhteensä 134 työväentaloa ja Työnkulman jälkeen on valmistunut seitsemän työväentaloa. SKP:n ja SKDL:n kannatuksen pienentyminen, talkoohengen tyrehtyminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen ovat vieneet pohjaa työväentalojen perinteisiltä toimintamuodoilta. Toiminnan hiipuminen on omalta osaltaan edistänyt rakennusten rappeutumista ja välttämättömät kiinteistöjen ylläpitokorjaukset on laiminlyöty. Selvityksen mukaan Työnkulman rakennuksen ongelmana on sen suuri korjausvelka ja tilojen epäajanmukaisuus. Kiinteistöllä on tällä hetkellä uudisrakentamisen kustannuksia vastaava korjausvelka.

Kosunen on koonnut 23.3.2012 päivättyyn asiakirjaan esimerkkejä Työnkulman rakennuksen suunnittelijan arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelemista rakennuksista sekä tiivistetysti arvioinut hänen toimintaansa samoin kuin arvioinut Työnkulman rakennuksen arkkitehtonista ratkaisua.

Suomen Kotiseutuliiton rakennustutkija on 10.2.2012 edellä mainitusta rakennushistoriallisesta selvityksestä antamassaan kannanotossa todennut, että Työnkulma on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jolla on arkkitehtonisia, historiallisia ja ympäristöarvoja. Kannanoton mukaan Työnkulma on harvinainen sikäli, että harvat näin suuret talot on rakennettu kansalaisjärjestön toimesta pääosin talkoilla. Kaupunkirakenteessa sijaitsevia isoja arvokkaita työväentaloja/kulttuuritaloja ei ole ylipäätään montaa maassamme ja sodan jälkeen rakennetuista Työnkulma kuuluu rakennustutkijan mukaan kahden arvokkaimman joukkoon.

Filosofian maisteri Nina Pelli (Historiapalvelut Pelli) on 20.9.2012 ja 2.10.2012 antanut Työnkulmaa koskevan kulttuurihistoriallisen selvityksen ja sen lisäyksen. Työnkulman rakennus edustaa oman aikakautensa rakentamista ja on Kaj Michaelin tuotannossa myös ainutlaatuinen. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo liittyy sen paikallishistoriaan ja rakennushistoriaan. Paikallishistoriallinen arvo liittyy rakennuksen käyttöön osana paikallista yhteiskunnallista toimintaa. Valtakunnallisesti katsottuna rakennus on osa maamme työväentalojen ja seurantalojen rakentamisperinnettä. Rakennuksen erityispiirteenä on sen rakentaminen talkoovoimin, mikä luo rakennukselle niin kulttuurihistoriallista kuin paikallishistoriallista arvoa.

Ely-keskus on 6.8.2012 antanut lausunnon asemakaavan muutoksesta. Lausunnossa on todettu, että Työnkulman rakennuksen kulttuurihistoriallisesta ja rakennushistoriallisesta merkityksestä annetut asiantuntija-arviot ovat keskenään ristiriitaisia. Kuopion kaupungilta puuttuu uudemman ajan rakennuskannan inventointi ja arvottaminen, joten Työnkulman rakennuksen asema tässä kokonaisuudessa jää avoimeksi. Ely-keskus on ollut Työnkulman rakennuksen säilyttämistä koskevan asemakaavamuutoksen kannalla. Lausunnossa on todettu, että rakennuksen peruskorjaus muuttaa ja poistaa rakennuksen kulttuurihistoriallisia ja säilytettäviä arvoja.

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo on 3.7.2012 antanut lausunnon asemakaavan muutoksesta. Lausunnon mukaan rakennuksen suunnittelu edustaa hyvää arkkitehtonista osaamista ja asiakkaan tarpeisiin paneutumista. Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ulkoasunsa. Työnkulman rakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa, joka liittyy lähinnä talon paikallishistorialliseen ja rakennushistorialliseen merkitykseen. Talon paikallishistoriallisen arvon on katsottu liittyvän ensisijaisesti sen käyttöön ja toissijaisesti rakentamistapaan ja syntyhistoriaan. Rakennushistoriallinen arvo puolestaan perustuu ensisijaisesti talon merkitykseen suhteessa valtakunnalliseen seurantalorakentamiseen ja toissijaisesti siihen, että rakennuksella on voitu katsoa olevan varsin huomattava asema osana Kaj Michaelin laajaa ja monipuolista tuotantoa. Museo on lausunnossaan todennut, että kulttuurihistorialliset arvot ovat niin selkeitä, että rakennuksen suojelu asemakaavassa on perusteltua. Ulkoasun lisäksi on aiheellista suojella juhlasalin ja aulatilojen kiinteä sisustus.

Ely-keskus on 21.3.2013 asemakaavan muutoksesta antamassaan lausunnossa todennut, että Työnkulman rakennuksella on kulttuurihistoriallisia arvoja, joita maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tulee vaalia.

Pohjois-Savon perinnepoliittinen yhdistys ry:n muistutuksen 2.3.2013 mukaan Työnkulman rakennuksen säilyttämistä puoltavat arvot ovat niin merkittäviä, että rakennus tulee suojella asemakaavalla.

Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Työnkulman rakennuksen suojelua tai säilyttämistä ei kaavassa edellytetä kaavaselostuksen kohdasta 4.5.3 ilmenevin perustein. Kaavaselostuksessa on todettu, että eri asiantuntijoiden mukaan rakennuksella on kulttuurihistoriallisia arvoja, mutta näkemys rakennuksen rakennushistoriallisesta ja arkkitehtonisesta arvosta ei ole yksimielinen. Rakennus ei sisälly myöskään tähänastisiin säilyttämisluetteloihin eikä kulttuuriympäristöstrategia ja hoito-ohjeet raporttiin. Kaavaselostuksen mukaan on todennäköistä, ettei tarpeellisen peruskorjauksen yhteydessä voida säilyttää niitä rakennuksen arvoja, joita sillä tällä hetkellä nähdään olevan. Kaavaselostuksen arvion mukaan rakennuksella on nähtävissä erilaisia arvoja, mutta ne eivät kuitenkaan kokonaisuus huomioon ottaen ole niin merkittäviä, että rakennus tulisi suojella.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asemakaavassa voidaan maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin perusteella antaa suojelumääräyksiä, jos jotakin rakennusta on muun muassa rakennetun ympäristön tai kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi suojeltava.

Asiassa on riidatonta, että Työnkulman rakennus on eräs esimerkki vuosina 1900–1987 rakennetuista työväentaloista. Talossa on toiminut SKP:n ja SKDL:n paikalliset päämajat sekä siellä on pidetty ammattiyhdistysten kokouksia. Talo on rakennettu talkootyönä. Tätä kautta Työnkulman rakennus osoittaa osana työväenliikkeen historiaa kulttuurihistoriallisia arvoja vähintäänkin paikallisesti.

Rakennuksen suunnittelijaa Kaj Michaelia on pidettävä asiakirjoissa olevien hänen suunnittelemistaan rakennuksista annettujen esimerkkien valossa vähintäänkin paikallisesti merkittävänä arkkitehtinä. Jo tätä kautta rakennuksella on ainakin paikallista rakennushistoriallista arvoa.

Työnkulman rakennuksen kulttuurihistoriallisen ja rakennushistoriallisen arvon merkityksestä on eri selvityksissä ja lausunnoissa esitetty ristiriitaisia käsityksiä. Viranomaisista Ely-keskus on kaavaa varten antamassaan lausunnossa todennut Työnkulman rakennuksella olevan kulttuurihistoriallisia arvoja, joita tulee vaalia. Myös Kuopion kulttuurihistoriallinen museo on todennut rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot niin selkeiksi, että rakennuksen suojelu asemakaavassa on perusteltua.

Lausunnoista ei käy kuitenkaan ilmi sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden avulla arvojen merkittävyyden suhteuttaminen paikallisesti, maakunnallisesti tai mahdollisesti valtakunnallisesti olisi mahdollista esimerkiksi sitä kautta, kuinka paljon nimenomaan kaupungeissa on enää jäljellä vastaavia työväenliikkeen alkuaikojen puurakenteisista maaseutumaiseen ympäristöön sijoittuvista työväentaloista poikkeavia rakennuksia tai nykyisestä rakentamisen toteuttamisesta poikkeavia talkoilla rakennettuja kaupunkien työväentaloja. Tämän seurauksena ei ole puolestaan arvioitavissa, mitkä ovat rakennuksen työväen kulttuurihistoriaan kytkeytyvät arvot, joilla on merkitystä yleisemmässä kulttuurihistoriallisessa arvioinnissa. Kuopion kaupungilla ei myöskään ole keskusta-alueelta inventointia 1900-luvun jälkipuolella rakennetuista rakennuksista niin, että olisi arvioitavissa, mikä merkitys paikallisella tasolla tämäntyyppisellä rakennuksella on oman aikakautensa yhteiskunnalliseen toimintaan liittyvän rakentamisen esimerkkinä tai aikakaudelleen tyypillisenä rakennuksena muuten.

Riittävien selvitysten hankkiminen on viime kädessä kunnan vastuulla, koska kunta itse vastaa alueensa käytön suunnittelusta asemakaavatasolla. Asiassa on esitetty sinänsä ansiokkaat Kosusen rakennushistoriallinen selvitys ja Pellin kulttuurihistoriallinen selvitys. Lausunnoissa ei ole kuitenkaan arvioitu Työnkulman rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja suhteessa muihin työväentaloihin. Asiassa ei ole myöskään esitetty inventointia tai muutakaan selvitystä Kuopion kaupungin uudemmasta rakennuskannasta. Näistä syistä asiassa ei ole oikeudellisesti arvioitavissa, että Työnkulman rakennuksen osalta rakennetun ympäristön arvot, rakennushistorialliset tai kulttuurihistorialliset arvot olisivat niin vähämerkityksisiä, että rakennuksen suojelemista koskevien määräysten antaminen asemakaavassa maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin nojalla olisi aiheetonta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole myöskään arvioitavissa, että Työnkulman rakennushistorialliset ja kulttuurihistorialliset arvot eivät olisi säilytettävissä rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä.

Hallinto-oikeus on kumonnut puutteellisten selvitysten vuoksi kaupunginvaltuuston päätöksen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuopion kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kuopion kaupunginvaltuuston päätöksestä tehty valitus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Työnkulman kulttuurihistoriallisia arvoja suhteessa muihin työväentaloihin on arvioitu riittävästi kaavaselostukseen liittyvästä aineistosta ilmenevällä tavalla. Selvityksiä ovat tehneet useat asiantuntijat. Sisällöltään riittävät ja luotettavat selvitykset täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset.

Museovirasto tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) eivät ole edellyttäneet valtakunnallista selvitystä rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista. Museovirasto, ELY-keskus tai maakunnan liitto eivät ole valittaneet asiassa.

Rakennuskannan uudemman ajan rakennusperinnön selvittäminen ja arvottaminen on kaupungin kaavoituksessa tehty viime vuosina kortteli- ja tonttikohtaisten niin sanottujen postimerkkikaavojen laadinnan yhteydessä. Näin on menetelty myös Työnkulman kaavan osalta ja kaavoituksen pohjaksi on laadittu laajat rakennus- ja kulttuurihistorialliset selvitykset, kuntoarvioinnit sekä saatu useita asiantuntijakannanottoja ja -lausuntoja. Tällä tavoin toteutettu selvitysmenettely on laajempi ja syvällisempi kuin koko kaupunkia koskeva uudemman rakennuskannan inventointi tai muu selvitys, johon ei sisälly kunkin rakennuksen osalta näin yksityiskohtaisia selvityksiä ja kuntoarviointeja.

Kaavapäätöstä tehtäessä on ollut käytettävissä useampia ja osin ristiriitaisia selvityksiä. Rakennuksen säilyttämistä on arvioitu kokonaisuutena ja todettu, että seurantaloasiantuntijan lausuntoon ei sisälly perusteltua ja ehdotonta rakennuksen säilyttämistä koskevaa kannanottoa. Kaavapäätöstä tehtäessä painoarvoa on annettu erityisesti sille, että rakennus ei sisälly mihinkään valtakunnalliseen tai edes paikalliseen säilytettävien rakennusten luetteloon. Rakennuksen osalta on kuitenkin tehty mainittuja inventointeja yksityiskohtaisempi ja luotettavampi selvitys, joka ei ole yksiselitteisesti edellyttänyt rakennuksen suojelemista.

Kaavapäätöstä tehtäessä on selvitetty myös rakennuksen säilyttämisestä aiheutuvat peruskorjauskustannukset. Rakennuksen säilyttäminen edellyttäisi huomattavia toimenpiteitä, joiden myötä rakennus käytännössä rakennettaisiin merkittävässä määrin uudelleen. Näitä toimenpiteitä olisivat matalan kerroskorkeuden muuttaminen, esteettömien kulkuväylien toteuttaminen, ilmastoinnin ja sähköjärjestelmien uudistaminen ja paaluperustusten mahdollinen korjaaminen. Peruskorjaus joudutaan tekemään niin, ettei rakennushistoriallisesti arvokkaiden aulan ja salin luonne ja aitous käytännössä säily. Näin ollen korjaustyöt johtavat joka tapauksessa väistämättä rakennushistoriallisten arvojen merkittävään heikentymiseen tai jopa häviämiseen. Myös ELY-keskus on 23.12.2013 tekemässään kielteisessä suojelupäätöksessä todennut, että esteettömyyteen, paloturvallisuuteen, energiamääräyksiin ja pintojen kuluneisuuteen liittyvistä seikoista johtuen kulttuurihistoriallisia arvoja häviää väistämättä.

Rakennus on aikoinaan rakennettu järjestötoimintaa varten, minkä ohella rakennuksessa on pidetty kulttuuri- ja viihdetapahtumia. Järjestötoiminta on muuttanut muotoaan, eikä rakennuksella ole enää aiemman kaltaista käyttöä, minkä vuoksi rakennus onkin siirtynyt uuteen omistukseen. Omistajan laatiman käyttöasteselvityksen mukaan myös muu toiminta on viime aikoina ollut vähäistä. Ongelmallisinta onkin löytää sellainen pitkäaikainen käyttötarkoitus, joka kattaisi rakennuksen korjaus- ja ylläpitokustannukset. Rakennuksen korjaus ja ylläpito muodostuisi omistajalle kohtuuttomaksi. Näin ollen rakennuksen käyttäminen aiemman kaltaiseen toimintaan ja sitä kautta toimintaan liittyvien kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen on kohtuutonta ja mahdotonta. Etukäteen arvioiden ei myöskään ole osoitettavissa sellaista teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista käyttötarkoitusta, joka samalla mahdollistaisi myös rakennuksen arvon säilymisen.

Vaikka rakennuksessa onkin nähtävissä erilaisia arvoja, kaava-aineiston pohjalta on ollut arvioitavissa, ettei rakennukseen liittyviä arvoja pystytä säilyttämään välttämättömän peruskorjauksen yhteydessä. Asemakaavan hyväksymispäätöksen kumoaminen lisäselvitystarpeeseen vedoten on tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Asemakaavaa hyväksyttäessä on tarkasteltu myös muita kuin suojeluun liittyviä arvoja ja hyväksymispäätös on perustunut kokonaisharkintaan.

Suomen kommunistisen puolueen Kuopion osasto ry on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus hylätään.

Kuopion kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asemakaavan muutos mahdollistaa kaava-alueella sijaitsevan niin sanotun Työnkulman rakennuksen purkamisen. Asiassa on ratkaistavana, perustuuko kaavapäätös riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin mainitun rakennuksen rakennettuun ympäristöön liittyvien ja kulttuurihistoriallisten arvojen osalta.

Pohjois-Savon ELY-keskukselle on 14.6.2013 tehty esitys Työnkulman suojelemisesta rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Museovirasto on esityksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että Työnkulma täyttää rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa säädetyt suojelun edellytykset ja että kaupunkirakenteessa sijaitsevana sotien jälkeen rakennettuna seurantalona kohteen merkitys on valtakunnallinen.

ELY-keskus on 23.12.2013 päättänyt, ettei se määrää Työnkulmaa suojeltavaksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Päätöksensä perusteluissa ELY-keskus on todennut muun ohella, että Työnkulman suojelukysymys on tutkittu ja ratkaistu alueelle laaditun asemakaavan muutoksen yhteydessä, joka ei kuitenkaan ole muutoksenhaun johdosta lainvoimainen. ELY-keskus on todennut, että vaikka rakennuksella on osin esitetty olevan myös valtakunnallista merkitystä, ei ELY-keskus näissä oloissa katso perustelluksi rakennuksen suojelemista rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, kun lähtökohtaisesti rakennusten suojelemista koskevat kysymykset tulee puheena olevan kaltaisilla alueille ratkaista asemakaavalla.

Kaupunginhallitus on valituksessaan esittänyt, että Työnkulman kulttuurihistoriallisia arvoja suhteessa muihin työväentaloihin on arvioitu riittävästi kaavoitustyön yhteydessä, eivätkä Museovirasto tai ELY-keskus ole edellyttäneet rakennuksen osalta valtakunnallista selvitystä kulttuurihistoriallisista arvoista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun otetaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa Työnkulman merkityksestä suhteessa muihin kaupunkien työväentaloihin lausutun lisäksi huomioon Museoviraston suojeluesityksen käsittelyn yhteydessä esittämä arvio Työnkulman valtakunnallisesta merkityksestä kaupunkirakenteessa sijaitsevana sotien jälkeen rakennettuna seurantalona, kaupunginvaltuuston hyväksymä asemakaavan muutos ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin Työnkulman rakennettuun ympäristöön liittyvien ja kulttuurihistoriallisten arvojen osalta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.