Muu päätös 1680/2015

Valitus kaupunginjohtajan virkasuhteen päättymistä koskevassa kunnallisasiassa (Pyhäjärvi)

Antopäivä: 15.6.2015
Taltionumero: 1680
Diaarinumero: 85/3/14 ja 165/3/14

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittajat 1. Pyhäjärven kaupunginhallitus

2. T, P, F, Ra, A ja K

Päätös, jota valitus koskee

Oulun hallinto-oikeus 5.12.2013 nro 13/0624/2

Asian aikaisempi käsittely

Pyhäjärven kaupunginhallitus on päätöksessään 6.6.2012 (§ 232), todennut, ettei se hyväksy kaupunginjohtaja R:n 4.6.2012 päivättyä irtisanoutumista Pyhäjärven kaupunginjohtajan virasta. Sen sijaan kaupunginhallitus on päättänyt myöntää R:lle palkatonta virkavapaata enintään yhdeksi vuodeksi 5.8.2012 alkaen.

Kaupunginhallitus on 9.7.2012 (§ 285) hylännyt T ym:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Oulun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt kaupunginhallituksen sekä T ym:n vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä. Suullisen käsittelyn järjestäminen vaatimuksissa esitettyjen seikkojen selvittämiseksi on asian ratkaisemisen kannalta ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta T ym:n 13.12.2012 toimittamassa selityksessä esittämän valitusperusteen, jonka mukaan virkavapaata koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti ja 29.5.2013 toimittamassa lisäselvityksessä esittämän valitusperusteen, jonka mukaan R on ollut valmistelemassa omaa virkavapaa-asiaansa. Mainitut valitusperusteet on esitetty valitusajan päätyttyä.

Hallinto-oikeus on muutoin hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on velvoittanut T ym:n korvaamaan R:lle tämän oikeudenkäyntikulut 4 501,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Hallinto-oikeus on hylännyt kaupunginhallituksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Virkavapaata ja sen myöntämistä koskevat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 26 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalle voidaan hakemuksesta myöntää määräajaksi vapautus virkatehtävien hoitamisesta joko kokonaan tai osittain.

Viranhaltijalain 27 §:n 2 momentin mukaan virkavapaan myöntäminen ja sen pituus ovat työnantajan harkinnassa, jollei muualla toisin säädetä tai virkaehtosopimuksessa ole toisin määrätty. Mikäli virkavapaata ei voida myöntää hakemuksen mukaisesti, hakemus on hylättävä tai virkavapaa voidaan viranhaltijan kirjallisella suostumuksella myöntää muullakin tavalla.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätös

P:n kaupunginjohtaja R on jättänyt kaupunginvaltuustolle ja kaupunginhallitukselle osoitetun irtisanomisilmoituksen kaupunginhallituksen kokouksessa 4.6.2012. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on esitellyt asian kaupunginhallitukselle kaupunginhallituksen kokouksessa 6.6.2012 ja ehdottanut, että kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle eron myöntämistä R:lle kaupunginjohtajanvirasta 5.8.2012 alkaen. Ennen päätöksen tekemistä kaupunginhallitus ja R ovat kuitenkin vielä neuvotelleet asiasta ja sopineet yksimielisesti siitä, että irtisanoutuminen muutetaan enintään vuoden palkattomaksi virkavapaaksi. Tämän jälkeen kaupunginhallituksen puheenjohtaja on tehnyt uuden päätösehdotuksen, jonka mukaan kaupunginhallitus ei hyväksy R:n irtisanoutumista vaan sen sijaan päättää pyytää R:n suostumista siihen, että tälle myönnetään palkatonta virkavapaata Pyhäjärven kaupungin hallintosäännön 29 §:n mukaisesti enintään vuodeksi 5.8.2012 alkaen. Kaupunginhallitus on yksimielisesti hyväksynyt kaupunginhallituksen puheenjohtajan uuden päätösehdotuksen. Kaupunginhallituksen päätöksen liitteenä on R:n allekirjoittama 6.6.2012 päivätty suostumus virkavapaan myöntämiseen edellä mainitun mukaisesti.

Viranhaltijalla ja siten myös kaupunginjohtajalla on oikeus irtisanoutua virastaan irtisanomisaikaa noudattaen. Irtisanoutuminen tulee voimaan, kun työnantaja saa siitä tiedon. Irtisanoutumisen voimaan tuleminen ei siten edellytä, että työnantaja tekee irtisanoutumisen johdosta hyväksyvän päätöksen. Se, että Pyhäjärven kaupunginvaltuuston 25.1.2010 hyväksymän Pyhäjärven kaupungin hallintosäännön 21 §:n 2 momentin mukaan kaupunginjohtajan palvelussuhteen päättymisestä päättää valtuusto, tarkoittaa siten tosiasiallisesti vain sitä, että kaupunginvaltuusto merkitsee irtisanoutumisen tiedoksi. Näin ollen kaupunginhallitus ei ole voinut tehdä päätöstä siitä, että se ei hyväksy R:n irtisanoutumista kaupunginjohtajan virasta. Kyseistä päätöstä voidaankin siten vain pitää kaupunginhallituksen toteamuksena siitä, mitä mieltä se on ollut R:n aikomuksesta irtisanoutua kaupunginjohtajan virasta. Kun kaupunginhallitus ja R ovat asiasta neuvoteltuaan päätyneet siihen, että irtisanoutuminen muutetaan enintään vuoden palkattomaksi virkavapaaksi eikä irtisanoutumisilmoitusta ole viety kaupunginvaltuustolle tiedoksi, on kaupunginhallitus voinut käsitellä asian kaupunginhallituksen puheenjohtajan uuden päätösehdotuksen pohjalta R:n virkavapaata koskevana hakemuksena.

Vaikka viranhaltijalain 27 §:n 2 momentin mukaan virkavapaan myöntäminen ja sen pituus ovatkin työnantajan harkinnassa, ja kun muualla erityislainsäädännössä ei toisin säädetä eikä myöskään kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen harkinnanvaraisia virkavapaita koskevassa V luvun 12 §:n 3 momentissa toisin määrätä, on virkavapaata myönnettäessä kuitenkin otettava huomioon hallinnon oikeusperiaatteet, muun muassa henkilöstön yhdenmukaisen kohtelun vaatimus. Pyhäjärven kaupungin henkilöstöhallinnon ohjeita ei voida pitää lainsäädäntöön tai virka- ja työehtosopimuksiin verrattavina kaupunginhallituksen päätöksentekoa ohjaavina sitovina oikeusohjeina. Niitä on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan noudatettava, jotta mahdollisimman yhdenmukainen käytäntö virkavapauksien myöntämisessä toteutuisi. Mainittujen henkilöstöhallinnon ohjeiden mukaan (5.2 Harkinnanvarainen virka- ja tai työvapaa) työnantaja voi KVTES:n V-luvun 11 §:n 3 momentin mukaisesti myöntää palkatonta virkavapautta harkintansa mukaan. Ohjeiden mukaan poikkeuksellisesti palkatonta virkavapaata voidaan myöntää KVTES:n mukaisesti yhtäjaksoisesti projektien keston ajaksi ja kaksi vuotta oman yrityksen perustamiseksi, toisen työnantajan palvelukseen vakinaiseksi siirtyneelle koeajaksi tai määräaikaiseen sijaisuuteen siirtyneelle.

Asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että Heinolan kaupunginvaltuusto on 14.11.2011 tekemällään päätöksellä valinnut R:n Heinolan kaupunginjohtajaksi 22.10.2012 lukien. Edelleen Heinolan kaupunginhallitus on 4.6.2012 päättänyt esittää Heinolan kaupunginvaltuustolle, että valtuusto päättää ottaa R:n kaupunginjohtajan viransijaiseksi 13.8.–17.10.2012, ja ellei kaupunginvaltuuston 14.11.2011 tekemä valintapäätös ole siihen mennessä tullut lainvoimaiseksi, ottaa R:n kaupunginjohtajan avoimen viran väliaikaiseksi hoitajaksi 22.10.2012 lukien siihen saakka, kunnes valintapäätös tulee lainvoimaiseksi ja valittu kaupunginjohtaja aloittaa virassaan. Edelleen Heinolan kaupunginhallitus on päättänyt esittää Heinolan kaupunginvaltuustolle, että kaupunginvaltuuston valintapäätöksessä 14.11.2011 mainittua kuuden kuukauden koeaikaa ei noudateta, ja että valtuusto perustaa tilapäisen apulaiskaupunginjohtajan viran ajalle 18.–21.10.2012 ja valitsee tilapäisen kaupunginjohtajan viran hoitajaksi R:n. Heinolan kaupunginvaltuusto on 18.6.2012 tekemällään päätöksellä hyväksynyt kaupunginhallituksen edellä mainitun päätösehdotuksen. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin kumonnut Heinolan kaupunginvaltuuston 14.11.2011 tekemän kaupunginjohtajan valintaa koskevan päätöksen.

Siltä osin kuin virkavapaata on myönnetty kaupunginjohtajan viransijaisuuden ajaksi 13.8.–17.10.2012 virkavapaan myöntämisessä on noudatettu Pyhäjärven kaupunginhallituksen 19.4.2010 hyväksymiä Pyhäjärven kaupungin henkilöstöhallinnon ohjeita. Henkilöstöhallinnon ohjeissa ei ole mainintaa mahdollisuudesta myöntää virkavapaata tilapäisen viran hoitamiseksi määräajaksi eikä myöskään avoimen viran hoitamiseksi väliaikaisesti. Virkavapaan myöntäminen mainittuihin tarkoituksiin voidaan kuitenkin rinnastaa virkavapaan myöntämiseen määräaikaiseen sijaisuuteen siirtyneelle arvioitaessa sitä, onko virkavapaata myönnettäessä noudatettu henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Kaupunginhallitus on siten voinut myöntää R:lle palkatonta virkavapaata paitsi ajalle 13.8.–17.10.2012 myös ajalle 18.–21.10.2012, jolloin tämän on ollut määrä hoitaa tilapäisen kaupunginjohtajan virkaa, sekä 22.10.2012 lukien siihen saakka, kunnes kaupunginjohtajan valintapäätös tulee lainvoimaiseksi ja valittu kaupunginjohtaja aloittaa virassaan. Kaupunginhallitus ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun päätökseen ei kunnallisvalituksin voi hakea muutosta sen tarkoituksenmukaisuutta koskevilla perusteilla eli tässä tapauksessa sillä, ettei päätös valittajien käsityksen mukaan ole työnantajan edun mukainen, päätöksen kumoamiseen ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole syytä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

R:ää ei voida määrätä korvaamaan kaupunginhallituksen oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet kaupunginhallitukselle T ym:n valituksen johdosta.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että R joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi T ym. on yhteisvastuullisesti korvattava R:n oikeudenkäyntikulut edellä ratkaisuosasta ilmenevän suuruisina. Mainittua määrää on pidettävä kohtuullisena.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti, 51 § 2 momentti ja 74 §

Kuntalaki 90 § ja 93 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eeva Luoma, Jari Kostilainen ja Anne Niemi. Esittelijä Riitta Arjas.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Pyhäjärven kaupunginhallituksen valitus

Pyhäjärven kaupunginhallitus on 8.1.2014 saapuneessa valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset kumotaan.

R on 20.1.2014 toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa hän on vaatinut, että Pyhäjärven kaupunginhallituksen valitus jätetään tutkimatta. Hän on tämän vaatimuksensa tueksi esittänyt, että kaupunginhallitus oli lausunnossaan hallinto-oikeudelle 20.9.2012 todennut, ettei T ym:n valituksen hyväksymiselle ole perusteita. Nyt kaupunginhallitus vaatii, että sen itsensä tekemä päätös tulisi kumota. Hän on lisäksi vaatinut, että kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 930 eurolla korkoineen.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on tänne 29.1.2014 saapuneessa kirjoituksessa peruuttanut valituksensa.

R:lle on 14.4.2014 lähetetty tiedoksi kaupunginhallituksen valitus ja sen peruutus.

2. T ym:n valitus

T ym. on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset tai toissijaisesti palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi he ovat pyytäneet, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Muutoksenhakijat ovat valituksensa perusteluissa uudistaen asiassa aikaisemmin lausumansa esittäneet valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa.

Pyhäjärven kaupunginhallitus toteaa, että asian käsittelyssä on tapahtunut toimivaltaan liittyvä virhe. Kaupunginhallituksen olisi tullut siirtää R:n irtisanoutumisilmoitus kaupunginvaltuuston tietoon ja käsiteltäväksi Pyhäjärven kaupungin hallintosäännön perusteella. Hallintosäännön mukaan eron myöntää se taho, joka on tehnyt valinnan palvelussuhteeseen ottamisesta. Tässä tapauksessa valinnan tehnyt ja eron myöntävä taho on kunnanvaltuusto, kuten hallinto-oikeuskin on todennut.

Kaupunginhallituksella ei ole ollut toimivaltaa myöskään ryhtyä neuvottelemaan R:n kanssa virkavapaasta. Kaupunginhallitus ei voi oma-aloitteisesti muuttaa esittelijän esitystä, kuten tässä tapauksessa oli menetelty kun R:n kanssa ryhdyttiin neuvottelemaan virkavapauden mahdollisuudesta. Tällöin irtisanoutumisilmoitus on muuttunut täysin toiseksi asiaksi. Virkavapautta koskevaa asiaa ei ollut valmisteltu missään muualla etukäteen eikä myöskään selvitetty niitä perusteluja, millä edellytyksillä se voisi tulla kysymykseen, kun R oli siirtymässä vakinaiseen virkasuhteeseen Heinolaan.

Asiassa olisi tullut toimia niin, että R olisi ensin perunut irtisanoutumisensa ja sitten hakenut asianmukaisesti virkavapautta valtuustolta siksi ajaksi, kun Heinolan virka olisi vahvistunut. Edellytyksenä virkavapaan myöntämiselle olisi tietysti ollut myös se, ettei virkavapaus aiheuta mitään vahinkoa Pyhäjärven kaupungille, eli että päätöksessä on otettava huomioon myös kaupungin etu.

R on tosiasiassa nimitetty Heinolan kaupunginjohtajaksi toistaiseksi voimassaolevaan virkasuhteeseen ilman koeaikaa. Nimittämisen edellytyksenä on ollut, että hän irtisanoutuu Pyhäjärven kaupunginjohtajan virasta. Hallinto-oikeus on virheellisesti rinnastanut R:n virkasuhteen määräaikaisuuksien perusteet Pyhäjärven kaupungin henkilöstöhallinnon ohjeen tarkoittamaan enintään kahden vuoden sijaisuuteen. Lisäksi hallinto-oikeus on arvioinut virkavapaan perusteiden olemassaolon jälkikäteisesti. Ottaen huomioon Pyhäjärven kaupungin vireillä olevat akuutit asiat sekä kuntia koskevat muutokset ylipäätään, ei kaupunginjohtajan tehtävien hoitaminen sijaisuuksien varassa ole kaupungin edun mukaista.

Muutoksenhakijoiden vastine on saapunut hallinto-oikeudelle aikaisemmin kuin R:n vastine. On erikoista, että muutoksenhakijoiden vastineessaan esittämä seikka jätettiin huomiotta, mutta R:n vastineen katsottiin saapuneen määräajassa.

Oikeudenkäyntikulujen määrääminen muutoksenhakijoiden maksettavaksi on kohtuutonta, koska R on itse ollut valmistelemassa ja suunnittelemassa omaksi eduksi irtisanoutumis- ja virkavapauspäätöstä.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on antanut T ym:n tekemän valituksen johdosta lausunnon, jossa se on yhtynyt valituksessa esitettyyn ja esittänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Nykyisen kaupunginhallituksen käsityksen mukaan päätöksentekomenettelyssä virkavapaata myönnettäessä on tapahtunut virheitä. Päätös on perustunut puutteelliseen tietoon, eikä päätös perusteluineen siten täytä hallintolain vaatimuksia.

R on antanut selityksen sekä valituksen että kaupunginhallituksen lausunnon johdosta ja toimittanut lisäselvitystä.

R on selityksessään T ym:n valituksen johdosta vaatinut, että heidät velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 7 440 eurolla viivästyskorkoineen. Hän on todennut muun ohella, että T ym:n valitus vastaa pitkälle kaupunginhallituksen peruutettua valitusta. Heidän roolinsa asiassa ei siten ole puhtaasti kuntalaisen, mikä on otettava huomioon oikeudenkäyntikulujen määrää arvioitaessa. Virkavapaan myöntäminen on kuulunut kaupunginhallituksen toimivaltaan ja on ollut sen harkinnassa. R on virkamiehenä toiminut suhteessa työnantajaansa siten kuin asiassa on tullut toimia. Tähän virkavapauden myöntämistä koskevaan asiaan pyritään tuomaan mukaan elementtejä, jotka eivät siihen kuulu.

R on selityksessään kaupunginhallituksen lausunnon johdosta todennut, että kaupunginhallituksen menettely on luottamuksensuojan vastaista kun se moittii itse tekemäänsä päätöstä. Viranomaisten päätökset eivät ole kumottavissa sen oman tahdon mukaisesti, vaikka luottamushenkilöt vaihtuvat. Kaupunginhallitukselle kuuluu hoitaa sopimusneuvottelut ja sille kuuluu valmistella kaupunginvaltuuston asiat. On selvää, että kun irtisanoutuminen on peruutettu ja R:lle on myönnetty virkavaputta, irtisanoutuminen on tullut työnantajaa sitovasti peruutetuksi.

T ym. on antanut vastaselityksen ja siihen lisäselvitystä, jotka on lähetetty R:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Pyhäjärven kaupunginhallituksen valitus

1.1 Lausuminen Pyhäjärven kaupunginhallituksen valituksesta raukeaa, koska kaupunginhallitus on tänne 29.1.2014 saapuneessa kirjoituksessa peruuttanut valituksensa.

1.2 R:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään ottaen huomioon, että hän on toimittanut kirjelmänsä ennen kuin häntä oli pyydetty antamaan selitys kaupunginhallituksen valituksen johdosta. Valitus on sittemmin peruutettu, eikä korkein hallinto-oikeus ole tämän vuoksi pyytänyt R:ltä selitystä kaupunginhallituksen valituksen johdosta.

2. T ym:n valitus

2.1 Korkein hallinto-oikeus hylkää T ym:n tekemän vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2.2. Korkein hallinto-oikeus on T ym:n valituksen osalta tutkinut asian. T ym:n tekemä valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2.3 T ym. velvoitetaan korvaamaan R:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi arvioidulla 3 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

2.1 Hallintolainkäyttölain 37 §:n l momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakijat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2.2 Tässä asiassa on kysymys kaupunginhallituksen 6.6.2012 tekemästä päätöksestä, jolla R:lle on myönnetty palkatonta virkavapaata enintään yhdeksi vuodeksi 5.8.2012 alkaen.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta T ym:n 13.12.2012 ja 29.5.2013 toimittamissa lisäselvityksissä esittämät valitusperusteet. Hallinto-oikeuden päätös perustuu siihen, että nämä valitusperusteet on esitetty valitusajan päätyttyä. Hallinto-oikeus on sovelletuissa oikeusohjeissa maininnut kuntalain 90 §:n (365/1995). Kunta- lain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää pykälän 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. Hallinto-oikeuden on tullut jättää vasta valitusajan jälkeen esitetyt valitusperusteet tutkimatta. R:n kohdalla on sitä vastoin ollut kysymys siitä, että hallinto-oikeus on varannut hänelle asianosaisena tilaisuuden antaa selitys T ym:n valituksen johdosta. Hallinto-oikeudella on ollut velvollisuus toimia näin hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin nojalla. Asianosaisen selityksen antaminen on osa hallinto-oikeuden oikeudenkäyntimenettelyä, eikä sen kohdalla ole kysymys valituksen ja siihen liittyen valitusperusteiden esittämisestä valitusajassa.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2.3 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos R joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi T ym. on velvoitettava hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan R:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannele Ranta-Lassila ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

 
Julkaistu 15.6.2015