Muu päätös 1914/2015

Reittiliikennelupaa koskeva valitus (Ylöjärvi–Tampere–Helsinki, Helsinki–Tampere)

Antopäivä: 3.7.2015
Taltionumero: 1914
Diaarinumero: 3755/2/13

Asia Reittiliikennelupaa koskeva valitus

Valittajat Väinö Paunu Oy, Tampere

Länsilinjat Oy, Tampere

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 31.10.2013 nro 13/1297/3

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jäljempänä myös ELY-keskus, on päätöksellään 10.12.2012 tunnus 881354 myöntänyt Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle ajalle 17.12.2012–16.12.2022 reittiliikenneluvan REITTI-526704, joka on 17.12.2012 lukien korvannut luvan REITTI502213. Myönnetty lupa koskee reittejä Ylöjärvi (Elovainio)–Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus)–Ylöjärvi (Elovainio). Lisäksi uuteen lupaan on siirretty yksi muuttumaton vuoro, joka koskee reittiä Helsinki–Tampere (Koilliskeskus).

Helsingin hallinto-oikeus on 20.5.2013 antamallaan välipäätöksellä numero 13/0614/3 hylännyt Väinö Paunu Oy:n ja Länsilinjat Oy:n vaatimuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi edellä mainittua reittiliikennelupaa koskevassa asiassa.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Väinö Paunu Oy:n ja Länsilinjat Oy:n ELY-keskuksen päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiöiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään ELY-keskuksen menettelyn, pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta seuraavasti.

ELY-keskuksen menettely

Valittajien mukaan ELY-keskus on ylittänyt neuvontavelvollisuutensa rajat ja siten toimivaltansa esittämällä hakijalle, miten reittiliikennehakemusta tulee muuttaa, jotta se voidaan hyväksyä, ja hyväksymällä tämän jälkeen muutetun hakemuksen luvan myöntäen. Valittajien mukaan ELY-keskus ei ole toiminut asiassa myöskään tasapuolisesti ja julkisuusperiaatteen mukaisesti. Vastaselityksessä on lisäksi viitattu joukkoliikenne­lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2009 vp) perusteluihin, joiden mukaan toimivaltaisen viranomaisen tulisi selvittää mahdollisuudet hakemusten keskinäiseen sovittamiseen liikenteenharjoittajien välisellä yhteistyöllä.

Hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskus on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan varannut valittajille ja muille asianosaisille tilaisuuden lausua hakijan 13.8.2012 vireille tulleesta hakemuksesta. Tämän jälkeen se on antanut hakijalle tilaisuuden antaa vastineen lausunnoista. Vastine on annettu 24.9.2012. ELY-keskus on sittemmin 21.11.2012 lähettänyt hakijalle asiakirjoissa olevan sähköpostiviestin, jossa se on ilmoittanut alustavasti arvioineensa hakemuksen aiheuttavan varsin suurelta osin jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan liikennöintisopimusten nojalla harjoitettavalle liikenteelle ja että hakemus voitaisiin hyväksyä vain osittain. Hyväksyttäviä osia voisivat viestin mukaan olla ma-pe vuoro klo 9.45 Helsingistä Tampereen Koilliskeskukseen, ma-pe ja su vuoro klo 19.35 Tampereen Koilliskeskuksesta Helsinkiin sekä la, su vuoro klo 12.30 Tampereen Koilliskeskuksesta Helsinkiin. Viestin lopuksi ELY-keskus on ilmoittanut, ettei asiassa ole tehty vielä ratkaisua ja että jos hakija haluaa muuttaa hakemustaan joiltain osin, tulee asiasta ilmoittaa ELY-keskuksen kirjaamoon.

ELY-keskuksen ilmoitus Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle siitä, ettei sen hakemusta voida sellaisenaan hyväksyä, ja alustava arvio siitä, miltä osin hakemus voisi olla hyväksyttävissä, ovat perustuneet muiden asianosaisten Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n hakemuksesta antamissa lausunnoissa esitettyihin seikkoihin ja selvitykseen siirtymäajan liikennöintisopimusten nojalla ajettavista vuoroista. Hallinto-oikeus katsoo, ettei ELY-keskuksen voida katsoa ylittäneen toimivaltaansa ilmoittaessaan Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle, ettei sen hakemusta voida sellaisenaan hyväksyä ja esittäessään alustavan arvion siitä, miltä osin hakemus voisi olla hyväksyttävissä, vaan toimivaltansa puitteissa pyrkineen toimimaan asiassa sekä joukkoliikennelain että hallintolain tarkoituksen mukaisesti ottamalla huomioon myös muiden asianosaisten hakemuksen johdosta esittämät selvitykset ja mielipiteet lupahakemusten tarkoittamasta liikenteestä ja sen vaikutuksista muun ohella siirtymäajan sopimusten nojalla liikennöivien liikennöitsijöiden harjoittamaan liikenteeseen. Hallinto-oikeus toteaa edellä lausuttuun viitaten, että valittajat ovat myös olleet tietoisia hakemuksen vireilläolosta ja saaneet hallintolain mukaisen tilaisuuden lausua hakemuksesta.

Asiassa ei ole yllä todettu huomioon ottaen tapahtunut menettelyvirhettä eikä sitä ole näin ollen tästä syystä palautettava ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Pääasia

Tosiseikat ja saatu selvitys

ELY-keskus on päätöksellään 23.5.2012 tunnus 508875 myöntänyt Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle reittiliikenneluvan REITTI502213 ajalle 4.6.2012–3.6.2022 reiteille Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus).

ELY-keskus on päätöksellään 10.8.2012 tunnus 876274 hyväksynyt Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n hakemuksen sille 23.5.2012 ajalle 4.6.2012–3.6.2022 reiteille Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus) myönnetyn reittiliikenneluvan REITTI-502213 reitti- ja aikataulumuutoksista.

ELY-keskus on nyt valituksenalaisena olevalla päätöksellään 17.12.2012 lukien korvannut edellä mainitulla päätöksellä 23.5.2012 myönnetyn ja päätöksellä 10.8.2012 muutetun luvan REITTI502213 uudella luvalla REITTI-526704. Myönnetty lupa koskee reittejä Ylöjärvi (Elovainio)– Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki, Helsinki–Tampere (Koilliskeskus)– Ylöjärvi (Elovainio) ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus). Luvalla on käytännössä pidennetty aiemman luvan REITTI502213 mukaisten vuorojen reittejä niin, että yhtiön aiemmin Tampereen Koilliskeskuksesta klo 6.00 ja klo 12.30 lähteneiden vuorojen lähtöpaikaksi on tullut Ylöjärvi (Elovainio), josta vuorot lähtevät klo 5.30 ja klo 12.00 ja Helsingistä

klo 16.30 lähtevän vuoron päätepysäkiksi on tullut Tampereen Koilliskeskuksen sijaan Ylöjärvi (Elovainio). Ylöjärveltä Elovainiosta Helsinkiin klo 12.00 ja Helsingistä Ylöjärvelle Elovainioon klo 16.30 lähteviin vuoroihin on myös lisätty sunnuntaivuorot. Lisäksi Ylöjärveltä Elovainiosta lähteviin vuoroihin on määrätty matkustajien ottorajoitus siten, että Särkänniemen ja Osmonmäen pysäkeiltä ei saa ottaa matkustajia ja Helsingistä klo 16.30 Ylöjärvelle Elovainioon lähtevään vuoroon matkustajien jättörajoitus siten, että Naistenlahden ja Särkänniemen pysäkeille ei saa jättää matkustajia.

Valittajien valituksen liitteenä vuorojensa aikatauluista esittämän selvityksen mukaan ne liikennöivät maanantaista perjantaihin yhteensä yli kolmeakymmentä Tampereelta Helsinkiin kulkevaa vuoroa, joista suurin osa kulkee Ylöjärveltä saakka. Valituksen liitteenä olevan 1.1.–2.6.2013 voimassa olleen pikavuoroaikataulun jäljennöksen mukaan valittajat liikennöivät Ylöjärveltä Helsinkiin yhteensä yhdeksäätoista pikavuoroa, joista yhdeksän on maanantaista perjantaihin kulkevaa, kaksi maanantaista lauantaihin kulkevaa, neljä lauantaisin kulkevaa, kaksi maanantaista sunnuntaihin kulkevaa, yksi sunnuntaisin kulkeva ja yksi lauantaisin ja sunnuntaisin kulkeva vuoro.

Hallinto-oikeus on tänään antamillaan päätöksillä dnro 04164/12/7503 ja dnro 04202/12/7503 hylännyt valittajien valitukset ELY-keskuksen päätöksestä 23.5.2012 tunnus 508875, jolla ELY-keskus oli myöntänyt Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle reittiliikenneluvan reitille REITTI-502213, sekä päätöksellään dnro 05709/12/7503 hylännyt Väinö Paunu Oy:n valituksen ELY-keskuksen päätöksestä 10.8.2012 tunnus 876274, jolla ELY-keskus on muuttanut reittiliikennelupaa REITTI502213.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n reittiliikennelupa on nyt valituksenalaisena olevalla päätöksellä lupaan tehtyjä lisäyksiä ja muutoksia lukuun ottamatta pysynyt käytännössä vastaavanlaisena kuin yhtiölle reiteille Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus) myönnetty reittiliikennelupa REITTI502213 siihen ELY-keskuksen päätöksellä 10.8.2012 hyväksyttyine muutoksineen. Hallinto-oikeus viittaa tämän vuoksi siltä osin aluksi päätöstensä dnrot 04164/12/7503 ja 04202/12/7503 pääasiaratkaisujen perusteluihin.

Lisäksi kun otetaan huomioon Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle nyt valituksenalaisena olevalla päätöksellä myönnetyn reittiliikenneluvan REITTI-526704 mukaiset reitit ja vuorojen lähtö- ja kulkuajat, joilla yhtiölle aiemmin myönnetyn reittiliikenneluvan REITTI502213 mukaisia reittejä on osin pidennetty ja myös lisätty kaksi sunnuntaisin kulkevaa vuoroa, ja toisaalta valittajien siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaisten vuorojen reittien lähtö- ja kulkuajoista tämän sekä valitusten dnrot 04164/12/7503 ja 04202/12/7503 yhteydessä saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että nyt myönnetyn reittiliikenneluvan mukaisen liikenteen voidaan arvioida aiheuttavan haittaa valittajien siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaan harjoitettavalle liikenteelle. Valittajille reittiliikennelupien mukaisesta liikenteestä aiheutuvan haitan voidaan, reittiliikennelupien voimassaolon pituus huomioon ottaen, myös arvioida olevan luonteeltaan joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jatkuvaa.

Reittiliikennelupapäätöksellä myönnettyjen vuorojen lähtö- ja kulkuajat tai pysäkit eivät päätöksen mukaiset matkustajien otto- ja jättörajoitukset huomioon ottaen kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä valittajien siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaisten vuorojen kanssa. Reittiliikenneluvan mukaisille vuoroille on myös asetettu siirtymäajan sopimusten mukaisen liikenteen suojaksi tarkoitettuja osittaisia matkustajien otto- ja jättörajoituksia Tampereen keskusta-alueen pysäkkejä koskien ja lisäksi vuorot kulkevat Tampereen Koilliskeskuksen eivätkä linja-autoaseman kautta. Reittiliikennelupapäätöksellä myönnetyt vuorot muodostavat ainoastaan pienen osan Tampere–Helsinki–Tampere ja Ylöjärvi–Tampere– Ylöjärvi -väleillä liikennöivien vuorojen kokonaismäärästä. Vuorojen määrä on vähäinen myös suhteessa valittajien Ylöjärvi–Tampere–Ylöjärvi -välillä liikennöimien vuorojen määrään nähden.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei reittiliikenneluvan mukaisesta liikenteestä valittajien siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaiselle liikenteelle aiheutuvaa haittaa voida asiassa saadun selvityksen perusteella Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle uudella luvalla aiempaan lupaan verrattuna myönnettyine muutoksineen ja lisäyksineenkään pitää joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vakavana niin, että Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n hakemus olisi tämän vuoksi tullut hylätä.

Lain esitöistä ilmenevän mukaan lupahakemukset voitaisiin hylätä joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin nojalla vain ilmeisen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa tavoitteisiin ei voida päästä muilla, vähemmän kilpailua rajoittavilla keinoilla. Pääsääntönä tulee esitöiden mukaan olla reittiliikennelupahakemusten hyväksyminen. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa kilpailua. Kun otetaan huomioon edellä säännöksen soveltamisesta lain esitöissä lausuttu, Helsinki–Hämeenlinna–Tampere -välin joukkoliikennepalveluista ja liikennöinnistä tämän ja valitusten dnrot 04164/12/7503 ja 04202/12/7503 yhteydessä saatu selvitys sekä Ylöjärvi–Tampere -välin liikennöinnistä esitetty ja muu asiassa saatu selvitys, Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle valituksenalaisella päätöksellä myönnetyn reittiliikenneluvan ei voida arvioida vaarantavan vakavasti luotettavien liikennepalveluiden saatavuutta joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka johtavan palveluiden selvään ylitarjontaan kysymyksessä olevilla reiteillä. Luvan myöntämistä puoltaa myös Suomen perustuslaissa turvattu oikeus elinkeinon harjoittamiseen. ELY-keskuksen päätöstä ei ole näin ollen syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ja se, ettei oikeudenkäynnin voida katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Joukkoliikennelaki 22 § ja 62 § 2 momentti

Hallintolaki 34 §

Hallintolainkäyttölaki 38 § sekä 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Jyri Vesanto, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Väinö Paunu Oy ja Länsilinjat Oy ovat valituksessaan uudistaneet aikaisemmin lausumansa ja vaatineet, että korkein hallinto-oikeus Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen kumoten vahvistaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Atro Vuolle Oy:lle myöntämät reitt­i­liikenneluvat kumotuiksi. ELY-keskus on velvoitettava korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut sekä Helsingin hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Uudenmaan ELY-keskus on myöntänyt luvan Atro Vuolle Oy:lle ja Onnibus Oy:lle Tampereen Koilliskeskus–Helsinki -liikenteelle ja uudella lupapäätöksellä jatkanut Tampereen Koilliskeskukseen päättyneet vuorot Tampereen keskustan läpi Ylöjärven Elovainioon. Tähän liikenteeseen liittyväksi on Tampereen seudun joukkoliikennelautakunta myöntänyt uuden luvan Pirkkalan ja Tampereen Härmälän kautta Sääksjärvelle saumattomana yhteytenä Helsinkiin liikennöivien vuorojen kanssa. Neljäntenä lupana on kokonaisuuteen liittyvä Pirkanmaan ELY-keskuksen lupa Pori–Tampere–Hervanta ja edelleen Helsinki.

Reittiliikennelupien hakeminen on sekä ajallisesti että eri viranomaisille hajautettu siten, että korkein hallinto-oikeus on ensimmäinen taho, joka käsittelee kokonaisuutta.

Asiassa on kysymys siitä, muodostaako reittiliikennelupa joukkoliikennelain 22 §:n 2 tai 3 momentin mukaisen olosuhteen siten, ettei edellytystä luvan myöntämiselle ole olemassa. Viime vaiheessa voimaan tulleiden reittiliikennelupien seurauksena reittiliikenne kulkee läpi Tampereen keskustan Ylöjärvelle asti. Näin se kerää ensi vaiheen luvasta laajennettuna matkustajat myös Tampereen keskustasta sekä läntisestä kaupunginosasta ja Ylöjärveltä ja vielä laajemmaltakin alueelta. Reittiliikenneluvan jatkamisella Ylöjärvelle asti on lupa olennaisesti vaikuttamassa myös Pohjanmaan ja Tampereen välisen liikenteen kannattavuuteen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on vahvistettu, että myönnetty reittiliikennelupa aiheuttaa haittaa siirtymäajan sopimuksen mukaiselle liikenteelle. Lisäksi päätöksessä on vahvistettu, että aiheutettu haitta on lain tarkoittamalla tavalla pysyvää. Hallinto-oikeuden arvio siitä, että aiheutettu haitta ei ole vakavaa, on virheellinen. Tämä ilmenee erityisen selvästi, kun tarkastellaan kaikkien reittiliikennelupien muodostamaa kokonaisuutta.

Joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin mukaisesti on arvioitavana haitta siirtymäajan sopimuksen mukaiselle liikenteelle. Lain sanamuodosta johtuu, että haitan arviointi voi tapahtua joko yksittäiselle tai useammalle vuorolle aiheutuvana tai liikennekokonaisuudelle aiheutuvana haittana. Haitta voi ilmetä mille tahansa edellä kuvatulle liikenteelle. Lakiin ei ole kirjattu, että luvan edellytyksenä olisi, ettei se aiheuta pysyvää ja vakavaa haittaa siirtymäajan sopimuksen mukaiselle liikennekokonaisuudelle. Lakiin on kirjattu, että haitta arvioidaan suhteessa siirtymäajan sopimuksen liikenteeseen nähden. Sanamuodon mukaan tulkittava haitta voi ilmetä yksittäisen tai useamman vuoron haittana tai liikennekokonaisuuden haittana.

Joukkoliikennelakia koskevan hallituksen esityksen HE 110/2009 vp kohdissa 3.2 ja 3.3 on käsitelty lain 22 §:n 2 ja 3 momentin mukaisia edellytyksiä luvan myöntämiselle. Lain säätämien edellytysten käsittelyssä on erikseen mainittava tieliikenteen käytännön toteuttamiselle koituvat ongelmat ja aikataulujen läheisyys. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä 18/2009 vp on esimerkkinä luotettavien ja vakaiden palveluiden saatavuuden vaarantumisesta todettu aikataulujen päällekkäisyys tai selkeä läheisyys. Erityisesti on kiinnitettävä huomio siihen, että lain 22 §:n 3 momentin tilanteen perusteluissa on luvan myöntämisen esteeksi mainittu se, että reitille muodostuisi selkeä ylitarjonta siten, että liikenteenharjoittajan toiminta uhkaisi reitillä loppua. Nämä kaikki olosuhteet ovat nyt esillä.

Aiheutetun haitan vakavuus voidaan päätellä vuorojen lähtöajoista sekä reitin vaikutusalueen laajentumisesta koko kaupunkiseudulle. Pohjanmaan suuntaan kohdistuvien vuorojen päällekkäisyys ilmenee seuraavasti:

- Onnibus Oy:n vuoro lähtee kello 12.30 Tampereelta Helsinkiin. Länsilinjat Oy:n vuoro Kokkola–Tampere–Helsinki maanantaisin lähtee Tampereen linja-autoasemalta kello 13.30 Helsinkiin ja muina arkipäivinä erona on vain se, että vuoro lähtee Seinäjoelta Kokkolan sijaan.

- Onnibus Oy:n vuoro lähtee kello 20.00 Helsingistä Tampereelle. Länsilinjat Oy:n vuoron lähtöaika on kello 20.15, ja se jatkaa Tampereelta edelleen Seinäjoelle.

- Atro Vuolle Oy:n vuoro lähtee kello 16.30 Helsingistä Tampereelle. Länsilinjat Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n yhteisen vuoron lähtöaika on kello 16.55 Helsingistä Tampereen kautta edelleen Seinäjoelle.

Väinö Paunu Oy:n vuorojen lähtöajat verrattuna Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n aikatauluun on esitetty hallinto-oikeudelle toimitetussa lausumassa. Se osoittaa eron lyhimmillään usealla vuorolla olevan vain 2–3 minuuttia. Vuorojen aikataulujen yhteys on niin läheinen, että se aiheuttaa matkustajien siirtymistä siirtymäajan yksinoikeudella suojatusta sopimusliikenteestä valituksen kohteena oleviin vuoroihin. Tämä on myös hallinto-oikeuden päätöksessä perusteena, kun haittaa on todettu aiheutuvan.

Pohjanmaalle jatkaville vuoroille aikataulujen päällekkäisyys on erityisen vahingollista. Pitkillä vuoroilla vaikutus ilmenee, vaikka vuorot eivät aivan päällekkäin edes asettuisi.

Aikatauluissa ero on lyhimmillään 15 minuuttia ja pisimmillään yksi tunti. Yksinoikeudella suojatun siirtymäajan sopimuksen mukaisesta liikenteestä on matkustajia siirtynyt merkittävissä määrin valituksen kohteena olevan liikenteen matkustajiksi. Se on aiheuttanut vakavaa haittaa siirtymäajan sopimuksen liikenteen kannattavuudelle. Matkustajatulot Helsinki–Tampere-välillä ovat olennaisesti alentuneet. Pohjanmaalle jatkavien vuorojen osalta kyse on koko vuoron jatkoedellytyksistä. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä esimerkkinä lain tarkoittamasta haitasta on esitetty aikataulujen läheisyys.

Paitsi pysyvää ja vakavaa haittaa siirtymäajan sopimuksen mukaiselle liikenteelle aiheuttaa myönnetty lupa haittaa myös matkustajille ja vuorojen käytännön toteuttamiselle. Kun vuorot lähtevät Helsingistä lähekkäin, on käytännössä ilmennyt toistuva ongelma matkustajien pysäyttäessä Mannerheimintien varren pysäkillä väärän bussin. Ongelma on jatkuva ja toistuva. Tilanne on sama myös Tampereelta Helsingin suuntaan. Aihe on tarkemmin selostettu Väinö Paunu Oy:n ja Linja-autoliikenne O.A. Aho Oy:n samaa liikennekokonaisuutta koskevassa valituksessa.

Aiheutettu vakava ja pysyvä haitta ilmenee siten, että reittiliikenneluvan seurauksena siirtymäajan sopimuksen mukaista liikennettä joudutaan mahdollisesti hakemaan lakkautettavaksi Tampereelta pohjoiseen, Pohjanmaalle suuntautuvilta osiltaan. Päätöstä ei ole vielä tehty.

Vakava haitta ilmenee edellä kuvatuilla tavoilla. Sen arviointiin ei vaikuta se, miten monta vuoroa siirtymäajan sopimukseen yhteensä sisältyy. Valituksenalaiset vuorot aiheuttavat vakavaa haittaa niitä lähinnä oleville siirtymäajan sopimuksen vuoroille. Siirtymäajan sopimuksen sisältämät vuorot nauttivat joukkoliikennelain 62 §:n mukaista yksinoikeuden suojaa. Sitä myönnetyt uudet vuorot loukkaavat myös käytännössä.

Hallinto-oikeuden johtopäätös joukkoliikennelain 62 §:n soveltamisesta on virheellinen. Arvion virheellisyys ilmenee erityisesti tarkasteltaessa reittiliikennelupien kokonaisuutta ja Pohjanmaalle jatkavien yksittäisten vuorojen lopettamisen uhkaa.

Muun ohessa joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty lainkohdan tulleen sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa tarjonta ylittäisi määritellyn palvelutason. Perusteluissa on vielä viitattu tilanteeseen, jossa liikennöitsijä joutuu lakkauttamaan toimintansa reitillä.

Periaatteen soveltaminen esillä olevassa tilanteessa muodostuu ongelmalliseksi, koska valtakunnallisen kaukoliikenteen palvelutaso on määritelty koskemaan liikennemuotojen kokonaisuutta, mukaan lukien lentoliikenne, junaliikenne ja bussiliikenne. Näin määritellyn palvelutason näkökulmasta on mahdotonta arvioida myönnetyn reittiliikenneluvan vaarantavaa vaikutusta luotettaville joukkoliikennepalveluille ja varsinkin siirtymäajan sopimuksen mukaiselle bussiliikenteelle.

Siirtymäajan sopimuksen mukaisen liikenteen taloudellinen kannattavuus on rakentunut niin, että Helsinki–Tampere -väli on ollut kannattavampi ja kannattavuudella on kyetty tukemaan väliä Tampere–Kokkola ja Tampere–Seinäjoki. Nämä Tampereelta pohjoiseen suuntautuvat reitin osat eivät ole itsenäisinä kannattavia. Erityisen vahingollista on aikataulujen läheisyys näille pohjoiseen suuntautuville vuoroille jopa niin, että läheisyyden ei tarvitse olla päällekkäisyyttä tai minuuteissa laskettua läheisyyttä. Pitempikin väliaika on vahingollista vuorojen ja matkustajien määrän ollessa vähäisiä.

Kun myönnetty reittiliikennelupa on pysyvästi ja vakavasti aiheuttanut haittaa Tampere–Helsinki -välin liikenteen kannattavuudelle, on tilanne muuttunut sellaiseksi, että koko Tampereelta pohjoiseen suuntautuva liikenne on vaarantunut jatkuvuudeltaan. Näin vaaraa aiheutuu luotettaville joukkoliikennepalveluille.

Asiassa ei ole kysymys vapaan kilpailun periaatteen turvaamisesta toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu. Siirtymäajan sopimuksen mukainen liikenne nauttii yksinoikeuden suojan sopimuskauden ajan, eikä lain mukaan se voi olla vapaan kilpailun kohteena.

Kun lainsäätäjä on jättänyt lain soveltamisen yksityiskohdat lakitekstissä samoin kuin konkreettisten yksityiskohtien osalta perustelematta, tulee lain soveltamisen tulkinnat toteuttaa oikeuskäytännössä. Jotta ennakkoratkaisun tulkintaa ohjaava vaikutus saavutetaan, tulee korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella ottaa kantaa ainakin seuraaviin näkökohtiin:

- Miten tulee arvioida uuden liikenteen aikataulujen suhdetta aikaisemman liikenteen aikatauluihin? Millainen ajallinen läheisyys muodostaa vakavan haitan?

- Miten tulee arvioida uuden liikenteen vanhan liikenteen kannattavuudelle aiheuttamaa vaikutusta? Muodostaako kannattavuuden aleneminen vakavan haitan vai pitääkö vaikutuksen aiheuttaa vanhan liikenteen lakkauttamisen tappiollisena? Onko tarkastelun kohteena vain maantieteelliset läheiset vuorot yhtenevien pysäkkien tarkkuudella vai ulottuuko tarkastelu maantieteellisesti laajemmalle matkustajakäyttäytymistä tarkastellen? Ulottuuko tarkastelu maantieteellisesti uuden vuoron sijaintia laajemmalle alueelle, jos sen vaikutus ulottuu alueellisesti laajemmalle alueelle?

- Mikä on viimeksi mainitun maantieteellisen kokonaisuuden merkitys suhteessa joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin vaaran aiheuttamiseen joukkoliikennepalveluille? Aiheuttaako Helsinki–Tampere -välille kohdistunut vaikutus vakavan vaaran Tampereelta Pohjanmaalle suuntautuvalle liikenteelle ja onko se lainkohdan edellytysten vastainen?

Kaikki nämä näkökohdat ovat nyt olemassa vakavana haittana liikenteelle ja vaarana liikennöintipalveluille. Kukin niistä muodostaa jo yksinään esteen luvan myöntämiselle ja perusteen myönnetyn luvan kumoamiselle.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausunnon.

ELY-keskus on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon uudistaen sen ja todennut lisäksi seuraavaa:

Vakavan ja jatkuvan haitan käsitettä ei ole liiemmälti arvioitu joukkoliikennelain perusteluissa (HE 110/2009 vp). Hallituksen esityksen mukaan hakemuksen hylkääminen olisi perusteltu vaihtoehto silloin, kun sopimuksen mukaan liikennettä harjoittaville yrityksille on annettu yksinoikeus. Viranomainen voisi kuitenkin myös hyväksyä hakemuksen varsinkin silloin, kun haettu markkinaehtoinen liikenne täydentää sopimusperusteista liikennettä.

Sanamuoto "vakavaa ja jatkuvaa" haittaa tarkoittaa, että haitan on oltava sekä vakavaa että jatkuvaa. Pelkkä vakavuus tai pelkkä jatkuvuus eivät siten ole hylkäysperusteita. Tämä on todettu liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) reittiliikennelupien käsittelyohjeessa. Ohjeen mukaan siirtymäajan sopimukset nauttivat sopimusten sitovuudesta johtuvaa oikeudellista suojaa. Kyse ei kuitenkaan ole yksipuolisesta ja pelkästään siirtymäajan sopimusten suojasta, vaan samalla on otettava huomioon reittiliikenneluvan hakijan perustuslain mukainen elinkeinovapaus. Tarveharkintaa ei sovelleta. Kuitenkin joukkoliikennelain 62 §:n 11 momentin soveltaminen voi estää reittiliikenneluvan myöntämisen. Siirtymäsäännöksen oikeudellinen luonne erityisjärjestelynä ja siitä johtuva sopimusten suoja on otettava viranomaisen päätöksenteossa huomioon sovellettaessa joukkoliikennelain 22 §:ää. Reittiliikennelupien myöntäminen ei saa johtaa tämän suojan poistumiseen eikä merkittävään heikentymiseen.

LVM:n ohjeen mukaan tulkinnan lähtökohtana on, että lisäpalvelun tarjoaminen on yleensä joukkoliikenteen käyttäjien näkökulmasta myönteistä. Lisäksi tarjonnan lisääntyminen ja monipuolistuminen voi johtaa siihen, että joukkoliikenne saa uusia asiakkaita. Siten sen, että alueen liikenne on järjestetty palvelusopimusasetuksen (1370/2007/EY) mukaisesti tai siirtymäajan liikennöintisopimuksen taikka ostosopimuksen perusteella, ei pidä automaattisesti johtaa hakemuksen hylkäämiseen. Hylkääminen ei yleensä ole perusteltua, jos uusi lupa parantaa liikenteen tarjontaa alueellisesti tai ajallisesti. Viranomainen ei arvioi, onko liikenne kysynnän kannalta tarpeellinen, vaan tämän arvion tekee luvanhakija. Tältä osin laissa on selvä ero aikaisemmin voimassa olleeseen henkilöliikennelakiin (Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä, 15.2.1991/ 343) verrattuna. Pääsääntö reittiliikennelupia myönnettäessä on, että hakemukset hyväksytään, ellei joukkoliikennelain 22 tai 62 §:n säännös estä luvan myöntämistä. Lupaviranomainen voi myös hyvän hallintotavan mukaisesti antaa reittiliikenneluvan hakijalle mahdollisuuden korjata jokin peruspuute hakemuksesta, jotta luvan myöntäminen olisi mahdollista. Joillakin liikennöintialueilla voidaan myös ottaa käyttöön matkustajien otto- ja jättörajoituksia, jotta hakemus voidaan hyväksyä.

Liikennöintiväli kuuluu HHT-akseliin (Helsinki, Hämeenlinna, Tam­pere). Tämä akseli on valtakunnallinen valtasuoni, jonka ympärille on keskittynyt huomattava väestömäärä. Tämä aiheuttaa kasvupaineita moottoritien ja radan varrella oleviin kuntiin heijastuen myöskin kauempana oleviin kuntiin. Kasvupaineet näkyvät joukkoliikennepalveluiden jatkuvasti nousevana kysyntänä. Kaukoliikenteen palvelutasomäärittelyssä (Liikenne- ja viestintäministeriön päätös LVM/1960/08/2011, 20.12.2011) tämä tilanne on otettu huomioon, ja välin palvelutaso on määritelty huipputasoon, jossa joukkoliikenne on erittäin tiheää ja laadukasta. Joukkoliikennelain 3 §:ssä todetaan lisäksi tavoitteena olevan, että runsasväkisten kaupunkiseutujen ja niiden välisen liikenteen palvelutaso on niin korkea, että joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvaa.

Reittiliikennelupaa myöntäessään ELY-keskus teki tarkan analyysin siitä, mikä osa hakemuksesta voidaan hyväksyä. Lisäksi ELY-keskus kävi keskusteluja toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta kokonaisuus pysyisi varmasti linjakkaana. Matkustajien otto- ja jättörajoituksista neuvoteltiin Tampereen kaupungin viranomaisten kanssa, jotta linjaukset kummallekin viranomaiselle jätetyissä hakemuksissa tulivat yhteneväisiksi. Vuorot ja vuorojen muutokset myönnettiin siten, ettei jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaiselle liikenteelle synny. Päätöksenteon perustana olivat myönnettyjen vuorojen aikataulut ja määrä sekä palveltavat alueet. Alueen hakemusten kokonaisuus otettiin päätöksenteossa huomioon.

Liikenne- ja viestintäministeriön reittiliikennelupien käsittelyohjeessa todetaan, että joukkoliikennelain 22 §:n 3 momenttia sovelletaan tilanteissa, joissa 22 §:n 2 momentin kohdat 1–3 eivät sovellu, esimerkiksi arvioitaessa uuden reittiliikenteen haittaa olemassa olevalle reittiliikenteelle eli reittiliikennelupien keskinäistä suhdetta. Valituksessa on tuotu esiin ajatus, että Tampere–Helsinki -välin lisääntynyt tarjonta saattaa johtaa siihen, että Tampereelta pohjoiseen ajettavaa liikennettä ei voida liikennöidä entisessä laajuudessa. Ajatuksessa on ristisubventioajattelua, jota sovellettiin ennen palvelusopimusasetusta ja joukkoliikennelakia vuodesta 1976 lähtien, jolloin kannattamatonta maaseutuliikennettä tuli ajaa kannattavan liikenteen voitollisuuden turvin. Mahdollinen ristisubventio ei kuitenkaan perustu voimassa olevaan lainsäädäntöön, eikä sitä voida käyttää lupahakemuksen hylkäämisen perusteena. Mikäli jonkin yhteysvälin lisätarjonnan katsottaisiin vaikuttavan toisen itsenäisen yhteysvälin liikennöintiin, ei reittiliikennelupia käytännössä voitaisi lainkaan myöntää, koska ne saattaisivat aiheuttaa jossakin aivan muualla kuin lupahakemuksen mukaisella alueella esimerkiksi jonkin maaseutuliikenteen lakkaamisen.

Kaiken kaikkiaan joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin soveltaminen on ongelmallista, mikä tulee esiin myös joukkoliikennelain esitöiden (HE 110/2009 vp) yleisperusteluissa kohdassa 3.2: "Valmistelussa on ollut esillä myös tarjonnan rajoittaminen niin, että reittiliikenteen lupaa ei myönnettäisi, jos viranomaisen määrittelemä palvelutaso täyttyy ilman haetun luvan mukaista lisätarjontaa. Edelleen on tarkasteltu myös vaihtoehtoa, jossa viranomainen voisi harkintansa mukaan hylätä hakemuksen myös tilanteessa, jossa palvelutaso täyttyy. Kumpikin vaihtoehto on kuitenkin ongelmallinen, koska niihin sisältyy yritysten välisen kilpailun rajoittamista. Tällaiset hylkäämisperusteet eivät ole minimisääntelyä, koska niillä rajoitetaan tuotannon määrää. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon liittyy myös elinkeinovapauden toteutumiseen liittyvä ongelma, koska harkintaan perustuva hakemuksen hyväksyminen tai hylkääminen ei täyttäisi perusoikeuksien rajoittamiseen sisältyvää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta. Myös hyväksyttävyysperusteen osoittamisen kannalta rajoitus on ongelmallinen, koska tällaista tarjonnan rajoittamiseen liittyvää sääntelyä voidaan joka tapauksessa ongelmitta toteuttaa palvelusopimusasetusta soveltamalla. Lakiin ehdotetaan kuitenkin mahdollisuutta tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa käyttää tällaista ennakkoharkintaa." Valittajayhtiöt eivät ole esittäneet, millä perusteella kyseessä oleva reittiliikenne olisi tällainen poikkeuksellinen tapaus.

Yhtiöiden mukaan vuorojen lähtiessä Helsingistä ajallisesti lähellä toisiaan on ilmennyt toistuvia ongelmia matkustajien pysäyttäessä Mannerheimintien varren pysäkeillä "väärän" bussin. Ongelma on yhtiöiden mukaan jatkuva ja toistuva. Tämä ei kuitenkaan ole laillinen peruste yritysten välisen kilpailun rajoittamiselle. Jatkossa monilla yhteysväleillä liikennöi useita yrityksiä. Pysähtymispaikat saattavat vaihdella yrittäjien liiketoiminta-ajattelun mukaan. Samoin matkalipputaksat voivat vaihdella yrittäjittäin kilpailutilanteen mukaan. Nykyajan matkustaja ymmärtää kyllä kilpailutilanteen ja melkeinpä odottaakin, että liikennöinti on nykyaikaista, kilpailtua ja yrityksen tai markkinointibrändin itsensä näköistä. Avointa hintakilpailua esiintyy muun muassa lentoliikenteessä, ja sitä tulee yhä laajemmin esiintymään myös linja-autoliikenteessä.

ELY-keskuksen tekemät reittiliikennelupapäätökset on tehty joukkoliikennelain mukaisesti. ELY-keskus pitää hallinto-oikeuden päätöstä sekä oikeana että oikein perusteltuna. Yhtiöt eivät ole tuoneet esiin mitään sellaista uutta, jolla olisi vaikutusta asian käsittelyssä. Valitus tulisi hylätä kaikilta osin. Yhtiöiden tulisi kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa omana vahinkonaan.

Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Väinö Paunu Oy ja Länsilinjat Oy ovat antaneet vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi Uudenmaan ELY-keskukselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Väinö Paunu Oy:n ja Länsilinjat Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin, joka on kumottu 15.3.2015 voimaan tulleella joukkoliikennelain muuttamisesta annetulla lailla 177/2015, mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi 4 §:n perusteella määritellyn joukkoliikenteen palvelutason. Liikenne- ja viestintävaliokunta on hallituksen esityksestä joukkoliikennelaiksi sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 110/2009 vp) antamassaan mietinnössä (LiVM 18/2009 vp) korostanut sitä, että reittiliikennelupa voidaan evätä ehdotetun 22 §:n 3 momentin nojalla vain ilmeisen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa liikennepalvelujen saatavuutta sekä alan vakaita toimintaedellytyksiä koskeviin tavoitteisiin ei voida päästä muilla, vähemmän kilpailua rajoittavilla keinoilla. Lisäksi säännöksen soveltamista harkitessaan viranomaisen on pyrittävä varmistumaan siitä, ettei harkittu päätös ole myöskään ristiriidassa palvelusopimusasetuksen kanssa. Olennaista on siten, että ehdotettua säännöstä tulee soveltaa EU-oikeuden kanssa sopusoinnussa olevalla tavalla.

Palvelusopimusasetuksen liitteeseen sisältyy edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan säännöksiä, jotka velvoittavat liikenteenharjoittajia pitämään erillistä kirjanpitoa avoimuuden lisäämiseksi ja ristisubvention välttämiseksi.

Reittiliikenneluvan myöntäminen Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle ei aiheuta joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla Väinö Paunu Oy:n eikä Länsilinjat Oy:n liikenteelle jatkuvaa ja vakavaa haittaa sillä yhtiöiden esittämällä perusteella, että yhtiöt käyttävät Tampere–Helsinki -liikenteestä saamiaan voittoja Pohjanmaalle suuntautuvan reittiliikenteen tukemiseen.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätösten perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Väinö Paunu Oy:lle ja Länsilinjat Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Sakari Vanhala, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto:

"Kumoan Helsingin hallinto-oikeuden ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset ja palautan asian Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Joukkoliikennelain 22 §:n 1 momentin (869/2009) mukaan reittiliikennelupa myönnetään hakijalle, jolla on joukkoliikennelupa ja joka sitoutuu harjoittamaan liikennettä 48 §:ssä tarkoitetun laatulupauksensa mukaisesti vähintään kahden vuoden ajan. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen, jos luvan myöntävä viranomainen päättää tai on päättänyt järjestää alueensa tai sen osan joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti ja haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa palvelusopimusasetuksen mukaan harjoitetulle tai harjoitettavalle liikenteelle. Pykälän 3 momentin (869/2009) mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi 4 §:n perusteella määritellyn joukkoliikenteen palvelutason.

Hallinto-oikeus on todennut, että Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle myönnetyn luvan mukainen liikenne aiheuttaa jatkuvaa haittaa Länsilinjat Oy:lle ja Väinö Paunu Oy:lle. Sitä vastoin yhtiöiden liikenteelle aiheutuvan haitan ei ole todettu olevan niin vakavaa, että lupahakemus olisi sen vuoksi tullut hylätä.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä 10.12.2012 Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n aiemman reittiliikenneluvan mukaisia vuoroja reiteillä Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus) on muutettu niin, että uudet reitit ovat olleet Ylöjärvi (Elovainio)–Tampere (Koilliskeskus)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (Koilliskeskus)–Ylöjärvi (Elovainio). Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n vuorojen lähtöajat Ylöjärveltä ovat olleet kello 5.30 ja 12.00 sekä Helsingistä kello 16.30. Vuorojen tuloajat Helsingissä ovat olleet kello 8.30 ja 15.00 sekä Ylöjärvellä kello 19.30.

Länsilinjat Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n vuorojen reitit ovat olleet Ylöjärvi–Tampere (linja-autoasema)–Helsinki ja Helsinki–Tampere (linja-autoasema)–Ylöjärvi. Länsilinjat Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n vuoroja on lähtenyt Ylöjärveltä kello 5.25, 5.55, 11.25, 11.40 ja 12.25 sekä Helsingistä kello 16.25, 16.45 ja 16.55. Vuorojen tuloajat Helsingissä ovat olleet kello 8.40, 9.15, 14.35, 14.35 ja 15.35 sekä Ylöjärvellä kello 20.00, 19.35 ja 20.00

Vaikka Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n muutettujen vuorojen reitti poikkeaa Tampereen osalta Länsilinjat Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n vuorojen reitistä, vuorojen on katsottava palvelevan Helsingin ja Ylöjärven välisessä liikenteessä samaa matkustajakuntaa. Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:n muutettujen vuorojen aikataulut ovat myös hyvin lähellä Länsilinjat Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n aikatauluja. Ylöjärven ja Helsingin välin palvelutasoa ei ole määritelty huipputasoksi, jolla liikenteen tulisi olla erittäin tiheää ja laadukasta. Katson, että näissä olosuhteissa Tilausliikenne Atro Vuolle Oy:lle myönnetyn luvan mukaisten muutettujen vuorojen Länsilinjat Oy:lle ja Väinö Paunu Oy:lle aiheuttama jatkuva haitta on vakavaa. Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen päätökset ja palautan asian elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi."

 
Julkaistu 3.7.2015