Muu päätös 2508/2015

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus (Karpatinneva, Kyyjärvi)

Antopäivä: 23.9.2015
Taltionumero: 2508
Diaarinumero: 3453/1/14

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 8.10.2014 nro 14/0355/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 24.6.2013 antamallaan päätöksellä Nro 106/2013/1 myöntänyt J & V Saukko Oy:lle ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitetun ympäristöluvan Piuharjunnevan turvetuotantoalueen yhteydessä olevan Karpatinnevan lisäalueen turvetuotannolle Kyyjärven kunnassa Nopolanjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Lisäalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 21 ha.

Lupamääräykset

Lupapäätös sisältää lupamääräykset 1–17, joista lupamääräykset 1–7 ja 13–17 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 1.4 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojien kautta Kärjenpuroon.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 1.3 olevan piirustuksen mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti kahden pintavalutuskentän avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Piuharjunnevaan rajautuvan 3,8 hehtaarin lohkon vedet johdetaan Piuharjunnevan lohkon 2 pintavalutuskentälle ja 14,7 hehtaarin lohkon vedet johdetaan uudelle nyt rakennettavalle pintavalutuskentälle.

Uudella pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kentän kaltevuuden perusteella. Uuden pintavalutuskentän pinta-ala on vähintään noin 0,9 ha.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin. Auma-alueet tulee sijoittaa reunaojien sisäpuolelle.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja.

3. Pintavalutuskenttien puhdistustehojen on oltava seuraavat:

Uusi pintavalutuskenttä

Sulan maan aikana, Muuna aikana

Kiintoaine 50 %, 40 %*

Kokonaisfosfori 50 %, 50 %*

Kokonaistyppi 20 %, 15 %*

*tavoitearvoja

Piuharjunnevan lohkon 2 pintavalutuskenttä

Sulan maan aikana

Kiintoaine 40 %

Kokonaisfosfori 40 %

Kokonaistyppi 15 %

Puhdistustehot lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Jos käsitellyn veden kokonaisfosforipitoisuus on alle 25 μg/l, kokonaistyppipitoisuus alle 700 μg/l ja kiintoainepitoisuus alle 2 mg/l, kyseisen parametrin puhdistusteho voidaan jättää pois puhdistustehon keskiarvoa laskettaessa.

6. Uudet vesienkäsittelyrakenteet on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Kyyjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Kuntoonpanotyöt 14,7 ha:n lohkolla voidaan aloittaa vuoden kuluttua pintavalutuskentän rakenteiden valmistumisesta.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

7. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

(---)

Tarkkailut

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

14. Vesistötarkkailu on toteutettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymän Vapo Oy:n Länsi-Suomen turvetuotantosoiden tarkkailuohjelman mukaisesti osana Piuharjunnevan tuotantoaluetta koskevaa tarkkailua. Kalataloustarkkailu on tehtävä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Kyyjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle ja ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kyyjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Pääjärven kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

15. Luvan saajan on osallistuttava laskuojien kunnossapitoon siltä osin kuin kunnostustarve johtuu turvetuotantoalueen vesien johtamisesta.

Kalatalousmaksu

16. Luvan saajan on maksettava vuosittain maaliskuun aikana 200 euroa kalatalousmaksua Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanon aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan.

Kuntoonpanon aloittamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

17. Tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys alueen tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Korvaukset

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa.

Luvan voimassaolo

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on viimeistään 12.3.2018 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Lupamääräysten tarkistaminen on tehtävä yhteisenä Piuharjunnevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisen kanssa. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemukseen on liitettävä selvitykset tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämisestä, vesien käsittelyn tehosta ja sen parantamisesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistön tilaan, eliöstöön ja käyttöön sekä arvio aiheutuneista ennakoimattomista vahingoista. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.

Päätöksen täytäntöönpano

Toimintaa ei saa aloittaa ennen kuin tämä päätös on saanut lainvoiman.

Aluehallintoviraston ratkaisun perustelut

Luvan myöntämisen edellytykset

Kyseessä on uusi tuotantoalue, joka rajautuu jo tuotannossa olevaan Piuharjunnevan tuotantoalueeseen. Tuotantoalue on osin ojitettu. Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä.

Lisäalueen vedet 14,7 ha:n tuotantoalalta käsitellään ympärivuotisesti uudella, nyt rakennettavalla pintavalutuskentällä. Lisäalueen vedet 3,8 ha:n tuotantoalalta käsitellään ympärivuotisesti Piuharjunnevan tuotantoalueen lohkon 2 olemassa olevalla pintavalutuskentällä. Pintavalutuskenttien vesien käsittelyteholle on määrätty vähintään sulan maan ajan raja-arvot. Vesien käsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset tuotantoalueen olosuhteissa.

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Tuotantoalueen läheisyydessä ei ole asutusta.

Pohjoisnevan Natura-alue sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä ja Hötölamminnevan Natura-alue noin 2,6 kilometrin etäisyydellä. Etäisyydet ovat niin suuria, etteivät turvetuotannon melu ja pölypäästöt heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alueet on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Lisäksi lähimmän Natura-alueen, Pohjoisnevan Natura-alueen, ja tuotantoalueen välissä on Kotakangas, joka tuotantoaluetta ja Natura-aluetta korkeampana ehkäisee tuotannon melun ja pölypäästöjen kulkeutumista Pohjoisnevan Natura-alueelle. Tuotantoalueen vesiä ei johdeta Natura-alueiden suuntaan eikä tuotannon ojituksen kuivatusvaikutus ulotu Natura-alueille. Edellä mainituin syin Natura-vaikutusten arvioinnin tekeminen ei ole ollut tarpeen.

Kun otetaan huomioon tuotantoalueen ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 ja siihen liittyvän Keski-Suomen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Nopolanjoen vesimuodostuma on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja vesienhoidon tavoitteena oleva hyvä tila on arvioitu saavutettavan vuonna 2027. Tuotantoalueen vedet käsitellään pintavalutuskentillä ympärivuotisesti, mikä on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen menetelmä tuotantoalueen olosuhteissa. Lisäksi kun otetaan huomioon tuotantoalueen suhteellisen pieni koko, eivät toiminnan päästöt ennalta arvioiden vaaranna vesienhoidon suunnittelussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Lisäalueen kuivatusvedet johdetaan samaan vesistöön kuin jo tuotannossa olevan Piuharjunnevan tuotantoalueen (64 ha) vedet eli Kärjenpuroa ja Heinuanjokea pitkin Heinuanjärveen. Siten, ja koska lisäalueen vedet 3,8 ha:n alalta johdetaan Piuharjunnevan tuotantoalueen lohkon 2 olemassa olevalle pintavalutuskentälle, on nyt kyseessä myös Piuharjunnevan turvetuotantoalueen osalta ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettu toiminnan olennainen muutos. Lain 28 §:n 3 momentin nojalla tehtävässä lupaharkinnassa lupaviranomaisen tulee tarkastella toimintaa vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista muutoksen vaikutusten arvioimiseksi luvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten asettamisen kannalta. Koska lohkon 2 pintavalutuskentän tarkkailun muuttamista ja käsittelytehoa koskevat lupamääräykset on ollut mahdollista asettaa lisäalueen ympäristölupaan, ei nyt ole ollut tarpeen muuttaa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 12.3.2008 päätöksellään nro 34/2008/4 Piuharjunnevan 64 ha:n turvetuotantoalueelle myöntämän ympäristöluvan lupamääräyksiä. Siten nyt annettu päätös lupamääräyksineen koskee ainoastaan 18,5 ha:n lisäaluetta. Piuharjunnevan ja lisäalueen lupamääräysten tarkistaminen on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti.

Lupamääräysten 1–7 ja 13–17 perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–7. Turvetuotantoalueelta aiheutuu päästöjä vesistöön ympäri vuoden ja tuotantoa tullaan harjoittamaan vielä kauan, minkä vuoksi vesien käsittelyn on oltava käytössä ympäri vuoden.

Hakija on 12.3.2013 esittänyt, että uuden pintavalutuskentän aluetta rajataan alkuperäisen hakemuksen mukaisesta. Aluehallintovirasto kuitenkin arvioi, että vesienkäsittelyn tehon kannalta on parempi, että pintavalutuskentän pinta-ala on mahdollisimman suuri eikä kentän pienentämiseen siten ole perusteita. Sen sijaan, koska pintavalutuskentällä on vesien johtamissuuntaisia ojia, on rakenteiden vakiintumisen varmistamiseksi annettu määräys siitä, että vesiä saadaan johtaa pintavalutuskentälle vasta vuoden kuluttua pintavalutuskentän rakentamisen jälkeen.

Uudelle pintavalutuskentälle asetetulla puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että tuotantoalueelta vesiin johdettavat päästöt ovat ennalta arvioidun mukaisia.

Vedet 3,8 ha:n alalta johdetaan tuotannossa olevan lohkon 2 pintavalutuskentälle. Lisäalueen pinta-ala on niin pieni, ettei sillä ennalta arvioiden ole juurikaan merkitystä lohkon 2 vesienkäsittelyn tehoon. Kun otetaan huomioon alapuolisen vesistön tila ja tilatavoitteet, luvan myöntämisedellytysten varmistamiseksi on kuitenkin ollut tarpeen asettaa myös lohkon 2 vesienkäsittelylle raja-arvo. Raja-arvo on asetettu vain sulan maan aikaa koskevaksi.

(---)

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 13 ja 14 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Kummankin pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Riittävän tiheä tarkkailu on tarpeen myös siksi, jotta lupamääräysten tarkistamisvaiheessa voidaan arvioida, onko vesienkäsittelyn tehostaminen nykyisestä tarpeen. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Lupamääräyksen 15 kunnossapitovelvoite on tarpeen toiminnasta aiheutuvien haittojen poistamiseksi.

Lupamääräys 16 on tarpeen kalataloudelle aiheutuvien haittojen estämiseksi. Kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä on otettu huomioon turvetuotannosta aiheutuvien päästöjen suuruus ja vesistössä ilmenevien vaikutusten laajuus sekä vesistön kalataloudellinen arvo.

Turvetuotantoalueelta tulee päästöjä vielä tuotannon päätyttyä ja lupamääräys 17 on tarpeen tuotantoalueen jälkihoidon järjestämiseksi ja päästöjen rajoittamiseksi.

(---)

Aluehallintoviraston vastaus Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:n muistutukseen

Vaatimuksiin hakemuksen hylkäämisestä luontoarvojen ja Natura 2000 -alueen läheisyyden perusteella aluehallintovirasto on todennut, että tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia luonnonarvoja. Se, että hankkeen vaikutusalueella on mahdollisesti metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, ei ole luvan myöntämisen este. Metsälain mukaan erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevat metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla, mutta ympäristönsuojelulain nojalla tehtävässä lupaharkinnassa ei metsälain säännöksillä ole sinällään oikeudellista merkitystä.

Etäisyys lähimpään Natura-alueeseen, Pohjoisnevan Natura-alueeseen, on niin suuri, etteivät turvetuotannon melu ja pölypäästöt heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Lisäksi Pohjoisnevan Natura-alueen ja tuotantoalueen välissä on Kotakangas, joka tuotantoaluetta ja Natura-aluetta korkeampana ehkäisee tuotannon melu- ja pölypäästöjen kulkeutumista Pohjoisnevan Natura-alueelle. Tuotantoalueen vesiä ei johdeta Natura-alueiden suuntaan eikä tuotannon ojituksen kuivatusvaikutus ulotu Natura-alueille.

Vaatimukseen lupahakemuksen hylkäämisestä vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteiden toteutumisen estymisen perusteella aluehallintovirasto on todennut, että käytettäessä vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotista pintavalutusta eli lisäalueen olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja lisäalueen pinta-alan ollessa noin 0,09 % Nopolanjoen valuma- alueen pinta-alasta, toiminnasta ei aiheudu vesistön merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa ja siten ympäristölupa on tullut myöntää. Lupaharkinnassa on otettu huomioon alapuoliseen vesistöön kohdistuva kokonaiskuormitus. Lisäalueen pinta-ala on vain 18,5 ha ja luvan saajan kokonaistuotantoala vähenee asteittain Nopolanjoen valuma-alueella.

Uuden pintavalutuskentän pinta-ala on 5,8 % sen valuma-alueen pinta-alasta eli selvästi mitoitusarvoa suurempi ja siten pinta-ala on riittävä myös tulvatilanteissa. Pintavalutuskenttien toimintaan liittyy aina epävarmuustekijöitä, mutta ottaen huomioon lisäalueen suhteellisen pienen tuotantopinta-alan ja sen että Nopolanjoen vesi on turvemaiden jokena jo luontaisesti humuspitoista, ovat tämän päätöksen mukaiset vesienkäsittelyrakenteet riittäviä tuotantoalueen olosuhteissa. Vesienkäsittelylle ei aseta päästörajaa (kg/vuosi), mutta pintavalutuskenttien puhdistusteholle asetetaan käsittelyvaatimus. Päästötarkkailuun sisältyvät kemiallisen hapenkulutuksen ja värin analysointi, joiden perusteella voidaan arvioida humuspäästöjä.

Alueen puuttuminen maakuntakaavasta ei ole este ympäristöluvan myöntämiselle. Vaatimukseen lupahakemuksen hylkäämisestä ilmastohaittojen perusteella aluehallintovirasto on todennut, että päästöistä aiheutuvia ilmastovaikutuksia ei voida ottaa huomioon ympäristönsuojelulain nojalla tehtävässä lupaharkinnassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin nyt on kysymys hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:n valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lainkohdan 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun ohella annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Vaatimus vakuuden asettamisesta ei koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai kuntayhtymää. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä täytäntöönpanon lupapäätöstä suppeammaksi sekä määrätä täytäntöönpanon aloitusajankohdasta.

Saatu selvitys

Karpatinevalle sijoitettu turvetuotannon 18,5 hehtaarin kokoinen lisäalue rajautuu Piuharjunnevan turvetuotantoalueeseen, jolle Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 12.3.2008 päätöksellään nro 34/2008/4 myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan 64 ha:n suuruisen alueen turvetuotantoon Alajärven kaupungissa ja Kyyjärven kunnassa.

Lisäalueen kuivatusvesien käsittelyyn kuuluu perusrakenteiden lisäksi ympärivuotisesti toimiva pintavalutuskenttäkäsittely. Uudella 0,9 ha:n suuruisella pintavalutuskentällä käsitellään kuivatusvedet turvetuotantoalueen suuremmalta osalta (14,7 ha). Pintavalutuskenttä on 5,8 % sen valuma-alueesta. Pintavalutuskenttä on metsäojitettua rämemuuttumaa, jonka turvepaksuus on 0,6–1,5 metriä. Vedet johdetaan kentälle painovoimaisesti. Vanhat metsäojat tukitaan. Lisäalueen vedet 4,6 ha:n alalta käsitellään Piuharjunnevan turvetuotantoalueen lohkon 2 olemassa olevalla 1,5 ha:n suuruisella pintavalutuskentällä. Pintavalutuskentälle johdetaan nykyään Piuharjunnevalta vesiä noin 35 ha:n alalta. Pintavalutuskentän pinta-ala on 3,8 % sen valuma-alueesta.

Maakuntakaava

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa. Se, että ympäristöministeriön 14.4.2009 vahvistamassa Keski-Suomen maakuntakaavassa ei ole Karpatinnevan alueen osalta turvetuotantovarausta, ei ole sellaisenaan esteenä turvetuotantotoiminnan sijoittamiselle alueelle. Tältä osin ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon, että maakuntakaavassa ei ole osoitettu muuta käyttötarkoitusta kyseiselle alueelle.

Turvetuotantoa koskevan maakuntakaavan yleisen suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoalueiden käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta sekä tuotantopinta-alan poistumat ja rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää.

Aluehallintoviraston ratkaisussa on otettu huomioon, että samalla valuma-alueella sijaitsevilta Pyöreäsuon ja Hyötykankaannevan turvetuotantoalueilta on poistunut tuotannosta noin 30 hehtaaria.

Hallinto-oikeus katsoo, että maakuntakaava ja siinä annetut määräykset on otettu huomioon toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maakuntakaava ei ole luvan myöntämisen esteenä.

Valumavesien käsittely ja niiden vaikutukset vesistössä

Hallinto-oikeus katsoo, että tuotantoalueen vesien käsittely pintavalutuskentillä ympärivuotisesti aluehallintoviraston päätöksessä määrätyllä tavalla vastaa näissä olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Kun otetaan huomioon tuotantoalueen suhteellisen pieni koko ja valumavesien käsittely sekä toiminnan päästöt, nyt kysymyksessä oleva turvetuotanto ei ennalta arvioiden vaaranna vesienhoidon suunnittelussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna valumavesistä ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Lisäalueen vaikutukset luonnonarvoihin

Karpatinnevan turvetuotannon lisäalue on osittain ojittamaton, mutta alueelle ei ole perustettu luonnonsuojelualuetta eikä alue kuulu valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Hakemuksessa esitettyjen luontoselvitysten mukaan alueella ei ole tavattu erityisiä luonnonarvoja.

Uuden turvetuotantoalueen vaikutukset sen sijaintipaikan luonnonarvoihin on ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti, vaikka luvan myöntämisedellytysten harkinnassa on varsinaisesti kysymys pilaantumisen ehkäisemisestä. Hallinto-oikeus katsoo, että Karpatinnevan turvetuotantoalueen luontoarvoista saadun selvityksen perusteella ei ole syytä arvioida luvan myöntämisen edellytyksiä toisin kuin aluehallintovirasto.

Etäisyydet, valumavesien johtamisreitti sekä Pohjoisnevan ja Hötölamminnevan Natura 2000 -alueiden luontoarvot huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei Karpatinnevan turvetuotanto todennäköisesti merkittävästi heikennä mainittujen Natura-alueiden luonnonarvoja.

Maakotka on luonnonsuojelulain 39 §:ssä tarkoitettu rauhoitettu eläinlaji, jonka yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla on kielletty. Keski-Suomen ELY-keskuksen tietojen mukaan lähimmät maakotkan pesäpaikat sijaitsevat noin 3–5 km etäisyydellä Karpatinnevalta. Metsähallituksen julkaisun Maakotka - elinehtona pesimärauha (sähköinen julkaisu maakotka 2010.pdf) mukaan maakotkan pesän suojaetäisyys pesimäaikana 15.2.–31.7. on noin 1 kilometri. Nyt kyseessä olevat maakotkan pesät sijaitsevat mainittua suojaetäisyyttä huomattavasti etäämmällä, joten Karpatinnevan turvetuotannon ei voida katsoa aiheuttavan luonnonsuojelulain 39 §:ssä kiellettyä rauhoitetun eläinlajin yksilöiden tahallista häiritsemistä.

Maakotka on lisäksi luonnonsuojelulain 47 §:ssä tarkoitettu erityisesti suojeltu laji, jonka säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan mainittu kielto astuu voimaan, kun elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määrittänyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Sellaista rajauspäätöstä, joka koskisi Karpatinnevaa, ei ole tehty.

Hallinto-oikeus katsoo, että Karpatinnevan turvetuotantoalueen mahdolliset vaikutukset maakotkan reviiriin eivät ole näissä olosuhteissa ympäristöluvan myöntämisen este.

Lausuma muista valitusperusteluista

Kun otetaan huomioon haetun toiminnan koko, turvetuotantoalueen elohopeakuormituksen määrän selvittämistä ei ole pidettävä Karpatinnevan ja vastaanottavan vesistön oloissa tarpeellisena.

Yksittäisessä ympäristölupa-asiassa huomioon otettavana ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna ympäristön pilaantumisena ei voida pitää turvetuotantotoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä yksinomaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tarkasteltuna.

(---)

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja siinä mainitut säännökset sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei perusteita päätösten kumoamiseen tai muuttamiseen ole esitetty.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 § 2 momentti, 41 § 1 ja 3 momentti, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 50 § 2 momentti, 101 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 39 § 1 momentti, 47 § 2 ja 3 momentti, 65 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja J & V Saukko Oy:n Karpatinnevan turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskeva hakemus hylätään.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ympäristölupapäätös on peruttava kokonaan muun muassa haitallisiin luonto-, vesistö- ja ilmastovaikutuksiin sekä puutteellisiin kuormituslaskelmiin perustuen. Jos lupa kuitenkin myönnetään, tulee lupaan tehdä merkittäviä tiukennuksia etenkin vesiensuojelun osalta.

Suunnitellusta kaivuualueesta noin 11 hehtaaria on luonnontilaista suota. Ympäristölupa on luonnonsuojelullisten arvojen perusteella peruttava vähintään Karpatinnevan eteläosan luonnontilaiselta alueelta. Karpatinneva on osa maakunnallisesti tärkeää lintualuetta Pohjoisneva-Ahvenlamminneva-Hötölamminneva-Haarukkalamminneva. Kokonaisuudella on huomattava merkitys suolinnuston säilymisessä Suomenselällä.

Turpeennostoalueen kuivatusvedet laskisivat Nopolanjokea pitkin Kyyjärveen. Suunniteltu kaivuualue sisältyy Keski-Suomen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman erityistoimenpidealueeseen, jolla vesien hyvän tilan saavuttaminen vaatii erityistoimenpiteitä. Karpatinnevan kuivatusvedet johdettaisiin Piuharjun turpeenkaivuualueen läpi laskuojia pitkin Kärjenpuroon ja sieltä edelleen Heinuanjokea ja Nopolanjokea pitkin Kyyjärveen. Heinuanjoen, Nopolanjoen ja Kyyjärven ekologinen tila on tyydyttävä eivätkä vedet kestä lisäkuormitusta.

Suunnitelmat Saarijärven reitin vaellusesteiden poistamisesta mahdollistavat järvitaimenen nousun uudestaan Kyyjärveen ja Nopolanjokeakin ylös. Vaikka kalateiden rakentaminen etelämpänä Saarijärven reitillä on kriittistä järvitaimenen nousun mahdollistamiseksi, on myös vesien laadun parantaminen edellytyksenä erittäin uhanalaisen järvitaimenen paluulle.

Kuormitus olisi laskelmia huomattavasti suurempaa. Laskelmissa ei ole otettu huomioon muun muassa kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamia kuormituspiikkejä. TASO-hankkeessa havaittiin vesistökuormitusten jatkuvan automaattisen seurannan kohteilla, että millään mukana olleella turvetuotantoalueella ei virtaamien hallinta onnistunut tulvien aikana. Kohteilta muulla tavalla mittaamalla saadut kuormitusarvot olivat aliarvioituja. Riippumatta kohteiden vesiensuojelutoimenpiteistä pienkemikalointia lukuun ottamatta toimet eivät kyenneet pidättämään alueilta tulevaa liukoisen orgaanisen humuksen kuormaa.

Ympäristöluvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksista vesistöön. Luvassa määrätyllä tarkkailulla ei saada kattavaa tietoa erityisesti niin sanottujen ylivirtaamatilanteiden aikaisesta kuormituksesta.

Keski-Suomen liiton valtuuston 14.11.2012 hyväksymässä Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa on koko maakuntaa koskeva suunnittelumääräys: "Turvetuotanto tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että kulloinkin voimassa olevassa Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa esitetyt vesienhoidon tavoitteet saavutetaan." Vaihemaakuntakaava sisältää useiden vesialueiden osalta myös yksityiskohtaisemman ja tiukemman määräyksen. Karpatinnevan kuivatusvedet johdetaan Nopolanjoen valuma-alueelle Saarijärven reittiin, jota koskee vaihemaakuntakaavassa seuraava suunnittelumääräys: "Turvetuotanto on voimakkaasti vaiheistettava ja vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokonaistuotanto on suunniteltava ja mitoitettava siten, että se ei vaikuta vesien tilaan heikentävästi."

Kalataloudelliset ja muut korvaukset on suunnattava vesistöjen hyvän ja luonnollisen ekologisen potentiaalin saavuttamiseen.

Ympäristöluvan hakija ei ole arvioinut turpeenkaivuusta aiheutuvan elohopeakuormituksen määrää. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että metyylielohopeaa muodostuu soilla metsämaahan verrattuna paljon enemmän. Humuksen on todettu lisäävän elohopean liukoisuutta. Veden happamoituminen lisää elohopean muodostumista myrkyllisemmäksi metyylielohopeaksi. Maanpinnan käsittelyn on todettu lisäävän merkittävästi kokonais- ja metyylielohopeakuormaa alapuolisissa vesistöissä. Turpeenkaivuu sitä valmistelevine ojituksineen näyttää Keski-Suomessa olevan suurin yksittäinen metyylielohopean lisääntymisen aiheuttaja kaloissa.

Suot ovat sekä hiilinielu että hiilivarasto. Polttoturve on ilmastovaikutuksiltaan huonoin energialähde. Suomen hallitus on asettanut tavoitteeksi turpeen energiakäytön vähentämisen kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä. Suunnitellun turpeenkaivuualueen luonnonhiilivarasto vastaa arviolta noin 80 000 tonnin hiilidioksidipäästöä. Myös ilmastovaikutukset on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa.

J & V Saukko Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valituksen johdosta.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut ottaneensa jo ympäristölupa-asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa kantaa turvetuotannon aiheuttaman lisäkuormituksen vaikutuksiin alapuoliseen vesistöön eli Nopolanjoen valuma-alueeseen ja Kyyjärveen.

ELY-keskus puoltaa yhdistyksen valituksessaan vaatiman, kuormituksen tarkempaa selvittämistä ylivirtaamatilanteissa koskevan määräyksen sisällyttämistä ympäristölupaan, mikäli valittajan ensisijaista vaatimusta hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta ei hyväksytä.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on kalatalousviranomaisena antanut lausunnon, jossa se toteaa arvioineensa hankkeen kalataloudellisia vaikutuksia asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa.

Saarijärven reitille on suunnitteilla Hietamankosken ja Leuhunkosken voimalaitoksille kalatiet, jotka mahdollistaisivat eri kalalajien esteettömän vaelluksen voimalaitosten ohi. Kalatiesuunnitelmat ovat valmistuneet vuonna 2006 ja kalatiehankkeiden toteutettavuusselvityksen valmistelu on aloitettu vuonna 2014. Hietamankosken ja Leuhunkosken kalatiet on nimetty Kansallisessa kalatiestrategiassa kärkihankkeiksi. Järvitaimen on todettu tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa vuonna 2010 erittäin uhanalaiseksi napapiirin eteläpuolella. Keski-Suomen tärkeimmillä taimenvesillä tehtyjen selvitysten mukaan taimenkannat ovat yleisesti ottaen Keski-Suomessa edelleen huolestuttavan alhaiset. Taimenkantojen tilaa ei tule vaarantaa niillä alueilla, joilla sitä luontaisesti esiintyy.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että se ei anna lausuntoa valituksen johdosta.

Kyyjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen lausuntojen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Lupamääräys 13 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminnanharjoittajan on esitettävä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa. Suunnitelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta."

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muilta osin muuteta.

Perustelut

Lupamääräyksen 13 muutos

Asiassa sovellettavan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Mainitun ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan lisäksi määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Oikeudellisesti sitomattoman, mutta selvitysaineistoa sisältävän Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) mukaan merkittävä osa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä muodostuu ylivirtaamatilanteissa, jolloin liikkeellä ovat suurimmat ainemäärät ja jolloin myös vesienkäsittelyrakenteiden puhdistustehokkuus usein heikkenee.

Turvetuotannosta aiheutuvan kokonaiskuormituksen arvioimiseksi ja erityisesti lupamääräyksessä 3 pintavalutuskentälle asetettujen puhdistustehon raja-arvojen laskemiseksi vuosikeskiarvona on tärkeää saada tietoa myös ylivirtaamatilanteiden aikana vesistöön pääsevästä kuormituksesta. Lupamääräyksen 3 noudattamisen varmistamiseksi ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti, lupamääräystä 13 on muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevästi.

Tarkkailusuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä on erityisesti otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, joissa virtaama on poikkeuksellisen suuri. Kuormituksen luotettavaksi selvittämiseksi riittävänä on pidettävä joitakin kertoja toistettavaa näytteenottoa, jonka perusteella virtaamatietojen avulla voidaan ilmoittaa kokonaiskuormitus ja verrata sitä asetettuihin puhdistusvaatimuksiin. Riittävä näytteidenottomäärä esitetään edellä mainitussa suunnitelmassa, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy.

Valituksen hylkääminen muilta osin

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen tuon lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on kuitenkin säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukainen tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle.

Aluehallintovirasto on vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 12.3.2018 tekemään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Lupamääräyksessä 4 on lisäksi asetettu luvan saajalle velvollisuus toimittaa aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jos puhdistusteho on tarkkailun perusteella kahtena peräkkäisenä vuotena luvassa asetettuja puhdistustehovaatimuksia pienempi. Suunnitelman perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä. Tällaista lupamääräysten noudattamiseen liittyvää ehdollista luvan muuttamista koskevaa, nyttemmin uuden ympäristönsuojelulain 54 ja 90 §:ssä tarkoitettua määräystä ei ole pidettävä sellaisena lupamääräysten tarkistamista koskevana velvoitteena, joka raukeaisi ympäristönsuojelulainsäädännön muutoksen johdosta.

Ympäristöluvan lupamääräykset muodostavat kokonaisuuden, jossa myös luvan tarkistamista koskevalla määräyksellä voi olla olennaistakin vaikutusta luvan edellytyksiä ja muuta lupamääräyksiä koskevaan harkintaan. Tässä tapauksessa lupahakemuksessa esitettyyn vesienkäsittelyratkaisuun ja toiminnasta aiheutuviin vesistöpäästöihin mahdollisesti liittyvää epävarmuutta on kuitenkin pyritty hallitsemaan nimenomaan edellä kuvatun lupamääräyksen 4 avulla. Kun lisäksi otetaan huomioon valvontaviranomaiselle laissa säädetty velvollisuus arvioida luvan muuttamisen tarvetta ja toisaalta haitankärsijöiden ja ympäristöjärjestöjen mahdollisuus saattaa vireille uuden ympäristönsuojelulain 89 §:ssä (423/2015) tarkoitettu luvan muuttamista koskeva asia, ei lupamääräysten laajempi uudelleentarkastelu tarkistamista koskevan velvoitteen raukeamisen vuoksi ole tässä tapauksessa tarpeen.

Kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei muilta osin ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Riku Vahala. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 23.9.2015