Muu päätös 2847/2015

Vesilain mukaista luontotyyppiä koskeva valitus (Soini)

Antopäivä: 6.10.2015
Taltionumero: 2847
Diaarinumero: 3362/1/14

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 7.10.2014 n:o 14/0304/2

Hakemus

Vapo Oy on pyytänyt lupaa saada poiketa vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittamasta kiellosta Länsi-Suomen ympäristökeskusten luonnontilaiseksi katsoman uoman osalta. Uoma sijaitsee Sikosuolla Soinissa Vapo Oy:n Finsilva Oyj:ltä turvetuotantoa varten vuokraamalla alueella kiinteistöllä Mustikkasalo (kiinteistötunnus 759-402-20-2).

Vapo Oy:llä on lainvoimainen ympäristölupa Matosuon turvetuotantoon Soinin kunnassa. Lupa koskee 123,5 hehtaarin suuruista tuotantoaluetta ja 128,2 hehtaarin suuruista pääosin luonnontilaista laajennusosaa. Matosuon tuotantoalueen lohkon 6 pohjoisosa sekä lohkot 7 ja 8 sijoittuvat Sikosuolle ja niiden alueella on uutta tuotantoalaa yhteensä 75,5 hehtaaria.

Vapo Oy:n tarkoitus on kunnostaa lohkon 6 laajennusalue sekä uudet lohkot 7 ja 8. Turvetuotannon kuivatusta ei voida toteuttaa muuttamatta uoman luonnontilaa täysin.

Nykyisin norossa virtaa vettä lähinnä ylivirtaama-aikoina, koska Peuralammen lasku-uoma on metsäojilla johdettu Sikosuon itäpuolelta suon ohi.

Noron vesitaloutta on muutettu ojituksilla, eikä se enää muodosta yhtenäistä vettä johtavaa uomaa. Noroon on kasvanut rahkasammalmättäitä, jotka katkovat sitä monin paikoin.

Aluehallintoviraston päätös

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 4.10.2012 n:o 80/2012/2 jättänyt asian käsittelyn sikseen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Viranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Sikosuolla sijaitsevan noron vesitaloutta on muutettu valuma-aluetta pienentämällä vanhojen metsäojitusten yhteydessä, kun alun perin Peuralammesta alkanut uoma on ohjattu metsäojilla Sikosuon ohi. Nykyisin noro saa Peuralammesta vettä lähinnä ylivirtaama-aikoina. Virtaama norossa on vähäistä ja uoma on monin paikoin sammaleen umpeuttama. Noron valuma-alue on ollut noin 350 hehtaaria. Metsäojitusten seurauksena suolla olevan noro-osuuden valuma-alueeksi on jäänyt ylivirtaama-aikoja lukuun ottamatta noin 22 hehtaaria.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009) on vesilain 2 luvun 11 §:n perusteluissa todettu muun ohella, että luonnontilan käsitteessä on kysymys luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Kuitenkin vähäiset, olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Säännös ei koske tilanteita, joissa luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on kokonaan menetetty. Luonnontilaisuuden käsite vesilaissa vastaisi pitkälle sitä, mitä metsälain 10 §:ssä tarkoitetaan luonnontilan kaltaisella tilalla. Metsäasetuksen (1200/1996) 8 §:n mukaan elinympäristöä pidetään luonnontilaisen kaltaisena, jos sen biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristöä on käsitelty metsälain nojalla annettujen määräysten mukaisesti.

Sikosuolla olevan uoman virtaama on valuma-alueen voimakkaan pienentymisen seurauksena nykyisin alle 10 % alkuperäisestä virtaamasta. Tätä muutosta ei voida pitää hallituksen esityksen tarkoittamana vähäisenä muutoksena. On myös epätodennäköistä, että näin suuri virtaaman muutos ei olisi vaikuttanut alkuperäisen noron biologiseen monimuotoisuuteen. Näin ollen noron luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on katsottava pysyvästi menetetyiksi.

Sikosuolla oleva uoma ei metsäojitusten jälkeen ole ollut vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittama luonnontilainen noro. Näin ollen noron kuivattaminen turvetuotannon seurauksena ei tarvitse lainkohdan mukaista poikkeusta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valituksesta kumonnut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Vesilain 1 luvun 3 §:n 6 kohdan mukaan norolla tarkoitetaan sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009) on vesilain 2 luvun 11 §:n perusteluissa todettu, että luonnontilan käsitteessä on kysymys luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei kuitenkaan ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet. Vähäiset, olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Luonnontila on myös saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Säännös ei koske tilanteita, joissa luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on pysyvästi menetetty. Luonnontilaisuuden käsite vesilaissa vastaisi pitkälle sitä, mitä metsälain 10 §:ssä tarkoitetaan luonnontilan kaltaisella tilalla.

Hallituksen esityksessä (HE 277/2009) on luonnontilaisuuden käsitettä selvennettäessä mainittu metsäasetuksen (1200/1996) 8 § (nyttemmin metsäasetuksen (1234/2010) 18 §), jonka mukaan elinympäristöä pidetään luonnontilan kaltaisena, jos sen biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristöä on käsitelty metsälain nojalla annettujen määräysten mukaisesti.

Noron sijainti ja sen lähiympäristö

Poikkeuslupahakemukseen liitetyistä ilmakuvista ja kartoista ilmenee noron sijainti ja sen lähiympäristö. Sikosuon pohjoispuolella sijaitsevasta Peuralammesta johtaa kaakkoon oja uomien kautta Alajokeen. Noro sijaitsee Peuralammen lähellä kaivetun ojan vieressä ja jatkuu Sikosuon avosuolle, missä se erottuu. Uoma jatkuu suon läpi metsäsaarekkeen länsipuolelta ja yhtyy Matosuon turvetuotantoalueen reunaojaan. Kuvista ilmenee myös, että norolla on yhteys Peuralammesta kaivettuun ojaan ja että uomassa on avopintaista vettä.

Selvitykseksi kyseessä olevaa noroa vastaavien kohteiden esiintymisestä on hakemuksessa Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen metsäkeskusten metsälain 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen inventointien tietoja.

Johtopäätökset ja oikeudellinen arviointi

Noron uoma on asiakirjoista ja karttatietojärjestelmästä saatujen tietojen perusteella maastossa nähtävissä. Yläpuolisten alueiden ojittaminen on muuttanut noron valuma-aluetta ja veden virtaaman määrää norossa sekä mahdollisesti myös noron kasvillisuutta ja eliöstöä. Tapahtuneet muutokset eivät ole palauttamattomia, vaan yläpuolista ojitusta muuttamalla noron virtaama on palautettavissa ennalleen. Kyseisen noron tilasta ei ole asiakirjoissa muutoinkaan esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa noron luonnontilaisuuden tulleen lopullisesti menetetyksi. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintovirasto ole asiassa siellä esitetty selvitys huomioon ottaen voinut katsoa, että Sikosuolla oleva uoma ei ole vesilain 2 luvun 11 §:n mukainen luonnontilainen uoma. Aluehallintoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Yrjänä Honkavaara, Janne Marttila ja Jan Eklund. Esittelijä Heidi Laakso.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valitus hallinto-oikeudelle on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta. Toissijaisesti valitus on hylättävä ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätös pysytettävä voimassa.

Vaatimuksensa tueksi yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhdistyksen valitusoikeus perustuu vesilain (587/2011) muutoksenhakua koskevaan 15 luvun 2 §:ään, jonka 2 kohdan mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Yhtiö on viitannut myös vanhan vesilain (88/2000) 17 luvun 1 §:n 2 momenttiin ja sen esitöihin. Yhtiö on katsonut, että yhdistyksen valitusoikeus on yleisluonteinen, eikä se voi ulottua esimerkiksi vesilain 2 luvussa olevien luontotyyppien suojelusäännösten soveltamista koskeviin ratkaisuihin, olivatpa biotooppeja koskevat suojelusäännökset missä laissa tahansa. Valitusoikeus on yksinomaan toimivaltaisella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Hallinto-oikeuden olisi tullut jättää yhdistyksen valitus tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole annettu ratkaisua yhdistyksen valitusoikeutta koskevaan väitteeseen.

Selvitykset kohteen tilasta ja siinä tapahtuneista muutoksista ovat asian ratkaisemiseksi riittävät. Asiassa ei yhtiön käsityksen mukaan ole mahdollista esittää enempää selvitystä. Asia on käsiteltävä ja ratkaistava olemassa olevan aineiston perusteella.

Keskeinen tekijä uoman noroksi muodostumiselle on ollut noin 350 hehtaarin alueen valumaan perustunut virtaama. Ojitusjärjestelyt ovat pienentäneet noron valuma-alueen noin 22 hehtaariin, minkä vuoksi virtaama uomassa on pienentynyt noin kuuteen prosenttiin luonnontilan aikaisesta.

Ojitusjärjestelyjä on tehty sekä noron ylä- että alaosalla. Ojitusjärjestelyt ovat aiheuttaneet norossa pysyvän vesitaloudellisen tilan muutoksen. Noron vesitalous ei vastaisuudessa ennallistu luontaisesti, vaan kehityssuuntana on kuivuneen noron soistuminen umpeen. Maanomistajilla, joiden maan kuivattamiseksi noron valuma-aluetta ja vesitaloutta muuttanut ojitus on suoritettu, ei ole velvollisuutta ennallistaa uomaa tukkimalla kuivatusojia ja ohjaamalla vesiä noroon, koska toimenpiteet eivät olisi maankuivatuksen ylläpidon kannalta tarkoituksenmukaisia.

Valitukseen oheistetusta ilmakuvasta ilmenee yhtiön mukaan ojittamattoman lohkon 7 rajaus, jolle noro aivan yläosaansa lukuun ottamatta sijoittuu. Noron Peuralammesta lähtevän alkupään ja sen ympäristön ojitusjärjestelyistä merkittävimmän vesitaloudellisen vaikutuksen on noroon aiheuttanut Peuralammesta luode-kaakkosuuntaisesti kaivettu kuivatuskanava, joka on ohjannut Peuralammesta ja sen suunnasta tulleen virtaaman pois norosta. Lohkon 7 pohjoisosa ulottuu osittain tälle ojitusjärjestelyalueelle. Noron alapäästä Sikosuon keskiosalla olevan saarekkeen (peruskartassa Hautapäänsaari) pohjoisosan länsipuolelta, johon noro ilmakuvan ja asiassa esitetyn mukaan päättyy, on kaivettu kuivatusoja saarekkeen länsipuolelle sijoittuvan sarkaojitetun lohkon 6 itäreunaan. Oja on 1970-luvun loppupuolella peruskuivatetun ja 1980-luvun alussa tuotantoon otetun lohkon 6 reunaojaa, johon ei tuolloin ole kaivettu sarkaojitusta. Oja on osaltaan kuivattanut noron alapäätä. On mahdollista, että noro on jatkunut likimäärin ojan suuntaisesti pitemmällekin kohti etelää, mutta varmuutta siitä ei ole. Joka tapauksessa noroa kuivattaneita ojitusjärjestelyjä on tehty kummassakin päässä noroa. Merkittävimmin ovat vaikuttaneet sen alkupäähän kohdistuneet ojitukset.

Noroa on kaivamalla fyysisesti muutettu sen yläosalla noin 250 metrin matkalla Peuralammen kaakkoispuolella. Pääosin Sikosuolle sijoittuvaan noron osaan ei ole kohdistettu kaivutöitä. Rakenteellisesti uoma on olemassa, mutta biotoopille olennainen ominaispiirre, veden virtaus, on käytännössä lähes kokonaan loppunut. Uoma ei ole noro ilman veden virtausta. Kuivunut noro ei voi olla luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen biotooppi.

Norossa on ainakin ajoittain vettä, koska se sijaitsee vaihtelevan syvyisenä alavalla alueella. Siinä on tapahtunut umpeenkasvua soistumisesta johtuen. Tuo umpeenkasvu on tehnyt noron katkonaiseksi sillä osuudella kuin se on vielä suolla havaittavissa. Virtaaman tyrehtyminen on johtanut uomassa myös välillisiin vaikutuksiin.

Valitukseen on oheistettu alueelta kuivana ja suurehkon valunnan ajankohtana hankittua valokuva-aineistoa. Kuvat on otettu likimäärin samoilta paikoilta.

Aluehallintoviraston päätöksen lopputulos on oikea ja perustelut asianmukaiset sekä riittävät. Hakemuksessa esitettyä käsitystä poikkeusluvan tarpeettomuudesta, aluehallintoviraston päätöksen oikeellisuutta ja yhtiön valituksen hyväksymistä tukevat myös sovellettavan vesilain 2 luvun 11 §:ää koskevat hallituksen esityksen (HE 277/2009 vp) perustelut, joihin yhtiö on valituksessaan viitannut.

Yhtiön mukaan metsälain säännöksistäkään ei löydy tukea päinvastaiselle kannalle. Metsälain 18 §:n mukaan metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristön käsittelyssä on noudatettu 19 §:ää. Metsälain 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pienvesien lähiympäristöjä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina myös, jos ihmisen toiminnan vaikutuksesta pienveden veden laatu on huonontunut tai virtaussuhteet ovat muuttuneet.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ei ole luonnonsuojelun puhevaltaa käyttävänä viranomaisena hakenut valittamalla muutosta aluehallintoviraston päätökseen. Myös ELY-keskuksen on katsottava pitäneen aluehallintoviraston päätöksen lopputulosta oikeana.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan Sikosuolla sijaitsevan noron vesitalouden muuttamisella ja siitä seuranneella elinympäristön muutoksella. Noron valuma-alue on ollut noin 350 hehtaaria. Metsäojitusten seurauksena suolla olevan noro-osuuden valuma-alueeksi on jäänyt ylivirtaama-aikoja lukuun ottamatta noin 22 hehtaaria.

Noron luonnontilaisuuden arvioinnissa tulee lähteä noron eliöyhteisön rakenteesta ja siinä tapahtuneiden muutosten merkittävyydestä. Elinympäristönä norolle on tyypillistä veden virtaus. Noro muodostaa ekologisen leviämis- ja kulkureitin ja ekologisessa tarkastelussa norot rinnastetaan puroihin. Ne luokitellaan virtaavan veden habitaatteihin, vaikka ne ajoittain voivat olla vähävetisiä tai tilapäisesti kuivua.

Sikosuon noron keskivirtaama on ennen ojitusjärjestelyjä ollut noin 0,04 m3/s. Nykytilanteessa keskivirtaama on noin 0,002 m3/s. Tämä vesimäärä on niin pieni, että erittäin vähävetiset kaudet ovat huomattavasti pidentyneet ja uoman umpeenkasvu on voinut käynnistyä.

Valitukseen liitetyistä valokuvista ilmenee, että aikoinaan virtaus on kuluttanut maastoon selkeän uoman, joka edelleen näkyy ilmakuvissa. Nykyisin uoma on pääosin sammaleen umpeuttama. Norossa on vielä avovesiosuuksia, mutta arvioidun keskivirtaaman ja valokuvista ilmenevän umpeutumisen perusteella uoma ei enää ole virtaavan veden elinympäristö vaan lähinnä suohabitaatti.

Metsälaki lähtee siitä, että luonnontilan muuttuminen edellyttää elinympäristön fyysistä muuttamista. Vaikka Sikosuon noroa ei ole kaivettu, on habitaattia kuitenkin fyysisesti voimakkaasti muutettu virtaamamuutoksella. Elinympäristöön voi kohdistua vähäisiä muutoksia luonnontilan muuttumatta. Lähtökohtana voidaan tällöin pitää elinympäristön ennallistettavuutta. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan nimenomaan ennallistettavuudella.

Aluehallintovirasto on todennut, että ennallistaminen tarkoittaa Sikosuon tapauksessa alkuperäisen virtaavan veden elinympäristön palauttamista. Jos Peuralammesta lähtevä uoma käännettäisiin takaisin Sikosuolle, olisi kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että uomaan luontaisesti palautuisi alkuperäinen virtaavan veden eliöyhteisö. Todennäköisesti vesi leviäisi noron alkupäähän uoman ympäristöön ja uoma muuttuisi enemmän kosteikon kaltaiseksi.

Ennallistaminen edellyttää valokuvien perusteella uoman avaamista kaivinkoneella. Lähes koko uoman matkalla konetyötä vaativaa ennallistamista ei voida pitää sellaisena korjaavan toimenpiteenä, joka johtuu vähäisestä ympäristön muuttamisesta. Lisäksi uoman avaamista on vaikea toteuttaa vaurioittamatta uoman reuna-alueiden luonnontilaista suokasvillisuutta.

Hallinto-oikeus ei ratkaisussaan ole riittävästi ottanut huomioon uomassa tapahtuneita ekologisia muutoksia ja arvioinut uoman luonnontilaa ainoastaan uoman fyysisen koskemattomuuden perusteella. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan Sikosuolla olevan noron alkuperäiset olennaiset ominaispiirteet eli virtaavan veden elinympäristö, on pysyvästi menetetty.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. Valvovalla viranomaisella ja ympäristön- ja luonnonsuojelua edistävillä yhdistyksillä on asiassa rinnakkainen, toisistaan riippumaton valituspuhevalta. ELY-keskus katsoo, että hallinto-oikeuden ratkaisu asiassa on oikea.

Järvi-Pohjanmaan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on esitetty seuraavaa:

Lautakunta on yhtynyt Vaasan hallinto-oikeuden näkemykseen, että noroon kohdistuneet muutokset eivät ole palauttamattomia. Pienellä muutoksella yläpuolisessa ojituksessa noron virtaama on palautettavissa. On huomioitava, että noron yläpuolella tehdyt ojitukset ovat tapahtuneet kauan sitten, ilmeisesti ennen 1960-lukua, mutta noro on edelleen nähtävissä ilmakuvissa ja maastossa. Noro on säilynyt fyysisesti luonnontilaisena. Turpeenotto Sikosuolla sen sijaan tuhoaisi noron pysyvästi. Vapo Oy:n valitus tulee hylätä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on antanut valituksen sekä annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta selityksen. Matosuon uoma on edelleen vesilain mukaan luonnontilainen uoma, eikä se fyysisesti ole rakenteeltaan muuttunut. Uoma on edelleen olemassa maastossa ja sammaloituminen on uomassa syntynyttä biologista muutosta sekä maanpäällistä kasvustoa. Itse uoma saattaa olla vielä jäljellä osin virtaavana sammalkerrosten alla maanalaisena uomana. Siten uoma on muuttumaton vesilain mukaisena uomana. Noro, jossa vettä virtaa osan vuotta, toimii yhä sulamisvesien ja sadevesien virtaamisen osalta määritelmän mukaisesti. Lisäksi noron virtaama on palautettavissa yhden ojan sulkemisella eli vähäisin toimenpitein luonnontilaiseksi.

Vapo Oy on antanut vastaselityksen, jossa on uudistettu yhtiön aikaisemmin esittämä ja lisäksi lausuttu muun ohella, että uoman luonnontilaan eli virtaavan veden habitaatiksi ennallistaminen ei ole pitkäaikaisen muutosvaiheen aiheuttaman pysyvän vaikutuksen vuoksi enää mahdollista. Liioin sellaiseen toimenpiteeseen ei voida mitään tahoa lain nojalla pakkokeinoin velvoittaa. Toimenpide ei myöskään olisi mahdollinen maanomistajien, joiden etuun tai oikeuteen toimenpide vaikuttaisi, suostumuksetta. Selvää on, ettei uoma luontaisestikaan eli odottamalla ennallistu, vaan kehityssuuntana on umpeenkasvu eli täydellinen soistuminen.

Yhdistyksen toiminnallisesta luonteesta huolimatta valitusoikeus ei voi koskea asioita ja seikkoja, joissa valtion viranomaisilla on lakiin perustuva toimivalta sekä siihen liittyvä velvollisuus tarvittaessa käyttää puhevaltaa. Suojeltujen luontotyyppien ja rauhoitettujen eliölajien osalta valitusoikeus kuuluu yksinomaan valtion luonnonsuojelusta vastaavalle viranomaiselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus tutkinut asian. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Yhdistyksen valitusoikeus hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on katsonut, että Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:llä ei ole ollut asiassa valitusoikeutta, koska valitusoikeus asiassa kuuluisi yksin valvontaviranomaiselle.

Vesilain 15 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan muutosta mainitun lain nojalla annettuun päätökseen saa hakea rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Yhdistyksen valitusoikeutta ei vesilaissa ole rajattu muutoin kuin yhdistyksen tarkoituksen ja toiminta-alueen perusteella. Se, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella vesilain 15 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaan olisi asiassa valitusoikeus, ei ole esteenä yhdistyksen valitusoikeuden käyttämiselle. Yhdistyksen sääntöjen 1 §:n mukaan piiri toimii Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella. Sääntöjen 2 §:n mukaan piirin tarkoituksena on muun muassa luonnon- ja ympäristönsuojelun edistäminen. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:llä on siten ollut oikeus hakea muutosta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston asiassa antamaan päätökseen.

Poikkeusluvan tarve

Asiakirjoista saatava selvitys norosta ja sen sijainnista

Vapo Oy:n vastineessa aluehallintovirastolle on todettu, että Sikosuon pohjoispuolella olevasta Peuralammesta vedet ohjautuvat ojia ja lammen eteläpuolella osin ojien välisellä alueella katkonaisesti näkyvää vanhaa uomaa pitkin, osin maanalaisesti, kaakon suuntaan johtavaa metsäojaa pitkin Löytöjokeen. Oja on yhtiön mukaan kaivettu ainakin osaksi luonnonuoman kohdalle, mutta uoma paljastuu avopintaisena muutamissa kohdissa ojan ulkopuolellakin erityisesti sadeaikoina. Suon keskiosassa noin 700 metrin matkalla uomaan ei tule lainkaan vettä Peuralammen valuma-alueelta.

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa 8.10.2009 Matosuolla sijaitsevan uoman luonnontilaisuudesta on esitetty, että yläpuolisesta lammesta (Peuralammesta) lähtiessä kyse on purosta, jonka aluksi luonnonmukaista uomaa pitkin vedet aloittavat kulkunsa alaspäin. Noin 200 metriä alempana vedet kuitenkin ohjautuvat kaivettuun ojaan, jota pitkin pääosa vesistä kulkeutuu suon pohjois-koillisreunaa noudatellen suon ohi. Kuivilleen jäänyt vanha uoma on selvästi nähtävissä ojien lomassa. Runsasvetisinä aikoina sitä pitkin mahdollisesti edelleen virtaa lammesta tulevaakin vettä, mutta enimmäkseen ilmeisesti muualta valuma-alueelta tulevia vesiä. Valumavesien suouomaan purkautumista vähentää myös aivan lyhyt lounais-koillis-suuntainen poikkioja, jota pitkin vesiä valuu sen pohjoispuolelta ohittavaan ojaan.

Asiakirjoissa olevista kuvista ilmenee, että norolla on Peuralammen suunnassa yhteys Peuralammesta kaivettuun ojaan. Lisäksi kuvista ilmenee, että noron uomassa on avopintaista vettä. Noro jatkuu Sikosuon avosuolle, missä sen uoma erottuu. Uoma jatkuu suon läpi metsäsaarekkeen (peruskartassa Hautapäänsaari) länsipuolelle, jonne noro ilmakuvan mukaan päättyy. Mainitun metsäsaarekkeen länsipuolelta, johon noro päättyy, on kaivettu kuivatusoja sarkaojitetun lohkon 6 itäreunaan. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan pääosalla Sikosuolle sijoittuvaan noron uomaan ei ole kohdistettu kaivutöitä. Ojitusjärjestelyitä on tehty noron ympäristössä noron kummankin pään suunnassa.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Noron uoma on asiakirjoista ja karttatietojärjestelmästä saatujen tietojen perusteella maastossa nähtävissä. Yläpuolisten alueiden ojittaminen on muuttanut noron valuma-aluetta ja veden virtaaman määrää norossa sekä mahdollisesti myös noron kasvillisuutta ja eliöstöä. Noron luonnontilaa arvioitaessa ei merkitystä ole sillä, ovatko tapahtuneet muutokset aktiivisilla toimenpiteillä palautettavissa, vaan ratkaisevaa on, voivatko olennaiset ominaispiirteet vielä palautua ajan myötä. Asiakirjoista ei kuitenkaan ole saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei noron uomassa sammalkerrosten alla enää ajoittainkaan ole veden virtausta. Vaikka noron ympäristössä on tapahtunut sen vesitalouteen vaikuttaneita muutoksia, kyseisen noron, jonka virtaussuunta hakemuksen liitekartan 5 b mukaan on Sikosuolta pohjoiseen Peuralammen suuntaan, tilasta ei siten ole asiakirjojen perusteella saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin varmuudella katsoa noron luonnontilaisuuden tulleen lopullisesti menetetyksi.

Näillä perusteilla aluehallintovirasto ei ole asiassa siellä esitetty selvitys huomioon ottaen voinut katsoa, että Sikosuolla oleva uoma ei ole vesilain 2 luvun 11 §:n mukainen luonnontilainen uoma. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden on tullut Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valituksen johdosta kumota aluehallintoviraston päätös ja palauttaa asia aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vapo Oy on kuitenkin valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle tuonut muun ohella esiin, että noroa on kaivamalla muutettu sen yläosalla noin 250 metrin matkalla Peuralammen kaakkoispuolella. Lisäksi valituksen mukaan noron alapäässä Sikosuon keskiosalla olevan saarekkeen (peruskartassa Hautapäänsaari) pohjoisosan länsipuolelta, johon noro ilmakuvan mukaan päättyy, on kaivettu kuivatusoja saarekkeen länsipuolelle sijoittuvan sarkaojitetun lohkon 6 itäreunaan. Oja on yhtiön mukaan osaltaan kuivattanut noron alapäätä. Ottamatta välittömästi tutkittavakseen, mikä merkitys muun ohella näille seikoille on asian arvioinnissa annettava, korkein hallinto-oikeus tämän vuoksi ja edellä esitetyillä perusteilla katsoo, ettei ole perusteita lopputulokseltaan muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä, jolla asia on palautettu aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 6.10.2015