Muu päätös 3150/2015

Vesilain mukaista tutkimuslupaa koskeva valitus (Kangasala)

Antopäivä: 6.11.2015
Taltionumero: 3150
Diaarinumero: 1790/1/14

Asia Vesilain mukaista tutkimuslupaa koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, Kangasalan Luonto ry ja E

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 28.4.2014 nro 14/0150/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 13.11.2012 nro 95/2012/2 vesilain (264/1961) 1 luvun 31 §:n ja 9 luvun 8 §:n perusteella myöntänyt Tavase Oy:lle luvan seuraaviin, suunniteltua tekopohjavesilaitosta varten Vehoniemenharjulla Kangasalan kunnassa tutkimusalueella 1 tehtäviin 4.11.2011 päivätyssä hakemussuunnitelmassa ja sen liitteissä tarkoitettuihin tutkimuksiin:

1) kairauksiin, havaintoputkien asentamiseen ja maatutkaluotauksiin;

2) kolmen imeytyskaivon rakentamiseen ja imeytysharavien asentamiseen koeimeytysalueilla TUA1-IA1.1 ja TUA1-IA1.2 sekä putkilinjan ja sähkölinjan rakentamiseen; ja

3) sadetusimeytyksellä ja kaivoimeytyksellä tehtäviin imeytyskokeisiin koeimeytysalueilla TUA1-IA1.1 ja TUA1-IA1.2.

Luvan saajalla on oikeus ottaa imeytyskokeita varten vettä Raikun vedenottamosta enintään 6 000 m3/d.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Tavase Oy:lle käyttöoikeuden tutkimusten edellyttämiä päätöksen liitteestä 2 ilmeneviä rakennelmia ja laitteita varten tarvittaviin toiselle kuuluviin alueisiin. Tutkimusalueelle asennetut ja asennettavat havaintoputket ja imeytyskaivot saavat sijaita kiinteistöillä ja niistä saadaan seurata pohjaveden pinnan korkeutta ja laatua siihen saakka, kunnes aluehallintovirastossa diaarinumerolla LSSAVI/73/04.09/2010 vireillä olevaan Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesihanketta koskevaan hakemukseen on saatu lainvoimainen päätös.

Käyttöoikeuksista on määrätty maksettavaksi korvausta jäljempänä aluehallintoviraston päätöksen Korvaukset-kohdassa. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa tai haittaa.

Tutkimuksia ja niihin liittyvää tarkkailua suorittaessaan luvan saajalla on oikeus liikkua toisen alueella siltä osin kuin se on välttämätöntä.

Luvan saajan on noudatettava vesilain (264/1961) säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä:

Toimenpiteet

1. Toimenpiteet on pyrittävä suorittamaan siten ja sellaisena aikana, että niistä aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Toimenpiteistä on ilmoitettava etukäteen kyseessä olevien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille ja pyrittävä sopimaan näiden kanssa niiden suorittamisesta. Sähkölinja on tehtävä hakemuksessa esitettyä tielinjausta pitkin tai linjaus on hyväksytettävä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa (ELY-keskuksessa).

Vedenotto Raikun ottamolta on suoritettava Kangasalan Vesi -liikelaitoksen kanssa sovittavalla tavalla.

2. Kaikkien havaintoputkien on oltava lukittuja ja imeytyskaivojen rakenteen sellainen, että haitallisia aineita ei pääse pohjaveteen.

3. Luvan saajalla on oikeus vähäisessä määrin poiketa hakemuksessa esitetystä tutkimussuunnitelmasta edellyttäen, ettei kenellekään aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa ja asiasta ilmoitetaan etukäteen alueen omistajalle ja Pirkanmaan ELY-keskukselle.

Yksityiskohtainen tutkimussuunnitelma on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskukselle viimeistään kuukautta ennen imeytyskokeen aloittamista.

4. Jos imeytyskokeesta ilmenee odottamattomia haitallisia vaikutuksia, on asiasta ilmoitettava Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tällöin koejärjestelyjä on muutettava haittojen pienentämiseksi esimerkiksi imeytettävää vesimäärää vähentämällä, ja tarvittaessa koe on keskeytettävä kokonaan.

5. Luvan saajan on hyvissä ajoin ennen tutkimusten aloittamista laadittava varautumissuunnitelma vesihuollon turvaamiseksi poikkeustilanteita varten. Suunnitelma on toimitettava Kangasalan Vesi -liikelaitokselle, Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

6. Tutkimusten päätyttyä tutkimusalueet on siistittävä ja saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon.

Tarkkailu ja raportointi

7. Luvan saajan on tarkkailtava tutkimusten vaikutuksia pohjaveden pinnan korkeuteen ja pohjaveden laatuun, alueen kaivoihin, pohjaveden purkautumiseen ja alueen kasvillisuuteen hakemukseen liitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailun tulee sisältää myös Raikun vedenottamon tarkkailu. Kasvillisuusseuranta on tehtävä Pirkanmaan ELY-keskuksen edellyttämällä tavalla.

Yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskukselle, Kangasalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaisille hyvissä ajoin ennen kokeiden aloittamista. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Pirkanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

8. Tarkkailujen tulokset on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskukselle, Kangasalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaisille niiden edellyttämällä tavalla sekä annettava pyynnöstä tiedoksi niille, joiden oikeus tai etu voi olla tiedoista riippuvainen.

Tarkkailussa ilmenevistä poikkeavista tuloksista on ilmoitettava välittömästi Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Raikun vedenottamolta otettavien raakavesinäytteiden analyysitulokset ja raakaveden normaalista poikkeavat tulokset on ilmoitettava välittömästi Pirkanmaan ELY-keskukselle sekä Kangasalan kunnan terveys- ja ympäristönsuojeluviranomaisille.

Yksityisten kaivojen omistajille on toimitettava mittaustiedot kerran ennakkotarkkailun lopussa ennen imeytyskokeen aloittamista, 2 kuukauden välein imeytyskokeen aikana ja kerran ennen kokeen jälkitarkkailun lopettamista. Talousvesikäytössä olevien kaivojen vedenlaatutiedot on toimitettava kiinteistöjen omistajille heti tulosten valmistuttua. Yksityiskaivojen vedenlaatutulokset on ilmoitettava välittömästi kaivon omistajalle ja terveysviranomaiselle, mikäli tulokset ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön asettamat talousveden laatuvaatimukset.

Tutkimusten aloittaminen ja loppuun saattaminen

9. Päätöksen mukaiset tutkimukset on aloitettava kahden vuoden kuluessa ja saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa raukeaa.

Ilmoitukset

10. Tutkimusten aloittamisesta on ilmoitettava ennalta kirjallisesti Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Imeytyskokeen aloittamisesta on ilmoitettava ennalta kirjallisesti Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tutkimusten valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti 60 päivän kuluessa aluehallintovirastolle, Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Korvaukset

Luvan saaja on velvollinen korvaamaan tutkimuksista aiheutuvan vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen.

Luvan saajan on maksettava kertakaikkiset korvaukset tutkimuksen vaatimien kaivojen ja havaintoputkien sijoittamisen edellyttämistä käyttöoikeuksista päätöksen liitteen 2 mukaisesti. Korvaukset on maksettava ennen töiden aloittamista, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta on maksettava vuosittaista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Jos päätöksessä tarkoitetuista tutkimuksista aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jonka korvaamisesta ei päästä sopimukseen Tavase Oy:n ja vahingonkärsijän kesken, on yhtiön saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi vuoden kuluessa vahingon tai haitan ilmenemisestä. Tämän estämättä voi edunmenetyksen kärsinyt saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty.

Luvan saajan maksettavat käyttöoikeuskorvaukset ovat:

Tila RN:o, Nimi, Pohjavesiputket: nykyiset, uudet, Imeytyskaivot, Yhteensä

__________________________________________________________Vehoniemen kylä

3:70, Hallila, 400, 300, -, 700

1:61, Sipilä, 1100, 700, 400, 2 200

1:77, Linna, 300, 500, 800, 1 600,

1:75, Honkalinna, 100, -, -, 100,

Töidenaloittamislupa

Aluehallintovirasto on vesilain 2 luvun 26 §:n perusteella myöntänyt

Tavase Oy:lle luvan 10 000 euron vakuutta vastaan aloittaa päätöksessä tarkoitetut työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tutkimus liittyy tekopohjavesihankkeeseen, jonka tarkoituksena on turvata Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien vedenhankinta ja vesihuollon toimintavarmuus pitkällä aikavälillä. Hankkeen laajuus ja odotettavissa olevien vaikutusten selvittäminen edellyttävät lisätutkimusten tekemistä niin, että niiden avulla voidaan selvittää hankkeen tarkoituksenmukaisinta toteutustapaa, jolla voidaan vähentää ympäristölle ja maankäytölle aiheutuvaa haittaa. Samalla on mahdollista saada lisäselvitystä koko hankkeen luvan myöntämisen edellytyksiin. Tutkimusten suorittaminen toiselle kuuluvalla alueella on täten tarpeellista.

Lupamääräysten mukaan toteutettavista hakemuksessa tarkoitetuista tutkimuksista ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettua pohjaveden laadun tai määrän muuttumista niin, että siitä aiheutuisi jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintaan soveltuvan pohjavesiesiintymän hyväksikäyttömahdollisuuden huonontuminen taikka talousveden saannin vaikeutuminen.

Kun otetaan huomioon tutkimusten merkitys alueellisesti merkittävän vedenhankintahankkeen toteuttamisedellytysten kannalta, on niiden suorittamisesta saatava hyöty niistä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Toimenpiteistä ei aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa vedensaannin estymistä tai vaikeutumista laajalla alueella tai muuta sellaista yleiseltä kannalta huomattavaa vahingollista muutosta ympäristön oloissa, jonka vaikutuksia ei voitaisi vedenoton yhteydessä suoritettavin järjestelyin estää. Hanketta varten tarvittavista käyttöoikeuksista on määrätty korvaukset, ja luvan saaja on velvollinen korvaamaan muut hankkeesta aiheutuvat haitat, vahingot ja edunmenetykset, joiden kiinteistökohtainen määrä ei ole korvausten määräämisen edellyttämällä tarkkuudella ennalta arvioitavissa. Hankkeen seurauksena pohjavesi vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ei käy terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huononnu, eikä hanke ole ympäristönsuojelulain (86/2000)

8 §:ssä säädetyn pohjaveden pilaamiskiellon vastainen.

Tutkimusten suorittaminen heikentää tilapäisesti rajatulla alueella harjumetsien luontotyyppiä, mutta ei kokonaisuutena merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Keisarinharjun-Vehoniemenharjun alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Töiden kiireellistä aloittamista on pidettävä tärkeänä pitkäaikaiseen, hakemuksen perustana olevaan suunnitelmaan sisältyvän työn valmistamiseksi. Luvassa tarkoitetut työt ovat sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valitukset aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun

3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan asiallisesti vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain 1 luvun 31 §:n mukaan, milloin jonkin vesistöä koskevan yrityksen vaikutusten toteamiseksi, pohjavesivarojen selville saamiseksi tai muutoin tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen toteuttamismahdollisuuksien selvittämiseksi on tarpeen suorittaa maaperä-, vesimäärä- tai muita tutkimuksia toiselle kuuluvalla alueella eikä alueen omistajan tai haltijan suostumusta ole saatu, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hakemuksesta, kuultuaan tarvittaessa alueen omistajaa tai haltijaa, määräajaksi ja määrääminsä ehdoin antaa siihen luvan. Tutkimusta suoritettaessa on alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheetonta loukkaamista vältettävä. Lupapäätöksessä voidaan määrätä, että tutkimusten tulokset on annettava tiedoksi ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä, milloin tutkimus koskee pohjavettä, myös alueen omistajalle. Tutkimusten alkamisesta on, mikäli mahdollista, ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle. Tutkimustyöstä aiheutunut vahinko on asianomaisille korvattava.

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

= = =

Asian palauttamisvaatimukset

Hallinto-oikeus katsoo, ettei valituksissa mainituista perusteista ole syytä aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen ja asian palauttamiseen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Luvan myöntämisen edellytykset

Tutkimus, jonka tekemiseen lupaa on haettu, liittyy tekopohjavesihankkeeseen, jonka tarkoituksena on turvata Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien vedenhankinta pitkällä aikavälillä.

Tutkimusten tarkoituksena on optimoida imeytysalueen sijaintia ja toimivuutta Vehoniemenharjulla Kangasalan kunnassa sekä selvittää Raikun vedenottamon kaivojen käyttöä ja kaivojen veden laadun eroja nykyistä vedenottoa suuremmalla teholla. Tutkimuksilla pyritään minimoimaan alueen maankäytölle, ympäristölle ja maanomistajille aiheutuvaa haittaa tekopohjavesilaitoksen toiminnan aikana. Kysymys ei ole hankkeen pilkkomisesta pieniin osiin vaan varsinaisen vesitaloushankkeen edellytysten selvittämisestä, johon vanhan vesilain 1 luvun 31 § antaa mahdollisuuden. Tutkimuksista saatavia tuloksia tarvitaan tekopohjavesihankkeen suunnittelussa. Tutkimushanke ja varsinainen tekopohjavesihanke eivät ole samanaikaisia hankkeita, joiden yhteisiä vaikutuksia tulisi tarkastella arvioitaessa tutkimusluvan myöntämisen edellytyksiä.

Hallinto-oikeus katsoo, että ottaen huomioon aluehallintoviraston asettamat lupamääräykset tutkimuksesta ei aiheudu vesilain 9 luvun 8 §:ssä, 2 luvun 5 §:ssä tai ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Tutkimus on tarpeen, jotta suunnitellun tekopohjavesilaitoksen rakentamisessa ja käytössä osattaisiin välttää valittajienkin valituksissaan esiin nostamat uhat haitallisista vaikutuksista, muun muassa haitallisten pitoisuuksien noususta vedenottamolla.

Sillä seikalla, että Tavase Oy:n osakkaat keskustelevat omistuksensa järjestämisestä, ei ole merkitystä tutkimusluvan myöntämisen edellytyksiin.

= = =

Tutkimusten vaikutukset Natura-alueisiin ja suojelukohteisiin

Hakemuksen täydennyksenä aluehallintovirastolle toimitetun Natura-arvion mukaan tutkimusalue sijoittuu pääosin Keisarinharjun-Vehoniemenharjun Natura 2000 -alueelle (FI0316001). Lähin muu suojelualue on Vehoniemen yksityinen luonnonsuojelualue tilalla Riihimäki RN:o 3:79, lähimmillään 195 metrin etäisyydellä koeimeytysalueesta etelään. Yksityinen luonnonsuojelualue on rauhoitettu vuonna 1980 geologisten ja maisema-arvojen perusteella. Luonnonsuojelualue on osittain Natura-alueella.

Puolet Keisarinharjun-Vehoniemenharjun Natura 2000 -alueesta kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Harjujensuojeluohjelma-alue ja Vehoniemenharjun luonnonsuojelualue sijaitsevat lähimmillään noin 740 metrin etäisyydellä koeimeytysalueesta pohjoiseen. Luonnonsuojelualueet ja harjujensuojeluohjelma-alue eivät sijoitu koeimeytysalueen vaikutusalueelle.

Keiniänrannan Natura-alue (FI0338005) sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä koeimeytysalueesta etelään.

Keisarinharjun-Vehoniemenharjun alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon harjumetsien ja tulvametsän luontotyyppien perusteella. Alueen pinta-ala on 268 hehtaaria, ja siitä 83 prosenttia on harjumetsien luontotyyppiä. Imeytysalueen pinta-ala on 4,4 hehtaaria, ja siitä 3,9 hehtaaria sijoittuu Natura-alueelle. Sähkölinjan pituus on 390 metriä, josta 260 metriä kulkee nykyisellä tiellä, ja putkilinjan pituus on noin 1 300 metriä. Ne sijoittuvat nykyisille kulku-urille ja sijaitsevat kokonaan Natura-alueella. Tutkimusalue ja putkilinja kattavat 1,2 prosenttia Natura-alueen pinta-alasta. Sähkölinjat toteutetaan maahan kaivettavalla kaapelilla ja putkilinjat maanpäällisenä.

Imeytyskokeiden ajallinen kesto on 6–8 kuukautta. Imeytyskokeiden suorittaminen ei edellytä puiden kaatamista yksittäisiä puita lukuun ottamatta. Työkoneilla edellytetään liikuttavan vanhoja kulku-uria pitkin. Imeytyksen vaikutusalueeksi on arvioitu vastamäkeen koilliseen, itään tai kaakkoon 100 metriä imeytysalueen lisäksi. Myötämäkeen lounaaseen, länteen ja luoteeseen vaikutusalueen on arvioitu olevan 200 metriä. Sadetus kohottaa maaperän pH-arvoa ja muuttaa kasvillisuutta niin, että ruoho ja heinä hyötyvät ja varpu-, sammal- ja jäkäläkasvit heikkenevät. Kasvillisuuden on arvioitu palautuvan 1–2 kasvukauden jälkeen. Sadetus ei vaikuta puustoon. Imeytysalueella ei ole tavattu uhanalaisia lajeja.

Väärälukon metsäisen niityn alueella pohjavedenpinta on noin 25 metrin syvyydessä maanpinnasta. Imeytyskaivon vaikutuksesta pohjavedenpinnan on arvioitu nousevan 0,5–1,5 metriä.

Tutkimusalueella sijaitsee vuosina 1932–1944 käytössä olleen ampumaradan jäännökset: betonisen näyttösuojan rakenteita, ampumatasanteet ja majan uunin pohjan raunio. Kasvillisuuden peitossa olevat jäännökset on inventoitu Pirkanmaan maakuntamuseon edellyttämällä tavalla. Jäännöksillä ei ole muinaismuistolain mukaista statusta. Jäännökset sijaitsevat imeytysalueen ulkopuolella.

Hallinto-oikeus katsoo, että tutkimus toteutettuna aluehallintoviraston päätökseen sisältyvin määräyksin ei heikennä sanottavasti niitä arvoja, joilla Keisarinharjun-Vehoniemenharjun alue on otettu Natura 2000 -ohjelmaan. Tutkimus ei vaikuta luonnonsuojelualueisiin eikä ampumaradan jäännöksiin.

= = =

Tutkimuksen vaikutus käytössä oleviin vedenottamoihin

Tutkimuksessa harjuun imeytettävä vesi, suunnitelman mukaan enintään

6 000 m3/d, otetaan Tavase Oy:n omistamasta kaivosta Raikun vedenottamolla. Kangasalan Vesi -liikelaitos ottaa jakeluun toimitettavan veden, enimmillään 4 500 m3/d, samasta kaivosta. Kaivosta otettavan vesimäärän lisääntyessä on odotettavissa, että veden mangaanipitoisuus nousee. Valittajat ovat ilmaisseet huolensa myöskin pohjaveden arseenipitoisuuden noususta. Luvan hakija on ilmoittanut vastineessaan, että Tavase Oy:n kaivoissa Kangasalla arseenipitoisuus vuonna 2012 oli 0,2–1,1 µg/1. Talousvesiasetuksen mukainen raja-arvo on 10 µg/l.

Vehoniemen vesiyhtymän porakaivo sijaitsee noin 300 metrin päässä koeimeytysalueen länsipuolella. Tavase Oy:n ilmoituksen mukaan se ei sijaitse koeimeytysalueen ja koepumppausalueen välisellä päävirtausreitillä. Porakaivon vettä käyttää kahdeksan taloutta. Tutkimusalueella on lisäksi yksityisiä kaivoja.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 määrätään, että vedenotto Raikun ottamolta on suoritettava Kangasalan Vesi -liikelaitoksen kanssa sovittavalla tavalla. Vedenottamoille aiheutuviin häiriöihin on varauduttu lupamääräyksillä 4 ja 5.

Näiden lisäksi lupamääräyksen 7 mukaan tutkimusten vaikutuksia on tarkkailtava muun muassa pohjaveden pinnan korkeuteen ja pohjaveden laatuun, alueen kaivoihin ja pohjaveden purkautumiseen liittyen.

Hakemuksen mukaan imeytyskokeen kestoksi on arvioitu 6–8 kuukautta ja jälkitarkkailun kestoksi 2 kuukautta. Tutkimuksen kokonaiskestoksi on arvioitu 2 vuotta. Yhtiö on 14.11.2011 toimittanut hakemussuunnitelman päivityksen, jonka liitteenä on muun muassa 4.11.2011 päivätty alustava alueen pohjaveden tarkkailusuunnitelma. Suunnitelmassa on esitetty pohjaveden laadun tarkkailu ennen kokeen aloittamista, kokeen aikana ja jälkitarkkailun osalta. Ennakkotarkkailun mukaan pohjaveden mangaanipitoisuutta analysoidaan ennakkoon noin 2 kuukautta ennen kokeen aloittamista kaikista suunnitelman mukaisista havaintoputkista ja tutkimusluvan myöntämisen jälkeen kerran kuukaudessa kolmesta havaintoputkesta. Arseenipitoisuutta analysoidaan ennen kokeen aloittamista neljästä havaintoputkesta.

Imeytyskokeen aikana mangaanipitoisuutta havainnoidaan kaikista havaintoputkista 2 viikkoa, 2 kuukautta ja 4 kuukautta kokeen aloittamisen jälkeen sekä kerran ennen kokeen lopettamista. Lisäksi mangaanipitoisuutta havainnoidaan kokeen aikana kerran kuukaudessa kolmesta havaintoputkesta. Arseenipitoisuutta analysoidaan 2 kuukautta kokeen aloittamisen jälkeen sekä kerran ennen kokeen lopettamista. Tarkkailua tarkennetaan tarvittaessa ennakkotarkkailun tulosten perusteella.

Imeytyskokeen jälkitarkkailun aikana mangaanipitoisuutta analysoidaan kaikista havaintoputkista kerran noin kuukausi kokeen lopettamisen jälkeen. Lisäksi mangaanipitoisuutta analysoidaan kolmesta havaintoputkesta kerran kuukaudessa vähintään 2 kuukauden ajan. Jälkitarkkailu on esitetty lopetettavan, kun alueella on palattu ennen koetta vallinneeseen tilanteeseen, sopimalla asiasta Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa.

Raikun vedenottamon osalta tarkkailuohjelma on esitetty laadittavaksi ennen koetta tehtävän poikkeustilanteiden varautumissuunnitelman yhteydessä. Lisäksi Raikun vedenottamo kuuluu myös sosiaali- ja terveysministeriön talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun asetuksen (461/2000) 2 §:n soveltamisalaan. Asetuksen 7 §:n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava säännöllisin tutkimuksin 2 §:ssä tarkoitettua talousvettä. Asetuksen 8 §:ssä on määrätty vedenottamon valvontatutkimusohjelmasta, jossa on otettava huomioon talousvettä toimittavan laitoksen ominaispiirteet.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräykset ovat riittävät varmistamaan vedenottamoiden vedenlaadun talousvetenä käytettäväksi.

Tarkkailun tulosten ilmoittaminen

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 8 mukaan tarkkailun

tuloksista on ilmoitettava paitsi valvontaviranomaisille myös pyynnöstä niille, joiden oikeus tai etu voi olla tiedosta riippuvainen. Normaalista poikkeavat tulokset on ilmoitettava viranomaisille välittömästi. Talousvesikäytössä olevien kaivojen vedenlaatutiedot on toimitettava kiinteistöjen omistajille heti tulosten valmistuttua ja lisäksi terveysviranomaiselle, mikäli tulokset ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön asettamat talousveden laatuvaatimukset. Hallinto-oikeus katsoo, että asetettu raportointivelvoite täyttää myöskin turvallisuuden vaatimukset mahdollisten vedenlaadun muutosten osalta.

Korvaukset

Aluehallintovirasto on määrännyt korvaukset käyttöoikeuksista, joiden perusteella luvan saajalla on oikeus sijoittaa havaintoputkia ja imeytyskaivoja asianosaisten kiinteistöille. Työn suorittamisesta aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset, joita ei voida ennallistaa, ja joiden suuruutta ei etukäteen voida arvioida riittävällä tarkkuudella, on jätetty korvattavaksi jälkeenpäin. Korvausmääräykseen sisältyy mahdollisuus, jonka mukaan molemmat osapuolet voivat viedä asian aluehallintoviraston ratkaistavaksi, mikäli korvauksista ei päästä yksimielisyyteen neuvotellen.

Hallinto-oikeus katsoo, että korvausmääräys on riittävä turvaamaan asianosaisten oikeudet. Käyttöoikeuksista määrätyt korvaussummat ovat riittävät, eikä korvauksia ole syytä muuttaa valituksissa vaaditulla tavalla.

Lupamääräysten riittävyys

Valituksissa on vaadittu lupamääräyksiin tiukennuksia mangaanin ja arseenin huomioon ottamisesta, sähkölinjan rakentamista ilmajohdolla, koneilla kulkemisen rajoittamisesta, käyttöoikeusajan määräämistä kalenteriaikana ja rajoja hakemuksen mukaisesta toiminnasta poikkeamiselle.

Koko hankkeen tarkoituksena on tutkia tekopohjaveden valmistuksen vaikutuksia. Luvan hakijan etu on varmistua tutkimuksella kaikista mahdollisista muutoksista, joita vedenotosta ja takaisin imeytyksestä voi aiheutua. Hallinto-oikeus katsoo, että ei ole tarpeen antaa yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä tulisi tarkkailla ja kuinka tulisi tarkkailla. Yksityiskohtaisen tarkkailusuunnitelman toimittaminen Pirkanmaan ELY-keskukselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaisille hyvissä ajoin ennen kokeiden aloittamista on riittävä varmistamaan asianmukaisen tarkkailun tutkimuksen vaikutuksista.

Tutkimuksen tekemisessä raskaiden koneiden käyttö on välttämätöntä. Lupamääräyksessä 1 määrätään, että toimenpiteet on pyrittävä suorittamaan siten ja sellaisena aikana, että niistä aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Toimenpiteistä on ilmoitettava etukäteen kyseessä olevien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille ja pyrittävä sopimaan näiden kanssa niiden suorittamisesta. Sähkölinja on tehtävä hakemuksessa esitettyä tielinjausta pitkin. Lupamääräyksessä 6 hakija velvoitetaan siistimään työalueet ja saattamaan ne maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon. Hallinto-oikeus katsoo, että määräykset huomioon ottaen sähköjohdon rakentamisella riippukierrejohtona ei haittoja pystytä sanottavasti vähentämään.

Aluehallintoviraston myöntämät käyttöoikeudet ovat voimassa siihen saakka, kunnes aluehallintovirastossa diaarinumerolla LSSAVI/73/04.09/ 2010 vireillä olevaan Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesihanketta koskevaan hakemukseen on saatu lainvoimainen päätös. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut ilmaista määräajan edellä mainitulla tavalla, koska tekopohjavesihankkeen lupahakemus on jo vireillä aluehallintovirastossa ja hakemuksesta annettavassa ratkaisussa käsitellään ainakin osittain samoja rakenteita.

Töidenaloituslupa ja töiden keskeyttäminen

= = =

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston perusteluissaan mainitsemat syyt töidenaloitusluvan myöntämiseen ovat olemassa. Suunnitelmaan sisältyvä työ, jolle töidenaloituslupa on myönnetty, on pohjavesitutkimus, ei tekopohjavesilaitoksen rakentaminen. Pohjavesitutkimus on tarpeen tekopohjavesilaitoksen suunnittelua varten. Työn suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi. Vakuudeksi määrätty 10 000 euroa on riittävä. Tekopohjavesilaitos, jonka tarkoituksena on pitkäjänteisesti turvata usean kunnan vedenhankinta, on ollut pitkän selvittelyn kohteena. Töidenaloituslupaa ei ole syytä kumota eikä keskeyttää aloitettuja töitä. Vakuuden määrää ei ole syytä korottaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Yrjänä Honkavaara, Unto Huttu, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.

= = =

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan ja sen täydennyksessä vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan joko hallinto-oikeudelle tai aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että lupamääräyksiä tiukennetaan ja asianosaisille taataan oikeus saada tietoja kaikista Tavase Oy:n tutkimustuloksista. Asiassa on toimitettava katselmus ja suullinen käsittely. Euroopan unionin tuomioistuimelta on pyydettävä ennakkoratkaisu heikentävistä vaikutuksista, joita tekopohjavesihankkeella on Natura 2000 -verkostoon sisällytettyihin alueisiin. Koetoiminta alueella on kiellettävä, kunnes asiassa voidaan antaa lopullinen ratkaisu.

Valittajat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa, viitanneet tekopohjavesilaitosta koskevasta ympäristölupahakemuksesta annettuihin lausuntoihin ja esittäneet vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevan luvan perusteella on oikeus tutkimusta tehtäessä kulkea valittajien omistamilla mailla, suorittaa kairauksia ja imeytyskokeita sekä aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Maaperätutkimukset on aloitettu vuoden 2013 viikolla 51. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi hankkia käyttöönsä kaikki tekopohjavesihanketta koskeva tutkimusaineisto, joka ei ole ollut viranomaisten käytettävissä päätöksiä tehtäessä.

Toiminta kohdistuu Natura 2000 -verkostoon sisällytettyyn alueeseen ja yksityiseen luonnonsuojelualueeseen sekä rajoittuu Vehoniemen luonnonsuojelualueeseen. Varovaisuusperiaate huomioon ottaen toimintaa voidaan pitää arveluttavana ja alueen luonnonarvojen kannalta vahingollisena. Se on kiellettävä jo vaaran aiheuttamisen perusteella. Ainakin on tehtävä uusi luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi.

Rajoittaessaan omaisuuden käyttöä ja vaarantaessaan ympäristön tekopohjavesihanke estää muun muassa omaisuudensuojaa, elinkeinovapautta ja ympäristöä koskevien perusoikeuksien toteutumisen tai ainakin huomattavasti vaikeuttaa sitä.

Tekopohjavesihankkeen tarpeellisuus on käynyt kyseenalaiseksi Tavase Oy:n perustaneiden kuntien ryhdyttyä vedenhankintaansa koskeviin korvaaviin toimiin. Vesilain mukainen intressivertailu on jäänyt tekemättä. Kun otetaan huomioon haitat, joita hankkeesta aiheutuu, edellytyksiä luvan myöntämiseen ei ole.

Kangasalan Vesi -liikelaitos on selityksessään ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksesta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan muun ohella esittänyt, ettei suunnitellulla imeytyskokeella ole sellaisia vaikutuksia, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut selityksen, jossa se on esittänyt, että valitus hylätään.

Tavase Oy on antanut selityksen ja vaatinut, että valitus hylätään.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella vaatineet, että jos tutkimuslupa myönnetään, tutkimusten loppuun saattamiselle asetetaan määräaika ja Tavase Oy velvoitetaan entistämään käyttämänsä alueet sekä tutkimusten päätyttyä määräajassa poistamaan havaintoputket ja muu tutkimusmateriaali.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä diaarinumero 1977/1/14 ratkaissut B:n ja C:n valituksen vesilain mukaista hallintopakkoa koskevassa asiassa annetusta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 28.4.2014 nro 14/0151/2.

Merkitään, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 18.6.2015 antamallaan päätöksellä nro 72/2015/2 hylännyt Tavase Oy:n hakemuksen, joka koskee Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksen rakentamista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimusta, jonka mukaan asianosaisille on taattava oikeus saada tietoja kaikista Tavase Oy:n tutkimustuloksista

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

3. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimukset suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta hylätään.

4. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

5. Lausuminen hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Edellä ratkaisuosassa mainitun tietojen saamista koskevan vaatimuksen tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viranomaisten hallussa olevat asiakirjat, kuten valvontaviranomaiselle lupamääräyksen 8 mukaisesti toimitetut asiakirjat, ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella julkisia, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Yleisön ja asianosaisten oikeudesta saada tieto viranomaisen asiakirjasta säädetään mainitun lain 3 luvussa.

2. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomio-istuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

3. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin ja 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely ja katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen eivät ole tarpeen asian selvittämiseksi.

4. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään vesilain (264/1961) 1 luvun 31 §:n ja 9 luvun 8 §:n perusteella myöntänyt Tavase Oy:lle luvan suunniteltua tekopohjavesilaitosta varten tehtäviin, päätöksessä mainittuihin tutkimuksiin. Asiassa on A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta harkittava, onko mainitun tutkimushankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkostoon sisällytettyyn alueeseen arvioitava, ovatko vesilain mukaiset edellytykset tutkimusluvan myöntämiseen täyttyneet ja ovatko lupamääräykset riittäviä.

Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin mainitun lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä muinaismuistolaissa ja luonnonsuojelulaissa sekä niiden nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.

Luonnonsuojelulain 65 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohta. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.

Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan vaatimus suunnitelman tai hankkeen vaikutusten asianmukaisesta arvioinnista edellyttää sitä, että on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, tällainen vaara on olemassa, jos objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen (C-127/02, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C-6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ja asia C-418/04, komissio v. Irlanti). Edellytys merkitsee sitä, että jos on epäilyksiä merkittävien vaikutusten aiheutumatta jäämisestä, tällainen arviointi on suoritettava (C-98/03, komissio v. Saksa, C-538/09, komissio v. Belgia).

Kun otetaan huomioon edellä sekä hallinto-oikeuden päätöksessä lausuttu, tutkimushankkeen vaikutukset Keisarinharjun-Vehoniemenharjun Natura 2000 -alueeseen ovat ennalta arvioiden niin vähäisiä, että merkittävien haitallisten, alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin kohdistuvien vaikutusten aiheutuminen on ennalta varautumisen periaatekin huomioon ottaen poissuljettu. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi- ja lausuntomenettely ei siten ole tämän vesilain mukaista tutkimuslupaa koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeen.

Kuten aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa on todettu ja hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenee, tutkimuksista tässä tapauksessa saatava hyöty on niistä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset sekä käyttöoikeuksista maksettavia ja muita korvauksia koskevat määräykset huomioon ottaen tutkimusluvan myöntäminen ei loukkaa Suomen perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia.

Tutkimusalueiden siistimisestä ja muusta kuntoon saattamisesta annettu lupamääräys 6 on tältä osin riittävä. Tutkimukset on saatettava loppuun lupamääräyksestä 9 ilmenevässä määräajassa.

Tutkimuslupaa koskevaa hakemusta ratkaistaessa itse tekopohjavesihanketta koskevan lupahakemuksen vireilläolo aluehallintovirastossa edelleen jatkui. Tekopohjavesihanketta koskevasta aluehallintoviraston päätöksestä on valitettu. Havaintoputkien ja muun tutkimusmateriaalin poistamisesta määräajassa tutkimusten päätyttyä ei siten ole syytä tässä yhteydessä määrätä.

Mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet lisättyinä vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:llä ja luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentilla sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

5. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 6.11.2015