Muu päätös 3227/2015

Ranta-asemakaavan hyväksymistä koskevat valitukset (Inari)

Antopäivä: 11.11.2015
Taltionumero: 3227
Diaarinumero: 921/1/14 ja 964/1/14

Asia Ranta-asemakaavan hyväksymistä koskevat valitukset

Valittajat 1) A ja B sekä C ja D

2) Inarin Luonnonystävät ry ja saamelaiskäräjät

Päätös, jota valitukset koskevat

Rovaniemen hallinto-oikeus 19.2.2014 nro 14/0055/1

Asian aikaisempi käsittely

Inarin kunnanvaltuusto on 28.2.2013 tekemällään päätöksellä (§ 26) hyväksynyt Rahajärven ranta-asemakaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Inarin Luonnonystävät ry:n valitukset enemmälti hyläten kumonnut Inarin kunnanvaltuuston päätöksen kortteleiden 26–31 osalta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kaavoitustilanne, kaava-alue ja kaavan tarkoitus

Noin 1 320 hehtaarin suuruinen kaava-alue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Ivalosta pohjoiseen Ukonjärven ja Rahajärven välisellä alueella, jonka omistavat Metsähallitus ja Inarin yhteismetsä. Alueella on voimassa valtioneuvoston 27.12.2007 vahvistama Pohjois-Lapin maakuntakaava. Maakuntakaavassa alue on osoitettu metsätalous- ja poronhoitovaltaiseksi alueeksi (M-1 4562), joka sisältyy matkailun vetovoima-alueeseen, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeseen (mv 8404). Suunnittelualue kuuluu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeään alueeseen (ma 5965).

Alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Kaava-alue rajoittuu vireillä olevan Inarijärven yleiskaavan ja 13.12.2012 hyväksytyn Ukonjärven osayleiskaavan alueeseen. Pääosa Ukonjärven osayleiskaavan alueesta on kaavassa määrätty asemakaavoitettavaksi. Ranta-asemakaava-alueen välittömässä läheisyydessä ei ole aikaisemmin laadittu ranta-asemakaavoja.

Inarin yhteismetsän pääasiallinen tarkoitus on käyttää omistamiaan alueita metsätalouden harjoittamiseen. Rahajärven ranta-alueella metsätalouden toimenpiteitä rajoittavat muun muassa maakuntakaavan määräykset ja alueen merkittävät maisema-arvot. Yhteismetsän hoitokunta on esittänyt ranta-asemakaavoitusta alueelle tavoitteenaan osoittaa alueelle pääasiassa tavanomaisia loma-asuntojen rakennuspaikkoja. Rahajärven säännöstelystä johtuen rantaviiva on Metsähallituksen valtiomaata, jonka leveys vaihtelee siten, että enimmillään se on lähes 200 metriä rannasta ja pienimmillään valtionmaa on säännöstelyn seurauksena vähitellen vyörynyt järveen ja yhteismetsän omistama maa rajautuu vesialueeseen. Ranta-asemakaavoituksen tullessa vireille myös Metsähallitus on päättänyt osallistua kaavoitukseen.

Rahajärven ranta-asemakaavan alueella on rantaviivaa noin 8,8 kilometriä, ja kaavassa on osoitettu yhteensä 72 loma-asuntojen rakennuspaikkaa (RA) sekä yksi matkailua palvelevien rakennusten korttelialue (RM-1). Kaava-alueella on kolmea eri tyyppiä olevia loma-asuntoalueita. Rannalle tai lähelle rantaa sijoittuvat 39 loma-asuntojen rakennuspaikkaa (korttelit 1–9 ja 12–18), jotka tukeutuvat Rahajärveen. Etäälle rannasta sijoittuvia erähenkisiä, maisemaan ja laajoihin erämaa-alueisiin tukeutuvia rakennuspaikkoja on kaavassa osoitettu kahdelle eri loma-asuntoaluetyypille yhteensä 33. Näistä rakennuspaikoista 20 (korttelit 32–51) sijoittuvat valtatie 4:n taakse yli 100 metrin etäisyydelle valtatiestä ja vähintään 200 metrin etäisyydelle Ukonjärven rantaviivasta. Ukonjärven puolelle sijoittuvat rakennuspaikat sijaitsevat maastossa olevien teiden yhteydessä, eikä uusia tieaukkoja ole tarpeen avata. Saman tyyppistä loma-asumista on kaavassa osoitettu Rahajärvenkaidan rinteille, jonne on osoitettu seitsemän rakennuspaikkaa (korttelit 19–25). Kolmas loma-asuntoaluetyyppi on Rahajärvenkaidan lakialueelle sijoittuvat patikkayhteyden varaan tarkoitetut kuusi erämajaa (korttelit 26–31), joille on kaavassa osoitettu rakennusoikeutta 50 kerrosalaneliömetriä. Kulku näille rakennuspaikoille tapahtuu jalkaisin Kaijanvuononpolun mutkassa sijaitsevalta tien levikkeeltä. Rakennustarvikkeiden siirto rakennuspaikoille on tarkoitus ajoittaa talviaikaan moottorikelkoilla tapahtuvaksi. Erämajoista neljä (korttelit 28–31) sijoittuvat Ukonjärven maisemaan. Kaavassa on annettu erämajojen osalta erityisiä rakentamista koskevia määräyksiä.

Ranta-asemakaavassa osoitettujen rakennuspaikkojen kerrosala on yhteensä 9 190 neliömetriä, josta matkailua palvelevien rakennusten korttelin 11 osuus on 500 kerrosalaneliömetriä. Korttelialueiden tehokkuus (e) on 0,01. Kaikki rakennuspaikat ovat yli 0,5 hehtaarin suuruisia ja isoimmat yli yhden hehtaarin suuruisia. Rakennuspaikkakohtainen rakennusoikeus on 50–150 kerrosalaneliömetriä.

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (202/2005) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Lain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Lain 50 §:n mukaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.

Lain 54 §:n 1 momentin asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Pykälän 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään.

Lain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Lain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun (Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset) sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Lain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Lain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Pykälän 2 momentin mukaan, sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

Artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Valtuuston päätöksen kumoaminen RA-kortteleiden 26–51 osalta

Valittajat ovat katsoneet, että kaavaratkaisu ei edellä mainittujen kortteleiden osalta perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla riittäviin tutkimuksiin eikä kaava täytä lain 39, 54 ja 73 §:ssä asetettuja kaavan sisältövaatimuksia ympäristön-, maiseman- ja luonnonarvojen vaalimisen, yhdyskuntarakenteen toimivuuden, taloudellisuuden ja ekologisuuden sekä ympäristöhaittojen vähentämisen osalta. Kaavaselostuksessa ei ole esitetty suunnitelmia alueen vesihuollosta. Rakennuspaikat on "ripoteltu" tasaisesti koko rantaviivalle, mikä ei valittajien käsityksen mukaan mahdollista yhtenäisten rakentamattomien alueiden säilymistä kaava-alueella.

1. Kaavaratkaisu kyseisten kortteleiden osalta

Kyseessä olevista rakennuspaikoista korttelit 32–51 sijoittuvat melko matalalle valtatie 4:n taakse yli 100 metrin etäisyydelle valtatiestä ja vähintään 200 metrin etäisyydelle Ukonjärven rantaviivasta. Ukonjärven puolelle sijoittuvat rakennuspaikat sijaitsevat maastossa olevien teiden yhteydessä, eikä uusia tieaukkoja ole tarpeen avata. Rahajärvenkaidan lakialueelle sijoittuvat korttelit 26–31 ovat patikkayhteyden varaan tarkoitettuja erämajoja, joille on kaavassa osoitettu rakennusoikeutta 50 kerrosalaneliömetriä. Kulku näille rakennuspaikoille tapahtuu jalkaisin Kaijanvuononpolun mutkassa sijaitsevalta tien levikkeeltä. Rakennustarvikkeiden siirto rakennuspaikoille on tarkoitus ajoittaa talviaikaan moottorikelkoilla tapahtuvaksi. Erämajoista neljä eli korttelit 28–31 sijoittuvat Ukonjärven maisemaan, minkä vuoksi kaavassa on niiden osalta annettu erityisiä rakentamista koskevia määräyksiä. Kaavassa on annettu muun muassa seuraavia määräyksiä rakentamisen osalta:

Rakennus on perustettava maaston mukaisesti. Pengerryksiä tai leikkauksia ei sallita. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kaikki jätevedet on johdettava viemäriverkostoon. Muilla alueilla jätevedet on käsiteltävä valtioneuvoston asetuksen 209/2011 ja kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Kortteleissa 28–31 ikkunan koko saa olla enintään 0,5 neliömetriä. Ukonjärven puoleisella seinällä saa olla enintään kaksi ikkunaa. Kortteleissa 28–31 katemateriaalina tulee olla turve ja rakennuspaikan kaikki rakentamisen yhteydessä pintamaaltaan vaurioituneet alueet tulee turvettaa.

2. Yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologisuus sekä ympäristöhaittojen vähentäminen ja yhtenäiset ranta-alueet

Siltä osin kuin valittajat ovat vaatimuksensa tueksi viitanneet yhdyskuntarakenteen taloudellisuutta ja ekologisuutta koskevaan sisältövaatimukseen, hallinto-oikeus on viitannut jäljempänä koko valtuuston päätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen annettujen hallinto-oikeuden perusteluiden kohdassa "3. Yhdyskuntarakenteen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen" lausuttuun.

Kaavamääräyksissä on annettu kaikkien rakennuspaikkojen osalta vesien suojelemiseksi tarvittavat määräykset. Valittajat eivät ole ympäristöhaittojen ehkäisemisen osalta esittäneet sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että kaavaratkaisu ei tältä osin täyttäisi laissa asetettuja sisältövaatimuksia.

Kaava-alueella on rantaviivaa 8,8 kilometriä, ja karttatarkastelun perusteella kaavassa on osoitettu 14 omarantaista rakennuspaikkaa. Kun otetaan huomioon edellä kuvattu rakennuspaikkojen sijoittuminen huomattavalta osin yli 100–200 metrin etäisyydelle rannasta sekä karttatarkastelun perusteella saatava selvitys kaava-alueella vapaaksi jäävistä ranta-alueista, kaavaa laadittaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti huolehdittu siitä, että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Edellä ja jäljempänä koko valtuuston päätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen annettujen hallinto-oikeuden perusteluiden kohdassa "3. Yhdyskuntarakenteen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen" lausuttu huomioon ottaen syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen kortteleiden 26–51 osalta nyt kyseessä olevilla valitusperusteilla ei ole.

3. Maisema- ja luonnonarvojen selvittäminen ja huomioon ottaminen

Luonnonarvojen osalta on tehty luontoselvitys, joka on osaltaan perustunut 14.8.2010 tehtyyn maastokäyntiin. Alueelta ei ole löytynyt uhanalaisia lajeja. Selvityksen mukaan alueella esiintyy metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä ja vesilain mukaisista suojeltavista luontotyypeistä puroja ja pieniä lampia. Lisäksi metsälain mukaisista kohteista esiintyy kuruja, jyrkänteitä ja niiden välittömiä alusmetsiä. Mustaniemessä on laaja, harvakseltaan mäntyjä kasvava hietikko, joka kuuluu myös metsälakikohteisiin, mikäli se on luonnontilainen. Huomionarvoisimpia kohteista ovat Rahajärvenkaidan rotkomaiset muodostumat sekä Kaijanvaara, jossa rinteiden jyrkkyys ja louhikkoinen maaperä ovat auttaneet säilyttämään vanhempaa puustoa. Alueen metsät ovat pääosin tehokkaassa talouskäytössä. Vanhaa, hakkaamatonta metsää löytyy Ukonjärven ja Rahajärven rannoilta sekä Kaijanvaaran ja Mustavaaran lailta ja Rahajärvenkaidan jyrkänteiden välittömästä lähiympäristöstä.

Luontoselvityksen perusteella kaavassa on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo). Kaavamääräysten mukaan luo-alue on säilytettävä luonnontilaisena. Alueen luonnollista maanpintaa ei saa rikkoa eikä vesiolosuhteita muuttaa.

Kun otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, hallinto-oikeus on katsonut, että kaavaratkaisu perustuu luontoselvitysten osalta maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Maisemavaikutusten osalta on laadittu maisemavaikutusten arviointi, jossa on kuvattu suunnittelualueen suurmaisemaa, kaava-alueen maisemaa ja rakentamista sekä havainnollistettu kahdella kuvalla Ukonjärvelle avautuvaa maisemaa. Yhteenvetona on todettu, että suunnittelualue sopii maisemallisesti hyvin rakentamiseen. Sen sijainti, valmiit tieverkostot, sähkölinja ja talouskäytössä olevat metsät luovat sopivat puitteet loma-asutukselle ilman, että alueen jäljellä olevat maisemalliset ja ympäristölliset arvot kärsivät. Selvityksessä on todettu rakentamisen kannalta hankalimpien paikkojen sijaitsevan Rahajärvenkaidan itä- ja länsirinteillä ja kuvattu kyseisille paikoille rakentamisesta aiheutuvat haitat yleisluontoisesti toteamalla, että suhteellisen jyrkille rinteille rakennettaessa voivat rakentamisaikana syntyneet vauriot olla mittavia ja maisemassa häiritseviä. Tämä pätee ennen kaikkea, jos rakennuspaikkaa ja tielinjausta ei valita huolella ja paikan päällä. Arvioinnissa lisäksi todetaan, että myös rakentamistavan täytyy soveltua ympäristöön, jotta turhilta kaivuilta ja pengerryksiltä vältytään, ja että rinteeseen rakennettaessa täytyy muistaa, että ennen kaikkea huono rakentaminen näkyy kauas ja voi vaikuttaa negatiivisesti koko alueeseen.

Maisemaselvitykseen liitettyjen kuvien taso huomioon ottaen niiden perusteella ei voida vetää johtopäätöksiä kortteleiden 26–31 rakentamisen vaikutuksista maisemaan, ja kortteleiden 32–51 osalta ne ovat vain hieman suuntaa antavia. Viimeksi mainittujen kortteleiden maisemaan sopivuutta arvosteltaessa on kuitenkin otettava maisemaselvityksestä ilmi käyvällä tavalla huomioon niiden sijoittuminen valmiin tieverkon yhteyteen sähköjohtoa varten varatun alueen läheisyyteen alueelle, jonka metsät ovat talouskäytössä. Kun maisemaselvityksestä ilmi käyvän selvityksen lisäksi otetaan huomioon kyseisten kortteleiden sijainti suhteellisen matalalla valtatie 4:n läheisyydessä, hallinto-oikeus on katsonut, että kaavaratkaisu perustuu kyseisten kortteleiden osalta maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Arviointi sisältää kortteleiden 26–31 osalta yleisluontoisia toteamuksia yleensä jyrkille rinteille rakentamisesta. Maisemaselvitykseen liitetyn havainnekuvan perusteella ei voida arvioida kysymyksessä olevien kortteleiden rakentamisen vaikutuksia, eikä hallinto-oikeudelle toimitettuihin kaavoitusasiakirjoihin sisälly muutakaan sellaista tarkempaa arviointia ja havainnemateriaalia, joiden perusteella voitaisiin arvioida puheena olevan rakentamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset maisemaan ja ympäristöön. Kaavaratkaisu ei siten perustu kortteleiden 26–31 osalta maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, ja oikeudelliset edellytykset puuttuvat sen seikan arvioimiseksi, täyttääkö ranta-asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa, 54 §:n 2 momentissa ja 73 §:n 1 momentissa maisema-arvojen ja ympäristön huomioon ottamiselle asetetut vaatimukset. Valtuuston päätös ranta-asemakaavan hyväksymisestä on siten lainvastainen siltä osin kuin siinä on hyväksytty kortteleihin 26–31 osoitettu rakennusoikeus. Kyseisen rakennusoikeuden kumoamisella ei kuitenkaan ole kaavaratkaisun kokonaisuuteen nähden sellaista olennaista merkitystä, että valtuuston päätös olisi tästä syystä kumottava kokonaisuudessaan.

Valtuuston päätöksen kumoaminen RM-1-aluevarauksen eli korttelin 11 osalta

Valittajat ovat vedonneet yhdyskuntarakennetta ja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, elinympäristön laatua, valittajille aiheutuvaa haittaa sekä liikenneturvallisuutta koskeviin sisältövaatimuksiin ja porotaloudelle aiheutuvaan haittaan.

Yhdyskuntarakennetta ja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valitusperusteen osalta hallinto-oikeus on viitannut jäljempänä koko valtuuston päätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen annettujen hallinto-oikeuden perusteluiden kohdassa "3. Yhdyskuntarakenteen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen" lausuttuun.

Kortteli 11 (RM-1) on matkailua palvelevien rakennusten korttelialue, jonne saa sijoittaa myös loma-asuntoja. Alueelle ei saa sijoittaa koiravaljakkoajelua palvelevaa toimintaa. Alueelle on osoitettu koko kaava-aluetta palvelevien matkailupalveluiden rakentamiseen rakennusoikeutta 500 kerrosalaneliömetriä, mitä voidaan pitää vähäisenä. Alue sijaitsee valtatien vieressä osittain valtatien melualueella. Kaavaratkaisu ei nyt kysymyksessä olevalta osin edellä mainituissa olosuhteissa aiheuta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tai 54 §:n 3 momentissa tarkoitettua elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tai kohtuutonta haittaa.

Ranta-asemakaavassa on osoitettu porotalouden kannalta erityisen tärkeä alue ja annettu porotalouden turvaamiseksi aluetta koskeva kaavamääräys. Valittajien esittämillä perusteilla kaavaratkaisua ei edellä ilmi käyvät olosuhteet huomioon ottaen voida pitää porotaloudelle aiheutuvan haitan tai liikenneturvallisuuden osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa ja 54 §:ssä säädettyjen kaavan sisältövaatimusten vastaisena.

Edellä ja jäljempänä koko valtuuston päätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen annettujen hallinto-oikeuden perusteluiden kohdassa "3. Yhdyskuntarakenteen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen" lausuttu huomioon ottaen syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen korttelin 11 osalta nyt kyseessä olevilla valitusperusteilla ei ole.

Valtuuston päätöksen kumoaminen kokonaisuudessaan

1. Lähialueiden kaavoituksen yhteisvaikutus

Valittajat ovat katsoneet, että vireillä olevissa kaavahankkeissa osoitettujen matkailupalvelujen ja muun rakentamisen yhteisvaikutukset olisi tullut selvittää maisema-, ympäristö- ja luonnonarvojen sekä Natura-alueen luonnonarvojen osalta. Lisäksi ei ole otettu huomioon lainkaan kahden vierekkäisen mutta toisiinsa kietoutuvan kaavan eli Rahajärven ranta-asemakaavan ja Ukonjärven osayleiskaavan yhteisvaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan vaikutuksia koskevat selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Vastaavan asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Laissa tai asetuksessa ei ole erikseen säädetty, miten yhtä aikaa vireillä olevien kaavoitushankkeiden yhteisvaikutukset kaava-alueiden ulkopuolisille alueille tulee selvittää.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta tai suunnitelmaa on luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta huomioon ottaen tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Euroopan komissio on vuonna 2000 julkaissut tulkintaohjeen "Natura 2000 - alueiden suojelu ja käyttö, Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset". Tulkintaohje ei ole oikeudellisesti sitova vaan ilmaisee komission käsityksen mainittujen säännösten tulkinnasta.

Tulkintaohjeen kohdassa 4.4.3. esitetään yhteisvaikutusten huomioon ottamisesta muun ohella, että joukko yksinään vähäisiä vaikutuksia voi muodostaa yhdessä merkittävän vaikutuksen. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa pyritään ottamaan tämä huomioon viittaamalla suunnitelmien tai hankkeiden yhteisvaikutukseen. Kyseisessä kohdassa ei määritellä yksiselitteisesti, mitkä suunnitelmat ja hankkeet kuuluvat yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltamisalaan. On tärkeä huomata, että tämän yhteisvaikutusta koskevan säännöksen taustalla on pyrkimys ottaa huomioon kumulatiiviset vaikutukset, jotka myös usein tulevat ilmi vasta ajan myötä. Suunnitelmat tai hankkeet, jotka on hyväksytty aikaisemmin mutta joita ei ole toteutettu tai saatettu loppuun, on sisällytettävä yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltamisalaan. Tulkintaohjeen mukaan oikeusvarmuuden vuoksi näyttäisi tarpeelliselta rajoittaa yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen sellaisiin suunnitelmiin ja hankkeisiin, joiden suunnittelu on jo päättynyt.

Alueella on voimassa Pohjois-Lapin maakuntakaava, jossa on jo yleispiirteisesti sovitettu yhteen kunnan maa- ja vesialueiden käyttö. Maakuntakaava on ohjeena yleiskaavaa laadittaessa. Mikäli alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon, mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään. Kaavaa laadittaessa on mahdollista ottaa huomioon suunnitelmat tai hankkeet, jotka ovat jo päättyneet, hyväksyttyjä mutta keskeneräisiä tai joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että arvioitaessa ranta-asemakaavan laatimisen perusteena olevien tutkimusten ja selvitysten riittävyyttä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja vastaavan asetuksen 1 §:n sekä luonnonsuojelulain 65 §:n kannalta tarkastelu on oikeusvarmuuden vuoksi tarpeellista rajoittaa vain sellaisiin muihin suunnitelmiin, joiden käsittely on jo päättynyt.

Siltä osin kuin valittajat ovat vedonneet lähialueilla vireillä olevaan kaavoitukseen, hallinto-oikeus on todennut, että kyseiset kaavat eivät Rahajärven ranta-asemakaavaa käsiteltäessä ole olleet sellaisia valmiita suunnitelmia, joiden vaikutuksia olisi tullut arvioida yhdessä nyt kysymyksessä olevan ranta-asemakaavahankkeen kanssa.

Ukonjärven yleiskaava on hyväksytty 13.12.2012 eli kysymyksessä olevan kaavahankkeen suunnittelu oli Rahajärven ranta-asemakaavaa hyväksyttäessä jo päättynyt. Ukonjärven yleiskaavan alueesta pääosa on osoitettu asemakaavoitettavaksi (as). Suoraan yleiskaavan perusteella on mahdollista myöntää rakennusluvat vain yhteensä seitsemälle uudelle loma-asunnolle, joista kaksi sijaitsee Ukonjärven rannalla ja viisi Kattajärven rannalla. Asemakaavoitettavaksi määrätyn alueen rakentamisen tarkempi sijoittuminen, määrä, laatu ja tehokkuus selviävät vasta asemakaavoitusvaiheessa, mikä tässä vaiheessa vaikeuttaa vaikutusarviointien tekemistä. Asemakaavoitettavan alueen maankäyttöä koskevat suunnitelmat ovat siten keskeneräisiä, ja alueelle osoitettavan rakentamisen vaikutukset tulevat tarkemmin selvitettäväksi asemakaavoituksen yhteydessä. Suoraan yleiskaavan perusteella tapahtuvalla rakentamisella voi olla lähinnä vain vähäisiä välillisiä vaikutuksia luontoarvoihin johtuen lisääntyvästä Ukonjärven ja ympäristön virkistyskäytöstä.

Inarin Luonnonystävät ry on vaatinut, että Rahajärven ranta-asemakaavan ja Ukonjärven osayleiskaavan toteuttamisen yhteisvaikutukset tutkitaan. Kun otetaan huomioon pelkästään suoraan Ukonjärven osayleiskaavaan perustuvan rakentamisen vähäinen määrä, laatu ja sijoittuminen ja se seikka, että tehdyt arviot voivat olla vain likimääräisiä ennusteita välillisistä vaikutuksista, suoraan Ukonjärven osayleiskaavaan perustuva rakentaminen ei ennalta arvioiden lisää lähialueille ja Natura-alueelle kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta siinä määrin, että sillä olisi merkittävää vaikutusta yhteisarvioinnin lopputulokseen. Näissä oloissa hallinto-oikeus on katsonut, että syytä valituksenalaisen valtuuston päätöksen kumoamiseen sen johdosta, mitä valittaja on lausunut Rahajärven ranta-asemakaavan ja Ukonjärven osayleiskaavan yhteisvaikutusten arvioinnista, ei ole.

Edellä lausuttu huomioon ottaen syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen sen johdosta, mitä valittajat ovat lausuneet eri kaavojen yhteisvaikutusten selvittämisestä, ei näissä oloissa ole.

2. Natura-arvioinnin tarveharkinta

Valittajat ovat katsoneet, että Rahajärven ranta-asemakaavan maisemallisia vaikutuksia ja uuden loma-asutuksen tuoman lisääntyvän kävijämäärän vaikutuksia Natura-alueelle ei ole selvitetty luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tavalla.

Natura 2000 -verkosto on Euroopan unionin yhteinen luonnonsuojelualueiden verkosto. Natura-arvioinnissa niillä luontoarvoilla, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, tarkoitetaan alueen suojelun perusteeksi ilmoitettuja luontodirektiivin liitteessä I mainittuja luontotyyppejä, luontodirektiivin liitteessä II mainittujen lajien elinympäristöjä sekä lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajien elinympäristöjä tai alueella säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen elinympäristöä.

Jäsenmaiden on luontodirektiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti huolehdittavat siitä, että hankkeet eivät aiheuta suojelun perusteena oleville luontoarvoille ja Natura-alueen koskemattomuudelle häiriöitä siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi luontodirektiivin tavoitteisiin. Inarinjärven Natura 2000 -alue (FI 130 0212) on liitetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin (SCI) perusteella. Suojeluperusteena ovat luontotyypit karut kirkasvetiset järvet, luonnonmetsät, puustoiset suot, vaihettumis- ja rantasuot, kallioiden pioneerikasvillisuus ja silikaattikalliot. Natura-alueelle avautuva maisema ei ole erikseen ollut alueen suojeluperusteena. Lisäksi noin 89 960 hehtaarin suuruisella Natura-alueella esiintyy muutama lintudirektiivin liitteen I lintulajeista. Euroopan komission edellä mainitun tulkintaohjeen kohdan 4.6.3. mukaan direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu.

Natura-arvioinnin tarpeen osalta kaavaselostuksessa on todettu muun muassa, että Rahajärvi ei kuulu Natura-alueeseen. Inarijärven yleiskaava ja Ukonjärven osayleiskaava-alueen asemakaavoittaminen ovat Inarijärven Natura-alueelle vaikutuksiltaan merkittäviä. Rahajärven ranta-asemakaava-alue sijaitsee voimatalouden vuoksi säännöstellyn järven rannalla, ja kaavaan jätevesien käsittelyn osalta otetut suojelumääräykset huomioon ottaen Natura-arvioinnin tarveharkinnassa on todettu, että kaavan ei voida katsoa niin merkityksellisesti vaikuttavan Natura-alueeseen, että kaavoituksen johdosta olisi tehtävä Natura-arviointi. ELY-keskus on katsonut tarveharkinnan riittävän, eikä se ole vaatinut Natura-arviointia laadittavaksi kaavoitusprosessissa.

Kuten edellä on todettu, Rahajärven ranta-asemakaavassa on osoitettu yhteensä 72 loma-asuntojen rakennuspaikkaa (RA) sekä yksi matkailua palvelevien rakennusten korttelialue (RM-1), jolle on osoitettu rakennusoikeutta 500 kerrosalaneliömeriä. Osa rakentamisesta nojautuu Rahajärveen ja osa sijaitsee Ukonjärven puolella valtatien varrella. Kaava-alue on ranta-asemakaavaksi laaja eli noin 1 320 hehtaaria. Kaava-alue ei rajaudu välittömästi noin 89 960 hehtaarin suuruiseen Inarijärven Natura-alueeseen mutta on sen läheisyydessä. Natura-alueelle avautuva maisema ei ole erikseen ollut alueen suojeluperusteena. Kaavassa on annettu jätevesien käsittelyn osalta tarpeelliset suojelumääräykset. Kaavassa osoitetun lomarakentamisen aiheuttamasta virkistyskäyttöpaineesta osa todennäköisesti kohdistuu lähialueella sijaitsevalle osalle Inarijärven Natura-aluetta. Kun otetaan huomioon kaavassa osoitetun rakentamisen määrä, laatu ja sijoittuminen, hallinto-oikeus on kuitenkin edellä ilmi käyvissä olosuhteissa katsonut, että kaavaratkaisun ei voida ennalta arvioiden katsoa aiheuttavan suojelun perusteena oleville luontoarvoille ja Natura-alueen koskettomuudelle häiriöitä siinä määrin, että nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi luontodirektiivin tavoitteisiin. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen sen johdosta, mitä valittajat ovat lausuneet Natura-tarveharkinnasta ja -arviosta, ei näissä oloissa ole.

3. Yhdyskuntarakenteen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen

Valittajat ovat todenneet, että kaavassa osoitetut uudet alueet eivät millään tavoin liity kunnan muihin jo olemassa oleviin matkailupalvelualueisiin, joten ne eivät edistä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä edellytettyä yhdyskuntarakenteen ekologista kestävyyttä eivätkä ne tukeudu mainitun lainkohdan ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämin tavoin olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen.

Ranta-asemakaava-alue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Ivalon taajamasta pohjoiseen valtatie 4:n varrella, ja sen läpi kulkee sähkölinja. Alue on pääosin metsätalouskäytössä. Alueella on valmiina tiestöä. Kaavaselostuksen mukaan kaavan toteuttamisella edistetään Ivalon taajaman läheisyyteen sijoittuvaa matkailupalveluiden ja loma-asumisen sijoittamista jo olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Kun otetaan huomioon alueella jo oleva tiestö, läheisellä Ukonjärven ranta-alueella jo tapahtunut rakentaminen ja alueen sijainti valtatie 4:n varrella sekä se seikka, että kaava-alue sijoittuu lähelle Ivalon taajaman palveluita, kaavaratkaisu täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamiselle ja 39 §:ssä ja 54 §:n 4 momentissa asemakaavan sisältövaatimuksille asetetut vaatimukset yhdyskuntarakenteen toimivuuden, taloudellisuuden ja ekologisen kestävyyden osalta. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen nyt kysymyksessä olevalla valitusperusteella ei siten ole.

4. Maakuntakaavan vastaisuus

Maakuntakaavassa Rahajärven ranta-asemakaavan alue on osoitettu metsätalous- ja poronhoitovaltaiseksi alueeksi (M-1 4562), joka sisältyy matkailun vetovoima-alueeseen, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeseen (mv 8404). Suunnittelualue kuuluu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeään alueeseen (ma 5965).

Maakuntakaavassa on osoitettu merkinnällä M-1 pääasiassa metsätalouteen ja poronhoitoon tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin. Merkinnällä mv on osoitettu matkailun vetovoima-alueita, jotka ovat matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueita. Kyseisiä alueita tulee kehittää matkailukeskusten, maaseutumatkailun, palvelujen ja reitistöjen yhteistoiminnallisena kokonaisuutena alueen pääkäyttötarkoituksen kanssa yhteen sopivalla tavalla. Maakuntakaavassa alueelle osoitettu ma-merkintä huomioon ottaen alueen suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen.

Mikäli alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 4 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon, mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavan tulee olla ohjeena yleiskaavaa laadittaessa. Vaikka maakuntakaavan tulee edellä mainituissa olosuhteissa olla ohjeena yksityiskohtaisempaa kaavaa laadittaessa, maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan kuitenkin yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa tai aluevarauksesta voidaan myös tietyltä osin luopua, mikäli maakuntakaavan keskeiset ratkaisut ja tavoitteet eivät sen vuoksi vaarannu.

Kaavaselostuksesta käy ilmi muun muassa seuraavaa: Kaava-alueen pääasiallisiksi maankäyttömuodoiksi on maakuntakaavassa osoitettu metsätalous ja poronhoito, jotka ovat rinnakkaisia pääkäyttötarkoituksia. Alue sisältyy kuitenkin myös maakuntakaavassa osoitettuun matkailun vetovoima-alueeseen, jossa on tavoitteena kehittää matkailua ja virkistystä. Maakuntakaavassa on siten osoitettu alueelle kolme maankäyttömuotoa, jotka tulee kaavoituksessa sovittaa keskenään yhteen. Maakuntakaavan kaavaselostuksessa on erilaisilla M-merkinnöillä osoitettujen alueiden osalta todettu muun muassa, että noiden alueiden suureen kokoon nähden pienet, muuhun käyttötarkoitukseen otettavat alueet eivät sanottavasti haittaa pääkäyttötarkoitusta, kun ne sijoitetaan ottaen huomioon muu käyttö eikä niitä sijoiteta erityisen kriittiseen paikkaan. Haitatakseen sanottavasti pääkäyttötarkoitusta ja muuttaakseen alueen luonnetta täytyy muun käytön aiheuttaa niin suuria muutoksia, että se vähentäisi merkittävästi M-1-alueilla metsätalouden tuloa ja työpaikkoja, vähentäisi merkittävästi paliskunnan tasolla porotalouden puhdasta tuottoa tai hankaloittaisi suuresti poronhoitotyötä.

Ranta-asemakaavassa on osoitettu porotalouden kannalta erityisen tärkeä alue, jota koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle ei saa sijoittaa porojen kuljettamista haittaavia rakennuksia, rakennelmia tai laitteita.

Kun otetaan huomioon maakuntakaavassa osoitetun M-1-alueen laajuus ja Rahajärven ranta-asemakaavassa vapaa-ajanasumiseen ja matkailupalveluille osoitetun rakentamisen määrä, sijoittuminen ja rakentamiseen tarkoitettujen alueiden laajuus sekä porotalouden turvaamiseksi annettu kaavamääräys, kaavaratkaisussa osoitettu maankäyttö ei sanottavasti haittaa tai muuta toiseksi maakuntakaavassa osoitettuja alueen (M-1 4562) pääasiallisia käyttötarkoituksia eli metsätaloutta ja poronhoitoa. Kun lisäksi otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu maisema-arvoista, kaavaratkaisun ei voida katsoa vaarantavan maakuntakaavan keskeisiä ratkaisuja ja tavoitteita nyt kysymyksessä olevalta osin, ja maakuntakaava on siten ollut maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentissa ja 54 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla soveltuvin osin ohjeena ranta-asemakaavaa laadittaessa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen nyt kysymyksessä olevalla valitusperusteella ei siten ole.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti, valittajille ei tule määrättäväksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian, ja Aila Kovala.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Inarin kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että Ukonjärvelle avautuvat jyrkässä rinteessä sijaitsevat rakennuspaikat (korttelit 32–51) ja valtatien vieressä sijaitseva RM-1-varaus (kortteli 11) kumotaan. Inarin kunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet asiassa hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Rahajärven ranta-asemakaavaa laadittaessa ei ole selvitetty sen yhteisvaikutuksia Ukonjärven osayleiskaavan kanssa. Kaavojen yhteisvaikutusten selvittäminen tarkoittaisi sen arvioimista, kuinka suuri ja mikä osa Ukonjärven ranta-alueista voidaan osoittaa rakentamiseen ja miltä osin Ukonjärven maisemia voidaan muuttaa rakentamisella. Nämä ratkaisut on tehty jo Ukonjärven osayleiskaavassa, kun maisemallisesti aroille alueille on osoitettu paikoin suuriakin matkailupalvelualueita. Osayleiskaava on sitovana ohjeena asemakaavaa laadittaessa, joten nämä alueet tulee tulevassa asemakaavassa osoittaa juuri tähän tarkoitukseen.

Rahajärven ranta-asemakaava-alueen erottaa Ukonjärven rannasta monin paikoin vain valtatie 4:n tiealue. Ranta-asemakaavan itäiset korttelit ovatkin tosiasiassa Ukonjärven ranta- ja maisema-alueelle sijoittuvaa rakentamista.

Rahajärven ranta-asemakaavaa laadittaessa olisi pitänyt selvittää myös sen yhteisvaikutukset laajemman Inarijärven yleiskaavan kanssa. Inarijärven yleiskaava, jonka laadinta on vielä kesken, rajoittuu Rahajärven ranta-asemakaavan ja Ukonjärven osayleiskaavan alueisiin.

Rantarakentamiseen ja maisemaan liittyvien kysymysten lisäksi yhteisvaikutusten arvioinnin tarve koskee erityisesti sitä, että näissä kolmessa kaavassa ollaan sijoittamassa matkailupalvelutoimintoja Ukonjärven ranta-alueille. Rahajärven ranta-asemakaavassa osoitetaan RM-1-alue Ukonjärven osayleiskaavan RM-1-alueen viereen valtatien luoteispuolelle. Ukonjärven osayleiskaavassa osoitetaan vielä RM-alue hieman edellä mainituista alueista etelään ja kaksi R-aluetta Sovintovaaran rinteeseen. Inarijärven yleiskaavaluonnoksessa osoitetaan noin 1,5 kilometriä edellä selostetusta RM-alueiden ryppäästä pohjoiseen RM-1/v-alue. Tämän suuren matkailualueiden keskittymän vaikutuksia ei ole selvitetty erillisissä kaavoissa yksittäisten varausten osalta eikä niiden yhteisvaikutusten osalta yleispiirteisemmässä maankäyttösuunnitelmassa. Varausten sijoittamisen ja vaikutusten arvioinnin tulee perustua laajempaan yhteisvertailuun joko koko suunnittelualueen kattavassa yleiskaavassa tai maakuntakaavassa. Myös ELY-keskus on erityisesti Ukonjärven osayleiskaavan valmistelun yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että Inarijärven alueella on vireillä useita eri kaavoja, joissa kaikissa ollaan osoittamassa järven rannoille huomattavasti matkailupalvelurakentamista.

Rahajärven ranta-asemakaava ei siten perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kokonaistarkastelun puute rasittaa myös kaavaselostuksen Natura-arvioinnin tarveharkintaa. Natura-arviointivelvoitteen syntymistä ei ole selvitetty luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tavalla.

Uudet matkailupalvelualueet Rahajärven ranta-asemakaavassa ja Ukonjärven osayleiskaavassa eivät liity kunnan jo oleviin matkailupalvelualueisiin. Ne eivät siten edistä yhdyskuntarakenteen ekologista kestävyyttä eivätkä tukeudu olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Rahajärven ja Ukonjärven etäisyys Ivaloon on noin 10 kilometriä ja Ukonjärven alue muodostaa kauniin erämaisen osuuden ajettaessa Ivalosta Inariin. Tälle välille sijoittuu jo Karhunkiven matkailupalvelukeskittymä noin neljä kilometriä Ukonjärven pohjoispäästä Inarin suuntaan. Ukonjärven alueen osoittaminen matkailualueiden keskittymäksi tarkoittaisi, että Ivalon ja Inarin välillä ei olisi enää lainkaan koskematonta Inarijärven luontoa, vaan tienvarret olisivat täynnä matkailuyrityksiä. Nykyinen matkailutoiminta nojautuu Ukonjärven alueen koskemattomaan luontoon ja hienoihin maisemiin.

Rahajärven ranta-asemakaavan RM-1-varaus on maakuntakaavan vastainen. Maakuntakaavan matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue -rajaus ulottuu yhtenäisenä vyöhykkeenä Inarin kirkonkylän länsipuolelta Nellimin kylän itäpuolelle, joten se on hyvin laajasti ja karkeasti rajattu alue, jolla ei voida perustella alueen varsinaisista maakuntakaavavarauksista (M-1 ja ma) poikkeavia kaavaratkaisuja. Alueen maakuntakaavassa osoitetun pääkäyttötarkoituksen ensisijaisuus on todettu myös matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue -merkintään liittyvässä kaavamääräyksessä.

Ukonjärven ranta-alueelle ja maaston korkeimmalle kohdalle Rahajärvenkaidan huipulle sijoitetut rakennuspaikat ovat Ukonjärven kannalta maisemallisesti niin keskeisessä paikassa, että ne tuhoaisivat alueen luonnonmaiseman. Hallinto-oikeuden näkemykset kortteleiden 32–51 rakennuspaikkojen korkeusasemista ja olemassa olevien metsäautoteiden merkityksestä kortteleiden maisemallisten vaikutusten suhteen eivät ole perustuneet todelliseen tietoon. Myös hallinto-oikeuden näkemys siitä, että laaditut havainnekuvat olisivat edes hieman suuntaa antavia, on perusteeton. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat ristiriitaiset, kun se on pitänyt samaa selvitystä puutteellisena kortteleiden 26–31 osalta, mutta riittävänä kortteleiden 32–51 osalta. Ukonjärven pinnan tasolta katsottaessa Rahajärvenkaidan huipulla sijaitsevat rakennuspaikat eivät näkyisi ollenkaan niin häiritsevinä maisemakuvassa kuin korkealla avoimessa rinteessä olevat korttelit 32–51. Rahajärven ranta-asemakaavan maisemaselvitykset eivät ole riittäviä koko kaavan eivätkä korttelien 32–51 osalta. Rahajärven ranta-asemakaavassa alueelle suunniteltu rakentaminen ja matkailupalvelutoiminta eivät huolellisesti suunniteltuinakaan sovellu maisemallisesti erittäin arvokkaalle ja herkälle Ukonjärven ranta-alueelle.

Rahajärven ranta-asemakaavassa Ukonjärven puolelle osoitettu RM-1-alue muodostaa yhdessä Ukonjärven osayleiskaavan kanssa merkittävän matkailupalvelualueiden keskittymän valittajien omistamien kiinteistöjen viereen lahden lounaispohjukkaan. Rahajärven ranta-asemakaavan ja Ukonjärven osayleiskaavan RM-1-alueet avautuvat maisemallisesti haitallisesti suoraan Ukonjärven vesialueelle.

Matkailukeskittymän sijoittaminen tällä hetkellä rakentamattomalle Ukonjärven ranta-alueelle valittajien asuntoinaan ja A:n ja B:n pohjoisen erämaaluonnon maisema-arvoihin nojautuvan Idoli Oy:n sijaintipaikkana käyttämien kiinteistöjen eteen tulisi aiheuttamaan valittajien elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. RM-1-alue sijaitsisi 20 metrin korkeudella suoraan valittajien kiinteistöjen vesimaisemassa. Tätä haitallista vesimaiseman muutosta ei kompensoi se, että kortteli sijaitsee valtatien melualueella. Lisäksi on otettava huomioon, että Rahajärven ranta-asemakaavan tarkoituksena on ensisijaisesti loma-asumisen järjestäminen kaava-alueella eikä matkailupalvelujen sijoittamisen ohjaaminen Ukonjärven tai laajemmin Inarijärven rannoille.

2) Inarin Luonnonystävät ry on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Inarin kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että korttelit 34–51 Ukonjärveen viettävältä rinteeltä ja Ukonjärven länsipäähän osoitettu RM-1-alue kumotaan.

Valituksen liitteenä on saamelaiskäräjien 28.3.2014 päivätty kirjoitus Rahajärven ranta-asemakaavasta, jossa saamelaiskäräjät ilmoittaa yhtyvänsä yhdistyksen valitukseen.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Inarijärven lounaiskulmaan on suunnitteilla useita eritasoisia kaavoja samaan aikaan. Koska Rahajärven ranta-asemakaavan suunnitteluvaiheessa mikään näistä kaavoista ei ollut valmis, kaavoittaja on katsonut, ettei niiden yhteisvaikutuksia tarvitse tutkia. Valmiina kaavat olisivat todennäköisesti vaikuttaneet Rahajärven ranta-asemakaava-alueen oikeudellisiin ratkaisuihin. Rahajärven ranta-asemakaavan kaavaratkaisu ei massiivisuudessaan myöskään perustu mihinkään voimassa olevaan yleiskaavaan.

Varsinaista Inarijärveä koskevat laajat yleiskaavat ovat kesken. Hallinto-oikeus palautti yhdistyksen valituksesta Ivalon alueen yleiskaavan uuteen käsittelyyn Inarijärven rantojen osalta. Inarijärven yleiskaava on ollut esillä vuonna 2011. Vuonna 2012 kunta hyväksyi Paavisvuono-Apajalahden ranta-asemakaavan, jonka hallinto-oikeus kumosi yhdistyksen valituksesta, sekä Rahajärven ranta-asemakaavan viereisen Ukonjärven osayleiskaavan. Yhdessä nämä kaavat ovat lisäämässä samalle lähialueelle yli 10 000 vuodepaikkaa kaupalliseen tai yksityiseen käyttöön. Myös Inarin kirkonkylän kaavassa ollaan osoittamassa runsaasti uutta matkailurakentamista.

Rahajärven ranta-asemakaavassa ei ole otettu huomioon yhteisvaikutusta Ukonjärven osayleiskaavan kanssa eikä myöskään läheisten laajojen yleiskaavojen vaikutuksia, mikäli ne toteutuvat esitetyn kaltaisina. Rahajärven ranta-asemakaavan hyväksymisestä päätettäessä Ukonjärven osayleiskaava oli jo hyväksytty. Ukonjärven melko massiivisen rakentamisen vaikutuksia olisi tullut tarkastella Rahajärven ranta-asemakaavaa hyväksyttäessä, koska kaavat nivoutuvat toisiinsa. Kaavojen yhteiselle rajalle on osoitettu melkoinen määrä sekä matkailu- että lomarakennusmerkintöjä, jolloin niiden yhteisvaikutus pienellä alueella on huomattava. Erityisen huomattava tämä yhteisvaikutus on poronhoidolle. Kummankin kaava-alueen läpi kulkee tärkeä poronkuljetusreitti läheiseen Vittakurun erotusaitaan. Hammastunturin paliskunnalle ei ole annettu riittävää tietoa näistä yhteisvaikutuksista, jotka näyttävät sulkevan molemmat poronkuljetusreitit sekä Tielaitoksen myöntämän ylityspaikan kohdalta Ukonjärven perukasta että Rahajärveltä molempien rantojen osalta rakennettavan Kaijanvuonon läpi.

Rahajärven ranta-asemakaavan vaikutusta Inarijärven Natura-alueeseen ei ole selvitetty tarveharkintaa pidemmälle, vaikka Ukonjärven ja Rahajärven kaavat mahdollistavat yhdessä useiden satojen kesäasukkaiden lisäpaineen alueelle. Natura-alue kulkee Ukonjärven poikki ja sivuaa läheltä kaava-alueen Ukonjärven puoleista rantaa. Ukonjärven osayleiskaavassa osoitettu satama-alue tulee palvelemaan myös Rahajärven kaava-alueen veneilyä Ukonjärven kautta Inarijärvelle. Tulisi selvittää, kuinka monta käyntiä tämä määrä lomailijoita tulee lisäämään Inarijärven Natura-alueelle ja minkälaisella kalustolla lomailijat liikkuisivat alueella. Ainakin Ukonjärven puoleisella Natura-alueella käyttöpaine tulee lisääntymään voimakkaasti.

Maakuntakaavassa Rahajärven ranta-asemakaava-alueen itäosa eli Rahajärvenkaidan Ukonjärven puoleinen osa on merkitty Inarijärven matkailun kehittämisvyöhykkeeksi, mutta samalla myös maisema-alueeksi. Maisema-alue ei ole ainoastaan Inari–Ivalo-tien kaunein osa, vaan myös valtakunnallisesti merkittävä tienosa, josta avautuu maisema inarinsaamelaisten muinaisiin pyhiin paikkoihin Ukkoon ja Ahkuun, jotka hallitsevat maisemaa itse Ukonjärven kanssa. Ukonjärven vanha nimi on ollut Pasmusjavri, joka merkitsee Kaikkein Pyhintä järveä.

Maisema ei ole merkittävä ainoastaan kaava-alueelta katsottuna, vaan myös mainituilta pyhiltä paikoilta katsottuna. Tämän vuoksi maisema-alueelle sijoitetut korttelit 34–51 tulee poistaa kaavasta, sillä ne sijaitsevat Ukonjärveen jyrkästi putoavalla rinteellä jopa 80 metrin korkeudella järven pinnasta. Kortteleita on mahdotonta sijoittaa rinteeseen siten, että rakennukset valoineen tai niille johtavien teiden leikkaukset eivät näkyisi kauas. Kaavoittajan mukaan kortteleihin johtaa jo nyt metsätienpohjat, mutta todellisuudessa kyse ei ole valmiista henkilöautokelpoisista teistä, vaan maastourista, joita on tuntuvasti parannettava. Lisäksi on otettava huomioon kortteleihin merkitty melko massiivinen rakennuspinta-ala.

Ivalo–Inari-tietä eli Jäämeren väylää koskee määräys, jonka mukaan sitä kehitetään kansainvälisenä liikennekäytävänä, jonka maankäytön suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota liikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen. Rahajärven tienristeys on jo nykyisin Ivalo–Inari-tien vaarallisimpia paikkoja. Matkailutoimintojen osoittaminen alueelle kasvattaa onnettomuusriskiä.

Rahajärven tienhaaran RM-1-merkintä on liian lähellä tärkeää poronkuljetusväylää. Kuljetettaessa poroja talvella Vittakurun erotusaitaan, ne villiintyvät helposti vähäisestäkin ylimääräisestä häiriöstä. Poroja paimennetaan erotusaitaa kohti lähinnä moottorikelkoilla, mutta jo yksi irti päässyt koira voi aiheuttaa porojen hajaantumista.

Kaavaselostukseen liitetty luontoselvitys on puutteellisesti valmisteltu. Selostuksesta käy ilmi, että alueella on käyty vain kerran ja silloinkin ilmeisen väljästi liikkuen lintuhavaintojen vähäisyydestä päätellen. Selvityksessä tulisi näkyä, milloin ja kuinka kauan alueella on liikuttu ja miten tarkasti alue on tutkittu. Alueella tulee lisäksi käydä vähintään kahdesti eli lintujen pesintäaikaan ja parhaaseen kasvien tunnistusaikaan. Selvityksessä ei puhuta mitään kasvillisuudesta, hyönteisistä, sammakkoeläimistä tai nisäkkäistä. Myöskään metson soidinpaikkoja tai mahdollisten uhanalaisten lajien pesä- tai kasvupaikkoja ei ole selvitetty. Uhanalaisluokituksen pohjana on käytetty vanhentunutta tietoa, kun saatavilla olisi ollut luokituksen päivitetty versio vuodelta 2010.

Kaavan maisemaselvitys on laadittu liian suppeasti. Maisemaselvityksessä ei ole tarkasteltu sitä, kuinka kauas alueen korttelit ja niitä tukeva infrastruktuuri näkyvät haitallisesti. Asiaa olisi pitänyt hahmottaa myös riittävin havainnekuvin. Kaavaselostuksen kuvat ovat ylivalottuneita ja hyvin viitteellisiä. Erityisesti tämä koskee kortteleita 34–51, joiden aiheuttama valosaaste ja rakennukset tiejärjestelyineen tulevat vaikuttamaan Inarijärven Natura-alueen ja Ukonjärven pyhien paikkojen erämaisuuteen. Korttelit 34–51 näkyvät sekä Ukonjärven vastarannan Ukolta ja Ahkulta että erityisesti Sovintovaaran näköalapaikalta. Kyseessä on valtakunnallisesti tärkeä maisema-alue. Kortteliteiden ja rakentamisen yhteydessä tehtävien maansiirtojen jäljet näkyvät kauas.

On kyseenalaista, täyttääkö Rahajärven ranta-asemakaava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskeisiä perusteita etenkin, kun kaava ei suoraan tukeudu olemassa oleviin matkailu- tai lomarakennuskeskittymiin. Kaava on hajanainen ja epätaloudellinen varsinkin, kun alu­eella ei toistaiseksi ole minkäänlaista infrastruktuuria.

Inarin kunnanhallitus on valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään. Korttelit 32–51 muodostavat harvan, jopa haja-asutusmaisen nauhan Ukonjärvelle avautuvaan rinteeseen. Tämä rakentamisen määrä yksinään ei edellyttäisi asemakaavatasoista suunnittelua.

Metsähallitus on valitusten ja kunnanhallituksen selityksen johdosta antamassaan lausunnossa yhtynyt kunnanhallituksen selitykseen.

Inarin yhteismetsä on valitusten ja kunnanhallituksen selityksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella esittäneet, että korkein hallinto-oikeus järjestäisi alueella katselmuksen erityisesti maisemallisten kysymysten selvittämiseksi, jos se ei katso voivansa kumota Rahajärven ranta-asemakaavaa pelkän asiakirjanäytön perusteella.

Inarin Luonnonystävät ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Inarin Luonnonystävät ry:n ja saamelaiskäräjien valitusta saamelaiskäräjien tekemänä.

3. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Inarin kunnanvaltuuston päätökset kumotaan korttelialueiden 32–51 osalta.

Muilta osin valitukset hylätään, eikä hallinto-oikeuden päätöstä muuteta.

4. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Katselmus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Tutkimatta jättäminen

Saamelaiskäräjät ei ole valittanut Inarin kunnanvaltuuston päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Sen vuoksi sillä ei ole oikeutta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

3. Inarin kunnanvaltuuston päätöksen lainmukaisuus

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (202/2005) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihto­ehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 1 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 2 momentin mukaan ranta-asemakaavasta on muutoin voimassa, mitä asemakaavasta säädetään.

Rahajärven ranta-asemakaavassa osoitetaan loma-asuntojen korttelialueet (RA) 32–51 Rahajärvenkaidan Ukonjärven puoleiseen rinteeseen valtatie 4:n ja pääosin sen vieressä kulkevan sähköjohdon yläpuolelle. Korttelialueiden 32–48 rakennuspaikkojen rakennusoikeus on 150 kerrosalaneliömetriä ja korttelialueiden 49–51 120 kerrosalaneliömetriä. Kaavamääräysten mukaan loma-asunnon rakennuspaikalle saa rakentaa yhden loma-asuinrakennuksen ja sen lisäksi yhden varaston ja yhden saunarakennuksen, jotka kaikki lasketaan rakennuspaikalle osoitettuun rakennusoikeuteen.

Ranta-asemakaavan selostuksessa on todettu, että Rahajärvenkaidan Ukonjärven puoleiselle rinteelle sijoittuu 20 rakennuspaikkaa, jotka sijoittuvat nelostien taakse yli 100 metrin päähän tiestä ja vähimmillään yli 200 metrin päähän Ukonjärven rannasta. Rakennuspaikat osoitetaan maastossa olevien teiden yhteyteen eikä uusia tieaukkoja ole tarpeen avata Ukonjärven maisemaan.

Kaavaselostukseen sisältyy myös kaavan maisemavaikutusten arviointi, jonka mukaan suunnittelualueen hankalimmat rakennuspaikat sijaitsevat Rahajärvenkaidan itä- ja länsirinteillä. Suhteellisen jyrkille rinteille rakennettaessa käy helposti niin, että rakentamisaikana syntyneet vauriot ovat mittavia ja maisemassa häiritseviä. Tämä pätee ennen kaikkea, jos rakennuspaikkaa ja tielinjausta ei valita huolella ja paikan päällä. Myös rakentamistavan täytyy soveltua ympäristöön, jotta turhilta kaivuilta ja pengerryksiltä vältytään. Rinteelle rakennettaessa täytyy muistaa, että ennen kaikkea huono rakentaminen näkyy kauas ja voi vaikuttaa negatiivisesti koko alueeseen. Kaavaselostuksessa on lisäksi kaksi kuvaa, joista ainakin toinen on otettu Ukonjärveltä Rahajärvenkaidan suuntaan. Toisessa kuvassa voi heikosti erottaa rinteeseen sijoitettuja rakennuksia.

Pohjois-Lapin maakuntakaavassa Rahajärvenkaidan itärinne on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi (ma 5965). Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen.

Rahajärvenkaidan itärinne on maisemallisesti merkittävä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kaava-asiakirjoihin sisältyvän selvityksen perusteella ei ole mahdollista arvioida korttelialueiden 32–51 maisemallisia vaikutuksia erityisesti Ukonjärven suuntaan. Asiaa ei ole selvitetty kaavaselostukseen sisältyvässä kaavan maisemallisten vaikutusten arvioinnissa eikä muussakaan kaava-aineistossa. Myöskään kaavaselostukseen sisältyvät heikkolaatuiset kuvat eivät kerro mainittujen korttelialueiden maisemallisista vaikutuksista. Kaava-asiakirjojen perusteella ei siten ole mahdollista arvioida, täyttääkö Rahajärven ranta-asemakaava korttelialueiden 32–51 osalta maakuntakaavan ohjeena olemista ja maisema-arvojen huomioon ottamista koskevat ranta-asemakaavan sisältövaatimukset. Tämän vuoksi Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Inarin kunnanvaltuuston päätökset on kumottava korttelialueiden 32–51 osalta.

Muilta osin valitukset hylätään. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut

Osittain asian laatuun ja osittain sen lopputulokseen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.

 
Julkaistu 11.11.2015