Muu päätös 3399/2015

Valitukset pohjaveden ottamista koskevassa vesitalousasiassa (Lappeenranta)

Antopäivä: 23.11.2015
Taltionumero: 3399
Diaarinumero: 1123/1/15 ja 1129/1/15

Asia Valitukset vesitalousasiassa

Valittajat 1) A ja B

2) C

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 13.3.2015 nro 15/0058/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 11.3.2014 päätöksellään nro 33/2014/2 myöntänyt Lappeenrannan Lämpövoima Oy:lle luvan pohjaveden ottamiseen Lappeenrannan kaupungin Haukilahden kylässä sijaitsevasta kiinteistöstä Suomalainen (kiinteistötunnus 405-531-6-63) erotettavalle noin 610 m2:n suuruiselle määräalalle rakennettavasta Haukilahden pohjavedenottamosta lupamääräyksessä 1 sanotun määrän.

Pohjavettä käytetään Lappeenrannan kaupungin alueella talousvetenä, teollisuuslaitoksissa, maataloudessa ja muissa yleisissä käyttökohteissa.

Vedensaannin turvaamisesta on määrätty lupamääräyksessä 7. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta korvattavaa menetystä.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä.

Lupamääräykset

Vedenotto ja vedenottamo

1) Pohjavettä saa ottaa Haukilahden vedenottamosta kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 1 600 m3/d.

2) Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä.

3) Vedenottamo on varustettava luotettavalla vesimäärän mittauslaitteella. Otetuista vuorokausittaisista vesimääristä (m3/d) on pidettävä kirjaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

4) Vedenottamoalue on aidattava. Alueella ei saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon kiinteästi liittyvää toimintaa.

Vedenhankinnan erityistilanteet

5) Vedenhankinnan erityistilanteissa ottomäärä saadaan lyhytaikaisesti ylittää ja pohjavettä toimittaa myös Imatran kaupungin vesihuollon turvaamiseksi.

Tarkkailu

6) Luvan saajan on tarkkailtava pohjaveden ottamisen vaikutuksia vesioloihin Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaan on sisällytettävä vedenoton arvioidulla vaikutusalueella sijaitsevien yksityiskaivojen vedenpinnan tarkkailu sekä Saapasjärven vedenkorkeuden tarkkailu. Tarkkailu on aloitettava hyvissä ajoin ennen vedenoton aloittamista.

Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Tarkkailutulokset on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Korvaukset

7) Luvan saajan on, ellei toisin sovita, tehtävä kiinteistöille Läänölä RN:o 6:14, Mattila RN:o 6:44, Suomalainen RN:o 6:63 ja Koivula RN:o 6:78 vesijohto ja annettava niiden omistajille enintään heidän aiempaa kulutustaan vastaava määrä vettä hinnasta, joka vastaa heidän osuuttaan ottamon käyttökustannuksista. Luvan saajan on pidettävä vesijohdot kunnossa.

Luvan saaja on velvollinen korvaamaan veden ottamisesta mahdollisesti aiheutuvan muunkin edunmenetyksen. Mikäli vedenottamon käyttämisestä on seurauksena veden saannin estyminen tai huomattava vaikeutuminen muilla kuin edellä mainituilla kiinteistöillä, on luvan saajan, ellei asiasta ole sovittu, viipymättä korvattava aiheuttamansa vahinko tai korvaukseen oikeutetun alueen omistajan tai muun erityisen oikeuden nojalla vettä ottavan niin vaatiessa hyvitettävä vahinko vesilain 13 luvun 15 §:n säädetyin toimenpitein.

Hankkeen toteuttaminen ja valmistumisilmoitus

8) Vedenottoon on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa siitä lukien, kun päätös on saanut lainvoiman. Muutoin lupa raukeaa.

9) Luvan saajan on ilmoitettava vedenoton aloittamisesta 60 vuorokauden kuluessa kirjallisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Luvan saajan on viimeistään viiden vuoden kuluttua vedenoton aloittamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Hakemukseen on liitettävä tiedot suoritetusta tarkkailusta sekä muut vesitalousasetuksen 1–3 §:ssä tarkoitetut selvitykset tarvittavassa laajuudessa.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hankkeen tarkoitus ja hyöty

Veden ottaminen Haukilahden vedenottamosta on tarpeen Lappeenrannan kaupungin vedentarpeen turvaamiseksi ja hyvälaatuisen talousveden toimitusvalmiuden takaamiseksi. Liuotinpitoisuudet ovat nousussa Ilottulan vedenottamolla ja ovat lähellä talousvedelle sallittua enimmäispitoisuutta. Haukilahden vedenottamon avulla korvataan osittain Ilottulan ottamosta saatavaa vesimäärää. Ottamo on tarpeen saada mahdollisimman pian käyttöön.

Hankkeen vaikutukset ja aiheutuvat menetykset

Pohjaveden ottaminen alentaa pohjavesipintoja ottamon läheisyydessä ja siten myös alueen kaivoissa. Saapasjärveen purkautuvan pohjaveden määrä vähenee merkittävästi, mutta ennalta arvioiden purkautuminen ei kokonaan lopu. Vaikutukset Heikjärveen jäävät vähäisiksi. Hankkeen toteuttaminen ei sanottavasti heikennä paikallisesti luontokohteiden luontoarvoja.

Vedenotosta mahdollisesti aiheutuva yksityiskaivojen kuivuminen tai vedensaannin vaikeutuminen korvataan lupamääräyksen 7 mukaisesti.

Lupaedellytykset

Vedenotosta yleiselle edulle saatava hyöty on yleiseltä kannalta katsottuna huomattava siitä yleisille tai yksityiselle eduille koituviin menetyksiin. Pohjaveden ottamisesta ei lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista. Hanke ei vaikuta haitallisesti Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen pohjavettä koskevien tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin. Hanke ei ole ristiriidassa alueen kaavoituksen tai maankäytön suunnitelmien kanssa.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaista pienemmälle vesimäärälle. Lupamääräykset on määrätty tarkistettaviksi viiden vuoden kuluessa vedenoton aloittamisesta, koska pohjavesialueen antoisuuteen ja vedenoton vaikutusarvioon liittyy epävarmuutta. Tuossa yhteydessä voidaan otettavan veden määrää tarkistaa.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011) 3 luku 4 § 1 momentti 2 kohta ja 2 ja 3 momentti, 3 luku 5 §, 6 §, 7 §, 8 §, 11 §, 18 § ja 20 §, 4 luku 6 § ja 13 luku 15 § 3 momentti

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja B:n sekä C:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavia oikeusohjeita

Vesilain (587/2011) 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos:

1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai

2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

2 momentin mukaan lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Vesilain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioidaan yleiseltä kannalta. Arvioinnissa voidaan käyttää raha-arvoa, jos hyödyn tai menetyksen suuruus voidaan määrittää rahassa.

Vesilain 3 luvun 7 §:n mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta saatavana yksityisenä hyötynä otetaan huomioon maa- tai vesialueen tai muun omaisuuden tuottavuuden tai käytettävyyden parantumisesta aiheutuva omaisuuden käyttöarvon lisääntyminen sekä hankkeen toteuttamisesta välittömästi saatava muu etu.

Hankkeesta aiheutuvana yksityisenä menetyksenä otetaan huomioon:

1) hakijalle myönnettävät käyttö- tai lunastusoikeudet;

2) kustannukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on hankkeen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianosaisen kanssa, ja vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannukset; sekä

3) muut hankkeeseen osallistumattomalle taholle ja tässä laissa tarkoitetulle ojituksen passiiviosakkaalle aiheutuvat menetykset.

Asiassa saatu selvitys

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n hakemuksen mukaisessa hankkeessa on kyse pohjavedenotosta Haukilahden vedenottamosta Joutsenonkankaan I luokan pohjavesialueella Lappeenrannan kaupungissa. Pohjavesialue jakaantuu useampaan valuma-alueeseen. Pohjavesialueella sijaitsevat Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n omistamat Ilottulan, Puslamäen, Ahvenlammen ja Peräsuonniityn vedenottamot sekä Metsä Fibre Oy:n vedenottamo. Haukilahden vedenottamon tarkoituksena on osittain korvata Ilottulan vedenottamosta otettavaa vettä, koska kyseiseltä vedenottamolta otetussa vedessä on esiintynyt kloorattuja liuottimia.

Haukilahden pohjavedenottamo sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa, josta pohjavesi purkautuu luontaisesti Saapasjärveen ja sen eteläosan Sotkulampeen sekä Heikjärveen ja väliin jäävältä Omenaniemen harjualueelta Saimaaseen. Heikjärvestä Saimaaseen purkautuvat vesimäärät ovat mittausten mukaan olleet 400–870 m3­/d ja Saapasjärvestä 220–880 m3­/d. Heikjärven ja Saapasjärven laskuojissa on padot.

Vedenottamosta otettava vesi johdetaan Lappeenrannan vesijohtoverkostoon käytettäväksi talousvetenä, teollisuuslaitoksissa, maataloudessa sekä muissa yleisissä kohteissa.

Haukilahden vedenottopaikalla tehtiin koepumppaus 15.8.–14.12.2012 teholla 1 600 m­3/d–3 000 m­3/d. Pohjaveden korkeutta seurattiin koepumppauksen aikana lähialueen kaivoista ja havaintoputkista. Hakemukseen liitetyn Haukilahden pohjavesitutkimuksen 15.2.2013 mukaan pohjaveden virtaamahavaintojen ja käytettävissä olevien pohjaveden korkeushavaintojen perusteella Haukilahden vedenottamon valuma-alueena toimii Kaukkorvenkangas ja Pöytharjunkangas noin 2 km²:n alueelta. Arvioidun valuma-alueen hiekkamaaperällä sadannasta (keskimäärin 617 mm/vuosi) muodostuu pohjavedeksi noin 2 000 m3­/d. Koepumppaustulos tuotolla 3 000 m­3/d osoitti, että pohjavesipinnan taso pumppauspaikalla ei vakiintunut, vaikka pohjavettä muodostui syksyllä 2012 keskimääräistä enemmän poikkeuksellisen runsaista heinä- ja syyskuun sateista johtuen.

Pohjavesitutkimuksen mukaan pohjavesipinta pumppauspaikalla oli noin 1,4 metriä Saimaan vesipinnan yläpuolella ennen koepumppausta. Saapasjärven eteläpuolella ja Omenaniemen alueella pohjaveden taso kaivoissa ja havaintoputkissa oli noin 20 senttimetriä Saimaan vesipinnan yläpuolella. Koepumppauksen aikana pohjavesipinta pumppauspaikalla oli alimmillaan noin 4 metriä Saimaan pinnan alapuolella.

Pohjavesitutkimuksen mukaan vedenottamon lähialueen kaivossa K111 Läänölän tilalla 405-531-6-14 vesipinta laski noin 2 metriä ja kaivot K112, K113 ja K114 kuivuivat. Muissa lähiympäristön havaintopisteissä (havaintoputket ja kaivot) koepumppauksen vaikutus pohjavesipinnan korkeuteen oli vähäisempää. Heikjärvestä ja Saapasjärvestä purkautuu vettä Saimaaseen. Purkautuvan veden määrä vaihtelee Saimaan vedenpinnan korkeudesta riippuen siten, että Saimaan vedenpinnan ollessa korkealla Heikjärvestä ja Saapasjärvestä purkautuvan veden määrä on suurempi kuin Saimaan alhaisen vedenpinnan aikana, jolloin järvien ja Saimaan välisistä harjukannaksista ja Omenaniemestä purkautuu suotovirtauksena pohjavettä Saimaaseen. Heikjärven laskuojan virtaama pysyi lähes muuttumattomana koko koepumppauksen ajan. Saapasjärvestä ei purkautunut vettä koepumppauksen loppuvaiheessa, jolloin pumppausteho oli 3 000 m3­/d. Tulosten perusteella on arvioitu, että vedenoton ollessa enintään 2 000 m3­/d, myös Saapasjärvestä purkautuu edelleen pohjavettä, vaikka virtaus väheneekin merkittävästi. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole haitallisia Saapasjärven luonnontilaan ja vedenpinnan korkeuteen.

C:n tilalla Kerttula 405-531-6-65 ei asiakirjoista saadun selvityksen mukaan sijaitse kaivoa. Sen sijaan tilalla Läänölä 405-531-6-14 sijaitsee kaivo K111, josta C valituksensa mukaan ottaa vettä maanviljelykseen.

A:n tarkoittamat kaivot K105 ja K104 sijaitsevat vedenoton vaikutusalueen ulkopuolella.

Johtopäätökset ja oikeudellinen arvio

Valituksissa on korostettu sitä, että Haukilahden pohjavedenottamon koepumppaus suoritettiin poikkeuksellisen sateisen kesän ja syksyn 2012 aikana, joten koepumppauksen tulokset ovat harhaanjohtavia ja luotettavien tutkimustuloksien varmistamiseksi koepumppausta olisi tullut tehdä myös kuivan ajanjakson aikana. Tältä osin hallinto-oikeus viittaa ELY-keskuksen hakemuksesta antamaan lausuntoon 27.9.2013, jonka mukaan sadantatietojen mukaan pohjavettä muodostui syksyllä 2012 keskimääräistä enemmän poikkeuksellisen runsaista heinä- ja syyskuun sateista johtuen. Heinäkuun sadanta oli lähes kolminkertainen normaalitilanteeseen verrattuna ja syyskuun sadanta vastaavasti kaksinkertainen. Vaikka pohjavesitilanne runsaista sateista johtuen olikin normaalia parempi, koepumppaustulos teholla 3 000 m­3/d osoitti, että pohjavesipinnan taso koepumppauspaikalla ei vakiintunut ja alueen antoisuus oli ylitetty. Sen sijaan tuotolla 1 600 m3­/d pohjaveden pinnanvaihtelut koepumppauspaikalla olivat huomattavasti maltillisemmat ja tason vakiintuminen olisi saavutettu, mikäli pumppausta samalla tuotolla olisi jatkettu pidempään. ELY-keskuksen mukaan Haukilahden vedenottamon antoisuus asettuukin todennäköisesti välille 1 600–2 000 m/d vuosittaisesta sadannasta ja pohjavesitilanteesta riippuen.

Hallinto-oikeus on todennut, että hanketta varten laaditut selvitykset mukaan lukien pohjavesitutkimus, on asianmukaisesti puolueettoman tahon toimesta laadittuja eikä niiden tuloksia ole syytä epäillä. Saatujen selvitysten mukaan aluehallintoviraston päätöksellä myönnetystä vedenotosta 1 600 m/d ei aiheudu vesilain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa Saapasjärvellä, Sotkulammella, Heikjärvellä tai Rantamäen METSO-ohjelman mukaisesti suojellulla yksityisellä luonnonsuojelualueella. Vedenotto ei myöskään huononna lainkohdassa tarkoitetulla tavalla suuresti paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja ottaen huomioon, että asiassa saadun selvityksen mukaan alueella ei harjoiteta tuotantoeläintoimintaa. Pohjavesivirtaama Saapasjärveen hyvin todennäköisesti pienenee vedenottamisen seurauksena, mutta hallinto-oikeus on arvioinut, että lupamääräysten mukaisella vedenotolla ei ole niin huomattavaa vaikutusta Saapasjärven luonnontilaan, että lupahakemus tulisi hylätä. Lupamääräysten tarkistamishakemus on pantava vireille jo viiden vuoden kuluttua vedenoton aloittamisesta, ja silloin on tarvittaessa mahdollisuus määrätä toisin esimerkiksi otettavan veden määrästä.

Lähiympäristön kaivojen vedenpinta voi laskea, mutta niiden kuivuminen kokonaan on epätodennäköistä lukuun ottamatta vedenottamon välittömässä läheisyydessä sijaitsevia kaivoja, joiden vedensaannin turvaamisesta on määrätty lupamääräyksessä 7 vesilain 13 luvun 15 §:n 3 momentin säännöksen mukaisesti. Määräys koskee myös C:n tarkoittamaa Läänölän tilan kaivoa.

Siltä osin kuin A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hakijan on täysimääräisesti korvattava vedenotosta aiheutuvat haittavaikutukset, vedenotto on keskeytettävä niiden ilmaannuttua, alimmalle vedentasolle tulee asettaa alarajat ja veden tasomittaukset on suoritettava puolueettoman tahon toimesta tai A ja B saavat nimetä edustajan mittauksiin, hallinto-oikeus on todennut, että lupamääräykset ovat riittävät. Vedenottoa ei ole perusteltua määrätä keskeytettäväksi vähäisestäkin haitallisesta vaikutuksesta ottaen huomioon lupamääräyksen 2 sisältö. Tietyn pohjavedenpinnan korkeuden tai Saapasjärven ja Heikjärven vedenpinnan korkeuden määrittäminen vedenoton alarajaksi ei ole perusteltu eikä tarkoituksenmukainen mittari huomioiden asiassa saatu selvitys, annetut lupamääräykset sekä viiden vuoden kuluttua määrätty luvan tarkistaminen.

Vedenpintojen tarkkailusta on määrätty lupamääräyksessä 6. Hallinto-oikeus on todennut, että viranomaiset käsittelevät tulokset puolueettomasti. Mitä tulee A:n ja B:n vaatimuksiin heidän tilallaan sijaitsevan kaivon K105 syventämisestä, hallinto-oikeus on todennut, että kaivo sijaitsee hankkeen arvioidun vaikutusalueen ulkopuolella, joten aluehallintovirasto ei päätöksen lupamääräyksessä 7 ole määrännyt suoritettavaksi korvauksia A:n omistamille tiloille Kytö 405-531-3-72 ja Pekkala 405-531-3-57. Hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että lupamääräyksessä 7 on määrätty, että luvan saaja on velvollinen korvaamaan myös muille kuin määräyksessä mainituille kiinteistöille vedenotosta mahdollisesti aiheutuvat haitat.

Hallinto-oikeus on katsonut kuten aluehallintovirasto, että vedenotosta yleiselle edulle saatava hyöty on yleiseltä kannalta katsottuna huomattava siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin nähden.

Edellä esitetyn perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja soveltamat oikeusohjeet hallinto-oikeus on katsonut, ettei aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen ja hakemuksen hylkäämiseen ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Marjatta Korsbäck ja Juha Väisänen. Asian esittelijä Heli Ala-Tulijoki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja B ovat valituksessaan vaatineet päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti, mikäli lupa myönnetään, vedenotolle tulee määritellä vedenkorkeuden alaraja, jonka alittuessa vedenotto on keskeytettävä. Luvassa on määrättävä, että tarkkailusta vastaa muu taho kuin luvan saaja.

A ja B ovat uudistaneet Vaasan hallinto-oikeudelle esittämänsä vaatimukset ja perusteet ja ilmoittaneet myös yhtyvänsä C:n valitukseen. A ja B ovat muun ohella vaatineet, että vedenotto tulee keskeyttää heti haittojen ilmaannuttua. Ensisijainen korvaustapa A:lle ja B:lle on kaivon syventäminen. A ja B ovat lisäksi vaatineet, että veden tasomittaukset tekee puolueeton taho tai jos hakija suorittaa mittaukset, A ja B voivat nimetä edustajan, jolla olisi mahdollisuus tarkkailla mittauksia ja jolle toimitettaisiin tulokset ilman pyyntöä A ja B ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A omistaa Haukilahden kylässä kiinteistöt Pekkala 405-531-3-57 ja Kytö 405-531-3-72. Pekkalan kiinteistön kaivot K104 ja K105, sijaitsevat vedenottamon vaikutusalueella. Koepumppaus on vaikuttanut kaivon K105 vedenpinnan tasoon.

Hanke loukkaa Haukilahden kylän asukkaiden yleistä ja yksityistä etua. Muun muassa Sotkulammen pohjoispäässä oleva hakijan omistama tila kuuluu Joutsenon osayleiskaavassa luo 2 -alueeseen. Lupahakemuksen luontoselvityksessä ei ole kunnollisia tietoja alueen luontoarvoista.

Vuonna 2012 tehdyt koepumppaukset antoivat tutkimukseen liian hyvän tuloksen, koska kesä ja syksy olivat poikkeuksellisen runsassateisia. Runsassateisuudesta riippumatta koepumppauksen aikana kuivui ainakin kolme kaivoa. Normaali sadekesä olisi antanut toisenlaiset tulokset alueelta saatavasta vedestä. Sademäärä vaikuttaa alueella voimakkaasti ja suoraan myös pumpattavissa olevaan vesimäärään. Lisäksi sadanta olisi pitänyt mitata Ruokolahdesta eikä Haukilahdesta. Tutkimuksia ei ole tehty riittävässä laajuudessa, koska pumppausta ja mittauksia ei ole tehty kuivalla kaudella. Kuivalla kaudella ylimääräistä pumpattavaa vettä ei alueella ole ja se tulee ottaa huomioon luvan myöntämisessä. Vedenottamon valuma-alueen koko perustuu arvioon eikä tutkimukseen.

Valuma-alue on arvioitu lupahakemuksessa puutteellisesti. Todellisuudessa valuma-alue on pienempi. Vedenottoa ei voida perustaa arviointiin vaan todellisiin tuloksiin.

A ja B ovat huolestuneita pohjaveden riittävyydestä ja siten järvien veden vaihtumisesta ja niiden luonnonmukaisen tilan säilymisestä sekä kaivojensa K104 ja K105 veden riittävyydestä.

2) C on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Pumppauksen vaikutukset luontoon ja ihmisten elinolosuhteisiin on arvioitava uudelleen puolueettomasti. C on valituksessa esittämiensä perusteiden lisäksi viitannut aluehallintovirastolle tekemäänsä muistutukseen ja Vaasan hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen.

C on perustellut vaatimuksiaan muun ohessa sillä, että hanke ei ole yleisen edun mukainen ja hyöty ei ole huomattava. Alueen pohjaveden ottamiseen liittyvä antoisuus on arvioitu väärin. Haukilahden pumppaus voi vaikuttaa pohjavesien virtauksiin ja liuotinpitoinen vesi voi alkaa siirtyä. Arvioidun valuma-alueen läheisyydessä on useita onnettomuus- ja päästöherkkiä kohteita, eli kuutostie, junarata ja teollisuusalue. Lupahakemukseen tai lupaharkintaan ei ole sisältynyt minkäänlaista riskinanalyysiä. Alueen kaivot kuivuvat vedenoton seurauksena ja lampien luonto tärveltyy. Kaivojen kuivuminen haittaa maanviljelyä, asumista ja virkistyskäyttöä yleisesti koko kylän alueella.

Luvan määräyksiin sisältyy merkittäviä epäkohtia tai epämääräisyyksiä. Lupamääräyksen 2 mukaisen ilmaisun "enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä" määritteleminen on hankalaa. Lupamääräyksissä 3, 6 ja 7 toiminnan valvonta on jätetty luvan saajan tehtäväksi. Tämä ei ole luotettavaa. Lupamääräys 5 sisältää epämääräisiä ilmaisuja. "Vedenhankinnan erityistilanne" ja "ottomäärän lyhytaikainen ylittäminen" ovat määrittelemättä. Lupamääräysten tarkistaminen vasta viiden vuoden kuluttua on aivan liian myöhäistä.

Haittavaikutukset on arvioitava uudelleen. Ramboll Oy:n tekemässä lupahakemuksen liitepiirroksessa valuma-alue on noin 1,2 km2. Lupahakemuksessa ja sen perusteeksi esitetyssä pohjavesitutkimuksessa valuma-alueen sanotaan olevan 2 km2. Valuma-alueen koko perustuu vain arvioon. Hakemuksessa sademäärää ja haihdunnan määrää on myös vähätelty. Ruokolahti, jonka sademäärä esitetään keskimääräiseksi sademääräksi, sijaitsee 40 kilometrin päässä Haukilahdesta. Hakemuksen liitteenä oleva Ramboll Oy:n selvitys ei ole asianmukaisesti tehty eikä puolueeton.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole asiasta uutta lausuttavaa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausunnon.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimelle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy on antanut vastineen, jossa se on muun ohella todennut seuraavaa:

Mikäli valuma-alueen antoisuus olisi arvioitua pienempi, vedenotto johtaisi vähäiseen pohjaveden rantaimeytymiseen Saimaasta, eikä laajenevaan pohjaveden alenemaan vedenottamon kohdalla. Koepumppaustuloksen perusteella Haukilahden vedenottamo ei luvan mukaisella vedenottomäärällä kuitenkaan toimi rantaimeytyslaitoksena, koska Saimaan rannan lähellä olevissa pohjaveden korkeuden mittauspisteissä pohjavesi ei teholla 1 600 m3/d laskenut Saimaan pinnan tason alapuolelle. Mahdollinen rantaimeytyminen havaitaan vedenottamon tarkkailuohjelmalla. Vedenottamon antoisuus ei perustu pelkkään valuma-aluearvioon vaan myös lähdehavaintoihin, virtaamamittaukseen ja pitkäaikaiseen koepumppaukseen, jolla on saatu selkeä näyttö vesimäärälle 1 600 m3/d.

Tutkimusraportin 15.2.2013 piirroksessa esitetty valuma-alue on kooltaan 2 km2, eikä 1 km2. Alueelta on saatavissa vähintään vedenottoluvan mukainen määrä hyvälaatuista, talousveden laatuvaatimukset täyttävää vettä. Tässä päätelmässä ei ole olennaisia epävarmuuksia.

Ilottulan vedenottamo sijaitsee eri pohjaveden valuma-alueella kuin Haukilahden vedenottamo eikä riskiä liuottimen leviämisestä Haukilahteen ole. Vedenottamon vaikutuksia pohjaveden pintaan, lampiin ja lähikaivoihin seurataan toiminnan aikana. Mikäli vedenotto vaikeuttaa veden saantia lähikaivoista, haitat korvataan aluehallintoviraston päätöksessä esitetyn mukaisesti. Vedenottamon vaikutusalueen lammissa ei ole tiedossa sellaisia luontoarvoja, kuten pohjavesimuutoksille herkkiä uhanalaisia lähdelajistoja, joiden vuoksi vedenottolupaa ei voisi myöntää. Vedenoton koepumppauksen perusteella tutkitut, odotettavissa olevat haitat lampiin ovat vähäiset ja ottamon aiheuttama odotettavissa oleva hyöty on suuri mahdollisiin haittoihin nähden.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

C on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, perusteluissa viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 23.11.2015