Muu päätös 3735/2015

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Äänekoski)

Antopäivä: 16.12.2015
Taltionumero: 3735
Diaarinumero: 865/1/15

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja Hitonlahden yksityistien tiekunta

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 23.2.2015 nro 15/0061/2

Asian aikaisempi käsittely

Äänekosken ympäristölautakunta on julkipanon jälkeen 28.1.2014 antamallaan päätöksellä (22.1.2014, § 11) hyväksynyt Sora-Manninen Oy:n hakemuksen maa-ainesten, pääosin soran ja hiekan ottamiseksi Äänekosken kaupungin Koiviston kylässä sijaitsevalta tilalta Saloranta RN:o 1:59. Maa-ainesten ottamismäärä on 125 000 m­3 ja lupa on voimassa 27.3.2024 asti. Lupaan on sisältynyt 11 lupamääräystä, joista määräykset 1–4, 4–6 ja 9 kuuluvat seuraavasti:

1. Alimmaksi sallituksi ottotasoksi määrätään N2000 +146,2 m, mutta alin sallittu ottotaso tulee olla vähintään kolme metriä ylimmän pohjaveden pinnan tason yläpuolella. Ottotason alapuolisia massanvaihtoja tai pohjaveden asemaa muuttavaa kaivua ei sallita.

2. Pohjaveden pinnan korkeuden ja alimman ottotason määrittämiseksi alueelle asennetusta havaintoputkesta tulee tarkkailla pohjaveden pinnan tasoa neljä kertaa vuodessa (talvi, kevät, kesä ja syksy) ja merkitä havainnot päivämäärineen havaintopäiväkirjaan. Tulokset tulee ilmoittaa Äänekosken kaupungin ja Keski-Suomen ELY-keskuksen maa-ainesten ottoa valvovalle viranomaiselle kunkin vuoden tammikuun loppuun mennessä. Samassa yhteydessä tulee ilmoittaa myös tiedot edellisen vuoden otetuista maa-aineksista, jolloin kaikki tiedot voidaan tallettaa myös ympäristöhallinnon tietojärjestelmiin.

Ottotoiminnan alettua tulee nykyinen pohjavesiputki korvata halkaisijaltaan nykyistä putkea suuremmalla putkella pohjaveden todellisen korkeuden varmistamiseksi.

4. Mikäli toiminnasta aiheutuu ilmeistä pölyämisestä johtuvaa haittaa yhdystien läheisyydessä sijaitseville asutuille kiinteistöille, tulee pölyämistä estää tielle asetettavalla nopeusrajoituksella (30 km/h) sekä kastelemalla ajotietä puhtaalla vedellä. Kemikaalien käyttö pölyneston yhteydessä on kielletty.

5. Alueella ei sallita murskausasemia, asfalttiasemia tai öljysora-asemia ilman erillistä ympäristölupaa tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:n mukaista ilmoitusta. Kyseistä lupahakemusta tai ilmoitusta koskevan päätöksen yhteydessä käsitellään myös mahdolliset viikoittaiset ja päivittäiset toiminta-aikarajoitukset, sekä erikseen murskauksesta aiheutuvien mahdollisten pöly- ja meluhaittojen torjunta.

6. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja. Autojen ja koneiden säilytys ja huolto alueella on kielletty, ellei ympäristön pilaantumisvaaraa ole poistettu asianmukaisilla tiloilla ja suojarakenteilla. Myös autojen ja koneiden tankkaus on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu öljy- tai polttoainepäästöjen vaaraa. Lisäksi pohjaveden suojelemiseksi on huolehdittava siitä, että pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä noudatetaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

9. Alue tulee maisemoida muotoilemalla luiskat vähintään kaltevuuteen 1:3. Alueen jälkitasauksessa, jälkiverhoilussa ja yleisessä siistimisessä ei saa käyttää pohjavettä vaarantavia materiaaleja. Pintamaat tulee varastoida kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti kaivualueen ulkopuolelle siten, että ne voidaan käyttää maisemoinnin yhteydessä kasvualustan muodostamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Hitonlahden yksityistien tiekunnan valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Kuvaus ottamisalueesta

Asiassa on kysymys maa-ainesten ottamisesta Äänekosken kaupungin Koiviston kylässä sijaitsevalta tilalta Saloranta RN:o 1:59, jonka kokonaispinta-ala on noin 116 hehtaaria. Maa-aineksia on tarkoitus ottaa kahdessa vaiheessa. Tässä hakemuksessa on kysymys ensimmäisestä vaiheesta, jonka kaivualueen pinta-ala on noin 2,35 hehtaaria. Ottamissuunnitelman mukaan alueelta on tarkoitus ottaa pääasiassa soraa ja hiekkaa. Ottamisalueelle on tarkoitus kulkea kantatieltä numero 69 Hitonlahden yksityistietä ja Hitonhaudantietä pitkin.

Alueella on voimassa Hirvaskankaan-Koiviston osayleiskaava. Ottamisalue sijoittuu kaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Suunnitelma-alueella kasvaa pääosin männikköä, jossa on tehty harvennushakkuita. Ottamisalue rajautuu kaakossa Hitonmäen tilaan, jolla myös otetaan maa-aineksia, mutta alue on pääosin maisemoitu. Ottamisalueen luoteis- ja pohjoispuolella on talousmetsää. Ottamisalue rajautuu koillisessa kallioalueeseen, joka on osayleiskaavassa osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi (luo). Ottamisalueen läheisyydessä Hitonhaudantien länsipuolella on asutusta lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä.

Vaikutukset maankäyttöön

Se, että ottamisalue sijoittuu Hirvaskankaan-Koiviston oikeusvaikutteisen osayleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M), joka on kaavamääräyksen mukaan tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä haja-asutusluonteiseen rakentamiseen, ei sinänsä muodosta estettä maa-ainesten ottamiselle. Ratkaisevaa on se, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta ottamisesta maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Kun otetaan erityisesti huomioon ottamisalueen koko, hanke ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Kun maa-ainesluvan myöntämisedellytykset arvioidaan maa-aineslain säännösten perusteella, ei se, ettei ottamisaluetta ole voimassa olevissa tai suunnitteilla olevissa kaavoissa osoitettu maa-ainesten ottamisalueeksi, estä maa-ainesluvan myöntämistä. Myöskään lähialueen kiinteistöjen arvojen mahdollinen aleneminen ottamistoiminnan vuoksi ei ole peruste hylätä maa-aineslupahakemusta.

Maa-aineslupaa koskevan valituksen yhteydessä ei voida ottaa kantaa lainvoimaisen kaavan aluevarauksiin.

Lupaharkinnassa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä myöskään sille, minkälainen soran ja hiekan kysyntä ottamisalueen lähialueilla on.

Asutukselle aiheutuva haitta

Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole suojaetäisyyksistä nimenomaisia säännöksiä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty niistä suositukset, joiden mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee soran ottamisalueilla olla vähintään 100 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Ottamisalueen lähiympäristössä on asutusta, ja ottamisalueen läheisyyteen on hiljattain kaavoitettu 10 omakotitonttia, joista yhdeksän on rakennettu. Karttatarkastelun perusteella lähimmän luoteessa sijaitsevan pientalotontin rajalle on ottamisalueen reunasta noin 150 metriä ja lähin asuinrakennus sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä. Kun otetaan huomioon etäisyys asutuksesta ja se, ettei kysymys ole kovin laajamittaisesta ottamistoiminnasta sekä se, että asutuksen ja ottamisalueen väliin jää metsäinen vyöhyke, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle sellaista vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa, että maa-aineslupa tulisi sen vuoksi jättää myöntämättä. Lupamääräys numero 4 huomioon ottaen myöskään pölystä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle maa-aineslaissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa tai vaaraa.

Maa-aineslupahakemusta ei voida hylätä myöskään sillä perusteella, että suunnitelma-aluetta mahdollisesti käytetään retkeilyyn tai marjastamiseen.

Liikenne

Ottamistoiminnan seurauksena liikenteen määrä Hitonhaudantiellä ja Hitonlahden yksityistiellä lisääntyy väistämättä. Tämä ei kuitenkaan ole peruste hylätä lupahakemusta eikä ottamistoiminnasta aiheutuva liikennöinti yleisellä tiellä sinänsä voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Myöskään liikenneturvallisuus sellaisenaan ei voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittavaksi. Yksityistien käyttöä ja kunnossapitoa koskevat asiat ratkaistaan yksityisistä teistä annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä.

Vaikutukset vesistöihin

Ottamisalue sijoittuu osittain Hitonmäen II luokan pohjavesialueelle (numero 0999251). Kaivualueen reunalle on kesäkuussa 2013 asennettu pohjavesiputki tasolle +141,4, eikä putkessa tuolloin havaittu pohjavettä. Keski-Suomen ELY-keskuksen tarkastuksessa 6.11.2013 pohjaveden pinta on putkessa ollut tasolla +141,88. ELY-keskus on 6.11.2013 tekemänsä mittauksen ja pohjaveden pinnan korkeuden luontaisen vaihtelun perusteella arvioinut pohjaveden ylimmäksi pinnan korkeudeksi +143,2.

Noin 130 metrin etäisyydellä ottamisalueen pohjoispäästä länteen sijaitsee lähdealue, jonka kolmesta betonirengaskaivosta kulkee painovoimaisesti vettä lähteitä käyttäviin talouksiin. Rengaskaivojen vuoksi lähdealuetta ei voida pitää luonnontilaisena. Lähteen pinnan tasoksi on mitattu +133,2. Lisäksi ottamisalueen kaakkoispuolella Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella noin 600 metrin etäisyydellä sijaitsee runsas lähde, jota hyödyntää kolme taloutta. Ottamisalueen koillispuolella lähimmillään noin 35 metrin etäisyydellä ottamisalueen rajasta sijaitsee lampi, jonka pinnan taso on kesäkuussa 2013 ollut +148,7, mutta vedenpinnan taso vaihtelee maasto-olosuhteiden vuoksi voimakkaasti paikallisten sademäärien mukaan.

Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2009 mukaan suoja-alueiden ulkopuolisilla pohjavesialueiden osilla suojakerroksen paksuuden tulee soran ottamisalueilla olla vähintään 3–4 metriä. ELY-keskus on lausunnossaan 21.11.2013 edellyttänyt vähintään kolmen metrin suojakerrosta ylimmän havaitun pohjavesipinnan yläpuolelle. Tämä edellytys on otettu lupamääräyksiin sen lisäksi, että alimmaksi ottotasoksi on määrätty +146,2. Tähän nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon lupapäätöksessä asetetut muut määräykset pohjaveden suojaamiseksi, maa-ainesten ottaminen ei ennalta arvioiden vaaranna pohjaveden laatua tai antoisuutta.

Kun otetaan huomioon pohjaveden suojaamista koskevat lupamääräykset ja lähteiden etäisyys ottamisalueesta, maa-ainesten ottamisella ei ennalta arvioiden vaaranneta lähteiden veden laatua. Lammen ja ottamisalueen väliin jäävä suojavyöhyke huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei ennalta arvioiden vaaranna myöskään lammen olosuhteita.

Vaikutukset maisemaan

Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin ottamisaluetta ja sen lähiympäristöä. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa maisemakuvalla ei kuitenkaan tarkoiteta mitä tahansa, yleensä subjektiiviseen arvioon perustuvaa maisemakuvaa, vaan maisemakuvalla tulee olla objektiiviseen arviointiin perustuvia erityisiä kauneusarvoja. Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2009 mukaan kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Maiseman kauneutta voidaan tarkastella kohteesta ympäristöön päin ja ympäristöstä kohteeseen päin. Kaunista maisemakuvaa tai luonnon merkittäviä kauneusarvoja voivat maisemassa edustaa esimerkiksi harju, moreenikumpu tai kallio, joka on luonnon- tai kulttuurimaisemassa selvästi erottuva ja jolta on laaja näköala ympäristöön.

Ottamisalue rajautuu koillisessa Hirvaskankaan-Koiviston osayleiskaavassa osoitettuun luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeään alueeseen (luo). Kaavamerkintä ei ole tarkkarajainen, mutta kaivuualuetta on ELY-keskuksen lausunnon perusteella supistettu alkuperäisestä hakemuksesta siten, ettei se ulotu luo-merkinnän alueelle ja että ottamisalueen ja luo-alueella olevan lammen ja siihen liittyvän kosteikon väliin jää metsäinen harjanne. Luo-alueelle sijoittuu myös Patamankallio, jota ei ole suojeltu, mutta jonka aluetta valituksen mukaan käytetään virkistykseen. Lisäksi ottamisalueen kaakkoispuolella lähimmillään noin 600 metrin etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluva Hitonhauta-Kylmähauta-Hirvasjoki luonnonsuojelualue.

Ottamisalue on tavanomaista talousmetsää, eikä siellä esitetyn selvityksen perusteella ole objektiivisesti arvioiden merkittäviä kauneusarvoja. Ottamisalue ei myöskään sijaitse harjujensuojelualueella. Patamankalliolta jää suojavyöhykkeestä huolimatta näköyhteys ottamisalueelle. Lupapäätöksessä on kuitenkin asetettu velvollisuus maisemoida ottamisalue, joten maisemallinen haitta jää tähän nähden tilapäiseksi. Natura 2000 -verkostoon kuuluvan luonnonsuojelualueen etäisyys ja alueiden väliin jäävä puustoinen vyöhyke huomioon ottaen maa-ainesten ottamisella ei ole vaikutuksia luonnonsuojelualueeseen, eikä kysymys voi olla maa-aineslain tarkoittamalla tavalla kauniin maisemakuvan turmeltumisesta tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumisesta.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-ainesten ottaminen aiheuttaa väistämättä muutoksia ympäristössä. Maa-aineslupa on kuitenkin myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Luvansaaja on esittänyt lainmukaisen ottamissuunnitelman, eikä ottaminen edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksessa esitetyin tavoin ristiriidassa lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 9 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tiina Hyvärinen ja Paula Pihlava. Asian esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hitonlahden yksityistien tiekunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet seuraavaa:

Hanke tuhoaa kauniin metsämaiseman. Siirtämällä soranottoalueen pohjoisrajaa 50 metriä etelämmäs ei voida varmistua siitä, ettei ottamistoiminnalla olisi vaikutusta alapuolisten lähteiden veden riittävyyteen tai vedenlaatuun. Lähteet sijaitsevat ottoalueen alapuolella, noin 130 metrin päässä pohjoisrajasta etelään. Pohjavesimittauksia olisi tullut tehdä noin 100 metriä pohjoiseen päin.

Patamankallion alue ja kallion vieressä oleva lampi sijaitsevat kaavan luo-merkityllä alueella. Ottamissuunnitelmassa lammen ja ottoalueen väliin jätetty harjanne ei estä sora-aluetta näkymästä Patamankalliolle. Soranotto pilaa kauniin harjumaisen mäntymetsikön, joka sijaitsee aivan ulkoilijoiden käyttämän Hitonhaudantien vieressä. Luo-alueen pitäisi olla rajattu Hitonhaudantiehen asti.

Hanke ei ole tarpeen lähialueen rakentamiseen, koska alueella toimii jo ainakin kuusi soran toimittajaa. Hitonmäen tilan päättynyt soran otto on jo tuhonnut suuren osan kauniista harjumaisemasta. Nyt jäljellä olevaan harjumaisemaan ei pidä enää koskea, eikä jo tapahtunut otto voi olla perusteena luvan myöntämiselle.

Kukaan alueelle muuttaneista ei olisi ostanut alueelta tonttia, jos olisi tiennyt, että viereinen alue vuokrataan soranottoon. Kaikki uskoivat alueen olevan tarkoitettu vain omakotirakentamiseen. Soran ottaminen olisi tullut kaavoittaa ensin tai ainakin yhtä aikaa tonttien kaavoittamisen kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee ottaa kantaa siihen, kuka on vastuussa kiinteistöjen arvon alentumisesta, mikäli hankkeelle myönnetään lupa kaavoituksessa tehdyn virheen vuoksi.

Ottamisalueen etäisyys lähimmän asuinkiinteistön rajaan on noin 150 metriä ja lähimpään asuinrakennukseen noin 200 metriä. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa siihen, aiheuttaako hanke kohtuutonta haittaa tai vaaraa kapean Hitonlahdentien varrella. Tiekunta ei ota vastuuta näistä haitoista ja vaaroista eikä mahdollisista ylimääräisistä tienparannukseen liittyvistä kustannuksista.

Alueelle ei tule sallia murskausasemia, asfalttiasemia tai öljysora-asemia, koska asuinrakennukset ja pohjavesialue sijaitsevat liian lähellä. Koneiden ja ajoneuvojen kuntovaatimukset tulee määritellä täsmällisemmin ja autojen ja koneiden säilytysaikaa tulee täsmentää.

Äänekosken ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maa-aineslupapäätöksen lupamääräys 6 vastaa maa-ainesluvissa yleisesti käytettyä sanamuotoa ja perustuu ELY-keskuksen lausuntoon. Koneiden ja laitteiden ympäristönsuojelullisesta turvallisuudesta ei ole säädetty eikä tällaisia standardeja ole käytettävissä. Maa-ainesluvan määräysten tulee perustua maa-aineslakiin ja -asetukseen ja valvonnan on oltava maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen toimivallassa.

Sora-Manninen Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valituksen ja ympäristölautakunnan selityksen johdosta.

Tiekunta on vastaselityksessään muun ohella vaatinut, että lähialueen talouskäytössä olevien lähteiden lähtötilanne kartoitetaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki tiekunnan väitettä kaavoituksen virheellisyydestä eikä tiekunnan vaatimuksia kiinteistöjen arvon alenemisesta aiheutuvan korvausvastuun selvittämisestä sekä siitä, ettei alueelle tule sijoittaa murskausasemaa tai asfaltti- tai öljysora-asemaa.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään muilta osin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Kaavoituksen lainmukaisuuden tutkiminen maa-aineslupaa koskevan valitusasian yhteydessä ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Maa-ainesten ottamishankkeesta aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta päättäminen ei maa-aineslain 9 §:n perusteella kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Maa-aineslupaa koskevan asian yhteydessä ei ole mahdollista määrätä siitä, että alueelle ei saa sijoittaa sellaisia toimintoja, joihin ei sovelleta maa-aineslakia. Valittajan tarkoittaman toiminnan sijoittuminen alueelle on ratkaistava ympäristönsuojelulain perusteella.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 16.12.2015