Muu päätös 3788/2015

Päijänteen rantayleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset (Jämsä)

Antopäivä: 21.12.2015
Taltionumero: 3788
Diaarinumero: 3718/1/14, 3728/1/14 ja 3734/1/14

Asia Yleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset

Valittajat 1) A

2) B

3) C

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.10.2014 nro 14/0661/2

Asian aikaisempi käsittely

Jämsän kaupunginvaltuusto on 3.3.2014 tekemällään päätöksellä (§ 17) hyväksynyt Päijänteen rantayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n, B:n ja C:n valitukset Jämsän kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja

vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Suomen perustuslain 6 §:ssä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös kaavoituksessa. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita.

Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva selvitys

Päijänteen rantayleiskaava käsittää kaikki Jämsän kaupungin alueella sijaitsevat Päijänteen ranta-alueet Juokslahden kyläaluetta sekä Kaipolan asemakaava-aluetta lukuun ottamatta. Lisäksi rantayleiskaavassa ovat mukana Päijänteen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien Tenhaminjärven, Heilanjärven, Tyrynjärven, Tiirinjärven ja Kuolemajärven ranta-alueet. Suunnittelualueella on rantaa noin 200 kilometriä (muunnettua noin 145 kilometriä), josta kahdenkymmenen hehtaarin kokoisissa tai sitä suuremmissa saarissa noin 70 kilometriä (muunnettua noin 55 kilometriä). Suuria saaria on alueella 9 kappaletta. Pienemmät saaret (20–2,5 hehtaaria), joita alueella on 17, on mitoitettu pinta-alan mukaan. Näiden saarien yhteispinta-ala on noin 42 hehtaaria. Alle 2,5 hehtaarin saariin, joita alueella on 116, ei ole osoitettu uutta rakentamista.

Emätilatarkastelun lähtötilanteena kaavassa on käytetty vuotta 1960, jolloin Jämsässä alkoi runsaampi rantarakentaminen. Käytännössä vuoden 1960 jälkeen tapahtuneet lomatonttien lohkomiset on luettu silloisen emätilan käytetyksi rakennusoikeudeksi. Suunnittelualueen rantavyöhyke on enintään 200 metriä syvä alue, elleivät maaston korkeussuhteet tai valtatien läheisyys toimi alueen luonnollisena rajana. Vesistöön rajoittuvan rakennuspaikan rantaviivan pituuden tulee olla vähintään 50 metriä. Mitoituksellisesti kaava-alueelle sijoittuva lomarakennuspaikka huomioidaan yhtenä rakennusyksikkönä. Asuinrakennuspaikat sekä maatilan talouskeskuksen alueet ovat samanarvoisia ja ne huomioidaan kaavassa kahtena rakennusyksikkönä. Erilliset saunat on merkitty emätilataulukkoon, mutta ne huomioidaan maatilan talouskeskuksiin tai asuinrakennuspaikkoihin kuuluvina.

Saarten, joiden pinta-ala on yli 20 hehtaaria, rakennusoikeus määritellään kuten mantereella. Pienemmissä saarissa saaren koko vaikuttaa rakennusoikeuden määrään seuraavasti: Saariin, joiden pinta-ala on 20– 2,5 hehtaaria, voidaan osoittaa 1 loma-asuntoyksikkö/2,5 hehtaaria. Saariin, joiden pinta-ala on alle 2,5 hehtaaria, ei osoiteta rakennuspaikkoja.

Osia Edesniemestä ja Edessalosta kuuluu valtioneuvoston 20.12.1990 periaatepäätöksen mukaiseen rantojensuojeluohjelmaan. Rantojensuojeluohjelma-alueet kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon (Edessalo- Haukkasalo-Natura-alue FI0900078). Myös Edessalon vanhojen metsien suojeluohjelman alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kaavan mitoitusta koskevat valitusperusteet; B:n valitus

Rantarakentamisessa on maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tarpeen ottaa huomioon hyödynnetty rakennusoikeus eli emätiloista jo ennen mahdollista kaavoitusta lohkottujen rakennuspaikkojen määrä. Tämän turvaamiseksi on vakiintuneesti käytetty niin sanottua emätilaperiaatetta, jonka mukaan sallitun uudisrakentamisen määrää harkittaessa otetaan huomioon emätiloilla tietyn ajankohdan jälkeen tapahtunut rakentaminen ja kiinteistönmuodostus. Yleisesti käytössä olevia ajankohtia ovat rakennuslain voimaantulovuosi 1959 ja rantakaavasäännösten voimaantulovuosi 1969. Poikkileikkausvuodeksi valitaan yleensä sellainen ajankohta, jolloin lomarakentaminen tai sitä varten tapahtunut tilanmuodostus on alkanut lisääntyä suunnittelualueella. Emätilan ranta-alueelle poikkileikkausajankohdan jälkeen muodostetut rakennuspaikat luetaan käytetyksi rakennusoikeudeksi. Mitoitettavan alueen ulkopuolella, tavallisimmin yli 200 metrin etäisyydellä rantaviivasta, sijaitsevat rakennuspaikat eivät suoranaisesti vaikuta rantarakennusoikeuden määrään.

Kunta voi hyväksyä kaavan laadinnan perustaksi yleiset mitoitusperusteet. Näissä mitoitusperusteissa voidaan päättää esimerkiksi emätilavertailun poikkileikkausajankohdasta, lomarakennuspaikkojen enimmäismäärästä joko koko kaava-alueella tai mitoitusvyöhykkeittäin ja tietynlaisesta rantaviivan mittaustavasta. Mitoitusperusteiden suhteen kunnalla on laaja liikkumavara, kunhan mitoitusperusteita soveltaen laadittu kaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä ja perustuslain 6 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Rantavyöhykkeellä tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa rannan läheisyydessä olevaa vyöhykettä, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita. Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee maaston muodoista, kasvillisuudesta ja muista olosuhteista riippuen. Tältä osin on otettava huomioon muun muassa meren tai muun vesistön biologinen vaikutus sekä maaston muodot ja rannan kasvillisuus. Lain perustelujen (HE 79/1996 vp, s. 53) mukaan rannan rajautuessa avoimeen pelto- ja niittymaisemaan rantavyöhyke on yleensä merkittävästi leveämpi kuin metsäisellä rannalla. Rantavyöhykkeen on lain perusteluissa yleensä katsottu ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pidemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Arvioinnissa on myös otettava huomioon rantavyöhykesääntelyn ensisijainen tarkoitus, joka liittyy rannan luonnonsuojelu- ja virkistyskäyttöarvojen turvaamiseen.

Jämsän kaupungin Päijänteen rantayleiskaavassa on käytetty poikkileikkausvuotena vuotta 1960, koska kaupungin selvityksen mukaan lomarakentaminen on tuolloin alkanut lisääntyä kyseessä olevalla suunnittelualueella. Rantavyöhykkeen leveydeksi on määritelty 200 metriä, elleivät maaston korkeussuhteet tai valtatien läheisyys toimi alueen luonnollisena rajana.

Asiassa saadun selvityksen perusteella valituksenalaisessa rantayleiskaavassa on ollut perusteltua käyttää emätilan poikkileikkausvuotena vuotta 1960.

Rakentaminen tukeutuu vesistön käyttöön tai vetovoimaan Päijänteen kokoisen järven ranta-alueella pääosin selvästi yli 100 metrin etäisyydellä. Valituksenalaisessa kaavassa on voitu määritellä rantavyöhykkeen leveydeksi lähtökohtaisesti 200 metriä koko kaava-alueella ja tarkentaa vyöhykkeen leveyttä noin 100–200 metrin leveydelle kaava-alueen eri kohdissa huomioon ottaen maastolliset olosuhteet.

Samankokoisten saarten omistajia ja saariin osoitettavia rakennusoikeuksia on valituksenalaisessa kaavassa arvioitu samojen periaatteiden mukaisesti. Mitoitusperusteet saarten osalta on siten määritelty ottaen huomioon maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Kun eri kokoisia saaria varten on valittu erilaiset, yhtenäiset mitoitusperusteet, on näin huomioitu myös maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n säännös ranta-alueiden yleiskaavan erityisistä sisältövaatimuksista.

Rantayleiskaavan mitoitusperusteet eivät ole lainvastaisia.

B:n valitus tilan RN:o 4:130 osalta

B on vaatinut ainakin yhden uuden loma-asunnon rakennuspaikan osoittamista tilalle Hyrkönmänty RN:o 4:130.

Emätilaselvityksen mukaan tilalla Hyrkönmänty on todellista rantaviivaa 102 metriä ja muunnettua rantaviivaa 51 metriä. Karttatarkastelun perusteella tilan rantaviiva sijoittuu kokonaisuudessaan alle 100 metriä leveän Hyrkönlahden rannalle. Rantaviiva on siten tullut ottaa huomioon muunnettuna. Kun otetaan huomioon, että tilan Hyrkönmänty emätilalla RN:o 4:32 ei ole jäljellä yhtään rakennusoikeutta, lopputulos ei muutu, vaikka tilan Hyrkönmänty rantaviiva otettaisiin huomioon luonnollisena.

Kaava ei tältä osin ole lainvastainen.

(---)

A:n valitus

Venevalkama-alueet (---)

Kaavassa on osoitettu venevalkama-alue tilalle RN:o 1:111, oikeastaan tilalle RN:o 1:125, ja Edessalossa luonnonsuojelualueelle. Kaavamääräyksen mukaan alueelle voidaan sijoittaa laituri-, vene- ja autopaikkoja. Laivaväylän läheisyyteen sijoittuvat laiturit tulee rakentaa siten, ettei niistä aiheudu haittaa laivaväylällä tapahtuvalle liikenteelle. Laiturien sekä muiden rakenteiden tulee kestää vesiliikenteen aiheuttamaa aallokkoa. Alueelle saa rakentaa käyttötarkoitukseen liittyviä vähäisiä rakennelmia.

Kaavaselostuksessa on todettu, että virkistys- ja veneilykohteet sijoittuvat pääasiassa jo käytössä oleviin kohteisiin sekä valtion ja kaupungin omistamille ranta-alueille. Lisäksi suunnittelualueelle sijoittuu lukuisia pienempiä veneidenpitopaikkoja, joita yleiskaavassa ei niiden yksityisluonteen takia ole syytä osoittaa.

Rantojensuojeluohjelman tarkoituksena on säilyttää monipuolisesti suomalaisen rantaluonnon eri tyyppejä luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Natura 2000 -verkoston alueella pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta. Luonto- ja maisemaselvityksestä ilmenee, että Edessalo-Haukkasalo-Natura-alueen suojelun perustana on lintu- ja luontodirektiivi. Kolvonsaaren ja mantereen välinen Edessalmi on jääkauden aikana syntynyt ruhjelaakso. Saaren puolella on jyrkkiä kallio- ja kivirakkaseinämiä ja aluetta luonnehtivat muutenkin isot korkeuserot. Edessalon pohjoisosasta sekä Edessalmen länsirannasta on Metsähallitus muodostanut luonnonhoitometsän vuonna 1935, oikeastaan 1955. Saaren toisen puoliskon muodostaa Kolvonsaari, joka on geologisesti, kasvistollisesti ja maisemallisesti vähemmän merkittävä kuin itse Edessalo.

Mantereen puoleinen venevalkama-alue sijoittuu MY-1-alueen (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on ympäristöarvoja) sisälle. Kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu pääasiassa maa- ja metsätalouden harjoittamiseen, missä on kuitenkin erityisesti huomioitava alueella olevat ympäristöarvot. Alueen luonnonmukaisuus tulee säilyttää.

Molemmat A:n valituksen kohteena olevat venevalkama-alueet ovat Jämsän kaupunginhallituksen lausunnon mukaan jo olemassa olevia. Yleiskaavan aluevaraus on siten lähinnä toteava eli kaavaan on merkitty nykyinen venevalkama-alue. Luonnonsuojelualueen viereistä valkamaa tullaan jatkossakin käyttämään lähinnä tukkien lastauspaikkana eikä sen nykyiseen käyttöön ole osoitettu muutoksia. Kunnalla on itsehallintonsa perusteella oikeus määritellä minkäkokoinen olemassa oleva venevalkama kaavaan merkitään. Kaavaan on siten voitu merkitä myös vain viiden veneen käytössä oleva venevalkama, vaikka kaikkia vastaavankokoisia muita venevalkamia ei olisikaan yleiskaavassa osoitettu. Karttatarkastelun perusteella venevalkamaan on nykyisinkin tieyhteys ja sellainen on osoitettu myös kaavassa. Kaava ei ole ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa.

(---)

Rantayleiskaava ei ole lainvastainen A:n valituksessa esitetyillä edellä mainituilla perusteilla.

(---)

C:n valitus

(---)

Kaava ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § (202/2005), 39 §, 40 §, 41 § ja 73 §

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § ja 17 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tuula Lunden-Laakso ja Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Jämsän kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan tilalle RN:o 1:111 ja Edessalon luonnonsuojelualueelle merkittyjen venevalkama-alueiden osalta. Toissijaisesti hän on vaatinut, että rantayleiskaava palautetaan näiltä osin uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rantayleiskaava on näiltä osin ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden ja luontoarvojen kanssa. Rantayleiskaava on myös yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Edessalmen mannerrannan puoleinen venevalkama sijaitsee MY-1-alueella kaavan luontoselvityksessä osoitetulla arvokkaalla maisema-alueella salmen kapeimmassa kohdassa, jossa rantaviiva on säilynyt lähes luonnontilaisena. Edessaloon merkitty venevalkama puolestaan sijaitsee luonnonsuojelualueella, eikä sen vieressä. Molemmat venevalkamamerkinnät sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella. Edessalon ja Edessalmen huomattavat luontoarvot on todettu myös kaavaselostuksessa.

Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita ja täyttävät suojeluarvoltaan luonnonsuojelulain vaatimukset. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet toteutetaan ensisijaisesti luonnonsuojelulain mukaisesti. Ohjelman tavoitteena on suojella tällaisia rakentamattomia rantoja.

Valituksen kohteena olevat alueet eivät ole nykyisessä tilassaan venevalkama-alueita kaavan tarkoittamassa merkityksessä. Tilan RN:o 1:111 alueelle merkityn venevalkaman aluetta käytetään nykyisin ainoastaan yksityisluonteisena veneidenpitopaikkana. Kiinteistörekisteritietojen mukaan venevalkaman ja tieyhteyden käyttöön on rasiteoikeudet ainoastaan A:n omistamalla tilalla RN:o 1:47 ja tilalla RN:o 1:146. Venevalkamaksi merkitylle alueelle johtaa nykyisin 2,5 metriä leveä jyrkkään rinteeseen tehty metsätie, joka palvelee tilan RN:o 1:111 rannalla sijaitsevia kahta lomarakennusta ja edellä mainittuja tiloja. Lisäksi rantaa käyttää sopimuksen perusteella kolme saaressa sijaitsevaa kiinteistöä.

Myöskään Edessalon saaren luonnonsuojelualueelle merkittyä LV-1-aluetta ei käytetä aktiivisesti venevalkamana. Edessalossa Kolvonlahden rannalla sijaitsevat kiinteistöt on lohkottu kantatilasta RN:o 1:138, eikä niillä ole rasiteoikeutta kyseiselle alueelle. Edessalon luonnonsuojelualueesta vastaavalla Metsähallituksella ei myöskään ole venevalkaman tarpeeseen viittaavia suunnitelmia. Kaavakartassa Edessaloon merkitty tie on vanha metsätie, jonka käyttö olisi ristiriidassa alueen luonnonsuojelun tavoitteiden kanssa. Metsähallitukselta tulisi pyytää lausunto.

Alueiden nykyinen käyttö ei siten vastaa kaavan venevalkamamerkinnän tarkoittamaa käyttöä. Kaavaselostuksesta ilmenee, että LV-1-alueet on tarkoitettu kaavassa ensisijaisesti virkistys- ja veneilykohteiksi. Toisaalta selostuksessa on erotettu LV-1-alueista pienet yksityisluonteiset veneidenpitopaikat, joita ei tule osoittaa kaavassa. Edessalmen nykyinen rantautumis- ja veneidenpitopaikka on sellainen pienempi veneidenpitopaikka, jota ei ole syytä esittää rantayleiskaavassa. Tämän pienen yksityisluonteisen veneidenpitopaikan merkitseminen rantayleiskaavassa venevalkamaksi saattaa alueen naapurit heikompaan asemaan verrattuna muiden vastaavankokoisten kaavaan merkitsemättömien veneidenpitopaikkojen naapureihin.

Venevalkamamerkintöjen ristiriitaa suojelutavoitteiden ja luontoarvojen kanssa arvioitaessa on otettava huomioon, että rantayleiskaavaan merkitty venevalkama on omiaan lisäämään alueen virkistys- ja veneilykäyttöä. Venevalkamamerkinnällä on myös tulevaa käyttöä ohjaava vaikutus ratkaistaessa maanmittaustoimituksin uusille lomarakennuspaikoille yhteyttä mantereelle. Nykyistä laajempi venevalkamakäyttö olisi ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa.

Alueen lisääntyvästä käytöstä johtuvia haittoja ei ole otettu huomioon kaavassa. Kaavamerkintä ei rajoita vene- ja autopaikkojen määrää LV-1-alueella. Nykyistä useampien vene- tai autopaikkojen rakentaminen jyrkkään rinteeseen on mahdotonta alueen luontoarvoja vaarantamatta. Lisääntyvä käyttö aiheuttaisi myös kohtuutonta ääni- ja valohaittaa kapean salmen vastarannalla sijaitseville tiloille RN:ot 1:47 ja 1:34.

2) B on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Jämsän kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja rantayleiskaava palautetaan kaupungille uudelleen valmisteltavaksi ja hyväksyttäväksi.

Vaatimuksensa tueksi B on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rantayleiskaavan mitoitusperusteita tulee muuttaa niin, että samaa mitoitusperiaatetta sovelletaan riippumatta saaren koosta. Tällöin myös yli 20 hehtaarin saarille osoitetaan yksi loma-asuntoyksikkö kutakin pinta-alan 2,5 hehtaaria kohden. Kaavan perusteluissa tai selityksissä ei ole esitetty hyväksyttävää maankäytöllistä perustetta sille, että toisten maanomistajien rakennusoikeus on mitoitettu rantaviivan mukaan ja toisten pinta-alan mukaan. Mitoitusperiaatteen tulisi olla yhteismitallinen eli joko rantaviiva tai pinta-ala kaikkien maanomistajien osalta.

Mantereen ja yli 20 hehtaarin saarien osalta rantayleiskaavassa ei ole otettu huomioon nykyisten tilojen pinta-aloja, mikä on ristiriidassa maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen kanssa. Jos maanomistajalla on 50 metrin rantaviivan takana 10 hehtaaria maata, määräytyy hänen rakennusoikeutensa samoin kuin maanomistajan, jolla on 50 metrin rantaviivan takana 0,5 hehtaaria maata.

Emätilaperiaate ja poikkileikkausvuoden asettaminen vuoteen 1960 tarkoittaa, että mainitun vuoden maanomistajia kohdellaan tasapuolisesti. Periaatteen soveltaminen tarkoittaa käytännössä niiden maanomistajien suosimista, jotka ovat 1960–1980-luvuilla myyneet maitaan rantarakentamiseen. Ne maanomistajat, jotka aikanaan säästivät maitaan, jäävät nyt usein kokonaan ilman rakennusoikeuksia.

Rantayleiskaavassa määriteltyä rantavyöhykkeen syvyyttä tulee muuttaa niin, että se on 100 metriä hyväksytyn kaavan mukaisen 200 metrin sijaan. Rantayleiskaavaa 1990-luvulla valmisteltaessa rantavyöhykkeen syvyytenä oli esillä 100 metriä. Muutos loukkaa suurempien saarten maanomistajien oikeuksia.

B:n omistaman Hyrkönmännyn tilan RN:o 4:130 102 metrin todellinen rantaviiva tulee määrittää ja vahvistaa muunnettuna rantaviivana 76,5 metriksi. Rantaviivaa muunnettaessa on virheellisesti katsottu, että koko 102 metrin todellinen rantaviiva olisi kapean Hyrkönlahden rantaa. Tosiasiassa tilan ranta aukeaa 51 metrin osalta Päijänteen isolle selälle. Jos kaavan mitoitusperiaatteita ei muuteta edellä esitetyllä tavalla, tilan todellinen rantaviiva tulee 51 metrin osalta ottaa 100 prosenttisesti ja 51 metrin osalta 50 prosenttisesti huomioon laskettaessa muunnettua rantaviivaa.

3) C on valituksessaan siitä tarkemmin ilmenevillä perusteilla vaatinut, että jollekin hänen omistamistaan tiloista osoitetaan yksi loma-asunnon rakennuspaikka.

Jämsän kaupunginhallitus on A:n ja B:n valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään.

A:n valituksen osalta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että Havusalmen tilalle RN:o 1:111 ei ole osoitettu venevalkama-alueita. Ilmeisesti A:n tarkoittama LV-1-alue on UPM-Kymmene Oyj:n omistamalla Iso-Edesniemen tilalla RN:o 1:125.

B:n valituksen osalta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että erisuuruisten saarten ja mannerrannan toisistaan poikkeavilla mitoitusperiaatteilla on pyritty saavuttamaan maanomistajien tasavertainen kohtelu. Mitoitusarvon yksi rakennuspaikka 2,5 hehtaaria kohden noudattaminen kaikkien saarten kohdalla johtaisi jopa mannerrantaa korkeampiin rakennusoikeuksiin. Rantaviivan pituuteen perustuvaa mitoitusta käyttämällä alle 20 hehtaarin saarten rakennusoikeus olisi noussut suhteettoman korkeaksi verrattuna mannerrannan ja erityisesti suurten saarten rakennusoikeuksiin.

A on vastaselityksessään todennut muun ohella, että Edessalmen mantereen puoleinen LV-1-alue on kaavoitettu tilalle RN:o 1:125, eikä tilalle RN:o 1:111.

B on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että saaren kokoraja, jossa mitoitusperuste muuttuu rantaviivasta pinta-alaan, muutetaan 100 hehtaariksi. Lisäksi hän on esittänyt, että rantavyöhykkeen syvyydeksi Hyrkönmännyn tilan kohdalla määritellään 100 metriä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki C:n valitusta.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. A:n ja B:n valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Säilyttääkseen puhevaltansa C:n olisi tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on annettu julkipanon jälkeen 28.10.2014. Valituskirjelmä olisi näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään torstaina 27.11.2014. Valituskirjelmä on saapunut tänne perjantaina 28.11.2014 ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi valitus on maankäyttö- ja rakennuslain 198 §:n 2 momentin, kuntalain (365/1995) 97 ja 100 §:n sekä hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

2. Yleiskaavan hyväksymistä koskevaan kaupunginvaltuuston päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään. Kunnallisvalituksen voi kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentin mukaan tehdä vain laillisuusperusteilla. Muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan kuuluu kumota kaavapäätös, jos se on valituksissa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Tuomioistuin ei sen sijaan muissa kuin maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voi muuttaa kunnan viranomaisen hyväksymää kaavaa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.

 
Julkaistu 21.12.2015