Muu päätös 3819/2015

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat A ja B:n kuolinpesä

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 2.7.2014 nro 14/0400/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 22.3.2013 antamallaan päätöksellä nro 60/2013/1 myöntänyt C:lle, D:lle ja E:lle (maatalousyhtymä C, D ja E) ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Lapinjärven kunnan Porlammin kylässä sijaitsevilla tiloilla Kuha RN:o 15:18 ja Tikkala RN:o 10:35 harjoitettavaan eläinsuojatoimintaan ja sen laajentamiseen. Eläinsuoja on tarkoitettu 220 lypsylehmälle, 116 hieholle ja 61 alle kuuden kuukauden ikäiselle vasikalle. Eläinmäärää voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto ei ylitä edellä mainitun eläinmäärän yhteistä lannantuotantoa. Eläinsuojan uudet rakennukset ja lanta- ja rehuvarastot on sijoitettava hakemuksessa esitetyn asemapiirroksen mukaisesti siten, että etäisyydet lähimmistä häiriintyvistä kohteista säilyvät vähintään asemapiirroksen mukaisina. Päätökseen on liitetty seuraavat lupamääräykset:

1.1. Toimintaa on harjoitettava siten, että siitä ei pääse lantaa, virtsaa, jätevesiä tai säilörehun puristenestettä vesiin.

1.2. Vanhan navetan ja vasikkalan ja uuden pihaton ja vasikkalan pohjarakenteiden sekä lantavarasto-, laakasiilo- ja puristenestesäiliörakenteiden sekä lannan kuormausalustojen on estettävä lannan/lannan separoinnissa syntyvän kuivan lantajakeen, säilörehun puristenesteen ja niistä aiheutuvien valumavesien joutuminen ojiin tai maaperään.

1.3. Eläinsuojissa syntyvä lietelanta sekä maitohuoneen ja eläinsuojien muut pesuvedet on johdettava tiiviisiin lietelantasäiliöihin. Lannan separoinnissa syntyvä nestemäinen lantajae voidaan levittää suoraan peltoon lannoitteeksi tai sijoittaa takaisin lietelantasäiliöön. Eläinsuojien wc-vedet on johdettava umpisäiliöihin tai vaihtoehtoisesti eläinsuojissa olevien käymälöiden on oltava kuivakäymälöitä. Säilörehun puristeneste on kerättävä ja siirrettävä/johdettava tiiviiseen säiliöön.

1.4. Eläinsuojissa syntyvä kuivikelanta ja kestokuivikepohja on sen poistamisen jälkeen levitettävä pellolle lannoitteeksi tai varastoitava lantalassa. Lannan separoinnissa syntyvä kiinteä lantajae voidaan varastoida lantaloissa.

2.1. Eläinten pito, eläinsuojien ilmanvaihto, lannan käsittely ja varastointi sekä rehujen käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnoista aiheudu kohtuutonta rasitusta hajuhaittoina lähimpien ulkopuolisten naapureiden piha-alueilla. Uusi lietelantasäiliö on tarvittaessa katettava esimerkiksi murskatulla oljella tai turpeella. Käytettäessä kelluvaa katetta on katteen turvekerroksen paksuus oltava vähintään 10 cm tai katteen on oltava muuten yhtä tehokas. Katetta on lisättävä niin useasti ja niin laajalle alalle, että lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ei esiinny lannan varastoinnista syntyviä merkittäviä hajuhaittoja.

2.3. Eläinsuojakiinteistöllä tapahtuva lannan kuormaus, rehujen ja kuivikkeiden käsittely sekä liikenne on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei niistä aiheudu kohtuuttomia haju- tai pölyhaittoja lähimmille ulkopuolisille naapureille.

3. Eläinsuojan toiminnasta, lannan, rehujen ja raaka-aineiden käsittelystä sekä eläinsuojakiinteistöillä tapahtuvasta liikenteestä aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä kello 7–22 ekvivalenttimelutasoa (L_Aeq) 55 dB eikä yöllä kello 22–7 ekvivalenttimelutasoa (L_Aeq) 50 dB. Meluavien laitteiden melupäästöt on mahdollisuuksien mukaan suunnattava asutuksesta poispäin.

4. Toiminnassa muodostuvat vaaralliset jätteet, kuten jäteöljyt, akut ja loisteputket on toimitettava vaarallisten jätteiden vastaanottopisteeseen vähintään vuosittain. Hyötykäyttökelpoiset jätteet, kuten paperi-, pahvi- ja muovijäte sekä metalliromu, on toimitettava niille tarkoitettuihin keräyspaikkoihin. Muutoin jätteen käsittelyssä, hyödyntämisessä ja keräyksessä on noudatettava Lapinjärven kunnassa voimassa olevia jätehuoltomääräyksiä.

5. Eläinsuojassa syntyvä eläinjäte, kuten kuolleet naudat ja vasikat, on toimitettava mahdollisimman pian käsiteltäviksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely.

Mikäli eläinjätettä joudutaan välivarastoimaan, on välivarastointi ja käsittely järjestettävä ja toteutettava hygieenisesti. Välivarastointi ei saa aiheuttaa terveyshaittaa ympäristön asutukselle eikä vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle. Eläinjätteen välivarastossa on oltava asianmukaiset tilat ja välineet välivarastointia ja käsittelyä varten. Astioiden ja säiliöiden on oltava tiiviitä ja helposti puhtaana pidettäviä. Välivaraston on oltava tiiviillä alustalla ja siten katettu ja suojattu, ettei jäte joudu kettujen, rottien tai muiden eläinten syötäväksi. Valumavesien pääsy ympäristöön on ehkäistävä asianmukaisesti. Kuormausta odottava eläinjäte, kuten kuolleet naudat, on säilytettävä tiiviillä alustalla peitettynä.

Mikäli eläinjätettä varastoidaan tilalla normaalia keräilyauton odotusaikaa kauemmin, on varastoinnin tapahduttava tarkoitukseen soveltuvassa kylmävarastossa.

6.1. Kuivikelannan varastointia varten on oltava varastointitilavuutta lantaloissa yhteensä vähintään 244 m³. Lisäksi lantaloissa on oltava riittävä varastointitilavuus poistetulle kuivikepohjalle ja lannan separoinnissa syntyvälle kuivalle lantajakeelle.

6.2. Lietelannalle ja lietelannan separoinnissa syntyvälle nestemäiselle lantajakeelle sekä eläinsuojassa syntyville maitohuoneen jätevesille ja muille pesuvesille on oltava käytettävissä yhteensä vähintään 6 285 m³³ varastointitilavuutta. Lisäksi kattamattomaan lietelantasäiliöön on varattava sadevesille 400 m^3³ varastointitilavuutta. Säilörehun puristenesteelle on oltava riittävästi varastointitilavuutta puristenestesäiliössä.

6.3. Rakennettava lietelantasäiliö on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen rakenteet ovat lujia, vakaita ja vesitiiviitä, soveltuvat rakennuspaikan olosuhteisiin ja kestävät säiliön suunnitellun käyttöiän. Lisäksi säiliö on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei siihen rakentamisen ja käytön aikana kohdistuva kuormitus aiheuta sortumista, lujuutta tai vakautta haittaavia muodonmuutoksia, heikennä vesitiiviyttä eikä vaurioita säiliön muita osia taikka säiliön laitteita ja varusteita. Lietelantasäiliö on perustettava kantavalle pohjalle. Seinäelementtien asennus ja saumojen tiivistys on toteutettava rakennesuunnittelijan esittämien vaatimusten mukaisesti. Säiliön täyttöä ja tyhjennystä varten on oltava tarpeelliset ja tarkoituksenmukaiset rakenteet ja laitteet. Säiliön salaojitus on toteutettava siten, että onnettomuus- ja vahinkotilanteessa salaojaveden pääsy ojaan voidaan tarvittaessa estää ja että salaojavesien laatua voidaan tarvittaessa seurata salaojakaivosta tai erillisestä havaintoputkesta. Yhden lietelantasäiliön sijasta voidaan vaihtoehtoisesti rakentaa samalle paikalle sijoittuen kaksi vierekkäistä lietelantasäiliötä, joiden kunkin tilavuus on enintään 2 600 m³³.

6.4. Rakennettavan lietelantasäiliön rakennesuunnitelmat on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vähintään kuukautta ennen lietelantasäiliön rakentamisen aloittamista. Rakennesuunnitelmiin on liitettävä asiantuntijalaskelmat rakenteiden lujuudesta ja pitkäaikaisesta kestävyydestä suunnitellulla sijaintipaikalla.

6.5. Rakennettavan lietelantasäiliön tiiviit rakenteet on esitettävä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastettaviksi ennen lietelantasäiliön käyttöönottoa.

7. Lannan ja puristenesteen varastointitilat on tyhjennettävä perusteellisesti vähintään kerran vuodessa. Tyhjennysten yhteydessä on tarkastettava varastointitilojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava viivytyksettä.

8. Lannan kuormaus ajoneuvoon on tehtävä tiiviillä kuormausalustalla. Laitteiston ja kuljetuskaluston on oltava sellaisia, ettei täyttöjen ja kuljetusten aikana pääse lantaa ympäristöön. Kuormauspaikalla on oltava aina riittävästi saatavilla imeytysmateriaalia, kuten turvetta. Eläinsuojakiinteistön tiealueet on oltava pinnoitetut siten, että kuljetuskaluston pyörät pysyvät puhtaina.

9. Rehut, polttoaineet, kemikaalit ja jätteet on varastoitava kiinteistöllä siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, maaperän, pinta- tai pohjavesien pilaantumisvaaraa eikä muutakaan haittaa ympäristölle tai naapureille. Vaaralliset jätteet on säilytettävä asianmukaisesti merkityissä astioissa tai säiliöissä katettuina tai muuten vesitiiviisti reunakorokkein varustetulla alustalla. Erilaiset vaaralliset jätteet on pidettävä erillään toisistaan.

Polttoainesäiliöiden on oltava lukittavia tai ne on säilytettävä lukitussa tilassa ja ne on varustettava ylitäytön estävällä järjestelmällä ja jakelusäiliöt myös laponestolla. Polttoainesäiliöt on oltava varustettuja tiiviillä suoja-altailla, joiden tilavuus vastaa säiliön tilavuutta, tai vaihtoehtoisesti säiliöiden on oltava kaksoisvaipparakenteisia. Suoja-altaat on pidettävä katettuina siten, ettei suoja-altaisiin kerry vettä tai lunta. Säiliöiden kunnosta on huolehdittava. Toiminnanharjoittajalla on oltava aina saatavilla riittävästi ympäristövahinkojen torjuntalaitteita ja -tarvikkeita, kuten imeytysturvetta.

10. Häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua määrältään ja laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään, on välittömästi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tällaisten päästöjen estämiseksi, päästöistä aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi ja tapahtuman toistumisen estämiseksi. Kyseisistä tilanteista on ilmoitettava viipymättä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Lapinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

11. Ympäristöön vahingon tai onnettomuuden seurauksena päässyt lanta ja muu ympäristöä kuormittava jäte tai aine on kerättävä välittömästi talteen.

12. Häiriö-, vahinko- ja onnettomuustilanteiden hallinnasta on laadittava suunnitelma, kuten lietelantasäiliörikon ja tulipalojen sammutusvesien hallinnasta sekä haittojen ennalta estämisestä. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelma on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Lapinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 31.8.2013 mennessä.

13. Toiminnanharjoittajan on hyvissä ajoin, viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista.

14. Toiminnassa syntyvä lanta on ensisijaisesti hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Lantaa saa tämän lisäksi toimittaa myös laitokseen, jolla on ympäristölupa lannan hyödyntämiseen. Lannan peltolevitystä varten on toiminnanharjoittajalla oltava aina käytettävissään riittävästi asianmukaista lannanlevitysalaa. Lannan levitykseen on oltava käytettävissä luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle levityspeltoa vähintään 208 hehtaaria. Mahdollisista uusista lannanlevitysaloista on toimitettava tiedot/ kopiot tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

15. Eläinsuojaan johtavien karjan kulkuväylien on oltava päällysteeltään sellaisia, että kulkuväylät eivät liety ja väylille kertyvä lanta voidaan poistaa. Eläinsuojakiinteistöjen Kuha RN:o 15:18 ja Tikkala RN:o 10:35 peltoalueilla laiduntaminen on toteutettava siten, että pintavesien pilaantumisen vaara on mahdollisimman vähäinen eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa synny. Laiduntavien eläinten tiheys ei saa ylittää laitumena käytetyn alueen maaperän ja kasvillisuuden kestävyyttä.

16. Kärpäshaittojen ja haittaeläinten torjunta on järjestettävä.

17. Luvan saajan on laadittava selvitys käytettävästä separointilaitteistosta, sen erottelutehosta, toiminta-ajoista ja käsiteltävistä lietemääristä sekä menettelytavoista, kuinka separointi tilalla suoritetaan ja miten eri jakeita käsitellään ja säilytetään separoinnin jälkeen. Asiassa on esitettävä lisäksi arvio ravinteiden jakautumisesta eri fraktioihin sekä arvio laitteiston aiheuttamasta melusta. Selvitys on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Lapinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukautta ennen lannan separoinnin aloittamista.

18. Toiminnan mahdollisia vaikutuksia alueen pohjaveden laatuun on seurattava ja tarkkailtava talouskeskuksen käytössä olevasta talousvesikaivosta. Siitä on otettava vesinäytteet kolmen vuoden välein tai sitä useammin. Vesinäytteistä on tutkittava vähintään seuraavat muuttujat: haju, maku, sameus, väri, pH, happi, sähkönjohtavuus, rauta, kemiallinen hapenkulutus (COD_Mn tai KMnO₄-luku), NO₂-, NO₃-, NH₄-N, kokonaisfosfori, koliformiset bakteerit ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit.

Mittaukset, näytteenotto ja analysointi on suoritettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Mittausraporteissa on esitettävä käytetyt mittausmenetelmät ja niiden mittausepävarmuudet sekä arvio tulosten edustavuudesta. Mittausraportit on liitettävä kyseisen vuoden vuosiyhteenvetoraporttiin.

19. Eläinsuojan toiminnasta on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Lapinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä toimitettava edellistä vuotta koskeva raportti, josta käyvät ilmi muun muassa seuraavat tiedot:

- tiedot eläinmääristä, vuotuinen tuotantomäärä (tuotteen laji ja määrä l/a, kpl/a, kg/a) sekä yhteenveto ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä huolloista ja tuotantohäiriöistä (syy, kestoaika, arvio päästöistä ja niiden ympäristövaikutuksista sekä suoritetut toimenpiteet)

- tiedot lantamääristä, eläinjätteistä, muista tavanomaisista jätteistä, vaarallisista jätteistä, niiden määristä, laaduista, varastoinnista ja varastointi-paikoista, hyödyntämisestä, käsittelystä, edelleen toimittamisista, lannanlevitysaloista ja muista toimituskohteista sekä päivämääristä

- laiduntavien eläinten määrä ja laidunkauden kesto

- tiedot lantavarastojen ja puristenestesäiliön tyhjennyksen yhteydessä tehdyistä rakenteiden kunnon tarkkailuista.

Eläinsuojan toiminnasta mukaan lukien lannan varastointi tulee pitää käyttöpäiväkirjaa ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä. Siihen on merkittävä vähintään edellä esitetyt raportointia varten tarvittavat tiedot. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä ympäristöluvan valvontaviranomaisille.

Aluehallintoviraston päätös korvaa Uudenmaan ympäristökeskuksen C:lle navettaa varten 7.6.2004 myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 620.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään luvan myöntämisen edellytysten osalta muun ohella seuraavasti:

= = =

Ympäristöministeriön ohjeen 1/2010 mukaan suositeltava etäisyys lähimmistä häiriintyvistä kohteista, kuten asuin- ja vapaa-ajan rakennuksista, riippuu eläinsuojan tuotantosuunnasta, eläinmäärästä, esitetystä ympäristönsuojelutekniikasta, BAT-tekniikasta ja paikallisista olosuhteista. Eläinsuojaa laajennettaessa tulisi ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja ympäröivä maankäyttö. Uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Uusien lantaloiden tulisi sijaita vähintään 100 metrin etäisyydellä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Etäisyyteen vaikuttavat lantalan koko, katemateriaali ja varastoitava lantalaji. Pienten ja keskisuurten eläinsuojien laajennuksissa etäisyys lähimmästä häiriintyvästä kohteesta tulisi olla vähintään 100 metriä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että yli 2,5-kertainen laajennus vastaa uuden eläinsuojan rakentamista, jolloin toiminnan sijoittamiseen sovellettaisiin suurempia etäisyyssuosituksia.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa laajennus on yli 3-kertainen. Lähimpien ulkopuolisten naapurien asuinrakennukset pihapiireineen ovat lounaassa noin 300–350 metrin päässä uudesta pihatosta. Seuraavaksi lähin naapuri on pohjoisessa runsaan 300 metrin etäisyydellä vanhasta navetasta. Uusi lietelantasäiliö rakennetaan uuden pihaton itäpuolelle noin 400–450 metrin etäisyydelle lounaassa olevista asuinrakennuksista.

Ympäristöministeriön vuonna 2001 antamat lupamenettelyssä sovellettavat suositukset uuden eläinsuojan etäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin on esitetty ympäristöministeriön ohjeen 1/2010 liitteessä 4 "Eläinsuojien vähimmäisetäisyydet. Uusien talouskeskusten ulkopuolelle rakennettavien kotieläinsuojien vähimmäisetäisyyssuositukset häiriintyvästä kohteesta." Nyt kyseessä olevassa tapauksessa uuteen pihattoon tulisi tilat 220 lypsylehmälle. Tällöin uuteen pihattoon tulisi eläinyksiköitä noin 1 500, jotka on laskettu ympäristöministeriön ohjeen 1/2010 liitteen 3 eläinyksikkökertoimilla. Täten uuden pihaton vähimmäisetäisyyssuositus olisi arviolta runsaat 300 metriä. Hakemuksen mukainen toiminta ottaen huomioon annetut lupamääräykset ei etäisyyksien tai alueen aikaisemman käytön perusteella aiheuta merkittävää ympäristön pilaantumista eikä naapurustolle kohtuutonta rasitusta tai haittaa, joka katsottaisiin eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaiseksi kohtuuttomaksi haitaksi.

= = =

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja B:n kuolinpesän valituksen enemmälti hyläten muuttanut lupamääräyksiä 2.1., 2.2., 15 ja 17 seuraavasti (muutokset kursiivilla):

2.1. Eläinten pito, eläinsuojien ilmanvaihto, lannan käsittely ja varastointi sekä rehujen käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnoista aiheudu kohtuutonta rasitusta hajuhaittoina lähimpien ulkopuolisten naapureiden piha-alueilla. Uusi lietelantasäiliö on (poistettu tekstiä) katettava (poistettu tekstiä). Käytettäessä kelluvaa katetta on katteen turvekerroksen paksuus oltava vähintään 10 cm tai katteen on oltava muuten vähintään yhtä tehokas. Katetta on lisättävä niin useasti ja niin laajalle alalle, että lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ei esiinny lannan varastoinnista syntyviä merkittäviä hajuhaittoja. Lietesäiliöt on täytettävä alakautta.

2.2. Levitettäessä eläinsuojasta peräisin olevaa lantaa eläinsuojan välittömään läheisyyteen eli tilojen Kuha RN:o 15:18 ja Tikkala RN:o 10:35 peltoalueille on huolehdittava siitä, ettei lannan levityksestä aiheudu yhdessä eläinsuojan kanssa lähimmille ulkopuolisille naapureille kohtuutonta rasitusta hajuhaittana. Lietelannan levitys on suoritettava sijoittavalla levitysmenetelmällä tai levitetty lanta on mullattava välittömästi. Talousvesikaivojen ympärille on jätettävä pellon kaltevuudesta riippuen 30–100 metrin vyöhyke, jolle lantaa ei saa levittää. Lanta tulee levittää siten, ettei lantaa tai sen sisältämiä ravinteita pääse valumaan vesistöön tai ojaan eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa aiheudu. Lietelantaa ei saa levittää pohjavesialueelle eikä kuivalantaa pohjaveden varsinaiselle muodostumisalueelle. Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on vähintään 10 metriä. Lannan käsittelyä ja levitystä on myös vältettävä asutuksen läheisyydessä yleisinä juhlapäivinä.

17. Lietelannan mahdollinen separointi on tehtävä niin, että siitä ei aiheudu hajuhaittaa. Luvan saajan on laadittava selvitys käytettävästä separointilaitteistosta, sen erottelutehosta, toiminta-ajoista ja käsiteltävistä lietemääristä sekä menettelytavoista, kuinka separointi tilalla suoritetaan ja miten eri jakeita käsitellään ja säilytetään separoinnin jälkeen. Asiassa on esitettävä lisäksi arvio ravinteiden jakautumisesta eri fraktioihin sekä arvio laitteiston aiheuttamasta melusta. Selvitys on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Lapinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukautta ennen lannan separoinnin aloittamista.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita ja lain esityöt

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristölupa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) on todettu muun muassa, että ympäristönsuojelulain sijoittamispaikkaa koskevalla 6 §:n 2 momentin 3 kohdan säännöksellä tarkoitetaan erityisesti vaihtoehtoisia sijoittumiskohtia samalla kiinteistöllä. Vaihtoehtoisten sijoittumispaikkojen tulisi sijaita niin lähellä ajateltua sijoittumispaikkaa, ettei tästä aiheutuisi toimintaa suunnittelevalle kokonaan uutta hanketta.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000, nitraattiasetus) liitteen 3 kohdan 2 mukaan kotieläinten lanta levitetään siten, ettei lantaa tai sen sisältämiä ravinteita pääse valumaan vesistöön tai ojaan eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa aiheudu. Lannan levitystä tulisi välttää alueilla, joilla siitä aiheutuu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on vähintään 10 metriä. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille jätetään maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 metrin levyinen suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla.

Hankkeen laatu ja sijainti

Hakemus tarkoittaa Kuhan ja Tikkalan tiloilla harjoitettavan maidontuotantotoiminnan laajentamista siten, että laajennuksen jälkeen tiloilla olisi 220 lypsylehmää, 116 hiehoa ja 61 vasikkaa. Uudenmaan ympäristökeskus on 7.6.2004 antamallaan päätöksellä myöntänyt C:lle ympäristöluvan eläinten pidolle eläinsuojassa, joka on tarkoitettu 66 lypsylehmälle, 44 hieholle ja 22 alle kahdeksan kuukauden ikäiselle vasikalle.

Alueella ei ole asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Eläinsuoja sijaitsee peltoaukealla. Valkeasuon pohjavesialue sijaitsee pohjoisessa lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä tilakeskuksesta. Porlammin vedenottamo sijaitsee noin puolen kilometrin etäisyydellä talouskeskuksesta. Uudet eläinsuojarakennukset, lantala ja lietesäiliö rakennetaan nykyisen tilakeskuksen eteläpuolelle. Laajennus suuntautuu poispäin vedenottamosta ja pohjavesialueesta. Vanhaan eläinsuojaan ja vasikkalaan sijoitettaisiin 116 hiehoa ja 40 vasikkaa. Uudessa pihatossa olisi tilaa 220 lypsylehmälle. Lisäksi uuden eläinsuojan pohjoispuolelle tulisi erillinen rakennus, jossa olisi 21 vasikkaa.

Talouskeskuksen itäpuolella lähimmillään noin 170 metrin päässä virtaa etelään päin oja, joka yhtyy runsaan 300 metrin etäisyydellä pihattonavetan eteläpuolella virtaavaan Korpinojaan. Korpinoja laskee Koskenkylänjokeen. Alue kuuluu Koskenkylänjoen vesistöalueen Koskenkylänjoen keskiosan valuma-alueeseen. Lähin naapurin asuinrakennus A:n omistamalla Kuoppamäen tilalla RN:o 3:28 sijaitsee lounaassa noin 300 metrin etäisyydellä uudesta pihatosta. Seuraavaksi lähin asuinrakennus B:n kuolinpesän omistamalla Manssilan tilalla RN:o 3:29 sijaitsee lounaassa runsaan 300 metrin etäisyydellä uudesta pihatosta. Uusi lietelantasäiliö rakennetaan uuden pihaton itäpuolelle runsaan 400 metrin etäisyydelle A:n omistamalla tilalla sijaitsevasta asuinrakennuksesta ja hieman etäämmälle kuolinpesän omistamalla tilalla sijaitsevasta asuinrakennuksesta. Pohjoisessa lähin naapurin asuinrakennus sijaitsee runsaan 300 metrin etäisyydellä vanhasta eläinsuojasta.

Suurin osa lypsylehmien lannasta sekä osa hiehojen lannasta käsitellään lietelantamenetelmällä. Muut eläimet ovat kuivikepohjalla tai kuivikelantamenetelmällä. Vanhan eläinsuojan alla olevien lietesäiliöiden sekä lietekuilujen tilavuus on yhteensä 1 790 m^3³. Uuden eläinsuojan yhteyteen rakennettava lietesäiliö olisi tilavuudeltaan 5 073 m^3³. Lietekuilutilavuutta uudessa eläinsuojassa olisi 50 m³³. Lietesäiliöt ovat betonirakenteisia. Vanhat lietesäiliöt ovat kiinteästi katettuja. Kasvattamon kestokuivikemakuualusta sekä uuden eläinsuojan kestokuivikepohjaiset osastot toimisivat samalla lantavarastoina, jotka tyhjennettäisiin kerran vuodessa vanhan eläinsuojan päädyssä sijaitsevaan 300 m³³:n suuruiseen katettuun kuivalantalaan sekä uuden eläinsuojan koillispuolelle rakennettavaan 571 m³³:n suuruiseen katettuun lantalaan.

Kaikilla lypsylehmillä on mahdollisuus ulkoilla eläinsuojaa ympäröivällä kahdeksan hehtaarin suuruisella laitumella. Muiden eläinten laidunalueita on Myrskylässä ja Porlammilla. Laiduntamisen on arvioitu vähentävän lietteen tuotantoa. Porlammilla pieni kulma laidunlohkosta sijaitsee pohjavesialueella.

Hakemuksen mukaan luvan hakijalla on käytettävissä lannan levitykseen 202 hehtaaria peltoalaa, josta omaa peltoa on 85,97 hehtaaria, vuokrapeltoa 25,49 hehtaaria ja sopimuspeltoa 91 hehtaaria. Hakemukseen on liitetty jäljennökset lannanluovutus- ja vuokrasopimuksista.

Oikeudellinen arvio

Hakemuksen mukaan lietesäiliöt täytetään alakautta. Hallinto-oikeus on selvyyden vuoksi muuttanut lupamääräystä 2.1. lisäämällä siihen lietesäiliöiden täyttöä koskevan lauseen.

Lupamääräyksen 2.1. mukaan uusi lietelantasäiliö on tarvittaessa katettava esimerkiksi murskatulla oljella tai turpeella. Kun otetaan huomioon hakemuksen mukaisen toiminnan laatu ja sijainti, hallinto-oikeus katsoo, että uuden lietesäiliön kattaminen kiinteällä katteella ei ole tarpeen. Hajuhaittojen ehkäisemiseksi hallinto-oikeus on kuitenkin muuttanut lupamääräyksiä 2.1. sekä 17 edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Kun ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa arvioidaan hakemuksen mukaisen toiminnan ympäristövaikutuksia, siinä on otettava huomioon eläintenpidossa syntyvän lannan levitys eläinsuojan läheisyydessä oleville ja näin ollen myös sen toimintakokonaisuuteen kuuluville pelloille. Ympäristöluvassa voidaan siten antaa lupamääräyksiä, jotka koskevat lannan levittämistä tällaisille pelloille. Koska lannan levitys eläinsuojasta etäällä oleville pelloille ei ole ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa kiinteässä teknisessä eikä toiminnallisessa yhteydessä itse tilakeskukseen, sitä ei ole tarpeen sisällyttää luvanvaraisena osatoimintona eläinsuojan ympäristölupaan eikä luvassa voida antaa yksityiskohtaisia määräyksiä lannan levityksestä eläinsuojan toimintakokonaisuuteen kuulumattomille pelloille. Nämä asiat kuuluvat toiminnan valvonnan yhteydessä käsiteltäviin asioihin. Hallinto-oikeus on eläinsuojan välittömässä läheisyydessä tapahtuvasta lannanlevityksestä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi muuttanut lupamääräystä 2.2. edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Ympäristölupahakemuksessa on todettu eläinten juottamisen järjestämistä koskevassa kohdassa, että kahdella laidunlohkolla on luonnonlähteitä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentti, hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 15 laiduntamisesta luonnonlähteille mahdollisesti aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.

Lupamääräyksen 14 mukaan toiminnassa syntyvä lanta on ensisijaisesti hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Lantaa saa tämän lisäksi toimittaa myös laitokseen, jolla on ympäristölupa lannan hyödyntämiseen. Lannan peltolevitystä varten on toiminnanharjoittajalla oltava aina käytettävissään riittävästi asianmukaista lannanlevitysalaa. Lannan levitykseen on oltava käytettävissä luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle levityspeltoa vähintään 208 hehtaaria. Mahdollisista uusista lannanlevitysaloista on toimitettava tiedot/kopiot tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Lupamääräyksen 15 mukaan eläinsuojakiinteistöjen peltoalueilla laiduntaminen on toteutettava siten, että pintavesien pilaantumisen vaara on mahdollisimman vähäinen eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa synny.

Lupamääräykset 1.1.–1.4. koskevat vesiin ja viemäriin kulkeutuvien päästöjen ehkäisemistä. Lupamääräys 16 koskee kärpäshaittojen torjumista, lupamääräys 17 separointilaitteistosta laadittavaa selvitystä ja lupamääräykset 18–19 toiminnan tarkkailua ja raportointia.

Edellä mainitun perusteella ja kun otetaan huomioon hakemuksen mukaisen toiminnan luonne ja sijainti alueella, jolla jo entuudestaan harjoitetaan karjataloutta, sekä päätöksessä asetetut lupamääräykset hallinto-oikeuden niihin tekemin muutoksin, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta voida hakemuksen mukaisesti laajennettuna katsoa aiheutuvan kohtuutonta rasitusta, terveyshaittaa tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista. Hakemuksen mukaiselle sijoittamiselle ei myöskään ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua kaavoituksellista tai muuta estettä. Aluehallintovirasto on antanut muun muassa toiminnasta aiheutuvien haittojen ehkäisemisestä, peltopinta-alan selvittämisestä sekä toiminnan tarkkailusta ja raportoinnista lupamääräyksiä, joita hallinto-oikeus pitää muutettuja lupamääräyksiä lukuun ottamatta riittävinä. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys sijoituspaikasta, asiaa ei ole syytä palauttaa uudelleen käsiteltäväksi samalla kiinteistöllä sijaitsevan muun mahdollisen sijoituspaikan selvittämiseksi. Lietesäiliön maisemointia ja mahdollisia kiinteistöjen arvonalenemiseen liittyviä kysymyksiä ei ratkaista ympäristöluvan yhteydessä.

Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain valvontaa ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Riitta Fränti ja Varpu Kujanpää. Asian esittelijä Hanna Nieminen-Finne.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B:n kuolinpesä ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että uusi eläinsuoja sijoitetaan valituksen liitteenä olevalla kartalla osoitettuun paikkaan ja että eläinten enimmäismäärää rajoitetaan 25 prosenttia hakemuksen mukaisesta. Vielä valittajat ovat vaatineet, että hakijat velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Toiminnasta aiheutuu eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Uusi pihattonavetta sijaitsisi noin 70 metrin päässä valittajien kiinteistön rajasta. Matkaa talouskeskukseen olisi noin 300 metriä. Maasto välissä on peltoa ja osin hakattua metsää. Hakijoiden kotipalstan pinta-alaltaan 50–60 hehtaarin peltojen muodostamasta laidunalueesta aiheutuisi hajuna, meluna ja kärpäsinä ilmenevää kohtuutonta rasitusta.

Pihattonavetta tulisi sijoittaa hakijoiden kiinteistölle valituksen liitteenä olevalla kartalla osoitetulla tavalla siten, ettei navetasta aiheudu pilaantumisen vaaraa eikä haittaa naapureille.

Lietesäiliöt olisi joka tapauksessa varustettava kiinteällä katteella.

Hankkeeseen on sen laajuuden ja yhteisvaikutusten vuoksi sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti. Hulevedet pihattonavetan ulkoalueelta virtaavat lähes esteettä Korpinojaan ja Koskenkylänjoen kautta Suomenlahteen. Hankkeen vaikutukset Porlammin vedenottamon vedenlaatuun on selvitettävä.

Monet lupamääräyksistä ovat epämääräisiä. Ympäristöluvassa on oltava yksiselitteiset raja-arvot mahdollisten haittojen sallituista määristä.

Lapinjärven kunnanhallitus on vastineessaan ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

Porvoon terveydensuojelujaosto on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää aikaisemmin lausumaansa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen lausunnon mukaan valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, että hallinto-oikeuden päätös olisi sen vuoksi kumottava tai sitä olisi muutettava.

C, D ja E ovat selityksessään vaatineet, että valitus hylätään.

A ja B:n kuolinpesä ovat antaneet vastaselityksen, jota ovat sittemmin täydentäneet. Hakija on velvoitettava rakentamaan mahdollisesti rakennettavan navetan ja valittajien talouskeskuksen väliin pysyvä näköeste. Rakennettavan navetan käytöstä aiheutuisi ilmeinen vaara valittajien kaivon ja Korpinojan pilaantumisesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n ja B:n kuolinpesän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 7 §:ssä säädetään arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa.

Asiassa on kysymys lypsykarjanavetan laajentamisesta niin, että siellä voi olla 220 lypsylehmää, 116 hiehoa ja 61 alle kuuden kuukauden ikäistä vasikkaa tai niitä lannantuotannoltaan vastaava eläinmäärä. Nautoja ei ole mainittu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n hankeluettelossa, joten hanke ei kuulu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin, joihin arviointimenettely tulee aina sovellettavaksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:ssä tarkoitettua päätöstä arviointimenettelyn soveltamisesta tässä tapauksessa. Hankkeen edellä mainittu koko ja muu asiakirjoista ilmenevä hanketta koskeva selvitys huomioon ottaen siihen ei ole sovellettava arviointimenettelyä myöskään mainitun lain 4 §:n 2 momentin perusteella.

Valittajat ovat esittäneet, että uusi navetta tulisi sijoittaa heidän kartalle merkitsemäänsä paikkaan eli vanhan navetan koillispuolelle. Tällöin uusi navetta tulisi sijaitsemaan etäämpänä heidän kiinteistöistään ja niin, että vanha navetta jäisi sen ja valittajien kiinteistöjen väliin.

Runsaan 300 metrin päässä vanhasta navetasta pohjoiseen on kuitenkin asuinkiinteistö, johon nähden uusi navetta sitä valittajien esittämällä tavalla sijoitettaessa tulisi ilmeisesti mainittua lähemmäksi. Lisäksi hakijoiden tilakeskuksen pohjoispuolella noin 400 metrin päässä on pohja³vesialue ja noin 500 metrin päässä vedenottamo. Kun uusi navetta sijoitetaan hakemuksen mukaisesti, se tulee noin 200 metriä kauemmaksi pohjavesialueesta vedenottamoineen kuin vanha navetta. Valittajien esittämällä tavalla sijoitettuna uusi navetta tulisi lähemmäksi pohjavesialuetta kuin vanha navetta.

Mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja kuolinpesälle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Riku Vahala ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Petri Leinonen.