Muu päätös 79/2016

Asia Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus

Hakija Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 26.9.2011 taltionumero 2710

Asian aikaisempi käsittely

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 18.2.2011 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n pyynnön, että hänet merkitään vuoden 2011 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Saamelaiskäräjien hallitus on 31.5.2011 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen vaalilautakunnan päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään A:n valituksesta kumonnut saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määrännyt, että A on merkittävä vuoden 2011 saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.

Korkein hallinto-oikeus on 8.3.2013 tekemällään päätöksellä taltionumero 857 hylännyt saamelaiskäräjien hallituksen hakemuksen purkaa korkeimman hallinto-oikeuden 26.9.2011 tekemä päätös taltionumero 2710.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on hakemuksessaan vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös puretaan.

Vaatimuksensa tueksi vaalilautakunta on osittain toistanut edellisessä purkuhakemuksessa olleita perusteluja sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Vaaliluetteloon merkitsemisen ratkaisemisessa merkitystä on annettava sekä kansalliselle lainsäädännölle että kansainväliseen oikeuteen nojaavalle ryhmähyväksyntäedellytykselle. Korkein hallinto-oikeus on virheellisesti jättänyt ryhmähyväksynnän käytännössä kokonaan huomioimatta.

Alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa oikeutta päättää ryhmänsä jäsenyydestä tai identiteetistä ei voida ulkoistaa alkuperäiskansan ulkopuoliselle elimelle kuten kansalliselle tuomioistuimelle. Asiantuntijaluonteensa vuoksi saamelaiskäräjien vaalilautakunta on saamelaisten alkuperäiskansan ryhmähyväksynnän arvioimisen suorittava elin. Saamelaiskäräjien hallituksen ja korkeimman hallinto-oikeuden tehtävänä on ainoastaan tutkia vaaliluetteloon merkitsemistä koskeva asia mahdollisten menettelyvirheiden osalta.

Saamelaiskäräjälain 3 § ei sisällä korkeimman hallinto-oikeuden soveltaman kokonaisarvioinnin mahdollisuutta. Saamelaisuuden edellytyksenä on itseidentifikaation lisäksi kolme vaihtoehtoista perustetta, joista vähintään yhden täytyy yksinään täysin ja yksiselitteisesti täyttyä. Mahdollisuutta minkäänlaiseen yksittäisen saamelaiskäräjälaissa säädetyn edellytyksen korvaavaan kokonaisarviointiin ei asiassa ole.

A ei ole vedonnut lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyyn edellytykseen saamen kielen oppimisesta ensiksi opittuna kielenä. Tästä huolimatta korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisussaan painoarvoa A:n itse laatimalle todistukselle isoisänsä kielitaidosta.

Mikäli hakemuksen kohteena olevan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ratkaisulinja säilyy tai entisestään vahvistuu, tämä murentaa käytännössä saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja on omiaan vaikuttamaan siten, että saamelaiskäräjät menettää merkityksensä saamelaisten edustuksellisena instituutiona, ja saamelaiset alkuperäiskansana ja vähemmistönä sulautetaan valtiovallan toimesta suomalaiseen pääväestöön.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n johtolauseen mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena. Tämän subjektiiviseen arvioon perustuvan samaistumisen eli niin sanotun itseidentifikaation ohella henkilön määritteleminen saamelaiseksi edellyttää ainakin jonkin kyseisessä pykälässä mainitun objektiivisen edellytyksen täyttymistä.

Saamelaiskäräjälaki ei edellytä, että saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kanta ryhmähyväksynnän ilmauksena olisi yksinään ratkaiseva, vaan asia on päätettävä lain 3 §:n mukaisia kriteerejä noudattaen.

Kokonaisarvioinnilla on merkitystä tilanteissa, joissa henkilö lähtökohtaisesti täyttää ainoastaan lain 3 §:n 2 kohdan sanamuodon mukaisen edellytyksen, mutta lainkohdassa tarkoitettu merkintä on ajalta ennen vuotta 1875. Mitä vanhemmasta luettelomerkinnästä on kysymys, sitä vahvempaa selvitystä edellytetään henkilön muista siteistä saamelaiskulttuuriin. Kokonaisarviointia ei siten ole suoritettu tilanteessa, jossa henkilö ei ole täyttänyt ainuttakaan saamelaiskäräjälain 3 §:n 1‒3 kohtaan sisältyvää perustetta.

Tähän nähden ja kun hakemuksessa ei ole muutoinkaan esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua, hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Annika Aarnio.