Korkein hallinto-oikeus

Etusivu » Päätöksiä » Muita päätöksiä » Muupaatos » Muu päätös 177/2016

Muu päätös 177/2016

Valitus, joka koskee lääkärille annettua väliaikaista kieltoa hoitaa potilaiden kilpirauhassairauksia

Antopäivä: 22.1.2016
Taltionumero: 177
Diaarinumero: 498/3/14

Asia Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden väliaikaista rajoittamista koskeva valitus

Valittaja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.1.2014 nro 14/0015/6

Asian aikaisempi käsittely

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (jäljempänä myös Valvira) on päätöksellään 17.6.2013 rajoittanut väliaikaisesti erikoislääkäri A:n oikeutta harjoittaa lääkärin ammattia siten, että hän ei saa hoitaa potilaidensa kilpirauhassairauksia eikä muita umpieritysrauhassairauksia. Päätöksen mukaan väliaikainen rajoitus on voimassa, kunnes Valvira voi ratkaista asian lopullisesti, kuitenkin enintään 31.3.2014 saakka.

Päätöksen perusteluissa on selostettu erikoislääkäri A:n ammatinharjoittamisesta saatua selvitystä sekä lääketieteellisiä näkemyksiä kilpirauhasen toiminnasta ja toiminnan hormonaalisesta sääntelystä. Näiden pohjalta on arvioitu A:n menettelyn asianmukaisuutta. Asian oikeudellisena arviointina päätöksessä todetaan seuraavaa:

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa seuraamuksen terveydenhuollon ammattihenkilölle virheellisestä toiminnasta muun muassa silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö laiminlyö terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetyn velvollisuuden tai suorittaa sellaisia tehtäviä, joihin hänen koulutustaan tai ammattitaitoaan on pidettävä riittämättömänä tai hänen toimintamahdollisuuksiaan rajoitettuina, taikka toimii muutoin virheellisesti tai moitittavasti. Valvira voi tällaisessa tilanteessa muun muassa rajoittaa laillistetun ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeutta määräajaksi tai toistaiseksi sekä antaa hänelle tarkempia määräyksiä ja ohjeita ammattitoimintaa varten.

A:n ammatinharjoittamisesta ei vielä ole saatu sellaista selvitystä, että asia voitaisiin ratkaista lopullisesti. Valvira pitää perusteltuna hankkia asian selvittämiseksi lisäselvitystä. Koska Valvira pitää päätöksessä aiemmin selostetuin perustein A:n toimintaa selvästi potilasturvallisuutta vaarantavana, Valvira pitää perusteltuna rajoittaa asian käsittelyn ajaksi väliaikaisesti erikoislääkäri A:n oikeutta harjoittaa lääkärin ammattia siten, että hän ei saa hoitaa kilpirauhassairauksia eikä muita umpieritysrauhassairauksia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hän ei saa määrätä potilailleen ensisijaisesti näihin sairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä. Valvira pitää lisäksi perusteltuna kehottaa A:ta tämän erikoisalan sairautta epäillessään ohjaamaan potilaansa sisätautien tai endokrinologian alan erikoislääkärille tai erikoissairaanhoitoon asianmukaisella lähetteellä.

Asian ratkaisussa sovellettuina säännöksinä viitataan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 1 momenttiin ja 26 ja 29 §:ään sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n 2 momenttiin.

A on valittanut Valviran päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Valviran päätös kumotaan kokonaisuudessaan. Lisäksi A on vaatinut, että Valvira velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Turun hallinto-oikeus on 4.9.2013 oikeuspaikkaperusteella siirtänyt asian Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt valituksen ja kumonnut Valviran päätöksen 17.6.2013.

Päätöksensä täytäntöönpanon osalta hallinto-oikeus on, terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 39 §:n 3 momentti ja hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentti huomioon ottaen, määrännyt, että Valviran valituksenalaista päätöstä on kuitenkin noudatettava, kunnes hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.

Hallinto-oikeus on velvoittanut Valviran korvaamaan A:lle 10 000 euroa oikeudenkäyntikuluja viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on enemmälti hylätty.

Hallinto-oikeus on perusteluissaan käsitellyt ensin menettelyä Valvirassa sekä A:n hallinto-oikeudessa esittämiä asian selvittämiseen liittyviä pyyntöjä. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa ole ilmennyt sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi valituksenalainen päätös tulisi kumota ja asia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei lisäselvityksen hankkiminen tai suullisen käsittelyn toimittaminen ole ollut tarpeellista, kun otetaan huomioon etenkin hallinto-oikeuden ratkaisu pääasian osalta.

Pääasiaan sovellettavina säännöksinä hallinto-oikeus on selostanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 1 momentin, 26 §:n 1 ja 2 momentin sekä 29 §:n sisältöä. Hallinto-oikeus on selostanut saadun selvityksen, mukaan lukien neljän potilaan hoidosta saadun selvityksen. Asian arviointina ja johtopäätöksissään hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

Kilpirauhassairauksien hoitamista ei ole Suomessa määrätty ainoastaan näihin sairauksiin erikoistuneille lääkäreille, eikä nyt kyseessä olevien lääkkeiden määrääminen myöskään edellytä lääkäriltä tietyn alan erikoistumista. Vastuu potilaan hoidosta ja lääkkeen määräämisestä on hoitavalla lääkärillä, vaikka kyse olisi hoidosta erityisluvan edellyttävällä lääkevalmisteella. Suomessa ei ole julkaistu kilparauhassairauksien Käypä hoito -suosituksia.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Saman lain 15 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on kuitenkin ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. A on diagnosoinut tarkastelun kohteina olleilla potilailla rT3-dominanssin. Kyseisen diagnoosin asianmukaisuudesta ja hoidosta ei ole lääkäreiden keskuudessa yksimielisyyttä. Valvira on todennut päätöksessään, että se ei ole ottanut päätöksellään tarkemmin kantaa rT3-dominanssidiagnoosin käyttämisen asianmukaisuuteen ja kilpirauhassairauksien hoitoa koskeviin koulukuntaeroihin. Päätös ei ole perustunut siihen, että A olisi rT3-tutkimuksia määräämällä tai toteamalla rT3-dominanssin hoitanut potilaita yleisten hoitosuositusten vastaisesti.

Valviralle tehtyihin ilmoituksiin liittyneistä potilaista ainoastaan X:llä on ollut selvästi A:n määräämän lääkityksen aiheuttamia oireita, joiden vuoksi hän on hakeutunut toisen lääkärin vastaanotolle. A:n ilmoituksen mukaan X oli kuitenkin oma-aloitteisesti ylittänyt hänen määräämänsä lääkeannostuksen. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka vuoksi tätä A:n väitettä ei olisi pidettävä uskottavana. Asiassa ei siten ole selvitetty, että X:n tila olisi aiheutunut A:n toiminnasta. Y:n ja Z:n osalta lääkityksen vaikutukset ovat ilmenneet laboratoriotutkimuksissa. A:n esittämän selvityksen mukaan laboratoriotutkimuksissa havaittu hyvin alhainen TSH-hormonin taso on kuitenkin normaali rT3-dominanssin hoitoon liittyvä asia, eikä Valviran päätös ole sinänsä perustunut hoitotavan epäasianmukaisuuteen.

Valvira on todennut, että potilasasiakirjojen mukaan A ei ole tehnyt asianmukaista kliinistä tutkimusta yhdellekään niistä yhdeksästä potilaasta, joiden hoitoa Valvira on päätöksessään arvioinut, eikä seurannut potilaita riittävästi lääkityksen aloittamisen jälkeen. A on kertomansa mukaan perustanut diagnoosinsa rT3-arvon määrityksiin, jotka on tehty suomalaisen laboratorion kautta Yhdysvalloissa, potilaan vastaanotolla antamiin tietoihin oireista ja muualla aiemmin laadittuihin potilasasiakirjoihin. Hallinto-oikeus toteaa, että rT3-määrityksessä on kyse Kela-korvauksen piiriin kuuluvasta tutkimuksesta, vaikka sitä ei tehdäkään suomalaisissa laboratorioissa. A on halunnut esittää muun muassa potilaiden tutkimisesta ja seurannasta lisäselvitystä kuulemalla potilaita suullisesti eli hän on antanut näin ymmärtää, että potilasasiakirjoihin ei ole merkitty kaikkia olennaisia toimenpiteitä. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että potilasasiakirjoista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 12 §:n mukaan lääkärin on laadittava potilasasiakirjat siten, että merkinnöistä käy riittävässä laajuudessa ilmi muun muassa taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:ta olisi aiemmin erikseen ohjeistettu potilasasiakirjojen laatimisen suhteen. Hallinto-oikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että A:n suorittamat potilaiden kliiniset tutkimukset ja potilaiden seuranta on voinut olla puutteellista siihen nähden, mitä asianmukainen hoito edellyttää. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että puutteellinen kliininen tutkimus tai puutteellinen potilaiden seuranta olisi aiheuttanut varsinaista akuuttia terveysvaaraa potilaille.

Valvira on todennut päätöksessään, että A on diagnosoidessaan rT3-dominanssin jättänyt arvioimatta muut syyt, jotka olisivat saattaneet olla potilaiden oireiden taustalla. Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisella päätöksellä ei ole rajoitettu A:n ammatinharjoittamisoikeutta muilta osin kuin kilpirauhassairauksien ja muiden umpierityssairauksien hoitamisen osalta. Näin ollen asiassa ei ole kyse A:n ammattitaidosta muiden sairauksien tunnistamisen ja hoitamisen osalta.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen on poikkeuksellinen toimenpide, joka tulee kyseeseen vain silloin, kun potilasturvallisuus sitä välttämättä edellyttää. Hallinto-oikeus katsoo edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen, että Valvira ei ole esittänyt päätöksessään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi A:n ammatinharjoittamisoikeuden väliaikainen rajoittaminen kilpirauhassairauksien ja muiden umpieritysrauhassairauksien hoitamisen osalta on ollut potilasturvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Näin ollen hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen.

Oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisuaan hallinto-oikeus on perustellut seuraavasti:

Hallinto-oikeuden ratkaisuun nähden olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Hallinto-oikeus toteaa, että A:n asiamies on perehtynyt asiaan jo Valviran käsitellessä sitä. Hallintomenettelyn aikana aiheutuneissa kuluissa ei ole kyse oikeudenkäyntikuluina korvattavista kuluista. Laskun mukaan kulut ovat arvonlisäveroineen yhteensä 36 736,19 euroa, josta 12 056,10 euroa (sisältää 2 296,10 euroa arvonlisäveroa) on aiheutunut ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä 17.6.2013. Varsinaisiksi oikeudenkäyntikuluiksi jää siten 24 680,09 euroa. Asiaan laatuun ja laajuuteen nähden hallinto-oikeus katsoo, että Valviran on korvattava A:lle kohtuullisina pidettävinä oikeudenkäyntikuluina 10 000 euroa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 74 § ja 75 §

Laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta 9 § 1 momentti

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 15 § 1 momentti, 26 § 1 momentti ja 2 momentti 2 kohta, 29 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Mika Hämäläinen (eri mieltä) ja Paula Makkonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös, jolla Valviran päätös A:n ammatinharjoittamisoikeuden väliaikaisesta rajoittamisesta on kumottu ja Valvira on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, kumotaan.

Valvira on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Erikoislääkäri A:n toiminta on ollut Valviran päätöksestä 17.6.2013 ilmenevin tavoin virheellistä, puutteellista ja perusteetonta. Hänen käyttämänsä taudinmäärityksen menetelmät ja kriteerit ovat selvitysten perusteella olleet riittämättömiä ja epäluotettavia. Hän on laiminlyönyt potilaidensa asianmukaisen tutkimuksen tekemiensä taudinmääritysten ja määräämiensä lääkitysten (Liothyronin, Armour Thyroid, Thyroxin ja Hydrocortison) yhteydessä. Hänen useille potilailleen antamalla lääkehoidolla ei ole ollut asianmukaisilla tutkimuksilla osoitettua lääketieteellistä tarvetta. Valviran saamien selvitysten perusteella A ei ole tehnyt asianmukaisia tutkimuksia myöskään seuratessaan potilaidensa terveydentilaa eikä heille perusteettomasti määräämiensä lääkitysten vaikutuksia.

Edellä mainitut virheellisyydet ja puutteellisuudet ovat vaarantaneet vakavasti potilasturvallisuutta. Hallinto-oikeus on todennut, ettei A:n toiminta olisi aiheuttanut varsinaista akuuttia terveysvaaraa potilaille. Perusteeton kilpirauhaslääkitys voi kuitenkin helposti johtaa kilpirauhasen ylitoiminnan kaltaiseen tilaan. Oikeaan diagnostiikkaan ja seurantaan perustumaton kilpirauhaslääkitys kasvattaa perusteettomasti muun muassa potilaan riskiä saada sydämen rytmihäiriöitä, kuten eteisvärinää. Eteisvärinä puolestaan altistaa potilaan sydämen sisäiselle verihyytymälle, joka voi aiheuttaa aivoveritulpan. Lääkityksen määräämisessä ja seurannassa on huolellisesti otettava huomioon muun ohella potilaan sydäntilanne, mitä A ei ole potilasasiakirjojen perusteella tehnyt. Tarpeeton kilpirauhaslääkitys altistaa edellä mainitun lisäksi myös muun muassa osteoporoosille.

Valviran päätöksestä 17.6.2013 ilmenee, että A on aloittanut esimerkiksi kahdelle potilailleen kilpirauhashormonilääkityksen, vaikka heidän kaikki kilpirauhasen toimintaa kuvaavat laboratorioarvonsa, mukaan lukien A:n diagnostiikassaan käyttämä rT3-arvo, ovat olleet normaalialueella tai hyvin marginaalisesti normaalialueiden ulkopuolella. Yhdelle potilaalle A on vaihtanut kilpirauhashormonilääkityksen epäasianmukaisesti pelkästään TSH-tuloksen perusteella, joka sekin on ollut normaali. Toisen potilaan kohdalla Valvira ei ole saamiensa selvitysten perusteella voinut poissulkea sitä mahdollisuutta, että potilaalla ilmennyt kilpirauhasen liikatoimintaa vastaava tila olisi aiheutunut A:n hänelle epäasianmukaisesti määräämästä lääkityksestä. Myös A:n muita potilaita koskevista potilasasiakirjoista on havaittavissa, ettei A ole riittävällä tavalla varmistunut potilaiden lääkityksen aloittamisen tai sen vaihtamisen tarpeesta.

A:n diagnostiikka on puutteellisten laboratoriotutkimusten lisäksi perustunut mitä ilmeisimmin lähes yksinomaan potilaiden itsensä kertomiin oireisiin, joita ei ole ollut perusteltua tulkita suoraviivaisesti kilpirauhasen sairaudeksi. A on tyypillisesti jättänyt seuraamatta potilaidensa kilpirauhasen toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja tai seurannut niitä puutteellisesti määräämiensä kilpirauhaslääkitysten aloittamisen jälkeen. A:n kliiniset tutkimukset potilaiden tilan seuraamiseksi ovat jääneet erittäin puutteellisiksi. Potilasasiakirjoista ei ilmene yhdenkään potilaan kohdalla esimerkiksi sydämen tilaa kuvaavien kliinisten tutkimusten tuloksia, kuten verenpainetta ja sydämen sykettä.

Valvira ei ole päätöksessään 17.6.2013 ottanut yleisesti kantaa siihen, voidaanko niin sanottua rT3-diagnoosia sinänsä joissain tilanteissa käyttää. Valviran käsityksen mukaan kyseisen diagnoosin asettaminen ilman muiden sairauksien asianmukaista poissulkemista ei kuitenkaan ole terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n mukainen yleisesti hyväksyttävä menettelytapa. Valviran käsityksen mukaan yleisesti hyväksyttävänä menettelytapana ei voida myöskään pitää sitä, että kyseinen taudinmääritys tehdään pelkän rT3-verikokeen tulosten perusteella ilman muilla verikokeilla saatavaa ajankohtaista kokonaiskuvaa kilpirauhasen ja aivolisäkkeen toiminnasta. Yleisesti hyväksytyistä menettelytavoista poikkeamiselle on potilasturvallisuuden vuoksi aina oltava hyväksyttävä ja perusteltu syy.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 29 §:n mukaisen väliaikaisen turvaamistoimenpiteen tarkoitus on estää potilasturvallisuutta vaarantava ammattitoiminta, vaikka käsiteltävänä olevan asian lopulliseksi ratkaisemiseksi ei ole vielä riittävästi selvitystä. Näyttökynnys potilasturvallisuuden vaarantumisesta ei näissä tilanteissa voi olla yhtä korkealla kuin toistaiseksi voimassa olevien rajoitusten yhteydessä. Valviran päätöksessä 17.6.2013 kuvatuin perustein potilasturvallisuuden varmistaminen on tuolloin edellyttänyt väliaikaista turvaamistoimenpidettä.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ei ole tarkoitettu ainoastaan vakavampien virheiden seuraamukseksi, kuten hallinto-oikeus on esittänyt. Rajoittaminen ei edellytä jo tapahtunutta virhettä tai vahinkoa. Lain esitöistä ilmenee, että valvontatoimenpiteet pyritään kohdistamaan siten, että potilasvahinkojen syntyminen voitaisiin ehkäistä ennalta. Esitöissä todetaan edelleen, että rajoittamiseen oikeuttavan sääntelyn tarkoituksena on taata, ettei potilaiden hoidossa käytetä muun ohella puutteellisen koulutuksen vuoksi epätyydyttäviä tai sairaalle vaarallisia hoitotapoja. Valvonnan ensisijaisena päämääränä on siten potilasturvallisuuden säilyttäminen ja edistäminen.

A:n ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen väliaikaisella turvaamistoimenpiteellä on ollut potilasturvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Asiassa on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti päädytty suppeaan rajoitukseen, koska puutteellisen diagnostiikan ja epäasianmukaisen hoidon syynä on ilmeisesti ollut pääasiassa A:n taipumus etsiä potilaiden oireiden syitä kilpirauhassairauksista.

A:n asiansa selvittämisen yhteydessä esittämä käsitys oman ammatinharjoittamisensa asianmukaisuudesta osoittaa, että hänellä ei ole ollut aikomusta korjata virheellistä ammatinharjoittamistaan. Näin ollen riittävänä toimenpiteenä ei ole pidetty esimerkiksi hallinnollisen ohjauksen tai varoituksen antamista A:lle, koska perusteeton ja puutteellinen diagnostiikka ja hoito kilpirauhas- ja kortisonilääkityksillä on omiaan aiheuttamaan tarpeettomia ja vakavia potilasturvallisuusriskejä.

Oikeudenkäyntikulujen osalta Valvira katsoo, ettei sillä ole velvollisuutta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja. Valvira on käyttänyt harkintavaltaansa oikein rajoittaessaan A:n ammatinharjoittamisoikeutta väliaikaisesti. Myös oikeudenkäyntikulujen määrä on ollut liiallinen ja hallinto-oikeuskäsittelyyn on kohdistettu liikaa kuluja, kun otetaan huomioon, että avustaja on perehtynyt asiaan jo ennen Valviran päätöstä.

A on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. Vaatimuksiaan A on perustellut muun ohella seuraavasti:

Valviran esittämät perusteet rajoituksille ovat muuttuneet. Enää ei painoteta niitä kolmea potilasta, joiden hoidon johdosta turvaamistoimenpidepäätös 17.6.2013 on annettu.

A ei ole toiminut epäasianmukaisesti eikä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännösten vastaisesti. Väliaikainen turvaamistoimenpide on aina poikkeuksellinen toimenpide ja sen käyttö on mahdollista ainoastaan poikkeuksellisissa ja kiireellisissä tapauksissa. Tällainen poikkeuksellinen ja kiireellinen tilanne ei ole käsillä eikä potilasturvallisuus edellytä väliaikaista turvaamistoimenpidettä.

Valviran mukaan A:n käyttämät taudinmäärityksen menetelmän ja kriteerit ovat riittämättömiä ja epäluotettavia. Valvira ei kuitenkaan yksilöi, mihin tämä väite perustuu. A:n taudinmääritys perustuu suureen määrään tutkimuksia, jotka on toimitettu sekä Valviralle että hallinto-oikeudelle. Potilaiden hoito on toteutettu yhteistyössä potilaiden kanssa heidän toiveidensa mukaisesti.

A on seurannut potilaiden terveydentilaa ja seurannasta on potilaskohtaisesti sovittu. Tämä on todettavissa potilasasiakirjoista. Suuri osa potilaista on ollut vuosia muualla tutkimuksissa ja hoidossa ilman, että he olisivat saaneet lievitystä oireisiinsa tai parantuneet. A:n potilaat eivät ole kannelleet saamastaan hoidosta. He ovat saaneet avun, mikä osoittaa, että diagnostiikka ja lääkemääräykset ovat olleet oikeat.

Valvira on lukenut A:n syyksi myös sen, että A ei ole ohjannut potilaita erikoissairaanhoitoon tai että hän olisi hoitanut heitä lastentautien ja endokrinologian alojen erikoislääkäreiden suunnitelmista poiketen. Kilpirauhassairauksien hoitamista ei ole Suomessa määrätty ainoastaan näihin sairauksiin erikoistuneille lääkäreille eikä nyt kyseessä olevien lääkkeiden määrääminen myöskään edellytä lääkäriltä tietyn alan erikoistumista.

Kysymyksessä on myös oppiriita. Valvira ei voi oppiriidassa asettua toisen osapuolen kannalle ja rajoittaa joidenkin lääkärien oikeutta hoitaa kilpirauhaspotilaita.

A:n lääkärin oikeuksien rajoittaminen on kohtuuttoman kova seuraamus Valvran yleiseen ratkaisukäytäntöön verrattuna. A ei ole ensin saanut huomatusta, vaan hänen lääkärin oikeuksiaan rajoitettiin heti.

A on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen lisäselvitystä.

Valvira on antanut vastaselityksen.

A:lle on lähetetty tiedoksi Valviran vastaselitys.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Merkitään, että tämän asian käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esillä ovat olleet myös A:n ammatinharjoittamisoikeuden väliaikaista rajoittamista koskevan asian diaarinumero 249/3/15 asiakirjat. Asian 249/3/15 yhteydessä saadusta selvityksestä ilmenee, että Valvira on päätöksellään 2.3.2015 asettanut uuden väliaikaisen rajoituksen, joka on voimassa enintään 2.3.2016 saakka.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Helsingin hallinto-oikeuden päätös, jolla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) päätös A:an ammatinharjoittamisoikeuden väliaikaisesta rajoittamisesta on kumottu ja Valvira on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, kumotaan. Enempi lausuminen asiassa raukeaa perusteluista ilmenevistä syistä.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään ammattieettisistä velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti kehittämään.

Saman lain 26 §:ssä säädetään seuraamuksista virheellisestä toiminnasta. Pykälän 1 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa seuraamuksen terveydenhuollon ammattihenkilölle virheellisestä toiminnasta, jos terveydenhuollon ammattihenkilö muun ohella laiminlyö mainitun lain luetelluissa säännöksissä, muun ohella 15 §:ssä, säädettyjä velvollisuuksiaan, suorittaa sellaisia tehtäviä, joihin hänen koulutustaan tai ammattitaitoaan on pidettävä riittämättömänä tai toimii muutoin virheellisesti tai moitittavasti.

Mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi pykälän 1 momentissa mainituissa tapauksissa rajoittaa laillistetun ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeutta määräajaksi tai toistaiseksi.

Saman lain 29 §:ssä säädetään väliaikaisista turvaamistoimenpiteistä. Sen mukaan käsitellessään lain 25–28 §:ssä tarkoitettuja asioita Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi tarvittaessa väliaikaisesti kieltää laillistettua ammattihenkilöä harjoittamasta ammattia tai väliaikaisesti rajoittaa oikeutta harjoittaa ammattia.

Hallituksen esityksessä terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 33/1994 vp) terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 29 §:n yksityiskohtaisissa perusteluista todetaan, että väliaikaiseen päätökseen turvaamistoimenpiteenä joudutaan turvautumaan asian selvittelyvaiheessa usein silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilön toiminta vaarantaa potilasturvallisuutta.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valvira on päätöksellään 17.6.2013 rajoittanut väliaikaisesti psykiatrian erikoislääkäri A:n oikeutta hoitaa tiettyjä potilasryhmiä harjoittaessaan lääkärin ammattia. Asetettu rajoitus on kohdistunut oikeuteen hoitaa kilpirauhassairauksia ja muita umpieritysrauhassairauksia. Väliaikainen rajoitus on määrätty olemaan voimassa, kunnes asiassa on saatu sellainen selvitys, että Valvira voi ratkaista asian lopullisesti, kuitenkin enintään 31.3.2014 saakka.

Valviran päätös on perustunut päätöksestä ilmenevään selvitykseen, jota Valviralle oli kertynyt A:n ammatinharjoittamisoikeudesta ennen väliaikaisen päätöksen tekemistä. Selvitys on koostunut muun ohella nimettyjen potilaiden hoidosta saadusta selvityksestä ja Valviran käyttämien asiantuntijalääkäreiden potilasasiakirjoihin perustuneista arvioista annetusta hoidosta.

Valviran päätöksen perusteluista ilmenee, ettei se tässä päätöksessään ota tarkemmin kantaa rT3-diagnoosin käyttämisen asianmukaisuuteen eikä kilpirauhassairauksien hoitoa koskeviin koulukuntaeroihin. A:n menettelyn asianmukaisuutta arvioidessaan Valvira on muun ohella todennut, että A on aikuispsykiatrian erikoislääkärinä yksityisvastaanotollaan ryhtynyt hoitamaan useita potilaitaan kilpirauhasen vajaatoimintataudinmäärityksellä siten, että hän on soveltanut erittäin puutteellista diagnostista päättelyä ja hoitoa. Valvira on katsonut, ettei A:lla ole riittävää perehtyneisyyttä umpieritysrauhasten sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon. A on toiminut epäasianmukaisesti ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n vastaisesti.

Valvira on päätöksessään edelleen todennut, ettei väliaikainen ammatinharjoittamisoikeuden rajoitus edellytä, että lääkäri olisi aiheuttanut epäasianmukaisella toiminnallaan jollekin potilaalle konkreettisen ja välittömän vaaran. Turvaamistoimenpiteen tarkoituksena on ennaltaehkäistä tilanteita, joissa tällainen vaara voisi syntyä.

Valviran päätöksestä ilmenee edelleen, ettei virastolla ole päätöstä tehtäessä vielä ollut sellaista selvitystä, jonka perusteella asia voitaisiin ratkaista lopullisesti. Kohdennettua ammatinharjoittamisoikeuden väliaikaista rajoittamista on kuitenkin pidetty perusteltuna, koska A:n toiminta on Valviran arvion mukaan selvästi vaarantanut potilasturvallisuutta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tulee voida varmistaa potilasturvallisuus jo sinä aikana, jolloin virasto tarkemmin selvittää terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa ja sen asianmukaisuutta. Tässä tarkoituksessa Valviralle on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 29 §:ssä annettu toimivalta määrätä väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä. Valviralla on A:n ammatinharjoittamisesta saamansa selvityksen nojalla ollut perusteltu syy arvioida, että A:n toiminta lääkärinä on omiaan vaarantamaan potilasturvallisuutta. Väliaikainen rajoitus on kohdennettu vain siihen osaan A:n ammatinharjoittamista, jossa on arvioitu olevan potilasturvallisuutta vaarantavia ongelmia. Valviran asettamaa väliaikaista rajoitusta on siten pidettävä lainmukaisena ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena.

Koska hallinto-oikeudella on ollut asiasta eri näkemys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava hallintolainkäyttölain 74 § huomioon ottaen myös oikeudenkäyntikuluja koskevan määräyksen osalta ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylättävä.

Valviran päätöksen 17.6.2013 mukaan väliaikainen ammatinharjoittamista koskeva rajoitus on ollut voimassa enintään 31.3.2014 saakka. Koska aika, joksi väliaikainen rajoitus on asetettu, on jo kulunut umpeen, enempään lausumiseen asiassa ei ole tarvetta.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

 
Julkaistu 22.1.2016