Muu päätös 538/2016

Jätteenkuljetusjärjestelmän valintaa koskeva kunnallisvalitusasia (Päijät-Häme, Kärkölä)

Antopäivä: 18.2.2016
Taltionumero: 538
Diaarinumero: 752/1/15

Asia Jätteenkuljetuksen järjestämistä koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.2.2015 nro 15/0040/2

Asian aikaisempi käsittely

Päijät-Hämeen jätelautakunta oli päätöksellään 5.6.2014 (§ 27) päättänyt jätteenkuljetuksen järjestämisestä Kärkölän kunnan alueella kunnan järjestämänä. Päätös koski kunnan vastuulla olevaa yhdyskuntajätettä pois lukien sako- ja umpikaivoliete.

Päätöksen perusteluosassa todettiin, että Päijät-Hämeen jätelautakunta oli päättänyt 16.1.2014 § 3 uuden jätelain (646/2011) 149 §:n perusteella jätteenkuljetuksen järjestämisestä alueellaan siltä osin, kun kyseisissä kunnissa on ollut käytössä kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus. Jätelautakunta oli korjannut päätöstään 10.4.2014 § 13 siten, että päätös ei koske Kärkölän kuntaa. Kärkölän kunnanvaltuusto on kokouksessaan 16.6.2008 päättänyt, että Kärkölässä siirrytään kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Päätös on saanut lainvoiman. Jätelautakunta kuitenkin päätti, että Kärkölän kunnan vastuulle kuuluvan jätteen, pois lukien sako- ja umpikaivolietteen, kuljetuksen tilannetta tarkastellaan erillisselvityksenä. Kunnan järjestämää jätteenkuljetusta ei ole vielä käytännössä toteutettu, joten Kärkölän kunnan jätehuoltoviranomaisena toimiva Päijät-Hämeen jätelautakunta tekee laillisuustarkastelun tämänhetkisestä kiinteistön haltijan järjestämästä kuljetuksesta.

Perusteluosasta ilmeneviin seikkoihin ja selvityksiin viitaten lautakunta totesi, että jätelain 37 §:n edellytykset kiinteistön haltijan järjestämälle jätteenkuljetukselle eivät Kärkölän kunnan alueella täyty ja kunnan vastuulla olevan yhdyskuntajätteen, pois lukien sako- ja umpikaivolietteen, jätteenkuljetus on järjestettävä kunnan järjestämänä. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy aloittaa kuljetusten kilpailutuksen välittömästi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään palauttanut asian Päijät-Hämeen jätelautakunnalle lain edellyttämän siirtymäaikaa koskevan määräyksen lisäämiseksi päätökseen ja muilta osin hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä K:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelain 32 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnan on järjestettävä vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvän muun kuin vaarallisten jätteiden mukaan lukien sako- ja umpikaivolietteen jätehuolto.

Jätelain 35 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun jätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta 36 tai 37 §:n mukaisesti (kiinteistöittäinen jätteenkuljetus).

Jätelain 35 §:n 2 momentin mukaan kiinteistöittäinen jätteenkuljetus on järjestämistavasta riippumatta järjestettävä niin, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Jätelain 36 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä kiinteistöittäinen jätteenkuljetus, jollei 37 tai 41 §:stä muuta johdu (kunnan järjestämä jätteenkuljetus).

Jätelain 37 §:n 1 momentin mukaan kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos:

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset;

2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.

Jätelain 149 §:n 4 momentin mukaan kunnan, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty jätteenkuljetus tämän lain voimaan tullessa hoidetaan sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena, on tarkasteltava jätteenkuljetuksen järjestämistä tämän lain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella ja tehtävä asiassa päätös viimeistään vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Jos päätöksellä siirrytään kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisesta, joka voi tapahtua aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä ja viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Kärkölän kunnanvaltuusto on 16.6.2008 tekemällään päätöksellä § 67 päättänyt, että Kärkölässä siirrytään kunnan järjestämään keskitetysti kilpailutettuun jätteenkuljetukseen 1.9.2009 alkaen. Päätöksen mukaan hankintalain mukaisen kilpailutuksen hoitaa ja toteuttaa Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. Kouvolan hallinto-oikeus on 29.6.2010 tekemällään päätöksellä numero 10/0407/2 hylännyt edellä mainitusta päätöksestä tehdyt valitukset. Hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen.

Ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä asiassa on laadittu selvitys "Kiinteän yhdyskuntajätteen kuljetus Kärkölän kunnan alueella". Selvityksessä on käsitelty muun ohella jätteenkuljetukseen liittyneiden kiinteistöjen määrää, jätteenkuljetuksen hintoja, jätehuoltomääräysten noudattamista ja kuljetuspalvelujen saatavuutta sekä vertailtu kuljetusjärjestelmävaihtoehtoja. Selvityksessä on myös arvioitu jätelain 37 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa mainittujen edellytysten täyttymistä kiinteistön haltijan järjestämässä jätteenkuljetusjärjestelmässä. Selvityksen yhteenvedon mukaan tarkastelun perusteella tehdyn arvion mukaan jätelain 37 §:ssä säädetyt edellytykset eivät Kärkölässä kokonaisuudessaan täyty kiinteistön haltijan järjestämässä kuljetuksessa. Päätöstä tehtäessä käytettävissä on lisäksi ollut asiasta saadut lausunnot ja mielipiteet sekä niihin annetut vastineet.

Jätelautakunnalla ei jätelain 37 §:n nojalla ole velvollisuutta päättää kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestämisestä kiinteistön haltijan järjestämänä, vaikka lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyisivätkin. Jätelautakunta ei myöskään ole sidottu lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin mielipiteisiin.

Jätelautakunnan näkemyksen mukaan kyse ei ole ollut jätelain 149 §:n 4 momentin mukaisesta päätöksenteosta, koska Kärkölässä on vuonna 2008 tehdyllä päätöksellä päätetty siirtyä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Kunnan järjestämää jätteenkuljetusta ei kuitenkaan ole vielä käytännössä toteutettu Kärkölän kunnan alueella, vaan jätteenkuljetus on tosiasiallisesti hoidettu kiinteistön haltijan järjestämänä. Kun otetaan huomioon edellä mainitun päätöksen tekemisestä ja sen lainvoimaiseksi tulemisesta kulunut aika, on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan kyseessä tilanne, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty jätteenkuljetus jätelain (646/2011) voimaan tullessa on hoidettu sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena. Tähän nähden asiassa olisi tullut tehdä jätelain 149 §:n 4 momentin mukainen tarkastelu ja päätös. Vaikka jätelautakunnan lähtökohta asiassa on ollut toinen, lautakunnan suorittama tarkastelu täyttää jätelain 149 §:n 4 momentin mukaiselle tarkastelulle asetetut vaatimukset. Tähän nähden jätelautakunnan on katsottava päätöksellään määränneen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen päättymään ja päättänyt, että yhdyskuntajätteen, pois lukien sako- ja umpikaivoliete, kiinteistöittäinen kuljetus toteutetaan kunnan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Tältä osin päätös on lainmukainen. Päätöksessä on kuitenkin jäänyt määräämättä lain edellyttämä siirtymäaika. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoamatta päätöstä palauttaa asian jätelautakunnalle lain edellyttämän siirtymäaikaa koskevan määräyksen lisäämiseksi päätökseen.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Paula Pihlava, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös ja Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.6.2014 tekemä päätös kumotaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että Päijät-Hämeen jätelautakunnan Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmää koskevan päätöksen täydentämisestä 5.3.2015 tekemän päätöksen täytäntöönpano kielletään.

A asiakumppaneineen on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Uudessa jätelaissa on kaksi jätteenkuljetusjärjestelmää eli kunnan järjestämä jätteenkuljetus ja kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus. Jätelakia säädettäessä valiokuntakäsittelyssä korostettiin kuljetusjärjestelmien tasavertaisuutta. Erona jätteenkuljetusjärjestelmissä on se, että kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kiinteistön haltija ei voi enää vaikuttaa siihen, kenen palveluja hän käyttää. Tällöin kuljetukset kilpailutetaan suurina alueina kunnittain. Kunnallinen kilpailutus on varsin tuhoisa jätteenkuljetusalan yritystoiminnalle. Urakka-alueiden pilkkominen pieniksi ei ole toiminut käytännössä, sillä markkinat ovat voimakkaasti keskittyneet.

Jätteen kuljetuksen kunnittainen kilpailutus ei ole alentanut asiakkaiden jäteastioiden tyhjennyksestä maksamaa hintaa. Tämä on voitu todeta tutkimuksissa. Innolink Oy tutki vuonna 2011 lopullisia jätteenkuljetuksen hintoja kunnittain kilpailutetun ja kiinteistön haltijan kilpailuttamien jätteenkuljetuksen välillä. Jäteastioiden tyhjennyksessä autojen päästöjen erot jätteenkuljetusjärjestelmien välillä ovat erittäin pienet. Asiaa on tutkinut Oulun seudulla Ramboll Finland Oy.

Kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen käytännön kilpailutuksia tulisi hoitamaan Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. Julkiseen kilpailutukseen osallistuminen on monelle pienemmälle yritykselle hyvin haastavaa. Kilpailutus johtaa siihen, että asuinkiinteistöt eivät voi itse valita palveluntarjoajaa. Kuljettajien työsuhteet muuttuvat kunnallisessa kilpailutuksessa määräaikaisiksi. Tällöin ammattitaitoisen työvoiman saatavuus heikkenee. Lähiseudun yritykset ja niiden työpaikat saattavat kilpailutuksen myötä kadota.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan päätösvalmistelu on ollut sekava. Lautakunta muutti hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmää koskevaa päätöstä 5.3.2015 jo viidennen kerran.

Päijät-Hämeen jätelautakunta perusteli Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmän valintaa vahvasti Kärkölän kunnanvaltuuston vanhentuneella 16.6.2008 tehdyllä päätöksellä. Tällä on pyritty tietoisesti harhauttamaan jätelautakunnan päättäjiä, joiden joukossa ei tuolloin ollut Kärkölän virallista edustusta kertomassa paikallisista olosuhteista ja näkemyksistä. Esittelytekstissä ei myöskään mainittu mitään Kärkölän kunnanhallituksen ja Kärkölän ympäristölautakunnan lausunnoista, jotka tukivat nykyisen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen jatkumista. Lausunnot olivat ainoastaan esityslistan liitteenä.

Kärkölän kunnanvaltuuston 16.6.2008 tekemää päätöstä perusteltiin sillä, että koko Päijät-Hämeen alueella siirrytään kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut alueen muissa kunnissa. Päätöstä ei siksi laitettu Kärkölässä täytäntöön. Päätöksen mukaan Kärkölässä olisi pitänyt siirtyä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen jo 1.9.2009 alkaen.

Päijät-Hämeen jätelautakunta päätti 16.1.2014 jatkaa nykyistä sopimusperusteista jätteenkuljetusta uuden jätelain mukaisena kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Tähän päätökseen sisältyi myös Kärkölän kunta. Jätelautakunta muutti kuitenkin päätöstä kahteen kertaan eli 6.3.2014 ja 10.4.2014. Jälkimmäisellä päätöksellä poikettiin selkeästi 16.1.2014 tehdystä päätöksestä, kun päätettiin, että päätös ei koske kiinteän yhdyskuntajätteen kuljetusta Kärkölässä. Tästä päätettiin tehdä erillinen selvitys ja päättää jätteenkuljetusjärjestelmästä myöhemmin.

Päijät-Hämeen jätelautakunta piti yllättäen kokouksen 5.6.2014. Tällöin lautakunta päätyi aivan toisenlaiseen kantaan ja päätti lausuntojen vastaisesti siirtää Kärkölän kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, jopa ilman siirtymäaikaa. Menettelytapa useine muutospäätöksineen osoittaa erittäin huonoa hallintotapaa ja Kärkölän kunnan lausuntojen huomiotta jättämistä.

Kärkölän kunnan alueella ei ole esitetty sellaisia jätelain 37 §:n edellyttämiä perusteluja, jotka estäisivät kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen valinnan. Alueella on tarjolla yksityisiä jätteenkuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmän tarkasteluraportti on yksipuolinen ja jo lähtökohdiltaan selkeästi toisen kuljetusjärjestelmän kannalla. Esimerkiksi raportissa esitetty VATT:n tutkimukseen perustuva tieto 40 prosentin hintojen laskusta siirryttäessä kiinteistön haltijan kilpailuttamasta järjestelmästä keskitettyyn järjestelmään ei pidä mitenkään paikkaansa 600 litran jäteastian hinnassa.

Julkiseen kilpailutukseen osallistuminen on monelle pienemmälle yritykselle hyvin haastavaa. Esimerkiksi naapurikunnassa Hausjärvellä kilpailutettiin jätteenkuljetus 1.6.2012 alkaen. Siellä jätteenkuljetuksen osuus hinnasta nousi peräti 50 prosenttia. Paikallinen pitkäaikainen jätealan kuljetusyrittäjä ei halunnut edes toimittaa tarjousta kilpailuun. Hän koki kilpailutuksen kyykyttämisenä ja normaalia yritystoimintaa kahlitsevana, vaikka olikin aina halunnut hoitaa tehtävät huolella ja palvella asiakkaita hyvin.

Kärkölän jätteenkuljetuksesta tehty arvio, että 20 prosenttia kiinteistöistä ei olisi mukana jätehuollossa, on virheellinen. Lähes poikkeuksetta kaikki käytössä olevat kiinteistöt ovat jätehuollon piirissä. Sen ulkopuolella olemiseen on useimmiten luonnollinen selitys, kuten kimppa-astioiden käyttö, jolloin rekisterissä on vain yhden kiinteistön laskutusosoite, kimppa vakituisen ja vapaa-ajan asunnon välillä, huonokuntoinen tai väliaikaisesti tyhjillään oleva kiinteistö.

Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmää koskeva päätös 5.6.2014 tehtiin jätelautakunnassa ilman jätelain vaatimaa siirtymäaikaa. Jätelautakunta täydensi 5.3.2015 päätöstään ja lisäsi siihen päätösajankohtaan nähden vain noin 2 vuoden ja 4 kuukauden siirtymäajan 1.7.2017 asti. Jätelain mukaan siirtymäajan tulee olla 3–5 vuotta. Tämä siirtymäaikavaatimus perustuu perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavoin perustuslain 15 §:n mukaiseen perusteltujen odotusten suojaan.

Päijät-Hämeen jätelautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut, että valitus jätetään H:n, I:n ja J:n osalta tutkimatta ja muiden valittajien osalta hylätään. Lisäksi lautakunta on vaatinut, että valitus jätetään myös siltä osin tutkimatta, kun siinä on vaadittu jätelautakunnan 5.3.2015 tekemän päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Jätelautakunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Jatkovalitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on vain sillä, joka valitti asiasta hallinto-oikeuteen, jos hallinto-oikeus on hylännyt tai jättänyt tutkimatta sille tehdyn valituksen. Valittajista H, I ja J eivät ole olleet valittajina hallinto-oikeudessa, joten heillä ei ole valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan päätös Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmästä ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päijät-Hämeen jätelautakunta ei ole myöskään ylittänyt toimivaltaansa. Lautakunta on Kärkölän jätelain 23 §:n mukainen jätehuoltoviranomainen, jolle kuuluu jätteenkuljetusjärjestelmästä päättäminen.

Jätteenkuljetuspäätös ei ole myöskään lainvastainen. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että vaikka jätelautakunnan lähtökohta oli ollut toinen, lautakunnan suorittama tarkastelu täyttää jätelain 149 §:n 4 momentin mukaiselle tarkastelulle asetetut vaatimukset ja päätös on lainmukainen.

Lautakunta on käsitellyt jätteenkuljetusjärjestelmää koskeneet lausunnot ja niihin annetut vastineet. Lausunnot eivät sido jätehuoltoviranomaista, mutta sen tulee ottaa huomioon lausuntojen lakiperusteiset asiasisällöt. Valituksessa ei esitetä seikkoja, jotka kumoaisivat jätelautakunnan selvityksen tuloksia tai vaikuttaisivat jätelain 37 §:n edellytysten täyttymiseen. Kärkölän kuljetusjärjestelmä ei täytä jätelain 37 §:n edellytyksiä, joten Kärkölässä tulee olla kunnan järjestämä jätteenkuljetus. Jätelain 37 §:n edellytysten täyttymisestä riippumatta jätelautakunta voi valita kuljetusjärjestelmäksi kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen.

Päijät-Hämeen jätelautakunta päätti 5.3.2015 (§ 6) hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti siirtymäajan lisäämisestä. Jätelautakunnan päätös siirtymäajasta noudattaa jätelakia ja perustuslakivaliokunnan kantaa ja on yli 3 vuotta. Päätöksestä olisi ollut mahdollista valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja se oli kirjattu pöytäkirjan oikaisuvaatimusohjeisiin. Vaatimus päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä tulee ensisijaisesti jättää tutkimatta.

Kärkölän kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut, että valitus tulee jättää H:n, I:n ja J:n osalta tutkimatta ja muiden valittajien osalta hylätä. Lisäksi kunnanhallitus on vaatinut, että valitus jätetään väärässä tuomioistuimessa tehtynä siltä osin tutkimatta, kun siinä on vaadittu jätelautakunnan 5.3.2015 tekemän päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Kunnanhallitus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Valittajista H, I ja J eivät olleet valittajina hallinto-oikeudessa, joten heillä ei ole valitusoikeutta myöskään korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kuntalain 97 §:n säännösten mukaan valitusoikeus olisi ollut ainoastaan siinä tapauksessa, että hallinto-oikeus olisi muuttanut jätelautakunnan päätöstä valituksen perusteella.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.3.2015 tekemästä päätöksestä ei voi esittää vaatimuksia suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joten vaatimus täytäntöönpanon kieltämisestä tulee myös jättää tutkimatta. Asiasta olisi tullut tehdä kunnallisvalitus hallinto-oikeudelle. Jätelautakunnan päätös, johon vaatimus kohdistuu, on lainvoimainen eikä sen täytäntöönpanoa siten enää voi kieltää.

Päijät-Hämeen jätelautakunta on jätelain perusteella toimivaltainen viranomainen, joka voi tehdä päätöksensä asianosaisten lausunnoista riippumatta. Tässä tapauksessa jätelautakunta on kuitenkin viime kädessä noudattanut Kärkölän kunnan ilmaisemaa tahtoa. Ensimmäiset päätökset, jotka jätelautakunta teki, olivat paitsi jätelain myös Kärkölän kunnan esittämän tahdon vastaisia.

Arvioitaessa jätelain 37 §:n edellytysten täyttymistä on suoritettu perusteellinen arviointi jätteenkuljetusjärjestelmien toimivuudesta ja päädytty faktatiedon perusteella siihen, että kiinteistöjen järjestämä jätteenkuljetus ei toimi lain edellyttämällä tavalla. Jätelautakunnan päätösvalmistelu ei ole niinkään ollut sekavaa, vaan sitä on ollut lähinnä lautakunnan päätöksenteko, jossa on alkuvaiheessa oletettiin, että lautakunta voisi suorittaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa lain säännöksistä piittaamatta. Näin ollen asian jatkovalmistelu on ollut välttämätöntä.

Siirtymäajan noudattamatta jättämistä koskeva virhe on korjattu hallinto-oikeuden annettua asiassa päätöksensä. Jätelautakunta on 5.3.2015 päättänyt lainmukaisesta siirtymäajasta.

A asiakumppaneineen on antanut vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa he ovat todenneet muun ohella seuraavaa:

Päijät-Hämeen jätelautakunta katsoo, että 5.3.2015 tehdystä uudesta päätöksestä olisi tullut valittaa hallinto-oikeuteen. Kun hallinto-oikeuden tekemästä aikaisemmasta päätöksestä on tehty valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, menettää Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.3.2015 tekemä päätös merkityksensä.

Jätelaki velvoittaa vähintään kolmen vuoden siirtymäaikaan. Siirtymäaika lasketaan siitä, kun virallinen lainvoimainen päätös siirtymäajasta tehdään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta H:n, I:n ja J:n osalta. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään tutki A:n ja asiakumppaneiden vaatimusta Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.3.2015 tekemän päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Jätelain 137 §:n 3 momentin mukaan 37 §:n ja 43 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn kunnan päätökseen haetaan valittamalla muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään. Kuntalain (365/1995) 90 §:n 1 momentin mukaan kunnan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Lain 97 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

H, I ja J eivät ole hakeneet muutosta Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.6.2014 tekemään päätökseen hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään sille tehdyt valitukset enemmälti hyläten palauttanut asian jätelautakunnalle siirtymäaikaa koskevan määräyksen lisäämiseksi päätökseen. H, I ja J ovat näin ollen menettäneet oikeutensa valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja vaatia, että jätelautakunnan 5.6.2014 tekemä päätös kumotaan.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.3.2015 tekemän päätöksen lainmukaisuuden tutkiminen tai päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen antaminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan.

2. Jätteenkuljetusjärjestelmää koskeva päätös

Sovellettavat säännökset

Jätelaki (646/2011, uusi jätelaki) on tullut voimaan 1.5.2012. Mainitulla lailla on kumottu jätelaki (1072/1993, vuoden 1993 jätelaki) lukuun ottamatta lain 35 §:ää.

Uuden jätelain 32 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä seuraavien, muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto:

1) vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvä jäte, mukaan lukien sako- ja umpikaivoliete;

2) sosiaali- ja terveyspalvelussa ja koulutustoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte;

3) valtion, kuntien, seurakuntien ja muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen sekä julkisoikeudellisten yhdistysten hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä muu kuin 2 kohdassa tarkoitettu yhdyskuntajäte;

4) liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, joka kerätään kiinteistöllä yhdessä 1–3 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa;

5) muu yhdyskuntajäte, joka kerätään yhdessä 1–4 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa alueellisessa putkikeräys- tai muussa vastaavassa keräysjärjestelmässä.

Uuden jätelain 35 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun jätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta 36 tai 37 §:n mukaisesti (kiinteistöittäinen jätteenkuljetus). Pykälän 2 momentin mukaan kiinteistöittäinen jätteenkuljetus on järjestämistavasta riippumatta järjestettävä niin, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Uuden jätelain 36 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä kiinteistöittäinen jätteenkuljetus, jollei 37 tai 41 §:stä muuta johdu (kunnan järjestämä jätteenkuljetus).

Uuden jätelain 37 §:n 1 momentin mukaan kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos:

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset;

2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.

Uuden jätelain 149 §:n 4 momenttiin sisältyvän siirtymäsäännöksen mukaan kunnan, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty jätteenkuljetus uuden jätelain voimaan tullessa hoidetaan sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena, on tarkasteltava jätteenkuljetuksen järjestämistä uuden jätelain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella ja tehtävä asiassa päätös viimeistään vuoden kuluessa uuden jätelain voimaantulosta. Jos päätöksellä siirrytään kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisesta, joka voi tapahtua aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä ja viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Uuden jätelain 137 §:n 3 momentin mukaan 37 §:n ja 43 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn kunnan päätökseen haetaan valittamalla muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään.

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Uutta jätelakia koskevat lain esityöt

Hallituksen esityksessä jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 199/2010 vp) yleisperustelujen kohdassa 2.2.2. todetaan, että kun­nan vastuulle kuuluu asumisessa syntyvän jätteen keräyksen ja muun jätehuollon järjestäminen. Kunnan vastuulle kuuluvan jätteen kuljetuksen hoitavat lähes poikkeuksetta yksityiset yritykset joko kunnan järjestämän kilpailutuksen (kunnan järjestämä jätteenkuljetus) tai suoraan asiakkaiden tehtyjen sopimusten perusteella (sopimusperusteinen jätteenkuljetus). Kunnat voivat päättää, kumpaa jätteenkuljetusjärjestelmää niiden alueella käytetään.

Hallituksen esityksen yleisperustelujen kohdassa 3.1.3 (Jätehuollon vastuut), että ehdotuksen mukaan kunnalla säilyisi edelleen vuoden 1993 jätelain sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kaltainen mahdollisuus järjestää vastuulleen kuuluvien yhdyskuntajätteiden kuljetus kunnan tietyllä alueella siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus). Kuljetusjärjestelmään liittyvän kunnan päätöksenteon edellytyksiä kuitenkin täsmennettäisiin ja lakiin lisättäisiin säännökset kuljetusten seurannan ja valvonnan tehostamiseksi. Hallituksen esityksessä todetaan tähän liittyen edelleen, että vuoden 1993 jätelaissa olevaa ja ehdotuksessa säilytettyä kunnan mahdollisuutta valita kahden jätteenkuljetusjärjestelmän välillä voidaan lähtökohtaisesti pitää kunnan itsehallintoa tukevana ratkaisuna.

Edelleen samassa kohdassa 3.1.3. (vastuu yhdyskuntajätehuollon järjestämisestä) todetaan, että laaditussa selvityksessä (SYKE 4/2010) kaikkien kotitalousjätteiden (pois lukien tuottajavastuujärjestelmiin toimitetut jätteet) säilyttäminen kunnan vastuulla arvioitiin tarpeelliseksi, koska kotitalouksilta olisi kohtuutonta edellyttää tuottamiensa jätteiden ympäristövastuullisen jätehuollon järjestämistä. Kotitalouksilla on oltava oikeus palvelun helppouteen, saatavuuteen ja toimivuuteen kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Kotitalouskiinteistöt yleensä hyötyvät taloudellisesti keskitetysti järjestetystä jätehuollosta kunnan suuremman neuvotteluvoiman vuoksi kilpailutuksissa. Kunnan vastuuta kotitalousjätteistä puoltaa myös mahdollisuus jätemaksujen tasaamiseen eri alueiden välillä ja jätehuollon ohjaamiseen esimerkiksi kannustavien jätetaksojen avulla.

Samassa kohdassa 3.1.3. (kunnan vastuulla olevan jätteenkuljetuksen järjestäminen) lausutaan edelleen, että ehdotuksen mukaan kunnalla säilyisi edelleen nykyisen lain sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kaltainen mahdollisuus järjestää vastuulleen kuuluvien yhdyskuntajätteiden kuljetus kunnan tietyllä alueella siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus). Kuljetusjärjestelmään liittyvän kunnan päätöksenteon edellytyksiä kuitenkin täsmennettäisiin ja lakiin lisättäisiin säännökset kuljetusten seurannan ja valvonnan tehostamiseksi.

Edelleen samassa kohdassa todetaan, että lakiesityksen valmistelun aikana selvitettiin myös vaihtoehtoa, jossa kunta olisi aina velvollinen järjestämään jätteen kuljetukset omana toimintanaan tai hankkimalla palvelut yksityisiltä yrittäjiltä julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Eri tahojen näkemykset vaihtoehtoisista kuljetusjärjestelmistä poikkeavat voimakkaasti toisistaan.

Nykyisessä laissa olevaa ja ehdotuksessa säilytettyä kunnan mahdollisuutta valita kahden jätteenkuljetusjärjestelmän välillä voidaan lähtökohtaisesti pitää kunnan itsehallintoa tukevana sääntelyratkaisuna. Toisaalta järjestelyn toimeenpanosta voi saatujen kokemusten perusteella aiheutua merkittäviä hallinnollisia lisäkustannuksia. Kuljetusjärjestelmän muuttuminen kunnan päätöksellä tai pelkästään sen mahdollisuus heikentää jätekuljetusten sääntelyn ennakoitavuutta, mikä vaikeuttaa alan yrittäjien ja kiinteistön haltijoiden toiminnan suunnittelua. Kaksoisjärjestelmän on myös todettu monimutkaistavan kuntien yhteistyötä jätehuollossa silloin, kun jätteenkuljetusjärjestelmät ovat yhteistyöhön osallistuvissa kunnissa erilaiset.

Esityksen valmistelussa on vertailtu eri kuljetusjärjestelmien toimintaa ja niiden vaikutuksia keskeisiksi arvioitujen kriteerien perusteella. Vaikeus valvoa toiminnan lainmukaisuutta on ollut sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen merkittävä heikkous. Kunnan viranomaisille on käytännössä vaikeaa valvoa kiinteistöjen liittymistä jätteen kuljetukseen sekä sitä, mihin jätteet kuljetetaan hyödynnettäviksi tai loppukäsiteltäviksi. Kuljetusyrityksiltä tai yksittäisiltä kotitalouksilta on ollut vaikea saada luotettavia tietoja jätteen kuljetusmääristä ja -kohteista. Tällaiseen runsaasti aikaa vaativaan valvontaan ei kuntien viranomaisilla käytännössä ole mahdollisuuksia. Valvonnan puute on johtanut vapaamatkustukseen kuten jätteiden omatoimisen polton ja laittomien kaatopaikkojen yleistymiseen sekä alueellisten vastaanottopaikkojen ja tienvarsien levähdyspaikkojen jätteenkeräyspaikkojen väärinkäytöksiin. Kuntien siirryttyä sopimusperusteisesta jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään kuljetukseen on eräissä tapauksissa havaittu, että merkittävä osa alueen kiinteistöistä ei ollut järjestänyt jätteenkuljetusta lain edellyttämällä tavalla. Vaikka kuljetusten valvontaa tehostettaisiin esityksessä ehdotetulla tavalla, kiinteistön haltijan järjestämään kuljetukseen (sopimusperusteinen jätteenkuljetus) arvioidaan edelleen liittyvän suurempi riski laittoman jätteenkäsittelyn aiheuttamista ympäristö- ja terveyshaitoista kuin kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kiinteistöjen liittyminen kuljetusjärjestelmään ja jätteen määränpää sen sijaan varmistuvat ilman erityisiä toimenpiteitä kuljetusten järjestämisen yhteydessä.

Kohdassa 3.2. (keskeiset ehdotukset) todetaan, että jätteen kuljetukset järjestettäisiin kuten nykyisinkin lähtökohtaisesti kunnan järjestämänä kuljetuksena, mutta kunnalla säilyisi edelleen mahdollisuus päättää kuljetusten järjestämisestä siten, että kukin kiinteistön omistaja sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa. Kiinteistön haltijan järjestämään jätteenkulje­tukseen liittyvän kunnan päätöksenteon edellytyksistä säädettäisiin kuitenkin nykyistä tarkemmin.

Hallituksen esityksessä todetaan 36 §:n perusteluissa, että kunnan olisi järjestettävä kiinteistöittäinen jätteenkuljetus, ellei 37 tai 41 §:stä muuta johdu.

Hallituksen esityksessä todetaan kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta koskevan 37 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että kunnan olisi tehtävä asiasta kuntalain mukainen hallintopäätös. Toisin kuin vuoden 1993 jätelaissa säädetään, päätös voitaisiin kuitenkin tehdä vain, jos pykälän 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kunnan päätösvallan rajaaminen ehdotetulla tavalla olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että kunta varmistuu 32 §:ssä vastuulleen säädetyn jätteen osalta jätteenkuljetuspalvelujen saatavuudesta, laadukkuudesta ja toimivuudesta myös silloin, kun kuljettajan valinta jätetään ehdotetun pykälän mukaisesti kiinteistön haltijan päätettäväksi.

Hallituksen esityksen 37 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan edelleen, että ehdotetut kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset olisivat tiukemmat kuin vuoden 1993 jätelain mukaisen sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset. Tämä olisi tarpeen erityisesti kiinteistön haltijoiden oikeussuojan turvaamiseksi. Jätteenkuljetuksen järjestäminen 37 §:n mukaisesti johtaa siihen, että kiinteistön haltija on velvollinen tekemään sopimuksen jätteen kuljettamisesta. Se lisää kiinteistön haltijan velvollisuuksia verrattuna kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan kohdassa 4 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestykseen) jätteenkuljetusjärjestelmän ja siitä päättämisen osalta, että kunnan toimivaltaa päättää kahden kuljetusjärjestelmän välillä voidaan tarkastella perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Kiinteistön haltijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettäisiin laissa, mutta kunta päättäisi osin näiden oikeuksien ja velvollisuuksien käytännön järjestämisen tavoista. Säännökset kiinteistön haltijan järjestämään jätteenkuljetukseen liittyvistä päätöksenteon edellytyksistä lähentävät eri kuljetusjärjestelmiä toisiinsa perustuslain kannalta asiaa tarkasteltuna.

Ympäristövaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (YmVM 23/2010 vp) todennut jätteenkuljetuksen osalta muun ohella, että erityisesti jätelakiehdotuksen 37 §:n on nähty estävän julkisen ja yksityisen toimijan tasa-arvoisen kohtelun, kun pykälän on nähty asettavan erityisiä vaatimuksia ainoastaan kiinteistön haltijan järjestämälle kuljetukselle. Tämän vuoksi valiokunta on ehdottanut, että 35 ja 37 §:n muuttamista mietinnöstä tarkemmin ilmenevällä tavalla siten, että eri kuljetusjärjestelmiä koskevan vaatimustason yhtäläisyys ilmenisi pykälistä selvemmin. Lisäksi valiokunta on ehdottanut, että kriteeristöön lisätään kiinteistön haltijoiden oikeussuojan kannalta olennainen vaatimus palveluiden kattavuudesta. Valiokunta on pitänyt ehdotettua sääntelytapaa koskevaa muutosta siten merkityksellisenä, että se korostaa eri kuljetusjärjestelmien lähtökohtaista samanarvoisuutta, edellytysten yhtäläisyyttä ja kilpailuneutraliteettia.

Edelleen ympäristövaliokunta on mainitussa mietinnössään todennut lakiehdotuksen 149 §:n kohdalla seuraavaa: "Perustuslakivaliokunnan mukaan 149 §:n 4 momentin muotoilusta on vaikea päätellä, onko tarkoituksena mahdollistaa se, että kunta voisi suoraan lain nojalla lakkauttaa osapuolten välillä tehdyn voimassa olevan sopimuksen säädetyn viiden vuoden aikana. Jos näin on, tulee tämän käydä selkeästi ilmi laista. Perustuslain 15 §:ään palautuvan perusteltujen odotusten suojan näkökulmasta on tärkeää, että laissa säädetään riittävästä, jokseenkin pitkästä siirtymäajasta, jotta jätteenkuljetusyrityksille jää aikaa sopeuttaa toimintansa muuttuviin olosuhteisiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä tällainen riittävä siirtymäaika voisi olla esimerkiksi 3-4 vuotta. Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa 4 momentin muuttamista siten, että jos päätöksellä siirrytään kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisesta, joka voi tapahtua aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä ja viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta."

Eduskunta on hyväksynyt uuden jätelain 35 ja 37 §:n ympäristövaliokunnan mietinnössä ehdotetun mukaisesti (EV 360/201 vp).

Kärkölän kunnan jätteenkuljetusjärjestelmää koskeva päätöksenteko

Päijät-Hämeen jätelautakunta toimii 12 kunnan yhteisenä toimielimenä. Kärkölän kunta kuuluu jätelautakunnan toimialueeseen. Kärkölän jätteenkuljetusjärjestelmää koskevan päätöksenteon tueksi oli virkatyönä valmisteltu raportti "Kiinteän yhdyskuntajätteen kuljetus Kärkölän alueella". Jätelautakunta oli varannut kaikille kiinnostuneille vaikutusmahdollisuuden 25.4.–15.5.2014, jona aikana lautakunnalle oli voinut jättää mielipiteitä. Lisäksi lautakunta pyysi lausunnot Kärkölän kunnalta, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Kärkölän ympäristölautakunnalta ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:ltä.

Lautakunnan kokoukseen 5.6.2014 oli edellä mainitun raportin lisäksi laadittu erillinen vastine lausuntoihin ja mielipiteisiin. Saadut lausunnot ja mielipiteet oli myös liitetty kokouspöytäkirjaan. Valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen sekä lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyjen seikkojen perusteella jätelain 37 §:n mukaiset edellytykset eivät täyttyneet. Kokouksessa hyväksyttiin esittelijän päätösehdotus, jonka mukaan jätelain 37 §:n edellytykset kiinteistön haltijan järjestämälle jätteenkuljetukselle eivät Kärkölän kunnan alueella täyty ja kunnan vastuulla olevan yhdyskuntajätteen, pois lukien sako- ja umpikaivolietteen, kuljetus on järjestettävä kunnan järjestämänä.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan 5.6.2014 tekemän päätöksen mukaan Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n tuli aloittaa kuljetusten kilpailutus välittömästi. Hämeenlinnan hallinto-oikeus palautti valituksenalaisella päätöksellään asian Päijät-Hämeen jätelautakunnalle jätelain 149 §:n 4 momentin edellyttämän siirtymäaikaa koskevan määräyksen lisäämiseksi. Jätelautakunta päätti 5.3.2015 täydentää päätöstään 5.6.2014 siten, että yhdyskuntajätteen, pois lukien sako- ja umpikaivolietteen, jätteenkuljetus järjestetään kunnan järjestämänä 1.7.2017 alkaen Kärkölässä.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Uuden jätelain 149 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksen mukaan kunnan tulee tarkastella jätteenkuljetuksen järjestämistä lain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella niiden alueiden osalta, joissa jätteenkuljetus jätelain voimaan tullessa 1.5.2012 hoidettiin sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena. Päätös on tullut tehdä viimeistään vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Koska lain 149 §:n 4 momentti edellyttää nimenomaista päätöstä kaikissa niissä tapauksissa, joissa kunnassa vallitsi lain voimaan tullessa sopimusperusteinen jätteenkuljetus, on päätös tehtävä silloinkin, kun kunta päättää siirtyä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen.

Lain 37 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan kunnan ei ole valittava kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta siinäkään tapauksessa, että lain 37 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät. Kunta voi siten sille kuuluvan harkintavallan nojalla päättää tässäkin tapauksessa siirtymisestä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Selvitysten on osoitettava hallintolain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jätelain 37 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyvän vain päätettäessä jatkaa sopimusperusteista jätteenkuljetusta kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena.

Kunnan velvollisuus varmistua jätteenkuljetuspalveluiden saatavuudesta, laadukkuudesta ja toimivuudesta liittyy kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kunnan oman järjestämisvelvollisuuden toteuttamiseen, kun sen sijaan kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen osalta näistä kuljetusjärjestelmälle asetetuista vaatimuksista tulee varmistua jo järjestelmää valittaessa.

Päijät-Hämeen jätelautakunnan päätöksentekoa varten on laadittu selvitys kiinteän yhdyskuntajätteen kuljetuksista Kärkölän kunnan alueella. Selvityksen perusteella Kärkölän kunnan alueella ei ole ollut jätelain 37 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä päättää kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestämisestä kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Selvityksen ja asiassa saatujen lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta jätelautakunta on päättänyt, että Kärkölän kunnan alueella siirrytään kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Edellä todetun mukaisesti ei jätelain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten tarkempi arviointi ole päätöksen sisältö huomioon ottaen ollut tarpeen. Jätelautakunnan päätös on siten perustunut hallintolain 31 §:n edellyttämällä tavoin riittäviin selvityksiin.

Kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 18.2.2016