Muu päätös 612/2016

Turvetuotannon ympäristölupaa koskevat valitukset (Paajalansuo, Saarijärvi)

Antopäivä: 26.2.2016
Taltionumero: 612
Diaarinumero: 72/1/14, 137/1/14, 143/1/14, 144/1/14, 148/1/14 ja 151/1/14

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry

2. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen

3. A ja B

4. Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen,

5. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue

6. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 13.12.2013 nro 13/0371/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä päätöksellään 22.12.2011 n:o 179/2011/1 on myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Paajalansuon (kartassa Suurisuo) turvetuotantoon Saarijärven kaupungissa Saarijärven reitin vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on 136 hehtaaria.

Lupamääräykset

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen täydennyksen liitteenä olevien 27.1.2011 päivättyjen karttojen 1a ja 1b mukaisesti Moksinjokeen.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan kartan 1a (Tuotantoalueet ja vesienkäsittely, muutos 27.1.2011, 1:10 000) mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, kolmen laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän avulla ympärivuotisesti sekä sulan maan ajan, ainakin 1.5.-30.11., kemikaloinnilla. Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia. Kartoissa olevaa ohitusojaa ei saa rakentaa.

Luvan saajan on toimitettava suunnitelma kemikaloinnin järjestämisestä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset vähintään 150 metrin välein. Eristysojasta voidaan ohjata tarvittaessa vesiä Vehkapottiin Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Pintavalutuskäsittelyn puhdistustehon, ajalla jolloin kemikalointi ei ole käytössä, on keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien oltava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Vuosittain tuotantoalueelta kertyvistä vesistä mahdollisimman suuri osuus on johdettava kemiallisen käsittelyn kautta. Kun tuotantoalueella on tuotanto- tai kunnostustöitä, vedet on aina käsiteltävä kemiallisesti. Pintavalutuksen ja kemiallisen käsittelyn yhteisen poistotehon on oltava käsittelyajan keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään:

CODMn 75 %

Kiintoaine 70 %

Kokonaisfosfori 90 %

Kokonaistyppi 30 %

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista ja ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista sekä kemikaloinnista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

5. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista eikä vesistöistä.

6. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. Melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 dB (LAeq) klo 7-22 eikä 50 dB (LAeq) klo 22-7. Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 dB (LAeq) klo 7-22 eikä 40 dB (LAeq) klo 22-7.

Varastointi ja jätteet

7. Tuotantoa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on lajiteltava Saarijärven kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Ongelmajätteitä toimitettaessa on laadittava siirtoasiakirja. Jätteet on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen. Luvan saajan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti.

Luvan saajan on noudatettava hakemukseen sisältyvää kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa. Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Arvioinnista on ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

8. Voiteluaineet ja jäteöljy on säilytettävä katetussa tilassa, jossa on tiivisalustainen reunallinen suojarakenne. Polttoainesäiliöiden on oltava tiiviillä alustalla siten, ettei polttoainetta säilytyksen tai tankkauksen aikana pääse maaperään tai ojiin. Paikallaan pysyvien polttoainesäiliöiden on oltava kaksivaippaisia tai valuma-altaalla varustettuja. Polttoainesäiliöissä on oltava ylitäytönestin ja laponesto.

Häiriö- ja poikkeustilanteet

9. Luvan saajalla tulee olla valmiudet tuotantoalueella tapahtuvien konevaurioiden tai onnettomuuksien aiheuttamien ympäristövahinkojen torjuntaan.

10. Toiminnan häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on viipymättä ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat on korjattava ja häiriötekijät poistettava viipymättä.

Tarkkailut

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

12. Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutuksia vesistön tilaan hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaisesti siten tarkennettuna, että myös Vehkapotin vedenpinnan korkeutta on seurattava. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Luvan saajan on tarkkailtava vaikutuksia kalatalouteen Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Ehdotus kalataloustarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Vesistötarkkailun ja kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava tarkkailuvuotta seuraavan kesäkuun loppuun mennessä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

13. Luvan saajan on osallistuttava laskuojan ja sen rakenteiden kunnossapitoon siltä osin kuin kunnostustarve johtuu turvetuotantoalueen vesien johtamisesta.

Kalatalousmaksu

14. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 1.000 euroa kalatalousmaksua Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanon aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

15. Lupakauden aikana tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä keskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Mikäli turvetuotanto päättyy lupakauden aikana, tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

= = =

Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen

Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, ympäristönsuojelulain 56 §:n mukaisesti on noudatettava asetusta.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan luvan myöntämisen edellytyksistä seuraavasti:

Paajalansuon (kartassa Suurisuo) turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue. Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä.

Lähin asutus sijaitsee noin 750 metrin etäisyydellä turvetuotantoalueesta. Lähimmät peltolohkot sijoittuvat noin 200 metrin päähän pintavalutuskentästä ja noin 850 metrin päähän tuotantolohkoista. Etäisyydet ovat riittäviä kohtuuttoman haitan estämiseksi.

Paajalansuon alue on Keski-Suomen maakuntakaavassa merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi, joka on turveteollisuuden toimijoiden hallussa ja josta on tehty riittävät selvitykset osoittamaan kohteen soveltuvuus turvetuotantoon ja ettei alueella ole suojeltavia luontoarvoja.

Hankealueella, Vehkapotin ympärillä, sekä Moksinjoen ja Vihanninjärven rannoilla, on voimassa Pylkönmäen kunnan itäisten ja läntisten vesistöjen rantaosayleiskaava. Vehkapotin rannat ovat kaavassa merkinnällä M maa- ja metsätalousvaltainen alue, alueelle ei ole osoitettu rakennusoikeutta. Moksinjoelle on osoitettu 36 uutta omarantaista lomarakennuspaikkaa (RA). Lupamääräysten mukaisesti toteutettu Paajalansuon turvetuotanto ei sijoitu kaavan vastaisesti.

Paajalansuon kuivatusvedet johdetaan Moksinjokeen ja sitä myöten Vihanninjärveen, ja siitä edelleen Vihanninjokea Karankajärveen. Luvan saanut hankealue (136 hehtaaria) on noin 1,0 % Vihanninjoen valuma-alueesta. Vihanninjoen alueella on toiminnassa olevaa turvetuotantoa noin 314 hehtaaria eli noin 2,4 % valuma-alueesta. Tuotantoalueet ovat vanhoja ja paljon pinta-alaa on jo poistunut tai poistumassa käytöstä. Paajalansuon kuivatusvesien puhdistus toteutetaan perustasoa olevien puhdistusmenetelmien lisäksi ympärivuotisella pintavalutuksella sekä sulan maan aikaisella kemikaloinnilla. Pintavalutuskentän pinta-ala on 8,6 hehtaaria ja sen valuma-alueeksi on hakemuksen täydennyksessä ilmoitettu 150,5 hehtaaria. Vesienkäsittely vastaa tässä tapauksessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta.

Moksinjoen vesi on humuspitoista, tummaa, ravinteikasta ja ajoittain hapanta. Vihanninjärvi on humuspitoinen ja veden väriltään tumma. Fosforipitoisuus ilmentää rehevyyttä, mutta a-klorofyllipitoisuus vain lievää rehevyyttä. Typpipitoisuus on ollut melko alhainen. Kiintoainetta on vedessä ajoittain runsaasti. Väriarvot sekä Moksinjoella että Vihanninjärvellä ilmentävät humuksen huomattavaa vaikutusta. Valuma-alueella tuotannossa olevat turvetuotantoalueet yhdessä Paajalansuon lupahakemuksen mukaisen tuotannon kanssa aiheuttavat ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitusta erityisesti Moksinjokeen ja Vihanninjärveen. Moksinjoen alaosalla esiintyy luontaisesti lisääntyvä järvitaimenkanta.

Vihanninjärven tila on Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 muun asiantuntija-arvion mukaan luokiteltu tyydyttäväksi. Vihanninjoki-Moksinjoki on luokittelun mukaan hyvässä tilassa. Toimenpideohjelman mukaan tavoitteena on Vihanninjärven hyvän tilan saavuttaminen vuonna 2015. Tämä edellyttää muun muassa Vihanninjärven yläpuoleisen valuma-alueen fosforikuormituksen alentamista. Turvetuotannon osalta tavoite on 20 %:n vähennys. Uusien turvetuotantoalueiden lupamenettelyssä toimenpideohjelman mukaan edellytetään, että vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusten mukaista. Keski-Suomessa kyseeseen tulee tällöin pääsääntöisesti pintavalutus, joka tullaan rakentamaan useimmiten ympärivuotisesti toimivaksi. Toimenpideohjelman mukaan alueille, joiden vesistöt eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä tai joiden tila uhkaa huonontua hyvästä tai erinomaisesta, ei pääsääntöisesti tulisi ohjata uutta turvetuotantoa, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia (kemikalointi, uusi tuotantomenetelmä). Paajalansuon turvetuotantoalueen vesiensuojelumenetelmät ovat siten vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukaiset.

Tehokkaan vesienkäsittelyn ja valuma-alueella vähentyvän turvetuotannon perusteella arvioituna Paajalansuon turvetuotannon päästöt eivät estä vesienhoidon tavoitteiden toteutumista alapuolisessa vesistössä. Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Kun otetaan huomioon Paajalansuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista tai muuta kohtuutonta rasitusta.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräyksiä seuraavasti:

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi on määrätty käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1-4. Puhdistustehoa koskeva lupamääräys vastaa tällaisilta vesiensuojelumenetelmiltä yleisesti vaadittavaa tasoa. Alapuolisen vesistön tilan ja käytön turvaamiseksi vesienkäsittelyä on määrätty tehostettavaksi sulan maan aikaisella kemikaloinnilla, jolla tehostetaan erityisesti fosforin ja kemiallista hapenkulutusta aiheuttavien aineiden puhdistusta.

Pölypäästöjen ja melun sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on annettu velvoitteet lupamääräyksissä 5 ja 6. Lähin asutus on noin 750 metrin etäisyydellä. Toiminnasta ei ennakolta arvioiden aiheudu melu- tai pölyhaittaa asutukselle.

= = =

Aluehallintoviraston vastaus lausuntoihin ja muistutuksiin

Aluehallintovirasto on ottanut 1) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen vaatimukset, jotka koskevat pintavalutuskenttää tehokkaamman puhdistusmenetelmän käyttöönottoa, huomioon siten, että sulan maan aikana on määrätty kuivatusvesien kemikaloinnista. Pintavalutuskentän puhdistusteholle on määrätty tavoitearvot ja kemikaloinnille ehdottomat arvot. Toiminnan tarkkailua koskeva vaatimus on huomioitu lupamääräyksissä 11-12 ilmenevällä tavalla. Ojittamattomien alueiden rajaamisesta turvetuotannon ulkopuolelle aluehallintovirasto on pidättäytynyt, sillä alueiden tuotantoon ottamiselle ei ole ympäristönsuojelulaista tai muusta lainsäädännöstä johdettavaa estettä. Eristysojiin on määrätty kaivettavaksi lietekuopat vähintään 150 metrin välein. Toiminnan aloittamislupaa ei ole myönnetty.

3) Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen luvan epäämistä koskevien vaatimusten osalta aluehallintovirasto on viitannut luparatkaisun perusteluihin.

4) Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:n luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta aluehallintovirasto on viitannut luparatkaisun perusteluihin. Aluehallintovirasto on katsonut alueelta tehdyt kasvillisuuskartoitukset lupa-arvioinnin kannalta riittäviksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan asetuksen 6 §:n mukaan sovelletaan arviointimenettelyä turvetuotantoon, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 ha. Toiminnan aloittamislupaa ei ole myönnetty.

7) B:n ja hänen asiakumppaniensa luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta aluehallintovirasto on viitannut luparatkaisun perusteluihin. Vaatimus pintavalutuskentän käyttöönotosta ennen kenttien raivausta on huomioitu lupamääräyksestä 3 ilmenevällä tavalla. Toiminnan aloittamislupaa ei ole myönnetty. Korvausvaatimusten osalta aluehallintovirasto on viitannut luparatkaisuun ja todennut, ettei hankkeesta ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa. Lupamääräysten tarkistamista koskevaan hakemukseen tulee sisällyttää arvio ennakoimattomista vahingoista.

Aluehallintoviraston päätöksessä sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 §, 41 §, 42 §, 43 §, 44 §, 45 §, 45 a §, 46 §, 50 §, 52 §, 55 §, 56 §, 90 §, 100 §, 101 § ja 103 a §

Jätelaki (1072/1993) 4 §, 6 § ja 15 §

Laki vesienhoidon ja merienhoidon järjestämisestä 28 §

Valitukset Vaasan hallinto-oikeudessa

Muiden ohella Vapo Oy, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue, B, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry, A, Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen ovat valittaneet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Vapo Oy, joka ei ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajana, on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeuteen vaatinut, että hallinto-oikeus kumoaa aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kuin kuivatusvedet on määrätty puhdistettavaksi sulan kauden ajan sekä kemiallisesti että pintavalutuksella ja routakauden ajan pintavalutuksella. Paajalansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet on määrättävä puhdistettavaksi kemiallisesti ympärivuotisesti. Kuivatusvesien puhdistuksen reduktiossa on määrättävä otettavaksi huomioon laskeutusaltailla saavutettava puhdistustulos. Sen vuoksi tarkkailuja koskevia määräyksiä on täydennettävä siten, että tarkkailulla voidaan selvittää kemiallisen ja niin sanotun perustason puhdistuksen yhteistulos.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muun ohella Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen, B:n, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:n, A:n, Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry:n ja Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen aluehallintoviraston päätöksestä tekemät valitukset osaksi hyväksyen hylännyt Vapo Oy:n hakemuksen Vehkapotin lammen lähialueelta noin 20 hehtaarin alalta lohkojen L1 ja L2 alueilta. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on Vapo Oy:n valituksesta muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset 2 ja 11 sekä määrännyt Paajalansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet puhdistettavaksi kemiallisesti ympärivuotisesti.

Muutetussa muodossa luparatkaisu ja lupamääräys 2 sekä 11 ja lupamääräysten tarkistamiskohta kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti:

Luparatkaisu

Vapo Oy:lle myönnetään ympäristölupa Paajalansuon (kartassa Suurisuo) turvetuotantoon Saarijärven kaupungissa Saarijärven reitin vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin aluehallintoviraston päätöksen 22.12.2011 n:o 179/2011/1 lupamääräyksistä hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 107 hehtaaria. Mainittu turvetuotantoalue käy ilmi hallinto-oikeuden päätöksen liitekartasta.

Lupamääräykset 2 ja 11

Päästöt vesiin

= = = = = =

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan kartan 1a (Tuotantoalueet ja vesienkäsittely, muutos 27.1.2011, 1:10 000) mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja kolmen laskeutusaltaan kautta sekä kemikaloinnilla ympärivuotisesti. Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaat on mitoitettava uuden "Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen" mukaisesti niin, että pintakuorma on enintään 0,6 m/h. Kartoissa olevaa ohitusojaa ei saa rakentaa.

Luvan saajan on toimitettava suunnitelma laskeutusaltaista ja kemikaloinnin järjestämisestä Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset vähintään 150 metrin välein. Eristysojasta voidaan ohjata tarvittaessa vesiä Vehkapottiin Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Laskeutusallaskäsittelyn ja kemiallisen käsittelyn yhteisen puhdistustehon on oltava mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään:

CODMn 75 %

Kiintoaine 70 %, tavoitearvo 50 % ajalla 1.11. - 30.4.

Kokonaisfosfori 90 %

Kokonaistyppi 30 %

Lisäksi vesistöön johdettava vesi on jälkineutraloitava pH-alueelle 6-7, mikäli pH on alle 5,0.

= = = = = =

Tarkkailut

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 olevan suunnitelman mukaisesti kuitenkin niin muutettuna, että vesienkäsittelyn tehoa voidaan mitata muutetun lupamääräyksen 2 edellyttämällä tavalla.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

= = = = = =

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate). Momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena myös, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lainkohdan 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, toiminnan jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentin mukaan toistaiseksi voimassa olevassa luvassa tulee määrätä, mihin mennessä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä ja mitkä selvitykset on tuolloin esitettävä, jollei tällaista määräystä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Lupamääräyksiä on kuitenkin tarkistettava määräajoin, jos lupa koskee ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun neuvoston direktiivin (96/61/EY) mukaan luvanvaraista toimintaa. Tarkistamista koskevaa määräystä tai luvan määräaikaisuutta harkittaessa on otettava huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja merenhoitosuunnitelma sekä niiden toimenpideohjelmat. Erityisestä syystä myös määräaikaisessa luvassa voidaan määrätä lupamääräyksen tarkistamisesta. Luvan myöntäneen viranomaisen on käsiteltävä asia soveltuvin osin kuten lupahakemus.

Ympäristönsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvien ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia (737/1994). Vesistön pilaantumista koskevaan korvausasiaan sovelletaan kuitenkin lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 11 luvussa säädetään.

Ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaan myöntäessään ympäristöluvan on lupaviranomaisen samalla, jollei 68 §:stä muuta johdu, viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattavaksi. Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 9 §:ää ei tällöin sovelleta. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon, mitä 55 §:ssä säädetään luvan määräaikaisuudesta ja mahdollisuudesta tarkistaa toistaiseksi myönnetyn luvan määräyksiä.

Hanke

Vapo Oy on hakenut ja aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan 136 hehtaarin Paajalansuon turvetuotannolle. Kyseessä on uusi alue, jonka tuotantoalueen lohkojen väliin jää noin 4,3 hehtaarin kokoinen Vehkapotti-lampi. Kuivatusvedet on määrätty puhdistettavaksi sulan kauden ajan sekä kemiallisesti että pintavalutuksella ja routakauden ajan pintavalutuksella.

Paajalansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan metsäojaa pitkin Moksinjokeen, joka laskee Vihanninjärveen ja edelleen Vihanninjokea myöten Karankajärveen. Hankealue sijaitsee Vihanninjoen valuma-alueella. Vihanninjoen valuma-alueen pinta-ala on 130,45 km².

Asiakirjoissa olevien tietojen mukaan Moksinjoen vesi on humuspitoista, tummaa, ravinteikasta ja ajoittain hapanta. Vihanninjärvi on humuspitoinen ja veden väriltään tumma. Fosforipitoisuus ilmentää rehevyyttä, mutta a-klorofyllipitoisuus vain lievää rehevyyttä. pH on lievästi happaman puolella. Vihanninjärven veden laatu voidaan luokitella vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella tyydyttäväksi.

Hallinto-oikeudessa hylätty alue

Vapo Oy on 6.2.2013 hallinto-oikeudessa esittänyt suunnitelman muutoksen tuotantoalueen ja Vehkapotin ympäristön osalta. Suunnitelmaa on muutettu siten, että tuotantoalueen reunaoja sijoitetaan tuotantolohkojen 1 ja 2 alueilla vähintään 150 metrin etäisyyteen Vehkapotista. Tuotantoalueen eristysoja jää noin 140 metrin etäisyyteen rantavyöhykkeestä. Tuotantopinta-alaksi Vehkapotin auma-alueet mukaan lukien on jäänyt 126,9 hehtaaria.

Hallinto-oikeus katsoo arvioidessaan lupaedellytyksiä, että tuotantoalueen ja Vehkapotin välistä etäisyyttä ei suunnitelman muutoksenkaan jälkeen ennaltaehkäisy- ja varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole pidettävä riittävänä. Hallinto-oikeus on supistanut tuotantoaluetta ja rajannut Vehkapotin ympärille jäävää aluetta hyläten hakemuksen Vehkapotin lähialueelta noin 20 hehtaarin alalta lohkoilta L1 ja L2 alueen pääosin luonnontilaisuuden ja viitasammakon elinympäristön suojelemisen johdosta sekä Vehkapotin vesitalouden säilyttämiseksi. Rajaus käy ilmi hallinto-oikeuden päätöksen liitekartasta. Hylätyt alueet huomioon ottaen luvan mukaiseksi tuotantoalueeksi auma-alueineen jää siten noin 107 hehtaaria. Jättämällä Vehkapotin ja tuotantoalueen väliin vähintään 200 metriä vähennetään Vehkapotin ympäristössä esiintyvälle viitasammakolle aiheutuvaa pöly- ja meluhaittaa sekä varmistetaan Vehkapotin vesitalouden pysyminen entisenä.

Päästöt vesiin ja tarkkailu, muutetut lupamääräykset 2 ja 11

Lupamääräyksessä 2 määrätään päästöistä vesiin. Hallinto-oikeus on hyväksynyt Vapo Oy:n vaatimuksen ympärivuotisesta kemikaloinnista ja tehovaatimusten laskemisesta yhteen laskeutuksen kanssa. Hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin aluehallintovirasto, ettei kuivatusvesien puhdistuksella perustasoa olevien puhdistusmenetelmien lisäksi ympärivuotisella pintavalutuksella sekä sulan maan aikaisella kemikaloinnilla toteutettuna saavuteta vesiensuojelullista hyötyä. Ympärivuotinen kemikalointi on parasta käyttökelpoista tekniikkaa Paajalansuon olosuhteissa. Tuotantoalueiden ulkoiset vesienkäsittelyrakenteet muodostuvat laskeutusaltaista ja kemiallisesta käsittelystä. Kun laskeutusaltaiden mitoitus on määrätty turvetuotannon uuden ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti entistä tehokkaammaksi, on perusteltua huomioida sekä laskeutuksen että kemiallisen käsittelyn yhteinen teho laskettaessa lupamääräyksen 2 tarkoittamaa puhdistustehoa.

Hallinto-oikeus katsoo, että puhdistustehovaatimusten asettaminen on Paajalansuon turvetuotantoalueen vesistökuormituksen vähentämisen kannalta riittävä tässä vaiheessa. Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräysten tarkistamishakemukseen liitettäväksi luvanhaltijan ehdotus kuivatusvesien haitallisten aineiden päästöraja-arvoiksi.

Asiakirjoissa on todettu, että Vihanninjoen/Moksinjoen valuma-alueella olevat tuotantoalat pienenevät ja vesienkäsittely tehostuu. Turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on pääasiassa kiintoainetta ja happea kuluttavaa orgaanista ainetta: ojastosta tai tuotantokentältä irtoavaa turvetta kulkeutuu vesistöön. Typpeä ja fosforia kulkeutuu vesistöön kiintoaineen mukana ja veteen liuenneissa orgaanisissa humusyhdisteissä. Kuntoonpanovaiheessa fosfori- ja typpikuormitus ovat suurempia kuin silloin, kun alue on tuotannossa.

Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Saarijärven reitille on esitetty kemikaloinnin lisäämistä lisätoimenpiteenä. Vihanninjärven tila on muun asiantuntija-arvion mukaan luokiteltu tyydyttäväksi. Vihanninjoki-Moksinjoki on luokittelun mukaan hyvässä tilassa. Turvetuotannon fosforikuormituksen alentamistavoite on 20 %:n vähennys.

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, mikä tässä tapauksessa on vesien ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Vesienkäsittelyn toiminnan varmistamiseksi lupamääräyksessä 2 on kemialliselle käsittelylle ympärivuotiset puhdistustehot kemiallisen hapenkulutuksen, kiintoaineen, fosforin ja typen osalta. Hallinto-oikeus on määrännyt puhdistustehot kiintoaineen osalta tavoitearvona ajalla 1.11.-30.4., jota hallinto-oikeus pitää riittävänä. Vesien käsittelyn on oltava ympärivuotista, koska suurimmat päästöt ajoittuvat tuotantoajan ulkopuolelle.

Purkuvesistöön kohdistuvien ravinnepäästöjen rajoittamista arvioitaessa on ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan otettava huomioon päästöjen vaikutuksen kohteena olevan vesistön ominaisuudet ja toiminnan päästöjen odotettavissa oleva vaikutus vesialueen tilaan. Lupaharkinnassa on otettu huomioon alapuolisen vesistön nykyinen tila ja se, että kyseessä on uusi turvetuotantoalue. Lupaharkinnassa on huomioitu purkuvesistöön kohdistuva yhteiskuormitus. B:n mainitsema Myllykoskien suojelualue on perustettu metsänsuojelutarkoituksessa, eikä kuivatusvesien johtaminen Moksinjokeen estä suojelun tarkoitusta.

Lupamääräyksen 2 muutoksen johdosta on muutettu myös lupamääräystä 11 tarkkailun osalta. Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Kemiallisen käsittelyn ja laskeutusallaskäsittelyn tehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko asetettu puhdistusvaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi edellyttää toimenpiteitä vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin on sisällytettävä selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä. Hallinto-oikeus pitää aluehallintoviraston päätöksen vesienkäsittelyä ja tarkkailua koskevia lupamääräyksiä hallinto-oikeuden tekemin lisäyksin tarpeellisina ja riittävinä Paajalansuon olosuhteissa. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla huomioitu aluetta koskeva vesienhoitosuunnitelma.

Moksinjoen kalatalousselvityksissä on todettu veden alhaisen pH:n aiheuttavan rasitusta kalojen lisääntymiselle ja kalaston elinoloihin. Kemiallisesti käsiteltynä veden pH voi olla alhainen ja voi vaatia jälkineutralointia. Näin ollen hallinto-oikeus on muutetussa lupamääräyksessä 2 lisännyt velvoitteen siitä, että vesistöön johdettava vesi on jälkineutraloitava pH-alueelle 6-7, mikäli pH on alle 5,0.

Ottaen huomioon vesienkäsittelyn tehokkuus ja tuotantoalueen osuus valuma-alueesta sekä yhteisvaikutus muiden samaa vesistöä kuormittavien toimintojen kanssa hallinto-oikeus katsoo, että Paajalansuon 107 ha:n turvetuotannon hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti käsitellyillä kuivatusvesillä ei ennalta arvioiden ole alapuolisessa vesistössä sellaisia vaikutuksia, jotka estäisivät luvan myöntämisen. Paajalansuon turvetuotanto ei vaaranna vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Selvitysten riittävyys

Alueen luonnonarvot

Hakemuksen täydennykseksi on hallinto-oikeuteen toimitettu Paajalansuon turvetuotantoaluetta ja sen ympäristöä koskevia sudenkorento- ja viitasammakkoselvityksiä. Sudenkorentoselvityksen mukaan tuotantoalueen ympäristöön riittävin rajauksin sijoittuvalla Vehkapotilla ja sen ympäristössä ei esiintynyt luontodirektiivin IV (a) mainittuja siro- ja lummelampikorentoja. Viitasammakon osalta on esitetty, ettei turvetuotantohankkeen toteuttaminen aiheuttaisi haittaa lajille yksilöinä eikä myöskään heikentäisi sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Sikäli kuin Paajalansuon alapuolisia vesistöjä voidaan katsoa rauhoitetun saukon lisääntymis- tai levähdysalueiksi, kuivatusvesien johtamisen ei voida katsoa aiheuttavan alueiden hävittämistä tai muuta luonnonsuojelulain perusteella kiellettyä vahingollista seurausta.

Koskikaran ja maakotkan osalta hanke ei asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella aiheuta luonnonsuojelulaissa kiellettyjä seurauksia.

Hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon luvassa ja tässä päätöksessä annetut määräykset vesien käsittelystä ja tarkkailusta sekä tuotantoalueen rajaus, että selvitys näiltä osin on riittävä asian ratkaisemiseksi.

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristölupa-asiassa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät. Kysymyksessä olevalla Paajalansuon turvetuotantoalueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia myönnetylle ympäristöluvalle hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupamääräyksistä säädetään etenkin ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksellä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia, vaan turvetuotannon vesiensuojelukysymykset ratkaistaan kutakin hanketta koskevassa ympäristölupamenettelyssä.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemukseen liitetyt vuonna 2005 tehdyt kasvillisuus- ja linnustoselvitykset ovat riittävät Paajalansuon olosuhteissa. Luontoselvitys sisältää tavanomaisella tarkkuudella esitettyä tietoa alueen nykytilasta. Alueen kasvillisuus ja suotyypit on selvitetty. Luonnontilaisen suoalueen muuttumisella on ympäristölupa-asiassa oikeudellista merkitystä, mikäli mainittu muutos on seurausta toiminnan päästöistä ympäristöön. 46 ha:n osalta tuotantoalue sijaitsee ojittamattomalla, luonnontilaisella suolla, mutta edellä mainitun selvityksen perusteella siellä ei kuitenkaan ole sellaisia merkittäviä luonnonsuojeluarvoja, joiden perusteella luonnonsuojelusäännöksistä aiheutuisi estettä tai rajoituksia hallinto-oikeuden myöntämälle hankkeelle. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Paajalansuon turvetuotantoalueella ja toiminnan vaikutusalueella ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamia erityisiä luonnonolosuhteita. Hanke ei siten aiheuta ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaista erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista Paajalansuolla tai sen vaikutusalueella.

Hakemukseen liitetyssä selvityksessä on todettu kapustarinnan pesivän suolla. Kartoitusvuonna 2005 oli neljä pesivää paria. Lintudirektiivi (2009/147/EY) koskee kaikkia luonnonvaraisia lintulajeja. Direktiivin 2 artikla velvoittaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet lintukantojen ylläpitämiseksi tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Määritelmän on katsottava vastaavan luontodirektiivin (92/43/ETY) 1 artiklan h)-kohdassa olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. Lintudirektiivin liitteessä I lueteltuja lajeja, joihin kapustarinta kuuluu, on suojeltava erityistoimin. Turvetuotannon johdosta kapustarinnan pesivien parien määrä pienenisi. Turvetuotanto heikentäisi myös muiden lintulajien kuten riekon ja pajusirkun pesintämahdollisuuksia. Asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu eikä selvityksistä voi päätellä että turvetuotannon johdosta kapustarinnan tai muiden lintulajien suojelun taso hankkeen johdosta heikkenisi siinä määrin, että ympäristölupahakemus tulisi asiassa hylätä. Tämän takia ei ole perustetta kumota lupaa myöskään lintudirektiivissä kiellettyjen vaikutusten perusteella.

Hallinto-oikeus on hylännyt Vapo Oy:n lupahakemuksen Paajalansuon osaksi luonnontilaisen alueen lohkojen L1 ja L2 osalta.

Kalasto

Toiminnanharjoittajan tulee ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaisesti olla riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista ja ympäristöluvassa on ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisesti annettava tarpeelliset määräykset muun muassa toiminnan vaikutusten tarkkailusta.

Kun otetaan huomioon Moksinjoen ja Vihanninjoen nykyinen tila ja Paajalansuon turvetuotantoalueen vähäinen vaikutus vesialueen kokonaistilaan, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita edellyttää erillistä kalastoon ja kalastukseen kohdistuvaa lisäselvitystä. Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella Moksinjoessa esiintyy vaeltamaton Saarijärven reitin taimenen osakanta. Kalataloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on määrätty kalatalousmaksu.

Hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon luvassa ja tässä päätöksessä annetut määräykset vesien käsittelystä ja tarkkailusta sekä kalaston osalta asiakirjoissa oleva selvitys, että selvitys näiltä osin on riittävä asian ratkaisemiseksi. Alapuolisen vesistön taimenkannan vuoksi hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 2 velvoitteen Paajalansuon käsiteltyjen kuivatusvesien neutraloinnista ennen niiden johtamista vesistöön. Kalatalousmaksu on riittävä mahdollisten haittojen ehkäisemiseksi. Vaikka tuotantoaluetta on supistettu ja kuivatusvesien kemiallinen käsittely on määrätty ympärivuotiseksi, kalatalousmaksun alentamiselle ei ole perustetta.

Muut vaatimukset ja valitusperusteet

= = =

Maakuntakaava ja muu kaavoitus

Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella ympäristöministeriön 14.4.2009 vahvistamassa Keski-Suomen maakuntakaavassa on Paajalansuon alueella maankäyttöä osoittava kaavamerkintä EO-tu. Merkinnällä osoitetaan turvetuotantoalueita, joilla jo on turpeen ottotoimintaa tai joilla ottotoiminnan edellytykset on selvitetty. Toiminta-alueella ei ole yleis- eikä asemakaavaa, mutta toiminnan vaikutusalue kuuluu osittain lainvoimaisen Pylkönmäen kunnan itäisten ja läntisten vesistöjen rantaosayleiskaavan alueeseen.

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on tarkistettu valtioneuvoston päätöksellä 13.11.2008. Tarkistettujen tavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Tavoitteiden mukaan turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2010:32 mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät kuitenkaan vaikuta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, vaikka alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaankin osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon. Paajalansuon turvetuotantotoiminnan ei voida katsoa olevan maakuntakaavan tai muun kaavoituksen vastaista.

Mäkelän ympäristöarvometsä

Metsähallituksen Mäkelän ympäristöarvometsän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan Metsähallituksen omilla päätöksillään perustamat ympäristöarvometsät ovat alueita, joiden talouskäyttö jatkuu, mutta sen rinnalle nostetaan luonnon monimuotoisuuden suojelun tukeminen toiseksi päätavoitteeksi. Alueiden hoidossa otetaan korostetusti huomioon myös maisema, kulttuuriarvot sekä virkistyskäyttöä ja luontomatkailua edistävien luonnonpiirteiden säilyminen. Vuonna 1997 perustettiin Mäkelän virkistysmetsä, myöhemmin Mäkelän ympäristöarvometsä, joka pinta-alaltaan on 425 ha. Mäkelän ympäristöarvometsän tärkeimmät käyttömuodot ovat kannattava metsätalous sekä toimiminen tukialueena luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka Paajalansuon turvetuotantoalue sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä Mäkelän ympäristöarvometsästä, turvetuotantoalueen vaikutukset alueelle jäävät niin vähäisiksi, että merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutuminen suojelun perusteena oleville luontoarvoille on ennalta varautumisen periaatekin huomioon ottaen poissuljettu. Turvetuotanto ei etäisyyden ja metsän käyttömuodon vuoksi vaikuta myöskään alueen vesioloihin eikä siten vaaranna puustoisten soiden luontotyypin säilymistä.

A:n ja B:n ynnä muiden korvausvaatimukset

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Paajalansuon turvetuotantoalueen puhdistettujen kuivatusvesien johtamisesta alapuoliseen vesistöön ei ennalta arvioiden aiheudu A:lle ja B:lle myötäpuolineen korvattavaa vahinkoa tai haittaa. A:n ja B:n ym. korvausvaatimukset hylätään.

Johtopäätökset

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut, alapuolisen vesistön tila ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteet sekä Vapo Oy:n asiassa hallinto-oikeudelle toimittamat sudenkorento- ja viitasammakkoselvitykset, hallinto-oikeus katsoo, ettei päätöstä ole valitusten 2 - 8 vuoksi syytä kumota ja lupahakemusta hylätä tai valituksista lupamääräyksiä enemmälti muuttaa kuin hallinto-oikeudessa muutetuin osin. Luvassa määrätty vesienkäsittely huomioon ottaen Paajalansuon turvetuotantoalueen vesien johtamisella ei ennalta arvioiden voida katsoa olevan sellaisia alapuoliseen vesistöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, jotka estäisivät luvan myöntämisen. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla huomioitu aluetta koskevat vesienhoitosuunnitelmat. Hallinto-oikeus hylkää vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa. Lupa Paajalansuon turvetuotantoon 107 hehtaarin alalta voidaan myöntää.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 6 §, 35 § 2 momentti, 41 § 1 ja 3 momentti, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 46 §, 50 § 2 momentti, 55 § 2 momentti ja 67 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Yrjänä Honkavaara, Mauri Kerätär ja Jan Eklund. Asian esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään. Jos lupapäätös pysytetään, lupaan on tehtävä merkittäviä tiukennuksia etenkin vesiensuojelun osalta.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut muistutuksessaan aluehallintovirastolle ja valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämänsä perustelut ja lisäksi esittänyt seuraavaa:

Paajalansuolla on Keski-Suomen maakunnan oloissa harvinaisen suuri yhtenäinen luonnontilainen suoalue. Vapo Oy on vakuuttanut, ettei se hae luonnontilaisia alueita turpeenottamiseen. Hankkeen vaikutusalueella on useita uhanalaisia eliölajeja. Hallinto-oikeuden tiukentamat lupamääräykset eivät ole riittäviä takaamaan muun muassa taimenen ja viitasammakon esiintymien säilymistä ja vahvistumista. Myönnetty ympäristölupa vaarantaa EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä edellytetyn suotuisan suojelun tason saavuttamisen eräiden suolintulajien ja luontotyyppien osalta.

Moksinjokeen vaikuttavalla alueella on jo ennestään turpeenottoalueita, joiden vaikutuksesta taimenkanta näyttää kärsineen. Paajalansuon turvetutanto samanaikaisesti muun muassa Mätässuon (91 hehtaaria, KHO 17.1.2013) turvetuotantonnon kanssa vaarantaisi vesien ekologisen tilan säilymisen ja parantamisen. Riittävää arviota luonnollisen ympäristövirtaaman toteutumisesta ei ole esitetty. Siten muun muassa Moksijoen eliöstön häiriöttömiä elinoloja ei suunnitelmassa ole turvattu. Myös kalataloudelliset ja muut korvaukset on suunnattava vesistöjen hyvän ja luonnollisen ekologisen potentiaalin saavuttamiseen.

Hakija on arvioinut kunnostus- ja toimintavaiheen kuormituksen liian pieneksi. Kuormitusarvoissa ei ole otettu huomioon kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamia kuormituspiikkejä. Myöskään eristysojien todellista kuormitusta ei ole otettu huomioon. Etenkin liukoisen humuksen osalta hakijan laskelmat ovat epärealistisen optimistisia. Kolmivuotisessa, päättymässä olevassa TASO-hankkeessa havaittiin, että millään hankkeessa mukana olleella turvetuotantoalueella virtaamien hallinta ei onnistunut tulvien aikaan ja mittausten perusteella kohteiden kuormitusarvoja oli aliarvioitu. Riippumatta kohteiden vesiensuojelutoimenpiteistä pienkemikalointia lukuunottamatta vesiensuojelutoimenpiteillä ei kyetty pidättämään alueilta tulevaa liukoisen orgaanisen humuksen kuormaa.

Luvanhakija ei ole arvioinut turpeenotosta aiheutuvan elohopeakuormituksen määrää. Sisävesien kaloista, etenkin petokaloista, voi saada tavanomaista suuremman määrän metyylielohopeaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että metyylielohopeaa muodostuu soilla metsämaahan verrattuna paljon enemmän. Humuksen on todettu lisäävän elohopean liukoisuutta. Veden happamoituminen edistää elohopean muodostumista myrkyllisemmäksi metyylielohopeaksi. Maanpinnan käsittelyn on todettu lisäävän merkittävästi metyylielohopeakuormaa alapuolisissa vesistöissä. Turpeenotto valmistelevine ojituksineen näyttää Keski-Suomessa olevan suurin metyylielohopean ja raskasmetallien lisääntymisen aiheuttaja kaloissa. Keski-Suomen metsämaiden ojituksista suurin osa on soiden ojituksia. Myös turpeenoton ilmastovaikutukset on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa, vaikka laki ei siihen suoranaisesti velvoittaisikaan.Lupapäätös on kumottava hankkeen haitallisten luonto-, vesistö- ja ilmastovaikutusten sekä puutteellisten kuormituslaskelmien vuoksi.

2. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kalatalousviranomainen on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään tai toissijaisesti asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Järvitaimenen sisävesikannat on todettu erittäin uhanalaisiksi napapiirin eteläpuoleisissa sisävesissä. Rio de Janeiron biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (SopS 78/1994) tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden suojelu. Siihen luetaan kuuluvaksi lajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus. Sopimuksen 7 artiklan sisältävän läpäisyperiaatteen mukaan ympäristöarvot tulee turvata kaikkien ympäristöön vaikuttavien toimintojen yhteydessä. Vuoden 2012 sähkökalastuksissa Moksinjoesta löytyi ainoa toistaiseksi tunnettu Saarijärven reitin taimenen geneettisesti sekoittumaton alkuperäiskanta. Vuonna 2013 osittain myös Keski-Suomen ELY-keskuksen rahoittamissa sähkökalastuksissa saatiin lisää aineistoa, joka tulee aiempaa käsitystä siitä, että Moksinjoen taimen muodostaa oman sekoittumattoman kantansa. Sähkökalastuksissa ei vuonna 2013 saatu saaliiksi ainuttakaan 0+ ikäistä taimenta, mikä on huolestuttavaa taimenen luontaisen lisääntymisen kannalta. Edellisenä vuonna 2012 “nollikkaita" saatiin kaksi.

Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvä vaatimus jälkineutraloinnista ei välttämättä turvaa riittävän korkeata pH:ta vastaanottavassa vesistössä. Lupaehdossa pH:n raja-arvoksi asetettu luku 5 on alhainen, koska happamuus on akuutista haitallista taimenen mätimunille pH-arvoilla 4,5– 5,0, eli aivan raja-arvon tuntumassa. Lisäksi menetelmän käytännön toimivuudesta on ELY-keskuksen käsityksen mukaan vähän kokemusta.

Lohensukuisten kalalajien lisääntymisen ja poikasten hengissä pysymisen kannalta on tärkeätä, että veden pH-arvo ei laskisi alle arvojen 5,0–5,6, koska näissäkin lukemissa taimenen lisääntyminen häiriintyy. Mädin ja poikasten kehittyessä niiden herkkyys veden happamuudelle vähenee. Happamissa oloissa mätimunien turpoamisen on todettu vähentyvän, jolloin mätimunan koko ja alkiota suojaavan nesteen määrä jäävät vähäisiksi. Kuoriutumiseen tarvittavan entsyymin toiminta sekä poikasen ruskuaispussista saaman ravinnon imeytyminen, kasvu ja uintiaktiivisuus saattavat myös heikentyä. Lisäksi happamuuden ja alhaisessa pH:ssa liukenevien metallien yhteisvaikutukset ovat haitallisia vesieliöille. Taimenen mätimunista on säilynyt elossa kaksinkertainen määrä (27 prosentista 58 prosenttiin), kun purojen alhaisin pH-arvo on noussut 4,8:sta 5,1:een. Vaikka aikuiset taimenet ja kalaistukkaat pysyisivät hengissä veden pH-arvon ollessa 5, keskeistä on, että kalojen luontainen lisääntyminen ja poikasten elinmahdollisuudet heikentyvät, mikä johtaa luonnontilaisten kantojen menettämisen uhkaan.

Uusimmassa vesienhoitolainsäädäntöön perustuvassa vesistön tilan luokituksessa pH-luku 5,5 on raja-arvona hyvän ja tyydyttävän tilaluokan välillä. Tätäkin taustaa vasten lupamääräyksen 2 jälkineutralointia koskeva raja-arvo on liian alhainen, koska se saattaisi johtaa veden laadun heikentymiseen vastoin vesienhoitolainsäädännön tavoitetta vesien tilan parantamisesta.

Turpeen tuottaminen Paajalansuon turvetuotantoalueella aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, minkä vuoksi luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty.

3. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämänsä vaatimukset ja perustelut ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Paajalan Suurisuon ja Moksinjoen merkittävät luontoarvot

Paajalan Suurisuolla ja Moksinjoen vesistössä vuoden 2011 jälkeen tehdyt luontoselvitykset osoittavat suunnitellun turvetuotantoalueen ja sen vaikutusalueen merkittävät luontoarvot, joita edustaa muun muassa Moksinjoen erittäin uhanalainen taimenen alkuperäiskanta. Keski-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on uusien selvitysten perusteella todennut 3.5.2013 Paajalan Suurisuon luontoarvoiltaan niin merkittäväksi alueeksi, että ympäristölupaa turvetuotantoalueelle ei olisi tullut myöntää.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisen ympäristöluvan kohteena on kymmeniä hehtaareita luonnontilaista, ojittamatonta aapasuota valtioneuvoston periaatepäätöksen vastaisesti. Suurisuolla on muun muassa lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluvan kapustarinnan pesimäpaikkanaan hyödyntämä erittäin uhanalainen luontotyyppiyhdistelmä ja luontodirektiivin mukaan ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Keski-Suomen ELY-keskuksen vastineessaan 6.3.2012 edellyttämät lisäselvitykset ovat yhä tekemättä sekä suunnitellulla turvetuotantoalueella että suurimmalla osalla sen vaikutusaluetta, esimerkiksi puuttuva selvitys luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitun kirjojokikorennon esiintymisestä Moksinjoella). Minkäänlaisia perhos-, kovakuoriais-, nilviäis-, matelija- tai nisäkässelvityksiä ei hankkeen vaikutusalueella ole vieläkään tehty.

Vertailu Keski-Suomen 3. maakuntakaavaan liittyvän TURVA-hankkeen massiivisiin tausta-aineistoihin (311 suokohdetta ja 37 000 hehtaaria) osoittaa, että vaillinaistenkin selvitysten perusteella Paajalan Suurisuo kuuluu vähintäänkin luonnontilaisuusluokkaan 2 ja on luontoarvoiltaan (esimerkiksi linnusto ja luonnontilaisuus) rinnastettavissa maakunnan arvokkaimpiin soihin. Paajalan Suurisuo on myös vuonna 2013 otettu lähempään tarkasteluun osana valtakunnallista soidensuojelun täydennysohjelmaa.

Turvetuotannon vesistövaikutukset ja myönnetyn ympäristöluvan pohjana olevien laskelmien virheellisyys

Moksinjoen ja koko Karankajärven valuma-alueen vesistöjen tila on jatkuvasti heikentynyt vastoin valtioneuvoston hyväksymän Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman ja Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman tavoitteita. Lisäksi laki vesienhoidon järjestämisestä kieltää sellaisen toiminnan, jolla hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvien vesien tila huononee tai luokka alenee. Jo vuonna 2009 Keski-Suomen TE-keskus on todennut, että Moksinjoella ja Vihanninjoen valuma-alueella vesistökuormitus ylittää vesistöjen luontaisen sietokyvyn ja että Karankajärven vesistöalueella ei ole enää mainittavasti mahdollisuuksia lisätä turvetuotantoa ilman huomattavia kielteisiä vaikutuksia alueen kalakantoihin. Tästä huolimatta Karankajärven valuma-alueelle on viime vuosina myönnetty lukuisia turvetuotantolupia, viimeksi osittain luonnontilaiselle Mätässuolle vain muutaman kilometrin päähän Paajalan Suurisuosta. Näin ollen Paajalansuo on koko lähiseudun viimeinen edes osittain luonnontilaisena säilynyt isompi suo. Pelkästään tästä syystä suo on suojelun arvoinen.

TASO-hankkeen loppuvuonna 2013 julkaisemat uudet tiedot tukevat valituksessa esitettyä. TASO-hankkeen tiedotteen 11.11.2013 mukaan turvetuotantoalueilta tulevan veden virtaamassa on suurta vuodenaikaista ja vuosittaista vaihtelua. Joinakin vuosina kesäiset rankkasateet voivat saada aikaan kevättulvaan verrattavan virtaaman. Virtaamahuippujen aikana kulkee suuri osa koko vuoden vesimäärästä ja kuormituksesta. Juuri virtaamahuippujen aikaisen kuormituksen tavoittaminen on ollut merkittävä ongelma vesinäytteisiin perustuvassa seurannassa. TASO-hankkeen mittauskohteilla suurin kiintoainekuormitus (40–50 % vuosikuormituksesta) tuli kevättulvien aikaan. Myös syksyn virtaamien osuus oli huomattava.

Edes erityisseurannassa eli TASO-hankkeessa seuratuilla turvetuotantoalueilla mitkään vesienkäsittelymenetelmät eivät pystyneet hallitsemaan toistuvia ylivirtaamatilanteita. Siten käsittelemätöntä sekä laskelmissa huomioimatonta jätevettä valuu jatkuvasti purkuvesistöihin. Hakemuksessa esitetyt kuormitusarviot eivät näin ollen pidä paikkaansa ja suunnitellun toiminnan päästöt puhdistusmenetelmistä riippumatta olisivat moninkertaisia hakemuksessa ilmoitettuihin nähden.

Myös kemiallisessa puhdistuksessa on vielä kehitettävää ja sen talviaikaisessa käytössä vaikeuksia. Puhdistetun veden pH saattaa olla vesieliöille tappavan hapanta (pH lähes 3) ja sisältää myrkyllisiä metalliyhdisteitä. Jälkineutraloinnista on vain vähän kokemuksia. Laboratorio-olosuhteissa äärimmäisen happaman veden jälkineutralointi saattaa onnistua, mutta vakiintunutta käytäntöä ei vielä ole. Menetelmän testaamattomuudesta kertoo myös se, että tuoreessa VTT:n raportissa ei mainita jälkineutralointia kuvailtaessa kemikaliointia lähinnä sulanmaan aikaisena tekniikkana alueilla, jossa ei ole mahdollisuutta pintavalutukseen.

Jälkineutralointimenetelmän soveltaminen tuotantoalueen kenttäolosuhteisiin sisältää suuria riskejä alapuolisen vesistön eliöstölle, mukaan lukien Moksinjoen erittäin uhanalainen luonnontaimenkanta, istutuksin tuettu rapukanta sekä mahdollinen kirjojokikorentoesiintymä. Hetkellinenkin veden happamoituminen ja muutos pohjan happitilanteessa voi olla kohtalokasta vesieliöstölle ja tuhota laajalti Moksinjoen eliöstöä. Jos veden pH laskee tasoon 5,5–6, kärsivät tai kuolevat jo muun muassa makean veden kotilot, simpukat, rapu, herkät hyönteiset, planktoneliöt ja monet kalalajit. Kukko-Paajalan osakaskunta on syyskuussa 2013 suurin taloudellisin panostuksin elvyttänyt Moksinjoen rapukantaa istuttamalla suunnitellun turvetuotantoalueen alapuolisille koskiosuuksille 600 jokirapua. Jälkineutraloinnin toimivuudesta käytännössä ei ole takeita eikä edes todennäköisiin häiriötilanteisiin ole hakemuksessa varauduttu. Moksinjoen erittäin uhanalainen luonnontaimenkanta on koko Saarijärven reitin valuma-alueen ainoa varmuudella tunnettu alkuperäinen taimenkanta. Keski-Suomen maakunnassa (mukaan lukien Saarijärven reitti) on kiinnitetty paljon huomiota taimenen elvyttämiseen ja sen lisääntymisalueiden kunnostamiseen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä käsittelemättömät asiat ja laskeutusaltaiden päästövähennyksen laskeminen

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei oteta kantaa A:n esittämään huoleen Moksinjoen virtaamien äärevöitymisestä ja tulvariskin kasvusta, eikä kysymykseen kaupallisten konsulttien tuottaman tiedon laadusta ja sen käytöstä viranomaisessa.

Hallinto-oikeuden päätös heikentää vesiensuojelun tasoa aluehallintoviraston päätöksen mukaisesta, koska lupamääräyksen mukaan puhdistuksen toimivuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös laskeutusaltaissa saavutettava puhdistus. Käytännössä laskeutusaltaat ottavat kiinni vain epäorgaanista kiviaineskiintoainesta, eikä niitä ei ole tarpeen tyhjentää jokaisen ylivirtaamajakson jälkeen. Laskeutus ei siis pääse sille teoriassa laskettuihin reduktioihin. Eloperäinen aines huuhtoutuu altaiden läpi ylivirtaamien aikana.

Muutoksenhakijat ovat täydentäneet valitusta useilla lisäkirjoituksilla, joiden joukossa on muun ohella Vihanninjärven fosforikuormitusselvitys ja A:n Paajalansuon alueelta tekemän luontokartoituksen tulokset. Hankkeen toteuttamisen johdosta Vihanninjärven fosforikuormitus kasvaisi niin, että se ylittäisi järven sietokyvyn. A on uusina hakijan inventoimattomina lintulajeina tavannut alueelta isokuovin, sepelkyyhkyn, naakan ja haarapääskyn. Lisäksi Paajalansuon pohjoisosan A on ilmoittanut olevan merkittävä teeren soidinpaikka. Lisäksi alueelta löytyi metsäpeuran jättösarvi, joka osoittaa luontodirektiivin liitteen II nisäkäslajin esiintyvän hankealueella. Alueelta ei ole tehty nisäkässelvityksiä.

4. Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään.

Vaatimuksen tueksi valituksessa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston periaatepäätöksen Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon sijoittamista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille. Turvetuotantoalueita ei tule sijoittaa vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) päätavoitteena soiden ja turvemaiden osalta on soiden suojelu- ja turvetuotantotarpeiden yhteensovittaminen. Luokan 2 soiden osoittamisessa turvetuotantoon tulee ottaa huomioon mainittujen alueidenkäyttötavoitteiden mukaiset toiminnan kohdentamisen edellytykset.

Paajalansuolla ojittamattomia soita on yhteensä noin 120 hehtaaria, josta pohjoisosassa noin 32 hehtaaria, Vehkapotin ympäristössä noin 40 hehtaaria ja suon kaakkoisosassa noin 48 hehtaaria. Lisäksi suosta suurin osa on luonnontilaisen kaltaista aluetta. Vehkapotti ympäristöineen on metsälain 10 §:n mukainen kohde, jonka ympäristön säilyminen tulee turvata. Suurin osa Paajalansuosta kuuluu soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallisen strategian luokittelun mukaan luokkiin 5 ja 4. Strategian mukaan luonnontilaa muuttavaa käyttöä ei kohdisteta luokkien 5 ja 4 alueille. Luonnontilaa muuttavaa käyttöä ei suositella myöskään luokassa 3 oleville alueille.

Paajalansuon turvetuotantoalue sijoittuu Pylkönmäen kunnan itäisten ja läntisten vesistöjen rantaosayleiskaava-alueen välittömään läheisyyteen ja ulottuu osin kaava-alueelle. Kaava on saanut lainvoiman 24.9.2007, kun taas maakuntakaava on vahvistettu 14.4.2009. Moksinjoelle on osoitettu 36 omarantaista lomarakennuspaikkaa (RA). Turvetuotannon pöly- ja melupäästöt sekä muut haitalliset ympäristövaikutukset tuhoavat kokonaisuudessaan Moksinjoen ja Moksinjärven kaava-alueen erämaisuuden ja soveltuvuuden loma-asutukseen. Lupahakemuksen mukaan turvetuotanto kestäisi alueella 40 vuotta. Hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa huomioon yleisen ja yksityisen edun turvaaminen harkitessaan turvetuotantoalueen sijoitusta rantaosayleiskaavan läheisyyteen. Rantaosayleiskaava olisi tullut ottaa huomioon toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan arvioitaessa.

Hallinto-oikeus on määrännyt turvetuotantoalueen kuivatusvedet puhdistettavaksi kemiallisesti ympäri vuoden. Päätös on tältä osin ristiriitainen, koska karttaliitteen mukaan menetelmään kuuluisi myös pintavalutuskenttä, mutta tekstin mukaan pintavalutusta ei olisi. Kuivatusvesien kemialliseen puhdistukseen liittyy edelleen niin paljon epävarmuuksia, ettei sillä pystytä turvaamaan Moksinjoen alkuperäistä taimenkantaa. Alueen sijainti ja toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole.

5. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään. Toissijaisesti asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Päinvastoin kuin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on esitetty, asiassa saadun aikaisemmin esitetyn ja uuden selvityksen perusteella Paajalasuon turvetuotantoalueella tai sen vaikutusalueella saattaa olla sellaisia luonnonsuojeluarvoja, jotka voivat estää tai rajoittaa Paajalansuon turvetuotantoa. Lisäksi Paajalansuon alueella voi olla asiassa saadun uuden selvityksen perusteella myös sellaisia erityisiä luonnonolosuhteita, jotka saattavat huonontua turvetuotannon vaikutuksesta (esimerkiksi purotaimen ja maakotkan reviiri sekä viitasammakon elinympäristö).

Paajalansuon osalta valmistellaan ehdotusta kohteeksi luonnonsuojelulain 7–9 §:ssä tarkoitettuun luonnonsuojeluohjelmaan, soidensuojelun täydennysohjelmaan, joka sisältää luontoarvoiltaan valtakunnallisesti arvokkaita soita. Paajalansuo on luokiteltu laikkuaineistossa kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella arvoltaan jokseenkin merkittäväksi.

Paajalansuo on suoyhdistelmätyypiltään erittäin uhanalaiseksi luokiteltu aapasuo. Paajalansuon alueella on merkittäviä linnustollisia arvoja. Paajalansuon alueella esiintyy viitasammakkoa, jonka osalta luontoselvitys on puutteellinen. Turvetuotanto voi aiheuttaa kirjojokikorennon elinympäristön heikennystä. Selvitys kirjojokikorennosta puuttuu kokonaan. Soidensuojelun täydennysohjelman inventoinnin yhteydessä on tarkoitus arvioida myös Paajalansuon ojitetun osan mahdollista ennallistamista. Moksinjoella esiintyy eriytynyttä geneettistä kantaa edustavaa taimenta.

ELY-keskus on esittänyt vastineessaan hallinto-oikeudelle, että hakijan tulisi selvittää luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen kirjojokikorennon, sirolampi­korennon, lummelampikorennon ja viitasammakon esiintyminen tuotantoalueen vaikutusalueella asianmukaisin ja oikea-aikaisin maastotutkimuksin. Kirjojokikorennon esiintymistä alapuolisessa Moksinjoessa ei ole selvitetty.

Turvetuotantohanke aiheuttaisi toteutuessaan muun muassa kiintoaineksen ja ravinteiden määrän lisääntymistä vaikutusalueen vesistöissä erityisesti tuotantoonpanovaiheessa ja suurten sademäärien luonnehtimissa ääriolosuhteissa. Tämä saattaa heikentää kirjojokikorentojen mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joita peruskarttatarkastelun perusteella voi olla Moksinjoella, esimerkiksi Myllykoskella. Luvan hakijan tulee teettää maastoselvitykset kirjojokikorennon esiintymisestä vaikutusalueella.

Hakijan teettämä viitasammakkoselvitys on puutteellinen. Selvitys on tehty liian suppealta alueelta vain Vehkapotin ympäristöstä, huonoon vuorokaudenaikaan ja vain yhtenä päivänä. Selvityksen perusteella ei voida varmistua siitä, ettei viitasammakolla ole lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Vehkapotin lisäksi muualla Paajalasuon alueella. Hankkeen vaikutuksia viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin ei voida luotettavasti arvioida.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen luparatkaisu ei myöskään takaa Vehkapotin vesitalouden säilymistä. Turvetuotantoalueen kuivatus ulottuu 2,2 metriä Vehkapotin nykyisen vesipinnantason alapuolelle. On mahdollista, että vedenpinnan aleneminen Vehkapotissa ja sen lasku-uomassa heikentää viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ja vaikeuttaa viitasammakon liikkumista muualle.

Paajalansuo on jo pelkästään lupahakemuksen luontokartoitusten perusteella linnustollisesti merkittävä kohde, toisin kuin hakija on tulkinnut. Lupa-asiassa esitetyt asiakirjat ja saadut lisätiedot viittaavat siihen, että turvetuotannosta Paajalansuon alueella saattaa aiheutua linnustolle luonnonsuojelulaissa kiellettyjä seurauksia. ELY-keskus on luontokartoituksen kotkahavainnon lisäksi saanut lintuharrastajilta tietoonsa sellaisia maakotkahavaintoja vuosilta 2008–2013, joiden perusteella on syytä olettaa, että Paajalansuo voisi kuulua maakotkan reviiriin. Luontoselvitysten perusteella Paajalansuo on myös yksi Keski-Suomen merkittävimmistä pohjansirkan esiintymisalueista.

Selvitykset eivät ole muun muassa maakotkan osalta riittäviä sen arvioimiseksi, onko luonnontilaisella suolla sellaisia merkittäviä luonnonsuojeluarvoja, joiden perusteella luonnonsuojelusäännöksistä aiheutuisi estettä tai rajoituksia hankkeelle. Myös alueiden luontoarvoista esitetyt uudet tiedot sekä tarve luontoselvitysten tarkentamiseen puoltavat osaltaan asian palauttamista aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella Moksinjoessa esiintyy vaeltamaton Saarijärven reitin taimenen osakanta.

Uusimmassa vesienhoitolainsäädäntöön perustuvassa vesistön tilan luokituksessa pH-luku 5,5 on raja-arvona hyvän ja tyydyttävän tilaluokan välillä. Tätä taustaa vasten lupaehdon jälkineutralointia koskeva raja-arvo on liian alhainen, koska se johtaisi veden laadun heikentymiseen vastoin vesienhoitolainsäädännön tavoitetta vesien tilan parantamisesta. Mikäli vesimuodostuman pH alenee, vesimuodostuman fysikaalis-kemiallinen luokka ja myös ekologinen luokka on vaarassa alentua nykyisestä hyvästä tilasta tyydyttävään. Vesimuodostuman pH:n aleneminen on vaaratekijä myös kalaston hyvinvoinnille ja siten myös erityisille luonnonolosuhteille (muun muassa vaeltamaton taimenkanta ja viitasammakko).

6. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty ja hakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt seuraavaa:

Paajalansuo on erittäin tärkeä uhanalaistuneen suolinnuston esiintymisalue. Hankkeen taustaselvityksenä tehdyssä linnustokartoituksessa havaittiin seitsemän suolajia (kapustarinta, liro, niittykirvinen, riekko, teeri, pohjansirkku ja valkoviklo). Näistä niittykirvinen, riekko ja teeri on luokiteltu silmälläpidettäviksi, pohjansirkku vaarantuneeksi sekä riekko ja liro seudulla alueellisesti uhanalaisiksi. Elinympäristöittäin tarkasteltuna soiden ja kosteikkojen linnut ovat uhanalaistuneimpia. Huomattavia suoympäristön lajien esiintymispaikkoja sisältäviä alueita ei ole varaa enää hävittää. Muutoin Suomi ei voi saavuttaa tavoitetta pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen. Myös Keski-Suomen kolmannen vaihemaakuntakaavan suoselvityksen kriteereihin verrattuna Paajalansuon linnustoarvot ovat erittäin huomattavat.

Luonto- ja lintudirektiivit velvoittavat unionin jäsenvaltioita turvaamaan lajiston ja luontotyyppien esiintymisen niiden levinneisyysalueilla myös Natura 2000 -alueiden ulkopuolella. Paajalansuo on erittäin lyhyen selvityksen perusteella tärkeä kapustarinnan (lintudirektiivin liitteen I laji) ja vaarantuneen pohjansirkun (lintudirektiivi, muuttolintu) sekä todennäköisesti myös vaarantuneen maakotkan (lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen erityisvastuulaji sekä luonnonsuojeluasetuksen mukainen erityisesti suojeltu laji) elinalue. Alueella havaittiin myös alueellisesti uhanalainen liro (lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen erityisvastuulaji) ja silmälläpidettävä teeri (lintudirektiivin liitteen I laji). Paajalansuon maakotkareviirin tilan selvittämiseksi tarvitaan lisäinventointeja.

Hakijan selvitys, jonka mukaan Paajalansuolla sijaitsevan Vehkapotin vesitalous ei muutu hankkeen vaikutuksesta, ei ole vakuuttava. Vehkapotilla on havaittu useita vesilintulajeja, kuten Suomen kansainvälinen vastuulaji telkkä ja lintudirektiivin liitteen I laji uivelo sekä hakijan teettämässä viitasammakkoselvityksessä havaittu vaarantunut tukkasotka. Lisäksi lammella saattaa olla merkitystä silmälläpidettävälle kaakkurille osana pesimälampiverkostoa.

Moksinjoessa, johon turvetuotantoalueen vedet johdetaan, on havaittu vaarantunut koskikara talvehtivana. Veden laadun heikkeneminen sekä joenpohjan hyönteisravinnon väheneminen voivat heikentää koskikaran mahdollisuuteen talvehtia alueella. Saarijärven alueella monien virtavesien tila on jo nykyisin heikko suo-ojitusten seurauksena ja talvehtivien koskikarojen määrät ovat romahtaneet. Kiintoainekuormitus, happitilanteen muuttuminen sekä pH:n lyhytaikainenkin notkahdus joessa voivat muuttaa pohjan eliöstön tilaa vuosikausiksi. Hallinto-oikeus on Vapo Oy:n valituksen hyväksyen määrännyt Paajalansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet puhdistettavaksi kemiallisesti ympärivuotisesti. Pinta-valutuskentän poistaminen lupaehdoista lisää kiintoainepäästöjen riskiä.

Paajalansuo ei sovellu turvetuotantoon merkittävien linnusto- ja muiden luontoarvojensa, vesistöjen sekä luonnontilaisuutensa vuoksi. Ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuu ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaista erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista (vaarantuneen koskikaran elinympäristön heikentyminen sekä Vehkapotin linnustoarvojen huonontuminen hankkeen päästöjen seurauksena). Turvetuotannon ympäristöluvan myöntäminen useiden uhanalaisten lajien tärkeälle esiintymisalueelle rikkoo lintudirektiivin tavoitetta yhteisön alueella luontaisesti esiintyvien lintulajien elinvoimaisten populaatioiden säilyttämisestä ja palauttamisesta. Vaarantuneen, edustavaa suoympäristöä ilmentävän pohjansirkun esiintyminen tasaisesti koko lupa-alueella sekä erityisen arvokkaiden osien, luonnontilaisten avosoiden ja lammen, sijoittuminen eri puolille lupa-aluetta merkitsee, ettei Paajalansuosta voi rajata mitään osa-aluetta turvetuotantotarkoituksiin suon linnusto- ja muita luontoarvoja vaarantamatta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valitusten johdosta.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on vastineenaan ilmoittanut, ettei sillä ole uutta lausuttavaa.

Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valitusten johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on antanut valitusten johdosta vastineen.

Vapo Oy on antanut valitusten ja annettujen lausuntojen johdosta selityksen, jossa on esitetty valitusten hylkäämistä kokonaisuudessaan. Yhtiö on liittänyt selitykseensä seuraavat uudet selvitykset: Saarijärven Paajanlansuon luonnontilaisuusluokitus (Geologian tutkimuskeskus 2.5.2014), Paajalansuon linnustoselvitys (Pöyry Finland Oy 24.10.2013),Paajalansuon kasvillisuusselvitys (Pöyry Finland Oy 13.10.2013), Paajalansuon viitasammakkoselvitys (Nab Labs Oy Ambiotica, tutkimusraportti 79/2014) sekä Pöyry Finland Oy:n laatiman, 13.6.2014 päivätyn erillisen selityksen siltä osin kuin asiassa on kysymys käsitellyn lähtevän veden pH:n säätämisestä ja kalataloudellisista yms. vaikutuksista sekä hankkeen vesistövaikutuksista ja niiden merkityksestä purkuvesistöjen vesienhoidon tavoitteiden kannalta.

Yhtiö on kuitenkin katsonut, että asia on ollut ratkaistavissa jo aikaisemmin käytettävissä olleiden selvitysten perusteella. Yhtiö on kiistänyt valituksissa esitetyt näkemykset, jotka koskevat muun ohella selvitysten riittämättömyyttä, hankkeelle luonnonsuojelulaista johtuvia esteitä, vaikutuksia rantaosayleiskaavan rakennuspaikkoihin sekä virtaamien muutoksia, kemiallista puhdistusta ja hankkeen vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä ja vesienhoidon tavoitteiden kannalta sekä vaikutuksia korentoihin, viitasammakkoon ja maakotkaan.

Luonnonvarainen ja alkuperäiskantainen Moksinjoesta tavattu taimen ei ole luonnonsuojelulain 37, 46 ja 47 §:ssä ja luonnonsuojeluasetuksen 17, 21 ja 22 §:ssä mainittu laji. Luonnonsuojelulaista johtuvaa luvan myöntämisen estettä ei ole. Kemialliselta puhdistamolta lähtevän veden pH säädetään tasolle 6–7, mikäli puhdistamolta lähtevän veden pH on alle 5,5. Moksinjoen pH:n pitkäkestoinen keskiarvo on 5,6. Paajalansuolta nykytilassa purkautuvan veden pH:n keskiarvo on 4,3 eli alle Moksinjoen nykytason. Koska pH on lajin säilymisen kannalta keskeinen tekijä, se ei muuttuisi huonommaksi. Muutakaan lajin Moksinjoessa säilymiseen vaikuttavaa sanottavaa haitallista muutosta ei hankkeen toteuttamisen johdosta aiheutuisi. Lajin säilyminen ei estyisi tai vaarantuisi myönnetyn luvan johdosta.

Vihanninjoen vesistöalueelle (14.664), johon Moksinjoki myös kuuluu, sijoittuva turvetuotanto ja sen vesistökuormitus on pienentyvää. Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueille sijoittuneesta yhteensä 363 hehtaarin tuotantoalasta on vuonna 2013 tuotannossa ollut jäljellä yhteensä noin 140 hehtaaria. Moksinjokeen Rasinpuron kautta suoraan vaikuttavaa tuotantoalaa on ollut noin 137,4 hehtaaria, joka on kokonaan poistunut tuotannosta. Moksinjokea Kiesimen-järven ja sen alapuolella olevan Moksinjärven kautta kuormittavaa tuotantoalaa on ollut 225,8 hehtaaria, josta on jäljellä tuotannossa edellä mainitut 140 hehtaaria. Viimeksi mainitusta noin 135 hehtaarin alalla kuivatusvesien puhdistus on ympärivuotisesti tehostettua.

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä kalatalousviranomaisena antamien lausuntojen ja Vapo Oy:n selityksen johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut ELY-keskuksen kalatalousviranomaisena Vapo Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen. Vapo Oy:n mukaan kysymyksessä olevalta kemialliselta puhdistamolta lähtevän veden pH säädettäisiin tasolle 6–7. Kuitenkin esimerkiksi vuoden 2013 vesistötarkkailuraportissa (Vapo Oy ja yksityiset turvetuottajat. Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2013 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella. Pöyry Finland Oy. 16WWE1868 27.6.2014) on kuvattu kahden kemiallisen puhdistamon tuloksia. Parkanon Aitonevan koealueen kemikaloinnin alapuolisella tarkkailupisteellä keskimääräinen pH oli 3,3. Myös Tammelan Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,1).

Moksinjoen taimenkannan elinmahdollisuuksien parantaminen edellyttää, että etenkin kalojen poikas- ja nuoruusvaiheessa ei esiintyisi happamuuspiikkejä. Vuonna 2013 Keski-Suomen koskissa tehdyissä sähkökoekalastuksissa saatiin huomattavasti vähemmän 0+ ikäisiä taimenen poikasia kuin aiempina vuosina. Syytä siihen ei tiedetä. Taimenen elinmahdollisuuksia heikentävän vesistökuormituksen vähentäminen on tärkeää. Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon turvetuotannosta aiheutuva muu, kalastolle haitallinen kiintoaine- ja ravinnekuormitus sekä ehdotettuun puhdistustekniikkaan liittyvä epävarmuus, ELY-keskuksen kalatalousviranomainen katsoo, että hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä kalatalousviranomaisena antamien lausuntojen ja Vapo Oy:n selityksen johdosta. Vastaselitykseen on liitetty selvitykset: Paajalansuon (Suurisuon) kasvillisuusselvitystä koskeva vastaselitys (Saari, Veli 13.7.2014) ja lisäys analyysiin kiintoainepäästön laskennasta, Paajalansuo (Koppinen, Jaakko 7.8.2014).

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen lausunnon ja Vapo Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen. Asiassa on tullut uuden selvityksen myötä esiin seikkoja, jotka puoltavat lupapäätöksen kumoamista. Erityisesti vesistövaikutuksista aiheutuva taimenkannan vaarantuminen, maakotkan esiintymisalueen mahdollinen ulottuminen Paajalansuolle ja sen läheisyyteen sekä alueen luonnontilaiset osat ja niillä olevat luontoarvot huomioon ottaen turvetuotannosta Paajalansuolla voi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella. Vastaselityksessä on lähemmin käsitelty muun ohella kemikalointia ja vesistövaikutusselvitystä, maakotkahavaintoja, luonnontilaisuusluokitusta, linnustoselvitystä, kasvillisuusselvitystä, viitasammakkoselvitystä ja hankkeen vaikutuksia korentojen elinympäristöön.

Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä kalatalousviranomaisena antamien lausuntojen ja Vapo Oy:n selityksen johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys ry on antanut ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä kalatalousviranomaisena antamien lausuntojen ja Vapo Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa: Maakotkapari on rakentanut pesää kesällä 2014 noin neljän kilometrin päässä Paajalansuon hankealueesta. Todennäköisesti pari tulee seuraavina vuosina pesimään kyseisessä pesässä, sillä kotkalle tyypillistä uutta pesäpaikkaa asuttaessaan on käyttää ensimmäinen kesä pesän rakentamiseen ja odottaa pesinnän aloitusta seuraavaan vuoteen. Maakotkan reviiri on kooltaan vähintään noin 100 km2, joten Paajalansuo kuuluu kotkaparin reviiriin. Paajalansuon kaltainen laaja, avoin suoalue on maakotkalle tyypillistä saalistusaluetta, joten Paajalansuota voidaan pitää alueen kotkareviirille tärkeänä ravinnonhankinta-alueena. Yhdistys katsoo, että uudet tiedot Paajalansuon maakotkareviiristä riittävät perusteeksi ympäristöluvan hylkäämiseen. Maakotkan levinneisyysalue ulottuu nykyisin selvästi Paajalansuon hankealueen eteläpuolelle.

Vapo Oy on 20.10.2014 toimittanut asiaan Nab Labs Oy:n, ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica, laatiman kuormitusselvityksen Paajalansuon turvetuotannon vaikutuksista pintavesiin täydennykseksi Vapo Oy:n vali-tusten johdosta antamaan selitykseen. Hankkeella ei katsota olevan havaittavaa kielteistä vaikutusta alapuolisen vesistön vedenlaatuun tai vir-kistyskäyttöarvoon. Koska kemikaloinnin veden Ph-arvoa alentava vaikutus estetään jälkineutraloinnin avulla, kemikaloinnilla ei katsota olevan haittaa alapuolisen vesistön alkuperäiskantaa olevalle taimenelle.

A ja B ovat antaneet Vapo Oy:n 20.10.2014 saapuneen lisäselvityksen johdosta selityksen, johon on liitetty Jaakko Koppisen Täydennys analyysiin Paajalansuon kiintoainepäästöjen laskennasta (2.11.2014). NabLabs Oy:n laskelma on teoreettinen ja Koppisen analyysi osoittaa, etteivät sen pohjana käytetyt luvut vastaa todellisuutta. Kenttäolosuhteissa testaamatonta ja vesiluonnolle potentiaalisesti tuhoisaa kemikaloinnin ja jälkineutraloinnin yhdistelmää ei tule ryhtyä harjoittelemaan Paajalansuolla. Puskurikyvyltään luokkaan välttävä kuuluvassa Moksinjoessa elää erittäin uhanalainen taimenen alkuperäiskanta.

A ja B ovat lisäksi toimittaneet asiaan useita lisäkirjoitusta liitteineen, joissa käsitellään muun muassa Moksinjoen taimenkantaa, Paajalansuon kiintoaineskuormituksen laskemista ja kuormitusvesien kemikalisointiprosessia.

Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on antanut Vapo Oy:n 20.10.2014 saapuneen lisäselvityksen johdosta selityksen, jossa on TASO-hankkeeseen viitaten todettu valumahuippujen hallinnan olevan kemiallisella laitoksella täysin mahdotonta. Kemiallisen käsittelyn jälkeen lähtevän veden pH on ollut alhainen ja rautapitoisuus on noussut huomattavasti. Kemikaloinnin seurauksena Moksinjokeen kohdistuu luvan myöntämisen estäviä vaikutuksia.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut Vapo Oy:n 20.10.2014 saapuneen lisäselvityksen johdosta selityksen. ELY-keskus on perustellut luvan hylkäämisvaatimustaan muun muassa kemikaloinnin epävarmuudesta johtuvilla pH:n laskuilla ja liiallisilla kiintoainepäästöillä. Vapo Oy:n toimittamat laskennalliset pitoisuuslisäysarviot eivät tuo mitään uutta ELY-keskuksen aikaisemmin esiin tuomiin käytännön epävarmuustekijöihin.

Vapo Oy on antanut edellä mainittujen selitysten sekä A:n lisäkirjoitusten johdosta vastaselityksen. Kemiallisen puhdistuksen hyvästä ympärivuotisesta toimivuudesta on käyttökokemusta usean vuoden ajalta. Menetelmä on Vapo Oy:lla käytössä 40 tuotantoalueella, joista noin puolella käyttö on ympärivuotista. Olosuhteet vastaavat Paajalansuota. Puhdistetun veden alentunut pH voidaan säätää jälkineutraloinnilla, joko lipeällä tai kalkilla, välille 6–7, mikäli siihen on tarve. Tällöin esitetyt happamuuden ja metallien yhteisvaikutukset alapuolisen vesistön eliöille jäävät vähäisiksi. Hakemuksessa on käytetty asianmukaista valuntatietoa, eikä käytäntö poikkea muista vastaavista ympäristöluvan hakemisen kohteina olleista hankkeista. Kaikki rakenteet on suunniteltu mitoitussuositusten mukaisesti. Poikkeuksellisissa valuntatilanteissa padottavat rakenteet varastoivat kuivatusvettä tilapäisesti alueen suuritilavuiseen ojastoon, josta vedet ohjautuvat hallitusti puhdistusprosessiin. Paajalansuo ei lisää turvetuotannosta peräisin olevaa kuormitusta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja esityöt

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella (2 kohta), että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristölupahakemukseen on ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 koh­ta). Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 42 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan merkittävä pilaantuminen ilmenee eri tavoin ja sitä harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuuksista. Myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää pilaantumista. Erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita.

Edellä mainitun hallituksen esityksen lain 50 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Saatu selvitys

Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt hakemuksen noin 20 hehtaarin alalta. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisena Paajanlansuon tuotantoalue auma-alueineen on 107 hehtaaria. Kyseessä on uusi alue, jonka tuotantoalueen lohkojen väliin jää noin 4,3 hehtaarin kokoinen Vehkapotti-lampi.

Paajalansuon turvetuotantoalueen käsitellyt kuivatusvedet johdetaan metsäojaa pitkin Moksinjokeen, joka laskee Vihanninjärveen ja edelleen Vihanninjokea myöten Karankajärveen. Hankealue sijaitsee Saarijärven reitin (14.6) Karankajärven (14.66) valuma-alueen Vihanninjoen valuma-alueella (14.664). Vihanninjoen valuma-alueen pinta-ala on 130,45 km². Moksinjoen osavaluma-alueen pinta-ala on noin 100 km². Paajalansuon turvetuotantohanke korvaisi Vihanninjoen valuma-alueella tuotannosta jo poistunutta turvetuotantoa. Vihanninjoen valuma-alueella on toiminnassa olevaa tuotantoalaa noin 140 hehtaaria. Tämä yhdessä Paajalansuon 107 hehtaarin turvetuotannon kanssa on alle 2 % Vihanninjoen valuma-alueesta.

Vihanninjärven tila on Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 muun asiantuntija-arvion mukaan luokiteltu tyydyttäväksi ja Karankajärven tila hyväksi. Vihanninjoki-Moksinjoki on luokittelun mukaan hyvässä tilassa (ekologinen luokka). Toimenpideohjelman mukaan tavoitteena on Vihanninjärven hyvän tilan saavuttaminen vuonna 2015. Tämän edellyttää muun muassa Vihanninjärven fosforikuormituksen alentamista. Turvetuotannon osalta tavoitteena on 20 %:n vähennys. Uusien turvetuotantoalueiden lupamenettelyssä edellytetään toimenpideohjelman mukaan, että vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusten mukaista. Toimenpideohjelman mukaan alueille, joiden vesistöt eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä tai joiden tila uhkaa huonontua hyvästä tai erinomaisesta, ei pääsääntöisesti tulisi ohjata uutta turvetuotantoa, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia (kemikalointi, uusi tuotantomenetelmä).

Valtioneuvosto on hyväksynyt edellä mainitut vuosia 2010–2015 koskevat vesienhoitosuunnitelmat toimenpideohjelmineen 10.12.2009 ja vuosia 2016–2021 koskevat vesienhoitosuunnitelmat toimenpideohjelmineen 3.12.2015. Päätös ei ole tätä päätöstä annettaessa vielä lainvoimainen. Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 on todettu, että Vihanninjärven ekologinen luokka on tyydyttävä ja Karankajärven hyvä. Vihanninjoen-Moksinjoen elologinen luokka on hyvä ja hydrologis-morfologinen tila tyydyttävä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Moksinjoessa esiintyy taimenen vaeltamaton Saarijärven reitin osakanta. Moksinjoen taimen on ainoa tällä hetkellä tunnettu perinnöllisesti eriytynyt vaeltamaton kanta Saarijärven reitillä. Moksinjoen taimenkanta on nykyisin heikko ja sen luontainen lisääntyminen on ollut vähäistä jo pitkään. Taimenkannan taantumiseen ovat osaltaan vaikuttaneet muun muassa uittoperkaukset ja valuma-alueen ojitukset ja sitä kautta veden laadun heikkeneminen. Nykyisellään Moksinjoen veden happamuus heikentää taimenen lisääntymisolosuhteita joella. Tarkkailutulosten mukaan veden pH on 2000-luvulla vaihdellut välillä 5,1–6,8 ollen keskimäärin 5,6. Moksinjoen vesi on jo nykyisin ajoittain niin hapanta, että se voi merkittävästi heikentää taimenen lisääntymisolosuhteita. Paajalansuolta nykytilassa purkautuvan veden pH on keskimäärin tasolla 4,3 eli alle Moksinjoen nykytason.

ELY-keskus on määrittänyt Moksinjoen kalastusasetuksen 51 b §:n mukaiseksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Järvitaimen on todettu Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa (2010) erittäin uhanalaiseksi napapiirin eteläpuolella.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Hallinto-oikeus on Vapo Oy:n valituksen johdosta määrännyt Paajalansuon kuivatusvesien käsittelymenetelmäksi ympärivuotisen kemiallisen käsittelyn yhdistettynä kuivatusvesien jälkineutralointiin. Samalla lupamääräyksen 2 vaatimus pintavalutuskentästä on poistettu.

Vapo Oy on vastaselityksessään todennut saaneensa hyviä käyttökokemuksia kemiallisen puhdistuksen ympärivuotisesta toimivuudesta. Kuivatusvesien pH-arvon hallintaan voi kuitenkin käytännössä liittyä huomattavia epävarmuuksia nopeasti muuttuvissa virtaamatilanteissa, kuten sulamistapahtumissa ja rankkasateiden aikana. Alhainen pH ja erityisesti pH-arvon nopea vaihtelu on tuhoisaa vesieliöstölle. Moksinjoessa elää erittäin uhanalainen järvitaimenen vaeltamaton alkuperäiskanta, jonka säilymisen ja elpymisen kannalta on välttämätöntä, että veden pH-arvon nopeat nousut ja laskut kyetään estämään. Mikäli taimenkanta heikkenee kuivatusvesien johtamisen seurauksena, kysymys on ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta merkittävästä ympäristön pilaamisesta, johon ei voida myöntää lupaa.

Kemiallisen käsittelyn ja jälkineutraloinnin toimintavarmuudelle on edellä lausuttu huomioon ottaen annettava Paajalansuon olosuhteissa keskeinen merkitys. Hallinto-oikeus on päätynyt menetelmään Vapo Oy:n hallinto-oikeudessa esittämästä vaatimuksesta. Siitä ei kuitenkaan ole asiakirjoissa sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi arvioitavissa, että vesistöön johdettavan kuivatusveden pH:n suuri ja nopea vaihtelu kyetään poikkeuksellisissa virtaamatilanteissa estämään. Näin ollen on arvioitava, että turvetuotannosta Paajanlansuolla aiheutuisi hallinto-oikeuden määräämin lupamääräyksin harjoitettuna vakavaa vaaraa Moksinjoen erittäin uhanalaiselle järvitaimenelle ja siis ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista. Edellytyksiä Paajanlansuon turvetuotantoon hallinto-oikeuden määräämin lupamääräyksin ei näissä olosuhteissa ole.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Asiaa ei palauteta aluehallintovirastolle, koska yhtiö on hallinto-oikeudessa muuttanut hakemustaan. Tästä syystä myös aluehallintoviraston päätös on kumottava ja yhtiön hakemus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannele Ranta-Lassila, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Riku Vahala. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 26.2.2016