Muu päätös 713/2016

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Fortum Power and Heat Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 16.12.2014 nro 14/0362/2

Asian aikaisempi käsittely

Fortum Power and Heat Oy on hakenut lupaa Suomenojan voimalaitoksen toiminnan muuttamiseen ja ympäristöluvan 4.9.2006 nro 24/2006/2 lupamääräysten tarkistamista. Toimintaa muutetaan niin, että höyryvoimalaitoksella (So1) ja leijupolttokattilalaitoksella (So3) otetaan käyttöön biopolttoaine korvaamaan kivihiiltä, ja tehostamalla savukaasujen puhdistusta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 15.4.2013 antamallaan, viraston ympäristölupa-alueella tehdyllä päätöksellä nro 76/2013/1 ympäristönsuojelulain (86/2000) perusteella myöntänyt luvan hakemuksessa esitetyille toiminnan muutoksille. Toimintaa on harjoitettava lupamääräysten ja lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti. Ympäristölupapäätös sisältää lupamääräykset 1.1–22.2.

Lupamääräykset 11.3–11.6 kuuluvat seuraavasti:

= = =

Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet

= = =

11.3. Kattilan So1 rikkidioksidin, typenoksidien tai hiukkasten poistoon tarkoitettujen laitteiden ollessa rikkoutumisen tai toimintahäiriön vuoksi poissa toiminnasta tai toimiessa vajaatehoisesti eikä laitos ole voinut palata normaaliin toimintaan 24 tunnin kuluessa, on luvan saajan rajoitettava kattilan So1 päästöjä käyttämällä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita tai rajoittamalla K1:n toimintaa. Tällöin kattilan So1 rikkidioksidipäästö saa olla enintään 375 kg/h ja hiukkaspäästö enintään 24 kg/h.

Vastaavat päästörajat 1.1.2016 alkaen ovat rikkidioksidille 66 kg/h, hiukkasille 7 kg/h ja typenoksideille typpidioksidina 67 kg/h.

11.4. Ilman savukaasujen puhdistinlaitteita saa kattilaa So1, kattilaa So3, kaasuturbiinia So2 ja kaasuturbiinia So6 käyttää kutakin enintään 120 tuntia yhden kalenterivuoden aikana. Määräys on puhdistinlaitekohtainen.

11.5. Puhdistinlaitehäiriöstä ja puhdistinlaitteen rikkoontumisesta on ilmoitettava 48 tunnin kuluessa häiriön tai vian ilmenemisestä ja mahdollisista polttoaineen saatavuudessa ilmenneistä häiriöistä välittömästi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

11.6. Puhdistinlaitehäiriötä ja puhdistinlaitteen rikkoontumista koskevan ilmoituksen johdosta voi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrätä määräyksien 11.3 ja 11.4 aikamääristä toisin, jos energian saanti on välttämätöntä turvata tai jos rikkoutunut energiantuotantoyksikkö korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi sellaisella energiantuotantoyksiköllä, jonka päästöt olisivat suuremmat kuin rikkoutuneen yksikön päästöt häiriötilanteessa.

= = =

Aluehallintovirasto on perustellut häiriö- ja muita poikkeuksellisia tilanteita koskevia määräyksiä muun ohella seuraavasti:

= = =

Lupamääräyksessä 11.3 on annettu kattilan So1 savukaasun puhdistinlaitteiden häiriötilanteiden aikana voimassa olevat päästöraja-arvot. Voimassa olevat raja-arvot on pidetty voimassa 31.12.2015 saakka sellaisina kuin korkein hallinto-oikeus on ne päätöksellä 25.8.2009 taltionumero 2043 muuttanut, oikeastaan Vaasan hallinto-oikeus 10.7.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0237/1, jonka lopputuloksen korkein hallinto-oikeus on mainitulla päätöksellään tältä osin pysyttänyt.

Häiriötilanteiden päästörajat on 1.1.2016 alkaen muutettu vastaamaan tiukkenevia päästöraja-arvoja (lupamääräys 6.1). Samalla on annettu myös typenoksideille häiriötilanteiden aikainen päästöraja, koska laitoksella otetaan käyttöön 1.1.2016 mennessä typenoksidien vähentämismenetelmä. Laskennassa on käytetty oletuksena hakemuksen mukaisen polttoainejakauman perusteella arvioitua savukaasumäärää 0,36 m³(n)/MJ. Määräykset on asetettu varmistamaan uuden LCP-asetuksen (valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta (96/2013)) 18 §:n vaatimus määrätä savukaasujen puhdistinlaitteen rikkoutumisen tai sen toiminnan häiriön aikana toiminnanharjoittaja rajoittamaan energiatuotantoyksikön toimintaa taikka keskeyttämään se määräajaksi tai toistaiseksi, jos energiantuotantoyksikkö ei voi palata normaaliin toimintaan 24 tunnissa.

Savukaasun puhdistinlaitteiden ohitustilanteille ja niistä ilmoittamiselle on annettu LCP-asetuksen (valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (1017/2002)) ja uuden LCP-asetuksen (96/2013) mukaiset määräykset. Häiriötilanteiden aikarajoista poikkeamisesta on annettu mahdollisuus poiketa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla LCP-asetuksen ja uuden LCP-asetuksen mukaisesti.

= = =

Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut, että lupamääräys 11.3 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

11.3. Kattilan So1 rikkidioksidin, typenoksidien tai hiukkasten poistoon tarkoitettujen laitteiden ollessa rikkoutumisen tai toimintahäiriön vuoksi poissa toiminnasta tai toimiessa vajaatehoisesti eikä laitos ole voinut palata normaaliin toimintaan 24 tunnin kuluessa, on luvan saajan rajoitettava kattilan So1 päästöjä käyttämällä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita tai rajoittamalla K1:n toimintaa. Tällöin kattilan So1 rikkidioksidipäästö saa olla enintään 375 kg/h ja hiukkaspäästö enintään 24 kg/h. Vastaava päästöraja 1.1.2016 alkaen typenoksidien päästölle on 200 kg/h.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Fortum Power and Heat Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä enemmälti hyläten muuttanut lupamääräyksen 11.3 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

11.3. Kattilan So1 rikkidioksidin, typenoksidien tai hiukkasten poistoon tarkoitettujen laitteiden ollessa rikkoutumisen tai toimintahäiriön vuoksi poissa toiminnasta tai toimiessa vajaatehoisesti eikä laitos ole voinut palata normaaliin toimintaan 24 tunnin kuluessa, on luvan saajan rajoitettava kattilan So1 päästöjä käyttämällä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita tai rajoittamalla K1:n toimintaa. Tällöin kattilan So1 rikkidioksidipäästö saa olla enintään 375 kg/h ja hiukkaspäästö enintään 24 kg/h.

Vastaavat päästörajat 1.1.2016 alkaen ovat rikkidioksidille 132 kg/h, hiukkasille 14 kg/h ja typenoksideille typpidioksidina 134 kg/h.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Kattilat So1 ja So3

Kattila So1 on vuonna 1977 valmistunut höyryvoimalaitos, jonka polttoaineteho on 265 megawattia. Polttoaineena käytetään jatkossa kivihiiltä, biopolttoainetta ja maakaasua. Hakemuksen mukaan vuositason polttoainejakaumasta energiaosuuksina on kivihiiltä 75 %, biopolttoaineita 20 % ja maakaasua 5 %.

Kattila So3 on vuonna 1986 valmistunut leijupolttokattilalaitos, jonka polttoaineteho on 89 megawattia. Polttoaineena käytetään jatkossa kivihiiltä, biopolttoaineita ja maakaasua. Hakemuksen mukaan vuositason polttoainejakaumasta energiaosuuksina on kivihiiltä 10 %, biopolttoainetta 85 % ja maakaasua 5 %.

Kattiloiden savukaasut johdetaan yhteiseen 148 metriä korkeaan savupiippuun, jossa molemmilla kattiloilla on omat hormit.

= = =

Lupamääräyksen 11.3 muuttaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun muassa, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate) ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate).

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista sekä toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa.

Polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetun asetuksen (96/2013) 16 §:n mukaan energiantuotantoyksikön päästöraja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos: 1) yksikään raja-arvoon verrattava päästöjen kuukausittainen keskiarvo ei ylitä liitteiden 1 ja 2 päästöraja-arvoja; 2) yksikään raja-arvoon verrattava päästöjen vuorokausikeskiarvo ei ylitä 110 prosenttia liitteiden 1 ja 2 päästöraja-arvoista; ja 3) 95 prosenttia kaikista vuoden aikana raja-arvoon verrattavista päästöjen tuntikeskiarvoista ei ylitä 200 prosenttia liitteiden 1 ja 2 päästöraja-arvoista.

Asetuksen 96/2013 18 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on määrättävä, että polttolaitoksen toiminnanharjoittajan on käytettävä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita energiantuotantoyksikön savukaasujen puhdistinlaitteen rikkoutumisen tai sen toiminnan häiriön aikana. Jos vähän päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttö ei ole mahdollista, ympäristöluvassa on määrättävä toiminnanharjoittaja rajoittamaan energiantuotantoyksikön toimintaa taikka keskeyttämään se määräajaksi tai toistaiseksi, jos energiantuotantoyksikkö ei voi palata normaaliin toimintaan 24 tunnissa. Luvassa on myös määrättävä, että energiantuotantoyksikkö saa toimia ilman savukaasujen puhdistinlaitteita enintään 120 tuntia minkä tahansa 12 kuukauden jakson aikana.

Oikeudellinen arviointi

Aluehallintovirasto on rajoittanut häiriötilanteiden aikaisia päästöjä asettamalla hiukkasille sekä rikin ja typen oksideille päästöraja-arvot yksikössä kilogrammaa tunnissa (kg/h). Toiminnanharjoittaja on vaatinut raja-arvojen korottamista perustellen vaatimustaan kohtuuttomilla kustannuksilla ja sillä, että ilmanlaadun turvaaminen ei edellytä niin tiukkoja päästörajoja. Näin ollen hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys, ovatko aluehallintoviraston asettamat häiriönaikaiset päästörajat (kg/h) ympäristön pilaantumisen kannalta tarpeettoman tiukat ja voidaanko ne muuttaa yhtiön vaatimuksen mukaisiksi.

Aluehallintovirasto on laskenut raja-arvoksi asettamansa päästötason ottamalla huomioon kattilalaitoksen polttoainetehon 265 MW (265 MJ/s) ja hakemuksen mukaisen polttoainejakauman perusteella arvioidun savukaasumäärän 0,36 m³(n)/MJ. Päästötasona aluehallintovirasto on käyttänyt lupamääräyksessä 6.1 asetettuja normaalitoiminnan päästörajoja, jotka on asetettu kalenterikuukauden aritmeettisena keskiarvona.

Asetuksen 96/2013 16 §:n mukaan päästöraja-arvoa katsotaan noudatetun, jos 95 prosenttia kaikista vuoden aikana raja-arvoon verrattavista päästöjen tuntikeskiarvoista ei ylitä 200 prosenttia asetetusta raja-arvosta. Häiriötilannetta koskeva raja-arvo on asetettu massavirtana tuntia kohden. Pitoisuusrajana on kuitenkin käytetty kuukausikeskiarvolle annettua pitoisuusrajaa. Tällä tavoin tarkasteltuna häiriötilanteelle asetettu päästörajoitus on tiukempi kuin normaalitilanteen päästöjä rajoittava määräys. Tämä ei ole tarpeen ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi häiriötilanteen aikana. Näin ollen päästöraja-arvoa (kg/h) voidaan korottaa ottaen huomioon asetuksen 16 §:n säännös tuntikeskiarvojen noudattamisesta. Edellä sanotun perusteella hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 11.3 toisessa kappaleessa asetettuja raja-arvoja korottamalla ne kaksinkertaisiksi.

Päästörajaa ei ole syytä muuttaa valituksessa vaaditulla tavalla, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n lisäksi ympäristönsuojelulain 4 §:n mukainen varovaisuus- ja huolellisuusperiaate ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate sekä yhtiön vaatimuksen perusteeksi esittämät tiedot. Määräys ei ole kohtuuton, kun otetaan huomioon tuotannon rajoittamisen ohella mahdollisuus ainakin osittain käyttää vähäpäästöistä polttoainetta päästörajan saavuttamiseksi ja lupamääräyksen 11.6 mukainen poikkeusmahdollisuus tilanteissa, joissa toimintaa ei voida häiriötilanteen johdosta rajoittaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Yrjänä Honkavaara, Pirjo-Liisa Saloranta ja Sauli Viitasaari, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden muuttama lupamääräys 11.3 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

11.3. Kattilan So1 rikkidioksidin, typenoksidien tai hiukkasten poistoon tarkoitettujen laitteiden ollessa rikkoutumisen tai toimintahäiriön vuoksi poissa toiminnasta tai toimiessa vajaatehoisesti eikä laitos ole voinut palata normaaliin toimintaan 24 tunnin kuluessa, on luvan saajan rajoitettava kattilan So1 päästöjä käyttämällä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita tai rajoittamalla kattilan So1 toimintaa. Tällöin kattilan So1 rikkidioksidipäästö saa olla enintään 375 kg/h ja hiukkaspäästö enintään 24 kg/h. Kansallisen siirtymäsuunnitelmakauden jälkeen vastaava päästöraja typenoksidien päästölle on 200 kg/h.

Yhtiö on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemänsä valituksen perusteet ja lausunut vaatimuksensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 11.3 tekemä muutos ei käytännössä vähennä yhtiön kohtuuttomiksi katsomia kustannuksia. Yhtiön esittämät häiriöpäästörajat ovat varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen mukaisia. Häiriöpäästöjen vaikutukset ilmanlaatuun on katsottava terveys- ja ympäristöperusteisten ilmanlaadun ohjearvojen kannalta vähäisiksi. Vaikutukset ovat ohimeneviä.

Normaalitilanteessakin tuntipäästörajojen ylityksiä sallitaan vuoden aikana noin 5 % ajasta. Kattilan So1 osalta tämä merkitsee yhteensä noin kahta viikkoa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan päästöjä olisi häiriötilanteessa kuitenkin rajoitettava suurin kustannuksin ilman, että siitä olisi olennaista hyötyä ympäristölle. Lupamääräys 11.4 huomioon ottaen häiriötilanne saa kestää yhteensä 120 tuntia eli viisi vuorokautta vuodessa.

Yhtiön esittämät päästörajat ovat riippumattomia kulloisistakin normaalitilanteen päästörajoista. Yhtiö on sittemmin tehnyt uuden myös kattilaa So1 koskevan ympäristölupahakemuksen, koska kattila on ilmoitettu niin sanottuun kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan ja sitä koskevien lupamääräysten tarkistamista on uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 103 ja 233 §:n mukaan siten haettava. Siirtymäsuunnitelmakaudelle, jo³ka alkaa 1.1.2016, polttolaitokselle ja kattilalle So1 tullaan määräämään asetuksen 1017/2001 nojalla annettuihin päästöraja-arvoihin perustuvat uudet päästörajat.

Yhtiön esittämä typenoksidien häiriöpäästörajan voimaantuloaika on yhteydessä ajankohtaan, jona kattilalle lupamääräyksenä annettava päästöraja todennäköisesti edellyttää asianomaista haitta-ainetta savukaasuista puhdistavan laitteen.

Yhtiön esittämät häiriöpäästörajat edellyttävät, että yhtiö rajoittaa tuotantoa tai käyttää vähäpäästöistä polttoainetta ympäristönsuojelulaissa edellytetyllä tavalla.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on lausunnossaan viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja esittänyt, että valitus hylätään.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä on antanut valituksen johdosta vastineen.

Espoon ympäristölautakunnalle on varattu tilaisuus antaa valituksen johdosta vastine.

A:lle on varattu tilaisuus antaa valituksen johdosta vastine.

Fortum Power and Heat Oy on antanut aluehallintoviraston lausunnon ja kuntayhtymän vastineen johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 21.12.2015 antamallaan päätöksellä nro 336/2015/1 Fortum Power and Heat Oy:n hakemuksesta muuttanut yhtiölle Suomenojan voimalaitosta varten myönnetyn ympäristöluvan 15.4.2013 nro 76/2013/1, sellaisena kuin se on Vaasan hallinto-oikeuden 17.12.2014, oikeastaan 16.12.2014, antamalla päätöksellä nro 14/0362/2 osittain muutettuna, lupamääräyksiä 6.1, 6.3, 13.1 ja 15.8.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Fortum Power and Heat Oy:n (jäljempänä yhtiö) valituksessa on vaadittu, että kattilan So1 puhdistinlaitteiden häiriötilanteiden varalta asetetut rikkidioksidin ja hiukkasten päästöraja-arvot eivät saa olla tiukempia kuin ennen 1.1.2016 voimassa olleet päästöraja-arvot. Valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle yhtiö on lisäksi vaatinut lupamääräyksen 11.3 muuttamista siten, että 1.1.2016 alkaen päästöraja-arvo typenoksidien päästölle on 200 kg/h. Valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle yhtiön vaatimus on ollut, että typenoksidien päästöraja-arvo on mainittu 200 kg/h kansallisen siirtymäsuunnitelmakauden jälkeen eli 1.7.2020 alkaen.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 11.3 mukainen päästöraja-arvojen tiukentaminen 1.1.2016 alkaen on päätöksen perustelujen mukaan perustunut muun ohella siihen, että polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (96/2013) voimaantulosäännös huomioon ottaen olemassa oleviin laitoksiin on 1.1.2016 alkaen tullut soveltaa mainitun asetuksen vaatimuksia. Kun asetuksen mukaiset päästöraja-arvot ovat aikaisempia raja-arvoja tiukemmat, aluehallintovirasto on katsonut perustelluksi, että myös häiriötilanteen varalta asetettavat päästöraja-arvot ovat aiempaa tiukemmat. Hallinto-oikeuden päätös vastaa perusteiltaan tältä osin aluehallintoviraston päätöstä, vaikka hallinto-oikeus on muuttanut päätöstä siten, että päästöraja-arvot ovat 1.1.2016 lukien kaksinkertaiset aluehallintoviraston päätöksen mukaisiin raja-arvoihin verrattuina.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 110 a §:n 2 momentin mukaan kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan kuuluvat laitokset vapautetaan suunnitelmaa koskevan valtioneuvoston päätöksen voimassaoloajaksi edellä mainitun asetuksen mukaisten päästöraja-arvojen noudattamisesta. Kattila So1 on sisällytetty valtioneuvoston 20.12.2012 antamaan päätökseen, jolla polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksia koskeva kansallinen siirtymäsuunnitelma on hyväksytty ja jota on sittemmin muutettu 19.12.2013 annetulla ympäristöministeriön päätöksellä. Euroopan komissio on hyväksynyt siirtymäsuunnitelman muuttamista koskevan päätöksen kuitenkin vasta 10.3.2014, minkä vuoksi kansallisen siirtymäsuunnitelman vaikutusta asiassa ei ole voitu esittää hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi yhtiön vaatimusta typenoksidien päästöraja-arvojen noudattamisesta vasta siirtymäsuunnitelman voimassaoloajan päätyttyä ei ole myöskään katsottava sellaiseksi uudeksi vaatimukseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka tulisi jättää kokonaan tutkimatta.

Aluehallintoviraston päätöksessä on häiriötilanteita koskeva määräys asetettu 1.1.2016 lukien polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (96/2013, LCP-asetus) 18 §:n perusteella. Mainitun säännöksen mukaan ympäristöluvassa on määrättävä, että polttolaitoksen toiminnanharjoittajan on energiatuotantoyksikön savukaasujen puhdistinlaitteiden rikkoutumisen tai sen toiminnan häiriön aikana käytettävä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita. Jos vähän päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttö ei ole mahdollista, ympäristöluvassa on määrättävä toiminnanharjoittaja rajoittamaan energiatuotantoyksikön toimintaa taikka keskeyttämään se määräajaksi tai toistaiseksi, jos energiatuotantoyksikkö ei voi palata normaaliin toimintaan 24 tunnissa. Luvassa on myös määrättävä, että energiatuotantoyksikkö saa toimia ilman savukaasujen puhdistinlaitteita enintään 120 tuntia minkä tahansa 12 kuukauden jakson aikana.

LCP-asetuksen 18 §:n 1 momentin mukaan häiriötilanteen varalta voidaan antaa päästöraja-arvo, joka mahdollistaa toiminnanharjoittajan omat toimet, kuten polttoaineen vaihdon tai tehon rajoittamisen häiriötilanteen aikana. Päästöraja-arvo voidaan ilmaista tuntiarvoina ottaen huomioon normaalitilanteessa noudatettavat raja-arvot, mutta säännös ei sellaisenaan edellytä, että häiriötilanteessa noudatettavat päästöraja-arvot olisi asetettava suoraan laskemalla ne normaalitilannetta koskevista päästöraja-arvoista. Asiassa on otettava huomioon päästöjen merkitys ilmanlaadulle sekä tekniset ja tuotannolliset seikat kokonaisuudessaan.

Yhtiön valituksesta on Vaasan hallinto-oikeudessa ollut arvioitavana, onko raja-arvot asetettu ympäristön laatutaso huomioon ottaen liian tiukkoina. Lisäksi yhtiö on katsonut määräyksen aiheuttavan tarpeettomia kustannuksia. Asiassa ei ole muutoin esitetty selvitystä siitä, että häiriötilanteen varalta asetettujen päästöraja-arvojen noudattaminen olisi teknisesti tai tuotannollisesti mahdotonta taikka ongelmallista siihen nähden, että voimalaitoksen kaasukombikattiloissa pääpolttoaineena on maakaasu. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kansallisen siirtymäsuunnitelmapäätöksen merkitys on tuotu esiin vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että kansallista siirtymäsuunnitelmaa koskevalla päätöksellä olisi saattanut olla merkitystä myös häiriötilanteen varalta asetettavien päästöraja-arvojen kannalta. Lupaharkinnassa päätöksen merkitystä olisi tällöin tullut arvioida yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Tätä seikkaa ei ole kuitenkaan otettu huomioon Etelä-Suomen aluehallintoviraston 21.12.2015 antamassa päätöksessä nro 336/2015/1, jolla laitoksen ympäristöluvan määräyksiä on tarkistettu.

Yhtiöllä on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen estämättä mahdollisuus tarvittaessa panna vireille uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 89 §:n 1 momentin perusteella hakemus luvan muuttamisesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildèn ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Petri Leinonen.