Muu päätös 2010/2016

Oulujärven säännöstelyyn liittyviä velvoitteita koskeva valitus

Antopäivä: 11.5.2016
Taltionumero: 2010
Diaarinumero: 1694/1/15

Asia Vesilain mukaista asiaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 8.5.2015 nro 15/0123/2

Asian aikaisempi käsittely

Hakemus

A ja B (tila Aallotar 205-416-8-65) sekä kahdeksan muuta Oulujärven rannan kiinteistönomistajaa ovat 7.9.2012 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle jättämässään hakemuksessa vaatineet, että Oulujärven säännöstelyluvan haltijan on korvattava hakijoille Oulujärven Kuusirannalla elokuussa 2012 tapahtuneen vedennousun aiheuttamat vahingot kokonaisuudessaan sekä ennallistettava ranta- ja maa-alueet, korvattava välittömien vahinkojen torjumisesta ja korjaamisesta aiheutuneet kustannukset sekä laadittava viivytyksettä riittävän yksityiskohtainen suunnitelma rannansuojaamisesta ja töiden suorittamisaikataulusta.

Aluehallintoviraston päätös

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on päätöksellään 19.6.2014 nro 32/2014/2 hylännyt hakemuksen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ratkaistava oikeuskysymys

Asiassa on riidatonta se, että hakijoiden omistamilla tiloilla Hiekkaranta (205-416-8-56), Ärjäntupa (205-416-8-38), Aurinkoranta (205-416-8-67), Aallotar (205-416-8-65), Nirvana (205-416-8-73), Piitsi (205-416-8-57) ja Pilleri (205-416-8-35) on aiheutunut vuoden 2012 elokuussa Oulujärven vedenkorkeuden noususta johtuneita vahinkoja. (---)

Asiassa on ollut ratkaistavana kysymys siitä, ovatko edellä sanotut vahingot aiheutuneet Fortum Power and Heat Oy:n (jäljempänä Fortum) harjoittamasta Oulujärven säännöstelyyn liittyvästä toiminnasta (syy-yhteys) ja ovatko vahingot sellaisia, joista säännöstelijä on vesilain nojalla vastuussa. Kysymys on myös siitä, onko säännöstelijä toiminut Oulujärven säännöstelyä koskevissa päätöksissä annettujen määräysten mukaisesti (luvan mukainen toiminta) vai onko mahdollisesti kysymys luvasta poiketen suoritetusta toiminnasta aiheutuneesta seuraamuksesta (luvan vastainen toiminta). Kolmanneksi on vielä kysymys siitä, onko Fortumin Oulujärven säännöstelyyn liittyvä toiminta vuonna 2012 nostanut Oulujärven vedenkorkeutta siten, että siitä on aiheutunut hakemuksessa sanottuja seurauksia ja näin ollen vahinkoa, joka yhtiö olisi voitu velvoittaa korvaamaan tai estämään toimenpiteiden avulla, jos vahingon syntyminen olisi lupaa myönnettäessä voitu ennakoida (luvan mukaisesta toiminnasta aiheutunut ennalta arvaamaton vahinko).

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesistön säännöstelystä säädetään vesilain (264/1961) 8 luvussa. Vesilain 8 luvun 6 §:n mukaan säännöstelyyn annettavasta luvasta sekä sen toimeenpanoa varten tarvittavista oikeuksista on, ottaen huomioon mitä vesilain 8 luvun 2 §:n 2 momentin sekä vesivoiman osalta 3 luvun 3 §:n 2 momentin säännökset, soveltuvin osin ja jäljempänä mainituin lisäyksin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta on säädetty. Saman luvun 10 §:n mukaan säännöstelyn osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 1 ja 4 momentissa, 3 ja 4 §:ssä sekä 12–32 §:ssä säädetään.

Vesilain 2 luvun 13 §:ssä säädetään muun muassa, että vahinko, haitta ja muu edunmenetys, joka johtuu rakentamisesta, rakennetun laitoksen tai rakennelman käyttämisestä taikka oikeudesta käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa omaisuutta, on asianomaiselle korvattava.

Vesilain 2 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan milloin rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä aiheutuu vahingollinen seuraus, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty, voidaan siitä lupapäätöksen lainvoiman estämättä määrätä suoritettavaksi korvaus taikka velvoittaa rakennelman omistaja sen ehkäisemiseksi tai poistamiseksi muuttamaan rakennelmaa tai muutoin ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, joihin rakentaja olisi voitu velvoittaa, jos kysymyksessä olevien vahingollisten tai haitallisten seurausten syntyminen olisi lupahakemusta käsiteltäessä voitu edellyttää. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennelman omistajan velvoittamista korvauksen tai toimenpiteen suorittamiseen on edunmenetyksen kärsineen haettava aluehallintovirastolta. Asia on pantava vireille, jollei rakentamislupapäätöksessä sitä varten ole varattu pitempää aikaa, kymmenen vuoden kuluessa sanotun luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun valmistumisilmoituksen tekemisestä tai, jos rakennustyötä ei ole saatettu loppuun ennen valmistumisilmoituksen tekemistä, rakennustyön loppuun suorittamisesta. Tästä määräajasta riippumatta voidaan korvausta kuitenkin hakea rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä aiheutuneesta vahingosta.

Vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan milloin korvausta tämän lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu tämän lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudatettava tässä luvussa olevia säännöksiä. Saman pykälän 4 momentin mukaan vesilain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesta toimenpiteestä seuranneen vahingon korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Jos kysymys on ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa tarkoitettu ympäristövahinko, sovelletaan kuitenkin ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia.

Vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä korvataan muun muassa kiinteän omaisuuden menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen.

Vesilain 11 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan korvausta vahingosta, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu, voidaan aiemman ratkaisun estämättä vaatia hakemuksella aluehallintovirastossa. Samassa yhteydessä aluehallintovirasto voi käsitellä vaatimuksen, joka tarkoittaa samalla toimenpiteellä luvasta poiketen aiheutuneen vahingon korvaamista.

Vesilain 11 luvun 13 §:n mukaan jos vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen, josta tämän lain mukaan on suoritettava korvaus, ehkäiseminen tai vähentäminen on muissa kuin edellä erikseen mainituissa tapauksissa mahdollista erityisin laittein tai toimenpitein eivätkä niiden kustannukset suhteettomasti ylitä vahingosta suoritettavan rahakorvauksen määrää, on korvausvelvollinen, milloin se havaitaan kohtuulliseksi, rahakorvauksen sijasta velvoitettava kustannuksellaan tekemään sanotut laitteet ja suorittamaan vahinkoa ehkäisevät muut toimenpiteet.

Oulujärven säännöstelyä koskevat lupapäätökset ja korvausmääräykset

Oulujärven säännöstely on aloitettu vesistötoimikunnan 18.7.1951 myöntämän väliaikaisen säännöstelyluvan nojalla. Oulujärven säännöstely perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden 5.12.1974 antamaan vesilain mukaiseen lupapäätökseen nro 125/74/II. Päätöksessä on annettu tarvittavat lupamääräykset, muun muassa padotus- ja juoksutusmääräys, sekä määrätty hankkeesta aiheutuvat ennalta arvioidut vahingot korvattaviksi. Vahinkoarviota on lisäksi eräiltä osin määrätty täydennettäväksi lupamääräyksen 28 mukaisesti. Lupamääräyksen 23 mukaan säännöstelyluvan haltija on vastuussa Oulujärvellä ja Oulujoella jokiosalla Montta–Madekoski sekä Muhosjoella Oulujärven säännöstelyn aiheuttamista rantojen vyörymisistä. Ennakoimattoman vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen varalta on annettu lupamääräys 26. Säännöstelypäätös on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 16.12.1976 ja vesiylioikeuden 22.1.1982 antamilla päätöksillä.

Vesihallitus on 7.2.1980 vesioikeuteen toimittamassaan kirjeessä ilmoittanut, että Oulujärven säännöstelylupapäätöksessä tarkoitetut työt ovat valmistuneet vuoden 1979 marraskuussa.

Vahinkoja ja haittoja sekä niiden korvaamista koskeva täydentävä hakemus on laitettu vireille edellä sanotun säännöstelypäätöksen lupamääräyksen 28 mukaisesti ja Pohjois-Suomen vesioikeus on 23.12.1981 antanut asiassa päätöksen nro 28/81/3. Päätös on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 30.11.1983 ja vesiylioikeuden 6.3.1987 antamilla päätöksillä.

Oulujärven säännöstelyasiassa on suoritettu lopputarkastus ja Pohjois-Suomen vesioikeus on 27.11.1990 antanut asiassa päätöksen nro 101/90/2. Lopputarkastuspäätöksessä on muun muassa käsitelty ja määrätty kertakaikkisesti korvattavaksi sellaiset luvan mukaisesta säännöstelytoiminnasta aiheutuneet lopputarkastuksessa todetut vahingot, joita ei ole säännöstelypäätöstä vuonna 1974 annettaessa määrätty vielä korvattavaksi tai edellytetty aiheutuvan. Poikkeuksena kertakaikkisiin korvauksiin on lopputarkastuspäätöksen lupamääräys 3, jossa säännöstelystä viljelyksille aiheutuvat suppotulvavahingot on määrätty vuosittain erikseen selvitettäväksi ja korvattavaksi. Lopputarkastuspäätös on saanut lainvoiman vesiylioikeuden 31.3.1993 ja korkeimman hallinto-oikeuden 5.9.1994 antamilla päätöksillä.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 23.2.2012 antamallaan päätöksellä nro 13/12/2 kumonnut vesioikeuden Oulujärven säännöstelyasiassa antaman lopputarkastuspäätöksen nro 101/90/2 lupamääräyksen 3, joka koskee viljelyksille aiheutuvien suppotulvavahinkojen vuosittaista arvioimista ja korvaamista. Aluehallintovirasto on määrännyt kertakaikkiset korvaukset suppotulvavahingoista päätöksestä ilmenevien, suppotulvista kärsivien tilojen omistajille. Aluehallintovirasto on lisäksi velvoittanut Fortum Power and Heat Oy:n ehkäisemään toimenpitein viljelyksille aiheutuvat suppotulvavahingot päätöksestä ilmenevillä tiloilla. Vaasan hallinto-oikeus on 18.9.2013 antamallaan päätöksellä nro 13/0254/1 tarkentanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa asian käsittely on kesken. Päätös ei ole näin ollen saanut lainvoimaa.

Edellä sanottujen päätösten mukaisesti Oulujärven säännöstelytoiminnan (luvan mukainen toiminta) ennalta arvioidut sekä lopputarkastuksessa todetut vahingot, haitat ja muut edunmenetykset on kertakaikkisesti lainvoimaisesti ratkaistu, lukuun ottamatta säännöstelystä aiheutuvia rantojen vyöryvahinkoja, joista säännöstelyluvan haltija on jatkossakin vastuussa säännöstelypäätöksen lupamääräyksen 23 mukaisesti. Toisena poikkeuksena edelliseen ovat suppotulvista viljelyksille aiheutuvat vahingot, joiden osalta asian käsittely on kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Nyt vireillä olevissa Oulujärvellä vuonna 2012 aiheutuneita vahinkoja koskevissa korvaushakemuksissa ei ole kysymys suppotulvien aiheuttamista vahingoista. Koska muilta kuin vyöryvahinkoja koskevilta osin ennalta arvioidut ja lopputarkastuksessa todetut säännöstelytoiminnasta aiheutuneet vahingot on kertaalleen lainvoimaisesti ratkaistu, ja lisäksi, kun ennakoimattomien vahinkojen korvaamista koskevien säännösten osalta otetaan huomioon, että vesilain 2 luvun 27 §:ssä sanotun valmistumisilmoituksen jättämisestä on kulunut yli 30 vuotta eikä kysymys ole rakennelman sortumisesta tai muusta siihen verrattavasta vahingosta, vaatimusten esittäminen ja toisaalta niiden tutkiminen aluehallintovirastossa on mahdollista ainoastaan luvan mukaisesta säännöstelystä aiheutuneista sellaisista uusista vyöryvahingoista, joita ei ole jo korvattu, tai säännöstelyluvan vastaisesta toiminnasta aiheutuneista vahingoista. Tämän lisäksi vaatimukset voidaan käsitellä ja tutkia siltä osin kuin kysymys on luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuneesta vahingosta tilanteessa, jossa Oulujärven säännöstelyn ehdollinen yläraja NN +123,20 m on ylittynyt, koska vastuukysymyksestä tällaisessa tilanteessa on erikseen määrätty Oulujärven säännöstelypäätöksen nro 125/74/II lupamääräyksessä 5.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 17.8.2012 antanut päätöksen nro 55/12/2, joka koskee Oulujärven, Onto- ja Sotkamonjärvien sekä Kianta- ja Vuokkijärven säännöstelyä koskevien lupaehtojen tilapäistä muuttaminen tulvavahinkojen vähentämiseksi ja estämiseksi Oulujärvellä sekä Oulujoella. Päätös on lainvoimainen. Päätöksen lupamääräyksen 3 mukaan luvan saaja on vastuussa päätöksen mukaisesta poikkeavasta säännöstelystä aiheutuvista toisen omaisuudelle aiheutuvista vahingoista. Luvan saajan on selvitettävä aiheutuneet vahingot. Ellei korvauksista sovita, luvan saajan tulee saattaa asia hakemusasiana korvausten määräämistä varten aluehallintoviraston ratkaistavaksi vuoden kuluessa tämän päätöksen antopäivästä lukien. Myös vahingonkärsijä voi saattaa korvaushakemuksen vireille aluehallintovirastossa.

Näin ollen edellä lausutun lisäksi vaatimusten esittäminen luvan nro 55/12/2 mukaisesta poikkeavasta säännöstelystä aiheutuneista vahingoista on mahdollista.

Oulujärven säännöstelytoiminnan luvanmukaisuuden arviointi

Asiassa ei ole kysymys 17.8.2012 annetun poikkeuslupapäätöksen nro 55/12/2 mukaisista poikkeuksellisista juoksutuksista aiheutuneista vahingoista, koska vahingot ovat aiheutuneet ennen poikkeuksellisten juoksutusten aloittamista.

Näin ollen arvioitavana on, onko Fortum toiminut vuoden 1974 säännöstelyluvan lupamääräysten mukaisesti.

Oulujärven säännöstelytoiminnan luvanmukaisuutta ovat omalta osaltaan arvioineet Fortum säännöstelyluvan haltijana sekä Kainuun ELY-keskus vesilain mukaista valvontatehtävää hoitavana viranomaisena.

Kainuun ELY-keskus on 23.8.2012 kirjeellään pyytänyt Fortumilta selvitystä elokuussa 2012 tapahtuneisiin säännöstelyn ylärajojen ylityksiin johtaneista syistä. Lisäksi ELY-keskus on pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta (jäljempänä Syke) arviota säännöstelyn ylityksiin johtaneista syistä Oulujärven ja Sotkamon reittien alueella elokuussa 2012. Fortum on 3.9.2012 antanut selvityksensä ja Syke 10.9.2012 arvionsa Kainuun ELY-keskukselle. Kainuun ELY-keskus on selvityksen ja arvion saatuaan antanut 27.9.2012 asiassa lausuntonsa.

Fortumin arvio säännöstelytoiminnan luvanmukaisuudesta

Fortum on todennut, että Oulujärven säännöstelyn yläraja NN +123,20 m ylittyi aamulla 8.8. Vedenpinta oli korkeimmillaan 13.–14.8. NN +123,30 m. Sen jälkeen vedenpinta kääntyi laskuun ja ylärajan alapuolelle päästiin 21.8. aamulla. Ylitys kesti lähes 13 vuorokautta. 8.8. juoksutus nostettiin ylityksen jälkeen 500 m3/s yli ottaen huomioon luvan määräämä enintään 50 m3/s vuorokausilisäys. Noin 600 m3/s juoksutusta jatkettiin poikkeusluvan perusteella vielä noin viikon ajan luparajan alittumisen jälkeen. Palautuslaskelma osoittaa, että Oulujärven vedenpinta olisi luonnontilassa noussut tason NN +123,20 m yli 9.8., käynyt ylimmillään korkeudessa NN +123,30 m 17.8. ja 19.8., ja alkanut sitten laskea niin, että säännöstelyn yläraja alittui kuun vaiheessa. Luonnontilaisen ylityksen kesto oli 23 vuorokautta.

Fortum on selvityksensä johtopäätöksessä todennut, että säännöstelyssä ja sen suunnittelussa noudatetaan Oulujärven säännöstelylupaa ehdottomasti. Säännöstelyn tavoite on ennen kaikkea voimataloudellinen, ja lupa antaa mahdollisuuden säännöstellä vedenkorkeutta tasoon NN +123,20 m saakka. Lupa myös lähtee siitä, että kaikissa tulvatilanteissa vedenpintaa ei voida hallita määrätyllä vedenkorkeusvälillä. Tällaiset tulvat voidaan todeta luonnontilaisen vedenkorkeuden palautuslaskelmien perusteella.

Ylärajan ylittyminen oli seurausta tulovirtaaman erittäin nopeasta ja jyrkästä kasvusta elokuun 8. ja 9. päivä. Vedenpintaa on hallittu lupaehdon mukaisesti juoksutussuunnitelmin, jotka tehtiin ja päivitettiin asianmukaisilla tulovirtaaman ja sadannan ennakkoarvioiden perusteella. Juoksutukset sunnuntaina 5.8. olisi voitu suunnitella suuremmiksi, mutta sillä ei ollut vedenkorkeuden kehityksen kannalta sanottavaa merkitystä.

Tilanteessa on Fortumin käsityksen mukaan toimittu lupamääräysten edellyttämällä tavalla ja riskienhallintaa voidaan sillä perusteella pitää riittävänä.

Syken arvio säännöstelyluparajan ylityksen syistä

Syke on selvityksensä johtopäätöksessä todennut, että tulovirtaamien kasvu on ollut näkyvissä jo 4.8. ennusteessa. Juoksutusten suurentaminen tässä varhaisessa vaiheessa ei olisi vaikuttanut säännöstelyn ylärajan ylittämiseen, mutta ylitys olisi voinut olla useita senttejä pienempi. Säännöstelyn ylärajan ylittäminen olisi voitu estää vain lupaehdon vastaisilla juoksutuksilla. Ylitystä ei olisi tapahtunut myöskään, jos Oulujärven vedenpinta olisi ollut tasolla NN +122,94 m eli 10 cm havaittua alempana 1.8. Heinäkuun alkupuoliskolla juoksutukset olisivat voineet olla hieman suurempia, jolloin nousua ei olisi kertynyt yhtä paljon. Näin elokuun alussa vedenkorkeus olisi voinut olla pienempi, ja säännöstelyrajan ylitys ehkä jäänyt tapahtumatta tai se olisi ollut lievempi.

ELY-keskuksen arvio säännöstelytoiminnan luvanmukaisuudesta

Kainuun ELY-keskus on saamiensa selvitysten perusteella todennut, että elokuussa Oulujärven valuma-alueen aluesadannat ovat olleet poikkeuksellisia. Aluesadannat viimeisen 50 vuoden havaintojakson ajalta 1962–2011 osoittavat, että suurin 10 vuorokauden sademäärä 83 mm on heinä–elokuun vaihteesta vuodelta 2004. Oulujärven valuma-alueella (19 880 km2) satoi elokuun alussa 1.–10.8.2012 poikkeuksellisesti yli 120 mm 10 vuorokauden aikana. Myös vuorokausisadannat ovat olleet runsaita: 7.8. vuorokausisadanta on ollut lähes 40 mm. Sadanta on laskettu koko Oulujärven valuma-alueelta (19 877 km2) ja paikallisesti sadanta on havaintojen mukaan ollut suurempaa. Suomen ympäristökeskuksen tekemien selvitysten mukaan elokuun alun 2012 sademäärä on toistuvuudeltaan harvinaisempi kuin 1/250 vuodessa.

Oulujoen vesistössä kesä oli ollut jo ennen elokuun alkua poikkeuksellisen sateinen. Vesistöalueen kesä–heinäkuun sadesumma oli yli 200 mm, kun ajankohdan tyypillinen sademäärä on noin 130 mm. Oulujärvi oli jo kesäkuun alussa noin 40 cm keskimääräistä korkeammalla ja pysytteli kesä–heinäkuun ajan 30–40 cm keskimääräistä korkeammalla NN +122,90 m… NN +123,00 m. Elokuun alun tilanteessa oltiin vielä 20–30 cm:n päässä säännöstelyn ylärajasta.

Säännöstelyn ylärajan ylittäminen olisi voitu estää vain lupaehdon vastaisilla juoksutuksilla. Ylitystä ei olisi tapahtunut myöskään, jos Oulujärven vedenpinta olisi ollut tasolla NN +122,94 m eli 10 cm havaittua alempana 1.8. Myös juoksutusten suurentaminen aikaisemmin olisi johtanut siihen, että ylitys olisi ollut pienempi. Tulovirtaamien kasvu on ollut näkyvissä jo 4.8. ennusteessa. Juoksutusten suurentaminen tässä varhaisessa vaiheessa ei olisi vaikuttanut säännöstelyn ylärajan ylittämiseen, mutta ylitys olisi voinut olla 2–5 cm pienempi.

ELY-keskus on todennut, että vedenkorkeuden ennuste olisi ollut elokuun alussa parempi, jos juoksutukset olisivat tällöin kasvaneet, sillä vesistömalli oletti juoksutusten kasvavan hyvin pian arvoon 500 m3/s. Pienempien juoksutusten takia vedenkorkeus nousikin ennustettua korkeammalle. Myöhemmässä vaiheessa vedenkorkeusennusteeseen vaikutti se, että ennusteessa ei otettu huomioon Kiimasjärven säännöstelyrajan ylitystä, jolla oli suuri merkitys Nuasjärven juoksutuksien ja Oulujärven tulovirtaamien kannalta. Nuasjärveä jouduttiin laskemaan yli 30 cm säännöstelyrajan alapuolelle, jotta Nuasjärveen kaksiehtoisesti purkautuva Kiimasjärvi saatiin laskemaan säännöstelyrajan alle. Myös sade-ennusteella oli merkitystä tulovirtaamien aliennustamiseen. Toteutunut sadanta oli hyvin poikkeuksellinen, joten sitä oli vaikea ennustaa.

Oulujärven säännöstelyluvan lupamääräyksen 5 mukaan säännöstelijä ei ole vastuussa ylärajan ylittymisestä silloin, kun säännöstelyn yläraja ylittyy luvan mukaisesta juoksutuksesta huolimatta ja luonnontilainen vedenpinta olisi luvassa määrättyjen palautuslaskelmien perusteella noussut säännöstelyaltaan ylärajan yli.

Oulujärven säännöstelyluvan lupamääräyksen 4 mukaan Oulujärven vedenpinta on hallittava lupaehdossa 3 mainitun ylä- ja alarajan määrittämällä korkeusvälillä juoksuttaen vettä tulovirtaaman ennakkoarvioiden perusteella laadittujen juoksutussuunnitelmien mukaisesti. Lupamääräys on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan otettu riittävästi huomioon juoksutusten suunnittelussa, ottaen huomioon, että elokuun alun sateet olivat poikkeuksellisia, eivätkä ne olleet ennakoitavissa.

Sotkamonjärvien säännöstelyluvan lupamääräyksen 4 mukaan säännöstelijä ei ole vastuussa ylärajan ylittymisestä silloin, kun säännöstelyn yläraja ylittyy luvan mukaisesta juoksutuksesta huolimatta ja säännöstelty vedenpinta ei ole luvassa määrättyjen palautuslaskelmien mukaista luonnontilaista vedenpintaa ylempänä.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan säännöstelylupien lupaehtoja ei ole rikottu.

Aluehallintoviraston arvio säännöstelytoiminnan luvanmukaisuudesta

Oulujärven säännöstelyä koskevan päätöksen nro 125/74/II, sellaisena kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden 16.12.1976 ja vesiylioikeuden 22.1.1982 antamilla päätöksillä muutettuna voimassa, säännöstelyä ja juoksutusta koskevat lupamääräykset 3, 4 ja 5 sekä rantojen vyörymistä koskevan lupamääräyksen 23 kaksi ensimmäistä kappaletta kuuluvat seuraavasti:

"3) Jylhämän padolla saadaan säännöstellä ja säiliöidä vettä Oulujärvessä

a) ylittämättä ylärajaa, joka

heinäkuun 16 päivän alusta alkaen elokuun 31 päivän loppuun asti on korkeudessa NN +123,20 m,

syyskuun 1 päivän alusta syyskuun 30 päivän loppuun asti alenee korkeudesta NN +123,20 m kaksi kolmasosaa (2/3) senttimetriä vuorokaudessa,

lokakuun 1 päivän alusta alkaen helmikuun viimeisen päivän loppuun asti on korkeudessa NN +123,00 m,

maaliskuun 1 päivän alusta huhtikuun 15 päivän loppuun asti alenee korkeudesta NN +123,00 m kaksikymmentä kahdeskymmeneskolmasosaa (20/23) senttimetriä vuorokaudessa,

huhtikuun 16 päivän alusta alkaen huhtikuun 30 päivän loppuun asti on korkeudessa NN +122,60 m,

toukokuun 1 päivän alusta toukokuun 31 päivän loppuun asti kohoaa korkeudesta NN +122,60 m neljäkymmentä kolmaskymmenesyhdesosaa (40/31) senttimetriä vuorokaudessa, ja on kesäkuun 1 päivän alkaessa korkeudessa NN +123,00 m, sekä

kesäkuun 1 päivän alusta heinäkuun 15 päivän loppuun kohoaa korkeudesta NN +123,00 m neljä yhdeksäsosaa (4/9) senttimetriä vuorokaudessa, ja on heinäkuun 16 päivän alkaessa korkeudessa NN +123,20 m

b) alittamatta alarajaa, joka

Oulujärven jäiden lähdöstä, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin toukokuun 24 päivän alusta lukien kesäkuun 14 päivän loppuun asti kohoaa suoraviivaisesti korkeudesta NN +120,90 m korkeuteen NN +121,60 m, huomioon ottaen kuitenkin, mitä jäljempänä määrätään erikoisen poikkeuksellisten vuosien varalta,

kesäkuun 15 päivän alusta alkaen syyskuun 30 päivän loppuun asti on korkeudessa NN +121,60 m, mikäli ei 4. lupaehdossa määrättyjen minimijuoksutusten noudattamisesta muuta johdu, kuitenkin niin, että sanottua korkeutta ei saada alittaa ennen kuin on käytetty mahdollisuudet juoksuttaa alittamisen estämiseksi lisävettä Oulujärven yläpuolisista säännöstelyaltaista näitä altaita koskevien asianomaisten lupaehtojen puitteissa, lokakuun 1 päivän alusta lokakuun 31 päivän loppuun asti alenee korkeudesta NN +121,60 m seitsemänkymmentä kolmaskymmenesyhdesosaa (70/31) senttimetriä vuorokaudessa, ja on marraskuun 1 päivän alkaessa korkeudessa NN +120,90 m,

marraskuun 1 päivän alusta alkaen marraskuun 30 päivän loppuun asti on korkeudessa NN +120,90 m, sekä

joulukuun 1 päivän alusta lukien jäiden lähtöön asti on korkeudessa NN +120,50 m, huomioon ottaen kuitenkin, mitä edellä on määrätty alarajan korkeudesta toukokuun 24 päivän alusta ja jäiden lähdön alusta lukien.

Milloin erikoisen poikkeuksellisina vuosina lumen sulaminen Oulujärven valuma-alueella on niin myöhäinen, että järven luonnontilainen tulovirtaama ei ole toukokuun 1 päivään mennessä ohittanut 225 m3/s, on juoksutusta supistettava purjehduskauden alkamista varten niin, että vedenpinta kesäkuun 1 päivänä, tai mikäli Oulujärvi tällöin vielä on jäässä, heti jäiden lähdettyä on saavuttanut korkeuden NN +120,90 m.

4) Oulujärven vedenpinta on hallittava edellisessä lupaehdossa mainitun ylä- ja alarajan määrittämällä korkeusvälillä juoksuttaen vettä tulovirtaaman ennakkoarvioiden perusteella laadittujen juoksutussuunnitelmien mukaisesti ja ottaen huomioon lisäksi seuraavaa:

a) Ylärajan ylittämisen estämiseksi saadaan vettä juoksuttaa Oulujärvestä kevättulvan aikana enintään 650 m3/s ja muuna vuodenaikana enintään 500 m3/s niin kauan, kun vedenpinta on ylärajan alapuolella. Veden noustua ylärajalle tai sen yläpuolelle on juoksutus lisättävä 700 m3/s:in kuitenkin siten, että lisäys juoksutukseen vuorokaudesta toiseen on enintään 50 m3/s. Suurinta juoksutusta on jatkettava, kunnes vedenkorkeus jälleen alittaa ylärajan. Mikäli luonnontilainen virtaama palautuslaskelmien mukaan olisi suurempi kuin 700 m3/s, on aina edellisen vuorokauden luonnontilainen vesimäärä juoksutettava seuraavan vuorokauden aikana.

b) Milloin vedenkorkeus Oulujärvessä kesäkuun 10 päivän ja marraskuun 30 päivän välisenä aikana, nämä päivät mukaan luettuina, on 3. lupaehdossa määritellyn alarajan yläpuolella, mutta ei ylärajalla, on juoksutus hoidettava siten, että täytetään Oulujoen Uittoyhdistyksen ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken 17./19.4.1970 tehty uittoa koskeva sopimus. Mikäli mainittuna aikana vedenpinta laskee alle määritellyn alarajan, saadaan Oulujärvestä juoksuttaa enintään 75 m3/s viikkokeskiarvona laskettuna, minkä juoksutuksen puitteissa on noudatettava mainittua uittoa koskevaa sopimusta.

c) Oulujärvestä on juoksutettava vettä niin, että Montassa on joka hetki mahdollista juoksuttaa vähintään 50 m3/s.

5) Sellaisten tulvien toteamiseksi, jotka aiheutuvat sen johdosta, että 4a -kohdan mukaisesta juoksutuksesta huolimatta vedenkorkeuden pitäminen ylärajan alapuolella käy mahdottomaksi ja vedenpinta, vaikka Oulujärvi olisi luonnontilassakin, nousisi ylärajaa korkeammaksi, oletetaan, että luonnontilainen vedenkorkeus sinä päivänä, jolloin kevättulvanaikainen tulovirtaama ohittaa 225 m3/s, on NN +122,10 m. Tästä päivästä ja korkeudesta lähtien säännöstelijän on joka päivä, kunnes kysymyksessä oleva tulva on ohi, suoritettava luonnontilaisen vedenkorkeuden palautuslaskelmat käyttäen hydrografisen toimiston laatimaa Oulujärven asteikkoon kytkettyä purkautumistaulukkoa K N:o 416.14 (1.XI 1948 Å.F.–S.G.) sekä hakijan laatimaa Oulujärven vedenpinta-ala- ja allaskerrointaulukkoa n:o 8. Oulujärven tulovirtaamat lasketaan sellaisina, kuin ne olisivat latvajärvien ollessa luonnontilassa.

Hakija ei ole vastuussa 4a -kohdan mukaisesta juoksutuksesta huolimatta tapahtuneesta ylärajan ylittämisestä silloin, kun luonnontilainen vedenpinta olisi edellä mainittujen palautuslaskelmien mukaan noussut säännöstelyaltaan ylärajan yli.

23) Oulujärven säännöstelyluvan haltija on vastuussa Oulujärvellä ja Oulujoella jokiosalla Montta–Madekoski sekä Muhosjoella Oulujärven säännöstelyn aiheuttamista rantojen vyörymisistä. Mikäli vyörymä tai rannan kuluminen, josta säännöstelyluvan haltija on vastuussa, koskee rakennuspaikan ympäristöä tai muuta siihen verrattavaa erityiseen pysyvään käyttöön otettua aluetta, on niiden ryhdyttävä sen suojaamista tarkoittaviin toimenpiteisiin.

Suojaus on suoritettava niin, että saavutetaan mahdollisimman pitkäaikainen suojaustulos. Mikäli suojaus suoritetaan kiviverhouksena, on käytettävä riittävän karkeaa kiviainesta. Louhetta käytettäessä on verhous tarvittaessa tasattava hienommalla kiviaineksella. Suojaustyö on muutoinkin suoritettava niin, että rannan käyttömahdollisuus ei huonone enempää, kuin kestävän suojauksen aikaansaamiseksi on tarpeellista."

Säännöstelymääräysten mukaisesti juoksutusten tulee perustua etukäteen tehtäviin juoksutussuunnitelmiin, jotka laaditaan tulovirtaamien ennakkoarvioiden perusteella. Juoksutussuunnitelmien perusteella juoksutukset on toteutettava lupamääräyksessä sanottujen juoksutusmäärien mukaisesti siten, että Oulujärven vedenkorkeutta hallitaan säädettyjen ylä- ja alarajojen puitteissa. Aluehallintoviraston arvioitavana on ollut se, onko Fortum toiminut säännöstelypäätöksen määräysten mukaisesti ja erityisesti, onko Fortum riittävässä määrin ottanut huomioon juoksutussuunnitelmissaan tulovirtaamien ennakkoarviot.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Oulujärven säännöstelyn yläraja, NN +123,20 m ylittyi aamulla 8.8. Vedenpinta oli korkeimmillaan 13.–14.8. NN +123,30 m. Sen jälkeen vedenpinta kääntyi laskuun ja ylärajan alapuolelle päästiin 21.8. aamulla. Ylitys kesti lähes 13 vuorokautta. Jylhämän juoksutukset olivat elokuun alussa 250–400 m3/s. Juoksutus nostettiin lupaehdon mukaisesti yli 500 m3/s heti kun yläraja ylittyi. Lupaehto sallii 50 m3/s noston vuorokaudessa, mutta suuren virtaaman aiheuttamien ongelmien vuoksi maksimijuoksutus 700 m3/s saavutettiin vasta 16. päivä tienoilla. Noin 600 m3/s juoksutusta jatkettiin poikkeusluvan perusteella vielä noin viikon ajan luparajan alittumisen jälkeen.

Syke on tutkinut simulointien avulla (10.9.2012 selvitys), oliko Jylhämän pienehköillä juoksutuksilla vaikutusta säännöstelyrajan ylittymiseen. Simuloinneissa juoksutuksille on käytetty eri juoksutusskenaarioita (skenaariot 1–3). Skenaarioissa 4 ja 5 puolestaan tutkittiin sademäärän vaikutusta säännöstelyrajan ylittymiseen. Simuloinneissa sadetta vähennettiin 25 % (90 mm, toistuvuus 40–50 vuotta) ja 50 % (60 mm, toistuvuus 2 vuotta). Vasta sademäärän puolittaminen esti luparajan ylittymisen. Säännöstelyraja ei olisi ylittynyt myöskään, jos vedenpinta olisi ollut 1.8. 10 cm havaittua alempana (skenaario 6).

Syken tutkimuksessa on sademäärien osalta todettu, että Oulujärven valuma-alueella (19 880 km2) satoi elokuun alussa 1.–10.8.2012 poikkeuksellisesti yli 120 mm 10 vuorokauden aikana. Valuma-alueen aluesadantoja on tarkasteltu viimeisen 50 vuoden havaintojakson ajalta 1962–2011, jolloin suurin 10 vuorokauden sademäärä 83 mm on heinä–elokuun vaihteesta vuodelta 2004.

Aluesadannan toistuvuutta tarkasteltiin valitsemalla 50 vuoden jaksolta kultakin vuodelta suurin 10 vuorokauden aluesademäärä Oulujärven valuma-alueelta ja sovittamalla lasketut maksimisadannat Gumbelin jakaumaan. Jakauman mukaisesti elokuun alun 2012 sademäärä on toistuvuudeltaan harvinaisempi kuin 1/250 vuodessa. Suurten sadantojen toistuvuuden arvioimiseen liittyy kuitenkin huomattavia epävarmuuksia suurten sateiden merkittävän luonnollisen vaihtelun johdosta, minkä vuoksi 50 vuoden jaksolta Gumbelin käyrän ekstrapoloimisessa yli 1/100 vuodessa toistuviin aluesateisiin liittyy aina merkittäviä epävarmuuksia.

Oulujoen vesistössä kesä oli ollut jo ennen elokuun alkua poikkeuksellisen sateinen. Koko vesistöalueen kesä–heinäkuun sadesumma oli yli 200 mm, kun ajankohdan tyypillinen sademäärä on noin 130 mm. Kesän 2012 sademäärä vastasi viimeisen 50 vuoden kesän ennätyssademäärää.

Syke on tulosten analysointi ja johtopäätökset -osiossa todennut, että Oulujärven voimalaitoksen Jylhämän juoksutukset 2.–5.8. olivat varsin maltillisia (245–350 m3/s). Elokuun alun ennusteiden mukaan tulovirtaamien odotettiin pysyvän 300–400 m3/s, joten vedenpinnan nousua oli näillä juoksutuksilla odotettavissa. Sade-ennuste elokuun ensimmäisinä päivinä oli noin 45 mm (lukuun ottamatta 2.8. viallista sade-ennustetta). 4.8. sade-ennusteessa näkyvät jo rankkasateet ja poikkeuksellinen yli 100 mm sadanta ja tulovirtaamaennusteessa on havaittavissa selkeää kasvua. Vedenkorkeusennusteessa on myös havaittavissa nousua.

Säännöstelyraja ylittyy ensimmäisen kerran 5.8. tehdyssä ennusteessa (ylityspäivä 10.8.). 8.8. ennusteen mukaan ylitys jää pieneksi ja 9.8. sitä ei tapahdu laisinkaan, vaikka ollaan aivan rajan tuntumassa. Jos juoksutusten olisi tiedetty pysyvän pieninä 2.–5.8., vedenkorkeuden ennuste olisi ollut parempi, sillä malli oletti juoksutusten kasvavan hyvin pian arvoon 500 m3/s. Myöhemmässä vaiheessa vedenkorkeusennusteeseen vaikutti se, että ennusteessa ei otettu huomioon Kiimasjärvien säännöstelyrajan ylitystä, jolla oli suuri merkitys Rehja–Nuasjärven juoksutuksien ja Oulujärven tulovirtaamien kannalta. Rehja–Nuasjärveä jouduttiin laskemaan yli 30 cm säännöstelyrajan alapuolelle, jotta Nuasjärveen kaksiehtoisesti purkautuva Kiimasjärvi saatiin laskemaan säännöstelyrajan alle. Myös sade-ennusteella oli merkitystä tulovirtaamien aliennustamiseen. Toteutunut sadanta oli hyvin poikkeuksellinen, joten sitä oli vaikea ennustaa.

Oulujärvi oli jo kesäkuun alussa noin 40 cm keskimääräistä korkeammalla. Lähes koko kesän juoksutuksia pidettiin keskimääräistä suurempina, mutta vedenkorkeus pysyi selvästi normaalia korkeammalla suurten sademäärien johdosta. Kesän sademäärä toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun oli Oulujärven yläpuolella noin 350 mm, kun vastaavan ajankohdan keskisademäärä on noin 200 mm. Oulujärven pinta nousi vielä heinäkuun suurten sateiden aikana noin 10 cm. Heinäkuun alkupuoliskolla juoksutukset olisivat voineet olla hieman suurempia, jolloin nousua ei olisi kertynyt yhtä paljon. Näin elokuun alussa vedenkorkeus olisi voinut olla pienempi, ja säännöstelyrajan ylitys ehkä jäänyt tapahtumatta tai se olisi ollut lievempi.

Johtopäätöksenä Syke on todennut, että tulovirtaamien kasvu on ollut näkyvissä jo 4.8. ennusteessa. Juoksutusten suurentaminen tässä varhaisessa vaiheessa ei olisi vaikuttanut säännöstelyn ylärajan ylittämiseen, mutta ylitys olisi voinut olla useita senttejä pienempi. Säännöstelyn ylärajan ylittäminen olisi voitu estää vain lupaehdon vastaisilla juoksutuksilla. Ylitystä ei olisi tapahtunut myöskään, jos Oulujärven vedenpinta olisi ollut tasolla NN +122,94 m eli 10 cm havaittua alempana 1.8.

Saatujen selvitysten perusteella aluehallintovirasto on todennut, että Fortumin olisi tullut Oulujärven ylärajan ylityksen estääkseen ennakoida tilanne heinäkuussa ja aloittaa jo kuun alusta huomattavasti normaalikesää suuremmat juoksutukset. Suurempien juoksutusten aloittamiseen siinä vaiheessa ei kuitenkaan tulovirtaamien ennakkoarviot sade-ennusteineen ja virtaamamallinnuksineen ollut perusteltua syytä. Säännöstelypäätös ei velvoita säännöstelyluvan haltijaa varautumaan enempään kuin, mitä juoksutusmääräyksissä on määrätty. Näin ollen Fortumin ei ole tullut, eikä toisaalta Fortum ole voinutkaan varautua muuhun, kuin mitä tehdyt virtaamamallinnukset ja tulovirtaamien ennakkoarviot ovat osoittaneet.

Asiassa saadun selvityksen perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että Fortum on toiminut Oulujärven säännöstelyssä vuoden 2012 kesällä–syyskesällä säännöstelyluvan lupamääräysten mukaisesti ja hyvin poikkeukselliset ja vaikeasti ennustettavat olosuhteet huomioon ottaen on myös riittävässä määrin juoksutussuunnitelmissaan huomioinut tulovirtaamien ennakkoarviot.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Oulujärven säännöstelyssä on edellä lausutun mukaisesti noudatettu säännöstelyluvan lupamääräyksiä eikä siten kysymys ole ollut luvan vastaisesta toiminnasta. Aluehallintoviraston arvioitavana on ollut se, onko luvan mukaisesta säännöstelytoiminnasta aiheutunut hakemuksessa tarkoitettuja vahinkoja ja onko säännöstelijä niistä vesilain säännösten ja säännöstelypäätöksessä määrätyn nojalla vastuussa.

Aluehallintovirasto on todennut, että luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuneet ja aiheutuvat vahingot on lainvoimaisesti ratkaistu ja kertakaikkisesti määrätty korvattavaksi, lukuun ottamatta säännöstelytoiminnasta vastaisuudessa mahdollisesti aiheutuvia vyöryvahinkoja. Maa-alueet on korvattu niillä mahdollisesti olleine rakennuksineen ja rakennelmineen veden alle jäävinä (1,5-kertainen korvaus) säännöstelyn ylärajaan NN +123,20 m saakka ja vettyvinä korkeuteen NN +123,50 m saakka. Luvan mukaisesta säännöstelytoiminnasta ei ole katsottu aiheutuvan sanottujen korkeuksien yläpuoliselle maa-alueelle ulottuvia vahinkoja tilanteessa, jossa vedenkorkeus ei ylitä säännöstelyn ehdollista ylärajaa NN +123,20 m. Koska tässä asiassa on kuitenkin kysymys säännöstelyn ehdollisen ylärajan ylitystilanteesta, on asia tutkittava ja ratkaistava Oulujärven säännöstelypäätöksen nro 125/74/II lupamääräyksen 5 nojalla.

Säännöstelypäätöksen lupamääräyksen 5 toisessa kappaleessa sanotun mukaisesti säännöstelijä ei ole vastuussa 4a -kohdan mukaisesta juoksutuksesta huolimatta tapahtuneesta ylärajan ylittämisestä silloin, kun luonnontilainen vedenpinta olisi lupamääräyksen 5 ensimmäisessä kappaleessa määrättyjen palautuslaskelmien mukaan noussut säännöstelyaltaan ylärajan yli.

Asiassa on saatu luotettava selvitys palautuslaskelmien mukaisista luonnontilaisista vedenkorkeuksista vahinkojen tapahtuma-aikana. Palautuslaskelmin on voitu todentaa Oulujärven vedenkorkeuden nousun kehittyminen elokuussa 2012 tilanteessa, jossa Oulujärvi olisi ollut säännöstelemättömässä luonnontilassa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säännöstelytoiminnasta riippumatta Oulujärven vedenkorkeus olisi noussut yli säännöstelyn ylärajan (NN +123,20 m). Luonnontilaisen ylityksen kesto olisi ollut 23 vuorokautta eli noin 10 vuorokautta enemmän kuin toteutunut ylitys.

Rantojen vyörymisen osalta aluehallintovirasto on todennut, että säännöstelyluvan haltija on vastuussa säännöstelyn aiheuttamista rantojen vyörymisistä (syöpymiset ja sortumiset mukaan lukien) ainoastaan silloin, kun rantojen sortuminen tapahtuu säännöstelyn seurauksena. Asiassa saadun selvityksen mukaan luonnontilainen vedenkorkeus olisi ollut kesän 2012 aikana jatkuvasti toteutunutta vedenkorkeutta korkeampi tai samassa tasossa. Säännöstelyn yläraja olisi luonnontilassa ylittynyt ensimmäisen kerran 18.5.2012 ja ollut yli tason NN +123,20 m 50 vuorokautta eteenpäin ja käynyt korkeimmillaan tasolla NN +123,58 m ja alimmillaan tasolla NN +123,07 m. Elokuun alussa luonnontilainen vedenkorkeus olisi kehittynyt samoin kuin säännöstelty vedenkorkeus, joka nousi ylimmillään tasoon NN +123,30 m, mutta luonnontilaisena Oulujärven vedenpinta olisi laskenut selvästi säännösteltyä tilannetta hitaammin.

Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on todennut, että Oulujärvellä vuonna 2012 syntyneet vahingot eivät ole aiheutuneet luvan mukaisesta säännöstelytoiminnasta, vaan erittäin poikkeuksellisista luonnonoloista. Näin ollen säännöstelijä ei ole vastuussa vahingoista.

Koska kysymys ei ole ollut luvan vastaisesta toiminnasta eivätkä vahingot ole myöskään aiheutuneet luvan mukaisesta toiminnasta, ei Fortumia ole voitu velvoittaa vahinkojen korvaamiseen tai korjaamiseen toimenpitein. Näin ollen aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa on ratkaistavana kysymykset siitä, ovatko A:n ja B:n kiinteistölle elokuussa 2012 aiheutuneet vahingot aiheutuneet vesilain tai säännöstelyluvan vastaisen toiminnan seurauksena tai säännöstelyluvan mukaisesta toiminnasta, jonka seurauksista luvan haltija on lupamääräysten perusteella korvausvelvollinen.

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (264/1961) 8 luvun 6 §:n mukaan säännöstelyyn annettavasta luvasta sekä sen toimeenpanoa varten tarvittavista oikeuksista on, ottaen huomioon mitä tämän luvun 2 §:n 2 momentin sekä vesivoiman osalta 3 luvun 3 §:n 2 momentin säännökset, soveltuvin osin ja jäljempänä mainituin lisäyksin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta on säädetty. Saman luvun 10 §:n (88/2000) mukaan säännöstelyn osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 1 ja 4 momentissa, 3 ja 4 §:ssä sekä 12–32 §:ssä säädetään.

Vesilain 2 luvun 13 §:ssä säädetään muun muassa, että vahinko, haitta ja muu edunmenetys, joka johtuu rakentamisesta, rakennetun laitoksen tai rakennelman käyttämisestä taikka oikeudesta käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa omaisuutta, on asianomaiselle korvattava.

Vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan milloin korvausta tämän lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu tämän lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudatettava tässä luvussa olevia säännöksiä.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 125/74/II mukaan Oulujärven säännöstelyn vedenkorkeuden ehdollinen yläraja elokuussa on NN +123,20 m ja suurin sallittu juoksutus 500 m3/s niin kauan kuin vedenkorkeus on ylärajan alapuolella. Veden noustua ylärajalle tai sen yläpuolelle on juoksutus lisättävä 700 m3/s:iin kuitenkin siten, että lisäys juoksutukseen vuorokaudesta toiseen on enintään 50 m3/s. Suurinta juoksutusta on jatkettava, kunnes vedenkorkeus jälleen alittaa ylärajan. Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus on todennut, että tulvatilanteessa elokuussa 2012 lupamääräyksiä on noudatettu.

Oulujärven säännöstelystä annettujen päätösten mukaisesti säännöstelytoiminnan ennalta arvioidut sekä lopputarkastuksessa todetut vahingot, haitat ja muut edunmenetykset on kertakaikkisesti lainvoimaisesti ratkaistu, lukuun ottamatta säännöstelystä aiheutuvia rantojen vyöryvahinkoja, joista säännöstelyluvan haltija on jatkossakin vastuussa säännöstelypäätöksen lupamääräyksen 23 mukaisesti.

Lupamääräys 23 mukaan Oulujärven säännöstelyluvan haltija on vastuussa Oulujärvellä ja Oulujoella jokiosalla Montta–Madekoski sekä Muhosjoella Oulujärven säännöstelyn aiheuttamista rantojen vyörymisistä. Mikäli vyörymä tai rannan kuluminen, josta säännöstelyluvan haltija on vastuussa, koskee rakennuspaikan ympäristöä tai muuta siihen verrattavaa erityiseen pysyvään käyttöön otettua aluetta, on niiden ryhdyttävä sen suojaamista tarkoittaviin toimenpiteisiin.

Oulujärven säännöstelyllä on alennettu luonnonmukaisia tulvavedenkorkeuksia. Tästä johtuen luvan mukaisesti säännösteltynä säännöstelystä aiheutuva vyörymisvahinko Oulujärvellä ei johdu vedenkorkeudesta. Säännöstelystä johtuvaa vyörymistä voi aiheutua vedenkorkeuden nopeasta vaihtelusta, lähinnä vedenkorkeuden nopeasta laskusta, jolloin maasta järveen purkautuva huokosvesi voi käynnistää eroosion rantatörmässä. A:n ja B:n hakemukseensa liittämistä valokuvista käy ilmi, että heidän kiinteistönsä rantavyörymät ovat tapahtuneet 8.8.2012 myrskyn aikana. Tällöin Oulujärven vedenkorkeus on ollut nousussa ja ylittänyt samana päivänä säännöstelyn ehdollisen ylärajan. Vyörymän ajankohdasta on pääteltävissä, ettei vyörymä ole johtunut vedenkorkeuden laskun aiheuttamasta huokosvesipaineesta rantatörmässä eikä näin ollen säännöstelystä.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että elokuussa 2012 Oulujärveä ei ole säännöstelty vastoin vesilain säännöksiä eikä vastoin niiden perusteella annettuja päätöksiä. Tapahtuneet rantavyörymät eivät ole aiheutuneet myöskään lupapäätösten mukaisesta säännöstelystä, vaan vahingot ovat seurausta poikkeuksellisista luonnonolosuhteista. Kun otetaan huomioon edellä sanottu ja asiassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiakirjoissa oleva selvitys, aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut lainkohdat, aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että vesitalousluvat, säännöstelyluvat mukaan luettuna ovat pääsääntöisesti pysyviä ja säännöstely perustuu näin ollen luvan myöntämisen aikana voimassa olleisiin säännöksiin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Marjatta Korsbäck ja Unto Huttu, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista.

Valituksensa perusteeksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vaikka vedenpinta nousi lineaarisesti koko kesän 2012 tulvaan saakka, Fortum ei reagoinut tähän mitenkään. Juoksutuksia ei lisätty sallittuun määrään asti. Koko kesä oli runsassateinen. Vedenkorkeuden nousun salliminen ylärajan tuntumaan oli tietoisen riskin ottamista tulvimisesta. Sade- ja virtaamamäärät pitäisi pystyä nykyteknologialla ennustamaan viikoiksi ja jopa kuukausiksi eteenpäin.

Ilman voimalaitosta Oulujärven veden pinta olisi luonnollisesti alempana. Sen vuoksi tilannetta ei voi verrata luonnontilaiseen vedenkorkeuteen. Ennen tulvaa vedenpinta oli noin 700 mm normaalia korkeammalla. Yksittäinen sade ei nosta vedenkorkeutta niin paljon.

Fortum ei ole vastannut siihen, kuinka paljon juoksutusta tosiasiassa piti rajoittaa Montan voimalaitosten remontin aikana. Oulujärven rannat ovat yksityisomistuksessa ja alueella on myös rauhoitettuja ranta- ja maa-alueita. Alueen kaavoitus ja rantarakentaminen perustuu määritellylle vedenpinnan ylärajalle.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon.

Fortum Power and Heat Oy on antanut selityksen.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asia. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Harri Koivusalo. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 11.5.2016