Muu päätös 2278/2016

Vedenottolupaa koskeva valitus (Vatulan vedenottamo, Ikaalinen)

Antopäivä: 23.5.2016
Taltionumero: 2278
Diaarinumero: 250/1/15

Asia Vesitalouslupa-asiaa koskeva valitus

Valittaja Ikaalisten Vesi Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.12.2014 nro 14/0367/2

Asian taustaa

Länsi-Suomen vesioikeus oli 12.2.1986 antamallaan päätöksellä nro 8/1986/2 myöntänyt Ikaalisten Vesi Oy:lle luvan pohjavedenottamon rakentamiseen Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevalle, Ylisen tilasta 143-435-4-164 (rekisteriyksikkö lakannut 26.7.1979) hankkimalleen määräalalle ja samaan tilaan kuuluvalle rasiteoikeusalueelle sekä pohjaveden ottamiseen tästä Vatulan vedenottamosta enintään 1 500 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

Länsi-Suomen vesioikeus oli 28.3.1990 antamallaan päätöksellä nro 23/1990/2 myöntänyt Ikaalisten Vesi Oy:lle luvan pohjavedenottamon tekemiseen Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevalle Harjunraikas nimiselle tilalle 143-435-19-1 ja veden ottamiseen siitä ja yhtiön samassa kylässä sijaitseville Vesiharjun tilalle 143-435-4-177 ja siihen liittyvälle Ylisen tilaan 143-435-4-178 (22.7.1996 alkaen Uusi-Ylinen 143-435-4-201) kuuluvalle rasiteoikeusalueelle tekemästä pohjavedenottamosta, joita on pidettävä yhtenä ottamona, yhteensä enintään 2 800 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto oli 12.4.2006 antamallaan päätöksellä nro 50/2006/3 muuttanut Länsi-Suomen vesioikeuden päätöstä nro 23/1990/2 siten, että Ikaalisten Vesi Oy:lle on myönnetty lupa ottaa pohjavettä Ikaalisten lisäksi myös silloisen Vammalan kaupungin ja Hämeenkyrön kunnan yhdyskunnan vedensaannin turvaamiseksi.

Asian aikaisempi käsittely

Ikaalisten Vesi Oy on 30.12.2011 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa vireille panemassaan sekä 20.1.2012 ja 11.6.2012 täydentämässään hakemuksessa hakenut Vatulan vedenottamon vedenottoluvan muuttamista siten, että pohjavettä otettaisiin uudesta vedenottokaivosta (K4) Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevalta, Ikaalisten Vesi Oy:n omistamalta tilalta Vesiharju 143-435-4-177. Uuden vedenottokaivon on katsottu olevan osa Vatulan vedenottamoa. Vedenottamolta otettavaan pohjaveden kokonaismäärään ei ole haettu muutosta. Vettä tullaan ottamaan kaivoista yhteensä 2 800 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

Lisäksi yhtiö on hakemuksessaan pyytänyt, että Länsi-Suomen vesioikeuden 28.3.1990 antamaa päätöstä nro 23/1990/2 muutetaan siten, että päätöksessä käytetään sanamuotoa "Ikaalisten Vesi Oy toimittaa vettä oman vedentarpeensa lisäksi yhdyskunnan vedensaannin turvaamiseksi Ikaalisten vesiverkkoon yhteydessä oleville lähikunnille tehtyjen vedentoimitussopimusten mukaisesti".

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä, 13.11.2013 antamallaan päätöksellä nro 91/2013/2 vesilain (264/1961) perusteella myöntänyt Ikaalisten Vesi Oy:lle luvan pohjaveden ottamiseen vedenottokaivosta K4 Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevalta tilalta Vesiharju 143-435-4-177. Uuden vedenottokaivon voidaan katsoa olevan osa Vatulan vedenottamoa. Tiloilla Vesiharju 143-435-4-177 ja Harjunraikas 143-435-19-1 sekä tilaan Uusi-Ylinen 143-435-4-201 kuuluvalla "rasitusoikeusalueella" sijaitsevalta Vatulan vedenottamolta otettavan pohjaveden kokonaismäärä saa olla enintään 2 800 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

Ikaalisten Vesi Oy saa toimittaa vettä oman vedentarpeensa lisäksi yhdyskunnan vedensaannin turvaamiseksi Ikaalisten vesiverkkoon yhteydessä oleville lähikunnille tehtyjen vedentoimitussopimusten mukaisesti.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä.

Toimintaa koskevat tarkistetut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti:

1. Kaivosta K4 saa ottaa vettä korkeintaan 1 100 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

2. Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei kenellekään aiheudu siitä enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä. Veden tuhlausta on vältettävä.

3. Vedenottamo on varustettava näytteenottohanoilla ja luotettavalla vesimäärän mittauslaitteella. Luvan saajan on pidettävä kirjaa otetuista vuorokausittaisista vesimääristä (m3/d) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) hyväksymällä tavalla.

4. Luvan saajan tulee tarkkailla otettavan pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta ja veden ottamisen ympäristövaikutuksia ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmassa on oltava suunnitelma sekä Ilomäen että Hopun lähteikön veden määrän tarkkailusta. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ELY-keskukselle kolmena kappaleena ja myös sähköisessä muodossa kahden kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailuohjelmassa tulee käsitellä riittävän laajasti otettu veden määrä, pohjaveden pinnan ja laadun seuranta vedenottamolla, vedenoton vaikutusalueella sekä alueen kaivoissa ja lähteissä. Tarkkailuohjelmassa tulee myös riittävällä tarkkuudella käsitellä tarkkailutulosten raportointi. Tarkkailupisteiden koordinaattitiedot (YK-järjestelmässä) tulee ilmetä ohjelmasta.

5. Tarkkailutulokset tulee toimittaa vuosittain viimeistään helmikuussa Pirkanmaan ELY-keskukselle sähköisessä muodossa.

6. Jos tarkkailun perusteella pohjavesialueella havaitaan haitallisia pohjavedenkorkeuden tai pohjaveden laadun muutoksia, on otettavan pohjaveden määrää pienennettävä siten, ettei haittoja enää ilmene.

7. Vesilain 11 luvun 12 §:n 2 momentin nojalla oikeutetaan tilan Ilomäki 143-435-4-147 omistajat saamaan Vatulan vedenottamosta vettä enintään 1,5 m3/vrk ja tilan Uusitalo 143-435-4-122 omistajat, joiden omistama kaivo sijaitsee tilalla Ilomäki 143-435-4-147, enintään 1 m3/vrk. Tiloille toimitettavan veden hinta vastaa kulloinkin annettavan veden osuutta ottamon käyttökustannuksista. Luvan saajan on pidettävä kunnossa kyseisille kiinteistöille rakennettu vesijohto. Tämä lupamääräys on voimassa niin kauan, kuin vedenottamo on käytössä.

8. Vedenottamon mahdollinen varavoima tulee toteuttaa niin, että siitä ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa.

9. Vedenottokaivot on aidattava ja varustettava selvästi näkyvillä tauluilla, joista käy ilmi ottamon omistaja ja tarpeelliset yhteystiedot. Vedenottamoalueella ei saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon kiinteästi liittyvää toimintaa.

10. Hakija on velvollinen korvaamaan veden ottamisesta mahdollisesti aiheutuvan vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen. Mikäli vedenottamon käyttämisestä on seurauksena veden saannin estyminen tai huomattava vaikeutuminen, luvan saajan on, ellei asiasta ole sovittu, viipymättä korvattava aiheuttamansa vahinko tai korvaukseen oikeutetun alueen omistajan tai muun erityisen oikeuden nojalla vettä ottavan niin vaatiessa hyvitettävä vahinko vesilain 11 luvun 12 §:ssä säädetyin toimenpitein.

11. Hakijan on pidettävä pohjaveden ottamoon, pohjavesien tarkkailuun ja vedenottamoalueeseen kuuluvat rakenteet ja laitteet kunnossa sekä alueen muiltakin osin mahdollisimman puhtaina. Kaikki pohjavedenottoa varten tarpeelliset aineet ja tarvikkeet on sijoitettava ja varastoitava niin, etteivät ne aiheuta vaaraa pohjavedelle.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vedenottamolta otettavan pohjaveden kokonaismäärään ei haeta muutosta. Uuden vedenottokaivon K4 voidaan katsoa olevan osa Vatulan vedenottamoa. Otettavan veden määrä on rajattu tasolle, joka tehtyjen pohjavesiselvitysten perusteella on alueelta pumpattavissa ilman haitallisia vaikutuksia ympäristön tilaan. Pohjaveden ottaminen on tarpeen hyvälaatuisen juoma- ja talousveden saannin turvaamiseksi ja toimitusvalmiuden takaamiseksi alueella.

Pohjaveden ottamisesta ei lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista eikä muuta vesilain 2 luvun 5 §:ssä tai 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta. Vedenotosta saatava hyöty on hankkeesta johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Luvan myöntämisen edellytykset ovat siten olemassa.

Aluehallintovirasto on vastannut hakemuksen johdosta annettuihin lausuntoihin ja tehtyihin muistutuksiin seuraavasti:

Aluehallintovirasto ottaa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän ja Ikaalisten kaupunginhallituksen lausunnot sekä B:n ja A:n muistutukset huomioon lupamääräyksistä ja ratkaisun perusteluista ilmenevällä tavalla.

Aluehallintovirasto on päätöksensä lupamääräyksellä 4 velvoittanut hakijan tarkkailemaan otettavan pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta ja veden ottamisen ympäristövaikutuksia ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Aluehallintovirasto katsoo, että kun vedenoton vaikutuksia pohjaveteen ja vedenottamon ympäristöön seurataan tarkkailuohjelman ja lupamääräysten 5 ja 6 mukaisesti, vedenoton mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta vältytään.

Sovellettuina oikeusohjeina aluehallintovirasto on maininnut vesilain (264/1961) 2 luvun 3 ja 14 a §:n, 9 luvun 5–8 §:n ja 11 luvun 12 §:n.

Saatuaan lainvoiman aluehallintoviraston päätös korvaa Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/1986/2, jota Länsi-Suomen vesioikeus on muuttanut päätöksellä nro 20/1990/2 ja Länsi-Suomen ympäristölupavirasto päätöksellä nro 50/2006/30.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n sekä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksista kumonnut aluehallintoviraston 13.11.2013 antaman päätöksen ja palauttanut asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Vanhan vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vesiasetuksen (282/1962) 68 §:n mukaan veden johtamista vesistöstä nesteenä käytettäväksi tarkoittavaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava:

1) yleiskuvaus 46 §:ssä mainittuine karttoineen siitä vesistön osasta, josta vettä on suunniteltu johdettavaksi;

2) selostus veden johtamisen tarkoituksesta, tarvittavasta vesimäärästä ja veden tarpeen vaihteluista eri ajankohtina;

3) tiedot virtaamista ja niiden pysyvyydestä sekä vallitsevista vedenkorkeuksista;

4) tiedot vedenottamoista, joiden veden saantiin suunniteltu veden johtaminen saattaa vaikuttaa, samoin kuin tiedot otettavista vesimääristä ja ottamoita koskevista mahdollisista lupapäätöksistä;

5) selostus rakennettavasta vedenottamosta, vedenjohdoista, uomista sekä muista rakennelmista ja laitteista 44, 45 ja 50 §:n mukaisine asemakarttoineen ja piirustuksineen;

6) ehdotus mahdollisesti tarvittavaksi vedenottamon suoja-alueeksi;

7) laskelmat veden johtamisen vaikutuksesta vedenkorkeuteen ja virtaamiin;

8) vahingon ja haitan estämistä tai vähentämistä koskeva 55 §:ssä tarkoitettu selvitys;

9) lunastettavasta alueesta tai alueesta, jolle yrityksen toimeenpanosta aiheutuu vahinkoa, 56 §:n mukainen kartta ja selitelmä;

10) rakennelmista ja laitteista, joille yrityksen toimeenpanosta mahdollisesti aiheutuu vahinkoa, 57 §:n mukaiset tiedot karttoineen;

11) yrityksen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot; sekä

12) työn suorittamista ja siihen liittyviä toimenpiteitä koskeva 58 §:ssä tarkoitettu selostus.

Vesiasetuksen 69 §:n mukaan vesilain 9 luvun 4 ja 7 §:ssä tarkoitettuun, pohjaveden ottamista koskevaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava:

1) selostus pohjavesioloista ja veden saannin mahdollisuuksista sillä paikkakunnalla, jonne pohjavettä on suunniteltu johdettavaksi;

2) selostus pohjaveden ottamisen tarkoituksesta ja tarvittavan pohjaveden määrästä;

3) selostus niistä vedenottamoista, joiden veden saantiin suunniteltu pohjaveden ottaminen saattaa vaikuttaa;

4) yrityksen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot; sekä

5) muu tarpeellinen selvitys asian vaatimassa laajuudessa soveltuvin osin noudattaen, mitä 68 §:ssä on sanottu.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös

Ikaalisten Vesi Oy:n hakemus tarkoittaa veden ottamista Vatulanharjun pohjavesialueella kaivosta K4, joka sijaitsee harjun kupeessa Hopun lähteen lähistöllä. Lähteen luontoa on kartoitettu vuonna 2005 ja uudestaan 2013. Kartoituksessa 2005 todettiin, että vaikka osa lähdealueesta on menettänyt luonnontilansa, lähteen pääallas on lähes 10 aaria, sen ympärillä on tihkupintaa ja lähteen kasvilajisto on monipuolinen. Lähde kuvattiin runsasvetiseksi, hyvin luonnontilansa säilyttäneeksi.

Vuoden 2013 kartoituksen yleisarvio oli, että Hopun lähteikkö ei pohjaeläin- ja sammallajistonsa puolesta eroa luonnontilaisesta lähteestä. Kartoituksen perusteella todettiin, että lähteikkö on nykytilassaan merkittävä lähdelajien elinympäristö koko Etelä-Suomen mittakaavassa siitä huolimatta, että vedenotto ja maankäyttö ovat vaikuttaneet lähteen hydrologiaan.

Ikaalisten Vesi Oy:n hakemus tarkoittaa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 12.4.2006 myöntämän vedenottoluvan muuttamista niin, että luvan sallimasta ottomäärästä 2 800 m3/d osa otetaan kaivosta K4. Hakemuksen mukaan vedenotto olisi noin 1 000 m3/d vanhasta kaivosta K3 ja noin 1 200 m3/d uudesta kaivosta K4. Ikaalisten Vesi Oy on vuodesta 2009 alkaen ottanut vettä kaivosta K4 noin 1 000 m3/d. Vedenoton aikana vuosina 2009–2012 pohjaveden pinta ottokaivon läheisyydessä on laskenut noin 2,5 metriä tasolta 102 tasolle 99.5 m mpy. Läheisen orsivesikerroksen korkeustaso on pysynyt tason 108 m mpy yläpuolella. Selvitysten perusteella on arvioitu, että Hopun lähteikköön purkautuva vesi on orsivettä eikä vedenotto sanottavasti vaikuta siihen.

Hallinto-oikeus toteaa, että Hopun lähteen kartoitus sekä vuonna 2005 että vuonna 2013 on kuvannut lähteen kasvillisuutta ja eläimistöä luonnontilaiseksi. Aluehallintovirasto ei ole kuitenkaan ratkaisussaan arvioinut, mikä merkitys lähteen luonnonarvoilla on lupaedellytysten kannalta, ja asia on tämän takia palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Aluehallintoviraston tulee asiaa uudelleen käsiteltäessä varata hakijalle tilaisuus täydentää hakemustaan selvityksellä lähteen luonnontilaisesta virtaamasta, lähteen ja vedenottamon veden muodostumisalueesta ja mahdollisen orsivesikerroksen laajuudesta sekä vedenoton vaikutuksesta lähteen luonnonarvoihin. Aluehallintoviraston tulee lausua siitä, onko Hopun lähteikköä pidettävä vanhan vesilain 1 luvun 17 a §:n suojaamana luonnontilaisena lähteenä ja arvioitava luvan myöntämisen edellytykset sekä mahdollisesti tarve ja perusteet myöntää edellä mainitun säännöksen mukainen poikkeus luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta.

Hallinto-oikeus toteaa, että Ikaalisten Vesi Oy:n vuonna 2009 alkanut vedenotto kaivosta K4 on saattanut vaikuttaa Hopun lähteen virtaamaan ja luontoon. Koska vedenotto ei ole perustunut lupaan, lähteen luonnontilaa ja vedenoton vaikutusta siihen tulee arvioida ottamatta huomioon jo toteutuneen vedenoton vaikutuksia.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Kirsi Stark (eri mieltä), Jan Eklund ja Juha Väisänen (eri mieltä). Esittelijä Matti Suontausta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ikaalisten Vesi Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt vaatimuksensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hakemus koskee veden ottamista kaivosta K4, mutta ei Vatulan pohjavesialueelta otettavan veden kokonaismäärää, johon ei siis ole haettu muutosta. Yhtiöllä on vesilain mukainen lainvoimainen lupa ottaa pohjavettä Vatulan pohjavesialueelta yhteensä 2 800 m3 vuorokaudessa. Pohjavettä on vuodesta 1988 lähtien otettu pohjavesialueella olevista kolmesta kaivosta.

Kaivon K4 yli viisi vuotta jatkuneen koepumppauksen aikana vedenoton vaikutuksia on seurattu laaja-alaisesti kattavan havaintoputkiverkoston avulla. Vaikutukset ovat ilmenneet kaivon läheisyydessä suurimmillaan 3,14 metrin alenemana. Pohjaveden pinnankorkeuden lasku on tasaantunut, ja pinnankorkeus vaihtelee vedenoton vaihteluiden mukaisesti. Mittausten mukaan vedenotto ei ole vaikuttanut kaivon K4 ja Hopun lähteikön välisellä alueella sijaitsevan orsivesiesiintymän pinnankorkeuteen.

Kartoituksen mukaan Hopun lähteikkö sijaitsee tasolla +100–+99. Näin ollen ei ole teoreettisesti tarkastellen mahdollista, että vedenoton aikana pohjavettä purkautuisi Hopun lähteikköön. Lähteikön olisi pitänyt kuivua täydellisesti vedenoton seurauksena, jos kyseessä olisi pohjavettä purkava lähde. Havaintoputkessa 0910 orsiveden pinnankorkeus on koko kaivosta K4 tapahtuneen vedenoton ajan ollut tason +l07.9l yläpuolella, joten Hopun lähteiköstä purkautuva vesi on peräisin pelkästään orsivesiesiintymästä. Yhtiö on halunnut saada luotettavan arvion vedenottonsa vaikutuksista Hopun lähteikköön. Sitä varten on tehty pitkäaikainen koepumppaus sekä asianmukainen selvitys lähteikön luontoarvoista. Ennen kaivon rakentamista ja koepumppauksen aloittamista yhtiö neuvotteli Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa pohjavesitutkimusten ja koepumppauksen suorittamisesta.

Koepumppauksen aikana tehdyn luontoselvityksen mukaan Hopun lähteikön luontoarvot eivät ole heikentyneet vedenoton vaikutuksesta. Yhtiön käsityksen mukaan uuden koepumppauksen suorittamisella ei saataisi oleellista lisätietoa vedenoton vaikutuksista Hopun lähteikköön ja muuhun ympäristöön, koska pohjaveden ja orsiveden pinnankorkeuden tasot Hopun lähteikön purkualueella on jo selvitetty. Valuma-alueiden sijainnin tarkentamisella ei saataisi oleellista lisätietoa lähteikön vesitaseista.

Vatulan vedenottamo on ollut vedenhankintakäytössä yli 25 vuotta. Kaivosta K4 on koepumpattu vettä yli viisi vuotta, jona aikana Hopun lähteen vesitaseisiin ja luontoarvoihin ei yhtiön teettämien tutkimusten mukaan ole vaikutettu. Aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen ei siten ole perusteita. Suunniteltu vedenotto on rajattu tasolle, joka tehtyjen pohjavesitutkimusten mukaan on pumpattavissa ilman haitallisia vaikutuksia ympäristön tilaan.

Pohjavedenottaminen on tarpeen hyvälaatuisen juoma- ja talousveden saannin turvaamiseksi ja toimintavalmiuden takaamiseksi laajalla alueella Luoteis-Pirkanmaalla. Ikaalisten Vesi Oy toimittaa laadukasta talousvettä naapurikuntiin ja laajemmallekin alueelle. Pirkanmaan vesihuollon vasta valmistuvan kehittämissuunnitelman mukaan Vatulanharjun pohjavesivarojen hyödyntämisastetta tullaan entisestään lisäämään, joten yhtiön vedenhankinnan merkitys Luoteis-Pirkamnaalla tulee entisestään kasvamaan. Näin ollen yhtiön saama hyöty vedenotosta on hankkeesta johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Yhtiön mainitsemillaan tutkijoilla teettämän selvityksen mukaan Hopun lähteikön ja sen ympäristön luonnontila on pitkäaikaisen ihmistoiminnan (maa- ja metsätalous sekä ojitus ja lasku-uoman perkaus) seurauksena selvästi alentunut, ja ainakin keväällä 2013 lähteikkö vaikutti myös reunoiltaan kuivahtaneelta. Ilmeisesti lähialueen maankäyttö ja kuivatus on alentanut orsiveden tasoa ja kuivattanut lähteikköä. Maanomistajan mukaan ojituksia on tehty metsänhoitotoimien yhteydessä vuosina 1995–2002. Maastohavaintojen ja aineistosta tehtyjen tilastollisten analyysien mukaan lähteikkö on nykytilassaan, lähteikön ja sen ympäristön maankäytön aiheuttamasta luonnontilan heikentymisestä huolimatta, edelleen merkittävä lähdelajien elinympäristönä koko Etelä-Suomen mittakaavassa. Tutkijat esittivät, että selvityksessä esitetty näytteenotto ja analysointi toistetaan kolmen vuoden kuluttua selvityksestä. Yhtiö on varautunut tähän.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut asiassa 1.1.2015 lukien yleistä kalatalousetua valvovana viranomaisena on viitannut Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 26.7.2012 ja 6.2.2014 antamiin lausuntoihin ja todennut, ettei sillä ole niihin lisättävää.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on lausunnossaan viitannut asiassa antamaansa päätökseen ja esittänyt seuraavaa:

Hakemuksen mukainen pohjavedenotto kohdistuu pohjavesiakviferiin. Hopun lähde sijaitsee orsivesimuodostumassa. Usean vuoden ajan jatkuneen koepumppauksen aikana tehdyt mittaukset vahvistavat, että koska pohjavesiakviferilla ja orsivesimuodostumalla ei ole hydraulista yhteyttä keskenään, ei hakemuksen mukainen pohjavedenotto vaikuta orsivesimuodostumaan.

Kun otetaan huomioon, että Vatulan pohjavesialueen yli 20-vuotinen vedenhankintakäyttö ja vuodesta 2009 lähtien käynnissä ollut koepumppaus eivät asiakirjojen mukaan ole vaikuttaneet Hopun lähteen vesitaseeseen tai luontoarvoihin, aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä kumota.

Ikaalisten ympäristölautakunta on vastineessaan esittänyt, että valitus hyväksytään. Lautakunta on viitannut Ikaalisten Vesi Oy:n teettämään selvitykseen Hopun lähteikön luontoarvoista ja arvioon vedenoton vaikutuksista niihin. Lähteikön luontoarvot eivät ole heikentyneet vedenoton vaikutuksesta, eikä vedenotto koepumppausten mukaan vaikuttaisi lähteen vesitaseisiin. Yhtiö on varautunut kolmen vuoden kuluttua toistamaan näytteenoton ja analysoinnin, mikä on kannatettavaa ja esitetään huomioon otettavaksi tarkkailuohjelmassa.

A on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään. Hän on lausunut muun ohella, että yhtiö on ilmoittanut lähteikön korkeusasemaksi +100, nyttemmin +99, ja orsiveden korkeudeksi +108. Mainituista korkeuksista päätellen lähde saa vetensä pohjavedestä, johon orsivesikin vetensä luovuttaa. Asiaa olisi tullut selvittää enemmän. Erityisesti selvitykset lähteen virtaamista ovat tärkeitä.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on vastineessaan viitannut aluehallintovirastolle antamiinsa lausuntoihin sekä valitukseensa hallinto-oikeudelle ja vastaselitykseensä ja esittänyt, että valitus hylätään. ELY-keskus on lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Keskeistä asiassa on, että jo lupaharkintaa tehtäessä olisi pitänyt olla luotettavasti selvitettynä, voiko hankkeesta aiheutua vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua luonnontilaisen lähteen vaarantumista. Lähteen, sen ympäristön ja niihin vaikuttavan pohjavesisysteemin tilan olisi tullut olla huolellisesti tutkittuna jo ennen kuin pohjaveden pumppaus jopa yli 1 000 m3/d:n teholla oli niihin vaikuttanut. Koevaiheen seurannalla olisi tullut selvittää pumppauksen lähtötilanteeseen nähden aiheuttama muutos.

Asiassa esitetyt selvitykset eivät ole olleet vesiasetuksen mukaisesti riittäviä. Ei edelleenkään ole varmuutta siitä, ettei vedenotto vaikuta lähteeseen. Lähdealueen geologisia olosuhteita ei ole selvitetty riittävästi. Orsivesikerroksen alapuolisen pohjavesikerroksen vaikutus orsivettä pidättävän maakerroksen hydrologiaan voi olla suuri. Kun maaperä on kyllästynyt pohjavedellä, orsivettä ei pääse imeytymään alapuolisiin maakerroksiin. Tällöin orsivesi purkautuu kyllästyneen kerroksen päälle lähteeseen. Vedenoton aiheuttama pohjavesimuodostuman pinnan aleneminen taas voi aiheuttaa yläpuolisen orsivesikerroksen kuivumista. Luontoselvityksessä 24.11.2013 mainittu havainto lähdealueen yläreunojen tihkupintojen kuivumisesta voi viitata tällaiseen vaikutukseen. Kun orsivesikerrosta ja varsinaista pohjavesikerrosta lähdealueella erottavat heikosti vettä johtavat maakerrokset, muutokset eivät välttämättä ole kovin nopeita. Orsivesikerrosta ja pohjavesikerrosta ei tässä tapauksessa voida, etenkään ilman tarkempaa tutkimusta, pitää toisistaan hydraulisesti riippumattomina.

Vedenotto kaivosta K4 voi vaarantaa Hopun lähdealueen luonnontilaa. ELY-keskus on sittemmin uudelleen kehottanut Ikaalisten Vesi Oy:tä keskeyttämään vedenoton kaivosta.

Ikaalisten Vesi Oy on vastaselityksessään esittänyt ELY-keskuksen vastineen johdosta muun ohella seuraavaa:

Vedenoton vaikutukset Hopun lähteeseen on arvioitu vedenottamoa koskevaa lainvoimaista vesioikeuden lupaa myönnettäessä. Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin tuolloin antaman lausunnon mukaan vedenotto ei vaikuta mainittuun orsivesilähteeseen eikä siinä sijaitseviin lähdekaivoihin. Yhtiölle myönnetty vedenottolupa on tilakohtainen, ja uusin kaivo K4 sijaitsee lupapäätöksessä mainitulla yhtiön omistamalla kiinteistöllä.

Yhtiö oli ennen kaivon K4 rakentamista ja koepumppauksen aloittamista yhteydessä Pirkanmaan ELY-keskukseen. ELY-keskus korosti pitkäaikaisen koepumppauksen tarpeellisuutta ilman, että olisi maininnut lähteen vaarantumisesta, lähteellä olevista luontoarvoista tai lisäselvitysten tarpeesta. Yhtiöllä ei siten ollut syytä eikä velvollisuutta ennen koepumppauksen aloittamista tehdä lähdettä koskevia selvityksiä.

Kuten yhtiö on valituksessaan tutkijoilla teettämänsä selvityksen perusteella esittänyt, lähteen kuivuminen ei johdu yhtiön vedenotosta. Selvityksessä esitetyt päätelmät perustuvat maastoaineistoon ja ovat luotettavia.

Orsivesikerroksen määritelmään kuuluu, että orsivesikerroksen alapuolella oleva vedellä kyllästymätön vyöhyke katkaisee hydraulisen yhteyden eli virtauksen varsinaiseen pohjavesikerrokseen. Orsivesikerroksen "valumisen" varsinaiseen pohjavesikerrokseen estää heikosti vettä johtava tai vettä läpäisemätön kerros, jonka päälle orsivesiesiintymä muodostuu. Jos pohjavesikerroksen ja orsivesiesiintymän välinen maaperä on veden kyllästämä, ovat esiintymät hydraulisessa yhteydessä keskenään ja kysymys on eripaineisista pohjavesiesiintymistä. Paineenvaihtelut välittyvät kerroksesta toiseen, eli vedenoton aiheuttama pohjaveden pinnankorkeuden aleneminen ilmenisi myös orsivesikerroksessa. Näin ei ole Hopun lähteen alueella tapahtunut. Lähteen ja kaivon K4 läheisyydessä tehdyissä maaperätutkimuksissa havaittiin orsivesikerros, sen alapuolella kuiva maakerros ja alimpana varsinainen pohjavesikerros.

Yli viiden vuoden ajalta olevat seurantatulokset osoittavat, ettei Hopun lähteen yläpuolella oleva orsivesikerros ole hydraulisessa yhteydessä pohjavesikerrokseen. Näin ollen pohjavesiesiintymään kohdistuva vedenotto ei vaikuta orsivesikerrokseen eikä Hopun orsivesilähteen virtaamiin. Sen sijaan ojitus on kohdistunut orsivesikerrokseen selittäen osittain lähteen reuna-alueiden kuivumisen.

Yhtiö on uudistanut vaatimuksensa hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta ja aluehallintoviraston päätöksen voimaan saattamisesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätös 13.11.2013 nro 91/2013/2 saatetaan voimaan siten muutettuna, että päätöksen mukaiseen lupaan lisätään lupamääräys 6 a ja lu­pa muutetaan määräaikaiseksi uudella lupamääräyksellä 12. Uudet lupamääräykset 6 a ja 12 kuuluvat seuraavasti:

"6 a. Luvan saajan tulee selvittää, mistä ja miten laajalta alueelta Hopun lähteikkö saa vetensä sekä miten lähteikkö purkaa vettä, ja lähteikön vesitaseeseen vaikuttavat eri tekijät. Selvitys on toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle kuuden kuukauden kuluessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Jos selvityksen perusteella tai muutoin havaitaan, että veden ottaminen kaivosta K4 vaarantaa Hopun lähteikön luonnontilaa vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, vedenotto kaivosta K4 on välittömästi keskeytettävä eikä sitä saa jatkaa, ellei siihen ole saatu vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta."

"12. Lupa on voimassa 31.12.2021 saakka.

Jos luvan saajan on tarkoitus jatkaa pohjaveden ottamista kaivosta K4 vielä vuoden 2021 jälkeen, uusi pohjaveden ottamista kaivosta K4 koskeva lupahakemus on pantava vireille aluehallintovirastossa viimeistään 31.10.2020. Jos hakemus pannaan vireille määräajassa, tämä lupa on voimassa siihen saakka, kun uuden hakemuksen perusteella annettu päätös on saanut lainvoiman."

Perustelut

Lähtökohta ja ratkaistava kysymys

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Ikaalisten Vesi Oy:lle myöntämän luvan mukaan yhtiö saa ottaa pohjavettä Vatulanharjun pohjavesialueelta Ikaalisissa lupapäätöksessä mainittua tarkoitusta varten alueella entuudestaan olleiden kolmen kaivon lisäksi neljännestä kaivosta. Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään naapurikiinteistön omistajan sekä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksista kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan aluehallintovirasto ei ole arvioinut, mikä merkitys neljännen kaivon läheisyydessä sijaitsevan lähteen luonnonarvoilla on vedenottoluvan edellytysten kannalta.

Ikaalisten Vesi Oy:n valituksesta on ratkaistava, onko asia tullut palauttaa aluehallintoviraston käsiteltäväksi hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaisella edellä mainitulla perusteella.

Sovelletut säännökset

Asiassa sovellettavan vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos lain 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Mainitun vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Saatu selvitys

Ikaalisten Vesi Oy vastaa veden hankinnasta ja jakelusta Ikaalisten kaupungissa. Yhtiöllä on Vatulanharjun pohjavesialueella Ikaalisissa kaivot K1, K2 ja K3 (Vatulan vedenottamo), joista Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen 28.3.1990 nro 23/1990/2 perusteella otettavan pohjaveden määrä saa olla yhteensä enintään 2 800 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään 12.4.2006 nro 50/2006/3 muuttanut vesioikeuden päätöstä niin, että pohjavettä saadaan ottaa yhdyskunnan vedensaannin turvaamiseksi Ikaalisten lisäksi Vammalan kaupungissa ja Hämeenkyrön kunnassa.

Ikaalisten Vesi Oy on hakenut edellä mainittuihin päätöksiin perustuvan vedenottoluvan muuttamista niin, että Vatulanharjun pohjavesialueelta saadaan ottaa pohjavettä uudesta, neljännestä kaivosta. Yhtiö on esittänyt muun ohella, että Vatulan vedenottamon antoisuus on alentunut erityisesti kuivina aikoina eikä ottamosta ole saatu luvan mukaista määrää vettä. Vedenotto kaivoista K1 ja K2 on jouduttu keskeyttämään pohjavedenpinnan laskettua kaivojen siiviläputken yläreunan alapuolelle, ja vedenotto on sen vuoksi jäänyt kaivon K3 varaan. Kaivosta K3 saatavissa olevan veden määrä on 1 000–1 500 m3/d. Tutkimusten perusteella Vatulanharjun pohjavesialueelle, noin 1,1 kilometrin päähän kaivosta K3, on rakennettu kaivo K4.

Jotta vettä voidaan toimittaa laajemmalle alueelle sekä kuntaliitosten takia yhtiö on pyytänyt luvan muuttamista myös niin, että Ikaalisten lisäksi vettä saadaan toimittaa Ikaalisten vesiverkkoon yhteydessä oleviin lähikuntiin vedentoimitussopimusten mukaisesti.

Koepumppaus kaivosta K4 aloitettiin 18.11.2009, ja sitä jatkettiin kahden vuoden ajan. Pohjaveden pinnankorkeudet kaivon vaikutusalueelle sijoitetuissa havaintoputkissa laskivat koepumppauksen aikana 2,2–2,6 metriä. Kaivon K3 tuotto oli koepumppauksen aikana keskimäärin noin 900 m3/d ja kaivon K4 tuotto 1 200 m3/d. Kaivojen antoisuutta vähentävät alueella olevat poikkeuksellisen laaja-alaiset orsivesiesiintymät. Orsiveden ja varsinaisen pohjaveden välissä on havaittu useita metrejä paksu vedellä kyllästymätön hiekkakerros. Orsiveden pinnankorkeuden vaihtelu koepumppauksen aikana oli enimmillään 72 senttimetriä, ja vaihtelun on arvioitu johtuneen sääoloista eikä koepumppauksesta.

Kaivon K4 jatkuvaksi antoisuudeksi sadannan ollessa normaali on tutkimusten perusteella arvioitu 1 200 m3/d. Veden laatu kaivossa oli koepumppauksen aikana hyvä. Vedenotto kaivosta K4 jonkin verran vähentää kaivosta K3 jatkuvasti saatavan veden määrää siten, että se on enimmillään arviolta noin 1 000 m3/d. Koepumppausten perusteella arvioiden kaivoista K3 ja K4 voidaan hetkittäin ottaa edellä mainittua enemmän vettä, kummankaan osalta kuitenkaan ylittämättä otettavan veden enimmäismäärää 1 500 m3/d.

Hopun lähteikkö sijaitsee noin 150 metriä kaivosta K4 itään. Lähteikön pääallas on kooltaan lähes 10 aaria. Pirkanmaan ympäristökeskuksen vuonna 2005 tekemässä inventoinnissa Hopun lähteikkö on todettu inventointialueen näyttävimmäksi kohteeksi. Se on runsasvetinen, ja sillä on valtakunnallista merkitystä. Virtaama Hopun lähteessä on inventoinnin mukaan arviolta noin 2 000 m3/d. Luvan hakijan vuonna 2013 teettämässä kartoituksessa todettiin, että Hopun lähteikkö ei pohjaeläin- ja sammallajistonsa puolesta eroa luonnontilaisesta ja että se on merkittävä lähdelajien elinympäristö huolimatta alueella tapahtuneesta vedenotosta, ojituksesta ja muusta maankäytöstä.

Kaivosta K4 on vuodesta 2009 alkaen otettu pohjavettä noin 1000 m3/d. Pohjaveden pinta kaivon läheisyydessä on vuosina 2009–2012 laskenut noin 2,5 metriä, tasolta 102 tasolle 99.5 m mpy. Orsivesikerroksessa vedenpinta on pysynyt tason 108 m mpy yläpuolella. Selvitysten perusteella on arvioitu, että Hopun lähteikköön purkautuva vesi on orsivettä eikä vedenotto kaivosta K4 sanottavasti vaikuta noin 150 metrin päässä siitä sijaitsevaan Hopun lähteikköön.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Ikaalisten Vesi Oy:llä on lainvoimainen lupa pohjaveden ottamiseen Vatulanharjun pohjavesialueelta kaivoista K1, K2 ja K3 yhteensä enintään 2 800 m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Alueelta on saanut ottaa pohjavettä yhdyskunnan vedensaannin turvaamiseksi Ikaalisten lisäksi Sastamalassa (entinen Vammala) ja Hämeenkyrössä. Mainituista kolmesta kaivosta muodostuvan Vatulan vedenottamon antoisuuden sittemmin alennuttua siitä ei ole saatu luvan mukaista määrää vettä ja vedenotto kaivoista K1 ja K2 on jouduttu pohjavedenpinnan laskemisen vuoksi keskeyttämään. Jäljelle jääneestä kaivosta K3 saatavissa olevan veden määrä on 1 000–1 500 m3/d.

Yhtiö on hakenut lupaa pohjaveden ottamiseen samalle pohjavesialueelle, runsaan kilometrin päähän kaivoista K1, K2 ja K3 rakennetusta neljännestä kaivosta. Uuden kaivon K4 jatkuvaksi antoisuudeksi on arvioitu 1 200 m3/d. Kaivosta K4 koepumppauksessa saatu vesi on hyvälaatuista. Vedenotto kaivosta K4 vähentää kaivosta K3 saatavan veden määrää arviolta noin 1 000 m3/d:iin. Kaivoista K3 ja K4 voidaan hetkittäin ottaa vettä edellä mainittua enemmän, kuitenkin enintään 1 500 m3/d kummastakin.

Vatulan ottamosta otettavan pohjaveden enimmäismäärään 2 800 m3/d ei ole haettu muutosta.

Noin 150 metrin päässä kaivosta K4 sijaitsee Hopun lähteikkö. Lähteikössä olevista kahdesta talousvesikaivosta, joista toinen on käytössä, ja lähteikön eteläosaan vaikuttaneesta ojituksesta ja muusta maankäytöstä huolimatta lähteikkö on todettu edelleen luonnontilaisen kaltaiseksi. Kaivosta K4 vuosina 2009–2011 toteutettu koepumppaus ja kaivosta sittemmin jatkettu vedenotto eivät ole vaikuttaneet pinnankorkeuksiin lähteikössä eivätkä sen ja kaivon K4 välissä sijaitsevassa orsivesiesiintymässä. Orsivesikerroksen ja varsinaisen pohjavesikerroksen välissä on havaittu useita metrejä paksu vedellä kyllästymätön maakerros. Mainittujen seikkojen perusteella orsi- ja pohjavesikerroksen hydrologinen yhteys toisiinsa voidaan todeta heikoksi, eikä uusi koepumppaus ole tarpeellinen.

Kun otetaan huomioon kaivon K4 vähäinen etäisyys Hopun lähteiköstä, toistaiseksi saadun edellä viitatun selvityksen perusteella ei kuitenkaan voida riittävällä varmuudella sulkea pois mahdollisuutta, että pohjaveden ottaminen kaivosta vaarantaa lähteikön luonnontilaa. Aluehallintoviraston päätöksen mukainen pohjaveden ottaminen kaivosta K4 voi näin ollen merkitä sellaista vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua muutosta, jota ei ilman saman pykälän 2 momentin mukaista poikkeusta saa aiheuttaa.

Luvan hakija on arvioinut, että Hopun lähteikköön purkautuva vesi on orsivettä ja että pohjavedenotto kaivosta K4 ei sanottavasti vaikuta lähteikköön. Hakemusasiakirjat eivät kuitenkaan sisällä vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:n soveltamiseksi tarpeellista selvitystä siitä, mistä ja miten laajalta alueelta Hopun lähteikkö saa vetensä ja miten lähteikkö purkaa vettä eri tilanteissa. Tuota selvitystä ei ole hakijalta asian käsittelyn myöhemmissäkään vaiheissa edellytetty tai muutoin hankittu. Kysymys mainitun pykälän mukaisen poikkeuksen tarpeesta olisi ollut tutkittava viran puolesta lupamenettelyn yhteydessä. Jos poikkeus on tarpeen, mutta sitä ei ole, lupaa ei luonnontilaa vaarantavaan toimenpiteeseen voida myöntää.

Näillä perusteilla asia olisi palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon kysymyksessä olevan, kaivosta K4 suoritetun pohjaveden ottamisen vaikutuksista Hopun lähteikköön tähän mennessä saatu edellä mainittu selvitys, lainvoimaisen luvan perusteella tapahtuneen Vatulan vedenottamon hyödyntämisen vaikeutuminen, luvan mukaisen vedenoton tarpeellisuus yhdyskuntien vedensaannin turvaamiseksi laajalla alueella sekä aluehallintoviraston päätökseen nyt lisättävät lupamääräykset 6 a ja 12, asian palauttaminen aluehallintovirastolle lähteikön suojeluun liittyvillä perusteilla ei ole tarpeellista.

Koska tehtyjen selvitysten perusteella ei ole riittävästi arvioitavissa, vaarantaako vedenotto kaivosta K4 Hopun lähteikön luonnontilaa, on tarpeen määrätä, että jos vedenoton havaitaan vaarantavan lähteikön luonnontilaa, vedenottoa kaivosta K4 ei saa jatkaa, ellei luvan saaja ole saanut vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta.

Näissä oloissa Hopun lähteikön luonnontilan säilymiseen liittyvän edellä mainitun epävarmuuden vuoksi lupa vedenottoon kaivosta K4 on myönnettävissä vain määräaikaisena. Mainittu epävarmuus huomioon ottaen määräaika on asetettava lupamääräyksen 12 mukaisesti päättymään 31.12.2021.

Mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja aluehallintoviraston päätös saatettava voimaan edellä ratkaisuosasta ilmenevin tavoin muutettuna.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Harri Koivusalo. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 23.5.2016