Muu päätös 2315/2016

Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus (poliisilaitoksen tositeaineisto)

Antopäivä: 25.5.2016
Taltionumero: 2315
Diaarinumero: 2704/1/15

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja

Helsingin poliisilaitos

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 24.7.2015 nro 15/0584/5

Asian aikaisempi käsittely

Toimittaja Johanna Mattinen on tutustuttuaan 11.12.2013 Helsingin poliisilaitoksen kirjanpitoon huumerikosyksikköä ja paljastavan rikostutkinnan toimintayksikköä koskevilta osin pyytänyt saada käyttöönsä kirjanpidosta ilmeneviin tapahtumiin liittyvän pyynnössä tarkemmin yksilöidyn tositeaineiston vuosilta 2006–2012.

Helsingin poliisilaitos on päätöksellään 13.1.2014 luovuttanut osan tositteista kokonaan tai osittain, mutta hylännyt pyynnön muutoin vuosia 2008–2012 koskevien tositteiden osalta. Päätöksen mukaan tämä tositeaineisto on salassa pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohtien tai pelkästään 5 kohdan nojalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on Johanna Mattisen Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä tekemän valituksen johdosta antamallaan valituksenalaisella päätöksellä velvoittanut poliisilaitoksen luovuttamaan valittajalle tiedon tositteista numerot 4248, 10427, 4679, 6107, 10428, 10430, 10429, 10431, 10432, 10517, 16322 (joka on sama kuin tositenumero 280), 5267, 9396, 14942, 2380, 12095, 3005 ja 7234, oikeastaan 7324. Muilta osin eli tositteiden 214, 11085 ja 11101 osalta hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Tosite numero 152 on annettava siten peiteltynä, että laskun sivulla 1 oleva tuotteiden koodi- ja nimikeluettelo peitetään.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettuja oikeusohjeita

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.

Julkisuuslain 17 §:n 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, 3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan; (13.5.2011/458) sekä 5) poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä.

Valituksenalaisen päätöksen perusteleminen

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Valituksenalaisen päätöksen mukaan asiakirjojen salassapito on perustunut sekä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohtaan että saman momentin 5 kohtaan, mutta päätöstä ei ole perusteltu muutoin kuin vain ilmoittamalla kyseiset lainkohdat. Hallinto-oikeus toteaa, ettei pelkkien lainkohtien ilmoittaminen täytä hallintolaissa asetettua velvoitetta päätöksen perustelemisesta.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valittaja on pyyntönsä mukaisesti saanut tutustua kysymyksessä olevaan kirjanpitoon ja se, että valittaja on saanut vastata poliisilaitoksen lausunnossa esitettyyn päätöksen perusteluun, asiaa ei ole syytä palauttaa poliisilaitokselle asianmukaisten perustelujen esittämistä varten.

Helsingin poliisilaitos perustelee valituksesta antamassaan lausunnossa asiakirjojen salassapitoa ainoastaan sillä, että niistä yksin tai yhdessä muiden tositteiden kanssa paljastuu tietoja poliisin taktisista tai teknisistä menetelmistä. Tästä salassapitoperusteesta säädetään julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Koska valituksenalaisesta päätöksestä tai edes valitukseen annetusta lausunnosta ei ilmene, mitä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia pyydettyjen asiakirjojen julkisuudella olisi, hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty perusteita, joilla mitkään valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetut asiakirjat olisi voitu pitää salassa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuilla perusteilla. Näin ollen hallinto-oikeus on arvioinut ainoastaan, onko asiassa ollut perusteita salata valituksenalaisessa päätöksessä mainitut asiakirjat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetyillä perusteilla.

Perustelut siltä osin kuin päätös on kumottu

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan osalta muun ohella, että poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevat tiedot olisivat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen turvallisuuden ylläpitämistä. Vahinkoedellytyslauseke merkitsee olettamaa asiakirjojen julkisuudesta. Poliisi ei voi hoitaa yleisen turvallisuuden varmistamiseen ja rikollisuuden estämiseen liittyviä tehtäviään, jos sen suunnitelmat varautumisesta erilaisiin tilanteisiin sekä toiminnassa noudatettavat tekniset ja taktiset menetelmät olisivat yksityiskohtiaan myöten julkisuuden piirissä. Julkisuus mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ammattirikolliset voisivat selvittää ennakolta keinot vaikeuttaa tai estää poliisin toimintaa.

Hallinto-oikeus on tutustunut tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin.

Valittaja on saanut tutustua Helsingin poliisilaitoksen kirjanpitoon. Kirjanpidosta ilmenee valituksessa tarkoitettujen tositteiden osalta, kenelle kirjanpitoa vastaavan tositteen mukainen meno- tai hyvityslasku on maksettu, mikä on maksun aihe ja kuinka suuresta maksusta on kysymys. Vastaavat tiedot ilmenevät valituksenalaisella päätöksellä salatuista tositteina kirjanpitoon liitetyistä laskuista. Näiden tietojen lisäksi laskuissa on ainoastaan laskuille tyypillisiä eräpäivä- ja viitenumerotietoja. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoo, että on ilmeistä, ettei tiedon antaminen varsinaisista tositteista vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista eikä asiakirjojen antaminen myöskään vaaranna poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen poliisilaitoksen päätös on tältä osin kumottava ja muutoksenhakijalle on annettava tieto hänen pyytämistään asiakirjoista.

Perustelut siltä osin kuin valitus on hylätty

Tositteiden 214, 11085 ja 11101 osalta hallinto-oikeus katsoo, että niistä ilmenee julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja operatiivista toimintaa koskevia tietoja ja että tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Sama koskee tositteen 152 ensimmäiselle sivulle kirjattua tuotekoodi- ja nimikeluetteloa. Muilta kuin tuotekoodi- ja nimikeluettelon osalta tositetta 152 koskevaa laskua ei ole perusteita salata.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Taina Pyysaari, joka on myös esitellyt asian, ja Elena Feldman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin poliisilaitos on velvoitettu luovuttamaan tieto tositteista 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005, 7324 ja 12905, oikeastaan 12095.

Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisu on mainittujen tositteiden osalta virheellinen. Tositteen 12095 osalta ratkaisu ei ole yhteneväinen tositteita 214, 11085 ja 11101 koskevien ratkaisujen kanssa.

Hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa käsitykseen siitä, että päätöksellä salatuista laskuista ilmenevät vastaavat tiedot kuin siitä kirjanpidosta, johon Mattinen on saanut tutustua. Hän on kuitenkin tutustunut ainoastaan poliisilaitoksen pääkirjaan huumerikosyksikköä koskevilta osin. Pääkirjasta ei ilmene laskuissa yksilöityjä tuotteita.

Tositteet liittyvät poliisilaitoksen rikostiedusteluun ja sitä tukevaan toimintaan tarkoitettuihin tiedusteluteknisten välineiden ja tiedustelutekniikkaa tukevien laitteistojen hankintoihin. Laskutositteista sellaisenaan tai niistä ilmeneviä tietoja muihin vastaaviin poliisilaitoksen kirjanpidosta ilmeneviin tositteisiin yhdistelemällä on mahdollista saada tietoja poliisin käyttämistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Asiaan perehtyneelle henkilölle ne paljastavat muun muassa poliisin käyttämien välineiden mallit, määrät, käyttötarkoituksen ja teknologian.

Huomioon ottaen tositteiden liittymisen edellä todettuihin käyttökohteisiin niiden antaminen voisi vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiakirjat ovat siten salassa pidettäviä.

Johanna Mattinen on selityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Trevoc Oy:öön liittyvien kuittien salaamisessa ei voida vedota poliisin teknisten tai taktisten menetelmien suojaamiseen, koska Helsingin poliisilaitos on ilmoittanut luopuneensa Trevoc-seurantalaitteiden käytöstä. Poliisin jo käytöstä poistetut taktiset tai tekniset menetelmät eivät ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan suojaamia. Käytöstä poistetut menetelmät eivät ole enää rikostutkintaa eivätkä ne voi kuulua (nykyisen) poliisitoiminnan piiriin. Julkisuuslaki ja sen esityöt viittaavat ainoastaan poliisin nykyiseen toimintaan.

Mikäli kuittien kuitenkin katsotaan kuuluvan nykyisen poliisitoiminnan piiriin, poliisilaitoksen selitys siitä, että ne paljastaisivat poliisin taktisia tai teknisiä menetelmiä, ei ole uskottava. Poliisin Mattiselle/Iltalehdelle luovuttamat muut kuitit laitehankinnoista sisältävät normaaleja kauppakuitteihin sisältyviä tietoja, esimerkiksi tiedot ostetuista tuotteista, maksetusta hinnasta, oston päivämäärästä ja myyjästä. Voitaneen olettaa, että Trevoc Oy:n kuitit sisältävät samankaltaisia tietoja. Nämä tiedot eivät paljasta poliisin menetelmiä.

Trevoc Oy ja siihen liittyvät kuitit ovat olleet rikostutkinnan alaisena, mutta tutkinta on jo päättynyt. Poliisi ei voi julkisuuslain mukaan salata tietoja rikostutkinnan valmistuttua.

Helsingin poliisilaitos on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tositteet liittyvät poliisilaitoksen rikostiedusteluun ja sitä tukevaan toimintaan tarkoitettuihin tiedusteluteknisten välineiden ja tiedustelutekniikkaa tukevien laitteistojen hankintoihin. Näihin käyttötarkoituksiin liittyvien hankintojen tositeaineiston salassapitotarve ei poistu laitteiden uudistamisen tai käytöstä poistamisen myötä, koska nämä seikat eivät vaikuta siihen, että itse tiedonhankintamenetelmä poistuisi poliisin keinovalikoimasta. Asiakirjoista saatavat tiedot paljastaisivat myös edelleen olennaista tietoa siitä, missä laajuudessa poliisilla on mahdollisuus käyttää määrättyjä tiedonhankintamenetelmiä.

Julkisuuslain esitöissä (HE 30/1998 vp) on todettu, että poliisi ei voi hoitaa yleisen turvallisuuden varmistamiseen ja rikollisuuden estämiseen liittyviä tehtäviään, jos sen suunnitelmat varautumisesta erilaisiin tilanteisiin sekä toiminnassa noudatettavat tekniset ja taktiset menetelmät olisivat yksityiskohtiaan myöten julkisuuden piirissä. Julkisuus mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ammattirikolliset voisivat selvittää ennakolta keinot vaikeuttaa tai estää poliisin toimintaa.

Lisäksi poliisilaitos toteaa, ettei tosite 12095 ole relevantti nyt puheena olevassa asiassa, koska se ei liity Trevoc Oy:öön.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt poliisilaitoksen vastaselityksen tiedoksi Mattiselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Helsingin poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan siltä osin kuin kysymys on tositteista 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 ilmenevistä hankittujen laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevista tiedoista sekä siltä osin kuin kysymys on tositteesta 12095.

Muilta osin eli tositteiden 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 muun sisällön osalta poliisilaitoksen valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on mainitun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

(- - -)

5) poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä;

(- - -)

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohta

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohta on se, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätösten lainmukaisuus tulee ratkaistavaksi niiden olosuhteiden valossa, jotka vallitsivat poliisilaitoksen antaessa päätöksensä Johanna Mattisen asiakirjapyyntöön eli 13.1.2014. Arvioitavaksi ei siten tule, onko asiakirjojen julkisuusasema myöhemmin mahdollisesti muuttunut tuon ajankohdan tilanteeseen verrattuna.

Korkein hallinto-oikeus arvioi edellä mainittujen päätösten lainmukaisuutta ainoastaan niiden tositteiden osalta, joihin Helsingin poliisilaitoksen valitus kohdistuu.

Korkein hallinto-oikeus on tutustunut valituksessa tarkoitettuun tositeaineistoon.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että Helsingin poliisilaitoksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tarkoitetut tositteet 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005, 7324 ja 12095 eivät ole salassa pidettäviä. Poliisilaitos on valituksessaan katsonut tositteiden olevan salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

Valituksessa tarkoitettu tositeaineisto eli kirjanpitotositteet ja niihin liittyvät laskut koskevat tositetta 12095 lukuun ottamatta eräitä Helsingin poliisilaitoksen Trevoc Oy:ltä tekemiä laite- ja tarvikehankintoja. Asiakirjat sisältävät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja poliisin teknisistä menetelmistä.

Aineistoon tutustumisen perusteella voidaan arvioida, että tiedon antaminen tositeaineistosta ilmenevistä laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevista tiedoista vaarantaisi laitteiden ja tarvikkeiden käyttötarkoitus huomioon ottaen edellä mainitun lainkohdan vahinkoedellytyslausekkeessa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että poliisilaitos olisi luopunut Trevoc Oy:ltä hankkimiensa laitteiden ja tarvikkeiden käyttämisestä vielä asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä. Mainitut tiedot ovat siten olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Mattisella ei siten ole oikeutta saada tietoa tositteista 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 edellä tarkoitetuilta osin.

Aineistoon tutustumisen perusteella voidaan toisaalta havaita, että tositteet 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 sisältävät muilta osin tavanomaisia ja tyypillisiä laskutus- ja maksutietoja. Tähän nähden tiedon antaminen tositteista ei näiltä osin vaaranna lainkohdan vahinkoedellytyslausekkeessa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Mainittujen tositteiden ei siten asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä voida katsoa olleen salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella muilta kuin laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevien tietojen osalta. Mattisella on oikeus saada tieto tositteista julkisilta osiltaan.

Valituksessa tarkoitettu tosite 12095 käsittää erään kuluveloituslomakkeen sekä siihen liittyvän käteisnostokuitteja ja laskuja koskevan aineiston. Tosite koskee eräistä esitutkinnoista aiheutuneita kuluja eli on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu poliisin taktisia menetelmiä koskevia tietoja sisältävä asiakirja.

Tositteeseen tutustumisen perusteella voidaan arvioida, että siitä ilmenee niin yksityiskohtaisia tietoja poliisin taktisten menetelmien käyttämisestä, että tiedon antaminen niistä vaarantaisi edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Mainittu tosite on siten ollut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella salassa pidettävä. Mattisella ei siten ole oikeutta saada tietoa tästä tositteesta, jota hänen Trevoc Oy:öön liittyviä tositteita koskeva valituksensa hallinto-oikeudelle ei edes ole koskenut, toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut.

Edellä lausutun perusteella Helsingin poliisilaitoksen valitus on ratkaistava edeltä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

 
Julkaistu 25.5.2016