Muu päätös 2595/2016

Rakennussuojeluasiaa koskevat valitukset (Martinniemi, Oulu)

Antopäivä: 14.6.2016
Taltionumero: 2595
Diaarinumero: 838/1/15 ja 959/1/15

Asia Rakennussuojeluasiaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Martinniemen kyläyhdistys ry

2. Haukipudas-seura ry

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 13.2.2015 nro YM4/531/2013

Asian aikaisempi käsittely

Haukipudas-seura ry on tehnyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 1.12.2011 esityksen Martinniemen sahan Laitakarin voimalan, sen savupiipun ja lähiympäristön suojelusta rakennusperintölain nojalla. Esityksen kohde sijaitsee Oulun kaupungin (31.12.2012 saakka Haukiputaan kunnan) Haukiputaan kylässä tilalla Laitakari (kiinteistötunnus 564-410-1-223). Kohteen omistaa UPM-Kymmene Oyj. Haukipudas-seura ry on tehnyt esityksen Martinniemen kyläyhdistys ry:n aloitteesta.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on päätöksellään 28.5.2013 (POPELY/926/07.01/2011) rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 9 §:n nojalla jättänyt suojelematta Martinniemen sahan voimalaitosrakennuksen ja määrännyt suojeltavaksi Martinniemen sahan voimalaitoksen savupiipun perustusrakenteineen mukaan lukien osa savukäytävää. Suojeltavan kohteen ELY-keskus on osoittanut päätökseen liitetyillä kartoilla ja asemapiirroksella. Suojelukohteen rajaus savukäytävän osalta on lisäksi osoitettu päätöksen liitteenä olevassa valokuvassa. ELY-keskus antanut seuraavat suojelumääräykset:

1. Voimalaitoksen savupiippua ja osaa sen savukäytävästä ei saa purkaa.

2. Voimalaitoksen savupiippua perustusrakenteineen tulee ylläpitää siten, että sen kulttuurihistorialliset arvot ja asema ympäristössään säilyy.

3. Savupiipun savukäytävään tulee jättää suljettava huoltoaukko. Muilta osin savukäytävän purkutöissä jäävät aukot tulee sulkea suojelukohteeseen sopivalla tavalla.

4. Korjaustöiden tulee perustua riittäviin tietoihin rakennelman kunnosta ja rakennustekniikasta. Korjaustyöt tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että ne ovat rakennelman ominaisuuksiin ja erityispiirteisiin sopivia. Piipun tuuletuksesta tulee huolehtia.

5. Muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta.

ELY-keskuksen päätöksessä on lausuttu perusteluina tältä osin seuraavaa:

Yleistä

Rakennusperintölain 8 § 1 momentin mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Lainkohdan mukaan merkittävyyden arvioinnissa perusteena ovat harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus ja historiallinen kerroksisuus.

Museoviraston lausunnon mukaan kohteen olemassa olevista rakennushistoriallista piirteistä ilmenee sen käyttötarkoitus sähköntuotannoltaan huomattavana höyryvoimalaitoksena sekä verrattain hyvin kohteen alkuperäinen rakennustapa ja arkkitehtuuri, jotka yhdistävät sen aikakautensa teollisuusrakentamiseen ja eritoten 1920-luvulta 1950-luvulle perustetuille paperin ja massan valmistuslaitoksille ominaiseen tiili- ja betonirakentamiseen (alkuperäisyys). Kohteen erityiset ympäristöarvot perustuvat voimalaitossavupiipun havaittavuuteen maamerkkinä, joka kertoo paikallisyhteisöä yhdistäneestä työstä ja teollisuudenalasta (historiallinen todistusvoimaisuus).

Kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden merkittävyys

Martinniemen sahan valtakunnallisesti merkittävän alueen rajaus on tarkentunut Martinniemen osayleiskaavassa, jossa voimalaitos ja savupiippu muodostavat Laitakarin saareen erillisen, mantereella sijaitsevista rakennuksista irrallaan olevan alueen. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan mantereella sijaitsevat sahan rakennukset muodostavat edelleen yhtenäisen kokonaisuuden, mutta voimalaitoksen ja savupiipun merkitys osana valtakunnallisesti arvokasta kokonaisuutta on vähentynyt Laitakarissa sijanneiden rakennusten purkamisen myötä.

Voimalaitosrakennuksen kulttuurihistoriallinen merkittävyys

Museoviraston lausunnon perusteella voimalaitoksen kulttuurihistoriallinen merkittävyys perustuu sen alkuperäisyyteen. Voimalaitosrakennus on sisätiloiltaan useassa tasossa ja siellä sijaitsee suurikokoisia teknisiä laitteita. Rakennuksen kunnostaminen uuteen käyttötarkoitukseen olisi käytännössä hyvin vaikeaa ja vaatisi merkittäviä kustannuksia. Rakennuksen syrjäinen sijainti ja maastokäynnillä 11.5.2012 todettu kunto eivät myöskään tue sen säilyttämistä suojelun keinoin.

ELY-keskus katsoo, että voimalaitosrakennus täyttää rakennusperintölain 8 §:n suojelulle asettamat edellytykset, mutta sen suojelulle ei ole riittäviä perusteita.

Voimalaitoksen savupiipun kulttuurihistoriallinen merkittävyys

Voimalaitoksen savupiipusta on tullut tärkeä maamerkki ja symboli Martinniemen kyläyhteisölle. Käytöstä poistuneenakin se kertoo saha-alueen toiminnasta ja sillä on tavanomaista enemmän lain tarkoittamaa historiallista todistusvoimaisuutta. Savupiipun näkyvyys maisemassa lisää sen merkitystä ja liittää sen visuaalisesti mantereella sijaitseviin kohteisiin huolimatta välimatkasta. Savupiippua voidaan edelleen pitää tärkeänä osana valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä.

Savupiipun kunnostamisesta on Haukiputaan kunta tehnyt 1.11.2007 selvityksen, jonka mukaan piipun kunnostamiskustannukset olisivat noin 120 000 euroa, minkä lisäksi sen ylläpito aiheuttaisi muutaman tuhannen euron vuosittaiset huoltokustannukset. Selvityksestä ei käy ilmi, mitä toimenpiteitä kunnostaminen ja huolto sisältävät. Selvitys on yli viisi vuotta vanha ja yleispiirteinen, mutta sen ja 11.5.2012 tehdyn maastokäynnin perusteella ELY-keskus katsoo, että savupiipun säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset eivät ole kohtuuttomat ja savupiippu voidaan ottaa huomioon myös alueen tulevassa käytössä. Savupiipun ympäristöä ei ole päätöksessä määrätty suojeltavaksi, mikä mahdollistaa myös uudisrakentamisen savupiipun välittömään läheisyyteen. Savupiipun asema suhteessa ympäristöön tulee kuitenkin säilyttää suojelumääräyksen mukaisesti.

ELY-keskus katsoo, että voimalaitoksen savupiippu täyttää rakennusperintölain 8 §:n suojelulle asettamat edellytykset ja sen suojelulle rakennusperintölain perusteella on riittävät perusteet.

---

ELY-keskus on kirjeellään 29.5.2013 alistanut päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

UPM-Kymmene Oyj on valittanut ELY-keskuksen päätöksestä ympäristöministeriölle.

Ympäristöministeriön päätös

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt vahvistamatta ELY-keskuksen päätöksen. Päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettavat oikeusohjeet

Rakennusperintölain 2 §:n 1 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisessa asemakaava-alueen ulkopuolella sovelletaan rakennusperintölakia.

Saman lain 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemiseksi voidaan suojella muun muassa rakennelmia tai rakennuksen osaa.

Saman lain 4 §:n 3 momentin mukaan Museovirasto toimii asiantuntijana rakennusperinnön säilyttämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Saman lain 8 §:n 1 momentin mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennuksen merkittävyys arvioidaan seuraavilla perusteilla: harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus); historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys); aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus); alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys); merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); tai näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus).

Edellytykset suojelemiseksi rakennusperintölailla

Alueella ei ole asemakaavaa eikä asemakaavan käynnistäminen pelkästään rakennussuojelun ratkaisemiseksi ole Oulun kaupungin mukaan tarkoituksenmukaista. Näin ollen kohteen suojelun edellytyksiä arvioitaessa voidaan soveltaa rakennusperintölain 2 §:n 1 momentin mukaisesti rakennusperintölakia.

Esitetyn selvityksen perusteella Martinniemen sahan alue ja siihen kuuluva Laitakari muodostavat historiallisen, toiminnallisen ja maisemallisen kokonaisuuden. Martinniemen sahan Laitakarin voimalaitoksen savupiippu on oleellinen osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009). Valtakunnallinen merkittävyys ilmenee alkuperäisyyden ja ennen muuta historiallisen todistusvoimaisuuden vuoksi. Savupiippu täyttää siten rakennusperintölain 8 §:n 1 momentin sekä 2 momentin 4 ja 5 kohtien mukaiset suojelun edellytykset.

ELY-keskuksen päätöksen mukaan itse voimalaitosrakennusta ei suojella, pelkästään savupiippu ja osa savukäytävää. Museovirasto ei ole ottanut kantaa kohteen rajaamiseen, mutta on lausunnossaan korostanut kokonaisuuden suojelua.

Savupiipusta laadittu purkusuunnitelma (29.4.2003) on vanha ja siihen sisältyy vain yleispiirteinen kuntoarvio. Myös 1.11.2007 laadittu selvitys teollisuusalueen riskeistä ja käyttömahdollisuuksista on luonteeltaan hyvin yleispiirteinen eikä siinä esitettyjen päätelmien perusteita ole tuotu esille.

Kohteesta ei ole laadittu kuntoarviota tai -tutkimusta, jossa olisi otettu yksityiskohtaisesti kantaa rakenteiden kuntoon, niiden tämänhetkiseen tilaan ja välttämättömiin korjaustarpeisiin, että kohde täyttäisi MRL:n 166 §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset turvallisuuden kannalta. Kauan käyttämättä olleen savupiipun rapautuminen ja sen aiheuttamat turvallisuusriskit ovat kuitenkin ilmeisiä ja savupiipun kunnostamisen kustannukset suuria.

Johtopäätös

Esitetyn selvityksen perusteella kohteessa on rakennusperintölain 8 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä suojelemiselle. Sillä on valtakunnallista merkitystä alkuperäisyyden ja historiallisen todistusvoimaisuuden kannalta. Se on oleellinen osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Vaikka savupiippu sinänsä on kyseisen rakennetun ympäristön näkyvin osa, ei sen suojelemiselle alueen aiemman toiminnan irrallisena ja vailla käyttötarkoitusta olevana rakenteena ole perusteita. Lisäksi pitkään käyttämättä olleen savupiipun rapautumisesta aiheutuneet korjaustarpeet saattavat aiheuttaa omistajalle kohtuuttomia velvoitteita.

Ympäristöministeriö katsoo, että vaikka asiassa on monia savupiipun suojelua tukevia seikkoja, suojelu olisi kuitenkin tässä tapauksessa suojelun kokonaistavoitteiden kannalta riittämätön ja edellä kuvattujen seikkojen kokonaisharkinnan perusteella kohtuutonta. Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei asiassa ole tarpeen enemmälti lausua kohteen kunnosta ja korjauskustannuksista esitettyjen selvitysten riittävyydestä.

Ympäristöministeriö toteaa, että savupiipun ja voimalarakennuksen uutta käyttöä ja kohteen säilymisen edellytyksiä osana valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuutta on mahdollista tutkia alueen kaavoituksen yhteydessä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Martinniemen kyläyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että ympäristöministeriön päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan. Martinniemen sahan savupiippu on rakennusperintölain 8 §:n nojalla määrättävä suojeltavaksi.

2. Haukipudas-seura ry on valituksessaan vaatinut, että ympäristöministeriön päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan. Martinniemen sahan savupiippu on rakennusperintölain 8 §:n nojalla määrättävä suojeltavaksi.

Yhdistys on ilmoittanut, että sen perustelut valitukselle ilmenevät valituksen liitteenä olevasta Martinniemen kyläyhdistys ry:n valituksesta. Mainitussa valituksessa on muun ohella esitetty seuraavaa:

Ympäristöministeriön päätös on rakennusperintölain 8 §:n vastainen ja se tulee tämän vuoksi kumota.

Martinniemen sahan höyryvoimalaitos ja sen savupiippu ovat valmistuneet 1926–27 osana rakennettua puuhiomoa. Puuhiomorakennus on tuhoutunut vuonna 2011 tulipalossa ja rauniot on tämän jälkeen purettu.

Muistona sahaan kuuluneesta Laitakarin tehdasalueesta on enää huonokuntoinen voimalarakennus ja sahapiippu. Piippu on hyvässä kunnossa. Siinä ei ole juurikaan rapautumista tai muita kulumisen merkkejä. Piipusta ei myöskään aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Piipun hoidoksi ja kunnon säilyttämiseksi riittäisi sen sulkeminen.

Martinniemen sahan piippu on arvokas osa pohjoissuomalaista sahakulttuuria ja pysyvä muistomerkki Martinniemen sahasta. Rakennusperintölain 8 §:n mukaiset suojelun edellytykset ovat olemassa.

Rakennusperintölain 8 §:n 1 momentin mukaan rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Saman pykälän 2 momentin mukaan merkittävyyttä arvioidaan kohteen harvinaisuudella tai ainutlaatuisuudella. Huomioitavia asioita ovat myös historiallinen tyypillisyys, aluetta tai tiettyä aikaa kuvaava edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoima ja historiallisella kerroksisuus.

Esitetyn selvityksen perusteella Martinniemen saha-alue, tärkeimpänä sahanpiippu, muodostavat historiallisen, toiminnallisen ja maisemallisen kokonaisuuden. Epäselvyyttä siitä, etteikö sahapiipun osalta rakennusperintölain 8 §:n vaatimukset täyttyisi, ei ole. Väitetyt haitat savupiipusta ovat liioiteltuja ja virheellisiä. Sahapiippu sijaitsee vanhalla teollisuusalueella, jolle ei ole nyt tai jatkossakaan tiedossa mitään teollista käyttöä. Maaperä on saadun tiedon mukaan saastunutta ja edellyttäisi mittavia puhdistustoimia. Tällaisiin puhdistustoimiin ei löydy kovinkaan helposti innokkaita tahoja. Sahapiipun säilyttäminen ei näinkään ole esteenä alueen normaalille käytölle. Esteet ja haitat alueen käytöstä löytyvät muista alueen aiempaan käyttöön liittyvistä haitoista.

Sahanpiippu ei ole irrallinen osa muusta alueesta tai alueen historiasta. Sen suojeleminen yksinomaisena kohteena on rakennusperintölain 8 §:n hengen mukaista.

Ympäristöministeriö on antanut lausunnon, jossa se on katsonut, että asia voidaan tutkia vain Haukipudas-seura ry:n valituksesta. Ympäristöministeriö on lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Kuten ympäristöministeriön valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, kohde täyttää rakennusperintölain 8 §:ssä säädetyt edellytykset suojelemiselle alkuperäisyyden ja historiallisen todistusvoimaisuuden osalta.

Rakennusperinnön suojelemista koskevat asiat ovat kuitenkin harkinnanvaraisia, kuten rakennusperintölain 8 §:ssä sekä hallituksen esityksen (HE 101/2009) 8 ja 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu.

ELY-keskuksen päätös toimitetaan 9 §:n nojalla ympäristöministeriön vahvistettavaksi ja myös muutosta siihen haetaan 21 §:n nojalla ympäristöministeriöltä.

Rakennusperintölaki jättää siten ympäristöministeriön harkintaan sen, onko ELY-keskuksen suojelua koskeva päätös vahvistettava, kun lain 8 §:ssä säädetyt rakennuksen merkittävyyttä koskevat edellytykset vahvistamiselle ovat olemassa. Harkinnassa on noudatettava yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita, jotka rajoittavat hallintoviranomaisen harkintavaltaa hallintopäätöksiä tehtäessä.

Valituksenalaista päätöstä harkittaessa on punnittu suojelua puoltavia ja vastustavia perusteita. Päätösharkinnassa on päädytty kielteiseen suojelupäätökseen suhteellisuus- ja kohtuullisuusperiaatteiden perusteella.

Martinniemen höyrysahan toiminnan vuonna 1987 päätyttyä ei sen Laitakarin alueen rakennuksille ole löytynyt uutta käyttöä. Laitakarin alueen rakennuksia on purettu siten, että jäljellä ovat enää suojeluesityksen kohteena olleet voimalaitosrakennus ja savupiippu sekä näiden välinen savukäytävä. ELY-keskuksen päätöksessä on suojeltu savupiippu ja osa savukäytävää, mutta ei voimalaitosrakennusta. Rakennussuojelu merkitsisi tässä tapauksessa savupiipun säilyttämistä maamerkkinä yksin ilman muita Laitakarin alueella olleita alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyneitä rakennuksia. Tästä huolimatta on savupiipulla paikallisyhteisössä huomattavasti symbolista merkitystä ja sen säilyttämistä kannatetaan verrattain laajalti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus.

Savupiipun nykyisestä kunnosta ja kunnostuskustannuksista ei ole esitetty yksityiskohtaisia arvioita, mutta ympäristöministeriö on pitänyt selvitettynä, että velvollisuus käyttämättömänä pitkään olleen rakennuksen ylläpidosta huolehtimiseen ja valvontaan aiheuttaisi omistajalle olennaisia toimenpiteitä ja kustannuksia.

Edellä esitettyjen olosuhteiden valossa asiaa harkitessaan ympäristöministeriö on katsonut Martinniemen Laitakarin savupiipun säilyttämisestä aiheutuvat velvoitteet kohtuuttomiksi suhteessa siihen, millainen lopputulos suojelemisella voidaan alueen nykytilanteessa saavuttaa kulttuuriympäristön säilymisen sekä sen kulttuurisesti kestävän hoidon ja käytön kannalta.

UPM-Kymmene Oyj on selityksessään vaatinut valitusten hylkäämistä. Perusteluinaan yhtiö on viitannut ympäristöministeriön päätöksen perusteluihin ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Saaressa erillään Martinniemen sahan alueesta sijaitsevan Laitakarin alueen rakennuksista on jäljellä ainoastaan jatkuvien tihutöiden kohteena ollut voimalarakennus piippuineen.

Valituksessa on esitetty, ettei pelkän piipun suojelemisesta aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kunnostettunakin korkeasta, käyttämättömästä ja säiden vaikutuksille alttiina olevasta piipusta aiheutuu turvallisuusriski. Ympärillä ei ole muuta toimintaa eikä syrjäisellä vartioimattomalla alueella liikkumista ole mahdollista kontrolloida tai rajoittaa. Kunnostusta ja kunnossapitoa ei ole mahdollista suorittaa ilman kohtuuttoman korkeita kustannuksia.

Martinniemen kyläyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Haukipudas-seura ry on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Sahan alueelle ei ole löytynyt uutta käyttöä, koska vuoden 1987 jälkeen UPM-Kymmene Oyj on kieltäytynyt yhteistyöstä löytää alueelle uutta käyttöä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Martinniemen kyläyhdistys ry:n valitusta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Haukipudas-seura ry:n valituksesta. Valitus hylätään.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Martinniemen kyläyhdistys ry:tä ei ole pidettävä suojeluesityksen tekijänä yksin sillä perusteella, että yhdistykseen on Haukipudas-seura ry:n suojeluesityksessä viitattu aloitteen tekijänä. Ympäristöministeriön valitus- ja alistusviranomaisena ELY-keskuksen päätöksen johdosta tekemää päätöstä ei ole kohdistettu Martinniemen kyläyhdistys ry:een, eikä päätös muutoinkaan välittömästi vaikuta yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Tämän vuoksi Martinniemen kyläyhdistys ry:n valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin (433/1999) mukaan ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen suojelemisesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös toimitetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Rakennussuojelulain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 101/2009 vp) todetaan suojelupäätöksen tekemisen ja vahvistamisen osalta muun ohella seuraavaa: "Kuten edellä kohdassa 7.5. on esitetty, ehdotetaan, että ympäristöministeriö vahvistaisi edelleen alueellisen ympäristökeskuksen tekemän suojelupäätöksen ja toimisi myös ensimmäisenä valitusviranomaisena. Kun rakennusperinnön suojelemista koskevat päätökset ovat harkinnanvaraisia, asioiden tasavertaisen käsittelyn turvaamiseksi ja valtion korvausvelvollisuuden seuraamiseksi on tarpeellista, että yksi viranomainen toimii vahvistavana viranomaisena. Ympäristöministeriön päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos päätös on lainvastainen."

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaiset edellytykset Martinniemen sahan voimalaitoksen savupiipun suojelemiseksi ovat ympäristöministeriön päätöksestä ilmenevin perustein käsillä. Sillä on valtakunnallista merkitystä alkuperäisyyden ja historiallisen todistusvoimaisuuden kannalta. Piippu on oleellinen osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Rakennusperinnön suojelemisesta annettu laki jättää ympäristöministeriön harkintaan sen, onko suojelua koskeva ELY-keskuksen päätös vahvistettava, kun edellytykset päätöksen vahvistamiselle ovat olemassa. Harkinnassa on kuitenkin noudatettava yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita, jotka rajoittavat hallintoviranomaisen harkintavaltaa hallintopäätöksiä tehtäessä. Tällaisia periaatteita ovat erityisesti tarkoitussidonnaisuus-, objekti­vi­teetti-, yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaate. Päätösharkinnan perusteiden on myös käytävä asianmukaisesti ilmi päätöksen perusteluista.

Ympäristöministeriön päätös olla vahvistamatta ELY-keskuksen päätöstä Martinniemen sahan voimalaitoksen savupiipun suojelemisesta on perustunut kokonaisharkintaan, jossa on otettu huomioon saadut selvitykset kohteen arvosta, kohteen sijainti oleellisena osana valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009), sen valtakunnallinen merkittävyys, kohteen kunto ja suojelun vaikutukset sen omistajan kannalta.

Ympäristöministeriön päätöksessä huomioon otetut seikat ovat sellaisia näkökohtia, joilla rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 1 §:n tavoitteiden mukaisesti on merkitystä suojelua harkittaessa. Ympäristöministeriön päätös ei ole perustunut virheellisiin tosiseikkoihin, eikä muutoinkaan ole ilmennyt, että vahvistamisharkinnassa olisi toimittu edellä tarkoitettujen yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden vastaisesti.

Kun ympäristöministeriö jättäessään ELY-keskuksen päätöksen vahvistamatta on tehnyt päätöksensä sille kuuluvan harkintavallan nojal­la ja sen rajoissa, ympäristöministeriön päätös ei ole lainvastainen. Tä­män vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyt­tölain 7 §:n 1 mo­mentti, Haukipudas-seura ry:n valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Esa Hakkola.

 
Julkaistu 14.6.2016